Olen 16-vuotias tyttö. Minulla on ollut jo pitkään erilaisia ahdistus- sekä masennustiloja, sekä silloin tällöin aistiharhoja. Olen ollut 14-vuotiaana lääkärissä paniikkikohtausten takia ja kävin juttelemassa psykologin kanssa, mutta käynnit loppuivat kun en tuntenut saavani apua sieltä ja tilanteeni parani hetkellisesti. Nyt asiat ovat taas huonontuneet, ja edellämainittujen oireiden lisäksi olen saanut poissaolokohtauksia, joiden aikana tunnen olevani jossain aivan muualla ja puhuvani tuntemattomille henkilöille jotka 'haluavat pitää minut luonaan'. Tiedän että tämä kuulostaa oudolta. Vanhempani tuntuvat olevan hyvin välinpitämättömiä asian suhteen, eräänä päivänä en esimerkiksi pystynyt edes nousemaan sängystä jolloin äitini suuttui minulle ja käski minun ryhdistäytyä, potki ylös sängystä ja pakotti kouluun. En tiedä vaikuttaako sisareni sairaus asiaan, häneen tuntuu uppoavan koko muun perheen energia ja huomio. Minulla on koulussa ystäviä joille en juuri ole uskaltanut puhua asiasta koska en halua huolestuttaa heitä ja pelkään miten he reagoisivat asiaan. Jos kertoisin kaiken vanhemmilleni minut luultavasti laitettaisiin takaisin sille samaiselle psykologille jolla aikaisemmin olin, ja hänkään ei tuntunut ymmärtävän että kaikki ei ole hyvin. En tiedä olenko sitten jotenkin tyhmä vai mitä mutta tunnen tarvitsevani apua, lääkkeitä tai jotain. Pelkään, että tämän pahetessa olen vaaraksi itselleni, joten kaikki apu olisi tarpeen, mahdollisimman pian.
Mikä on vai onko mikään?
Uupunut
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos tunnistat joitain näistä oireista, niin suosittelen, että puhut asiasta vanhemmillesi, mutta myös sille psykologille, jotta hän saisi paremman kuvan asioista.
http://traumajadissosiaatio.fi/nuorten-poikkeuksellisten-tajunnantilojen-asteikko/