Seuraava kirjoitus kuvaa tilannettani hyvin:
http://reichsbieber.puheenvuoro.uusisuomi.fi/113928-ssri-lääkkeen-pysyvistä-seksuaalisista-sivuvaikutuksista
Eli olin syönyt Sertralinia neljä vuotta, kunnes tiputin annosta pikkuhiljaa pienemmäksi ja lopetin sen syksyn 2013 aikana, kunnes aloitin sen taas 2014 keväällä uudestaan ja onnistuin pääsemään siitä eroon saman vuoden syksyllä. Masennus on menneen talven lumia viimein ja varmaan lopullisesti erinäisten oivalluksien myötä. Ikävä kyllä myös libido on täysin mennyt, itseasiassa jo tuon ensimmäisen lopetuksen jälkeen. Myös tunne-elämäni on latistunut, enkä pysty enää ihastumaan tai syttymään vastakkaisen sukupuolen ulkonäöstä, eikä mikään muukaan enää oikein tunnu samalta. Sinäänsä olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni, mutta tahtoisin saada seksuaalisuuteni takaisin. Liikuntaa harrastan ja syön suhteelisen terveellisesti, sekä alas menee kaikkea muutakin, mikä edistää miehistä toimintakykyä (esim. sinkkiä), mutta eipä se tätä PSSD:tä miksikään muuta.
Kysymys kuuluukin, miten olette pystyneet palauttamaan tilanteen ennalleen, jotka olette saman kokeneet? Ei tässä viitsisi jäädä odottamaan, että tilanne itsestään korjautuisi, kun niin ei välttämättä edes käy.
Jos ja toivottavasti kun pääsen vaivasta eroon, raportoin asiasta tänne vinkiksi kohtalotovereille.
Ja niille jotka lukee tätä muuten vaan, älkää ikinä aloittako SSRI-lääkitystä! Te, jotka syötte, miettikää vakavasti sen lopettamista!
Kiitos vastauksista jo etukäteen!
PSSD parannuskeinoja
154
9886
Vastaukset
- Pylväs
Oman tietämykseni mukaan PSSD, eli post ssri sexual dysfunction, on pysyvä oireyhtymä. PSSD:stä puhutaan, kun seksuaalitoimintojen (ja -halujen) häiriö on kestänyt SSRI-aineiden lopettamisesta pidempään kuin kolme-neljä kuukautta. Mitään tiettyä ehdotonta rajaa ei tietenkään ole eikä sellaista voi määrittääkään. Ihmisten reaktiot yksilöllisiä. Samaa oireistoahan teettää myös mm. neuroleptit, jolloin voitanee puhua PNSD:stä. Yhtenä merkittävimmistä syistä pidetään dopamiinijärjestelmän vaurioitumista epäluonnollisen serotoniinijärjestelmän ylikuormituksen seurauksena.
Osa uhreista saattaa saada jotakin 'helpotusta' tilaansa ajan kuluessa, mutta se johtunee mitä suurimmalla todennäköisyydellä siitä, että he oppivat kompensoimaan häiriötä muilla asioilla sekä tottuvat uuteen tilaansa ja siten unohtavat millaista normaalitoiminta on. PSSD:n kanssa havaitaan usein myös kuvaamanlaisiasi tunteiden turtumista sekä mahdollista apatiaa ja kognitiivisiä häiriöitä, kuten muisti, keskittymiskyky jne. Aivot ovat paketti. Kun yhtä kohtaa sörkkii niin kova järjestelmä vaurioituu melko kokonaisvaltaisesti.
Jotkut ovat yrittäneet, tosin huonohkolla menestyksellä, erilaisia dopamiiniagonisteja, joita käytetään tietääkseni esim. Parkinsonin tai Alzheimeirin taudin hoidssa. Näiden aineiden käyttöön liittyy paljon riskejä, mm. PSSD:n pahentuminen aluksi mahdollisesti seuraavan kohenevan vaikutuksen jälkeen keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ja iso läjä muita riskejä mm. sydänpuolella.
Ilmiöön aikaisemmin vähemmän tutustuneeet tai tutustumattomat saavat hyvää perustietoa aiheesta PSSD muun muassa sivustolta www.rxisk.org. Tässä suora linkki ketjukoonnokseen ko. aiheesta: Sex Zone Posts (http://wp.rxisk.org/sex-zone-posts/)- fpipoufi
"Oman tietämykseni mukaan" eli oikeasti et ole pätevä sanomaan yhtään mitään yhtään mistään.
Linkkisi ovat yhtä luotettavia kuin juttusi.
- pohdintaa
Ei kyllä missään nimessä kannata muutaman kuukauden jälkeen tehdä päätöksiä "pysyvistä oireyhtymistä". Halut ja koko tunne-elämä voi lääkityksen jälkeen olla kadoksissa useamman vuoden, mutta palautua vähitellen jopa täysin. Näin on monelle käynyt. Vaikka lääkkeet voivat tosiaan aiheuttaa aivojen vaurioitumista, on ihmisen hermojärjestelmä ihmeellisen joustava ja uusiutumiskykyinen. Uusia välittäjäaineita, hermoyhteyksiä ym. muodostuu, kun elimistö on tasapainotilassa ja kehoa ja aivoja käyttää ja harjaannuttaa. Seksuaalisuuskin on opeteltavissa uudestaan. Sitä vastoin, jos väkisin yrittää saada tunteita ja haluja takaisin ja vaatii sitä omalta keholta ja aivoilta, näin ei todennäköisesti käy. Tarvitset aikaa, kärsivällisyyttä, herkkyyttä, kuuntelutaitoa. Jos stressaat asiasta, vaikuttaa se jo itsesssään tunteiden lamaantumiseen ja halujen vähenemiseen. Ole rauhassa, ihmismieli - ja keho on ihmeellinen.
Täytyy koittaa pitää mieli levollisena asian suhteen. Noita parantumistarinoita jokunen on tullut ulkomaisilla sivuilla vastaan, eli jotain toivoa on. :) Joku oli ainakin parantunut akupunktion avulla ja joku erilaisten Detox-kuurien, näin muistan lukeneeni. Olisi hienoa saada paranemisraportteja täältä kotimaastakin, koska niistä on valtava apu niille, joiden tilanne tuntuu toivottomalta.
- Pylväs
Saahan sitä kuvitella aivovauriosta akupunktiolla parantuvansa, jos se toivoa tuo. En halua manata uhrien tulevaisuutta, mutta järki on pidettävä mukana, kun prognoosia luodaan. Psyykkeen osuuteen voi vaikuttaa esimerkiksi rentoutumalla tai uskon avulla, mutta fyyiset aivovauriot eivät niihin reagoi. Aivovaurioita ei ihmiset kykene parantamaan nykytieteen keinoin. Aivot parantavat itse sen minkä pystyvät kunkin käyttäneen kohdalla ja loput jää. Aivoja voi 'kuntouttaa' aktivoimalla ja lopettamalla tietenkin myrkkyjen syönnin, mutta keinot ovat valitettavasti kovin rajalliset. Psyykenlääkkeitä käyttäneiden kuntoutus on suoraan verrattaivissa laittomia huumeita käyttäneiden kuntoutukseen. Ne eivät eroa toisistaan millään tavalla. Ainoastaan aivovaurioiden laatu ja määrä ovat yksilöllisiä kullakin henkilöllä.
Onnea matkaan sinulle tropelli Toivon aidosti, että sinun aivosi onnistuvat korjautumaan siinä määrin, että voit olla tyytyväinen tulevaisuudessa seksuaalielämääsi. - pohdintaa
Ihmisen aivot ovat hämmästyttävän plastinen elin, korjaantumista tapahtuu kaikissa järjestelmissä kaikissa ikävaiheissa läpi elämän. Aivot korjaavat itse itseään. Ei ole eroteltavavisda "fyysisiä" ja "psyykkisiä" tekijöitä, koostuvathan tunteemme ja ajatuksemme kompleksisista sähkökemiallisista reaktioista. Ratkaisevaa on ihmisen oma motivaatio, ponnisteleminen ja usko paranemiseen. Hidasta toki kuntoutus on, mutta seinää ei tule missään vaiheessa vastaan - ellei ihminen luovuta ja lopeta kuntoutumistaan. Akupunktio on varsin tehokas kuntoutusmuoto, voidaan puhua myös EFT- Emotional Freedom -tekniikasta. Näiden meridiaaniratojen olemassaolo on länsimaalaisessa lääketieteessäkin tunnustettua, mutta eivät hyödynnettyä. Aika lisää tietoa tässäkin.
- naisLopettaja
Oletko Sinä, "Pohdintaa", jollakin lailla ammatti-ihminen näissä ihmisen aivo- ym fysiikan-psyyken asioissa? Olisi nimittäin kovin riemastuttavaa, jos viestiesi sisältö perustuisi muuhun kuin mutu- tai olen kuullut -tuntumaan. :) Tarvitsen justiinsa tuota kannustusta (aivoistakin).
Tuntuu oikeastaan siltä, että tällä hetkellä ylipäätään minkäänasteisen mielihyvän saavuttaminen on mahdotonta. Musiikki, elokuvat tai mitkään taiteenlajit eivät erikoisesti säväytä. Aika kumma olo ja toivon kovasti muutosta tähän, enkä pelkkiin PSSD-oireisiin. No täytyy yrittää olla toiveikas, että asiat muuttuu, joidenkin kohdalla niin kuitenkin on käynyt.
- Pylväs
Kuuluu asiaan. Mielihyväkokemukset eivät tietenkään katoa vain seksistä vaan vaikutus on universaali. Henkilöltä katoaa mielihyvän kokemus kauttaaltaan. Vaikutuksen vain useimmat huomaavat ensimmäisenä juuri seksistä ja seksuaalisuuteen liityvissä asioissa ja vasta ajan kuluessa alkavat huomata, että eipä ne harrastuksetkaan, työ, koulu, kaverit, kirjat, urheilu, sosialisointi jne. enää tuota iloa eikä tyydytystä kuten ennen.
Muutosta valitettavasti erehdytään virheellisesti luulemaan masentuneisuuden tai muun psyykkisen voinnin seuraamukseksi (tai paluuksi, koska 'lääke' on lopetettu). Psykiatrian ala taas suoraan pyrkii peittämään syntyneet iatrogeeniset vaikutukset kääntämällä syyttävän sormen henkilöön itseensä, hänen "sairauteensa," pois käytetyistä menetelmistä, kuten SSRI-aineista, todellisesta syyllisestä. Alalla on oma lehmä ojassa näissä asioissa, joten syntyneistä aivovaurioista ei juuri puhuta vaan useimmiten jyrkästi kiistetään, toista kertovia tutkimustuloksia ei kommentoida ja jopa hyökätään asiakasta kohtaan.
Jokainen tietenkin joutuu arvioimaan omatoimisesti oman parhaan kykynsä mukaan mikä osuus voisi olla psyykkistä ja mikä fyysistä (eli esim. SSRI:n aiheuttamia vaurioita aivojen normaaliin toimintaan), mutta monet kyllä tajuavat, että vika on nimen omaan lääkelähtöinen. Toiset taas, ehkä tällä hetkellä vielä valtaosa käyttäjistä, eivät tajua ja tulevat harhaanjohdetuksi/huijatuksi vielä uudemman kerran aloittamaan toinen "lääke" "palanneeseen" "masennussairauteen."
Olet ymmärtääkseni ollut ilman kamaa nyt noin puolisen vuotta, joten anna aikaa palautumiseesi ainakin se toinen puoli vuotta. Kyllähän näissä vähän sellainen ikävä taipumus on, että jos muutoksia ei tule ensimmäisten, sanotaan ½-1 vuoden aikana niin prognoosi kokonaisesta palautumisesta on heikohko. Oma mutu-tuntuma SSRI-vaikutuksia kirjallisuudesta tutkineena on, että lähes tulkoon jokaiselle, joille toiminnat eivät palaa piakkoin (muutamassa kuukaudessa) lopettamisesta, jää vähintäänkin joitakin jälkivaikutuksia, osalle hyvin merkittäviä. Laatu ja määrä ovat mysteeri, koska asiasta ei ole olemassa kunnollista tutkimusnäyttöä (lääketeollisuus eikä psykiatria halua asiaa ymmärrettävästi tutkittavan omien intressiensä vuoksi). - erwyn
"Oma mutu-tuntuma", ei hyvää päivää nyt valoja päälle siellä. Varsinainen asiantuntia liikenteessä, onko jotain omia ongelmia joita täällä koitat helpottaa ristiretkeilemällä lääkkeitä vastaan.
- Vaurioitunut
erwyn kirjoitti:
"Oma mutu-tuntuma", ei hyvää päivää nyt valoja päälle siellä. Varsinainen asiantuntia liikenteessä, onko jotain omia ongelmia joita täällä koitat helpottaa ristiretkeilemällä lääkkeitä vastaan.
Näitä asioita on tutkittu jonkun verran. Useimmissa tapauksissa tila on pysyvä. Kyseinen henkilö jolle vastasit, tietää asioista selvästi enemmän kuin sinä. Lääketehtaat pimittävät tietoa lääkkeiden pysyvistä haittavaikutuksista. Asia, jota ei suurin osa potilasista halua kohdata.
- Anonyymi
Pylväs kirjoitti:
Kuuluu asiaan. Mielihyväkokemukset eivät tietenkään katoa vain seksistä vaan vaikutus on universaali. Henkilöltä katoaa mielihyvän kokemus kauttaaltaan. Vaikutuksen vain useimmat huomaavat ensimmäisenä juuri seksistä ja seksuaalisuuteen liityvissä asioissa ja vasta ajan kuluessa alkavat huomata, että eipä ne harrastuksetkaan, työ, koulu, kaverit, kirjat, urheilu, sosialisointi jne. enää tuota iloa eikä tyydytystä kuten ennen.
Muutosta valitettavasti erehdytään virheellisesti luulemaan masentuneisuuden tai muun psyykkisen voinnin seuraamukseksi (tai paluuksi, koska 'lääke' on lopetettu). Psykiatrian ala taas suoraan pyrkii peittämään syntyneet iatrogeeniset vaikutukset kääntämällä syyttävän sormen henkilöön itseensä, hänen "sairauteensa," pois käytetyistä menetelmistä, kuten SSRI-aineista, todellisesta syyllisestä. Alalla on oma lehmä ojassa näissä asioissa, joten syntyneistä aivovaurioista ei juuri puhuta vaan useimmiten jyrkästi kiistetään, toista kertovia tutkimustuloksia ei kommentoida ja jopa hyökätään asiakasta kohtaan.
Jokainen tietenkin joutuu arvioimaan omatoimisesti oman parhaan kykynsä mukaan mikä osuus voisi olla psyykkistä ja mikä fyysistä (eli esim. SSRI:n aiheuttamia vaurioita aivojen normaaliin toimintaan), mutta monet kyllä tajuavat, että vika on nimen omaan lääkelähtöinen. Toiset taas, ehkä tällä hetkellä vielä valtaosa käyttäjistä, eivät tajua ja tulevat harhaanjohdetuksi/huijatuksi vielä uudemman kerran aloittamaan toinen "lääke" "palanneeseen" "masennussairauteen."
Olet ymmärtääkseni ollut ilman kamaa nyt noin puolisen vuotta, joten anna aikaa palautumiseesi ainakin se toinen puoli vuotta. Kyllähän näissä vähän sellainen ikävä taipumus on, että jos muutoksia ei tule ensimmäisten, sanotaan ½-1 vuoden aikana niin prognoosi kokonaisesta palautumisesta on heikohko. Oma mutu-tuntuma SSRI-vaikutuksia kirjallisuudesta tutkineena on, että lähes tulkoon jokaiselle, joille toiminnat eivät palaa piakkoin (muutamassa kuukaudessa) lopettamisesta, jää vähintäänkin joitakin jälkivaikutuksia, osalle hyvin merkittäviä. Laatu ja määrä ovat mysteeri, koska asiasta ei ole olemassa kunnollista tutkimusnäyttöä (lääketeollisuus eikä psykiatria halua asiaa ymmärrettävästi tutkittavan omien intressiensä vuoksi).Suomen psykiatriyhdistyksen hätäkakka:
https://www.psy.fi/blogit_ja_kannanotot/peter_gotzsche_ja_tappava_psykiatria.798.blog
Psykiatria on aiheuttanut valtavasti vahinkoa lääkityksillään, eikä p**kan suoltaminen jossain yhdistyksen blogissa sitä muuksi voi muuttaa.
- Ymmärtäjä
hmm...joo....no mä kerron tässä oman tarinani: Itse söin SSRI-lääkkeitä, oliko se nyt Venlafaxin noin 3 kuukautta enenmmän tai vähemmän epäsäännöllisesti. Viisi vuotta sitten sain kovan allergisen reaktion vedettyäni napin huiviin. Onneksi oli Epi-pen ja astmapiippu allergioideni ja astman vuoksi heti käsillä. 6 vetoa avaavaa niin sen sitten tietää. Tuohon episodiin loppui mun lääkkeiden käyttö. Lopetin kaikki lääkkeet mukaan lukien astman lääkityksen. Ei paljon tehnyt mieli hengellään alkaa leikkimään.
No olin jo Venlan käytön aikaan huomannut että vällyjen alla oli alkanut tulla vilpoisaa. Ei tehnyt mieli ja sitten vielä tuntoaisti alkoi temppuilemaan. Se herkistyi ihan totaalisesti siten että kun aviomies kosketti esim vatsaa niin tuntemus ei ollutkaan kovin miellyttävä. Lääkeselostuksessa ei kerrottu tästä sivuvaikutuksesta ja kun asiasta mainitsin lekurille niin se vaan nauro päin naamaa ja sanoi että oot vaan psykoottinen ja ne lääkkeet ovat täysin turvallisia käyttää...sitä tyypillistä jargonia ja lääketehtaan propagandaa...
Nyt on tuon libidon kanssa ollut ongelmaa jo noin 5 vuoden ajan ja vasta nyt on tilanne jotenkin lähtenyt korjaantumaan. Itselläni pahimman yli auttoi 5 paukkua vodkaa. Alkoholi vaimentaa tuota tuntoaistia niin paljon että saan itsekin jotain irti petipuuhista enkä ole vain se "kuollut lahna".
Lisäksi luin jostain että lääkeaineet mm voivat varastoitua rasvakudokseen. Itselläni nuo SSRI- lääkkeet ja kaikki muut mömmöt aiheuttivat huomattavan painon nousun ja nyt tässä olenkin laihdutellut ja harjoittanut lihaksia ja ja ja...nyt kun ajattelen niin se taisin olla mä joka viimeksi teki aloitteen joten voihan tuossakin olla jotain perää, tai ehkä pitäisi sanoa että itselläni se toimii.
Näyttää siltä että omalla kohdallani mulla taitaa vielä olla toivoa mutta kyllä 5 vuotta ilman hyvää seksiä on ollut rankkaa.
Ja voi pojat, olisittepa kuulleet sen riidan mikä mulla oli lekurin kanssa kun mä ilmoitin sille että jätin 2 kuukautta sitten kaikki pipolääkkeet pois kertalaakista. Varmaan koko odotushuone kuuli sen riidan. Mä en tiedä mistä mä sen ryhdin itselleni sain mutta pää pystyssä huusin sille puoskarille päin naamaa että sitä mahtia ei maailmasta löydy joka saa mut noita myrkkyjä vielä syömään. Ja tais siinä vähän lipsahtaa asiattomuuksia kuten mm. "heitä homo voltti niin saat banaanin"
Yksi jännä juttu vielä. Jos kysyt puoskarilta että ootko itse ikinä kokeillut näitä lääkkeitä vaikka vain uteliaisuudesta et millaisia sivuvaikutuksia ne aiheuttavat niin vastaus on aina että: mä en tartte niitä. No en mä kysynyt tarvitsetko vaan kysyin että oletko ottanut niistä sivuvaikutuksista selvää. Tolla mä aina napautan ja sanon että miten sä voit sitten väheksyä mun ilmoittamiani sivuvaikutuksia jos sulla ei ole mitään kokemusta niistä? No meni ehkä vähän off-topic mutta mutta....- Pylväs
Tuntoaistimusten muutokset ovat ihan yleisiä vaikutuksia kaikille SSRI-aineille. Kokemasi tunnon herkistyminen on nimeltään hyperestesia. Toinen ehkä yleisempi (?) seuraamus on tunnon alenema, hypoestesia sekä pistelyn tunteet, parestesia. Parestesia tuntuisi olevan yleisempään vieroituksen aikana. Lääkärisi tai psykiatrisi ei ole selvästi ollut ajantasalla tietotaidossaan.
Libidon katoaminen tai alentuminen on erittäin yleinen seuraus. Tutkimuksissa mitä asiaan liittyen on tehty, on selvinnyt, että seksuaalisuuden alueella tapahtuvaa kiinnostuksen ja toimintakyvyn alentumaa saavat jo 80-90% käyttäjistä. Mitä ei ole tutkittu on kuinka monelle vaiva jää enemmän tai vähemmän pysyväksi lopettamisesta huolimatta, vaikkakin tiedetään yleisesti, että monille vaiva jää elinikäiseksi. Niin naiset kuin miehetkin kuvaavat itseään 'kuolleeksi lahnaksi' tai 'laudaksi' pedissä. Miehillähän ongelma on, ettei voi saavuttaa enää erektiota, joten SSRI:n vaikutus on sitäkin selvemmin havaittavissa. Yleistä on erehtyä luulemaan PSSD-oireista psyykeperäisiksi.
Tuon riidan olisin mielelläni seurannut, koska ne ovat opettavia. :) Psykiatrit ovat yleensä apinantasolla mitä tulee näiden asioiden ymmärtämiseen, joten on huvittavaa seurata "ammattilaista," joka ei tajua yhtään mitään mistä puhuu. Jollain kierolla tavalla sellaisen seuraaminen on kiehtovaa. Niin sanottuun 'bipolaariseen häiriöön' taidetaan yleensä antaa neurolepteja, joiden lopettaminen seinään voi kyllä olla hyvin riskialtista, se huomautettakoon. Vieroitusoireet voivat laittaa pään niin sekaisin, että ihmiset päätyvät jopa itsemurhaan. Ei ole siis leikin asia. Vieroitus tulisi tehdä hitaasti ja varoen, omaan tilaa tarkkaillen ja mielellään jonkun tukihenkilön avustamana/tukemana. Mutta kyllähän psykiatreilla saakin antaa "tukkapöllyä" heidän hölmöilystään. He ansaitsevat lähes poikkeuksetta "selkäsaunan" ja nöyryyttä isolla kauhalla. Kannattaa kuitenkin olla varovainen siinä mielessä, että heillä on aina (mieli)valta rangaista tottelemattomia ja toisinajattelevia asiakkaitaan pakottamisella esimerkiksi laitokseen.
Minua rupeaa aina huvittamaan, kun psykiatrit luulevat tietävänsä jotain aineen vaikutuksista vaikka eivät ole koskaan itse yhtään nappia kokeilleet. Sanomattakin on selvää, että käyttäjä tietää nämä asiat paremmin, joten psykiatrien tulisi korjata asenteensa, jos haluat koskaan ymmärtää mitä heidän asiakkaansa/uhrinsa joutuvat kokemaan auttamisen nimissä. Hyvin olet puoliasi osannut pitää. Toivottavasti olosi alkaa lääkepöllyn jäljiltä paranemaan. Monilla siihen kestää lopettamisenkin jälkeen useampi vuosi, joten maltti, kärsivällisyys ja oman uskon säilyttäminen ovat monesti avain asemassa.
Hei Ymmärtäjä, eikös Venlaflaxin ole SNRI-lääke? No jokatapauksessa nussin nyt ehkä turhaan pilkkua, kun ei muuhun oikein kykene, eh eh!
Lääketieteeseen liittyvät salaliittoteoriat osoittautuivat minulle todeksi noin viikko sitten! Yritin saada sairaslomaa kuntouttavasta työtoiminnasta ja kas kummaa, systeemimme on niin kieroutunut, että sitä on pakko hakea länsimaista lääketiedettä vaalivasta laitoksesta, eli terveyskeskuksesta. No tämä ei sinäänsä olisi ongelma, ellei terveyskeskuslääkäri käyttäisi kaikkea energiaansa oireideni vähättelyyn. Tosiaan marraskuussa loppui lääkkeen syönti ja tuntuu, että osa vieroitusoireista tai ehkä ne pahimmat vieroitusoireet alkaa vasta nyt. Tästä syystä hain sairaslomaa, koska psyykkinen jaksaminen on niin heikolla tolalla, että se vaikuttaa fyysiseen jaksamiseen. Olen alkanut nähdä enemmän unia kuin lääkityksen aikana, eivätkä ne ole todellakaan mistään kevyemmästä päästä. Olotilani on nyt se, että hereillä olo aika on erittäin nihkeää ja nukkuminen on myös nihkeää, vaikka sen olisi tarkoitus ladata akkuja ja auttaa jaksamaan arjessa.
Puhuin lääkärille edellämainituista oireista ja hän kiisti niiden liittymisen lääkitykseen, koska lopettamisesta on yli kuukausi. Mainitsin myös PSSD-oireista ja tähän lääkäri totesi, ettei SSRI-lääkitys aiheuta dysfuncktiota muuten kuin korkeintaan lääkityksen aikana. Selitin asian tälle juurta jaksain rinnastaen omat oireeni kertomukseen mukaan ja selittäen kirjain kirjaimelta, mitä PSSD-tarkoittaa, eikä hän ottanut minua vakavasti vaan sanoi oireitteni olevan tyypillisiä masennusoireita. Hetkeä myöhemmin hän totesi, ettei minulla ole selviä masennusoireita ja tässä kohtaa sanoin hänen juuri puhuneensa itsensä pussiin. Kerroin tämän jälkeen lukemastani informaatiosta asian tiimoilta ja hän sanoi kyseisen informaation olevan vain masentuneiden ihmisten selittelyä ongelmilleen. Tähän sitten totesin, että tiedän kyllä, että internetissä saatuun tietoon on ihan viisasta suhtautua pienellä lähdekritiikillä, mutta olen myös lukenut niin lääkkeitä syöneiden ja lääkäreiden kirjoituksia omilla nimillään asiasta. Tähän hän totesi, ettei ole erikoislääkäri. Kehoitin häntä olemaan väittämättä mitään, mistä ei tiedä selvästikkään mitään. Tuli hiljaisuus. Kysyin sitten, että voisinko saada pientä sairaslomaa, jotta voisin järjestää asioitani ja oloani paremmaksi, johon lääkäri reagoi kehoituksella aloittaa SSRI-lääkkeet uudestaan ja syömään uniongelmiin Ketipinoria. Sanoin, etten todellakaan aio aloittaa kumpaakaan sivuvaikutuksien vuoksi. Tähän lääkäri sitten sanoi, ettei voi antaa sairaslomaa, koska en ole motivoitunut paranemaan tilastani, jota hetki sitten minulla hänen mukaansa ei ollut. Kerroin hänelle siitä, kuinka motivoitunut olen parantumaan nimeenomaan lääkkeiden aiheuttamista sivuvaikutuksista ja mitä kaikkea vaivaan olen nähnyt jo asian eteen. Emme saavuttaneet yhteisymmärrystä, joten jouduin poistumaan saamatta sairaslomaa ja sain kuntouttavasta työtoiminnasta merkinnän luvattomasta poissaolosta ja menetin tältä päivältä Kelan korvaukset.
Pientä valoa tunnelin päässä on näkynyt hieman. Nyt neljänä peräkkäisenä aamuna minulla on ollut jonkinasteinen aamuerektio. Lisäksi olen jokusen kerran harrastanut seksuaalitoimintaa entisen partnerini kanssa, joskaan se ei ole tuntunut kovin erikoiselta. Kiihottuminen on ollut vaikeata ja erektion saavuttaminen on ollut hankalaa, mutta lopulta se on onnistunut. Kiihkeys puuttuu toiminnasta ja kyse on lähinnä suorittamisesta. Silloin kun olen saanut orgasmin, se ei ole tuntunut oikein miltään. Aktin eroottisuus on ollut verrattavissa kättelyyn. Suihinotossa jossain vaiheessa en ollut enää varma, onko penikseni partnerin suussa vai ei. Arvata saattaa, etten kyennyt laukeamaan. No ehkä se tästä pikkuhiljaa korjaantuu. Tämä pieni muutos tapahtui pian sen jälkeen, kun totaalikieltäydyin alkoholista, koska ajattelin, ettei dopamiinitasojen ylimääräinen hively välttämättä ole hyväksi.
Olen miettinyt, voisiko fiksulla hallusinogeenien, kuten sienten tai ayahuascan käytöllä olla aivoja hoitavaa vaikutusta tämän asian yhteydessä?
Vinkit, näkemykset ja kokemukset ovat tervetulleita! Pidetään keskustelu elossa!
Ennenkaikkea muistakaa olla syömättä lääkkeitä!- Pylväs
Nuo salaliittoväitökset mitä aina silloin tällöin ihmisiltä kuulee ovat niin typeriä ja lapsellisia, että en tohdi niitä sen enempää kommentoida. Mennään siis itse asiaan.
Onhan noita muiltakin kuultu, että pahemmat oireet alkaisivat vasta paljon lopettamisen jälkeen, mutta en osaa itse arvioida asiaa tarkemmin. Olisiko sinulla jotakin akuutteja vieroitusoireita heti, kun lopetit käyttöä ja miten niiden oireiden laita on nykyään, puolivuotta lopettamisesta. Jos sinusta tosiaan tuntuu siltä, että oireet pahentuvat, olisi kiinnostavaa kuulla enemmän kokemuksestasi. Miten havaitset asian ja pystyisitkö kertomaan tarkemmin mitä oireita koet nyt, mitkä oireet ovat mahdollisesti vähentyneet tai poistuneet, mitä mahdollisia uusia oireita on ilmestynyt tai mitkä oireet ovat pahentuneet ja osaatko arvioida millainen osuus mahdollisilla merkittävillä ja kuormittavilla elämän tapahtumilla olisi voinut olla asiassa.
Univaikeudet ovat klassinen seuraamus esimerkiksi SSRI-käytöstä. Nukahtaminen ja rentoutuminen voi olla vaikeaa ja unen laatu pinnallista. Aamuisin voi olla olo, ettei ole levännyt lainkaan. Lisäksi erikoishuomiona voi olla vaikeuksia, varsinkin heti herätessä, erottaa unia todellisuudesta. Myös aika ja paikka voivat olla hetken sekaisin tai kadoksissa. Vieroituksen aikana unet voivat olla hyvin todentuntuisia ja pelottavia. Monet sanovat näkevänsä karmeimpia painajaisia eläessään vieroituksen aikana. (Huomaa, että ihan samaa kokevat niin sanottujen laittomien huumeiden käyttäjät vieroittautuessaan omista aineistaan.)
Lääkärisi kiistää aineiden yhteyden oireistoosi, koska ei ole tutustunut tai muutoin perillä psyykenainevieroituksesta. Kokemasi oireet ovat niin klassisia, että ihan perusvieroitustuntemuksella ne ovat helposti todettavissa. Eihän kukaan asian osaava väitä, että vieroitusoireet ovat ohi kuukaudessa. Samalla tavalla seksuaalitoimintojen häiriöt voivat jäädä pysyviksi lopettamisesta huolimatta. Tästä on jopa nykyisellään varoituskin mm. yhdysvaltain potilasohjeessa fluoksetiinille (tuotenimi Yhdysvalloissa Prozac, Suomessa Fontex ja Seronil). Lääkäriltäsi puuttuu perusosaaminen "masennuslääkeiden" vaikutuksesta ihmisen seksuaalisuuteen ja seksuaalitoimintoihin. (Huomiona: PSSD:n oireisto, esim. yö- ja aamuerektioiden heikentyminen tai poisjääminen, on sellainen johon ihminen ei voi vaikuttaa itse, mikä sulkee heti pois psyykkisen selityksen. Erotusdiagnostiikka on siten jopa melko helppoa asiasta tietoiselle lääkärille tai potilaalle)
Täysin absurdia on ehdottaa asiakasta aloittamaan uudelleen aine, jonka haittojen takia hän on sen lopettanut ja joutunut hakeutumaan vastaanotolle. Tuollainen ajatusympyrä sulattaa aivot loogiseen ajatteluun viehkeytyneiltä potilailta, tutkijoilta kuin lääkäreiltä. (Loogiseen päättelyyn ja omien aivojen käyttöön kykeneviä lääkäreitäkin on, vaikkakin harvemmassa.) Sitä miten lääkärisi sai avunhakusi käännettyä haluttomuudeksi parantua ei minulla ole enää mitään tajua. Uskonpa, että hänen epävarmuutensa ja tietämättömyytensä asian suhteen, jonka olit vielä hänelle osoittaunut, sai lääkärin vetäytymään kuoreensa ja alkamaan tiuskimaan kakaranlailla.
Lääkärilläsi tuntuu olevan jonkinlainen asenneongelma työhönsä. Monia psykiatreja ja lääkäreitä ei kiinnosta tietää asioista, koska he pelkäävät uuden tiedon uhkaavan heidän arvovaltaansa. Aikaan saamasi hiljaisuus on paras osoitus siitä, että lääkärilläsi on suurempi tarve miellyttää itseään kuin sinua, asiakasta.
Jos ehdit jo tutustua aikaisemmin laittamani linkin materiaaliin oletkin huomannut, että kertomasi täsmää täydellisesti PSSD:hen aina heikohkosta aamuerektiosta (tai sen kokonaisesta puutteesta), kiihottumisen vaikeuteen, erektion saavuttamiseen ja pitämiseen, apaattisuuteen (ei kiihkoa ja tunnetta, josta seuraa tunne seksin suorittamisesta), seksuaalianhedonia (orgamista puuttuu mielihyvä) sekä tunnon alenema eli lääketieteen kielellä hypoestesia.
ps. venlafaksiini on SNRI.
Lopettamisesta ei ole vielä puolta vuotta, koska lopetin lääkkeen marraskuussa. Akuutteja vieroitusoireita lääkkeen lopettamisen jälkeen en havainnut juurikaan lievän ahdistuneisuuden lisääntymisen lisäksi. Tämänhetkisiä oireita on voimakas ahdistuneisuus ja erikoiset unet. Kuten kirjoittamassasi, minun on vaikea erottaa unta todellisuudesta. Pitää herätä unesta kunnolla ja tiedostaa, että kyseessä oli vain uni. Jos herään ja jatkan nukkumista välittömästi, saatan heräämishetkellä ennen varsinaista aamulla heräämistä pitää näkemääni unta totena ennen nukkumisen jatkamista. Lisäksi kärsin näistä erittäin ilmeisistä PSSD-oireista, mitkä olen edellä maininnut. Ajoittain mieleeni putkahtavat itsetuhoiset ajatukset, vaikka arvostan elämää todella paljon. Koen vaan, että elämään kuuluvat eri aistimukset ja tunnetilat. Nyt ne aistimukset ovat lähes olemattomia ja tunnetilat alati negatiivisia, mihin vaikuttaa varmasti pelko tilani pysyvyydestä. Täytyy vaan koittaa psyykata itseään siihen, että kyllä tämä tästä paremmaksi muuttuu ja ehkä sitä kautta annan psyykkisesti tilaa parantumisprosessille.
Salaliittoväitökset eivät ole typeriä tai lapsellisia (ainakaan en ole törmännyt lapseen, joka niistä puhuisi, heh heh), mutta ei keskustella niistä sen tarkemmin nyt, koska ne vievät meidät kauemmaksi otsikon osoittamasta topicin pointista.
Ja tuosta SNRI-huomiostani huolimatta, en todellakaan väheksy kenenkään tunnetiloja sen lääkkeen ympäriltä.- Pylväs
Kertomasi nukkumiseen liityvät ongelmat kuulostavat hyvin SSRI-käyttöön yhdistettäviltä. Tyypillisiä oireilta ovat, joten kertomasi perusteella tilanne vaikuttaa selvältä. Ongelman pitäisi muuttua jossain määrin paremmaksi ajan kanssa, mutta siihen voi mennä useita kuukausia tai vuosiakin lopettamisesta. Osalle vaivat jäävät osittain pysyviksi, joten jos näin käy niin oireiden kanssa on opittava elämään.
SSRI:t laittavat olon niin puutuneeksi, sekaiseksi, epätodelliseksi, apaattiseksi "tyhjäämällä" pään ajattelusta ja tunteista ja, kun tähän lisätään hätä ongelman pysyvyydestä sekä jo vieroitusoireena tuleva korkea ahdistusreaktio on siinä kestämistä kelle vain. Päästään ja patteristaan voi joutua pitämään kiinni lujasti, ettei mene hyppäämään kuolemaansa. Osa ei vieroitusta kestäkään vaan hädässään ja tuskassaan tappavat itsensä. Monesti vieroituksen aikana tehtyjä itsemurhatapauksia luullaan "mielisairaudesta" johtuneiksi, koska ei tunneta psykoaktiivisten aineiden vaikutuksia ja tyypillisiä vieroitusreaktioita. Psyykkistä hätää ja kauhua lisää vielä se, ettei valtaosalla lääkärikunnasta, psykiatreista, psykoterapeuteista, psykologeista. läheisistä tai muista ihmisistä ole mitään tietoa, ymmärrystä tai tajua tilanteesta, koko ilmiöstä. Siten syy vieritetään jälleen virheellisesti "mielisairauden", entisen tai uuden sellaisen syyksi.
Taisin olla hieman epäselvä mitä tarkoitin näistä usein kuulluista "salaliittoväitteistä." Ihmisillä, jotka eivät tunne SSRI-aineiden, tai muidenkaan "psyykenlääkkeiden", vaikutusmekanismia, vieroitusta tai eivät tiedosta ilmiöstä nimeltä PSSD mitään, menevät asiasta tietoisien ihmisten kertomuksia ja tiedottamista syyttämään milloin miksikin keksityksi, harhaiseksi "salaliitoksi." Totuus on kuitenkin, että mm. PSSD, tai miksi ikinä sitä halutaankin kutsua, on todellinen ilmiö, joka lukuisille ihmiselle seuraa ja on seurannut SSRI/SNRI-luokan aineiden käytöstä eikä siinä ole mitään "salaliittoa." Lääketeollisuus ja psykiatria haluaa painaa tämänkin ilmiön maton alle, siinä missä vieroituksen todellisen vakavuuden, koska yleistietoon tullessaan sillä olisi erittäin negatiivinen vaikutus lääkemarkkinoihin sekä ihmisten luottamukseen psykiatrisia aineita ja siten koko alaa kohtaan.
Uskon, että useita vieroitusoireista johtuvia itsemurhatapauksia ei pelkästään luulla mielisauraudesta johtuvuksi, vaan niitä myös väitetään sellaisiksi, jotta voidaan taas lakaista maton alle todellinen syy, eli haitallinen lääke. Tässä taas voidaan kiertää vastuu lääkkeen määräämisestä ja/tai valmistamisesta. Harmi vaan, ettei oteta opiksi, että ihmisiltä ei mene pelkkä elämän laatu vaan joskus menee koko ihminenkin järjettömässä prosesissa, mitä kehdataan väittää hoidoksi.
Allekirjoittanut yritti tosiaan lopettaa lääkettä jo aikaisemmin, mutta vieroitusprosessin tuskallisuudesta ja jo sillon ilmenneiden seksuaallisten vaikeuksien masentamana aloitin lääkkeen uudestaan. Jos olisin jo silloin tajunnut, että seksuaaliset vaikeudet olivat lääkkeen aiheuttamia haittavaikutuksia, en olisi todellakaan aloittanut lääkettä uudestaan. Minulla vaan sattui samaan aikaan olemaan sairaus, johon myöskin saattaa kuulua seksuaalisen halun ja kyvyn alenemista, kun tauti on pahimmillaan, joten en osannut epäillä lääkitystä. Jälkeenpäin sairauden asetuttua minulla oli yhä näitä vaikeuksia, joten tajusin, että kyse on nyt jostain aivan muusta ja sehän sitten selvisikin, että vaikeudet olivat peräisin lääkkeen lopettamisesta.
Edellämainitsemani hiljattain saavuttamani aamuerektio on pysynyt päivittäisenä. Halua vaan ei ole vieläkään tehdä asialle mitään. Kykenen kyllä laukeamaan visuaalisen ärsykkeen avulla, eli pornon, mutta en saa siitä mitään irti mielihyvällisesti. En siis tee asialle kovin usein mitään. Pientä toivoahan tämä tuo mahdollisesta tilanteen korjaantumisesta, kun käsittääkseni erektio aamulla on aika harvinainen reaktio, kun halut ovat lääkityksen vuoksi hävinneet. Mietin vaan, onko sillä jotain edistävää tai hidastavaa vaikutusta hypoteettiseen parantumiseen, jos yritän laueta? Voisivatko halut kenties kehittyä, jos jättäisin tekemättä asialle mitään?- Lara-sdd
Omia kokemuksia aiheesta:
Olen nainen, mutta kokemukset ovat samankaltaisia. Olen syönyt useita vuosia juuri mainitsemiasi SSRI - lääkkeitä. Syynä vuosien syömiseen on, että en ole uskaltanut lopettaa lääkitystä lopettamisoireiden takia. Kerran SSRI:n lopettaminen johti niin ikävään ahdistuksen palaamiseen, että lääkäri suositteli aloittamaan uudelleen. Jälkikäteen uskoisin, että kyseessä olivat lopettamisoireet.
Nyt olen uudelleen lopettamassa ja todella hitaan lopettamisen takia, ei ole onneksi tullut sivuoireita, MUTTA... Tällä hetkellä olen tilanteessa, jossa en koe minkäänlaisia seksuaalisia haluja. Tämä on kestänyt jo hyvin pitkään. Jossain vaiheessa huomasin, että en enää koe orgasmeja. Tai siis tavallaan koen, mutta ne ovat niin laimeita, ettei sitä orgasmiksi voi sanoa. Sytyn erittäin huonosti, ja parisuhteessa tästä on ollut todella paljon haittaa. Ratkaisu onkin ollut seksittömyys. Ja parisuhteen loppuminen. Ei suhde siihen kaatunut, mutta kyllähän sillä tietysti vaikutuksensa oli, koska koin lähinnä ahdistusta seksiin liittyen, koska en syttynyt.
Toinen asia, miten SSRI:t ovat vaikuttaneet minuun, on myös tunteiden laimeus. En vain kykene ihastumaan. On ollut potentiaalisia ehdokkaita, mutta tuntuu, etten vain tunne mitään. Vaikka minulla on ollut mukavaa jne... tunnen suhteessa vain esittäväni roolia ihastumisesta kokematta sitä. SSRI:n myötä tunne-elämäni on laimentunut. Toisaalta on ollut positiivisiakin hetkiä, jolloin olen saattanut esimerksi pystyä itkemään ja saanu kontaktin tunteisiini. Toinen miinuspuoli on impulsiivisuus, mitä lääkkeet ovat lisänneet minussa. Koska en tunne yhtä hyvin, minun on ollut helpompi tehdä lyhytjänteisiä päätöksiä, joista on ollut harmiakin minulle. SSRI:t auttavat ihmistä tekemään, kun ne laimentavat tunteita, kuten ahdistuksen tunteita, mutta kustannuksena on sen ihmisyyden laimeneminen. Ilmeisesti yhteiskunnassamme on hyötyä tehdä ihmisistä suorittajia, jotka eivät tunne.
Kaikenkaikkiaan tämä on hirveää. Ok, voidaan todeta, että SSRI:t ovat auttaneet minua tietyssä vaiheessa elämää saamaan tehtyä opintoja/töitä tehokkaasti, mutta kysymys on, millä kustannuksella. Toivon, että saan edes ripauksen entisestä seksuaalisuudestani ja ihmisyydestäni takaisin.
Ja lukuisille lääkäriensä kanssa SSRI:n lopettamisesta puhuville: Lääkärin todetessa lopettamisoireista tai ssri:n sivuoireista jotain ; ottakaa sellainen kanta, että vain te tiedätte, mitä sivuoireita lääke aiheuttaa ja miten se teihin vaikuttaa. Lääkäri, joka ei itse ole syönyt lääkettä, on kyvytön arvioimaan lääkkeen vaikutuksia teihin. Niiden määrä on varmasti loputon, jotka saavat kuulla sen saman mantran; "kannattaako sinun nyt vielä lopettaa lääkettä", jos kyseessä on lopettamisoireet. Ne ovat eri asia kuin masennuksen palaaminen! Lara-sdd hyvin samaistuttavasti kirjoitit. Ihastumisen vaikeus on kamalaa ja tuntuu kerrassaan kohtalon ivalta, kun jaksoin vielä baareissa pyöriä, että vastakkainen sukupuoli otti aloitteellisesti kontaktia silloin, kun itse ei tunneköyhyytensä vuoksi osannut juosta naisten perässä.
Minulla on mennyt tuo impulsiivisuusasia pahasti päinvastoin: Kun en osaa tuntea kunnolla, en uskalla tehdä päätöksiä. Esim. opiskeluja on turha miettiä, kun ei ole intohimoa mitään alaa kohtaan. Tämä oli jo lääkityksen aikana, mutta ajattelin itseni vaan niin kelvottomaksi ihmiseksi, jolla ei ole luonnostaan minkäänasteista kunnianhimoa. Sitten kun olin koulussa, siitä ei tullut mitään univaikeuksien vuoksi. Ja kas kummaa nukahtamisen kanssa minulla ei ole ollut vaikeuksia ennen lääkitystä ja ei myöskään lopettamisen jälkeenkään, ainoastaan edellä mainitsemani erikoiset unet ovat vaivanneet.
Tunteitten laimentuminen on osaltani mennyt tosiaan siihen myös, etten kykene nauttimaan kunnolla musiikista. Osaan myös soittaa jossain määrin eri instrumentteja, mutta en enää kykene tekemään musiikkia, vaikka aiemmin olin aika luomisvimmainen ihminen. Soitan eräässä bändissä ja olen vakavissani miettinyt hommasta luopumisesta, kun en saa enää musiikista sitä iloa, mitä se aiemmin minulle tarjosi. Sitä vaan seisoo soitin kädessä ja robottimaisesti vääntää biisit läpi lailla mielihyvää siitä, miltä homma kuulostaa. Se on vähän niinkuin seksikin tällä hetkellä; on vaan hyvillään siitä, että onnistuu, mutta nautinto puuttuu. Voidaan siis puhua jonkinasteisesta identiteettikuolemasta. Muusikkominä tuntuu olevan mennyttä.
Olen lukenut muilta, kuin suomalaisilta sivuilta, että PSSD-oireita on onnistuttu joissain tapauksissa hoitamaan buspironilla. Onko joku kokeillut ja olisiko siitä apua tähän tunneköyhyyteen? Allekirjoittanutta hieman hirvittää ajatella vielä ottaa lääkitystä, kun tämä ssri-lääkitys on ollut täysi pettymys (jotenkin lievä ilmaisu).
Keskiviikkona alkaa akupunktio. Joillakin se on tepsinyt, joten toiveikkain mielin menen kiinalaisen lääketieteen viisauden pariin!
Niin ja Lara tsemppiä sinulle! Mahdollisuudet tilasi korjaantumisesta ovat aika mainiot, kun ottaa huomioon, että olet vasta lopettamassa lääkettä. Voi olla, että fyysiset ja emotionaaliset nautinnot kuuluvat elämääsi pikemmin, kuin osaat edes kuvitella! Vieroitusprosessi onkin sitten varmasti myös kovaa taistelua sinullakin, mutta älä lannistu.http://akukopakkala.fi/piilotettu-kansansairaus-ssri-riippuvuus/#commentform
Hienoa avautumista psykiatrilta ja kas kummaa, sai potkut palkaksi! No kuitenkin, eiköhän tuo avaa ihmisten silmiä, mistä tässä mm. kärsitään. Vielä kun joku vastaavassa asemassa oleva kirjoittaisi PSSD:stä.Nostetaan esille taas vähän aihetta. Omassa tilassani ei ole tapahtunut kummempaa kohenemista. Mieliala on hitusen parempi, mutta PSSD-oireet on ja pysyy. Akupunktiota takana kaksi kertaa ja tuntuu, että vastakkainen sukupuoli näyttää jo viehättävältä.
Olen lukenut, että buspironissa ja bupripionissa olisi potenttiaalia vaivan hoitoon, onko joku kokeillut ja löytänyt jopa apua? Ainakin Voxra sisältää jälkimmäistä.- Pylväs
En suosittele kumpaakaan. Buspironista minulla on vähemmän tietoa, mutta bupropionin yksi seuraamus on nimen omaan seksuualitoimintojen häiriöt, jotka voivat niin ikään jäädä pysyviksi. Älä hämäänny mahdollisesta hetkellisestä tilan kohenemisesta. Riski on suuri, että pahennat tilaasi entisestään keskipitkällä tai viimeistään pitkällä aikavälillä.
Psykologi Aku Kopakkala kirjoitti PSSD:stä sivullaan juuri vähän aikaa sitten. Voisit ehkä kirjoittaa oma tarinasi ja kokemuksesi jutun kommenttiosioon? Kuten Kopakkala kertoo saamistaan viesteistä, on vaurioituneita paljon. Kas tässä linkki:
Seksi, rakkaus ja masennuslääkkeet
kirjoittanut akukopakkala, maaliskuu 13, 2015
http://akukopakkala.fi/seksi-rakkaus-ja-masennuslaakkeet/ Pylväs kirjoitti:
En suosittele kumpaakaan. Buspironista minulla on vähemmän tietoa, mutta bupropionin yksi seuraamus on nimen omaan seksuualitoimintojen häiriöt, jotka voivat niin ikään jäädä pysyviksi. Älä hämäänny mahdollisesta hetkellisestä tilan kohenemisesta. Riski on suuri, että pahennat tilaasi entisestään keskipitkällä tai viimeistään pitkällä aikavälillä.
Psykologi Aku Kopakkala kirjoitti PSSD:stä sivullaan juuri vähän aikaa sitten. Voisit ehkä kirjoittaa oma tarinasi ja kokemuksesi jutun kommenttiosioon? Kuten Kopakkala kertoo saamistaan viesteistä, on vaurioituneita paljon. Kas tässä linkki:
Seksi, rakkaus ja masennuslääkkeet
kirjoittanut akukopakkala, maaliskuu 13, 2015
http://akukopakkala.fi/seksi-rakkaus-ja-masennuslaakkeet/Olen ollut Akuun yhteydessä ja olen tuon artikkelin lukenutkin. Itseasiassa eräs kohta on lainattu sähköpostiviestistä, minkä hänelle lähetin. Tyytyväinen olen, että lainauksen yhteydessä ei nimeäni mainita.
Bupripionista taisin itsekkin lukaista viime postaukseni jälkeen, että haittavaikutuksia on joillekkin tullut. Mitenköhän homma toimii, jos on kyseisellä lääkkeellä on saavutettu muutosta ja lääkkeen lopettaa pian sen jälkeen? Voiko positiivinen muutos jäädä pysyväksi?
Pidetään Buspironi kortti vielä auki, kun sen seksuaalisista sivuvaikutuksista ei ole vielä tullut näyttöä. Kun tietää, miten se ihmisiin vaikuttaa, on oikeudenmukaisempaa suositella tai olla suosittelematta. :)
- Hiinop
Hei, mitenkäs joku stimulantti-lääkitys seksihalujen nostajana. Itse tiedän kokemuksesta että esim. concerta ja deksamfetamiini saattavat aiheuttaa hyvin mitättömillä annoksilla järjettömän kovan panetuksen. Vaikutus johtuu dopamiinin lisääntymisestä. Serotoniiniin ne eivät vaikuta ja sinun kokemasi halun puutos johtuu liian tasaisen korkeana olleesta serotoniinista. Uskon että halut ovat kiinni dopamiinin ja serotoniinin keskenäisestä suhteesta, eli pieni dopamiinilisä voisi auttaa. Kysy lääkäriltä. Pätevältä lääkäriltä.
- Hiinop
Lisäyksenä vielä että stimulantteja ei saa ottaa jos on ollut vakavia mielenterveysongelmia vaikka lääkäri niitä kirjoittaisikin. Voi puhjeta psykoosi. Ihan oikea psykoosi.
Olen miettinyt asiaa kanssa. Tällä hetkellä tuntuu vaan, että mikä tahansa dopamiinitasoihin vaikuttava aine ei oikein toimi asiaan kuuluvalla tavalla. Esim. alkoholi nautintahetkellä tuntuu lähes toimimattomalta ja jotenkin normaalivaikutukseen nähden epäluonnolliselta ja krapulatila taas tuntuu henkisiltä ominaisuuksiltaan aivan kamalalta ja jatkuu useamman päivän. Oma-alotteisesti en lähtisi kokeilemaan, vaikka olisihan noita stimulantteja helppo nyky-Suomessa saada "pimeästi".
Edellämainittu bupropioni on substituoitu katinoni. Katinoni on khat kasvissa esiintyvä amfetamiini, joten voisi olettaa, että stimulanteilla on vaikutusta asiaan, koska joillakin bupropioni on toiminut seksuaalisen halun palauttajana. Toisaalta joissain tapauksissa se on myös sen vienyt. Mikä siis olisi paras tapa saada tilanne normalisoitua, olisi tällä hetkellä tärkeämpää tietää. Toisaalta, voisihan sitä aika ajoin stimulantteja käyttää ja näin ollen hypoteettisesti hetkellisesti korjata tilannetta. Mutta tämä on vaan pähkäilyä, älkää ottako tätä kannustuksena mihinkään.- 3w2r
Ei ole bubropioni "seksi-huumetta". Jotain vahvempaa sen pitää olla.
3w2r kirjoitti:
Ei ole bubropioni "seksi-huumetta". Jotain vahvempaa sen pitää olla.
Mitäköhän sitten?
Kiitos tarinastasi naisLopettaja. Otsikko tosiaan ilmaisee, että tämä ketju koskee Post ssri sexual dysfunctionia. Toisaalta, ketjuun on tullut myös asiaa myös vieroitusprosesseista.
Sinulla on sinäänsä hyvin pullat uunissa näin ulkoapäin katsottuna. Tunteet alkavat palata, eikä niitä kannata pelätä tai vihata vaan olla tyytyväinen, että niitä ylipäätään on. Herkkyys on joskus taakka, mutta se on myös suunnaton voimavara. Olen lopettanut lääkityksen jo neljä kuukautta sitten, mutta en pysty itkemään tai tuntemaan erikoisemmin mitään aidosti. Siinä suhteessa tilanteesi on todella hyvä! Minäkin olen ennen todella herkkä ja välillä kirosinkin asiaa kovasti. Nyt tekisin mitä vaan, että saisin herkkyyteni takaisin.
Olet selvästikkin saanut myös seksuaalisuutesi takaisin, hieno juttu etenkin, kun olet noin pitkään lääkitystä käyttänyt. Allekirjoittaneella ei tilanne ole tilanne muuttunut parempaan suuntaan. Kykenen siis seksiin, mutten osaa haluta sitä. Sitten kun olen tilanteessa, jossa seksiä harrastan, se ei tunnu oikein miltään ja orgasmikin on mielihyvätön.
Tsemppiä sinulle vieroitusprosessiin! Kirjoittele toki tänne ja avaudu tilanteestasi. Siitä on korvaamatonta apua kaikille samassa tilanteessa kärvisteleville. Toivoa selvästi sinulla on, eikä tilanteesi taida olla niin tramaattisessa pisteessä kuin monella muulla. Raskasta vieroitus varmasti on, en epäile yhtään! Ehkä kovan kokemuksen kuoren alta puskee esiin entistä voimakkaampi ja eheämpi ihminen. Minä ainakin uskon niin! :)Viimeisen kerran, kun minulle kirjoitettiin resepti oli vuoden pätkä ja taitaa olla vielä noin kuukauden voimassa. Tämän kirjoitettua lääkäri totesikin, että minun todennäköisesti täytyy syödä lääkettä vielä kymmeniä vuosia. Mikä tuomio! Ajatuksena varmaan se, että lääke toimii, kun persoonallisuus muuttuu. No muutokset saavutin nopemmin, jos nyt mistään saavutuksesta voi edes puhua, kun ottaa huomioon nykytilani.
Uskon, että olemme edellä mainitussa suhteessa samanlaisia ihmisiä: Tarvitsemme oikeat olot ja ihmiset ympärillemme. En tietenkään käy kiistämään, etteikö erilaiset ihmistyypit tuo elämään rikkautta, mutta lähtökohtaisesti herkempien ihmistyyppien on vaikea suorituskeskeisessä kilpailuyhteiskunnassa pärjätä niiden kanssa, jotka ovat enemmän kilpailu- ja suorituskeskeisiä. Uskon enemmän yhteisöllisyyteen, kuin toisiamme vastaan kilpailemiseen. Minulla on ollut vaikeaa jo kouluajoista lähtien, mutta se on tarina erikseen. Lääkkeillä voidaan sitten kitkeä herkkyyttä pois tai lakaista se piiloon, jotta herkkä yksilö sopeutuu yhteiskuntaan oikealla tavalla. Joskus se toimii yhteiskunnallisesta vinkkelistä katsottuna, kun joskus taas ei (esim. allekirjoittaneen kohdalla). Tosiaan en voi yleistää, että kaikki psyykelääkkeiden käyttäjät menisivät edellä mainittuun kategoriaan etenkään, kun ottaa huomioon, mitenkä helposti niitä määrätään. Tekstistäsi aistin kuitenkin samankaltaisuutta itseeni nähden, mutta voin mennä metsään siinä ja pahasti. :D
Tosiaan seksuaalisuuden häiriöt ovat vain yksi oire, olet oikeassa! Ainakin minun kohdallani asia on näin, mistä edellä olenkin paljon kirjoittanut. Luova minä on joko kuollut tai on koomassa. Toivon kovasti, että se herää. Mitä tuohon seksuaallisuuteen tulee, liittynee se yleisesti ottaen tunneköyhyyteen, mutta esimerkiksi voimakkaan vihan puuttumista ei aina osaa pitää negatiivisena asiana. Omalla kohdallani seksuaalliset häiriöt liittynee myös vahvasti siihen, että jo pelkkien romanttisten suhteiden muodostaminen on mahdotonta, kun myös niihin halu on mennyttä. En pysty ihastumaan tai rakastumaan, enkä reagoimaan kauneuteen ympärilläni niin, että se aiheuttaisi ihannoinnin tai ihastumisen reaktion. Havainto kauniista naisesta on tällä hetkellä, kuin havainto siitä, että tuossa puun vieressä on kivi. Ei siis ilmene sykähdyttävää tunnereaktiota tai tunnereaktiota oikein ylipäätään.
Edellä mainittu vihan tunne tai muut ääripään tunteet ovat kohdallani silottuneet tai hävinneet. Itkemään en pysty vieläkään. Jos tunteet eivät pääse purkautumaan luonnollisesti, se voi olla joissain tapuksissa erittäin tramaattista jo ympärillä oleville ihmisille. Mietitään vaikka Suomen kouluampumistapauksia. Ilmiötä ei ollut Suomessa edes olemassa ennen ssri-lääkkeiden aikakautta. Näissä traagisissa tapauksissa tekijät olivat ssri-lääkittyjä. Ei sillä, että ssri-lääkityt olisivat merkittävä uhka ympärillä oleville, mutta itselleen lääkityt voivat olla uhka, vai pitäisikö sanoa lääke itsessään yksilölle, etenkin jos vieroitusprosessi on rankka tai lääke on saanut aikaan vakavia muutoksia. Lääkkeiden myötävaikutteiset itsemurhat tottakai vaikuttavat ympärillä oleviin ihmisiin.
Taistellaan ja pidetään mielessä, että kaikelle myllerykselle on pätevä syy. Kohdallamme kaikki johtuu aivokemioiden liiallisesta kopeloinnista. :)- naisLopettaja
Tässä taas yksi hyvin auttavainen linkki, kaikille avuksi ja syventäväksi tiedoksi :
http://prozacwithdrawal.blogspot.fi/p/symptoms-of-antidepressant-withdrawal.html
Siinä on englanninkieltä lukeville mietittävää. Varsinkin sivua hieman alaspäin hissatessa on erittäin hyvää vinkkiä otsikoilla Psychiatric Symptoms ja Medical Symptoms , lääkkeen lopetuksen yhteydessä tulevia mahdollisia oireita tai niiden korostumista, taulukoituna. Itse pidän tuotakin taulukkoa itseäni lopettamisessa auttavana, anonyyminä tukena, kärsivällisyyttä antamassa. (Tämä ei nyt ihan suoraan liity Aloittajan täsmälliseen aiheeseen, mutta pistän tänne kuitenkin :) Pienen tauon jälkeen taas täällä, hei!
Naislopettajalle vastaukseksi tuohon kätevyyden ja käytännöllisyyden katoamiseen voin sanoa, että olen huomannut samoja piirteitä itsessäni. En tiedä onko suoranaisesti yhteyttä ssri:n lopettamiseen, mutta ymmärtääkseni keskittymisvaikeudet kuuluvat oireisiin ja eikös käytännöllisyys ja kätevyys sitä vaadi. Myös omalla kohdallani olen tullut siihen tulokseen, ettei minua juuri enää kiinnosta miltä kotonani näyttää, joten asunnon järjestely ja somistelu on vähän niin ja näin. Ennen näin ei ollut. Kunhan on jokseenkin siistiä ja tavarat löytyy, riittää minulle.
Aku Kopakkalaan oltuani yhteyksissä, sain neuvon syödä pro- ja prebiootteja PSSD-oireisiin, mikä varmasti helpottaa vierotustakin. Suolisto säätelee siis ihmisen kemiallista puolta, joten sen hyvinvointiin kannattaa satsata. Huomatkaa tämä on maalikon, eli minun, referausta, joten seikkaperäisempää tietoa haluavien kannattanee ottaa asiasta selkoa jostain muualta.- Pylväs
tropelli ja naisLopettaja, kertomanne välinpitämättömyys on hyvin suurella todennäköisyydellä seurausta SSRI-käytöstänne. Ilmiölle on erilaisia termejä, joskin niitä kuulee harvoin käytettävän, kuten SSRI Amotivational Syndrome, SSRI Apathy Syndrome tai laajempi kokonaisuus Chronic Brain Impairment (CBI), jonka yksi tunnusmerkki on nimen omaan välinpitämättömyys ja apatia. Seuraus voi olla joko suorasta SSRI:n pysyväisvaikutuksesta aivoihin (aivovauriosta) tai, ainakin osaltaan, vieroitusoireilusta. CBI:stä saatte hyvän yleiskatsauksen ao. radiohaastattelusta. Jakso on September 5, 2012.
Interview with Peter Breggin, MD
Sep 05, 2012
Mike Bundrant interviews reform psychiatrist Peter Breggin, MD, about chronic brain impairment that comes from long-term pharmaceutical use as well as other topics related to mental health.
http://radio.naturalnews.com/Archive-MentalHealthExposed.asp
Katsokaa myös seuraava ruotsalaisdokumentti liittyen SSRI:n aiheuttamaan välinpitämättömyyteen ja todellisuuden tunteen hämärtymiseen niin saatatte ehkäpä tunnistaa osan oireista itsessänne. Dokumentti on kolmiosainen. Jokainen osa on pituudeltaan tunnin.
Who Cares in Sweden
http://www.whocaresinsweden.com/
Film 1: The Conscience
Millions of Swedes are suffering because of the effects from certain types of antidepressants, the SSRIs. The whole of society is affected by the antidepressant whose main effect is that you "care" less. No one speaks today of the effect which is in fact a reduction in conscience and empathy. A soldier with nightmares and guilt feelings takes the same medication as does a Swedish judge...
Film 2: The Victims
Doctors and relatives to patients testify how SSRIs can not only lead to new feelings of suspicion and jealousy, but also to murder, suicide, and birth defects. Mothers who are fooled into believing that they are mentally ill, are told that they are a danger to their child and that SSRIs are the solution. Patients also lose their sexuality and start gaining weight. Mourners are getting the same kind of SSRIs as their deceased loved ones were getting for the mear fact that they are mourning.
Film 3: The Lie
The authorities and the media do not scrutinize the scientists who advocate increasing this medication for the Swedish population. The corruption is so sophisticated that Public Service television and radio, against formal rules, permit the proliferation of the pharmaceutical advertising campaigns. These are payed for by the same pharmaceutical companies that also handle doctor`s training programs. PR agencies wash advertising and thereby turn it into "information." What do the Swedes do about this?- naisLopettaja
Hei ja kiitos sinulle näistä. Hyvä tietää ajatuksesi. Vielä en jaksanut noita videoita kuunnella, ehkä myöhemmin. Sitä vain, että on aivan kauheaa, että tällainen ongelma on näin laaja ja kuin salaa tullut. Miten on mahdollista? Vastuutonta! Itse asiassa kaikissa länsimaissa ihmiset tämän ssri-lääkityksen alaisina tosi suuressa määrin! Käsittääkseni USA:sta tämä lääkityshullutus lähti liikkeelle, oliko 90-luvun alussa?
Kiitos keskustelusta! En itsekkään yömyöhällä jaksa katsoa Pylvään linkkaamaa materiaalia, mutta katson läpi jossain välissä ilman muuta!
PSSD oireissa ei ole tapahtunut helpotusta. Nyt tulee käytyä salilla kaksi kertaa viikossa ja pelattua jalkapalloa. Liikkuminen paikasta toiseen tapahtuu fillarilla. Katsotaan, nopettausiko liikunta toipumista. Mäkikuisma ekstrakti on uusin "troppi", mitä olen kokeillut. Joillain ihmisillä vissiin toiminut seksuaalisen kyvyn palauttajana, mitä olen eri englanninkielisiä foorumeita lukenut.
Vieroitusoireista sen verran, että vatsa vaivaa välillä aika rajusti, vaikka syön terveellisesti. Myös nälän tunne on olematon. Myös virtsaamisen tarve on vähentynyt radikaalisti, mistäköhän johtuu? Akupunktio auttaa vatsa ja virtsaus asioihin joksikin aikaa, mutta PSSD-oireet on ja pysyvät ainakin toistaiseksi.- naisLopettaja
No voi kurja. Mullahan tuo pssd-puoli nyt saakin olla - ties missä. Olen jo kypsemmässä iässä ja ikitäysin luovuttanut, josko rakkaus elämääni enää voisikaan tulla. Liittyy myös ihan ihkaomaan identiteettikummallisuuteen vissiin. Senkin tajuan että osa angstista ja mäsiksestä kyllä tulee ylipäänsä läheisen ihmisen tai ihmisten puutteesta. Yksityisyrittäjänä eloani vetelen, eikä kyllä Luoja alun perin niin ole meinannut, se tunnetaan nahoissamme. Alunperinkin, ei kai vaan siksikin niin monet ala ssri:lle! Ei hyvä ei, eikä tulisi kolmansissa maissa kyseeseenkään, ne ovat aina jossakin kimpassa perheen ja suvun kanssa, eivät ikinä ittekseen.
Hienoa, että salihommat sujuvat sulla. Minulla omassa sarjassani nyt päässyt yli viikon tauko, mutta tänään on tarkoitus pakottautua sinne ja sitten toinen suunnitelma sunnuntaina. Niiden hommien palkitseva vaikutus todella työntää syrjään angstia ja antaa tilalle hyvää mieltä (endorfiinia!) sekä tyytyväisyyttä itseen. Oikein hyvä korvike po. mokomalle kemialliselle "avulle".
Mäkikuismaa en ole itse koskaan ostanut. Siitä olen oppinut tietämään, että ei saa käyttää psyykenlääkkeiden kanssa. Mahtaa olla tuhtia tavaraa, kun vissiin ainoana luonnontuotteena se on kielletty yhdessä ssri:n kanssa. Sitten kun olen vapaa ssri:stä voin siis tuotakin harkita korvikkeeksi. Motto: kaikki luonnolliset korvikkeet käyttöön. Niinhän ihmisen on alun perinkin tarkoitus elää, eikä jossakin mystisessä kemiaviidakossa.
Minulla ei ole noita vatsan oireiluja, joista puhut. Minua on ylipäänsä nämä vuodet auttanut, kun muiden vaivojeni vuoksi käyn säännöllisesti eräänlaisessa hieronnassa, mikä ei ole akua. On hoitokäynnit olleet rikkana rokassa ja varsinkin ovat nyt, kun lääkevähennys menossa. Siinä saan rauhoittavaa kosketustakin. Minä pyrin juomaan oikein paljon, ihan vain vettä, mikä tulee kiitettävästi uloskin, yöllä riesaksi asti. Näläntunteesta se, että kun koko annostani ssri:tä käytin niin tajusin, että se vähentää ruokahalua ja ahmimistyyppisiä mieliteon puuskia, joita muilla ihmisillä tiedän riesaksi asti olevan. Verrattuna muihin minun tyylini on kiinnittänyt huomiota, että miten syön niin vähän ja miten pysyn normi painossa. En kaikille kuuluta, että kas kun käyttämäni aivolääke on tarkoitettu myös bulimiaa sairastaville. Siis, lääkkeestä ollut apu, etten syö liikaa, ylimääräistä, joten kiitos. Nyt, mielenkiintoista se, että lääkkeen vähennyttyä verestäni sama jatkuu, ruokahalu ei ole kovin hyvä, välillä kuin unohdan syömisen. Kahveepullankin panen halki, toinen puoli huomiseen, eikä sitä tee mieli. Tämä on tosi hyvä. Kävihän mielessäni jo, josko lääkkeen jättö tekee minusta syöpön! Ei ainakaan vielä. - Kiitos kuuntelusta, täsmä-kaverit.
- 346q46
"Kunpa ne naiset vain ymmärtäisivät antaa sitä pillua. Oikeestaan syytän naisia kokoSSRI lääkkeen kehittämisestä."
No mutta koko seksi pakollisuushan on loppujen lopuksi sun omassa päässä. Siis eihän sun muna sitä tiedä saatko oikeaa tavaraa vai vedätkö käteen. Tarkoitan siis että asiahan on loppujen lopuksi niin että vaikka sulla olisi millainen hyvänsä pornostara puolisona niin loppujen lopuksi seksi on vaan..seksiä, eikä mitään niin kovin ihmeellistä ja se kestää hetken vain. Todellinen tyydytys tulee ihan siitä ihmisen seurassa olemisesta. Eli voit aivan hyvin nauttia ihmisten seurasta ja vetää käteen sit kun vedät. Hoi! Pitkästä aikaa kirjoittelen tänne taas. Omassa tilassani ei ole erikoisempaa muutosta tapahtunut. Mieliala on hieman kohonnut, mutta muuten ollaan aika samoissa kuopissa. Tunteet ovat aika kateissa ja seksuaalisuuskin vielä kateissa melko pahasti, vaikkakin ajoittain väläyttelee snadisti olemassa olostaan. Ei mitenkään kovin konkreettisesti.
Olen käynyt yhä akupunktiossa. Paras saavutus sillä saralla on ollut lähinnä osittainen tunteiden hetkellinen palaaminen. Kävin myös psykiatrilla, jolle juttelin tilanteestani. Kirjoitti minulle reseptin Voxraa ja Anksilonia. Lääkkeet ovat siis tässäkin ketjussa mainitut Bupropioni ja Buspironi. Katsotaan uskallanko aloittaa ne.
Onko jokin löytänyt tähän pulmaan ratkaisua tai onko tapauksia ilmennyt lisää. Antaa keskustelun jatkua! :)- PSSD_ei_haalene
Varoitan vain, että bupropioni aiheuttaa PSSD:n siinä missä SSRI:tkin. Voit saada hetkellistä "helpotusta" oireistoon, mutta käyttö aiheuttaa vaan lisää vaurioita. Toisin sanoen sen mitä saavutat hetkeksi tulee korkojen kera takaisin myöhemmin. Anksilionista en ole kuullut, joten en osaa kommentoida. Suosittelen olemaan erittäin skeptinen kaikkia psykiatrian tarjoamia aineita kohtaan. Psykiatreilla ei ole riittävää osaamista niin sanottujen psyykenlääkkeiden käyttöön liittyen. PSSD on pysyvä tila, josta ei ole koskaan raportoitu parantumista. Olen pahoillani siitä mitä sinulle on tehty.
Pystyt "lieventämään" ongelmaa hankkimalla sildenafiilia tai vastaavaat erektio-ongelmiin. Seksuaaliseen haluttomuuteen, joka on osa tunteettomuutta, ei ole periaatteessa muita mahdollisuuksia kuin lisähuumeet, mutta kuten jo aikaisemmin sanottu, ongelmat tulee korkojen kanssa takaisin. Joudut joka tapauksessa opetella elämään PSSD:n ja muiden aivovaurioiden kanssa. Jotain vaikutusta on toki hyvällä unella, ruokavaliolla sekä sillä, että hetkeen ei ole tekemisissä seksuaalisten asioiden kanssa. Saat ikään kuin "ladattua" edes pientä kiihottumista. Jollain se riiittää sen verran, että seksiä voi edes vähän harrastaa. PSSD_ei_haalene kirjoitti:
Varoitan vain, että bupropioni aiheuttaa PSSD:n siinä missä SSRI:tkin. Voit saada hetkellistä "helpotusta" oireistoon, mutta käyttö aiheuttaa vaan lisää vaurioita. Toisin sanoen sen mitä saavutat hetkeksi tulee korkojen kera takaisin myöhemmin. Anksilionista en ole kuullut, joten en osaa kommentoida. Suosittelen olemaan erittäin skeptinen kaikkia psykiatrian tarjoamia aineita kohtaan. Psykiatreilla ei ole riittävää osaamista niin sanottujen psyykenlääkkeiden käyttöön liittyen. PSSD on pysyvä tila, josta ei ole koskaan raportoitu parantumista. Olen pahoillani siitä mitä sinulle on tehty.
Pystyt "lieventämään" ongelmaa hankkimalla sildenafiilia tai vastaavaat erektio-ongelmiin. Seksuaaliseen haluttomuuteen, joka on osa tunteettomuutta, ei ole periaatteessa muita mahdollisuuksia kuin lisähuumeet, mutta kuten jo aikaisemmin sanottu, ongelmat tulee korkojen kanssa takaisin. Joudut joka tapauksessa opetella elämään PSSD:n ja muiden aivovaurioiden kanssa. Jotain vaikutusta on toki hyvällä unella, ruokavaliolla sekä sillä, että hetkeen ei ole tekemisissä seksuaalisten asioiden kanssa. Saat ikään kuin "ladattua" edes pientä kiihottumista. Jollain se riiittää sen verran, että seksiä voi edes vähän harrastaa.Suomenkieliseen aineistosta en ole minäkään juuri löytänyt parantumistapauksia PSSD:hen liittyen, mutta taas englanninkielellä olen eri foorumeilla törmännyt ihmisiin, joilla tilanne on palannut entiselleen. Se voi ottaa toki aikaa.
PSSD_ei_haalene kirjoitti:
Varoitan vain, että bupropioni aiheuttaa PSSD:n siinä missä SSRI:tkin. Voit saada hetkellistä "helpotusta" oireistoon, mutta käyttö aiheuttaa vaan lisää vaurioita. Toisin sanoen sen mitä saavutat hetkeksi tulee korkojen kera takaisin myöhemmin. Anksilionista en ole kuullut, joten en osaa kommentoida. Suosittelen olemaan erittäin skeptinen kaikkia psykiatrian tarjoamia aineita kohtaan. Psykiatreilla ei ole riittävää osaamista niin sanottujen psyykenlääkkeiden käyttöön liittyen. PSSD on pysyvä tila, josta ei ole koskaan raportoitu parantumista. Olen pahoillani siitä mitä sinulle on tehty.
Pystyt "lieventämään" ongelmaa hankkimalla sildenafiilia tai vastaavaat erektio-ongelmiin. Seksuaaliseen haluttomuuteen, joka on osa tunteettomuutta, ei ole periaatteessa muita mahdollisuuksia kuin lisähuumeet, mutta kuten jo aikaisemmin sanottu, ongelmat tulee korkojen kanssa takaisin. Joudut joka tapauksessa opetella elämään PSSD:n ja muiden aivovaurioiden kanssa. Jotain vaikutusta on toki hyvällä unella, ruokavaliolla sekä sillä, että hetkeen ei ole tekemisissä seksuaalisten asioiden kanssa. Saat ikään kuin "ladattua" edes pientä kiihottumista. Jollain se riiittää sen verran, että seksiä voi edes vähän harrastaa.Se jäi vielä lisäämättä, että onko itselläsi kokemusta asiasta, vai mistä olet saannut tiedon, ettei vaivasta voi parantua?
- tsemppiä
Ota rauhassa. Tilanteesi kyllä kohenee. Jos jaksat, lueskele tämän hepun (Aeroman)kokemuksia SSRI Cipralexin (USA:ssa kauppanimellä Lexapro) -lääkkeen aiheuttamasta mm. PSSD:stä ( http://www.drugs.com/forum/search.php?searchid=3273198&pp= ). Hänen seksuaalisuutensa tuli takaisin 4 vuoden jälkeen. Tsemppiä, älä lannistu!
tsemppiä kirjoitti:
Ota rauhassa. Tilanteesi kyllä kohenee. Jos jaksat, lueskele tämän hepun (Aeroman)kokemuksia SSRI Cipralexin (USA:ssa kauppanimellä Lexapro) -lääkkeen aiheuttamasta mm. PSSD:stä ( http://www.drugs.com/forum/search.php?searchid=3273198&pp= ). Hänen seksuaalisuutensa tuli takaisin 4 vuoden jälkeen. Tsemppiä, älä lannistu!
En jaksa lukea nyt, mutta myöhemmin luen. Kiitoksia! :) Olen itsekkin lukenut vastaavista tapauksista. Joillakin mennyt kaksi vuotta joillakin jopa kahdeksan. Jonkin verran toki on niitä tapauksia, jotka eivät ole kymmenessäkään vuodessa parantuneet, mutta itse en jaksa uskoa siihen kohdallani. Mitäpä se ylipäätään auttaisi ajatella niin?
Liikun nyt niin perkeleesti, että se saa minut parantaa ja positiivinen ajattelu. Sen olen tässä oppinut, vaikka välillä tuntuikin tosi toivottomalta. Loppujen lopuksi enemmän on surettanut kuitenkin tunne-elämän kuoleminen. Toisaalta osa siitä on herännyt jo henkiin. Mimmit eivät välttämättä näytä vielä minulle seksikkäiltä, mutta kauniilta ja söpöiltä. Kehitystä sekin! :) Vielä kun musiikki ja taide alkaisi kiinnostamaan, olisin tosi iloinen!- Pylväs_PSSD_ei_haalene
tropelli kirjoitti:
Se jäi vielä lisäämättä, että onko itselläsi kokemusta asiasta, vai mistä olet saannut tiedon, ettei vaivasta voi parantua?
Näkemykseni perustuu omaan tutkimukseen julkaistuista tutkimuspapereista, asianomais- ja lääkärihaastatteluihin. Yhtään parantumistapausta ei ole maailmalla raportoitu. Yleisempää niiden henkilöiden kohdalla, jotka raportoivat parantumista on, että he ovat oppineet elämään vaurionsa kanssa. Jotkut suoraan kutsuvat PSSD:n kanssa elämään oppimista parantumiseksi, mikä hämää monia lukijoita ajattelemaan, että itse oireisto korjaantuisi. Toivoisin tietenkin, että tutkimukset, entisten käyttäjien raportit, lääkärit ja siten minä olisivat väärässä, mutta vaikuttaa melko epätodennäköiseltä. En sano, etteikö osalla jotain voisi tapahtua useamman vuoden jälkeen, onhan aineiden vaikutuskin yksilöllinen, mutta suhtaudun parantumistarinoihin hyvin skeptisesti.
ps. Olen lukenut myös viitatusta nimim. Aeromanin tapauksesta. Pylväs_PSSD_ei_haalene kirjoitti:
Näkemykseni perustuu omaan tutkimukseen julkaistuista tutkimuspapereista, asianomais- ja lääkärihaastatteluihin. Yhtään parantumistapausta ei ole maailmalla raportoitu. Yleisempää niiden henkilöiden kohdalla, jotka raportoivat parantumista on, että he ovat oppineet elämään vaurionsa kanssa. Jotkut suoraan kutsuvat PSSD:n kanssa elämään oppimista parantumiseksi, mikä hämää monia lukijoita ajattelemaan, että itse oireisto korjaantuisi. Toivoisin tietenkin, että tutkimukset, entisten käyttäjien raportit, lääkärit ja siten minä olisivat väärässä, mutta vaikuttaa melko epätodennäköiseltä. En sano, etteikö osalla jotain voisi tapahtua useamman vuoden jälkeen, onhan aineiden vaikutuskin yksilöllinen, mutta suhtaudun parantumistarinoihin hyvin skeptisesti.
ps. Olen lukenut myös viitatusta nimim. Aeromanin tapauksesta.En katso tarpeelliseksi nostaa hanskoja naulaan siltikään. Uskon, että tila voi kohentua tai jopa parantua, se vaan ottaa aikansa. Ehkä myös lääketiede kehittyy tai löytyy tapa aiheutetun vahingon hoitamiseen. En usko, että negatiivisuudesta kohdallani on hyötyä.
Olen lukenut tapauksista, missä seksuaalisuus on palannut ja seksistä on pystytty nauttimaan vaivan jälkeen. Joku määrittää sen, että on oppinut elämään vaivan kanssa, kun taas itse luokittelisin sen parantumiseksi. Tilanne on nyt tämä, mutta mielummin uskon, että se muuttuu. Mitä muuta voisin muka tehdä? :)
- tsemmpiä
Kyllä sinun tunteesei vielä palautuvat. Toisaalta tilannettasi voisi edistää se, että jaat pelkojasi ja toivottomia olojasi jonkin kanssa, jotta tunteet pääsevät purkautumaan ja ulos ja energia virtaamaan kehossa. Vaikka oletkin päättänyt ajatella positiivisesti ja olla toiveikas, niin silti voi olla hyvä antaa erilaisten tunteiden tulla pintaan, jotta ne eivät jumita parantumistasi. Liikunta on todella hyvä, mutta suosittelisin myös esim. joogaa ja siitä rauhallisempaa muota, yiniä. Sen avulla saat kehosi lukkoja avautumaan ja uudenlaista energiaa ja tunteiden esiin tulemista. Pelkkä aerobinen liikunta ei välttämättä riitä. Katso yin jooga -tunteja, niitä on saatavilla!
Ongelmahan juuri tuossa tunteiden pintaan päästämisessä on se, ettei tällä hetkellä juuri ole tunteita. Toivon kuitenkin, että aikanaan nekin palaavat.
- Lin-3
Lopetin SSRI-lääkityksen vähän yli kk sitten. Sinällään olen todella onnellinen lääkityksen lopettamisesta, sillä yritin lopettaa lääkitystä useita vuosia - siinä onnistumatta, koska fyysiset lopetusoireet ovat todella hankalia (sähköiskut no.. kaikki lopettaneet tietävät ne). Lopullinen onnistuminen tuli sitä kautta, että lopetin escitalopramin niin hitaasti, että lopussa söin vain 2,5 mg:aa lääkettä. Lopettaminen on pelottanut, sillä edellisellä lopetuskerralla kävi niin, että aloitin lääkityksen ahdistuksen takia uudestaan. Aloin saamaan voimakkaita paniikkikohtauksia. Tällä kertaa hoen itselleni kokoajan sitä, että "nämä kuuluvat lopetukseen", enkä ole suostunut syömään lääkettä, vaikka lääkäri unettomuuteeni vedoten (myöskin lopetusoire) sitä suositteli. Unettomuus katosi lopetuksen jälkeen.
Olen huomannut escitalopramista tiettyjä hyötyjä ahdistuksen ja eritoten sosiaalisen ahdistuksen kannalta. Voinkin jopa sanoa, että tietyllä tapaa escitalopram auttoi minua, olen hyvin herkkä ja ahdistukseen taipuvainen ihminen. Se auttoi minua elämään tunteiden kanssa, kunnes huomasin, että en oikein tunne mitään - se säikähdytti ja on saanut minut tekemään lopettamispäätöksen. Olen myöskin elämäni kanssa päässyt pisteeseen, jossa asiani ovat hyvällä tolalla, joten lopettaminen on mahdollista.
Olen syönyt lääkettä jo noin 10 vuotta, joten tiedän, että helppoa lopettaminen ei tule olemaan. Olen niin katkera edelleen sille lääkärille, joka aloitti minulle lääkityksen ollessani vain 18. Nykytietämyksellä en koskisi SSRI-lääkkeisiin-missään tilanteessa. varsinkin tietäen niiden kyseenalaisesta teoriaperustasta-olin tuolloin niin naiivi, että luulin, että masennus on serotoniinin puutetta aivoissa - näin minulle sanottiin. Olen myös erittäin skeptinen käymään kellään lääkärillä, koska jokikisellä kerralla ratkaisu kaikkiin ongelmiin on lääkkeet. En edes halua tietää, mitä lääke pitkällä tähtäimellä minulle on tehnyt.
Lopettamisoireet olivat aluksi kamalia, mutta kuukausi lopettamisesta olo vasta kauhea onkin. Mikään ei tunnu miltään. Voisi sanoa, että masennus on palannut. Aloitekyky on nolla, olen ahdistunut ja kaikki tuntuu mitäänsanomattomalta. Jännä, että ainoa, mihin olen tunnetasolla kyennyt, on ollut vellominen itsesäälin kaltaisissa masennuksen tunteissa - tunteita nekin. Kaverin tapaaminen ei tunnu miltään, kävely auringossa ei tunnu miltään, olen käynyt treffeillä - ei tunnu miltään.., seksuaalisuuteni nyt on jo ollut niin kauan pois, että sitä en enää kaipaakaan. Keskittymiskyky on kateissa, eikä mistään saa nautintoa. Olo on pelottavan mitäänsanomaton. Noh, jos lääkärille tästä sanoisin, olisi kädessäni uusi ja parempi resepti. Mutta ei. Minä yritän nyt kärsivällisesti katsoa, minkälaiseksi olotila muuttuu. Uskon, että asioille pystyy paljon tekemäänkin itse ja yritän myös aloittaa liikunnan ja terveellisen ruokavalion, jospa siitä tulisi lisää energiaa ja edes jonkinsorttista iloa elämään.- Pylväs
Uninongelmat ovat ihan tyypillinen vieroitusoire mm. SSRI-aineille, essitalopraami toki mukaan lukien. Kroonisia uniongelmia voi jäädä käytöstä lopettamisesta huolimatta, mutta sitä on vaikea ennalta arvioida ennen vaan vasta, kun lopettamisesta on kulunut ainakin vuosi, ehkä enemmän, yksilöstä riippuen.
2.5mg essitalopraamia ei ole ihan pieni annos vaikka sellaisen kuvan saattaa saada (5mg on pienin myytävä annoskoko). Essitalopraami (S-sitalopraami) on sitalopraamin S-enantiomeeri ja siten tuplasti vahvempaa (S-enantiomeeri on sitalopraamin vaikuttava osa). Täten pienin käytössäsi ollut annoskoko on vastannut 5mg:aa sitalopraamia, josta olet lopettanut suoraan. Jotkut pystyvät hyppäämään pois suuremmastakin annoksesta ilman suurempia ongelmia, mutta vastaavasti monet todellakaan eivät. Mitä yritän sanoa on, että hyppysi on ollut asteittaisesta vähentämisestäsi huolimatta kuitenkin suhteellisen suurehko, joskin paljon suuremmista annoksistakin ihmiset menevät tietämättään ainetta lopettamaan.
SSRI-aineiden vaikutushan perustuu nimen omaan tunnekokemuksen latistamiseen, josta seuraa, että elämän murheet eivätkä ilot tunnu enää samalla tavalla. Tila voi tuntua ainakin alkuunsa monelle helpottavalta. Vastavuoroisesti reaktio voi olla amfetamiininkaltainen keskushermoston kiihottumistila, josta seuraa tietynlainen pilvi (psykiatrian termein mania). SNRI-aineilla, jotka vaikuttavat myös noradrenaliinin takaisinottoon, saa aikaan jo sitten 100% varmuudella aidon pilven osalle käyttäjistä. Aineet potkivat yksilöllisesti, joten vaikutuksia ei voi yleistää suuntaan eikä toiseen.
Monet ihmiset katuvat jälkeenpäin "psyykenlääkkeiden" käyttöä. Heille harvoin, jos koskaan, on aloittamisen yhteydessä tiedotettu aineiden vaikutusperiaatteesta tai käyttöön liittyvistä riskeistä terveydelle. Kuten jo tiesitkin mitään serotoniinvajetta ei masentuneiden aivoissa ole koskaan havaittu. Niin kutsuttua serotoniinteoriaa (serotoniinvaje/kemiallinen epätasapaino) käytetään aineiden markkinointiin. Se ei pohjaa tieteeseen, kuten moni kuluttaja olettaa. Ajatus uppoaa asiakkaisiin, koska meidät kansalaiset on harhautettu uskomaan, että psyykkisen pahoinvoinnin taustalla olisi jokin vika aivoissa. Ajatus on absurdi, mutta menee läpi, kun arvovaltainen lääkäri niin sanoo.
Psyykkinen tila on aina reaktio elämän tapahtumiin. Korjauksen kohde löytyy sieltä. Erikseen ovat kilpirauhasongelmat ja muut oikeudet sairaudet, joiden yksi OIRE voi olla masentuneisuus, energiattomuus, "ylikierroksilla" olemisen tuntu ja niin edelleen. Koska ihmiset on saatu ajattelemaan psyykkistä pahoinvointia sairautena, on siitä seurannut, että sen ajatellaan olevan korjattavissa samalla tavalla kuin annetaan insuliinia diabeetikolle (Huomautus! Tätä virheellistä vertausta kuulee myös ammattilaisten sanomana paljon) Meillä Suomessakin on tuhansittain ihmisiä, joista valitettavasti paljon nuoria, työkyvyttöminä SSRI-aineiden vaikutusten vuoksi kenenkään asiaa enempää tiedostamatta.
Kuvaamasi oireiden pahentuminen kuukausi lopettamisesta ei ole ennen kuulumatonta. Tunteettomuus, mielihyvän kokemuksen puute, apatia, ennen kuulumaton ahdistuneisuus, paniikkikohtaukset, kognition häiriöt (muisti, keskittyminen, kuulun ja luetun ymmärtäminen, hahmottaminen...), ihon tuntohäiriöt, näköongelmat, tunteiden luonnoton edestakas sahaaminen, agressiot, lyhytpinnaisuus, pilvi ("hypomania"), univaikeudet, epätodellisuuden tunne (derealisaatio), itseilmaisun vaikeus, puheen puuroisuus, puheen tuottamisen vaikeus ja niin edelleen ovat kaikki tyypillisiä vieroitusoireita, jotka yhdessä kovan psyykkisen stressin ja pelon takia voivat johtaa sekavalta tuntuvaan tilaan. Joskus käytetään termiä vieroituspsykoosi. Oireista osa voi jäädä enemmän tai vähemmän pysyviksi lopettamisesta huolimatta, jolloin puhutaan aivovaurioista. Asian toteamiseksi tarvitaan kuitenkin aikaa, joten ennalta on mahdotonta sanoa miten kenenkin käy. Lääkärikunta on yksittäisiä poikkeustapauksia lukuunottamatta tiedoton asiasta. Tukena vieroittautujat kuin vaurioituneet joutuvat käyttämään lähinnä vertaisiaan. Läheiset saattavat pahentaa tilannetta toiminnallaan, jos eivät ole perillä huumausaineiden vieroituksesta (ja harvapa on) Moni kansalainen ei ole edes tietoinen, että SSRI-aineet ovat huumausaineita siinä missä esimerkiksi amfetamiinikin. Alla muutama hyvä linkki sekä sinulle itsellesi että läheistesi luettavaksi.
Yleistietoa psykiatriasta ja alan virheolettamuksista, www.cepuk.org
Tietoa vieroituksesta erityisesti läheisille, www.recovery-road.org
Kansainvälinen vieroittautujien vertaistukifoorumi, www.survivingantidepressants.org - naisLopettaja
Hei kanssaKaverit! Nyt tämä kommentointi varsinkin Lin-3:lle. Apua, miten samoja koet kuin minä, joka myös vieroitusprosessia oon! Aiemmin kirjoitin paljonkin itsestäni tähän ketjuun, mutta poistatin tarkimmat omakertomukseni, kun koin olevani tunnistettavuuden takia tuhan avoin. Vaikka, mitä sillä väliä. Mä siis oon nainen ja tämä ketju on hiukan eri aihetta minun jutusta, mutta osa on samaa. Kiitos teille, olen saanut paljon tsembbiä tästä ketjusta. Ja nyt sinulta Liz-3 vielä lisää.
Kirjoitan myöhemmin ehkä lisää ketjuun, mutta nyt vain se, että aloin vähennyksen fluoksetiinista (ei suuri annos mennytkään) tammikuussa ja kaikki mainitut viekkarit koin, paitsi en ns. sähköiskuja pääpuolessa, näiltä olen välttynyt. Noin kolmanneksen lääkemäärän vähennyksellä elelin neljä kuukautta ja muutama viikko sitten vähensin uudelleen ja nyt olen alkuperäisen käyttömääräni puolituksessa jo. Suht'koht siedettävästi on mennyt, joskin tunnistan oireita. Varsinkin häiriöt kehon lämmönsäätelyssä; outoa palelua yöllä ja hiki sekä vilu voivat olla yhtäaikaa, mutta se autta akun tiedän mistä kyse, eikä tarvitse sivullisille selitellä. Olen hyvin onnellinen jo pelkästään siitä tiedosta, että lääkettä nyt minuun menee puolet vähemmän alkuperäisestä. Näin aion jatkaa kesän yli ja vähentää sitten taas, joskaan en vielä loppuun. Ainakin vuoden olen itselleni aikaa antanut.
Välinpitämättömyydestä, elämän potkun puutteesta kärsin. Ihmiset ei kiinnosta riittävästi, aika paljon samaa kuin Lin-3 kuvasi tunnekylmyydestä niille asioille, jotka sentäs aikoinaan olleet wau, lääkityksen aikanakin. Sanotaan nyt vaikka, kevään puhkeamisen kauneus... niin monet asiat tuntuvat, noh tää on tätä samaa, liaan tuttua kaikki. Kuitenkin olen nauttinut herkkyyden lisääntymistä ja tunne-elämän liikehdinnästä. Nauttinut sen tähden, että koen olevani terveempi. Ikäänkuin olisi jotakin masennuksen vaippaa elämän päällä, mutta tunteita kyllä on palannut. Minulle, Lizn-3, on ollut erittäin suuri apu ostamastani 'Erityisherkkä ihminen' -kirjasta. Sitä olen kahlaillut ja tajunnut, että enhän minä ole mikään psyykisesti sairas, minkä itsekuvan olen niellyt lujasti, vaan olen tavallinen tietynlainen persoona. Olen alkanut hyväksyä itseäni tällaisena ja löytää tälle ihmistyypille sopivaa elämäntapaa. Kaikki tietysti hyvinkin kesken vielä, mutta sama minulla on mieli, että kaduttaa yli 10 vuoden lääkkeensyönti muka sairaaseen psyykeen!
Nyt täytyy mennä. Hyvää Teille! Kärsivällisyyttä.
Lin-3, olet kirjoittanut tosi tutun kuuloista tavaraa, koita vaan kestää! Omassa tilanteessani ei ole järkyttäviä muutoksia tapahtunut. Ystävien seura on tosin jo alkanut maistua enemmän. Muutenkin mieliala on ollut hieman parempi. Johtuisiko siitä, että on tässä puolen vuoden vieroitusprosessin aikana tottunut jo hieman siihen, että on tilanne niin sanotusti päällä ja siihen kuuluu, mitä kuuluu.
Musiikki ei oikein kuulosta miltään, se harmittaa yhä, vaikkakin pientä muutosta silläkin saralla on tapahtunut. Seksiä olen harrastanut jokusen kerran ja sekin tuntuu jo hieman paremmalta. Olen ottanut nyt Anksilonia, mistä olen puhunut edellä. Voxraa en ole aloittanut, vaikka lääkäri sitä minulle määräsikin. Tuntuu liian häijylle myrkylle, kun ottaa huomioon, että samoja oireita on aiheuttanut ihmisille, mitä SSRI-lääkkeetkin.
Olen pyrkinyt liikkumaan paljon ja olen Detox-kuurilla. Ajatuksena on pitää mieltä virkeänä ja kuluttaa rasvaa, jos kudoksessa sattuisi olemaan lääkeaineita. Detoxilla pyrin taas puhdistamaan maksaa, jos sinne olisi varastoitunut lääkeaineita.- samojavaivoja
Mikä lienee nykytilanne?
- 3w24qat
Mitenkähän reilu kulaus Resilaria vaikuttaisi tuohon musiikin kuuntelemiseen?
samojavaivoja kirjoitti:
Mikä lienee nykytilanne?
Tilanteeni ei ole korjaantunut seksuaalisuuden tai ylipäätään asioista nauttimisen osalta.
- tropellli
Hip hurraa. Pssd on nyt selätetty ja aivan luonnon omin keinoin. Aloin juomaan koivun mahlaa ja parissa päivässä erektioni oli kova kuin kivi.
- iguibkf
tropelli kirjoitti:
Empä ole minä tätä kirjoittanut!
Huijareita liikkuu paljon. Toki PSSD.tä ei millään koivun mahloilla tai sammakon kiveksiä popsimalla korjata. Se on aivovauriolähtöinen ja aivovaurio SSRI-aineiden käytön seurauksena on pysyvä tila.
- vae_niin
Mistäköhän olet lukenut tai kuullut, että tilane on aivovaurio ja tila pysyvä?? Miksi sitten jotkut ovat palautuneet pssd:stä ennalleen ja joihinkin SSRi lääkkeet eivät vaikuta seksuaalisuuden osalta mitenkään? Taidat olla vain katkera kun itse et ole toipunut ja maaailet sen takia piruja seinille pysyvästä tilasta muita masentaaksesi.
- Do98
vae_niin kirjoitti:
Mistäköhän olet lukenut tai kuullut, että tilane on aivovaurio ja tila pysyvä?? Miksi sitten jotkut ovat palautuneet pssd:stä ennalleen ja joihinkin SSRi lääkkeet eivät vaikuta seksuaalisuuden osalta mitenkään? Taidat olla vain katkera kun itse et ole toipunut ja maaailet sen takia piruja seinille pysyvästä tilasta muita masentaaksesi.
En osaa kommentoida tuohon muuta kuin, että monet eivät tunnista, että eivät ole parantuneet lähtötasolle. Reflektoinnin vaikeus on myös osa aivovaurioseuraamusta. En ole kyseinen aikaisempi kirjoittaja.
Henkilökohtaisesti sanoisin näin, että henkilöt, jotka paranevat SSRI-aineiden käyttöön liittyneestä seksuaalitoimintojen ja -halujen häiriöistä eivät alkujaankaan kärsineet PSSD:ksi nimetystä ilmiöstä. SSRI-ainekäyttöhän itsessään voi aiheuttaa em. ongelmia, mutta lopettaessa osalle toiminnot palautuvat. Tällöin on kyse vain ainekäytön aikaisesta ongelmasta tai vieroituksen aikaisista ongelmista. PSSD viittaa nimen omaan pitkään, tai itse asiassa pysyvään, seksuaalitoimintojen ja -halujen katoon/heikentymiseen SSRI-käytön jälkeen.
On kylläkin spekuloitu, että todella harvalle käyttäjälle toiminnot palautuisivat alkuperäiselle lähtötasolle ja tappiot olisivat ikään kuin liukuma (jutun voit löytää Rxisk org -sivustolta). Osan aikaisempien käyttäjien ongelmat ovat niin pieniä, että he eivät niitä huomaa tai ne eivät pääse heitä haittaamaan elämässä, ainakaan siinä iässä/ajassa. Toisille taas ongelmat ovat merkittävämmät ja he huomaavat ne ja osaavat päätellä niiden alkupeärän ainekäyttöön ennen pitkään, jolloin he alkavat niistä puhua. Ja taas kolmansille ongelmat ovat todella ilmeiset ja selvästi havaittavat ja he osaavat heti yhdistää ongelmat aikaisempaan ainekäyttöön.
Ilmiö on monimuotoinen ja siten vaikea hahmottaa useimmille. Ilmiö tunnetaan vielä suhteellisen huonosti niin lääkärikunnan kuin kuluttajienkin keskuudessa. Ammatillisesti ja taloudellisesti hyötyvät tahot, kuten psykiatrit ja teollisuus pitävät asiasta hiljaiseloa, sillä totuuden julkituleminen ei olisi heidän intresssiensä mukaista. - Do98
Do98 kirjoitti:
En osaa kommentoida tuohon muuta kuin, että monet eivät tunnista, että eivät ole parantuneet lähtötasolle. Reflektoinnin vaikeus on myös osa aivovaurioseuraamusta. En ole kyseinen aikaisempi kirjoittaja.
Henkilökohtaisesti sanoisin näin, että henkilöt, jotka paranevat SSRI-aineiden käyttöön liittyneestä seksuaalitoimintojen ja -halujen häiriöistä eivät alkujaankaan kärsineet PSSD:ksi nimetystä ilmiöstä. SSRI-ainekäyttöhän itsessään voi aiheuttaa em. ongelmia, mutta lopettaessa osalle toiminnot palautuvat. Tällöin on kyse vain ainekäytön aikaisesta ongelmasta tai vieroituksen aikaisista ongelmista. PSSD viittaa nimen omaan pitkään, tai itse asiassa pysyvään, seksuaalitoimintojen ja -halujen katoon/heikentymiseen SSRI-käytön jälkeen.
On kylläkin spekuloitu, että todella harvalle käyttäjälle toiminnot palautuisivat alkuperäiselle lähtötasolle ja tappiot olisivat ikään kuin liukuma (jutun voit löytää Rxisk org -sivustolta). Osan aikaisempien käyttäjien ongelmat ovat niin pieniä, että he eivät niitä huomaa tai ne eivät pääse heitä haittaamaan elämässä, ainakaan siinä iässä/ajassa. Toisille taas ongelmat ovat merkittävämmät ja he huomaavat ne ja osaavat päätellä niiden alkupeärän ainekäyttöön ennen pitkään, jolloin he alkavat niistä puhua. Ja taas kolmansille ongelmat ovat todella ilmeiset ja selvästi havaittavat ja he osaavat heti yhdistää ongelmat aikaisempaan ainekäyttöön.
Ilmiö on monimuotoinen ja siten vaikea hahmottaa useimmille. Ilmiö tunnetaan vielä suhteellisen huonosti niin lääkärikunnan kuin kuluttajienkin keskuudessa. Ammatillisesti ja taloudellisesti hyötyvät tahot, kuten psykiatrit ja teollisuus pitävät asiasta hiljaiseloa, sillä totuuden julkituleminen ei olisi heidän intresssiensä mukaista.Tarkentaisin vielä, että tietenkään PSSD:n määritelmä ei ole pysyvä vaurio, koska se olisi tautologia, vaan "toistaiseksi jatkuva" seksuaaliongelma SSRI-käytön seuraamuksena, mikä näyttäisi olevan pysyvä ainakin jossain määrin (toisilla enemmän, toisilla vähemmän). Toisin sanoen palautumista lähtötasolle ei tapahtuisi. Huomaa, että lähtötasolle palautumisesta ei ole yhtään todistetta antaa edes lääkäreillä ja tutkijoilla, jotka ova ilmiöön työkseen perehtyneet (mainittakoon yhtenä psykiatrian professori David Healy Bangorista Walesista).
- Tprdpe
Ei kai nyt lähtötasolle palautumista määrittele professori David Healy vaan pssd:tä kärsivä henkilö itse. Kyllä täytyy aikamoinen guru olla jos pystyy kumoamaan henkilön omakohtaisen kokemuksen.
- budde_vossu
Do98 kirjoitti:
Tarkentaisin vielä, että tietenkään PSSD:n määritelmä ei ole pysyvä vaurio, koska se olisi tautologia, vaan "toistaiseksi jatkuva" seksuaaliongelma SSRI-käytön seuraamuksena, mikä näyttäisi olevan pysyvä ainakin jossain määrin (toisilla enemmän, toisilla vähemmän). Toisin sanoen palautumista lähtötasolle ei tapahtuisi. Huomaa, että lähtötasolle palautumisesta ei ole yhtään todistetta antaa edes lääkäreillä ja tutkijoilla, jotka ova ilmiöön työkseen perehtyneet (mainittakoon yhtenä psykiatrian professori David Healy Bangorista Walesista).
Huokaus. Vieläkö vuonna 17 joku uskoo lääketieteelliseen tutkimukseen. Lääketieteellinen tutkimus on synonyymi sille mitä rahoittaja haluaa tutkimuksen tuovan esille rahoittajan taloudelliset edut katsoen. Eli rautalangasta vääntäen, kun tupakkateollisuus rahoittaa keuhkosyövän ja tupakan välisen yhteyden tutkimisen, niin hoplaa...tupakan ja keuhosyövän välillä ei löydetty syy-yhteyttä.
- kolmasvuosi-ilman
Minä lopetin neljän vuoden masennuslääkkeen käytön seinään, ja en aio mennä psykiatrille enää. Niin petetyksi itteni tunnen kun lääkäri kaunisteli sivuvaikutuksia, koukuttavuutta ja aina vaa tunkemassa lääkkeitä, lopetustuskaan, nakkasin respat tosin roskii. Kys. lääkäri sanoi, että tarvin masislääkkeitä masikseeni kuin diabeetikko insuliinia... you know, klisee.insuliinista ei tuu tällasia sivuoireita.. niin nykyään kun voin hyvin ilman, ottaa päähän..Kaverini romahti täysin Efexorin lopetuksessa ja kärsii hulluna :( Tunnen niin paljon sympatiaa teitä lopettaneita ja näistä myrkyistä kärsineitä kohtaan! Koska ei tämä helppoa oo ollut. Kerran jo meinasin hakea rauhottavareseptin, minkä sain, mut onneks en, oisin varmaa koukussa niihin, ku aluks oli vaikeaa . ekat kolme viikkoa oli helvetti(vai ei muka koukuttavia, hytisin kämpillä ja kärsin,kuin joku narkkari). Jälkikäteen voisin sanoa, että olin todella onnekas, kun olen perehtynyt aiheeseen,huh. Ehkä oli hyvä etten lukenut lopetusoireista, niin en etsinyt niitä itsestäni(hitaammin oisin voinu lopettaa).Pääsin yliopistoon, jossa opiskelen edelleen eli ei tullut kognitiivisia ongelmia, ehkä hiukan tarkkavaisuudessa, mutta pärjään. Olen luovempi nyt, kuin lääkkeissä, mikä no hyvä. Seksuaalisuus palautui vuodessa, eli saan orgasmin hyvin ja muutenkin saan kiksejä. Vuosi meni parantua!! Mut paranin. Entiseni en varmaan ole koskaan, mutta vahvistun päivä päivältä.Rakastan musiikkia ja nautin kaikesta niin kuin ennen. Uniongelmia ei ole.Liikuin ja söin terveellisesti lopettaessa ja joskus otin melatoniinia uneen puoli tabua, mut hokasin, että magnesium toimii mulla paremmin ja rentouttavammin. Alussa (ei suositeltavaa), join lasin joskus viiniä, kun ahisti(parempi seki ku lääkkeet, jota lääkäri kauppasi), mutta ahistusongelma oli lyhyt, nykyään hallitten ahistuksen.Tunteet meni laidasta laitaan, jälkikäteen oli aika huomattavia vaihteluita, ku miettii.. Itkin monesti ilman syytä. masis kaikkosi n.vuoden kohdalla, vaikka se oli lievempää ku luulin, enempi semmosta tunteiden vaihteluista johtuvaa angstia ja synkistelyä. (Elin teiniangstin uudelleen:D) Tunteet vaan tuli, ilman ulkosta syytä(esim. Oli ihan hiilenä jostain tai velloi negatiivisuudessa)Paniikkeja tuli, mutta niitä ollut aina, ne on osa mua. Ehkä oli hyvä lopettaa, kun oli 1/2 v ilman töitä, niin sai koottua itsensä. Älkää syökö näitä. Tiedän että jotain muutoksia nämä tunne-elämääni teki. Ahdistaa ajatella, miten nää on mua muokannut. Enää en syö psyykenlääkkeitä.
- kolmasvuosi-ilman
Rakkaat ystävät. Johimbiini on aine joka palautti minun seksuaalisuuden. Vieläkin olen sanaton enkä tajua tapahtunutta.
- seitinseitti
mulla taas auttoi 5-htp.
- rhsrjtj
Itsekin kärsin erektiohäiriöistä SSRI jälkeen. Mutta tämä ei liittynyt mitenkään lääkkeeseen vaan se johtui vain siitä ettei masennukseni ja ahdistukseni ollut täysin parantunut. Kun myöhemmin tapasin nykyisen kumppanini ja elämä alkoi hymyillä, erektiohäiriötkin hävisivät.
Lääkevastaiset uskovaiset, henkiparantajat jne muut pellet yrittävät käyttää hyväkseen faktaa että SSRI jälkeen monilla on vielä erektio-ongelma. Tämä johtuu tietenkin siitä että harvalla masennus parantunut 100% SSRI lopetuksen jälkeen ja erilaiset henkiset ongelmat edelleen vievät seksihalut. Ei liity mitenkään SSRI lääkkeisiin, siksi virallisessa lääketieteessä ei tunnusteta PSSD olemassaoloa.
Ei SSRI mikään ihmelääke ole joka täysin parantaa masenuksen, mutta se helpottaa arjessa jaksamista eikä aiheuta pysyviä oireita. Esim erektiokin tulee takaisin viimeistään silloin kun on täysin parantunut masennuksesta.- jooba_juu
Ja mitenkäs heidän erektiohäiriöt jotka eivät syöneet masennuslääkkeitä masennukseen? Heidänkin ongelmat ilmeisesesti johtuvat harhakuvitelmista. Ehkä sinuakin helpottaa jos rehellisesti myöntäisit kärsiväsi pssd:stä etkä tahallaan yritä tyrkyttää lääkkeitä tietämättömille että hekin kokisivat sinun kohtalon.
- dorbedo
Varmaan tuo sinun aivovaurio johtuu tuosta lääkekuuristasi.
- gsrgsrg
jooba_juu kirjoitti:
Ja mitenkäs heidän erektiohäiriöt jotka eivät syöneet masennuslääkkeitä masennukseen? Heidänkin ongelmat ilmeisesesti johtuvat harhakuvitelmista. Ehkä sinuakin helpottaa jos rehellisesti myöntäisit kärsiväsi pssd:stä etkä tahallaan yritä tyrkyttää lääkkeitä tietämättömille että hekin kokisivat sinun kohtalon.
"Ja mitenkäs heidän erektiohäiriöt jotka eivät syöneet masennuslääkkeitä masennukseen? Heidänkin ongelmat ilmeisesesti johtuvat harhakuvitelmista."
90% tapauksista ongelma on psyykkinen. Stressiä, suorituspaineita, alakuuloisuutta joka ei ihan masenusta kuitenkaan ole vielä. Näitä ihmsiä on valtavasti ja eivät ole syöneet SSRI:tä. Jos viagra auttaa, vika ei ole fyysinen, ja useimmilla viagra auttaa.
Erektio on erittäin herkkä mielentilalle, on täysin ymmärrettävää että masennuksesta kärsineiden kesken erektiohäiriöt ovat yleisiä. Lääketrollit yrittävät laittaa tätä SSRI syyksi vaikkei todisteita tälle ole. - Differential_diagnosis
Kyllähän PSSD on aivan eri ilmiö kuin henkisestä puolesta johtuvat seksiongelmat. Usein SSRI-aineiden aiheuttamat seksuaalihalujen ja -toimintojen vauriot sekoitetaan juuri henkisen puolen juttuihin, kuten vaikkapa suorituspaineisiin tai siihen, että on paha mieli niin ei ole seksi ensimmäisenä mielessä ja siksi ei haluta eikä paikat pelaa.
Ainoastaan se kuinka monelle prosentille käyttäjistä tulee PSSD ja mistä biologista syistä ilmiö johtuu on yhä hämärän peitossa.
Fluoksetiinin yhdysvaltain käyttäjäohjeessa varoitetaankin pysyvistä seksuaalihalujen ja -toimintojen mahdollisuudesta käytön lopettamisesta huolimatta, mutta ko. varoitetusta ei edellytetä Euroopassa. Ilmiöhän koskee kaikki SSRI-, SNRI- ja vastaavia aineita. Vastaava ilmiöhän kuin PSSD on tuttu ekstaasikäyttäjille. Vauriomekanismi on ymmärtääkseni hyvin samankaltainen ellei identtinen. Ekstaasi eli MDMA stimuloi serotoniinijärjestelmää ja pysyvä aivovaurio syntyy yksilöstä riippuen eri kuormituksella ja tai käyttöajalla. Samma homma SSRI-aineiden kohdalla.
Tärkeää on oppia tunnistamaan SSRI:den aiheuttama fyysinen seksuaalivaurio henkisen puolen asioista. Tällä hetkellä valtaosalla lääkärikunnasta ja kansalaisista osaaminen on vielä heikolla tasolla. - jooba_juu
gsrgsrg kirjoitti:
"Ja mitenkäs heidän erektiohäiriöt jotka eivät syöneet masennuslääkkeitä masennukseen? Heidänkin ongelmat ilmeisesesti johtuvat harhakuvitelmista."
90% tapauksista ongelma on psyykkinen. Stressiä, suorituspaineita, alakuuloisuutta joka ei ihan masenusta kuitenkaan ole vielä. Näitä ihmsiä on valtavasti ja eivät ole syöneet SSRI:tä. Jos viagra auttaa, vika ei ole fyysinen, ja useimmilla viagra auttaa.
Erektio on erittäin herkkä mielentilalle, on täysin ymmärrettävää että masennuksesta kärsineiden kesken erektiohäiriöt ovat yleisiä. Lääketrollit yrittävät laittaa tätä SSRI syyksi vaikkei todisteita tälle ole.Kerrotko mitä herkkää tai suorituspainetta aiheuttavaa on runkata yksin kotonaan. Vaikka saisitkin erektion saatat joutua vemputtamaan tunninkin kun tunto on kadonnut alapäästä. Tämäkin on teidän lääkejobbareiden mielestä psyykkistä laatua, eikö vain? Ja kerro nyt ihmeessä miten tämä tuntoherkkyys alkoi lähes heti SSRI lääkkeen syömisen jälkeen kun hetki ennen lääkitystä kalu seisoi ja tuntoherkkyys oli tallella. Kerro ihmeessä mitä niin henkisesti dramaattista tapahtui tuon 24 tunnin aikana kun tämän sinun ihannoiman ihmenapin pisti suuhunsa.
Niin, vai yrittääkö lääkefirman jobbari suojella omaisuuttaan kieltämällä SSRI lääkkeiden aiheuttaman pysyvän seksuaalisen kyvyn alenemisen. Miksiköhän niitä lääketieteelllisiä todisteteita ei ole? Varmaankin siksi, että kun puolueeton tutkimus tehtäisiin niin kummasti alkaa lääkefirmojen osakkeiden arvo alenemaan. Kyllähän ne tupakkafirmatkin kun rahoittivat aikanaan tupakan ja keuhkosyövän välistä yhteyttä niin ihmeen vähän syy-yhteyttä tuntui olevan. Nyt kaikki tietävät , että tupakka voi aiheuttaa keuhkosyöpää ja aikanaan myös lääkefirmatkin saavat taipua myöntämään että tämä ihannoimasi ihmenappi aiheuttaa PSSD:tä, ja takaan että silloin alkaa aikamoiset oikeudenkäynnit eri puolilla maailmaa, eli pidähän varasi lääketeollisuuden jobbari. - Koeihminen__94
gsrgsrg kirjoitti:
"Ja mitenkäs heidän erektiohäiriöt jotka eivät syöneet masennuslääkkeitä masennukseen? Heidänkin ongelmat ilmeisesesti johtuvat harhakuvitelmista."
90% tapauksista ongelma on psyykkinen. Stressiä, suorituspaineita, alakuuloisuutta joka ei ihan masenusta kuitenkaan ole vielä. Näitä ihmsiä on valtavasti ja eivät ole syöneet SSRI:tä. Jos viagra auttaa, vika ei ole fyysinen, ja useimmilla viagra auttaa.
Erektio on erittäin herkkä mielentilalle, on täysin ymmärrettävää että masennuksesta kärsineiden kesken erektiohäiriöt ovat yleisiä. Lääketrollit yrittävät laittaa tätä SSRI syyksi vaikkei todisteita tälle ole.Just just, minulta SSRI-lääke ei vienyt haluja, enkä ole ikinä kärsinyt tai kärsi impotensista, mutta SSRI-lääke vei seksuaalituntoaistin kokonaan. Alapäässä ei ole tuntoa, eikä orgasmi tunnu miltään. Onko tämäkin sitä henkistä?? :D Enkä ole ollut masentunut, vaan lääke määrättiin sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Luonnostani olin hyvin herkkä seksuaalitunnoltani. Ennen pelkkä palleille puhaltaminen tuotti taivaallisia tuntemuksia, ja nyt ei tunnu mitään vaikka kuinka vatkais. Ja aivovaurio tuli parissa kuukaudessa pahimpien vieroitusoireiden aikaan, eikä hiljalleen.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14921913/ssrin--lopettaminen-aiheutti-minulle-aivovaurion
Minulle on aiheutettu korvaamatonta tuhoa. Kun kuulen sanan lääkäri tai lääketiede, niin ei voi olla pudistamatta päätän ja olla kokematta katkeria tunteita.
Itse olet trolli! - Rangen
Koeihminen__94 kirjoitti:
Just just, minulta SSRI-lääke ei vienyt haluja, enkä ole ikinä kärsinyt tai kärsi impotensista, mutta SSRI-lääke vei seksuaalituntoaistin kokonaan. Alapäässä ei ole tuntoa, eikä orgasmi tunnu miltään. Onko tämäkin sitä henkistä?? :D Enkä ole ollut masentunut, vaan lääke määrättiin sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Luonnostani olin hyvin herkkä seksuaalitunnoltani. Ennen pelkkä palleille puhaltaminen tuotti taivaallisia tuntemuksia, ja nyt ei tunnu mitään vaikka kuinka vatkais. Ja aivovaurio tuli parissa kuukaudessa pahimpien vieroitusoireiden aikaan, eikä hiljalleen.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14921913/ssrin--lopettaminen-aiheutti-minulle-aivovaurion
Minulle on aiheutettu korvaamatonta tuhoa. Kun kuulen sanan lääkäri tai lääketiede, niin ei voi olla pudistamatta päätän ja olla kokematta katkeria tunteita.
Itse olet trolli!Ei lopettaminen sitä aivovauriota aiheuttanut vaan käyttö, höpsö.
- Koeihminen__94
Rangen kirjoitti:
Ei lopettaminen sitä aivovauriota aiheuttanut vaan käyttö, höpsö.
Kyllä vaan niin kävi, että jokin naksahti pahimpien vieroitusoireiden aikaan, eli kyllä! Lääke on syypää, mutta vaurio tuli lopetuksessa. En ymmärrä mikä ongelma sinulla on, luuletko, että tässä kehotan ihmisiä olla lopettamatta? Päin vastoin, SSRI-lääke pitää lopettaa mahdollisimman pian, jotta lääkeaine ei kerkeä kierouttamaan aivoja niin riippuvaiseksi aineesta, että lopettamisessa voi mennä jotain hajalle.
- Rangen
Koeihminen__94 kirjoitti:
Kyllä vaan niin kävi, että jokin naksahti pahimpien vieroitusoireiden aikaan, eli kyllä! Lääke on syypää, mutta vaurio tuli lopetuksessa. En ymmärrä mikä ongelma sinulla on, luuletko, että tässä kehotan ihmisiä olla lopettamatta? Päin vastoin, SSRI-lääke pitää lopettaa mahdollisimman pian, jotta lääkeaine ei kerkeä kierouttamaan aivoja niin riippuvaiseksi aineesta, että lopettamisessa voi mennä jotain hajalle.
Et tunnu osaavan erottaa mistä ongelmasi on peräisin. Siksi yritän oikaista, ainakin muita lukijoita, jotta eivät saa väärää käsitystä. Tämä on tärkeä ymmärtää oikein. Lopettaminen toi aivovauriosi esiin. Ei aiheuttanut sitä.
- OletPaskatrolli
Koeihminen__94 kirjoitti:
Just just, minulta SSRI-lääke ei vienyt haluja, enkä ole ikinä kärsinyt tai kärsi impotensista, mutta SSRI-lääke vei seksuaalituntoaistin kokonaan. Alapäässä ei ole tuntoa, eikä orgasmi tunnu miltään. Onko tämäkin sitä henkistä?? :D Enkä ole ollut masentunut, vaan lääke määrättiin sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Luonnostani olin hyvin herkkä seksuaalitunnoltani. Ennen pelkkä palleille puhaltaminen tuotti taivaallisia tuntemuksia, ja nyt ei tunnu mitään vaikka kuinka vatkais. Ja aivovaurio tuli parissa kuukaudessa pahimpien vieroitusoireiden aikaan, eikä hiljalleen.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14921913/ssrin--lopettaminen-aiheutti-minulle-aivovaurion
Minulle on aiheutettu korvaamatonta tuhoa. Kun kuulen sanan lääkäri tai lääketiede, niin ei voi olla pudistamatta päätän ja olla kokematta katkeria tunteita.
Itse olet trolli!Joko et tunnista aivovaurion oireilua (klassinen ja ironinen merkki aivovauriosta) tai olet yksi niistä hyvin harvoista onnekkaista, joille nämä myrkyt eivät aiheuttaneet pysyviä ja vakava-asteisia haittoja. Masennus EI aiheuta genitaali-alueiden ja kehon erogeenisten alueiden anestesiaa eli puutumista, seksuaalihalun eli libidon kokonaisvaltaista puuttumista eikä ihastumiskyvyttömyyttä. Väitteesi ovat täysin absurdeja ja naurettavia, jotka eivät perustu objektiivisiin totuuksiin.
- torpedo13
Jep. Kun miettii kuinka paljon SSRi lääkkeitä syödään, niin on aika luonnollista että joillekin voi tulla ongelmia seksuaalisuutensa kanssa. Tämähän sanotaan jopa tuoteselostuksessa, eli ei pitäisi tulla yllätyksenä. Eihän kaikki verenpainelääkkeetkään jokaiselle sovi. Suurelle osalle ei tule vaikutuksia libidoon, ja niille joille tulee tila paranee yleensä kuurin loputtua.
- Differential_diagnosis
Käytön aikana negatiivisia vaikutuksia seksuaalihaluihin ja -kykyihin tulee tutkimuksesta riippuen 40-90% käyttäjistä. Vastaako se suurta vai pientä osaa arvioikoon jokainen erikseen.
Varsinainen ongelmahan ei ole käytönaikaiset seksuaaliongelmat vaan, että aine jättää ne lukuisille pysyviksi lopettamisen jälkeenkin.
- Lettuk
Olen 26-vuotias nainen ja ssri-lääkkeet ovat täysin tuhonneet tunne-elämäni. Mikään ei kiinnosta eikä mihinkään riitä motivaatiota. Lopetin lääkkeet 2,5 vuotta sitten, muutaman kuukauden elämä tuntui ja maistui taas ja sitten alkoikin helvetti. Unettomuutta, maniaa, pelkotiloja, kehää kiertäviä ajatuksia. Lopputuloksena oli psykoosi ja kolme itsemurhayritystä. Edelleenkin tärisyttää ja vapisuttaa ja olo on heikko. Minkäännäköistä libidoa ei ole, mutta se ei edes haittaa. Sitten kun nämä vieroitusoireet ovat ohi niin olen vain tyytyväinen siihen että olen elossa, ihan sama palautuuko sosiaalisuus tai libido ennalleen, niin hirveä tämä prosessi on ollut. Söin todella pitkään, 10 vuotta sitalopraamia kun en osannut kyseenalaistaa lääkärin neuvoja. Nyt jos voisin tehdä kaiken toisin niin en alottaisi lääkitystä ollenkaan. En tunne ollenkaan olevani oma itseni, identiteettini on ihan hukassa.
- Differential_diagnosis
Osanotto. Tsemppii.
Todella ikävä kuulla, että olet joutunut kokemaan vastaavaa! Voin lohduttaa, että pieniä valonpilkahduksia on jo näkynyt ja asioiden kanssa on oppinut jollain tapaa elämään, vaikkei tämä hirveän hääviä ole.
- mietinpähän_vaan
Ja se mikä näissä napeissa on vaarallista, että jopa 1 tabu voi aiheuttaa pssd:n. Ja kun miettii että jotkut käyttää näitä nappeja vuosikausia...
- SSRI.lääkeuhri
Muistakaa tehdä lääkehaittailmoituksia Fimealle! nykyään myös yksityishenkilötkin voivat tehdä. Itse käytin cipralexiä 1,5vuotta sosiaalisiin tilanteisiin liittyvään paniikkihäiriöön, lääkkeen aloituksesta seuraavana päivä alkoi vaikeat seksuaalliset haitat, olematon libido, kiihottumisvaikeudet, mikä pahin orgasmin saanti vaikeus. Eli käytin lääkettä 1,5vuotta ja halusin lopettaa edellä mainittujen vakavien ongelmien takia. Viikko lääkkeen lopetuksen jälkeen haitat lievenivät erittäin vähän ja ovat kyseisellä tasolla vielä tänäkin päivänä, nyt lääkken lopetuksesta on neljä vuotta. Tämä on aiheuttanut vakavaa ahdistusta ja masennusta. Onneksi psykiatrini ei kyseenalaistanut ongelmaa. Esim kunnan puolelta sain väheksyntää ongelmaan liittyen. Lääkkeen aloituksen jälkeen en tähän päivään asti ole voinut saada Orgasmia ilman aikusviihdettä ja silloinkin kynnys on todella korkea. Ennen lääkkeen aloittamista pystyin laukeamaan todella helposti ilman visuaalisia ärsykeitä. lääkkeen aloitin 18vuotiaana olen mies ja kuntoilen monipuolisesti. Siskoni ystävällä on sama ongelma, hänellä on lääkkeen käytösta jo kymmenen vuotta, eikä tilanne ole muuttunut hän oli käyttänyt kans cipralexia ja ainoastaan kaksi kuukautta. SSRI ja SNRI lääkkeisiin on saatava pysyvänhaitan ilmoitus tekstit! Itseäni kaduttaa kovasti kyseisen lääkkeen käyttö.
Tässä tätä aloittamaani keskustelua lukiessani tuli mieleen, olisiko ihmisillä kiinnostusta perustaa suomenkielistä foorumia, jotka käsittelee PSSD:tä ja muita psyykelääkkeiden haittoja? Englanninkielisiä foorumeita löytyy ja niitä itsekkin käytän, mutta myös omalla äidinkielellä olisi hyvä voida käydä näitä asioita läpi ja tehdä näkyvyyttä tälle asialle.
- Henni8
Mihin ulkomaisiin foorumeihin viittaat? Itsekin olen joitakin lueskellut.
Olen miettinyt, että tarvetta tuollaiselle suomalaiselle sivustolle olisi jossa käytäisiin läpi psyykelääkeiden haittoja ja voisi saada tukea muista haittoja kokeneista. Suomenkielellä ei tällaisia sivustoja ole. Henni8 kirjoitti:
Mihin ulkomaisiin foorumeihin viittaat? Itsekin olen joitakin lueskellut.
Olen miettinyt, että tarvetta tuollaiselle suomalaiselle sivustolle olisi jossa käytäisiin läpi psyykelääkeiden haittoja ja voisi saada tukea muista haittoja kokeneista. Suomenkielellä ei tällaisia sivustoja ole.http://survivingantidepressants.org/
Tuolla on tullut höpöteltyä. Liity ihmeessä sinäkin! :)- TiinaTe
Milloin saataisiin Suomeen oma SurvivingAntidepressants foorumi suomen kielellä? Ei tuo englantikaan kaikilla suju.
- naisLopettaja
Hei, on noussut esiin tämä vuoden -15 alussa aloitettu antoisa ketju. Itsekin paljon tuolloin otin osaa keskusteluun ja omia kokemuksiani kertoilin. Kiinnostaa, mitähän teitille tuolloin aktiivisille tässä ketjussa nyt kuuluu, kuten esim. Lis-3:lee.?
Itse onnistuin elämään vapautuneellakin tunteella ilman ssri:täni yhteensä kahdeksan kuukautta, mutta syksyllä -16 lääkkeen jouduin ottamaan vähitellen uudelleen käyttöön, sillä olotila romahti kamalaan masennuksen ja ahdistuksen sekä tyhjyyden monttuun. Se oli hurjaa. Olo kohentui vähitellen vuodenvaihteessa, nyt ollaan taas syksyssä. Minulla menee sama lääkitys, joskin iltabentson olen saanut puoleen entisestä määrästään ja siitä vieroittautuminen tässä nyt on kesken, menossa. Se on ihan pakko mun saada pois käytöstä, sillä kuten tiedätte, bentsot nyt suurennuslasin alla, eikä niitä suostuta juurikaan edes uusimaan saati uusille kirjoittamaan! Mulla ei ole hyvä nytkään, päivän kerrallaan melko tunteettomana ja tylsänä kulutan jotenkin. Kun olen ihmisten seurassa, niin ei tunnu oireet just ollenkaan, mutta itsekseen elämistä mahtuu kuitenkin hurjan paljon. Varsinaisesti yksinäisyys ei ainakaan aiemmin ole ollut se eka ongelma. - Pakko jatkaa jotenkuten ja katsella tätä elämän kulkua. Vaikeaa on tuon mielen kanssa.Pahinta tyhjyyden tunnetta ja kyvyttömyyttä mielihyvään ovat aiheuttaneet juurikin SSRI-lääkkeet. Jos lopettamisen jälkeen huomaat ongelmia noilla osa-alueilla, en suosita lääkkeen jatkamista.
- naisLopettaja
Hei tropelli, hyvä on kommenttisi. Näin varmasti on, samaa mieltä. Olen hyvin vihainen tk-lääkärille, joka 90-luvulla kuin houkutellen painosti minut, tietämättömän, fluoksetiinin käyttöön! Muut lekurit sitten jatkoivat lääkitystä ilman mitään kritiikkiä, kuin automaatista sitä sain. -Pidetään peukkuja, että onnistun uudelleen tuon saastan poistamaan käytöstäni. Siihen menee nyt aikaa, sillä ensin saatava viimeinenkin murunen iltabentsoa pois ja opittava nukkumaan. Muita keinoja nukkumisen avuksi onkin jo käytössä. Tämän puhdistautumisen jälkeen vähintään vähennän fluoksetiinin aamuista käyttämääni millimäärää. -Pärjäilen kyllä elämässä, mutta myönnän, että huokailen ja vain laskeskelen, koskahan täältä pääsee pois, eli kuolema liikaa mielessä, ei mikään itsari, vaan toive päästä tästä tyhjästä taivaaseen, minkä uskon olevan tosi täynnä elämää sitten vastaavasti ja sitten kaikki myös selviää ja tulen lohdutetuksi. .
- Brokenwings
Minulla tuli käytettyä monia eri lääkkeitä useita vuosia. Niihin kuului mielialalääke, bentso sekä antipsykootti uneen. Edelleen bentson kohdalla vähennys on vielä keskeneräinen. Muut sitten lopetinkin. Lääkkeistä johtuen iski tunto-ongelmia, vaikeuksia kostua seksissä, lopulta kaikki seksuaaliset tunteet ja halut hävisi. Yhdistän ongelman pahenemisen Ketipinor nimisen lääkkeen aloittamiseen uneen. Mikä ahdistavinta, tilanne on edelleen niin vaikka lopetuksesta on yli vuosi aikaa. Vielä tarkoitus olisi lopettaa bentso mitä käytän murusen enää joka päivä.
Kosketukseen ei liity enää nautintoa enkä tunne halua ja orgasmi tuntuu vaimealta ja kivuliaalta. Kivuliaalta varmaankin siksi, että tuntoherkkyys on kadonnut. Orgasmin saadakseen pitää hangata kovempaa. Enää en halua saada orgasmia sen epämukavuuden takia.
Eräänä yönä näin unta joka oli seksuaalinen. Muistan unessakin turhautuneeni siitä että olen niin turra ja kehoni on tunnoton. Tämä elämä tuntuu painajaiselta näin! Tuntuu kuin en enää edes muistaisi mitä oli olla seksuaalinen ihminen. Sellainen olin ennen lääkkeitä. Ongelmieni takia olen ollut kyvytön parisuhteeseen.
Lääkeyhtiöillä ja lääkäreillä ei ole mitään moraalia. Kukaan ei ikinä puolellakaan sanalla maininnut mitä ongelmia nämä lääkkeet voisi aiheuttaa. En tiedä miten ihmiset, joita on satutettu voisivat saada oikeutta.Ketipinor on aika kauheaa myrkkyä myöskin. Omakohtaisten kokemusten perusteella voin sanoa, että nuo seksuaaliset haitat istuvat mielialalääkkeiden piiriin. Toki eri sukupuolen edustajana en voi väittää, että kaikki mainitsemasi ongelmat olisivat henkilökohtaisten kokemusten kautta tuttuja, mutta ne seikat, joista ei ole itsellä kokemusta, täydentyy lukemani perusteella siihen olettamukseen, että kyseessä todellakin ovat ssri/snri lääkkeiden aiheuttamia ongelmia. Toki nuo neuroleptitkin vaikuttaa varmasti seksuaalisuuteen ja tunne-elämään.
- Klipsanen
Hei! Luin toiveista perustaa suomenkielinen oma foorumi! Ajattelin että voisinkin perustaa sellaisen, onko vielä kiinnostuneita?
- naisLopettaja
Voi toki on kiinnostuneita, tässä yksi. Mihin sen perustaa meinaat? Ja siis mikä aiheeksi? -On aika hankala tämä suomi24 enää eri aiheisiin keskusteluihin, koska on melkoisen hiljainen keskustelufoorumi, ihan riippumatta aiheestakin. Ihmiset ovat niin paljon keskustelemassa muualla, kuten naamakirjassa ja vastaavissa, niin on tämmöinen suomi-palsta kai jäänyt vähän ns. vanhanaikaiseksi. Eiköhän blogisysteemilläkin saisi hyvän keskusteluketjun aikaan. Toivon, että löytyy ratkaisua ja suosio.
- mietin.näin
Tällaisia keskustelupalstoja/blogeja tarvittaisiin, mutta tuollaisten rakentaminen voi olla hyvin aikaavievää ja työlästä. Olen itse mietiskellyt vastaavanlaista joko PSSD:n tai psyykenlääkkeiden pitkäkestoisten tai vaikeampien vieroitusoireiden/haittojen tiimoilta. PSSD - foorumi voisi olla sellainen, että siellä voitaisiin esitellä ilmiö nimeltä PSSD, mitä se tarkoittaa, laittaa linkit aihetta koskevaan pääsääntöisesti englannin kielellä olevaan informaatioon ja tutkimukseen, ja ihmiset voisivat keskustella aiheesta ja kokemuksistaan foorumilla. Foorumi olisi siinä mielessä tärkeä, että se voisi tuoda julki ilmiötä nimeltä PSSD, ja saattaa yhteen siitä kärsiviä.
Suomen kielellä voisi olla tarvetta myös Surviving Antidepressants - palstan/Benzo Buddiesin tyyliselle foorumille. Toisaalta kyseinen palsta/kyseiset palstat on sen verran hyvin ylläpidetty ja perustuu suureen määrään vapaaehtoisia ja vieroituksen kokeneita, heillä on vahva informaatiopohja sivuilla esimerkiksi vieroitusaikataulun osilta ja siellä on hyvä moderointi ja sivut on rakennettu hyvin huolella ja ajatuksella, joten sellainen voisi olla vaikea toteuttaa. Ehkä vielä joskus sellainen ilmestyy. Tuollaisessa ihmiset voisivat anonyymisti tuoda kokemuksiaan julki ja saada tukea muilta.
Ihmisten perustamat blogit omista negatiivista kokemuksistaan (PSSD, pitkäkestoiset vieroitusoireet tai haitat psyykenlääkkeistä) voisi myös tuoda ilmiöitä julki ja saada blogia lukevat myös kertomaan kokemuksistaan ja keskustelua aikaan. - Klipsanen
No miten olis facebook ryhmä?
Ja muuten mitä kuuluu naislopettaja ja tropelli? - Anonymiteetti_tarvitaan
Klipsanen kirjoitti:
No miten olis facebook ryhmä?
Ja muuten mitä kuuluu naislopettaja ja tropelli?Facebook-ryhmissä on se huono puoli, että ne eivät anonyymeja. Kaikki eivät halua tuoda julki omaa iatrogeenista aivovauriotaan, eivätkä sitä, että ovat psykiatrisesti leimattuja, eivätkä, että ovat impotentteja jne.
Jos uhreilta halutaan aitoja kommentteja, on palstan oltava anonyymi heille jotka haluavat pysyä tunnistamattomina. Hatunnosto tosin heille, jotka lähtevät julkisesti keskustelemaan asiasta. Siten tietoisuus lisääntyy moninkerroin nopeammin!
- naisLopettaja
tropelli! Onnea, sillä tänään tasan 100 kommentointia aloittamaasi ketjuun. Tai siis tämä nyt on nro 101. - Klipsanen, on kai meitä semmoisiakin, jotka ei ole halunnut koskaan facebookiin mennä. Minä olen sen ulkopuolella omasta tahdostani.
Kysyit myös kuulumisia. Lääkkeenä minulla menee enää puolikas 0,25:stä millistä xanoria iltaisin eli 0,13 mg, josta olen sisukkaasti edelleen yrittämässä päästä eroon. Tähän asti selviytynyt, mutta välillä yöt aivan huonoja. Lisäksi minulla on uudelleen käyttöön tulleena 20 mg fluoksetiinia per aamu. Kunhan olisin bentso xanorista puhdistunut, niin alkaisin hissukseen yrittää vähentää fluosetiinin. Askarruttaa tämä kaikki, sillä en tervekään ole. Eli, työn alla saada elämää parempaan kuntoon psyykkisen olon puolesta. Haittaa kovin masentuneisuus, tyhjyydentunne sekä varsinkin elämää kaventaa, kun asiat eivät sytytä, eivät tunnu miltään. On aivan liikaa asioita ja tekemisiä, joiden edessä koen, ei huvita, ei kiinnosta, ja vaan ihmettelen ihmisten kaikenmoisia kiinnostuksia, innostuksia, tekemisiä. Olen aivan ulkopuolinen, elämäni elänyt. Näin on fiilikset. Olen aikas iloton yksinäinen sielu. Käytännön asiat elämässä kunnossa, kai. Kurjaa sekin, kun elämänsisällöksi tainnut muodostua lääkityksensä miettiminen. Toisaalta, se kyllä teettää työtä ihan oikeastikin.Kiitokset onnitteluista! Toisaalta aika surullista, että monilla on negatiivisia kokemuksia näistä lääkkeistä. Se tosin on erittäin positiivista, että asioista on saatu keskustelua aikaiseksi, jopa ihan asiallistakin.
Olen paljon miettinyt, että tulisin ihan oman nimeni ja naamani kanssa siitä kaapista ulos, johon olen kätkenyt itseni näiden ongelmieni kera. Se vaan tuntuisi tärkeältä, mutta myös vähän liian pelottavalta. Toisaalta tuntuu itsekkäältä oman pelon vuoksi olla tuomatta esiin kokemuksia, millä voi olla vaikutusta niin monen ihmisen elämään.
Kirjoitat tosi samaistuttavasti tunteettomuudesta. Tai tunteettomuus on väärä termi, mutta kuitenkin tiedät mitä tarkoitan. Omalta kohdallani mielihyvättömyys ja suppeampi tunteiden kokeminen on vienyt elämää siihen suuntaan, että pyrkii elämään mahdollisimman "oikein". Tarkoitan tuolla ilmaisulla sitä, että kun tunteet eivät enää sanele niin paljon toimiani, elän entistä enemmän tavalla, jossa ajattelen luonnon ja yhteisön etua ensisijaisesti. Yritän vissiin herättää ihmisiä ajattelemaan vähemmän itsekkäästi ja olla itsekkin vähemmän taakaksi tälle pallolle.
Sille foorumille on tosiaan tilausta. Olisi hienoa saada jotain keskustellullista vertaistukea tai jotain toimintaa, missä jokainen voisi olla ongelmistaan huolimatta mukana. Osaan kuvitella tapahtuman, missä olisi joukko ihmisiä, jotka reagoisivat kaikkeen siistiin lähinnä latteasti! :D Sekin olisi välillä ihan hienoa, että voisi hyvällä omalla tunnolla katsella vaikka jotain revontulia ilman, että niitä tarviisi hehkuttaa sen enempää, kuin tällä hetkellä on kapasiteettia tuntea.
Loppujen lopuksi kaikkein tärkeintä taitaa olla se, että tekee niitä asioita, mistä on joskus tykännyt, ilman että ottaa asioista niin suunnatonta painetta, ettei asiat sykäytä samalla tavalla kuin ennen.
- againstthedrugs
Ei ole parannuskeinoa. Lääkärit eivät tykkää koko aiheesta keskustella. Itsellä meni yli vuosi, että halut ja tuntoaisti palautui, olivat kokonaan kadoksissa. Aika on ainut keino, mutta kaikilla sekään ei auta.
- pssdpaska
Kyllä minäkin kallistun siihen suuntaan, että mitään lääkkeitä tähän vaivaan ei löydy. Vain aika näyttää kuinka paljon parantumista tapahtuu. Uskaltaisin väittää, että vaikka palautumista tapahtuu, niin koskaan seksuaalisuus ei palaudu lähtötasolle joka oli ennen lääkitystä. Ne, jotka väittävät seksuaalisuutensa palautuneen ennen lääkitystä olevaan tilaan, eivät todennäköisesti enää muista millainen heidän seksuaalisuutensa oli ennen lääkitystä.
- valitettavaa
Valitettavasti tähän alan itsekin päätyä. Puoli vuotta hetkessä alkaneen PSSD-oireyhtymän uhri. Lääkitys loppu ajat sitten, mikään ei muutu . Toivon joka päivä, mutta ei auta. Tämä asia on minusta niin iso ja vakava, että voimat olisi koottava, ja tehtävä mitä pystyy.
- valitettavaa
Onnittelen sinua againstthedrugs, jos kuitenkin palauduit. Oliko tunnottomuutesi tosiaan täydellistä ja silti palauduit - tapahtuiko se vähitellen vai hitaasti? Oletko mies vai nainen? Itselläni tila on totaalinen sekä halun että toiminnon suhteen, olen mies. Tuntuu lisäksi, että sama mielihaluttomuus koskee kaikkea muutakin maailmassa. Olen ennen ollut intensiivinen ja viriili persoona. Voxra vei parin viikon käytön jäkeen yhtäkkiä ihan kaiken. Tunsin sen rankasti sielussani, sekä selkeinä fyysisinä oireina kuten alapään täytenä tunnottomuutena ja erektion häviämisenä.
- nkkjhhhhh
Ei kannata menettää toivoa jos on seksuaalihäiriöitä lopetuksen jälkeen. Ne voi palautua hiljalleen. Siinä voi auttaa liikunta, ja ruokavalio ja aika, mutta varsinaista parannuskeinoa ei ole olemassa paitsi aika. Uudet psyykenlääkekokeilut voi pahentaa ongelmaa, ja muutenkin kannattaa olla varovainen voimakkaiden lääkkeiden kanssa jotka voi pahentaa tai laukaista seksuaalihäiriöitä. Kannattaa suhtautua äärimmäisellä varauksella uusiin lääkkeisiin, joita lääkäri ehdottaa vaivaan. Esim. Roaccutaneen, opiaatteihin, e-pillereihin ja rauhoittaviin ja esim vaikkapa antipsykootteihin voi liittyä myös seksuaalihäiriöitä. Minkään lääkkeen ei ole todistettu turvallisesti auttavan pssd.hen.
Palautuuko seksuaalisuus täysin tasolle millä se ennen lääkettä oli, sitä ei tiedä. Todennäköisyys paranemiselle on suurempi, jos käyttöä on lyhyemmän aikaa kuin esim seksuaalihäiriöt on kestäneet vuosia jo käytön aikanakin. Vuosi käytyöä on suht lyhyt aika, koska jotkut käyttävät jopa kymmeniä vuosia. Palautumiseen voi mennä hyvin pitkä aika.
Toisin kuin ajatellaan, SSRI lääkkeiden lopetuksen jälkeen seksuaalihäiriöt voi jatkua eivätkä kun lääke poistuu kehosta, tunteet ja seksuaalisuus palaudu vaan entiselleen lääkkeiden turrutettua niitä kuin naps vaan. Lääke muokkaa aivoja, kykyä emootioihin, turruttaa mahdollisesti tuntoaistiakin, mikä voi johtaa erektiohäiriöihin, kostumisongelmiin sekä puuttuvaan tai laimentuneeseen mielihyvättömään orgasmiin. Kuin sukupuolielimet olisi puudutettu, vailla tuntoa eikä seksuaalinen fantasiointi johda kiihottuneisuuteen. Jotkut sanovat sitä kemialliseksi kastraatioksi. "Lääkkeen" vaikutukset eivät häviä lääkkeen lopetuksen jälkeen välittömästi. Jotkut käyttäjät kuvaa ongelmien jatkuvan vuosia lopetuksen jälkeen.
On edesvaatuutonta määrätä lääkkeitä informoimatta seksuaalihaittojen potentiaalisesta vaikeudesta ja yleisyydestä ja joissain tapauksisaa jopa pysyvästä luonteesta. Todennäköisimmin potilas saa seksuaalihaitat kuin apua muihin ongelmiinsa.
Seksuaaliongelmat ja lääkkeiden tunteiden ja ihastumisen poistaminen voi aiheuttaa joillekin suurta henkistä tuskaa ja jopa itsetuhoisia ajatuksia, sillä kuten joku mainitsi, se voi tuoda ongelmia parisuhteen muodostamiseen. Pssd on vakava ongelma, joka on lakaistu maton alle keskustelussa antidepressanteista.
- valitettavaa
testi
- Againstthedrugs
Tunnottomuus ja haluttomuus oli 100% täydellistä ja normaalisti olen kuitenkin melko aktiivinen, joten järkytys oli suuri. Olin lukenut etukäteen pakkausselosteen ja muistan nauraneeni että eipä haittaa vaikka halut vähän viilenisivätkin... Viikko lääkkeitä ja tunto oli täydellisesti poissa. Olen nainen. En osaa sanoa miten palautuivat. Suhteeni päättyi tämän täydellisen haluttomuuteeni seurauksena ja elelin sinkkuna vailla minkäänlaista seksielämää, kunnes tapasin miehen joka eräänä päivänä teki aloitteen sänkyhommiin ja huomasin yllätykseksi tuntoaistini palautuneen normaaliksi. Olin jo luopunut toivosta enkä ollut ajatellut koko asiaa. Kun tajusin tunnon tulleen takaisin myös halut heräsivät. Lääkärit tuntuvat pitävän tälläistä haittaa lievänä ongelmana. Minun mielestä kyse ei ole lievästä ongelmasta, koska se vaikuttaa koko parisuhteen toimivuuteen.
- pssdpaska
Tuossahan sen näkee miten vaarallisia pillereitä SSRi lääkkeet ovat kun pysyvät seksuaalihäiriöt voi tulla jo parin viikon käytön jälkeen. Lisäksi löytyy kommentteja, että jopa jo yksi pilleri voi aiheuttaa pysyvän vaurion. Itse käytin aikanaan näitä tabuja kolme vuotta ja kuusi vuotta olen ollut nyt ilman ja halut on kyllä kadonneet aika perusteellisesti. Kiitos vaan lääketeollisuuden rahanahneuden kun ette varoittaneet pysyvistä seksuaalisista haittavaikutuksista. Kun jotkut saa tunnottomuuden alapäähänsä parin viikon kuurilla, niin jokainen voi miettiä niitä jotka syövät näitä lääkkeitä vaikkapa 10 vuoden ajan, niin mahtaakohan heillä enää koskaan olla seksuaalista elämää ja pystyvätkö he ylipäätään enää lopettamaan koko lääkkeiden syöntiä.
- ythgfgserfsf
Pssd tuntuu olevan vieläpä huomattavan yleistä. Lääkäreille koko termi ei ole tuttu.... ei edes psykiatrit myönnä sellaista olevankaan, kahdelle olen maininnut. Aika harva varmaan aloittaisi lääkityksen, jos tietäisi tälläisestä riskistä. Varsinkaan he, joille lääkkeitä tarjotaan lieviin ongelmiin.... ja heitä on paljon.
- valitettavaa
Olet oikeassa. Ja jos esim. tämä keskustelu käy aktiivisena Suomen kokoisessa maassa, kyllä on oltava aika iso määrä ihmisiä, jotka epätoivoissaan etsivät tietoa. Minulla Voxra aiheutti myös monia muita oireita, jotka jatkuvat. Osan oireista aiheuttu kenties tuon jälkeen sairaalassa pakkosyötetty Cipralex ja Ketipinor. Nekin vain reilun kuukauden. Päätuho kuitenkin Voxrasta alle 2 viikossa. En pysty nauttimaan tai motivoitumaan mistään. Kaikki tämä alkoi niin nopeasti, että tunsin sen selvästi. Koko elämä on nyt pilalla.
- h97j6
Sivustolla Rxisk .org on paljon tietoa, keskustelua ja tutkijoiden sekä uhrien kertomuksia aiheesta PSSD. Kannattaa käydä tutustumassa. Jutut löytyy osiosta Blog.
- hanna-k
Pysyvät seksuaalitoimintojen haitat mielialalääkkeistä mainittu Ylen uudessa Mot dokumentissa " Luulosairaan käypähoito". Ohimennen, mutta silti mainittu. Kuinkakohan monelle lääkäri on maininnut niiden mahdollisuudesta?
Kuinkakohan montaa Suomessa ne koskevat?- fdsafsadf
Ei asiasta kerrota, vaikuttaisi negatiivisesti markkinointiin. Arvelisin koskevan satoja jopa tuhansia ihmisiä.. Olen miettinyt mitä tapahtuu, kun lääkkeitä aletaan käyttämään nuorena, jopa alakoululaisina.. tulee murrosikä ja tiettyjen halujen pitäisi herätä, mutta ne eivät herääkään. Ihminen ei opi tuntemaan omaa seksuaalisuuttaan, miten he muodostavat myöhemmin parisuhteen, vai muodostavatko ollenkaan, jos kiinnostusta ei ole? Suomessa ja ruotsissa ssri-lääkkeiden käyttö lapsilla on lisääntymään päin...
- Suomi_hyvin_pyyhkii
fdsafsadf kirjoitti:
Ei asiasta kerrota, vaikuttaisi negatiivisesti markkinointiin. Arvelisin koskevan satoja jopa tuhansia ihmisiä.. Olen miettinyt mitä tapahtuu, kun lääkkeitä aletaan käyttämään nuorena, jopa alakoululaisina.. tulee murrosikä ja tiettyjen halujen pitäisi herätä, mutta ne eivät herääkään. Ihminen ei opi tuntemaan omaa seksuaalisuuttaan, miten he muodostavat myöhemmin parisuhteen, vai muodostavatko ollenkaan, jos kiinnostusta ei ole? Suomessa ja ruotsissa ssri-lääkkeiden käyttö lapsilla on lisääntymään päin...
Seurauksena on kasvava määrä loppuiän dementoituneita, impotentteja teinejä.
- ottakaasilmäkäteen
fdsafsadf kirjoitti:
Ei asiasta kerrota, vaikuttaisi negatiivisesti markkinointiin. Arvelisin koskevan satoja jopa tuhansia ihmisiä.. Olen miettinyt mitä tapahtuu, kun lääkkeitä aletaan käyttämään nuorena, jopa alakoululaisina.. tulee murrosikä ja tiettyjen halujen pitäisi herätä, mutta ne eivät herääkään. Ihminen ei opi tuntemaan omaa seksuaalisuuttaan, miten he muodostavat myöhemmin parisuhteen, vai muodostavatko ollenkaan, jos kiinnostusta ei ole? Suomessa ja ruotsissa ssri-lääkkeiden käyttö lapsilla on lisääntymään päin...
Sitten päivitellään lehdistössä, että miksi suomalaiset eivät enää pariudu eivätkä lisäänny. No miksiköhän? Nämä lääkkeet estävät ihastumisen/rakastumisen tunteiden muodostumisen ja poistavat seksuaalisuuden jopa kokonaan. Näin saadaan väkilukua alemmas, tämähän siinä varmaan on taustalla tarkoituksenakin. Päästä eroon ihmisrodusta pikkuhiljaa, eipä myöskään unohdeta ympäristömyrkkyjä, rokotteita ja muita toksiineja, jotka steriloivat ihmiset. Psykiatriset lääkkeet ovat neurotoksiineiksi luokiteltuja myrkkyjä, jotka tuhoavat aivoja ja aiheuttavat elimellisiä sairauksia.
- PsykiatrianUhrienVuoksi
PSSD uhrin haastetteluja löytyy netistä Youtube-kanavalta nimeltä "Everyday Psych Victims Project."
Tässä hyvä alustus aiheeseen.
watch?v=dB9i4cjICKE Heippa ihmiset!
En ole hirveästi jaksanut tänne kirjoitella, joten pahoittelut siitä, koska koen välillä, että minun täytyisi niin tehdä. Toinen syy, miksi en kirjoittele tai lueskele tätä tekstirypästä niin tiuhaan on se, että yritän elellä ja olla miettimättä sitä, mitä elämälleni on tapahtunut. Valitettavasti niihin seikkoihin törmään päivittäin joka tapauksessa aina jotakin kautta.
Kommentoin tuonne väliin jo äskön vähän, joten en viitsi tähän hirveästi toistaa itseäni. Kuitenkin sanottakoon vielä, että foorumi olisi oikein hieno juttu. Asiaa voisi organiseerata eteenpäin jotenkin niin, että anonymiteetti ihmisillä säilyy.
Koen, että seksuaalisuuteni on muutamalla desimaalilla määrittelemättömällä seksuaallisuuden mittayksiköllä mitattuna kasvanut. Vaikka monet täällä kirjoittaneista ovat kokeneet vääryyttä ja muutosta seksuaallisella tasolla, pitää muistaa, ettei olemassa vain yhtä oikeaa seksuaallisuutta. Nyt siis en puhu mistään seksuaallisista suuntautumisista vaan siitä, että ei ole olemassa määrää, minkä verran seksiä pitäisi harrastaa tai minkä verran pitäisi asiaa ajatella. Tottakai muutoksia on tapahtunut ja ne ovat valitettavia, mutta pointtini on se, että toivottavasti kukaan ei tunne syyllisyyttä siitä, mikä oma seksuaallisuuden tila tällä hetkellä on. Jos keskustelu näistä asioista olisi avoimempaa, voisivat ihmiset kokeilla paljon paineettomammin, mitkä jutut tällä hetkellä toimii ja mitkä ei. Seksihän ei ole pelkästään fyysistä himoa vaan siinä on kyse mm. myös läheisyydestä. Joskus on ihan hienoa päästä vaan niin lähelle toista ihmistä kuin on mahdollista. Se on vaan paljon hankalempaa, jos asian joutuu ottamaan tilanteen jo koittaessa esille.
Valitettavasti aivoni ovat hieman rullalla tähän kellon aikaan, enkä saa kirjoitettua niin hyvin ajatuksiani, kuin tahtoisin.
Lopuksi haluan tässä vielä kirjoittaa siitä, että toivon kunnioitusta ja arvokasta kohtelua tähän ketjuun kokemuksistaan kirjoittavia ihmisiä kohtaan. Samaa toivon myös siinä tapauksessa, jos joku uskoutuu näistä asioista kasvotusten. Olkaa tukena, älkääkä huudelko toisten asioita eteenpäin.- valitettavaa
foorumi olisi hyvä. Tämä asia pitäisi nostaa rajusti esille.
- Antipsykootitonpaskaa
Foorumi olisi todella hyvä. Sinne voisi liittää myös antipsykooteista johtuvat haitat. Minulle syötettiin osastolla liian isoa annosta masennuslääkettä (Mirtazapiini 45mg) jonka seurauksena sain itsemurha-ajatuksia ja idiootti lääkäri diagnosoi sen psykoosiksi ja pakotti syömään Abilifyta. Abilify tuhosi elämäni täysin vaikka en syönyt lääkettä kuin 4 kk:tta. Sain metabolisen oireyhtymän, hiukseni harvenivat ja erektiokyky katosi. En ole löytynyt vastaavia tapauksia kuin yhden, enkä tiedä palautuiko tämä kyseinen henkilö koskaan. Tässä sitä sitten odotellaan ja toivotaan että erektio palaisi... libido ja halut ovat kyllä kunnossa mutta ei ota enää millään eteen! Ei auta Viagrat eikä Sildenafiilit! Ja kummallista on, että lääkkeen aikana kaikki kyllä toimi, mutta lääkkeen jälkeen hävisi yöerektiot yhdessä yössä.
- dgsgds
Yksi idea olisi jos ihmiset kirjoittelisi Twitteriin kokemuksia PSSD:stä suomeksi. Voisi perustaa vaikka hashtagin, jossa ihmiset jotka ovat kokeneet PSSD:n lääkkeiden jälkeen voisivat kirjoittaa kokemuksensa ja ihmiset löytäisivät toisiaan. Tyyliin vaikka #PSSDSuomi. Siellä voisi siis olla anonyymi. Twitterissä voisi myös jakaa aiheeseen liittyviä linkkejä ja kenties jotkut jotka olisivat innostuneita foorumin teosta, voisivat keskustella.
- PSSDsucks
30 v nainen kirjoitti vastikään seksielämästään The Guardian lehdessä masennuslääkkeiden lopetuksen jälkeen ja kuinka hänen genitaalialueensa tuntuu edelleen turralta vuosia lopetuksen jälkeen eikä hän kykene orgasmiin. Lisäksi hän mainitsi jutussa, kuinka ennen ssri ryhmän lääkkeitä hänellä oli normaali seksielämä: https://www.theguardian.com/lifeandstyle/2018/jun/08/my-life-in-sex-after-taking-antidepressants-my-genitals-felt-numb
Jotenkin ihmetyttää, että tästä ilmiöstä kirjoitetaan niin vähän. Kun SSRI reseptejä jaetaan nykyään niin monille, tuntuisi että tämä ilmiö voi olla suurempi ja merkittävä aihe tutkia. Ja löytää siihen jonkinlainen ratkaisu, hoitokeino kenties. Tai ainakin varoittaa ihmisiä jopa lääkityksen jälkeen jatkuvista seksuaalisen toiminnan ongelmista. - 435435353
PSSD ei ole tieteellisesti todistettu, siksi siitä ei löydy tietoa mistään virallisesta lääketieteen julkaisusta. Vain blogeista ja vastaavista epätieteellisistä kirjoituksista.
Varmasti on heitä joilla on ongelmia seksuaalisuuden kanssa ennen SSRI, sen aikana tai jälkeenpäin, mutta syitä voi olla lukuisia eikä pystytty todistamaan että se johtuisi SSRIstä. Seksuaalisuus on erittäin vahvasti psyykkeeseen liittyvä ja SSRItä käyttävät kärsivät psyykkisistä ongelmista kuten masennuksesta. Psyyke on niin monimutkainen asia että ei mitenkään voi varmuudella sanoa että seksuaaliongelmista kärsivillä se johtuisi juuri SSRIstä, varsinkin kun henkilöillä muutenkin psyykkisiä ongelmia.
Itse jättäisin nämä PSSD kirjoitukset omaan arvoonsa kunnes asiasta saadaan tieteellistä näyttöä. Usein PSSD on vain lääkevastustajien keino pelotella ihmisiä, ellei tarinat "aivovauriosta" mene läpi, otetaan aseeksi seksuaalisuus joka herättää enemmän huomiota.
Itse olen kokenut että lääkityksen aikana on seksuaalivaikeuksia, mutta ne ovat hävinneet kun lopettanut lääkkeen. Tämä onkin ainoa tieteellisesti todistettu asia että lääkkeen käytön aikana voi olla seksuaalisia haittavaikutuksia, siitä ei ole tieteellisiä todisteita että vaivat jatkuisi lääkkeen lopettamisen jälkeen ja että se johtuisi nimenomaan lääkkeestä.- Sadpanda-
Jos lukisit Rxisk - linkin läpi, huomaisit että PSSD:n voi kyllä jotenkin erottaa masennuksesta. Mm. siten että se on alkanut lääkkeiden aikana ja sitä ennen ihmisten seksuaalipuolessa ei ole ollut ongelmia ja masennus ei aiheuta tunto-ongelmia. Minun seksuaalisuuteni ennen lääkkeiden aloittamista oli normaali ja minulla ei ollut tunto-ongelmia. Tunto-ongelmat tuli lääkkeen myötä, pahenivat vuosien mittaan mm.annosnoston seurauksena ja ovat jatkuneet samanlaisina tai pahempina lääkkeen lopetuksen jälkeen.
Kaikilla seksuaalisuus ei palaudu lääkkeistä. Niin se vain on. Se ei ole mikään todiste,että sinulla seksuaalisuus on palautunut että kaikilla se palautuu. En kumminkaan sano, etteikö mahdollisuuksia toipua ole joten ei kannata ajatella ettei joskus voisi palautua.
Kaikki lääkkeiden haittavaikutukset eivät ole tiedostettu tarkkaan. Näinhän sitä tiedettä tehdään, että huomataan isolla määrällä ihmisiä joku ongelma joka sitten yhdistetään mahdolliseen aiheuttajaan. Kirjallisuus kertyy hitaasti ja pikkuhiljaa, joskus ottaa vuosikymmeniä saada kunnon näyttöä ongelmista. Aihetta on hankala mitata koska se perustuu ihmisten kertomuksiin. Ihmisten kertomuksia netissä on paljon ilmiöstä PSSD esimerkiksi SSRI lääkkeiden kohdalla ja en usko että ne kaikki liittyvät psykologiseen ongelmaan, sillä ne painottuvat vahvasti juuri serotoniiniin vaikuttaviin lääkkeisiin.
Ja ei ihme, ettei aihetta tutkita, jos näkökulma on tämä "se on henkilöiden mielenterveydessä se ongelma".
- virhe
Ja sinulle 435435353. Vaikka asiaa ei olisi tieteellisesti pystytty todistamaan niin ei se sitä ongelmaa ja sen olemassa oloa silti poissulje. Suurimmalla osalla juuri masennus- tai jännitysherkkyys tuntuu paranevan samaan aikaan kun PSSD puhkeaa. Minusta sellaisissa tapauksissa ei voida puhua ainakaan masennuksesta johtuvasta seksuaalisuuden heikkenemisestä. Itselläkin oli lääkkeiden aikana sellainen pinnallinen epäaito hyvämieliala, ja kesti pitkään vielä lopetettua, Ei enää asiat harmittaneet kuin ennen, mutta ei kyllä aidot tunteetkaan olleet mukana, vähän kuin olisi ollut pikku hiprakassa. Nyt on ajan kanssa suru ja masennusherkkyys alkaneet palautua, mutta seksuaalisuus ei. Toisaalta tunteita nekin, mutta ei haittaisi vaikka myös ne positiiviset ja läheisissä suhteissa tarvittavatkin tunteet palautuisivat. Jätän kyllä tuollaisen toisten kokemusten lyttäämisen täysin omaan arvoonsa, ehkäpä epäuskoiset voisitte perustaa oman ketjun "PSSD huuhaata". Minulle on todella tärkeää päästä jakamaan kokemuksiani, jotta pääsisin tapahtuneesta yli tai vaikka löytäisin siihen apua, harmi ettei suljettua keskustelupaikkaa siihen ole. Sinulla on ollut todella hyvä tuuri, että pysyvää vahinkoa ei ole tullut. Voihan se olla vaikka geeneistä kiinni, että osalle ei sovi. Minä olisin järjettömän kiitollinen jos saisin vaikka vain 10% seksuaalisuudestani takaisin jollain turvallisella keinolla.
- HopelessHelpless
Oletko kokeillut magnesium sitraattia, kurkumaa, maca-jauhetta tai cbd-öljyä? Etenkin viimeiseksi mainittu on toisinaan herätellyt haluja henkiin ja auttanut psykiatristen lääkkeiden aiheuttamiin lukuisiin vaurioihin. Kyseessä aika arvokas tuote, mutta en sitä ilman pystyisi olemaan. Helpottaa ahdistusta, piristää mielialaa, parantaa unenlaatua ja auttaa fyysisiin kipuihin.
- virhe
Minua joskus huvitti nuo suunnitelmat ryhmätapaamisesta, mielenkiintoinen idea:) Näkisi ainakin ettei asian kanssa ole yksin. Oli todella iloinen yllätys, että sain heti vastauksia viesteihini SadPandalta, odotin että täällä ei olisi paljoa elämää. Tai tietysti mitä vähemmän ongelmasta kärsiviä niin sen parempi, mutta kyllä tähän todella tukea kaipaa:D.
Sitä on kyllä viime vuosina tullut ihmeteltyä, että nauran ihan kunnolla aidosti niin harvoin, taitaa tapahtua kerta vuoteen tai harvemmin, kun tuntuu hetken siltä että ei pystyisi lopettamaan . Viime kerrasta taitaa olla jo reippaasti yli vuosi, Mietin että liittyyköhän se vain tähän suruun ja stressiin vai köyhdyttivätkö lääkkeet sitäkin kykyä.
Mielestäni on kyllä aivan järjetöntä, että tällaisen ongelman syitä ei tutkita ja selvitetä kunnolla. Olisi itsekkin kiva tietää tarkemmin mistä on kyse, erityyköhän minulla edes ollenkaan oksitosiinia läheisyydestä, kun en tunne sen vaikutuksia jne. Olisi myös mukava kun lääkärit eivät kyseenalaistaisi tätä ja tarjottaisiin sopivaa apua. Onko esim oksitosiini tippa synnytyksessä turvallinen minulle (käytettiin viimeksi, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta). Kerran luin artikkelin tutkimuksesta , jossa ilmeisesti juuri tämä häiriö oli jollain tasolla periytynyt äideiltä poikalapsille ainakin seksuaalisuuden osalta, Tytöistä ei puhuttu mitään tai tunnepuolesta, Karmivaa ajatella, että jos itse olisin ollut tälläinen syntyjäni, niin saattaisimpa olla melko erilainen persoona. Varmempi tieto periytyvyydestä olisi kyllä kullanarvoinen tieto tästä kärsiville, jotka harkitsevat lasten hankintaa, en nyt siihen yhteen artikkeliin ihan luota asiassa. Oma pieni lapseni ei ehkä ole helpoin tapaus meille, mutta se on vaan hyvä että tunteita, herkkyyttä ja omaa tahtoa löytyy. Ei ole ollut syytä epäillä, että olisi tämä olisi periytynyt. - Virhe
Näyttäisi äkkisestään vilaistuna sille että tuo cbd-öljy on laitonta tilata suomeen, jäänee minulta kokeilematta. En tosin tarkastanut asiaa mistään listasta. Ulkomaisten nettisivustojen väitteisiin laillisuudesta ei kannata luottaa.
- Tuotepakkoajattelija
Tämä setraliini todellakin vähentänyt haluja ja huipulle pääseminen jas ymmärrätte mitä tarkootan. Hankalempaa. Saas nähdä palautuuko noemaaliin otseä ei haittaa jos ei ihan siihen palautuisi mutta jos sellainen kultainen keskitie. Hyvä lääke ollut sinänsä ja itsellä edut voittaa haitat.
- PSSDtrap
Miten välttää SSRI - lääkkeiden puhkaisemia seksuaalisia ongelmia - oma kokemus:
1. Paras kohta millä vältät ongelmat: Älä käytä SSRI - lääkkeitä tai lääkkeitä, jotka voi puhkaista sinulle seksuaaliongelmia!
Kannattaa huomioida, että PSSD voi ulottua myös muihin lääkkeisiin, kuten Roaccutaneen, Finasteridiin ja moniin muihin lääkkeisiin kuten muihin psyykenlääkkeisiin kuten antipsykootteihin. Et voi ikinä tietää, riistävätkö ne sinulta seksuaalisuuden jo lyhyellä käytöllä. SSRI - lääkkeitä voisi kutsua ennemmin seksuaalisuudentappolääkkeiksi kuin masennuslääkkeiksi tai yhtälailla niitä voisi kutsua siksi, koska seksuaaliset ongelmat on niin yleisiä mitä lääkkeisiin tulee. Niillä saa todennäköisemmin seksuaalisia ongelmia kuin pääsee masennuksesta eroon. Voit menettää kokonaan seksuaalisuutesi tai kadottaa osittain seksiin liittyvän ilon, halun ja mielihyvän, ja sitä myötä kokea vaikeuksia parisuhteissa ja kumppanin löytämisessä. Eli saat kaupan päälle vielä yksinäisyyden ja erilaisuuden kokemuksia, ja ketäpä ei masentaisi tällainen? Oireet voi jatkua lopetuksen jälkeen ja aihe on heikosti tutkittu, mutta se ei tarkoita etteikö ilmiötä olisi olemassa. Jonkinverran siitä puhutaan, mutta liian vähän. Esim. https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/uutiset/masennuslaakkeen-seksuaalinen-haittavaikutus-voi-jatkua-kayton-jalkeenkin/?public=e6a1bd3417895ce93146b7d82c2abefd&utm_source=facebook Seksuaalisuus on osa ihmisyyttä, joten kannattaa mietiä tarkkaan haluatko tuhota tällaisen osan itsestäsi pillereillä. Se voi aiheuttaa paljon ahdistusta ja mielipahaa sinulle.
Ja vielä painotan, SSRI - lääkkeet ei korjaa mitään kemiallista epätasapainoa aivoissa vaan pikemminkin aiheuttavat epätasapainotiloja kehossa pakottaen väkisin reseptoreita toimimaan eri tavalla, ja aiheuttaen kauaskantoisia seurauksia pitkin kehoa, sillä serotoniinin vaikutukset kehossa on laajat ja se ei todellakaan vaikuta vain mielialaan. HYVIN LAAJAT. Asia ei ole niin yksinkertainen, että kun lääke otetaan pois, lääkkeen vaikutus loppuu, sillä lääke tekee jatkuvasti muutoksia kehossa käytön aikana. Lääke voi aiheuttaa paljon ongelmia ja haittoja kehossa. Masennuslääkkeiden syönti ei ole sama asia kuin diabeetikolla insuliinin syönti. Insuliini ei aiheuta oireita, mitä sen pitäisi hoitaa. Insuliini ei myöskään leikkaa tunteita tai seksuaalisuutta. Insuliini määrätään selkeästi todettuun fyysiseen sairauteen, diabetekseen. Masennuslääkkeet määrätään ilman mitään testiä siitä onko mikään aivokemioissasi pielessä eikä niiden vaikutusmekanismia, ja kauaskantoisia seurauksia täysin ymmärretä.
2. Varoita aloittamista etenkin nuorena kun seksuaalisuutesi on vielä muotoutumassa ja olet kasvuiässä.
3. Jos kohtaat seksuaalisia ongelmia, puhu niistä HETI lääkärisi kanssa, jotta lääkehaitat tulee kirjattua ja voidaan miettiä muita lääkitysvaihtoehtoja ja punnita hyödyt/haitat. Tällöin syyseuraussuhde voidaan myös suoraan nähdä tulevan lääkityksistä, koska jos haitat jatkuu lääkityksen jälkeen, etkä ole niistä puhunut, lääkäri voi nähdä ne vain osana vaikkapa uusivaa masennustasi ja laittaa ne sen piikkiin.
4. Jos syöt pillereitä jotka tuhoavat seksuaalisuutesi, on parempi mitä lyhyemmän aikaa mitä pienemmällä annoksella olet altistanut itsesi niiden haitoille. Jos käytät pitkiä aikoja vaikkapa vuosikymmeniä lääkkeitä, jotka yhä kasvavissa määrin tuhoavat seksuaalisuuttasi, niin tuntuisi epätodennäköisemmältä, että haitat poistuvat kokonaan kun lopetat.
5. Älä yritä korjata pillereiden vahinkoja uusilla pillereillä, jos havaitset että sinulla on PSSD. Yritä mielummin kehollesi aikaa palautua lääkkeistä saamasta haittavaikutuksesta, ja olla kärsivällinen. SSRI - lääkkeiden vieroitusoireet ja niistä kumpuavat haitat voi kestää pitkään lopetuksen jälkeen. Lisää keskushermostoa, välittäjäaineita, mahdollisesti hormoneja sotkevia lääkkeitä voi pahentaa tilannetta entisestään. Psyykenlääkkeillä voi olla myös hormonaalisia negatiivisia vaikutuksia mikä voi olla PSSD : n yksi ulottuvuus. Osa esimerkiksi kasvattaa miehille rintoja nostaessaan prolaktiinia ja aiheuttaa hormoniepätasapainoja. Myös esim SSRI:t voi nostaa prolaktiinia korkealle.
Ole tarkka myös fyysisen puolen ongelmien hoitoon tarkoitettujen lääkkeiden kanssa, koska myös osa niistä voi aiheuttaa seksuaalisia haittoja. Etenkin jos kärsit jo PSSD:stä.
6. Tiedosta, että stressi on yksi seksuaalisuuden tappaja. Jos siis stressaat menetetystä seksuaalisuudesta, voit myös aiheuttaa hallaa itsellesi.
Tällöin järkevintä on keskittyä asioihin, mitkä alentavat stressiä. Tiedosta että myös emotionaalisen tason ongelmat voi aiheuttaa seksuaalisia ongelmia.
7. Anna kehollesi rakennuspalikoita korjata mahdollisia vahinkoja ja palautua, äläkä tee lisää vahinkoa kehollesi tai sotke sen toimintaa lisää. Syö terveellisesti, lepää, liiku.
8. Erityisesti liikunta on hyvä tapa auttaa seksuaaliterveyttäsi https://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/tiesitko-nain-liikunta-hyodyttaa-seksielamaasi/5338570 - Anonyymi
Hei kaikille kohtalontovereille. Olen itse 21-vuotias mies ja kohta tulee vuosi täyteen kun lopetin lääkkeen. PSSD oireissani ei tunnu helpotusta. Haluaisin tästä huolimatta löytää itselleni jonkun romanttisen parisuhteen mielellään 18-30-vuotiaasta naisesta. Toivoisin, että sillä naisella olisi myös PSSD niin parisuhde olisi aika samalla viivalla ja ymmärtäisimme paremmin toisiamme. Haluaisin parisuhteelta läheisyyttä, hellyyttä, halauksia ja pussailua mutta en seksiä. Lisäksi paljon yhteistä tekemistä. Uskon, että se voisi auttaa jaksamaan tämän raskaan asian kanssa. Yritän nyt päivittää tämän sivun aina kerran päivässä, jos täältä sattuisi joku löytymään. Mietitään sitten, että missä jatkaisimme keskustelua. Sähköposti voisi varmaan olla aluksi hyvä.
Onnea etsintään mies-98 ja älä luovuta! Tästä kärsivien on vain vaikea löytää toisiaan.
Itse en juuri nyt etsi parisuhdetta. Usein kyllä mietin, että voisiko vertaistukikaveri samalta alueelta auttaa tästä loputtomasta jumista eteenpäin. Jos siis kemiat ja kiinnostukset kohtaisi muutenkin, kuin vain sairauksien suhteen. Ensin tutustuisi vaikka sähköpostilla ja sitten voisi halutessa miettiä yhteistä tekemistä, jutustelua ja tsemppaamista ihan oikeassa elämässäkin.
Voisikin olla hyvä, jos yksi meistä perustaisi sähköpostiosoitteen sitä varten ja yhdistäisi ihmisiä eri alueilta sitä mukaan, kun halukkaita ilmestyisi. Sinne voisi laittaa vähän itsestä tietoa, kertoa etsiikö kaveria vai kumppania ja millä alueella vaikuttaa. Kiinnostuneita?Hukassa_123 kirjoitti:
Onnea etsintään mies-98 ja älä luovuta! Tästä kärsivien on vain vaikea löytää toisiaan.
Itse en juuri nyt etsi parisuhdetta. Usein kyllä mietin, että voisiko vertaistukikaveri samalta alueelta auttaa tästä loputtomasta jumista eteenpäin. Jos siis kemiat ja kiinnostukset kohtaisi muutenkin, kuin vain sairauksien suhteen. Ensin tutustuisi vaikka sähköpostilla ja sitten voisi halutessa miettiä yhteistä tekemistä, jutustelua ja tsemppaamista ihan oikeassa elämässäkin.
Voisikin olla hyvä, jos yksi meistä perustaisi sähköpostiosoitteen sitä varten ja yhdistäisi ihmisiä eri alueilta sitä mukaan, kun halukkaita ilmestyisi. Sinne voisi laittaa vähän itsestä tietoa, kertoa etsiikö kaveria vai kumppania ja millä alueella vaikuttaa. Kiinnostuneita?En ole vielä löytänyt tyttö/naisystävää mutta en halua luovuttaa. Hukassa_123 tuo on hyvä idea ja tein juuri kik messenger käyttäjän mies988 nimimerkillä mut löytää sieltä ja keskustelisin mielelläni teidän kaikkien kanssa siellä ja voin tehdä siellä ryhmän meidän kaikkien kesken. Tuo kik on varmasti parempi ja nopeampi käyttää kuin sähköposti niin tein sinne tilin toivon, että tekin teette ja tulette siellä juttelemaan.
mies-98 kirjoitti:
En ole vielä löytänyt tyttö/naisystävää mutta en halua luovuttaa. Hukassa_123 tuo on hyvä idea ja tein juuri kik messenger käyttäjän mies988 nimimerkillä mut löytää sieltä ja keskustelisin mielelläni teidän kaikkien kanssa siellä ja voin tehdä siellä ryhmän meidän kaikkien kesken. Tuo kik on varmasti parempi ja nopeampi käyttää kuin sähköposti niin tein sinne tilin toivon, että tekin teette ja tulette siellä juttelemaan.
Hyvä idea tuo kik, mutta minulla on niin vanha puhelin, ettei kirjautuminen tällä hetkellä onnistu :´( Rekisteröidyn kun saan puhelimen päivitettyä, olisi kyllä jo aikakin. Puhelinnumero ei ilmeisesti ollut rekisteröityessä pakollinen? Kokeilin kyllä sen kanssakin.
Hukassa_123 kirjoitti:
Hyvä idea tuo kik, mutta minulla on niin vanha puhelin, ettei kirjautuminen tällä hetkellä onnistu :´( Rekisteröidyn kun saan puhelimen päivitettyä, olisi kyllä jo aikakin. Puhelinnumero ei ilmeisesti ollut rekisteröityessä pakollinen? Kokeilin kyllä sen kanssakin.
Ei ole puhelinnumero pakollinen. Ei ole vielä kukaan tullut juttelemaan siellä. Rohkeasti vain.
olen siis tuo äskeinen kirjoittaja. tein varmuuden vuoksi vielä rekisteröityneen käyttäjän ja tulen kommentoimaan tällä nimellä jatkossa.
- Anonyymi
Hei kaikille! Olen jo vuosia sitten tähän ketjuun kirjoittanut nimim. naisLopettaja. Lyhyesti: Minulla on edelleen ihan samat kamppailut ja funtsinnat tässä psyykenlääkkeiden käytön viidakossa. Edelleen myös kova kiukku sisällänisiitä, että painostettuna pari kymmentä vuotta sitten aloitin ssri fluoksetiinin. Tosin, kyllä minä psyykeltäni ns. vammainen olen.
Vieläkään en ole saanut ssri fluoksetiinia pois käytöstäni, voin taas aika huonosti, mihin lienee syynä myös tuon lääkkeen vähennysyritys. Ei taida onnistua taaskaan. Tälle tilalle on myös yksi hyvä lääketieteellinen ilmaisu 'anhedonia'.
Aion kuitenkin pärjäillä, sen ansiosta (!) että olen jo vanhempi ihminen, mikä tavallaan antaa kärsivällityyttä. Sinänsä muutoin ulkoiset asiani kohtuullisessa mallissa. Kai se niin on että masis ja ahdistuneisuus ovat sairauteni myös. Ei tässä tiedä mikä tulee lääkkeistä, mikä on ns. omaa.
- Sinulle nimim. mies-98 sanon, että on ihan tosi hyvä toive ja suunnitelma tuo, mitä kerrot! Vuosia sitten funtsasin ihan samaa. Kovasti toivoin tapaavani miehen, joka olisi minulle toveri-kaveri elämään, mutta jolle ei seksielämä syystä tai toisesta hänellekään ole tärkeää eikä toimi. Sillai olisi mukava elellä. Kyllä minunkin seksuaalisuus siis aikoinaan kuoli aloitettuani ssri:n.
Mä toivon kovasti sinulle onnea nyt tähän että löytäisit likkakaverin näillä alueilla samanlaisen. - Anonyymi
Niin.
- Anonyymi
PSSD on lääkeyhtiöiden likainen salaisuus. Se voidaan laittaa masennuksen piikkiin, mitä tunnottomat genitaalit ja orgasmin saantiongelmat eivät kylläkään ole. Masennuskyselyssä saa pisteitä masennuksesta, jos toteaa ettei saa seksuaalisia haluja. Mitä jos reagoi siihen, että lääkkeet ovat tuhonneet oman seksuaalisen puolen alakulolla. En yhtään ihmettelisi, jos lääkäri sitäkin niputtaisi masennukseen "kun masennus aiheuttaa seksuaalisten halujen puutetta".
Kunpa en koskaan ikinä milloinkaan olisi lähtenyt noihin kuvottaviin lääkkeisiin jotka laittaa tällaiseen tilanteeseen. Ikinä ei kukaan enää ota vakavasti jos on jotain mielenterveysleimoja vaan kaikki voidaan loputtomasti laittaa niiden piikkiin.
Elämäni on ollut yhtä masennusta siitä lähtien, kun aloitin masennuslääkkeet. Ilman niitä tuskin elämäni olisi ollut lähellekään yhtä masentavaa. Masennusta minulle on laukaissut nämä inhottavat epäluonnolliset kokemukset masennuslääkkeistä. - Anonyymi
Rokotteet tulee olemaan seuraava "masennuslääke" - Troijan hevonen. Kassakone laulaa ja väestö vähenee/ei pysty lisääntymään.
Pitkään ja vakaasti harkittua. Ihmisiä on liikaa 1% mielestä. - Anonyymi
Olisiko täällä ketään PSSD:tä kokevaa (masennuslääkkeiden jälkeen jatkuvat seksuaalihäiriöt) , joka olisi innostunut lisäämään tietoisuutta ilmiöstä jotenkin tähän tapaan?
https://www.pssdcanada.ca/
Voisimme perustaa aiheeseen liittyen esim. Twitter-kanavan tai muun somekanavan ja nettisivut jossa PSSD:tä potevilla olisi mahdollisuus nimettömästi kertoa tarinansa ja sinne voitaisiin esim.koota artikkeleita.
Tarkoituksena olisi aiheesta tietoisuuden lisääminen sekä tuen lisääminen PSSD:ta poteville. Nostaa aihetta tapetille. Kertoa ihmisten tarinoita.
Vai löytyykö Suomesta jo vastaavaa? Ulkomailla on PSSD foorumeita, mutta Suomessa en ole törmännyt vastaavaan.
Viestiä voi laittaa: pssdsuomi (at) outlook. com
Luen niitä pitkänkin aikavälin päästä. - Anonyymi
Nettisivut perustettu: www.pssd-suomi.com
- Anonyymi
Takiaisen lehti tee voisi auttaa itse poimin lehdet ja laitan mukissa jääkaapin pakaste lokeroon noin tunti. Sitten kuumaa vettä päälle ja haudutan 10 minuuttia paperia laitetaan mukin päälle haudutuksen ajaksi lopulta juon teen. 2 mukillista kahden viikon väli ei enempää saa juoda vuodessa.
- Anonyymi
Montakohan PSSD uhria suomessa on? Uskoisin että satoja. Ikävää että tätä ei ole tilastoitu koskaan lääketieteessä. Lääkeyhtiöt joskus tuntuu olevan kuin rikollisia.
Ketjusta on poistettu 27 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 636153
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap253916Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei2552299Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei261910MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna261353- 951296
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel3041077Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee541030Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.77976Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..37915