Onko kukaan kroonisesti masentunut ja sinnittelee samalla työelämässä? Mistä saa voimaa? Kuinka kauan sitä mahdollisesti kestää? Olisiko eläke parempi ratkaisu?
Itse olen syönyt jo vuosia mielialalääkkeitä eriasteiseen masennukseen ja paniikkihäiriöön ja taistelen työelämässä, mikä ei ole helppoa tänä päivänä. Erilaisista terapiosta ei tunnu olevan apua. Olen vain niin itsepäinen ja sinnikäs, etten helpolla anna periksi.
Joskus ajattelen, että olisi ihana vain romahtaa kasaan, jättää lääkkeet ja antaa ajan ja luonnon parantaa haavat välittämättä mistään pätkääkään.
Onko ketään muuta, joka samassa tilanteessa?
Elämä on kurjaa, mutta ihanaa...
Itse olen syönyt jo vuosia mielialalääkkeitä eriasteiseen masennukseen ja paniikkihäiriöön ja taistelen työelämässä, mikä ei ole helppoa tänä päivänä. Erilaisista terapiosta ei tunnu olevan apua. Olen vain niin itsepäinen ja sinnikäs, etten helpolla anna periksi.
Joskus ajattelen, että olisi ihana vain romahtaa kasaan, jättää lääkkeet ja antaa ajan ja luonnon parantaa haavat välittämättä mistään pätkääkään.
Onko ketään muuta, joka samassa tilanteessa?
Elämä on kurjaa, mutta ihanaa...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mutta kuitenkin erilaista omallatavallaan. Fyysinen kunto aivan romuna mystisen sairastelun takia jo vuosikaudet ja ikää ei edes 30. Tähän asti yrittänyt pysyä työelämässä ja tavallisessa olemisessa mukana mutta tässä syksyn mittaan vain mitta täyttynyt. Kun jo pelkkä terveys on aika ylivoimainen ongelma.
Erityisesti en koskaan ole kääntynyt noiden korvien välissä olevien juttujen kanssa kenenkään puoleen mutta aivan selvää on itsellekin ollut että vakavat masennukset ja varmaan moni muukin ongelma ollut päällä jo ainakin koko 2000 luvun. Nyt vain tosiaan mitta täyttyi ja eipi jaksa.
Yhdellä ja ensimmäisellä käynnilläkin mielenterveyspuolellakin jo todettiin kyllä hyvin vakavia ongelmia. Vähän sellainen vain että antanut aina mennä omalla painollaan noiden ongelmien kanssa, ehkä liikaakin. Joskus kokeilin jotain mielialalääkkeitä aikanaan mutta nekin kun tietty sellaisia ettei vaikutusta huomaa samoin kuin jossain buranassa niin nekin sitten tuli jätettyä.
Nyt sitten onkin kaikki todella auki, kaippa sitä töihin tulee tuossa jossain vaiheessa palattua jos jaksaa mutta ei oikein tule ajateltua edes seuraavaa päivää. Mutta kattelee tässä nyt...
Olen työelämässä asiantuntijatehtävissä (mukavan helpossa hommassa, ja asiantuntemusta alalta on), en tosin sanoisi sitä sinnittelyksi. Juuri muuta elämää ei sitten olekaan, toimisto on kuin varsinainen koti, ja työkaverit perhe.