Täällä on ollut niin hyviä keskusteluja, etten malta olla läpisemättä. Tämä viesti on osoitettu kyynikoille.
Jos sanat rakkaudesta ja hyvyydestä
ovat katteetonta höttöä,
miks pahuus on totta? Miksi siitä voi puhua?
Eikö sitä vaivaa sama subjektiivisuuden tuottama tyhjyys?
Väliaikaisuuden tyhjyys?
Mahdollisen epäonnistumisen tyhjyys?
Jos sanat rakkaudesta ja hyvyydestä
ovat katteetonta höttöä,
miks pahuus on totta? Miksi siitä voi puhua?
Eikö sitä vaivaa sama subjektiivisuuden tuottama tyhjyys?
Väliaikaisuuden tyhjyys?
Mahdollisen epäonnistumisen tyhjyys?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.