Teen kirjoitusvirheitä, mutta korjaa viisaampana, sinä.
Muistan ajat kauan ,kauan sitten, kävelin Pohjois-Karjalaisia korpimaisemia ja ainoa huvi oli käpyjen potkiminen ja toisten arvostelu selän takana ja työt oli sitä tätä.
Toimeentulo oli niukkaa ja ainoa huvi viinanjuonti ja tyhmyys.
Kansa ja kansalaiskoulu oli ohi ja työt satunnaisia ja kävelin metsäpolkuja potkien käpyjä ja miettien tulevaa. Kävin pienen työrupeaman kiertohommissa, hetken Helsingissä, tovin Venäjällä ja käpyjen potkiminen jatkui. Tuossa 1960 lopussa oli elämälle tehtävä jotain ja tyhjyyden tilalle satava jotain. Menin Joensuuhun ja kävin ammattikoulun ja jatkoin sitä Hämeenlinnassa ja tein pienen kierroksen tehden töitä ympäri Suomea ja se istui minun pirtaani ja siitä lähtien on ollut töitä ja olen joskus antanut elannon lähimmäisellekin.
Muutin yli 40 vuotta sitten pääkaupunkiseudulle ja olen Pohjois- Karjalaa pitänyt lomapaikkana.
Kun olen aina joskus seurannut tätä elämää rahaseudulla ja lukenut tätäkin juttupalstaa niin kiitollisuus siitä, että läksin korpimaisemista pois nousee pintaan.
Omasta ikäluokasta ne, jotka läksi työn perään ovat selvinneet, mutta ne jotka jäi työttömyyskortistoon, on moni juonut itsensä hengiltä.
Elämä on valinta kysymys ja jos haluat itsellesi suht, koht mukavan elämän on sinun itsesi tehtävä jotakin sen eteen. Kukaan ei tee sinulle valmista tietä tulevaisuuteen.
Tuossa 1970 luvulla tein ensimmäisiä työkeikkoja paikassa, missä oli intialainen työntekijä ja oli myönteinen kokemus ja sen jälkeen on ilo ollut tehdä töitä yli 20 eri kansalaisuuden kanssa ja minulle se on ollut myönteistä.
Se on ihmisestä itsestä kiinni pärjääkö lähimmäisen kanssa rotuun, sukupuoleen tai ihonväriin katsomatta.
Pohois-Karjaln suurin ongelma on ihmisten asennevamma, elämän nähden.
Valitetaan ja " purputetaan" se aika minkä vois tehdä oman elämän parantamiseksi.
Valittamalla ei tossu kulje eteenpäin, tulee vain paha mieli.
Muistan ajat kauan ,kauan sitten, kävelin Pohjois-Karjalaisia korpimaisemia ja ainoa huvi oli käpyjen potkiminen ja toisten arvostelu selän takana ja työt oli sitä tätä.
Toimeentulo oli niukkaa ja ainoa huvi viinanjuonti ja tyhmyys.
Kansa ja kansalaiskoulu oli ohi ja työt satunnaisia ja kävelin metsäpolkuja potkien käpyjä ja miettien tulevaa. Kävin pienen työrupeaman kiertohommissa, hetken Helsingissä, tovin Venäjällä ja käpyjen potkiminen jatkui. Tuossa 1960 lopussa oli elämälle tehtävä jotain ja tyhjyyden tilalle satava jotain. Menin Joensuuhun ja kävin ammattikoulun ja jatkoin sitä Hämeenlinnassa ja tein pienen kierroksen tehden töitä ympäri Suomea ja se istui minun pirtaani ja siitä lähtien on ollut töitä ja olen joskus antanut elannon lähimmäisellekin.
Muutin yli 40 vuotta sitten pääkaupunkiseudulle ja olen Pohjois- Karjalaa pitänyt lomapaikkana.
Kun olen aina joskus seurannut tätä elämää rahaseudulla ja lukenut tätäkin juttupalstaa niin kiitollisuus siitä, että läksin korpimaisemista pois nousee pintaan.
Omasta ikäluokasta ne, jotka läksi työn perään ovat selvinneet, mutta ne jotka jäi työttömyyskortistoon, on moni juonut itsensä hengiltä.
Elämä on valinta kysymys ja jos haluat itsellesi suht, koht mukavan elämän on sinun itsesi tehtävä jotakin sen eteen. Kukaan ei tee sinulle valmista tietä tulevaisuuteen.
Tuossa 1970 luvulla tein ensimmäisiä työkeikkoja paikassa, missä oli intialainen työntekijä ja oli myönteinen kokemus ja sen jälkeen on ilo ollut tehdä töitä yli 20 eri kansalaisuuden kanssa ja minulle se on ollut myönteistä.
Se on ihmisestä itsestä kiinni pärjääkö lähimmäisen kanssa rotuun, sukupuoleen tai ihonväriin katsomatta.
Pohois-Karjaln suurin ongelma on ihmisten asennevamma, elämän nähden.
Valitetaan ja " purputetaan" se aika minkä vois tehdä oman elämän parantamiseksi.
Valittamalla ei tossu kulje eteenpäin, tulee vain paha mieli.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mutta kun yksinkertaisuudessa suomalinen ihminen,
tai sanotaanko osa ihmisitä on niitä, että oottavat, että äiti. isä ja yhteiskunta elättää elämän loppuun.
Kun kuljet syrjäkyliä Lieksaa, Ilomantsia, Juukaa, Puolankaa tai muuta " käpykylää" näät näitä apatian alkulähteitä, perheitä, jossa on ukki, isä ja poika työttömänä ja perinne jatkuu. Mitään ei tehdä itsensä eteen, ootettaan, että yhteiskunta tekee,
Suomessa on oikeita, itsestä riippumattomia työttömiä, mutta sitten on näitä joiden valinta on mökin sänky ja ainainen valittaminen.
Tuota aloittajan kuvaamaa polkua monet meistä ovat kulkeneet. Itse olen sen verran nuorempi, että ammattiin kouluttautuminen oli itsestään selvää ja tavallaan pakollista. Pohjana oli myös se tasa-arvoinen lähtökohta, että kaikilla meillä oli peruskoulu pohjakouluna. Opiskelin hyvän tutkinnon, mutta maailma ympärillä muuttui. Piti vielä viidenkympin korvilla opiskella toinen tutkinto, jos halusin työelämässä toimia haluamallani tavalla. Tiedän olevani siinä suhteessa hyväosainen, että suora työttömyys ei ollut kouluttautumisen vaihtoehtona, vaan juuri tuo valittajaksi ajautuminen ja tyytymättömyys silloiseen työhön.
Nykyisessä työssäni voisin toimia myös Lieksassa ja taloudellisesti se olisi todella kannattavaa. Asuminen olisi pilkkahintaista ja palkka sama. Käyn kesäisin Lieksassa, mutta kontaktit muihin kuin vähäisiin sukulaisiin ovat jo hiipuneet; siksi seurailen sunnuntaisin tätä sivustoa. Tiedän toki, niiden vähäisten kontaktieni takia ja somen ilmiöihin perehtyneenä, millaista vinoumaa tällainen viestintä tuottaa. Välillä kuitenkin ärsyynnyn hyvien työkavereideni puolesta, kun heitä väitetään täällä ihmisiksi, jotka eivät koskaan työllisty, etnisyytensä perusteella. Kun on tullut tuntemaan ihmisiä hyvin monista kulttuureista ja tietää heidän polkunsa, tulee mieleen, että monestako heidän haukkujastaan olisi ollut sen kulkijaksi. Myös hyysärin hokeminen on joillekin kaiken kattava vastaus asioihin. Hyväuskoisuuden ja pahantahtoisuuden väliin mahtuu erittäin suuri joukko suhtautumistapoja. Maltillinen ja eri argumentaatiopohjia kunnioittava keskustelu puuttuu täältä nykyisin tyystin. Se antaisi meille kaikille mahdollisuuden paremmin ymmärtää muiden mielipiteitä.
Meillä tavallaan Suomessa on oma vähemmistö, minkä valkoinen mies on onnistunut syrjäyttämään, romanit, kaaleet, mustalaiset, miten kukin haluaa sen ilmaista.
Ruotsin kuningas ajoi mustalaiset asumaan Suomeen ja itärajan autiotaloihin.
Mutta me valkoiset " ylirodun" ?? ihmiset olimme niin omahyväisiä, että emme suostuneet heille työtä antamaan. Me eristimme omahyvisyydessä heidät yhteiskunnan ulkopuolelle ja tänäkin päivänä he ovat joiillekkin suomalaisille "? ", no en sano mitä ajattelen ,se voi jotakin loukata. Olen työskennellyt mustalaisten kanssa ja ovat hyviä ja tunnollisia ammatissaan.
On bussikuskeja, lihamiehiä, laulajia, asianajajia jne.
Olemme saman tekemässä maahantulleille.
Asetan samalle viivalle pitkään työttömänä olevan, alkoholisoituneen, työelämästä vieraantuneen ja mahantulleen, heidät pitää molemmat sopeuttaa työhön.
Jotain meni pieleen sodan jälkeisessä nousukaudessa. Sodassa romanit olivat aseveljinä. Sodan jälkeen jälleenrakennusaikaan oli vielä paljon romanimiehiä töissä rakennuksilla, sitä en tiedä miksi ajauduttiin nykyiseen tilanteeseen. Luottamus ainakin puuttuu molemmin puolin hyvin pitkälti.
oli paljon kavereita romaaneissa, jotka korjasi pannuja , tekivät kauppaa ja auttelivat talon töissä.
Jotenkin vaan yhteiskunnan teholta odotettiin, että sossu on ainoa tie.
Taisto Ahlgren, Rainer Friman ovat molemmat niitä tunnettuja romaaneja, jotka aina on puolustaneet ja kehoittaneet romaneja opiskeleman ja hankkimaan ammatin. Taisto on poissa, mutta hänen kasvattama on Suomen tunnetuimpiin asianajajiin kuuluva Heikki Lampela.
Tuossa 1960 luvulla laskettiin Taisto Tammi levyttämään ja sen jälkeen heitä on muutama tullut. Tässä muutama; Robin, Kari Piiroinen, Markus Allan, Hortto Kaalo, Anneli Sari jne, jne......
Helsingin kaupungin liikennelaitoksella on pitkään työskennellyt asentajia, kuskeja, jotka on romaaneja ja heidän ammattitaitoaan arvostetaan.
Meillä on paljon anteeksi pyydettävää meidän vähemmistöiltä ; saamelaisilta , romaaneilta ja muilta eri kulttuuria edustavilta ja nyt maahanmuuttajien kohdalla tehdään samaa virhettä.
Onko suomalisella juoppouteen taipuvaisella, aina toisen tahdon alle alistettuna niin heikko itsetunto, että pitää vähemmistöt asettaa tulilinjalle.
Entistä kauemmaksi keskiverto lieksalaisista on tämä palsta eriytynyt. Muutamat mesojat jankuttavat samasta asiasta useilla aloituksilla. Lukumäärät ovat romahtaneet todella paljon.
Mistä sitä enää kirjoittaisi? Koneinsinöörit on todettu tarpeeliseksi ja lieksalaiset junteiksi peräkammarilaisiksi? Aiheet loppui!
Kyllä me voisimme keskustella esim. siitä mitä yhteistä on meidän linnunradalla ja saturnuksen kuulla. Voisimme pohtia yhdessä sitä, että tuleeko kalaa, miten bansanhinta nousee, onko mahdollista muuttaa Marssiin lähiaikoina ja muuta tarpeellista mikä koskettaa lieksalaisen elämää.