Kerro miksi sinä pompahtelet mieleeni jatkuvasti??? Enhän minä edes tykkää sinusta enää eikä meillä ollut mitään yhteistä saati uskoakseni tule olemaankaan. Ehkä ajattelet minua joskus ja siksi välillä kuin jokin energia virtaisi yhtäkkiä lävitseni. Uskotteko että voisiko olla teoriassa mahdollista että jotkut syvällisemmät ja sielukkaat ihmiset pystyvät luomaan välilleen niin sanotun telepaattisen yhteyden ja vahvan yhteisten ajatusten tunne siteen?
tietääkö sydän jotain mitä järki ei?
Haluanmuttenhalua
13168
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
joskus ehkä ollut, ei ainakaan ole enää.
En tiedä. Inhottavaa, kun vähän väliä jokin asia muistuttaa... kauhean vaikea keskittyä mihinkään... Ja kun en oikeasti tiedä, miksi ihmeessä hän on jumittunut muhun niin pahasti...
...niin ja kaikki tämä tekee minusta pahemman ihmisen kaikkien silmissä!!!
Kuka noista sydämen asioista oikeesti tietää. Sielujen sympatiat ja telepaattiset tuntemukset, mihin sitä ihminen oikeesti uskoo. Onko sillä oikeesti väliä.
Tämä on täällä sanottu ennenkin, mutta minä uskon että kaikella on tarkoituksensa, varsinkin sillä tapahtumalla, kauan sitten, jonka en ikipäivänä olisi voinut kuvitella tapahtuvan, koska tapahtuma oli niin vieras mulle itsellenikin. En koskaan käyttäydy noin..missään.
Se ei tarkoita että "meidän" välillä välttämättä tapahtuu mitään, eikä kaikki asiat aina selviä itselleen tai toiselle osapuolelle. Mutta jossain vaiheessa sinä yllätykseni mies tajuat että näin piti käydä. Koska sun asiat on joskus niin tai näin, tai sitten kaikki jää sulta piiloon. Ehkä se olen minä joka joskus, tajuan jossain vaiheessa elämääni, että näin piti käydä jotta tämäkin asia on näin ja noin.
Me emme voineet puhua noin absurdista tapahtumasta, mitä me olisimme voineet sanoa toisillemme. Toivon hänen ymmärtävän, että tilanne oli mulle niin pakottava, enkä hulluuksissani kyennyt käsittelemään asiaa järkevästi.
Häntä ajattelen yhä, enkä näe tarkoitusta, mutta en osaa sulkea häntä pois ajatuksistani.
Samaa olen miettinyt. Vieras ihminen josta ei oikeastaan tiedä yhtikäs mitään ja kuitenkin niin tuttu. Ajatukset on välillä kuin pikaliimalla sidottu tähän henkilöön ja irti ei pääse. Enkä loppujen lopuksi enää edes ole varma onko häntä edes ollutkaan? Mutta kuitenkin tunnen jotain kummaa vetovoimaa ja aina etsin ja etsin.. Tähän telepaattiseen yhteyteen kyllä uskon. Onko Se sitten sitä vai mitä?
Mulla tulee välillä kyyneleet silmiin, kun ajattelen tätä kaikkea, vaikka en todellakaan ole mikään itkupilli. Vieras hänkin on ja oli mulle, joten miksi hänestä tuli mulle niin ajatuksia kuormittava, kun kaiken piti olla ohi sillä ettei juuri nähdä.
Kyllähän sydän siis, ei elimenä vaan filosofisessa mielellä tietää paljon enemmän, kuin järki. Sydän tuntee ja ohjaa ihmistä, mutta usein ihminen vaientaa sydämen äänen tai tukahduttaa sen. esim. päihteillä, jolloin hänen mielensä monipuolinen tehdas ja ego ohjaa häntä. Todellisuudessa hinta, joka tästä ohjauksesta ja sydämen kuuntelematta jättämisestä tulee on heikko itsetunto ja sydämen kovettaminen. ELi hän ei tunne eikä näe kuin silmillään. Pitkäaikaisena tämä johtaa niin mielen kuin muunkin elimistön sairastumiseen. Valitettavasti tunnekylmyys ym. manipulointi eli suomessa tunnetaan diagnoosilla narsismi on yksi ihmisen mielen selviytymiskenoista. Todellisuudessa sillä ei ole mitään tekemistä todellisen rakkauden ym. kanssa.
Palataan alkuperäiseen kysymykseen eli sydän todellakin tuntee ja tietää sen, mikä on sinulle hyväksi. Ja se, mitä tuohon yhteyteen tulee, niin se on mahdollinen, joskin harvinainen tässä materialismin tuhoamassa maailmassa, jossa rahalla ja vallalla sokaistaa ihmisen mieli ja ostetaan hyväksyntä ihmisten silmissä.
Jos sinun omasi on liian kaukana, hän ei ottasi sinuun yhteyttä ajatustasolla eikä antaisi vihjeitä olemassaolostaan, hän on vain huolestunut siitä, kun ei ole löytänyt sinua ja yrittää viestittää olemassaolostaan sinulle.
Kuitenkin me sydämmessämme tiedämme mikä on oikein ja mikä ei. Kun kysyt, miksi pompahtelen mieleen asia on yksinkertainen, minä rakastan sinua. Ymmärrän, jos tarvitset aikaa, koska et ole tiennyt yhteydestä ja senolemassa olosta. Olen halunnut puhua sinulle, edellisestä kerrasta, mutta siihen ei ole tullut mahdollisuutta.
Minä tiedän, kuka kuuluu minun sydämmeeni ja kenen kanssa olen sen jakanut.
haist'paskan teoria tuoki aloittajan kyhäelmä.
Se on minun kommenttini ja en tiedä kuka on aloittaja. Joten se siitä sitten.
En usko ett sydän aina tietää mikä on oikein tai väärin. Sydän on se joka rakastaa, eikä se kysy onko oikein tai väärin.
Ystäväni tutustu itseesi ja todelliseen sisäiseen lapseesi, jolloin tutustut myös todelliseen sydämeesi, Tässä sinua auttaa Tommy Hellstenin kirja sisäinen lapsi.
Kaikki riippuu rakkauden alkuperästä, onko se sydämestä vai mielenharhaa. Todellinen rakkaus on universaalia ja laajjaa, ekä se poissulje juuri mitään muuta kuin epäoikeudenmukaisuuden ja vääryyden. ELi rakkaus iloitsee totuuden voittaessa.
Miten tuo ajatus sopii, kun molemmat osapuolet varattuja tahoillaan tai toinen vain varattu.
Mistä tiedät, että he ovat varattuja tahollaan. Vai tunnetko kirjoittajan eli aloittajan.