Meillä vaimon kanssa oli perheen perustamisen aikoihin rahatilanne tietysti huono, kuten yleensä siihen aikaan nuorilla. Vuoden 1967 Anglia oli kovassa vireessä ja vaimo halusi itselleen ajokorttia kovasti. Autokoulumaksut todettiin liian suuriksi ja päädyttiin siihen, että minä hankin opetusluvan ja Angliasta tulee vaimon kouluauto. Kävin tenttaamassa katsastuskonttorilla itselleni liikenneopettajan pätevyyden, tosin sain vain yhdelle oppilaalle. Angliaan asennettiin lisäjarrupoljin opettajalle jne. Vaimo luki ja oppi kirjallisen puolen hyvinkin äkkiä, silloinhan oli pikkuisen häpeällistäkin, jos ajokorttia ei saa ekakerralla. Ajoharjoittelu aloitettiin aivan alkeista, sillä vaimo ei ollut koskaan edes mopolla ajanut. Vieläkin joskus muistan aina välillä kysyä häneltä sellaisen maagisen kysymyksen, johon itse sain usein silloin ajo-opettajana vastata, että mitä varten autossa pitää olla noita vaihteitakin noin pahuksen paljon?
Muutamia seikkoja on jäänyt hyvin mieleen, jotka läheisen sanomana ei ehkä tunnu niin vakuuttavalta, kuin vieraamman ajo-opettajan. Esim. silloinkin oli kovin tärkeää autokouluissa ja inssiajoissa, että ajetaan aina mahdollisimman oikeata ajokaistaa ja käytänössä tietenkin kaikki muut kuitenkin ajoivat keskikaistaa. Selitä se sitten vakuuttavasti esim. juuri vaimolle. Paikkakunnalla oli siihen aikaan inssiajoja vastaanottava herra kovin äkäisen ja tiukan miehen maineessa, joka vaimoakin jo ennalta paljon rassasi. Itse, kun en taas pelkää tällaisiakaan herroja yhtään, tulin kysyneeksi häneltä Anglian kartturinpaikalta noustessani ennen inssiajon alkamista, että kieltääkö joku laki tai asetus ajo-opettajan olemisen inssiajossa mukana. Kaveri meni hiukan hämilleen, ja vastasi, että ei kiellä ja samalla olin jo Anglian takapenkillä! Tulitte sitten todella mukaan, mutisi hän vielä ovea sulkiessaankin. Inssiajo meni hyvin ja katsastusinsinöörikin oli erittäin asiallinen, jostain kumman syystä ainakin sillä kertaa.
Saas nähdä, olen vähän miettinyt, josko ajaisi vanhoilla päivillä vielä yksityisesti kuorma-auton ajokortin, pojalla on nimittäin kuorma-auto ja kaikenmaailman kirjaimia ajokortissaan. Ilmeisesti olisi taas hiukan harvinaisempi yhdistelmä, että poika toimisi isänsä ajo-opettajana.
Muutamia seikkoja on jäänyt hyvin mieleen, jotka läheisen sanomana ei ehkä tunnu niin vakuuttavalta, kuin vieraamman ajo-opettajan. Esim. silloinkin oli kovin tärkeää autokouluissa ja inssiajoissa, että ajetaan aina mahdollisimman oikeata ajokaistaa ja käytänössä tietenkin kaikki muut kuitenkin ajoivat keskikaistaa. Selitä se sitten vakuuttavasti esim. juuri vaimolle. Paikkakunnalla oli siihen aikaan inssiajoja vastaanottava herra kovin äkäisen ja tiukan miehen maineessa, joka vaimoakin jo ennalta paljon rassasi. Itse, kun en taas pelkää tällaisiakaan herroja yhtään, tulin kysyneeksi häneltä Anglian kartturinpaikalta noustessani ennen inssiajon alkamista, että kieltääkö joku laki tai asetus ajo-opettajan olemisen inssiajossa mukana. Kaveri meni hiukan hämilleen, ja vastasi, että ei kiellä ja samalla olin jo Anglian takapenkillä! Tulitte sitten todella mukaan, mutisi hän vielä ovea sulkiessaankin. Inssiajo meni hyvin ja katsastusinsinöörikin oli erittäin asiallinen, jostain kumman syystä ainakin sillä kertaa.
Saas nähdä, olen vähän miettinyt, josko ajaisi vanhoilla päivillä vielä yksityisesti kuorma-auton ajokortin, pojalla on nimittäin kuorma-auto ja kaikenmaailman kirjaimia ajokortissaan. Ilmeisesti olisi taas hiukan harvinaisempi yhdistelmä, että poika toimisi isänsä ajo-opettajana.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kun nimimerkin opetuslupa käyttäjä hankki vuonna 1967 opetusluvan, niin ei sen kokeen läpäisy tuonut mitään liikenneopettajan pätevyyttä, vaan hänestä tuli opetuslupaopettaja. Siihen aikaan ei edes ollut vielä ammattinimikettä liikenneopettaja vaan autokouluihin koulutettiin autokoulunopettajia Ammattienedistämislaitoksella Helsingissä. Kurssilaiset valittiin 2-päiväisten soveltuvuuskokeiden avulla. Kurssi kesti yhdeksän
opintoviikkoa kokopäiväistä opiskelua ja lopuksi suoritettiin opettajatutkinto. Sen jälkeen mentiin työelämään autokouluun oppimaan varsinainen opettamisen taito. Autokoulunopettajakoulutus lopetettiin 70-luvun alussa. Sen jälkeen aloitettiin liikenneopettajakoulutus paljon pidemmällä koulutusajalla. Vuonna -72 34 opintoviikkoa päätoimista opiskelua. 70-luvun lopussa koulutukseen tuli vielä 10 lisäviikkoa. Jo pitkään koulutuksen kesto on ollut 65 opintoviikkoa.
Pojallesi ei myönnetä opetuslupaa, jotta saisit C-kortin!
PAINU NYT JO VITTUUN NIIDEN OPINTOJESI KANSSA KETÄÄN EI KIINNOSTA ONKO JOLLAIN KOULUTUS TAI EI
MUN MIELESTÄ PITÄISI OLLA NINI ETTÄ VOI HETI MENNÄ KIRJALLISEEN JA INSSIIN KUN HALUAA ELI TUNNIT OIS VAPAAEHTOISIA KAIKKI.
JA EIKÄ OPE TEE MUUTKUIN KERTOO ETTÄ MIKÄ ON KYTKIN JA MIKÄ ON KAASU JA MITEN NIITÄ KÄYTETÄÄN JOTEN EI SIIHEN KOULUTUSTA TARTTE
Olen lueskellut varsin huvittuneena kuinka helposti vedät herneen nenääsi. Jokainen autokoulun käynytkin tietää että liikennemaikan hommista vain pieni osa on kuvailemaasi toimintaa. Ota iisisti, kyllä se siitä!
Kyllä liikenneopettajat käyvät 1,5 vuotta koulua Hämeenlinnassa opettajakorkeakoulussa. Se on muuten mukava paikka, ja varsinki auskultointi aika on mieleenpainuva kun saa tulikasteen erilaisten nuorten parissa. Mielestäni koulutus oli hyvinkin tarpeellinen.
Opetuslupa ei tee liikenneopettajaa, eikä noin huonoilla hermoilla sinusta varmaan sellaista saisikaan. Katsos, autokoulussa oppilaat saavat tehdä virheitä, niistä he oppivat parhaiten. Jos sellaisesta hermostuu oppilaalle, niin on harkittava vakavasti alan vaihtoa.