Mikähän mussakin on vikana

Olen tässä jo jonkuu aikaa tuntenut oloni yksinäiseksi, vaikka tässä ylemmässä koulussa olenkin. Kouluun on kiva joka päivä mennä, kun näkee opiskelu tovereitakin, mutta hyvin nopeasti huomaa, että ei noiden muitten kanssa ole juuri minkään näköistä yhteistä puheenaihetta; puhuvat lähinnä jostain peleistä, joista tunnen olevani kasvanut ohi aikoja sitten. Toki joukossa on muutama poikkeus, joiden kanssa käydään ihan järkevääkin alaa-liittyvää tai muuta keskustelua kahvipöydässä. Mutta kuitenkin kotiin kun tulee päivän päätteeksi, alkaa taas tuntua yksinäiseltä. Tämä kai johtuu siitä, kun olen ollut melkein koko elämäni hieman ujo ja yksinäinen ja nyt sitä haluais seuraa välillä iltaisinkin.

Nais seuraakikn on tullu etittyy ainakin näistä perinteisistä internetin treffipalveluista, kohtalaisen huonoin tuloksin. Toki muutamasta kontakteista on tullut ihan Facebook kavereitakin, mutta kun heistä ei tähän menessä kukaan ole jostain syystä suostunut ulos lähtemään, että tavattais ihan oikeasti, vedoten aina johonkin kiireeseen tai muuhun vastaavaan. No jos ei tämmönen, jolla muuten asiat on kohtalaisen hyvin kelpaa, ei tässä viitti itteään kellee tyrkyttää.

Baariinkaan ei ole juurikaan koskaan varaa mennä kun tässä kumminkin omassa talossa asun, niin tämän maan tukipolitiikka ei suo kuin pienet tuet. Lainaahan en ota, että pääsisin juomaan. Ja eipä täällä kyllä pahemmin työpaikkojakaan ole, että sais palkkaa. Mutta kun sen harvan kerran, kun satuin istumaan omassa suosikki baarissa, jossa on vähän vanhempaa, mutta samanhenkistä seuraa, tulee paikalle oikein ihana about samanikäinen tyttönen. No tämän kanssa sitten tietysti juteltiin tutustuttiin ja juteltiin ihan mukavia. Välillä kuunneltiin, kun muut asiakkaat vähän alkoivat kinaamaan, jostain aivan jonninjoutavasta asiasta. No kumminkin illan edetessä tämä tyttönen sitten pussasikin minua yllätäen. Siinä sitten alkoi päässäni valtava tunne myrsky, koska koskaan tätä ennen minua ei ole pussattu. Ja voitte kuvitella miltä tuntuu, kun hän sanoi aivan kysymättä, että sä olet hyvännököinen eikä sussa ole mitään vikaa ja olet muutenkin mukava ihminen. Aivan ihanalta, koskaan ennen en tätäkään ollut kuullut...

No valomerkin aikaan sitten vaihdettiin tytön kanssa numeroita, ja lähdin toki herrasmiehenä saattamaan häntä koti rapulleen, koska koskaan ei tiedä, että ketä tuolla kaduilla liikkuu pimeään aikaan. No hän vielä pyysi mua rappukäytävään sisälle saakka ja suudeltiin sitten siinä vielä. Sitte hän totesi: "Saisit tulla mun luo nukkumaan, mutta mun mies lyö suo turpaan jos tulet". Nyt voitte vaan arvata, että miltä tuntui. Tässä taas meni luultavasti ketuilleen tämä ns. yksinäisyyden poisto yritys ja kas kummaa, taas tuntuu yksinäiseltä.