Kun sinä sait oman ponin

Minä sain hevosen mut kai se melkein sama on :). 1. Minun piti täyttää 14v että olen varmasti valmis. Ja oon tyytyväinen että sain vasta 14 v koska en ois ollu valmis vielä ennen sitä :). 2. Meille piti rakentaa talli ja kysyä tutultani tietääkö ketään joka luopuu hepastaan ja hän ties. 3. Kävin kerran katsomassa ja ratsastamassa tällä hepalla. Alussa on aina alku jännityst. 4. haimme hepan kotiin 5. Hankimme päivä päivält tavaroita hepalle satuloita yms. 6.hevosellani oli haava kun tuli meille ja siihin piti ostaa kaikkee lääkkeitä. 7. Alussa tuttu ihminen piti minulle tuntia. 8. hevonen/poni ovat eläimiä jotka 2viikkoa ovat eri hevosia yleensä kilttejä. pari kuukautta siitä ne muuttuvat omakseen ittekseen mutta todellakin testaavat! Kaksi vuotta siinä menee että hevonen tekee kepposia omistajalleen. Mutta älä ole yksin hevosen kanssa sinulla pitää olla joku kokenu hevosihminen valmis auttamassa haavojen yms hoidon kanssa. En olis itsekkään pärjänny oman hepan kanssa jos olisin ollut yksin. Alku ajoilla. Kenkitys /raspaus pitää tehdä kuuden viikon välein ja tämä on pakko!!! Eli tunnetko jonkun ihmisen joka on kenkittäjä? Täs jotain ei todellakaan kaikkee! Ajan myötö sitä oppii ja kysymällä viisastuu. tiedätkö milloin hevonen ontuu yms ?

No,itse ostin kun meillä on yksityistalli kotona niin otin sitten itselleni siihen sellaisen kivan projektin. Sen kanssa sujui hyvin ja nyt kisaamme jo 120cm luokkaa....<3 Sitten ostin toisen projektin hetki sitten. Se on sellainen entinen monteeratsu joten tekemistä riittää... Onneksi äiti auttaa siinä. Nytten jo laukkaillaan sillä:) Kikissä saa tulla kyselemään lisää: Ankkuuqq

liibslabs et taida olla kyllä valmis oikeasti omistamaan hevosta kun et osaa edes kengittäjää kirjoittaa oikein :D

Tässä suunnilleen miten meillä asiat sujui:

Päätimme ostaa ponin ja aluksi tietysti mietittiin millaista ponia etsitään ja mikä on budjetti. Netistä alettiin sitten seurailla myynti-ilmoituksia ja soitettiin myös muutamalla myyntitallille. Tallipaikkaakin piti miettiä, mutta se löytyikin tutun tallinpitäjän tallista joten asiaa ei tarvinnut pohtia sen enempää.

Kun sopiva poni ilmaantui, soitettiin myyjälle ja kysseltiin tarkemmin. Jos poni vaikutti hyvältä, käytiin kokeilemassa. Kokeiltiin yhteensä n. 30 ponia, joista sitten sopiva löytyi. Tätä sopivaa ponia käytiin kokeilemassa pariin kertaan. Toisella kerralla oli valmentaja mukana.

Sovittiin, että poni viedään ostotarkastukseen ennen ostoa. Tässä vaiheessa oli myyjän puolelta vähän sählinkiä, joten saatiin sovittua että saadaan ottaa poni jo meille kokeiluun ja viedään sitten itse klinikalle tarkastukseen. Normaalistihan ponin saa itselleen vasta kun tarkastus on tehty, kauppakirjat allekirjoitettu ja rahat myyjällä.
Ostotarkastuksessa ponilta kuvattiin jalat ja muistaakseni myös selkä sekä tehtiin taivutukset ja yleinen tarkastus päällisin puolin.

Koska kaikki oli kunnossa, tehtiin sitten kaupat. Ponin mukana saatiin ostaa suojat, suitset ja satula.


Satula huomattiin aika pian epäsopivaksi, joten jouduttiin varsin pian alkaa etsiä uutta satulaa. Käytännössä se hoitui kutsumalla paikalle satula-auto.

Kengittäjä tuli tämän tutun tallinpitäjän kautta, hänellä kävi myös tietty eläinlääkäri, joka myös meidän ponin rokotti. Jos oltaisiin oltu vieraan ihmisen tallissa, olisi tietysti itse pitänyt alkaa selvittää, ketä kengittäjiä alueella liikkuu ja kenellä olisi aikaa kengittää.

Varusteita joutui tietysti heti alkaa ostamaan, lähinnä loimet, satulahuopia yms. Harjoja löytyi jo omasta takaa ja aika paljon saatiin lainailla tallinpitäjän varusteita ennen kuin saatiin omat.