Laiska perfektionisti?

Taidan itse olla vähän kuvaamasi kaltainen. Tosin passiivisuuteni ei johdu varsinaisesti laiskuudesta, vaan siitä, että perfektionistina vihaan epäonnistumista yli kaiken. Niinpä teen pääasiassa vain niitä asioita, joissa jo etukäteen tiedän varmasti onnistuvani (ts. en siis paljon mitään). En tykkää ottaa riskejä, varsinkaan jos joku voisi nähdä tappioni. Toisekseen jos epäonnistun jossain yrityksessä, niin mieluusti salaan koko jutun läheisiltäni. Olen esim. osallistunut parina vuonna yliopiston pääsykokeisiin kertomatta asiasta kenellekään. Kaikessa hiljaisuudessa pänttäsin pääsykoekirjoja, ja koska en päässyt sisään, en koettelemuksesta mitään kenellekään maininnut. Olen myös julkaissut kirjan - salaa läheisiltä tietenkin, koska menestystä kirjailijana ei (ainakaan vielä) tullut ;) Olen tosiaan kohtalaisen passiivinen, "laiska" ihminen, mutta kuitenkin aika paljon aktiivisempi kun mitä läheiseni arvaisivat! :D

Eivät nuo kaksi ominaisuutta, laiskuus ja perfektionistisuus, ainakaan ristiriidassa ole keskenään. Joku voi tavoitella kaikessa, mitä tekee, täydellisyyttä, ja saman aikaisesti olla liian laiska tehdäkseen monia asioita.

Laiskuuden vastakohta ei ole perfektionistisuus, vaikka tällaiseen vastakkainasetteluun usein törmääkin, vaa suorituskeskeisyys. Suorituskeskeiset ihmiset taitavat melko usein olla myös perfektionisteja, mutta varmaan on vielä yleisempää, että suorituskeskeinen ihminen tekee niitä juttujaan vähän hutiloiden, juuri sen verran, että saa koottua kasaan tietyt meriitit, joilla voi hivellä omaa vaurioitunutta omanarvontuntoaan .