Yksinäisyys syö sisältäpäin.

En oikein osaa sanoa muutakun että on meitä ainakin kaksi eli hyvin samanlaisia fiiliksiä ja itselläni vielä lisänä se että jos joku "kaveri" soittaa niin yleensä hän on vaille jotain ja sekin todella turhauttavaa kun lähes aina kaikki vaan haluaa multa jotain ja siinä syy miksi en paljon pidä yhteyksiä keneenkään. Niin ja mulla tota ikää 36.

Niin itsekin tekisit, jos olisi se puoliso ja perhe, jos joskus olisit joskus yksin: mies töissä, matkoilla, lapset jossain? Saattaisit pirauttaa entiselle kaverille ja bestikselle ja alkaa vuolaamaan, että mitäs sinulle kuulee, olis kiva vaikka tavata. Sitten kun omat porukat olisi koolla, et edes ajatusta tuhlais ystävälle. Siis kun itselläs ei ole sisäistä tarvetta, aikaa.
Näin se vain elämässä on. Ei meitä kohtaan olla pyyteettömän sympaattisia ja ei seuraamme kaivata pyyteettömästi.
Itse en edes odata moista. Ainut tapa ja keino on olla aktiivinen, lähteä ihmisten pariin, tutustua, käyttää hyödyksi ne mahdollisuudet sosiaaliseen kanssakäymiseen. Siinä saa ja antaa myös toiselle. Usein se on jokin yhteinen juttu, aate, usko, harrastus, intressi, työ joka saa ihmisiä yhteen ja tekemään yhdessä jotain. Ja jos hyvin sattuu, niin saattaa kolahtaa kemiat yhteen: aletaan styylaamaan, koetaan ystävyyttä ja on kiva sitten tavata sen yhteisen päämäärän ulkopuolellakin. Ja niin kauan kuin se molemmille on palkitsevaan.
Kyllä se elämä, mielekkyys ja onni on löydettävä omasta itsestä käsin. Elämän olosuhteet, ihmissuhteet muuttuvat koko ajan: asioita ja ihmisiä tulee, mutta myös jää pois.
Keksi itsellesi jotain järkevää kotona, mieti minne voisit mennä tapamaan uusia asioita. Se kuppila ja kapakka ei ole paras vaihtoehto.

Miksi et mainitse missä asut ? On täysin mahdollista että joku tämän palstan seuraa kaipaavista asuu samassa kaupungissa ( tai lähitienoilla ) kuin sinä ja haluaisi tavata sinut.

On myös mahdollista että minä voisin ehdottaa sinulle jotain mitä voisit tehdä siellä missä sinä asut.

Yksinäisten ihmisten vertaistuki Facebookissa:
https://www.facebook.com/groups/186681064751892/

Jos asut Helsingissä seuraa voi hakea esimerkiksi Let´s Meet Together Helsinki -yhteisön sivulta Facebookissa:
https://www.facebook.com/groups/236015793225259/

Yhteisö on englanninkielisestä nimestään huolimatta suomenkielinen.

Sitten Helsingissä on myös useita erilaisia englanninkielisiä sosiaalisia ryhmiä joihin kuka hyvänsä voi liittyä eikä se liittyminen maksa mitään.

Tässä yksi niistä:
http://www.meetup.com/helsinkisociallife/

Ja tässä koko lista:
http://www.meetup.com/cities/fi/helsinki/

Ystävää voi tietysti hakea myös täältä koska myös "ystävää etsimässä"-vaihtoehto löytyy:
http://www.city.fi/deitti/haku

Olen Keissan kanssa samaa mieltä. Tee kiinnostavia asioita, ja kuin huomaamattasi tutustut ihmisiin. On olemassa pilvin pimein kursseja, kerhoja ja harrastusmahdollisuuksia kuoroista avantouintiin. Hanki koira, vene, mopo tms.
En minäkään koskaan ole uskaltanut illanviettoon lähteä, mutta vuosien varrella on erilaisista 'projekteista' tarttunut ystäviä, ja mieheenikin tutustuin yhteisen intressin äärellä (johon muuten hurahdin 35-vuotiaana, ja tutustuin moniin hauskoihin tyyppeihin).

ifeelsolonely

Jos menet mukaan jonkinlaiseen vapaaehtoistoimintaan siellä asuinkaupungissasi saat ystäviä muista vapaaehtoistyöntekijöistä:
http://www.toimintasuomi.fi/vapaaehtoistoiminta

" Itsestäni on tullut niin erakko, että vaikea etsiä uusia ystäviä. Mua ahdistaa eniten viikonloput kun ei yksinkertaisesti ole ketään kenen kanssa sitä viettää."

Jos kerrot missä asut sinua on helpompi auttaa ! Nimeäsi ja kotiosoitettasi sinun ei tarvitse antaa.

Jos syynä yksinäisyyteesi on se että et uskalla lähteä muiden ihmisten seuraan koska se jännittää niin paljon voisit hakea seuraa muista jännittäjistä, esimerkiksi täältä: http://www.jannittaa.com/foorumi/viewforum.php?f=3

ifeelsolonely

Voisit ruveta Punaisen ristin ystävätoiminnan vapaaehtoiseksi siellä omalla paikkakunnallasi. Tapaisit näin muita vapaaehtoisia ja uusia ystäviä sinulle tulisi aivan väkisin:
https://www.punainenristi.fi/hae-tukea-ja-apua/yksinaisyyteen

ifeelsolonely

Ilmoittaudu vapaaehtoistyöntekijäksi paikalliseen kissataloon niin saat ystäviä muista vapaaehtoisista ! Suomen kissatalot: http://www.kissatalot.info/

Kissojen kanssa seurustelu on myös erittäin hyvää terapiaa.

"Mua ahdistaa eniten viikonloput kun ei yksinkertaisesti ole ketään kenen kanssa sitä viettää. Liian ujo olen yksin lähtemään esim illanviettoon."

Miksi et ota vastaan sitä apua mitä sinulle tarjotaan ?

Kuulostaa niin tutulta: netissä pyörisimistä, tv:n katselua, yksinäisyys. Yksinäisyys on korostunut minullakin, kun suhde päättyi ihan äskettäin. Sen lisäksi vielä nyt kun on sairaslomalla, eikä fyysisen vaivan vuoksi pääse edes kauppaan. Lohdutukseksi sinulle: olet vielä nuori, vaikka mitä edessä vielä. Itse olen yli viisikymppinen ja ikäkin jo masentaa...

On synti ja häpeä että alkuperäinen postittaja poistui tästä keskustelusta. Hänellä ei ole vakavaa liikuntavammaa, ei paniikkihäiriötä, ei vakavaa masennussairautta eikä myöskään voimakasta sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Hänellä olisi siis hyvät lähtökohdat päästä eroon yksinäisyydestään. Ainut mitä hän tarvitsee on muutamia neuvoja ja potkun persauksiin.

Yksinäisyyttä on monenlaista. Olet todella yksin, koska olet sinkku ja ympärilläsi ei ole muita ihmisiä. En tiedä osaatko hakeutua ihmisten pariin, mutta ainakin itselläni se on vaikeaa monien pettymysten jälkeen. Juurikin se, että tuntee olevansa tärkeä vain silloin kun muilla on jotakin murheita, jotka pitää purkaa jollekin ts. minulle kysymättä lainkaan mitä minun elämääni kuuluu. Sitten kuuntelet tuntikaupalla näiden "ystävien" murheita ja kun aloitat kertomaan jotain omaa, ystävä huomaakin, että hänellä on kiire saunaan tms.
Sellainen saa erakoitumaan, pettymysten määrä on tapissa eli on syntynyt itseään ruokkiva kierre. Onko tämä sinulle tuttua?

"En tiedä osaatko hakeutua ihmisten pariin, mutta ainakin itselläni se on vaikeaa monien pettymysten jälkeen. Juurikin se, että tuntee olevansa tärkeä vain silloin kun muilla on jotakin murheita, jotka pitää purkaa jollekin ts. minulle kysymättä lainkaan mitä minun elämääni kuuluu."

Kaikki ihmiset eivät ole tuollaisia, eivät läheskään kaikki. Sinulla on ollut huono tuuri ystävien kanssa. Esimerkiksi minulla ei ole omista ystävistäni lainkaan tuollaisia kokemuksia.

Jos ne vanhat ystävät ovat tuota sorttia olisi hyvä ajatus hakea uusia ystäviä. Niitä löytyy aika helposti esimerkiksi vapaaehtoistyön kautta. Siis minä en tietenkään tarkoita sitä että niiden vanhojen ystävien kanssa pitäisi panna välit täysin poikki. Nehän voisivat olla siellä jossain taka-alalla.

Jos tapaat elämässäsi ihmisiä joihin petyt sen takia ei kannata erakoitua. Täältä maailmasta löytyy myös todella upeita ihmisiä.

Itsekin 38-vuotiaana, työttömänä miehenä jumitan pääasiassa kotona yksikseni tekemättä mitään ihmeempiä. Parin kaverin kanssa ehkä soittelen ja tapaan joskus, mutta välissä voi mennä viikkojakin. Sukulaisia ei ole muita kuin isä, joka on jo niin vanha että hänen kuolemansa käy ajatuksissa. Se taas tapahtuessaan todennäköisesti tarkoittaa täysin erakoitumista.
Masentunut en suoranaisesti ole mutta on mazentava ajatus että vaikkapa sairaskohtauksen tms. sattuessa menisi pitkäkin aika ennenkuin kukaan kaipaisi

Toki tiedän että tuohon voi tehdä muutoksen olemalla aktiivisempi, mutta itseni tuntien siltikin tekisin asioita yksin.

"Masentunut en suoranaisesti ole mutta on mazentava ajatus että vaikkapa sairaskohtauksen tms. sattuessa menisi pitkäkin aika ennenkuin kukaan kaipaisi."

Oletko ajatellut, että koska olet työttömänä sinulla olisi aikaa ryhtyä jonkun yksinäisen ihmisen ystäväksi, esimerkiksi Punaisen ristin kautta:
https://www.punainenristi.fi/tule-mukaan/ystavaksi

Saisit mielekästä tekemistä ja se työ toisi myös sinulle uusia ystäviä. Koska kyseessä on vapaaehtoistyö niin sen työnhän voi tietysti lopettaa milloin haluaa. Siis jos se jostain syystä ei maistuisi.