Hei... mieheni on vihdoin myöntänyt hänellä olevan ongelma alkoholinkäytön kanssa. Tähän asti se on ollut vain "pakko ottaa stressiin", mutta nyt myönsi, ettei pysty olemaan ilman... Hän siis juo lähes aina viikonloppuisin humalaan asti (siis siihen kuntoon, että muisti menee) ja viikolla saunaoluita menee arkisin useampia myös.
Viikolla naukkailu ei ole se ongelma niinkään vaan tuo asioidensa sotkeminen viikonlopun ryyppäämisen vuoksi; parisuhde kärsii, perhe-elämä kärsii ja raha-asiat menevät sekaisin. Oikeutus juomiselle keksitään vaikka mistä, tai riita saadaan aikaan tyhjästä jotta on sitten muka pakko lähteä ottamaan. Syy löytyy aina. Millään ei ole merkitystä kun miehen tekee mieli lähteä juomaan, on valmis vaikka eroamaan, ei ole väliä. Sunnuntaina iskee sitten katumus.
Asiasta on vuosien varrella keskusteltu paljon. Välillä mies päättää olla ryyppäämättä ja onnistuukin siinä jokusen viikon. Tuolloin hän on ärtyisä ja levoton, ja minulle vihainen. Aivan kuin minä olisin joku paha, joka estän häntä olemasta onnellinen tms. Mies murjottaa, ja mikään ei kiinnosta. Sitten ratkeaa ja homma lähtee käsistä täysin.
Mikä ihme tähän olisi avuksi...? Onko alkoholistilla sellaista vaihtoehtoa, että juomista pystyisi vähentämään ilman että pitäisi olla lopun ikää ilman? Pelkään, että jos lakkaa ottamasta saunaolutta, ratkeaa viikonloppuna sitten vielä todennäköisemmin. Toisaalta tiedän, että aina tulee ns. pakollisia menoja jolloin miehen kaveritkin ryyppäävät ja mies ei osaa juoda ikinä kohtuudella vaan aina siihen kuntoon että muisti menee ja kontataan kotiin. Onko kohtuutonta vaatia että mieheltä tuollaiset menot olisi loppuelämäksi pannassa?
Tilanne on tosi vaikea sillä meillä on lapsia. Tiedän, että mies ei ole tahallaan paskiainen ja että tämä on sairaus. Haluaisin jaksaa hänen rinnallaan mutta kun tuo juominen pilaa kaiken hyvän :(. Olen jättänyt hänet pitkän yhteiselomme aikana muutaman kerran, minkä jälkeen hän on ratkennut ryyppäämään entistä kovemmin... sitten on jossain vaiheessa saanut lopetettua ja pyytää minua takaisin, lupaa hakea apua. Palataan yhteen ja menee kuukausi-pari hyvin kunnes käyttö lisääntyy ja sama kierre alkaa alusta.
Jos eroan lopullisesti, pelkään että lapset menettävät isänsä myös kokonaan. Pelkään, että mies joutuu hunningolle täysin kun ei ole enää syytä miksi pitäisi lopettaa...
Viikolla naukkailu ei ole se ongelma niinkään vaan tuo asioidensa sotkeminen viikonlopun ryyppäämisen vuoksi; parisuhde kärsii, perhe-elämä kärsii ja raha-asiat menevät sekaisin. Oikeutus juomiselle keksitään vaikka mistä, tai riita saadaan aikaan tyhjästä jotta on sitten muka pakko lähteä ottamaan. Syy löytyy aina. Millään ei ole merkitystä kun miehen tekee mieli lähteä juomaan, on valmis vaikka eroamaan, ei ole väliä. Sunnuntaina iskee sitten katumus.
Asiasta on vuosien varrella keskusteltu paljon. Välillä mies päättää olla ryyppäämättä ja onnistuukin siinä jokusen viikon. Tuolloin hän on ärtyisä ja levoton, ja minulle vihainen. Aivan kuin minä olisin joku paha, joka estän häntä olemasta onnellinen tms. Mies murjottaa, ja mikään ei kiinnosta. Sitten ratkeaa ja homma lähtee käsistä täysin.
Mikä ihme tähän olisi avuksi...? Onko alkoholistilla sellaista vaihtoehtoa, että juomista pystyisi vähentämään ilman että pitäisi olla lopun ikää ilman? Pelkään, että jos lakkaa ottamasta saunaolutta, ratkeaa viikonloppuna sitten vielä todennäköisemmin. Toisaalta tiedän, että aina tulee ns. pakollisia menoja jolloin miehen kaveritkin ryyppäävät ja mies ei osaa juoda ikinä kohtuudella vaan aina siihen kuntoon että muisti menee ja kontataan kotiin. Onko kohtuutonta vaatia että mieheltä tuollaiset menot olisi loppuelämäksi pannassa?
Tilanne on tosi vaikea sillä meillä on lapsia. Tiedän, että mies ei ole tahallaan paskiainen ja että tämä on sairaus. Haluaisin jaksaa hänen rinnallaan mutta kun tuo juominen pilaa kaiken hyvän :(. Olen jättänyt hänet pitkän yhteiselomme aikana muutaman kerran, minkä jälkeen hän on ratkennut ryyppäämään entistä kovemmin... sitten on jossain vaiheessa saanut lopetettua ja pyytää minua takaisin, lupaa hakea apua. Palataan yhteen ja menee kuukausi-pari hyvin kunnes käyttö lisääntyy ja sama kierre alkaa alusta.
Jos eroan lopullisesti, pelkään että lapset menettävät isänsä myös kokonaan. Pelkään, että mies joutuu hunningolle täysin kun ei ole enää syytä miksi pitäisi lopettaa...
Vastaukset 16
Vanhimmat
"Onko alkoholistilla sellaista vaihtoehtoa, että juomista pystyisi vähentämään ilman että pitäisi olla lopun ikää ilman?"
Käytännössä ei ole.
Se mainitsemasi totaalstoppi on ainut, looginen ja suoraviivainen keino. Tosin se ei ole helppoa, mutta mahdollista esimerkiksi vertaisryhmätuen avulla.
Jos keskushermostoa ja sisäelimiä (esimerkiksi sydän, haima ja maksa) ei etyylialkoholilla ole vielä ehditty juoda pilalle, niin juomisen lopettamisen jälkeen terveys palaa täysin ennalleen noin 1 - 1½ vuodessa.
Suomalaisen loistavan näyttelijän Vesa-Matti Loirin loputtomia selityksiä, kun alkoholia pitää saada ja vieläpä ilmaiseksi.
https://www.youtube.com/watch?v=5jj_RTguO4A
En työnnä löylykauhaa mihinkään ja jos joku ulkopuolinen koettaa sitä työntää minulle, niin 6 koulutettua Dobermanniani pitävät huolen siitä huolen siitä, että se ei helppoa se ole.
Kuusi koulutettua ja hyvin hoidettuja / kasvatettuja Dobermanneja repivät yhteistyössä yhden ihmisen kappaleiksi alle 8 sekunnissa
Ei keskushermostolliset vauriot palaudu alle kahdessa vuodessa vaikka olisi kokonaan juomatta. Tahtoisin tulla keskustelemaan kanssasi vastaaotollesi, antaisitko nimesi ja yhteystietosi.
Kirjoitin vuosia sitten tällaisen vastineen saman tyyppiseen aloitukseen. Koita saada siitä irti jotain omalle kohdalle osuvaa.
" Alkoholismi on AINA koko perheen sairaus.
Läheiset ovat usein vakavammin sairastuneita, kuin itse alkoholisti.
Syitä tähän on useita, vuosia kestänyt häpeily, salailu ja valehtelu
juopon puolesta. Tämän sotkujen siivoaminen ja selittely, eli kaikki se
mitä me kutsumme "mahdollistamiseksi".
Ja lisäksi pahin millä juoppo on läheisiään terrorisoinut, on
syyllistäminen.
Läheiset (varsinkin lapset) pitävät itseään lähes poikkeuksetta
syyllisinä siihen, että yksi perheessä voi pahoin ja "joutuu" sitten
juopottelemaan.
Siksi läheisten käytös juopon kuivana kautena on odottavaa ja
alistuvaa. Kokemus on niin monesti osoittanut, että tilanne perheessä
kiristyy kuivuuden jatkuessa, ja juomisen alkaminen lopulta on
sittenkin vapauttavaa.
Suomessa alkoholismia hoidetaan virallisesti siten, että alkoholisti
hoidetaan jollain tavalla kuntoon, mutta läheiset saavat etsiä apua
omin neuvoin.
Myllyhoidossa läheiset pääsevät mukaan (eri maksusta, niin
halutessaan) mutta Minnesota-hoidossa läheiset otetaan aina mukaan
hoitojaksoon, tosin vain yhtenä viikonloppuna.
(Tietääkseni esim. Ruotsissa läheiset saavat aina sairaslomaa viikon
hoitojaksoa varten).
Kun puolisolle sitten vähitellen kehittyy luottamus siihen, että
alkoholisti on raitistumassa, nousee esille silloinkin uusia
vaikeuksia.
Meillä erääksi ongelmaksi muodostui "toisen aikuisen" ilmestyminen
perheeseen. Kun en enää ollut kännissä uhitteleva, neli-vuotiaan
tasolla elävä "aikuinen lapsi", aiheutti se yllättäen ristiriitoja
päätösten teossa ja vastuun kantamisessa.
Siksi läheisten tulisikin aina keskittyä itsensä hoitamiseen - jo
silloin kun alkoholisti vielä juo. Tähänhän antaa hyvän mahdollisuuden
esim. AL-Anon.
Riittävän ajoissa todettu oma sairastuminen auttaa läheistä paranemaan
nopeammin ja jos/kun alkoholisti sitten raitistuu, pienentää se
törmäyskurssin vaaraa huomattavasti.
Hyvin kuvaavaa on tilanne, jossa eräs juovan alkoholistin puoliso
kertoi, ettei voi mennä AL-Anoniin koska siellä on tuttuja.
"Että sitä aikuinen ihminen voikin hävetä toisen ihmisen juomista niin
paljon", hän sanoi."
Hei
Miehesi voi huoleti lisätä alkoholin käyttöä. Suositus on nauttia joka päivä 17 annosta. Sinulle ohjeeksi antaisin, lopeta nalkutus ja nauti miehesi kanssa joka päivä 17 annosta alkoholia.
"Miehesi voi huoleti lisätä alkoholin käyttöä. Suositus on nauttia joka päivä 17 annosta" (nuori-lääkäri).
Niin. Jälleen tähän seitsemääntoista annokseen.
Mitäpä, jos koettaisit itse päivittäin juoda 117 annosta? Mitä tapahtuisi?
Jumankauta, olet ilmisevästi puoskari. Minä juon joka päivä YLI 17 annosta raakaa viinaan, enkä päihdy koskaan!
Käy kuuntelemassa Al Anonissa miten siellä olevat alkoholistin läheiset ovat toimineet.
Al Anonissa toimitaan seuraavasti. Nautitaan välittömästi 17 annosta alkoholia, joka päivä, päivä kerrallaan.
"Al Anonissa toimitaan seuraavasti. Nautitaan välittömästi 17 annosta alkoholia, joka päivä, päivä kerrallaan." (AA-veteraani)
Ei pidä paikkaansa.
Luepa vaikka tuosta tai mistä tahansa AL-Anon tietokannasta tai muusta lähteestä : http://www.al-anon.fi/00010593-english-meeting-information
Väärää tietoa, al-anon suosittelee juomaan 17 annosta alkoholia per päivä.
Miten sulla menee?
Väsyin mieheeni ja jätin hänet. Vajaan viikon kuluttua soitin hänelle kännissä ja teimme sovinnon.
Vietämme juuri nyt rauhallista koti-iltaa. Sovimme, että mieheni on tänääb selvinpäin ja minä juon. Ensimmäinen valkkaripullo on juotu jo puoleksi, mutta toinen pullokin on varattuna että ei viini ainakaan kesken loppumaan pääse.
Ihan järkevää vuorotella juopottelussa, kun kerran molemmille maistuu.Jos meinaatte lopettaa, menkää silloin yhdessä hakemaan apuakin..
Eniten alkoholismissa harmittaa juuri se että siitä tulee muiden ongelma. Olen täällä lueskelemassa näitä juttuja vaikka itsellä ei ole alkoholiongelmaa, vaan läheisellä jonkin asteen riippuvuus ja mennään jatkuvasti tuolla kaavalla: jakso selvin päin, jakso jolla hieman alkoholia, jakso jolla hieman enemmän alkoholia, jakso jolla reippaasti alkoholia ja reippaasti negatiivisia vaikutuksia lähipiiriin, moraalinen morkkis ja taas selvän kauden kautta kohti rappiota, pahenevassa kierteessä. Kyse on kai vaan siitä mikä on läheisille tarpeeksi ja se kohta jolloin nostetaan kytkintä, ellei riippuvainen itse tajua tai myönnä että on pikkuinen ongelma, eikä sitä tarvitse hävetä vaan hakea apua, mitä pikemmin, sitä pikemmin voi keskittyä elämän mukaviin juttuihin.