minä seison keskellä myrskyä joka repii katon paikaltaan ja päästää sateen kastelemaan rakenteet. Voi kun mä toivoisin, että seisoisit tässä mun vierellä ja rutistaisit niin lujaa, ettei tuuli pääsis mua viemään...
Hiekalle kyhätty talo sortuu,
minäsinuavain
799
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"vuodet meni lujaa, kaikilla on lapsia
kirje nukkuu tuolla, piilossa
kasvan, sä aika pitkään taisit odottaa
en vastannut sulle koskaan
en vastannut sulle koskaan"
Tulisin mielelläni. Yhdessä keksisimme keinon, päästä sateen suojaan. Toisin isoja vedenpitäviä peitteitä, millä suojelisimme irtaimiston sateelta. Sään seljettyä, siirtäisimme varastoon kaiken ehjän ja tarpeellisen, säästöön uusiokäyttöä varten, sillä siellä on paljon aarteita. Tiedän sen. Tekisimme uudet pohjustukset talolle. Varastossani on ylimääräisiä,
käyttämättömiä sementtisäkkejäkin. Muu materiaali onkin sinulla jo valmiina. Mutta ihan aluksi,meiltä menisi muutama päivä siellä tuulen suojassa, ovat luvanneet vaihtelevaa säätä.
Sehän olisi vain minun onneni. Saisin rutistella ja pitää sinua hyvästä, oikein ajan kanssa.
jee minä olen valmis
Huudan täyttäkurkkua, eikä kukaan välitä. Kun lasi on särkynyt, se ei eheydy.
saa luvan eheytyä, mä oon ihan liian nuori kuolemaan..
Toi ei olekaan krapula-aamun ajatus. Ensin pelkää ja pahimmassa pisteessä jo toivoo.
Niinpä. Kun ihminen joutuu tosi myrskyyn, niin siitä on itse asiassa leikki kaukana.