SSRI:n lopettaminen aiheutti minulle aivovaurion

Joo kestää.kk:sia ennen kun aivokemia palaa normaaliksi lopettamisen jälkeen..tuntuu erittäin pahoilta noi sun sivuvaikutukset tuosta lääkkeestä..itsellä sillä tavalla hyvä tilanne että ei sivuvaikutuksia oikeastaan tästä lääkityksestä ole, paitsi tunneköyhyys..johon on jo tottunut..mutta tunne todellisesta ilosta tai kyvystä surra normaalilla tavalla..on kaukaa haettua..voxra/mirtazapin..ehkä näistä pääsen joskus eroon..ja tunnen taas..jtn..

Kestää kauan aivokemioilta palata normaalitilaan, pois lukien, jos on saanut aivovaurioita. Silloin ei palaa enää normaalitoimintaan.

Ja kailen huippu on että lääkärit tyrkyttää tätä paskaa myös raskaana oleville.

Varmasti vauva kiittelee äitiään kun syntyy vieroitusoireet ja sivuvaikutukset lahjanaan

Moi (: Itsellä tosiaan tuntoherkkyys ja muut seksuaalituntemukset oli 10 mg ottaessa jonkin verran laimentunut, mutta kuitenkin tuntoa oli. Mutta kun otin puolivuotta 15 mg oli tuntoherkkyys häirisevissä määrin laimea. Kun sitten laskin takaisin 10 mg:aan niin herkkyys voimistui saman tien samassa suhteessa lääkepitoisuuden kanssa sille tutulle 10 mg tasolle. Yhteen aikaan otin noin vuoden ajan 5 mg, silloin seksuaalituntemukset oli voimakkuudeltaan jossain 10 mg ja nollan välissä. Kun lopetin lääkkeen, alun merkittävän voimistumisen jälkeen tuntoherkkyys alkoikin pienenemään käsikädessä pahimpien vieroitusoireiden kanssa, kunnes katosi täysin, eikä paluusta ole ollut tietoa. Olen vieläkin hämilläni, enkä täysin sisäistä mitä on tapahtunut. En voi millään ymmärtää, kuinka uutisissa jahkataan vaikka mistä muusta, samaan aikaan kun nuorille määräillään tälläsia epämääräsiä myrkkyjä ties mihinkä täysin luonnollisiin tunne-elämän ongelmiin. Olemme molemmat rikoksen uhreja, ja meidän kuuluisi saada valtavat korvaukset siitä mitä meille on tehty. Olen vasta myöhemmin saanut tietää sen käsittämättömän asian, että SSRI-lääkkeiden tarkoista toimintamekanismeista tiedetään loppuen lopuksi aika vähän, ja että lääketehtaat jopa pimittävät tietoja heille epämieluisista tutkimustuloksista. Myös aivoista tiedetään loppujen lopuksi hyvin vähän, mutta ihmisellä on kuitenkin ollut pokkaa tehdä aivoihin vaikuttava "lääke". Tässä lyhyesti ja ytimekkäästi lainaus YLE:n artikkelista:

”Riippumattoman tutkimusverkoston The Nordic Cochrane Centerin johtaja Peter Gøtzsche tutkimusryhmineen on analysoinut lääkeyhtiöiden julkistamattomia lääketutkimuksia. ”Minä uskon, että SSRI -lääkkeet saattavat aiheuttaa jopa pysyviä aivovaurioita. On erittäin outoa, että tästä tärkeästä asiasta on niin vähän tutkimusta”, Gøtzsche sanoo”.

Itse olen käyttänyt ihan samaa sanontaa: kuin joku osa minusta olisi kuollut. Olen tosin optimisti ja haluan uskoa, että aivoissa piilee kyky korjata ja eheyttää asiat ennalleen. Jos kymmenenkään vuoden kuluttua mitään ei ole herännyt eloon, alan uskoa, että kadonnut osa minusta on todella kuollut.

Juu itsellä oli kanssa noita vihanpuuskia, että olin tosi impulsiivinen ja räjähdysherkkä, niin että pienikin ylimenevä asia sai mut ihan raivonparataalle, niin että huusin täysiä ja sanoin sellaista mitä en oikeasti haluaisi sanoa.


Lääketieteellä on pahasti pallo hukassa ja ymmärrys psykologista ongelmista suorastaan surkuhupaisalla tasolla. On käsittämätöntä, että vuonna 2017 mielenterveysongelmia lähestytään niin, että potilaille määrätään emootioita ja aistimuksia salpaavaa lääkettä. Asia on täysin ristiriidassa eheyden ja terveyden kanssa.

SSRI-lääkkeet on hyvä esimerkki siittä, kuinka uskomattoman röyhkeitä ja tyhmiä ihmiset voi olla, aivan käsittämätöntä! Minä ne ihmiset oikein on itseään pitänyt, jotka SSRI-lääkkeen on kehittänyt ja kuvitellut, että ihmisen herkkään ja monimutkaiseen välittäjäainejärjestelmään voi niin vain kajota. Näiltä ihmisiltä on kadonnut täysin kunnioitus luontoa kohtaan. Ovatko ne ihmiset todella kuvitelleet olevansa riittävän tietäviä ja kykeneviä kajotakseen ihmisen välittäjäainejärjestelmään. Uskon, että sisimmissään ei ole kuvitellut, vaan kyse on laput silmillä rahan ja maineen perässä juoksevista lyhytnäköisistä ihmisistä, joiden elämänarvot, ihmisyys ja viisaus on niin onnettomalla tasolla, että heitä ei ole vain riittävästi kiinnostanut keksintönsä tökeryys, epäeettisyys ja riskit. Lääkärit on kuin sotilaita, jotka ei kyseenalaista ylemmältä tulevaa tietoa ja käskyjä, vaan tekevät niin kuin lääketeollisuuden kierouttama lääketiede ohjeistaa ja velvoittaa heitä tekemään. Ja kuinka moni vuosikausia SSRI-lääkkeitä määrännyt lääkäri löytää luonteen lujuutta ottaa tosissaan epämieluisia kertomuksia, joista ei hänen oppikirjoissaan kerrota mitään. Lääkäreitä vaivaavaa ilmiötä kutsutaan sitoutumisen eskalaatioiksi. Ja kun potilas kertomuksillaan tätä sitoutumisen eskaalatiota uhmaa, on reaktiona mahdollista vähättelyä tai jopa töykeää reagointia. Yleisesti lääkärit eivät siis lähtökohtaisesti ole puolueettomia, koska ovat itse niin syvällä samassa sopassa.

Lääkärithän eivät ole olenkaan tilanteen tasalla SSRI-lääkkeestä vierottautumisessakaan. Oikeastaan he eivät ollenkaan edes tunne termiä vieroistusoire, koska SSRI-lääkkeiden ei pitäisi virallisesti aiheuttaa fyysistä riippuvuutta. Eikä heidän tietojensa mukaan pitäisi olla ylitsepääsemätön ongelmaa pudottaa 5 mg:sta nollaan, korkeintaan saattavat ohjeistaa ottamaan joka toinenpäivä 5 mg jonkun aikaa ennen nollaa pudottamista. Mitäpä muuta he edes voisi ohjeistaa, kun pienempiä annoskokoja ei tehdä.

Vaikka en ollut masentunut, niin olin lopetuksen jälkeen kuukausia kohmeessa tunnemaailmaltani, temperamenttini oli poissa, ja psyyke oli tosi hauras. Olin aivan eri ihminen kuin mitä koskaan olin ollut ennen SSRI-lääkityksen aloitusta tai sen aikana. Kärsin myös sen kaltaisista ahdistuksista ja yliherkistymisestä ympäristölle, mitä en ollut koskaan ennen lääkitystä tai sen aikana kärsinyt. Kuvaava on se, että SSRI-lääkityksen aloittaessa olin kesätöissä ja kävin koulua, kun taas lopetuksen jälkeen olin niin hauraassa ja reaktiivisessa tilassa psyykkeeltäni, että arkielämä oli yhtä nuoralla kävelyä ja taistelua, eikä töissä käynti olisi ollut mitenkään mahdollista. Vahvistuin ja paranin kuitenkin tuosta kuukausi kuukaudelta ja puolenvuoden päästä olin jos paljon vahvempi psyykkeeltäni ja tunnemaailma alkoi tuntumaan voimakkaammalta. Epätoivosena aloin käyttämään karnosiinia 800mg päivä parin kuukauden kuluttua lääkkeen lopettamisesta. En tiedä oliko siitä apua, mutta ei ainakaan haitaa voinut olla. Otan myös magnesiumia, kalaöljyä ja d-vitamiinia.

Mitäpä jos lukisit viestit, ennen kuin kommentoit niitä.

Koeihminen_94 kirjoitti:

Mitäpä jos lukisit viestit, ennen kuin kommentoit niitä.

Luettu on. Kiitos vain huomautuksesta.

Aiwowauriot kirjoitti:

Luettu on. Kiitos vain huomautuksesta.

Ai, no sitten varmaan huomasit minun ja Mija-:n kirjoituksesta, että SSRI-lääkkeen lopettamisen aikana voi tulla aivovaurioita. Jos todella tietäisit mistä puhutaan, niin ymmärtäisit kuinka voimakas rääkki tällainen SSRI-vieroitus voi aivoille olla. En tiedä mikä sinua motivoi väitellä asiasta, jota et ole kokenut (lopetuksen aikana tullut aivovaurio) varsinkaan kun samalla puolella tässä ollaan. Olen myös törmännyt joissakin PSSD-teksteissä, että joillekkin PSSD on tullut juurikin lopetuksen aikana. En tiedä sitten onko tuo minun oireisto puhtaasti PSSD:tä, kun haluni ei ole poissa, vaikka tunto onkin, tai sitä kuinka PSSD tarkasti määritellään.

Koeihminen_94 kirjoitti:

Ai, no sitten varmaan huomasit minun ja Mija-:n kirjoituksesta, että SSRI-lääkkeen lopettamisen aikana voi tulla aivovaurioita. Jos todella tietäisit mistä puhutaan, niin ymmärtäisit kuinka voimakas rääkki tällainen SSRI-vieroitus voi aivoille olla. En tiedä mikä sinua motivoi väitellä asiasta, jota et ole kokenut (lopetuksen aikana tullut aivovaurio) varsinkaan kun samalla puolella tässä ollaan. Olen myös törmännyt joissakin PSSD-teksteissä, että joillekkin PSSD on tullut juurikin lopetuksen aikana. En tiedä sitten onko tuo minun oireisto puhtaasti PSSD:tä, kun haluni ei ole poissa, vaikka tunto onkin, tai sitä kuinka PSSD tarkasti määritellään.

Lue lisää

Ei lopettamisesta aivovaurioita tule. Päinvastoin, kuten jo sanoin. Aivovaurioita tulee käytöstä ja ne tulevat esiin lopettaessa.

PSSD tulee sanoista Post-SSRI Sexual Dysfunction, joka nimensä mukaisesti kuvaa seksuaalisuuteen ja seksuaalitoimintoihin liittyviä toimintavaurioita SSRI-aineiden käytön seurauksena, kun käyttö on _lopetettu_. PSSD:tä ei voi olla SSRI-aineiden käytön aikana. Käytön aikana olevat vastaavat seksuaalisuuden ja seksuaalitoimintoihin häiriöt ovat eri ilmiö.

Tuntovaurioit ovat osa SSRI-aineiden käytön aikaisia että lopetuksen jälkeisiä potentiaalisia pysyväisvaikutuksia. Tuntohäiriö on läpi kropan vaikkakin se huomataan usein jalkovälistä, joka meillä ihmisillä on yksi kroppamme tuntoherkimmistä ja useiten "vierailluista" alueista.

Muista aina olla olettamatta mitä muut kirjoittavat ovat tai eivät ole nähneet, kokeneet, lukeneet. Se on typerä tapa lähteä argumentoimaan ketään vastaan, jota ei tunne.

Aiwowauriot kirjoitti:

Ei lopettamisesta aivovaurioita tule. Päinvastoin, kuten jo sanoin. Aivovaurioita tulee käytöstä ja ne tulevat esiin lopettaessa.

PSSD tulee sanoista Post-SSRI Sexual Dysfunction, joka nimensä mukaisesti kuvaa seksuaalisuuteen ja seksuaalitoimintoihin liittyviä toimintavaurioita SSRI-aineiden käytön seurauksena, kun käyttö on _lopetettu_. PSSD:tä ei voi olla SSRI-aineiden käytön aikana. Käytön aikana olevat vastaavat seksuaalisuuden ja seksuaalitoimintoihin häiriöt ovat eri ilmiö.

Tuntovaurioit ovat osa SSRI-aineiden käytön aikaisia että lopetuksen jälkeisiä potentiaalisia pysyväisvaikutuksia. Tuntohäiriö on läpi kropan vaikkakin se huomataan usein jalkovälistä, joka meillä ihmisillä on yksi kroppamme tuntoherkimmistä ja useiten "vierailluista" alueista.

Muista aina olla olettamatta mitä muut kirjoittavat ovat tai eivät ole nähneet, kokeneet, lukeneet. Se on typerä tapa lähteä argumentoimaan ketään vastaan, jota ei tunne.

Lue lisää

"Muista aina olla olettamatta mitä muut kirjoittavat ovat tai eivät ole nähneet, kokeneet, lukeneet. Se on typerä tapa lähteä argumentoimaan ketään vastaan, jota ei tunne."

Isehän annat omalla kirjoittelullasi kuvaa siitä mitä olet kokenut tai mitä et ole. Itse epäkohteliaassa viestissäsi väität minua valehteliaksi. Tai sitten voit koittaa paremmin selittää mitä tarkoitat sillä, että lopettaminen ei voi aiheuttaa aivovauriota? Ja mikä kuvittelet olevasi väittämään sellaista, jota et voi muutenkaan tietää.

"Tuntovaurioit ovat osa SSRI-aineiden käytön aikaisia että lopetuksen jälkeisiä potentiaalisia pysyväisvaikutuksia."

Jos luit tekstini, niin varmaan ymmärrät mikä tässä nyt ei puhtaasti täsmännyt minun kertomukseeni, niin kuin ei moni muukaan teksteistäsi. Kertomukseni ei ollenkaan ollut se klassinen, jossa halut ja seksuaalitunto katoaa lääkityksen aikana, joko hiljalleen tai lyhyessä ajassa, eikä palaa lopettamisesta huolimatta.

Koeihminen__94 kirjoitti:

"Muista aina olla olettamatta mitä muut kirjoittavat ovat tai eivät ole nähneet, kokeneet, lukeneet. Se on typerä tapa lähteä argumentoimaan ketään vastaan, jota ei tunne."

Isehän annat omalla kirjoittelullasi kuvaa siitä mitä olet kokenut tai mitä et ole. Itse epäkohteliaassa viestissäsi väität minua valehteliaksi. Tai sitten voit koittaa paremmin selittää mitä tarkoitat sillä, että lopettaminen ei voi aiheuttaa aivovauriota? Ja mikä kuvittelet olevasi väittämään sellaista, jota et voi muutenkaan tietää.

"Tuntovaurioit ovat osa SSRI-aineiden käytön aikaisia että lopetuksen jälkeisiä potentiaalisia pysyväisvaikutuksia."

Jos luit tekstini, niin varmaan ymmärrät mikä tässä nyt ei puhtaasti täsmännyt minun kertomukseeni, niin kuin ei moni muukaan teksteistäsi. Kertomukseni ei ollenkaan ollut se klassinen, jossa halut ja seksuaalitunto katoaa lääkityksen aikana, joko hiljalleen tai lyhyessä ajassa, eikä palaa lopettamisesta huolimatta.

Lue lisää

En missään kohtaa ole väittänyt sinua valehtelijaksi. Teit omia päätelmiä kirjoituksestani, joita en edusta.

Huumausaineiden lopettaminen ei aiheuta aivovaurioita vaan käyttö. Kun käytön lopettaa, syntyneet aivovauriot tulevat paremmin esiin. Vertaa esimerkiksi tardiivi dyskenisia (TD). Vaurio muodustuu neuroleptikäytön seurauksena, mutta aine maskeeraa vaurion, kunnes toleranssi kasvaa, annosta vähennetään tai käyttö lopetetaan, jolloin oireisto tulee esiin. Lopettaminen ei aiheuttanut vauriota vaan toi sen näkyviin ja tuntuvaksi asianomaiselle kaikkine oireineen.

Aineiden lopettaminen päinvastoin lopettaa myrkytysreaktion ja siten säästää sen mitä on vielä jäljellä aivojen terveydestä. Mitä nopeammin SSRI:t, tai neuroleptit, lopettaa, sitä parempi mahdollisuus säilyttää terveytensä ja säästyä pysyviltä aivovaurioilta.

SSRI lääkkeiden aikana aivot pyrkivät mukautumaan siihen lääkitykseeen. Aivoille on tullut adaptaatioita ja sen jälkeen aivoille on hankala olla ilman sitä lääkettä. Näin tapahtuu myös mm. päihteiden pitkäaikaisen käytön seurauksena. Jos lopettaa lääkkeet liian nopeasti, voi olla etteivät aivot kykene sopeutumaan tilanteeseen riittävän nopeasti, milloin voi tulla vaikka mitä oireita. En tiedä miten nämä oireet voi välttää. On vain koitettava vähentää lääkitystä todella hitaasti. On syytä hidastaa tahtia entisestään, jos tulee todella pahoja vieroitusoireita. Ja sitten on odotettava ainakin 2 viikkoa, ennen kuin yrittää vähentää annosta uudestaan.

Aiwowauriot kirjoitti:

En missään kohtaa ole väittänyt sinua valehtelijaksi. Teit omia päätelmiä kirjoituksestani, joita en edusta.

Huumausaineiden lopettaminen ei aiheuta aivovaurioita vaan käyttö. Kun käytön lopettaa, syntyneet aivovauriot tulevat paremmin esiin. Vertaa esimerkiksi tardiivi dyskenisia (TD). Vaurio muodustuu neuroleptikäytön seurauksena, mutta aine maskeeraa vaurion, kunnes toleranssi kasvaa, annosta vähennetään tai käyttö lopetetaan, jolloin oireisto tulee esiin. Lopettaminen ei aiheuttanut vauriota vaan toi sen näkyviin ja tuntuvaksi asianomaiselle kaikkine oireineen.

Aineiden lopettaminen päinvastoin lopettaa myrkytysreaktion ja siten säästää sen mitä on vielä jäljellä aivojen terveydestä. Mitä nopeammin SSRI:t, tai neuroleptit, lopettaa, sitä parempi mahdollisuus säilyttää terveytensä ja säästyä pysyviltä aivovaurioilta.

Lue lisää

Neuroleptien kohdalla on olemassa käsite "super-sensitivity psychosis" eli psykoosi joka tulee lääkityksen lopettamisen jälkeen siksi että aivot ovat sopeutuneet neurolepteihin siten että dopamiinireseptorien määrä on kasvanut ja ne ovat myös herkistyneet.

Anonyymi kirjoitti:

Neuroleptien kohdalla on olemassa käsite "super-sensitivity psychosis" eli psykoosi joka tulee lääkityksen lopettamisen jälkeen siksi että aivot ovat sopeutuneet neurolepteihin siten että dopamiinireseptorien määrä on kasvanut ja ne ovat myös herkistyneet.

Lue lisää

Tullut mietittyä tuota lääkityksen lopettamista ja mahdollisia vieroitusoireita.
Jos on oikeasti hyvässä ( paremmassa ) kunnossa, kun alkaa vähentää lääkitystä, ei pitäisi tulla kovia vieroitusoireita.

Paljon on kiinni siitäkin, onko oikeasti paremmassa kunnossa lopetellessaan. Onko elämäntilanteessa sellaista johon keskittyä, jotakin mielekästä tekemistä, ohjelmaa päivittäin, tms.
Jos on liikaa aikaa mietiskellä omaa oloaan ja tuntemuksiaan, aiheuttaako se lääkityksen vähentäminen jotain, vai eikö aiheuta, niin uskon, että varmasti tuntee jotain outoa, jonka sitten yhdistää mahdolliseen lääkkeen lopetukseen.
Mitä enemmän kehoaan, sekä päätään tarkkailee, sitä enemmän siinä huomaa kaikenlaista, ihan kaikissa tilanteissa, ei pelkästään lääkityksiin liittyen.

Kansalaisten ?? Siis kansalaisen yksikössä . Ei voi yleistää mitään yhden ihmisen kokemuksista . Jokainen on erilainen, ja toisilla ei ole mitään vaikeuksia lopettaa tai vähentää ainoasta. Joten reaktiot on yksilöllisiä . Tunnen ihmisiä jotka voivat ihan hyvin lääkityksen päättyessä , myös ihmisiä joille se on ollut työlästä . Niin että vaikea tietää koska kuitenkin enemmistö voi hyvin

Anonyymi kirjoitti:

SSRI lääkkeiden aikana aivot pyrkivät mukautumaan siihen lääkitykseeen. Aivoille on tullut adaptaatioita ja sen jälkeen aivoille on hankala olla ilman sitä lääkettä. Näin tapahtuu myös mm. päihteiden pitkäaikaisen käytön seurauksena. Jos lopettaa lääkkeet liian nopeasti, voi olla etteivät aivot kykene sopeutumaan tilanteeseen riittävän nopeasti, milloin voi tulla vaikka mitä oireita. En tiedä miten nämä oireet voi välttää. On vain koitettava vähentää lääkitystä todella hitaasti. On syytä hidastaa tahtia entisestään, jos tulee todella pahoja vieroitusoireita. Ja sitten on odotettava ainakin 2 viikkoa, ennen kuin yrittää vähentää annosta uudestaan.

Lue lisää

Moni vähentää vuodenkin verran ja se on paras tyyli ei viikossa tai kahdessa saa paljoa aikaan ja kun keho saa joka päivä saman annoksen niin sekin on hyvä. Siis ei yhtenä päivänä vähemmän ja toisena enemmän silloi tulee ihan varmana epäatasapaino aivoihin .
Ja eräät ovat vielä niin tyhmiä että käyttävät alkoholiakin lääkityksen aikana , aiiålloin voi jo puhua tasapainon. Järkkymisestä.

Entäs ne jotka eivät saa näitä ongelmia ollenkaan , onhan lääkkeet aina testattu eri kokoisissa ryhmissä ,ja ilmeisesti tulokset ovat olleet normaaleja koska lääke on hyväksytty .

Toivottavasti voit paremmin nykyään.

Itse uskon myös että nämä lääkkeet voivat sairastuttaa ihmisen ja puhkaista autonomiseen hermostoon liittyviä ongelmia. Vieroituspalstoilla spekuloidaan että pitkittyneet vieroitusoireet(PAWS) johtuisivat jonkinsorttisesta lääkkeen puhkaisemasta dysautonomiasta, autonomisen hermoston toimintahäiriöistä. Monet kuvaa esim ylivirittynyttä levotonta oloa, tai lääkkeen vieroituksen puhkaisemaa unettomuutta(jollaista ihminen ei ole välttämättä koskaan ennen kokenut) tai ongelmia vieroituksessa jotka tuntuvat liittyvän juuri autonomiseen hermostoon. Autonominen hermosto voi mennä epätasapainotilaan ja herkistyä vieroituksen seurauksena missä esim sympaattinen hermosto yliaktivoituu jatkuvasti mikä johtaa kuin dominopalikkamaisesti yhä uusiin ongelmiin kehossa koska kroppa ei tällaista tilaa kauaa kestä. Kehoamme ja sen flight or fight mekanismia ei muutenkaan ole suunniteltu evoluution aikana lääkevieroituksiin jossa voi olla pitkäaikaisia oireita joka voi korottaa stressitilaa pitkiksi aikoja liian ylös. Keho viestittää kokoajan että kaikki ei ole ok mikä ylilaukaisee flight or fightia.

Cfs:stä sanotaan näin :

"CSF can include sympathetic hyperactivation or parasympathetic dysfunction—fatigue, unrefreshing sleep, cognitive disturbance, post-exertional malaise could all link to this autonomic dysfunction"

Cfsään voi kuulua juuri autonomisen hermoston epätasapainon oireita, autonomic dysfunction. En siis lainkaan yllättyisi CFSn ja SSRI lääkkeiden tai kenties myös muiden psyykenlääkkeiden yhteydestä. Ongelmat voi puhjeta myös purkuvaiheessa. Lääke käytön aikana ainakin itselleni puhkaisi juuri tätä yletöntä väsymystä ja hankaluuksia tempaista itsensä ylös aamulla, mutta vieroituksessa ongelma kääntyi päälaelleen, kroppa kävi ylikierroksilla eikä nukuttanut ja puhkesi unettomuus. Yksi teoria päiväväsymyksestä voi olla se myös että lääke peukaloi REM unta supistaen sitä. Lääke suurensi pupillit lautasen kokoiseksi. Autonomisen hermoston vastinparit parasympaattinen ja sympaattinen säätelevät pupillien kokoa mikä kertonee lääkkeen tavasta peukaloida hermostoa. Se mikä aluksi voi tuntua suotuisalta voi loppupeleissä potkaista sinua perseeseen kun lääke sotkeekin hermostosi toimintaa pitemmällä aikavälillä ja vieroituksessa

Toinen mitä seuraan mielenkiinnolla on näiden lääkkeiden yhteys joillakin esim ohutsäieneuropatiaan tai autoimmuunijuttuihin joka on taas yhteydessä PSSD oireisiin. On sangen kummallista miksi osalle jää tunto ongelmia ja seksuaalisen toiminnan häiriöitä lääkkeestä käytön loputtua.
Esim lääkepurkuvaiheeseen voi liittyä myös erilaiset parestesiat ja tikuttelut. Se on kanssa eriskummallista että myös purku voi puhkaista seksuaalihäiriöitä kuten tässä jutussa sanottiin pahempana kuin itse käyttö. Se liittynee siihen että keho joutuu aina hakemaan uuden homeostaasin. Ei voida ajatella että lääke pois kehosta, haitat loppuu. Kehohan joutuu aineeseen adaptaation jälkeen muodostamaan uuden homeostaasin ilman ainedn vaikutuksen alla johon miljardit neuronit sopeutuneet ja siinä voi olla omat ongelmansa. Vaikka mitä voi sotkeutua tässä rytäkässä seksuaalipuolesta uneen. Unikin aivokemiallinen monimutkainen prosessi

PSSDn mekanismin ymmärtäminen tulee opettamaan paljon näistä lääkkeistä. Uskon että huumeiden ja ssri lääkkeiden puhkaisemissa seksuaalihäiriöissä on yhteneväisyyksiä niiden mekanismissa. Ongelmat mitkä koskevat huumausaineita kroonisessa käytössä voivat hyvinkin ulottua myös SSRI lääkkeisiin. Psykoaktiivisten aineiden tietyt säännönmukaisuudet saattanevat ulottua huumeista psyykenlääkkeisiin dependence, adaptaatio, toleranssi, vieroitusoireet jne Ja tuskin jäävät siihen. Kenties jatkuva käyttö toimii enemmänkin kroonista masentuneisuutta edistävänä (sitä ei kannata sekoittaa lääkkeen tehoon että välttelee käytöllä vieroitusseuraamuksia) kuin masennusta poistavana

Anonyymi kirjoitti:

Toivottavasti voit paremmin nykyään.

Itse uskon myös että nämä lääkkeet voivat sairastuttaa ihmisen ja puhkaista autonomiseen hermostoon liittyviä ongelmia. Vieroituspalstoilla spekuloidaan että pitkittyneet vieroitusoireet(PAWS) johtuisivat jonkinsorttisesta lääkkeen puhkaisemasta dysautonomiasta, autonomisen hermoston toimintahäiriöistä. Monet kuvaa esim ylivirittynyttä levotonta oloa, tai lääkkeen vieroituksen puhkaisemaa unettomuutta(jollaista ihminen ei ole välttämättä koskaan ennen kokenut) tai ongelmia vieroituksessa jotka tuntuvat liittyvän juuri autonomiseen hermostoon. Autonominen hermosto voi mennä epätasapainotilaan ja herkistyä vieroituksen seurauksena missä esim sympaattinen hermosto yliaktivoituu jatkuvasti mikä johtaa kuin dominopalikkamaisesti yhä uusiin ongelmiin kehossa koska kroppa ei tällaista tilaa kauaa kestä. Kehoamme ja sen flight or fight mekanismia ei muutenkaan ole suunniteltu evoluution aikana lääkevieroituksiin jossa voi olla pitkäaikaisia oireita joka voi korottaa stressitilaa pitkiksi aikoja liian ylös. Keho viestittää kokoajan että kaikki ei ole ok mikä ylilaukaisee flight or fightia.

Cfs:stä sanotaan näin :

"CSF can include sympathetic hyperactivation or parasympathetic dysfunction—fatigue, unrefreshing sleep, cognitive disturbance, post-exertional malaise could all link to this autonomic dysfunction"

Cfsään voi kuulua juuri autonomisen hermoston epätasapainon oireita, autonomic dysfunction. En siis lainkaan yllättyisi CFSn ja SSRI lääkkeiden tai kenties myös muiden psyykenlääkkeiden yhteydestä. Ongelmat voi puhjeta myös purkuvaiheessa. Lääke käytön aikana ainakin itselleni puhkaisi juuri tätä yletöntä väsymystä ja hankaluuksia tempaista itsensä ylös aamulla, mutta vieroituksessa ongelma kääntyi päälaelleen, kroppa kävi ylikierroksilla eikä nukuttanut ja puhkesi unettomuus. Yksi teoria päiväväsymyksestä voi olla se myös että lääke peukaloi REM unta supistaen sitä. Lääke suurensi pupillit lautasen kokoiseksi. Autonomisen hermoston vastinparit parasympaattinen ja sympaattinen säätelevät pupillien kokoa mikä kertonee lääkkeen tavasta peukaloida hermostoa. Se mikä aluksi voi tuntua suotuisalta voi loppupeleissä potkaista sinua perseeseen kun lääke sotkeekin hermostosi toimintaa pitemmällä aikavälillä ja vieroituksessa

Toinen mitä seuraan mielenkiinnolla on näiden lääkkeiden yhteys joillakin esim ohutsäieneuropatiaan tai autoimmuunijuttuihin joka on taas yhteydessä PSSD oireisiin. On sangen kummallista miksi osalle jää tunto ongelmia ja seksuaalisen toiminnan häiriöitä lääkkeestä käytön loputtua.
Esim lääkepurkuvaiheeseen voi liittyä myös erilaiset parestesiat ja tikuttelut. Se on kanssa eriskummallista että myös purku voi puhkaista seksuaalihäiriöitä kuten tässä jutussa sanottiin pahempana kuin itse käyttö. Se liittynee siihen että keho joutuu aina hakemaan uuden homeostaasin. Ei voida ajatella että lääke pois kehosta, haitat loppuu. Kehohan joutuu aineeseen adaptaation jälkeen muodostamaan uuden homeostaasin ilman ainedn vaikutuksen alla johon miljardit neuronit sopeutuneet ja siinä voi olla omat ongelmansa. Vaikka mitä voi sotkeutua tässä rytäkässä seksuaalipuolesta uneen. Unikin aivokemiallinen monimutkainen prosessi

PSSDn mekanismin ymmärtäminen tulee opettamaan paljon näistä lääkkeistä. Uskon että huumeiden ja ssri lääkkeiden puhkaisemissa seksuaalihäiriöissä on yhteneväisyyksiä niiden mekanismissa. Ongelmat mitkä koskevat huumausaineita kroonisessa käytössä voivat hyvinkin ulottua myös SSRI lääkkeisiin. Psykoaktiivisten aineiden tietyt säännönmukaisuudet saattanevat ulottua huumeista psyykenlääkkeisiin dependence, adaptaatio, toleranssi, vieroitusoireet jne Ja tuskin jäävät siihen. Kenties jatkuva käyttö toimii enemmänkin kroonista masentuneisuutta edistävänä (sitä ei kannata sekoittaa lääkkeen tehoon että välttelee käytöllä vieroitusseuraamuksia) kuin masennusta poistavana

Lue lisää

Lisää havaintojani Escitalopramista käytön aikana:

(Jos joku muu on havainnut samaa, jakakaa kokemuksenne)

Silmäoireet:

Lääke laukaisi kummallista paineen tunnetta silmien takana, erityisesti jos esim lääke oli unohtunut ottaa yhtenä päivänä ja otti viiveellä lääkkeen. Uskon että lääke nosti silmänpaineita

Sähköiskutuntemukset liittyivät silmien liikkeeseen vertikaalisessa suunnassa. Pikku sähköiskut tuntuivat muljuamiselta päässä, kuin mini tajunnanmenetyksiltä tai sähköshokeilta yhdistettynä hieman pökkyräiseen epämiellyttävään oloon jossa kuin narkkari hakee lääkkeen vaikka kiven alta että tuo luonnoton muljuaminen menee ohi

Virtsaamisoireet

Virtsaamisen aloitus oli hankalaa ja virtsaaminen alkoi viiveellä ja oli paljon tunnetta rakon epätäydellisestä tyhjemisestä

Bruksismi
Seurausta lääkkeestä

Seksuaalisen toiminnan häiriöt

Lääkkeessä oli joku kriittinen raja annoksessa minkä jälkeen seksuaalihäiriöt menivät sille tasolle että tuntui kuin alapää olisi puudutettu puudutusaineella ja se meni siinä päälle 10-20 g välissä. Orgasmin tunsi seksuaalihäiriöitä kokevana lääkitystä käyttäessä mutta vain hyvin vaimeana ja mielihyvättömänä tai ei miltei ollenkaan. Tuntoherkkyyttä ei vain ole

Mielenkiintoista on se info mitä aloittaja toi julki, eli seksuaalihäiriöt pahenivat lopetuksen jälkeen.tällä on todennäköisesti eniten tekemistä sen kanssa että keho joutuu adaptaation lääkkeeseen jälkeen hakemaan uuden tasapainotilan, homeostaasin lääkkeettä. Aihe ei ole niin yksinkertainen että pienempi annos meinaa vähemmän seksuaalihäiriöitä. Käyttäessä lääkettä jatkuvasti se on kehollesi huomattavasti helpompi tila kuin purkaa koko pska ja rakentaa uusi homeostaasi

Motorinen levottomuus
Olin lääkettä käyttäessä motorisesti levottomampi niin että en jaksanut keskittyä asioiden tekemiseen samalla intensiteetillä kuin ennen lääkettä. Vieroituksessa motorinen levottomuus meni hyvin epämiellyttävälle tasolle

Olotila vieroituksessa oli ylivirittynyt ja levoton.

Suotuisat vaikutukset

Tuntuivat tulevan myös hetkellisesti annoksen vähentämisestä mutta vieroituksessa kaikki tapahtuu jaksoissa ja se paska olo voi tulla myös viiveellä. Itse en tuntenut mitään hyvin pitkää suotuisaa vaikutusta ylläpitoannoksesta vaan suotuisa vaikutus tuli annosmuutoksista suuntaan tai toiseen. Ei ollut väliä kumpaan suuntaan, myös vähennys piristi joksikin aikaa.

Lopetitko liiian nopeassa tahdissa . Moni ottaa aikaa lopetukseen vuoden verran , joten nykyään moni saattaa kuudessa viikossa luulla että on pienentänyt tarpeeksi kauan . Mutta aika on näissäkin jutuissa törkeä tekijä

Anonyymi kirjoitti:

Lopetitko liiian nopeassa tahdissa . Moni ottaa aikaa lopetukseen vuoden verran , joten nykyään moni saattaa kuudessa viikossa luulla että on pienentänyt tarpeeksi kauan . Mutta aika on näissäkin jutuissa törkeä tekijä

Lue lisää

"Lopetitko liiian nopeassa tahdissa . Moni ottaa aikaa lopetukseen vuoden verran , joten nykyään moni saattaa kuudessa viikossa luulla että on pienentänyt tarpeeksi kauan . Mutta aika on näissäkin jutuissa törkeä tekijä"

Minä ainakin lopetin SSRI-lääkitykseni liian nopeassa tahdissa. En omassani, vaan lääkärin ehdottamassa. Kiire tuntui lääkärillä olevan kova. Vointiani "seurattiin" peräti kerran kuukaudessa puhelimitse. Viimeisen annoksen jälkeen lääkäri sanoi minulle adios ja kaikki voinnin seuranta loppui siihen. Sen jälkeen alkoivatkin sitten ne pahimmat vieroitusoireeni, joiden takia kärsin edelleen.

Pitäisi varmaan kohtapuoliin varata aika psykologille. Hänen kanssaan voisin sitten pohtia, miksen ole kyennyt kokemaan lainkaan tunteita viimeiseen noin 4 vuoteen.

"Onko puheen puuroutuminen oikeasti essitalopraamista johtuvaa?"

Ei pelkästään essitalopraamin käytöstä vaan kattavasti käytännössä kaikkien huumeiden käytöstä. voi tulla noita seuraamuksia. Puheen puuroutuminen voi olla seurausta esimerkiksi aivotoimintoja häiritsevästä myrkytyksestä (vertaa alkoholin käyttö) tai pysyväisemmästä aivovauriosta, joita aikaisempi huumausainekäyttö (vaikka SSRI-aineet) on aiheuttanut. Puheen puuroutuminen voi tietenkin seurata myös mistä vaan muusta saadusta aivovaurioista, kuten aivovammasta, esimerkiksi auto-onnettomuudessa tai kaatumisen seurauksena.

Kaikkeahan voi kehottaa pyytämään, nykyään lääkärit eivät kovin herkästi rauhoittavia kirjoittele.

Onkin aika outoa, että lääkityksestä puhutaan kuurimuotoisena, kun usein väitetään, että sitä joutuisi käyttämään vuosia, ehkä loppuelämän.
Kuurit yleensä kestää maksimissaan viikkoja, ehkä joitain kuukausia, riippuen toki lääkkeestä, ja siitä, mitä lääkitään.

Anonyymi kirjoitti:

Onkin aika outoa, että lääkityksestä puhutaan kuurimuotoisena, kun usein väitetään, että sitä joutuisi käyttämään vuosia, ehkä loppuelämän.
Kuurit yleensä kestää maksimissaan viikkoja, ehkä joitain kuukausia, riippuen toki lääkkeestä, ja siitä, mitä lääkitään.

Lue lisää

Sun kokemus SSRI potilaista varmaan monessa tapauksessa sijoittuu alkuaikaan niiden käyttöä. Kuten huumeet ja alkoholikin, alku niiden kanssa voi olla honeymoon-vaihetta jolloin kaikki vaikuttaa paremmalta kuin onkaan. Kys.Lääkkeiden todelliset seuraukset selviävät pitemmällä aikavälillä ja lääkealasajojen jälieen . Jossain vaiheessa sun SSRI potilaat saattavat joutua käymään helvetillisiä oloja läpi niiden pillereiden kanssa ja osa ehkä tajuaa millaisen epätieteellisen puoskaroinnin kohteeksi on joutuneet kun aivoja ja hermostoa on prässätty jollain kemiallisella aineella uusiksi mitä ei olla edes kattavasti tutkittu pitemmällä ajanjaksolla mitä nää tekee ihmiselle. Eihän sitä täysin ymmärretä.

Lääkärit ei sano paljoa mitään kyseisistä lääkkeistä. Kuinka monelle muka edes annetaan jotain ohjeistusta paljon mistään näiden kanssa? Ei ainakaan mulle annettu määräämishetkellä paljon mitään informaatiota. Kaikki piti kantapään kautta oppia

Eikä lääkäreiltä saa mitään apua jos lääkkeet paskoo terveyden, pilaa tunne-elämäsi, seksuaalisuutesi tai tuntoaistisi alapäässä. Mitä ne voi muka tehdä? Tunkea lisää pillereitä ja sotkea hermostoasi lisää? Ei niiden ymmärrys riitä näin monimutkaisten asioiden korjaamiseen. Ei ne osaa kuin veivata sun Luojan luomat aivot ja hermoston vinksalleen noilla aivoilla josta saa sitten kärsiä luonnottomina oireina.

Anonyymi kirjoitti:

Sun kokemus SSRI potilaista varmaan monessa tapauksessa sijoittuu alkuaikaan niiden käyttöä. Kuten huumeet ja alkoholikin, alku niiden kanssa voi olla honeymoon-vaihetta jolloin kaikki vaikuttaa paremmalta kuin onkaan. Kys.Lääkkeiden todelliset seuraukset selviävät pitemmällä aikavälillä ja lääkealasajojen jälieen . Jossain vaiheessa sun SSRI potilaat saattavat joutua käymään helvetillisiä oloja läpi niiden pillereiden kanssa ja osa ehkä tajuaa millaisen epätieteellisen puoskaroinnin kohteeksi on joutuneet kun aivoja ja hermostoa on prässätty jollain kemiallisella aineella uusiksi mitä ei olla edes kattavasti tutkittu pitemmällä ajanjaksolla mitä nää tekee ihmiselle. Eihän sitä täysin ymmärretä.

Lääkärit ei sano paljoa mitään kyseisistä lääkkeistä. Kuinka monelle muka edes annetaan jotain ohjeistusta paljon mistään näiden kanssa? Ei ainakaan mulle annettu määräämishetkellä paljon mitään informaatiota. Kaikki piti kantapään kautta oppia

Eikä lääkäreiltä saa mitään apua jos lääkkeet paskoo terveyden, pilaa tunne-elämäsi, seksuaalisuutesi tai tuntoaistisi alapäässä. Mitä ne voi muka tehdä? Tunkea lisää pillereitä ja sotkea hermostoasi lisää? Ei niiden ymmärrys riitä näin monimutkaisten asioiden korjaamiseen. Ei ne osaa kuin veivata sun Luojan luomat aivot ja hermoston vinksalleen noilla aivoilla josta saa sitten kärsiä luonnottomina oireina.

Lue lisää

Ja älkää nyt helkkarissa alkako ainakaan pienellä kynnyksellä käyttämään koko elämäänne näitä pillereitä joita ei moni ole ehtinyt edes esim koko elämäänsä nuoresta asti vanhuuteen käyttää. Siitä voi seurata merkittäviä ongelmia.

Anonyymi kirjoitti:

Onkin aika outoa, että lääkityksestä puhutaan kuurimuotoisena, kun usein väitetään, että sitä joutuisi käyttämään vuosia, ehkä loppuelämän.
Kuurit yleensä kestää maksimissaan viikkoja, ehkä joitain kuukausia, riippuen toki lääkkeestä, ja siitä, mitä lääkitään.

Lue lisää

Todella minun mielestäni outoa että tartut sanaan kuuri, kun jokainen kuitenkin ymmärtää tarkoitujåksen.
No ehkäpä tuo toisten ojentaminen ja haluna olla niin kovasti oikeassa selittää yhtä sun toista ihmisestä . Sanaa käytetään eri tavalla eri murteissa ,
Yksikin lääkäri käytti sanaa ”elinikäinen kuuri” joten pikku seikka , sinulle näyttää olevan hyvin tärkeä tehtävä oikoa ihmisten käyttämiä sanoja. .

Anonyymi kirjoitti:

Todella minun mielestäni outoa että tartut sanaan kuuri, kun jokainen kuitenkin ymmärtää tarkoitujåksen.
No ehkäpä tuo toisten ojentaminen ja haluna olla niin kovasti oikeassa selittää yhtä sun toista ihmisestä . Sanaa käytetään eri tavalla eri murteissa ,
Yksikin lääkäri käytti sanaa ”elinikäinen kuuri” joten pikku seikka , sinulle näyttää olevan hyvin tärkeä tehtävä oikoa ihmisten käyttämiä sanoja. .

Lue lisää

En nyt alkaisi pilkkua viilaamaan, mutta oli näköjään sinunkin pakko päästä jostakin huomauttamaan.
Toivottavasti ei mennyt viikonloppu pilalle.....

Itsekin ajattelen aivovaurion olevan ihan jotain muuta, kuin sellaista, jonka lääkkeet saavat aikaiseksi.
Vaikka ne lääkkeet ja lääkitysten lopettamiset voivat päässä tuntuakin, ei se ole sama asia kuin aivovaurio.
Kun on tavannut ihmisiä, joilla on ollut joku oikea aivovaurio, niin se eroaa kyllä siitä, mikä liitetään lääkityksiin.

Anonyymi kirjoitti:

Itsekin ajattelen aivovaurion olevan ihan jotain muuta, kuin sellaista, jonka lääkkeet saavat aikaiseksi.
Vaikka ne lääkkeet ja lääkitysten lopettamiset voivat päässä tuntuakin, ei se ole sama asia kuin aivovaurio.
Kun on tavannut ihmisiä, joilla on ollut joku oikea aivovaurio, niin se eroaa kyllä siitä, mikä liitetään lääkityksiin.

Lue lisää

Neurotoksisuus ja psyykenlääkkeet.
https://youtu.be/eL79Npa4uYI?si=8HqkDX1BhuRSY_3p

Pitkittyneet vieroitusoireet protracted withdrawal oireyhtymä alustavaa tutkimusnäyttöä
https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/2045125320980573

Mitä opin masennuslääkevieroituksesta? Kirjoittanut suuren vieroituspalstan perustaja autettuaan tuhansia vieroittautumaan (sivutaan millaisesta harmista on kysymys)
https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/2045125321991274

Antipsykootit ja aivovauriot
https://www.camh.ca/en/camh-news-and-stories/anti-psychotic-medication-linked-to-potentially-adverse-changes-in-brain-structure

Antikolinergisten pillereiden ja bentsojen harmit aivoille
https://www.health.harvard.edu/mind-and-mood/two-types-of-drugs-you-may-want-to-avoid-for-the-sake-of-your-brain
Hypoteesia psyykenlääkkeiden aiheuttamista harmeista aivoille ja hermostolle
https://www.survivingantidepressants.org/topic/1160-how-psychiatric-drugs-remodel-your-brain/

Yksi teoria on että pitkittyneet vieroitusoireet muistuttavat lääkkeen puhkaisemaa dysautonomiaa eli autonomisen hermoston häiriöitä

Alkoholi voi olla harmillista aivoille, mutta niin myös bentsot
https://www.benzoinfo.com/2021/11/01/benzodiazepine-induced-brain-injury-the-hidden-prescription-epidemic/

Anonyymi kirjoitti:

Neurotoksisuus ja psyykenlääkkeet.
https://youtu.be/eL79Npa4uYI?si=8HqkDX1BhuRSY_3p

Pitkittyneet vieroitusoireet protracted withdrawal oireyhtymä alustavaa tutkimusnäyttöä
https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/2045125320980573

Mitä opin masennuslääkevieroituksesta? Kirjoittanut suuren vieroituspalstan perustaja autettuaan tuhansia vieroittautumaan (sivutaan millaisesta harmista on kysymys)
https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/2045125321991274

Antipsykootit ja aivovauriot
https://www.camh.ca/en/camh-news-and-stories/anti-psychotic-medication-linked-to-potentially-adverse-changes-in-brain-structure

Antikolinergisten pillereiden ja bentsojen harmit aivoille
https://www.health.harvard.edu/mind-and-mood/two-types-of-drugs-you-may-want-to-avoid-for-the-sake-of-your-brain
Hypoteesia psyykenlääkkeiden aiheuttamista harmeista aivoille ja hermostolle
https://www.survivingantidepressants.org/topic/1160-how-psychiatric-drugs-remodel-your-brain/

Yksi teoria on että pitkittyneet vieroitusoireet muistuttavat lääkkeen puhkaisemaa dysautonomiaa eli autonomisen hermoston häiriöitä

Alkoholi voi olla harmillista aivoille, mutta niin myös bentsot
https://www.benzoinfo.com/2021/11/01/benzodiazepine-induced-brain-injury-the-hidden-prescription-epidemic/

Lue lisää

Itse harmia saaneena ensin pitkäaikaismasennuslääkkeistä ja niiden vieroituksesta ja sitten sen jälkeen määrätyistä lääkkeistä sarjana ja päällekkäin uskon psyykenlääkkeiden vaurioittamispotentiaaliin. Aivan täysin. Erityisesti riskiä lisää mielestäni pitkät lääkitykset, päällekkäin lääkitykset, ja seinään lopetukset. Ei ole kyse siitä vain että kun lääke on pois kehosta sen vaikutukset loppuu. Jokainen aine jättää jälkensä hermostoon ja neuroplastisuudessakin on rajansa, siitä esimerkkinä päällepäinkin nähtävä tardiivi dyskinesia jossa jollakin naama jää nykimään ja se ei aina palaudu. Tuo on ehkä paras esimerkki lääkkeiden vauriopotentiaalista ja potilas saa harminsa helposti todennettua näissä tapauksissa koska harmi näkyy päällepäon.Psykiatria hyötyy siitä että potilaille ei esim tehdä kattavia neuropsykologisia testejä ennen ja jälkeen lääkityksen tai ei tehdä kuvantamisia missä voitaiaiin kenties jotain negatiivisia muutoksia havaita siinä mielessä että potilas ei saa oikeutta kokemilleen harmeille. Siispä he voi jatkaa aineidensa kylvämistä vailla huolta huomisesta. Tekniikkakaan ei ole hyvin kehittynyt kuvantamisessa ja tarjolla ei ole spesifiä tekniikkaa millä voitaisiin potentiaalisesti todistaa esim neurotoksisuus. Olen kyllä lukenut jostain keisseistä missä joku on saanut hyvin harvinaisissa tapauksissa todistettua lääkkeen puhkaisemaa neurotoksisuutta jollain kuvantamisella ulkomailla. Löytyy kun googlailee.

Uskon psyykenlääkkeiden mahdollisuuteen tehdä pysyvämpiäkin haittoja.

Toki tästä voisi jahkata mitä se vaurio tarkoittaa? Miten se voi ilmetä?

Uskon että psyykenlääkkeiden harmit eivät ole tismalleen samanlaisia kuin aivovaurion TBI vaikkakin en ihmettelisi jos yhteneväisyyksiäkin pahimmissa tapauksissa löytyy. Psykiatrian aineet voivat tehdä neurologista harmia, joka ilmenee erityyppisinä oireina esim extrapyramidaalioireina tai parkinsonismina. Osasta palautuu, osasta ei.

Toki sillä tasolla ei olla TBIn kanssa kuin joku olisi saanut verenvuodon päähänsä ja makaisi vihanneksena mutta ehkä ne yhteneväisyydet psyykenlääkehaitoista voi kumminkin olla lievempiä mutta psyykenlääkehaitat voi kumminkin invalidisoida ihmistä, saada aikaan kärsimystä, toimintakyvyttömyyttä ja varastaa hänen elämäänsä jopa vuosiksi. Viedä elämänlaatua.

Kyse on siitä että elimistön homeostaasi on muotoutunut vuosia esimerkiksi aineen alaisuuteen johon se on adaptoitutunut. Ja kun se otetaan pois, kehon pitää muodostaa uusi homeostaasi ilman ainetta. Tästä voi seurata ongelmia. Miljardit neuronit on toimineet aineen alaisuudessa ja kun ne otetaan pois, häikkää tulee ajaksi X. Ja ne ei rajoitu ne harmit vaan aivoihin vaan ympäri kehoa ja autonomisen hermoston toimintaa joka on tahdosta riippumaton hermosto missä asioiden teoriassa pitäisi toimia mutta jos tähän tulee häikkää, se voi johtaa yhteen ongelmaan, toiseen ongelmaan ja sarjaan ongelmia. Esim lääke sotkee unen josta seuraa jotain ja ketjureaktio asioita.. Mistä psykiatria ei puhu, on se että vieroitusseuraamukset voi kestää kauan (protracted withdrawal)

Mitä pitäisin potentiaalisina uhkina itse psyykenlääkkeiden käytössä on kognitiiviset haitat, seksuaaliset haitat (jotkut kuvaa sitä jo aivovauriona kun lääke on tuhonnut heidän seksuaalisuutensa ja aiheuttanut tunnottomuutta kehossa), tuntohäiriötkin on mahdollisia lääkkeiden seurauksena esim parestesia ja PSSD:n kohdalla tutkitaan voisiko yksi sen mekanismi olla ohutsäieneuropatia, kroonistuneet mielialaongelmat ja tunnelama (kuten huumeissa krooninen käyttö voi masentaa ja tämä voi olla myös totta psyykenlääkkeissä reseptoreissa ajansaatossa tapahtuvien muutosten vuoksi), autonomisen hermoston haitat. Psyykenlääkkeet motoriikalle tärkeitä välittäjäaineita sotkiessaan voivat siis saada aikaan pakkoliikehdintää, parkinsonismia, pahentaa levottomia jalkoja sun muuta. Psyykenlääkkeet voi olla myös korvalle toksisia ja vaikuttaa negatiivisesti esim kuuloaistiin. Bentsodiatsepiinit voivat aiheuttaa jopa epileptisiä kouristuksia äkkilopetuksessa kuten alkoholi.

Tämäntyyppiset haitat näen mahdollisena vauriona.

Anonyymi kirjoitti:

Itse harmia saaneena ensin pitkäaikaismasennuslääkkeistä ja niiden vieroituksesta ja sitten sen jälkeen määrätyistä lääkkeistä sarjana ja päällekkäin uskon psyykenlääkkeiden vaurioittamispotentiaaliin. Aivan täysin. Erityisesti riskiä lisää mielestäni pitkät lääkitykset, päällekkäin lääkitykset, ja seinään lopetukset. Ei ole kyse siitä vain että kun lääke on pois kehosta sen vaikutukset loppuu. Jokainen aine jättää jälkensä hermostoon ja neuroplastisuudessakin on rajansa, siitä esimerkkinä päällepäinkin nähtävä tardiivi dyskinesia jossa jollakin naama jää nykimään ja se ei aina palaudu. Tuo on ehkä paras esimerkki lääkkeiden vauriopotentiaalista ja potilas saa harminsa helposti todennettua näissä tapauksissa koska harmi näkyy päällepäon.Psykiatria hyötyy siitä että potilaille ei esim tehdä kattavia neuropsykologisia testejä ennen ja jälkeen lääkityksen tai ei tehdä kuvantamisia missä voitaiaiin kenties jotain negatiivisia muutoksia havaita siinä mielessä että potilas ei saa oikeutta kokemilleen harmeille. Siispä he voi jatkaa aineidensa kylvämistä vailla huolta huomisesta. Tekniikkakaan ei ole hyvin kehittynyt kuvantamisessa ja tarjolla ei ole spesifiä tekniikkaa millä voitaisiin potentiaalisesti todistaa esim neurotoksisuus. Olen kyllä lukenut jostain keisseistä missä joku on saanut hyvin harvinaisissa tapauksissa todistettua lääkkeen puhkaisemaa neurotoksisuutta jollain kuvantamisella ulkomailla. Löytyy kun googlailee.

Uskon psyykenlääkkeiden mahdollisuuteen tehdä pysyvämpiäkin haittoja.

Toki tästä voisi jahkata mitä se vaurio tarkoittaa? Miten se voi ilmetä?

Uskon että psyykenlääkkeiden harmit eivät ole tismalleen samanlaisia kuin aivovaurion TBI vaikkakin en ihmettelisi jos yhteneväisyyksiäkin pahimmissa tapauksissa löytyy. Psykiatrian aineet voivat tehdä neurologista harmia, joka ilmenee erityyppisinä oireina esim extrapyramidaalioireina tai parkinsonismina. Osasta palautuu, osasta ei.

Toki sillä tasolla ei olla TBIn kanssa kuin joku olisi saanut verenvuodon päähänsä ja makaisi vihanneksena mutta ehkä ne yhteneväisyydet psyykenlääkehaitoista voi kumminkin olla lievempiä mutta psyykenlääkehaitat voi kumminkin invalidisoida ihmistä, saada aikaan kärsimystä, toimintakyvyttömyyttä ja varastaa hänen elämäänsä jopa vuosiksi. Viedä elämänlaatua.

Kyse on siitä että elimistön homeostaasi on muotoutunut vuosia esimerkiksi aineen alaisuuteen johon se on adaptoitutunut. Ja kun se otetaan pois, kehon pitää muodostaa uusi homeostaasi ilman ainetta. Tästä voi seurata ongelmia. Miljardit neuronit on toimineet aineen alaisuudessa ja kun ne otetaan pois, häikkää tulee ajaksi X. Ja ne ei rajoitu ne harmit vaan aivoihin vaan ympäri kehoa ja autonomisen hermoston toimintaa joka on tahdosta riippumaton hermosto missä asioiden teoriassa pitäisi toimia mutta jos tähän tulee häikkää, se voi johtaa yhteen ongelmaan, toiseen ongelmaan ja sarjaan ongelmia. Esim lääke sotkee unen josta seuraa jotain ja ketjureaktio asioita.. Mistä psykiatria ei puhu, on se että vieroitusseuraamukset voi kestää kauan (protracted withdrawal)

Mitä pitäisin potentiaalisina uhkina itse psyykenlääkkeiden käytössä on kognitiiviset haitat, seksuaaliset haitat (jotkut kuvaa sitä jo aivovauriona kun lääke on tuhonnut heidän seksuaalisuutensa ja aiheuttanut tunnottomuutta kehossa), tuntohäiriötkin on mahdollisia lääkkeiden seurauksena esim parestesia ja PSSD:n kohdalla tutkitaan voisiko yksi sen mekanismi olla ohutsäieneuropatia, kroonistuneet mielialaongelmat ja tunnelama (kuten huumeissa krooninen käyttö voi masentaa ja tämä voi olla myös totta psyykenlääkkeissä reseptoreissa ajansaatossa tapahtuvien muutosten vuoksi), autonomisen hermoston haitat. Psyykenlääkkeet motoriikalle tärkeitä välittäjäaineita sotkiessaan voivat siis saada aikaan pakkoliikehdintää, parkinsonismia, pahentaa levottomia jalkoja sun muuta. Psyykenlääkkeet voi olla myös korvalle toksisia ja vaikuttaa negatiivisesti esim kuuloaistiin. Bentsodiatsepiinit voivat aiheuttaa jopa epileptisiä kouristuksia äkkilopetuksessa kuten alkoholi.

Tämäntyyppiset haitat näen mahdollisena vauriona.

Lue lisää

Ja toki keho korjaa paljon kaikenlaista mutta ei se välttämättä alkutilaan korjaa ja korjaamisessakin voi mennä piitkän aikaa. Elämäsi voi olla paskempaa lääkkeiden seurauksena, kun esim seksuaalielämä on poissa. Jotkut kuvaa esim PSSD:tä pysyvänä. Mitä muutakaan tuo on kuin vauriota jos se ei palaudu?

Mitä muutakaan se on kuin vauriota jos naamasi nykii? Joskus vauriot korjantuu esim pakkoliikehdintä loppuu, mutta tardiivissa dyskinesiassa se ei lopu

Huumeiden kroonisesta käytöstä seurauksia voi olla pitkäkestoiset seksuaalielämän häiriöt, turra olo ja masentuneisuus ja kognition ongelmat. Vieroitusoireissa ymmärretään henkiset ja fyysiset vieroitusoireet. Mutta eihän psyykenlääkkeet muka tällaista tee vaikka yhtäläisyyksiä koko aineissa on hyvin paljon : esim adaptaatio, toleranssi, vieroitusoireet. Psykoaktiivisia aineita yhtä kaikki samankaltaisine säännönmukaisuuksineen

On typerää oikeastaan kutsua pitkittyneitä lääkityksen lopetuksesta puhjenneita oireita edes vieroitusoireiksi, jos kestää pitkään palautua kyse on enemmänkin vauriosta joka palautuu tai ei täysin palaudu. Toki protracted withdrawal jos se edes tuossa muodossa ymmärretään olisi edistystä.

Psykiatrin spekulaatiota jatkuvista lääkeharmeista:
https://joannamoncrieff.com/2019/04/01/persistent-withdrawal-and-lasting-damage-from-prescribed-drugs/

Psykiatri jolla kiinnostaa antaa suunvuoro harmia saaneille ja puhua harmeista:

https://youtube.com/@wdpsychiatry?si=whGUkwWeKI7wQfYz

Peratsin (kuten muutkin neuroleptit) on hankala lopettaa (vähintään yhtä hankalaa kuin SSRI lääkkeen lopettaminen, ehkä vielä hankalaampaa). Voisit nostaa väliaikaisesti Triptyl annosta tai siirtyä käyttämään pelkästään Mirtazapin lääkettä, joka on erilainen masennuslääke kuin Triptyl mutta molemmissa on se samaa että ne väsyttävät. Kun Peratsinin lopettaa, tulee siitä joitain vieroitusoireita joiksikin viikoiksi (kuten sinulla se ahdistus. minulla tuli sitä myös lievänä ja myös keskivaikeaa unettomuutta). Siksi suosittelen Mirtazapin lääkettä, koska koen että se auttaa niihin vieroitusoireisiin.

Anonyymi kirjoitti:

Peratsin (kuten muutkin neuroleptit) on hankala lopettaa (vähintään yhtä hankalaa kuin SSRI lääkkeen lopettaminen, ehkä vielä hankalaampaa). Voisit nostaa väliaikaisesti Triptyl annosta tai siirtyä käyttämään pelkästään Mirtazapin lääkettä, joka on erilainen masennuslääke kuin Triptyl mutta molemmissa on se samaa että ne väsyttävät. Kun Peratsinin lopettaa, tulee siitä joitain vieroitusoireita joiksikin viikoiksi (kuten sinulla se ahdistus. minulla tuli sitä myös lievänä ja myös keskivaikeaa unettomuutta). Siksi suosittelen Mirtazapin lääkettä, koska koen että se auttaa niihin vieroitusoireisiin.

Lue lisää

Ei kai täällä kannata alkaa ohjeistaa tuntemattomia ihmisiä lääkitysten kanssa.
Taitaa olla lääkärien tehtävä, jotka ovat todennäköisesti ihmisen lääkityksestä tietoisia muutenkin.
Se, miten itse tekee, tai mitä käyttää, ei tarkoita, että tee sinäkin näin kun minäkin tein.

Anonyymi kirjoitti:

Ei kai täällä kannata alkaa ohjeistaa tuntemattomia ihmisiä lääkitysten kanssa.
Taitaa olla lääkärien tehtävä, jotka ovat todennäköisesti ihmisen lääkityksestä tietoisia muutenkin.
Se, miten itse tekee, tai mitä käyttää, ei tarkoita, että tee sinäkin näin kun minäkin tein.

Lue lisää

Jos ei ole pakkohoidossa, se on täysin ihmisen omalla vastuulla että ottaako lääkkeet vai ei. Kerroin vaan omat kokemukseni, josta voi olla muille hyötyä.

Anonyymi kirjoitti:

Jos ei ole pakkohoidossa, se on täysin ihmisen omalla vastuulla että ottaako lääkkeet vai ei. Kerroin vaan omat kokemukseni, josta voi olla muille hyötyä.

" Voisit nostaa.." ja " suosittelen.."
Tuo vaikuttaa kyllä kehotukselta toiselle miten olisi hyvä toimia.
Anteeksi tästä, että huomautan asiasta.
On hyvä, kun kertoo omista kokemuksista, niistä voi todellakin olla jollekin jotain hyötyä.
Ja kyllä, pakkohoito on ainoa hoitomuoto, jossa pystytään pakottamaan käyttämään lääkkeitä. Avohoidon ollessa kyseessä, ei voida pakottaa.

Eikö se ole ihan hyvä, että lääkäri ajattelee, että sinä olet sinne tullu ihan tosissas apua pyytämään, etkä vaan huvikseen hiekkaa kantamaan?

Anonyymi kirjoitti:

Eikö se ole ihan hyvä, että lääkäri ajattelee, että sinä olet sinne tullu ihan tosissas apua pyytämään, etkä vaan huvikseen hiekkaa kantamaan?

Se ei ole hyvä, että psykiatria on niin medikalisoitunutta että elämäntuskia hoidetaan lähes poikkeuksetta pillereillä.

Anonyymi kirjoitti:

Eikö se ole ihan hyvä, että lääkäri ajattelee, että sinä olet sinne tullu ihan tosissas apua pyytämään, etkä vaan huvikseen hiekkaa kantamaan?

Toki, kun puhutaan psykiatrian käynneistä.
Mutta kun somaattisella puolellakin riittää, että on joskus aikanaan diagnosoitu jokin psyykkinen sairaus, niin yleislääkärit alkavat kysellä " eikö sinulla ole mitään psyykelääkitystä ? ". Vaikka käynnin aihe ei liity lainkaan psyykeen.
Olisivat valmiita antamaan psyykelääkereseptiä vaivaan kuin vaivaan.
Eiköhän silloin menisi psykiatrin luo, jos siltä puolelta pillereitä haluaisi.

Anonyymi kirjoitti:

Se ei ole hyvä, että psykiatria on niin medikalisoitunutta että elämäntuskia hoidetaan lähes poikkeuksetta pillereillä.

Medikalisaatio, mikä ihana tekosyy.

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että medikalisaatiota ei edes olisi, ellet sinä ja kaltaisesi haluaisi sitä yhtä helppoa ratkaisua elämän ongelmiin, kuin postaaminen suomi 24 foorumille?

Vai väitätkö että se oli nimenomaan se lääkäri joka esti sinulta sen käynnin siellä hoitajalla, tai osallistumasta ryhmätoimintaan, tai kielsi kaikki kuntouttavat työtoiminnat? Ja mitä kaikkea näitä nyt onkaan?

Vai pistänkö pääni pantiksi, että se olit nimenomaan sinä joka niistä lääkkeettömistä vaihtoehdoista olet kieltäytynyt tai väittänyt että ne ei toimi, jolloin lääkärille ei jää mitään muuta vaihtoehtoa, kuin tarjota sinulle realismia.

Anonyymi kirjoitti:

Medikalisaatio, mikä ihana tekosyy.

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että medikalisaatiota ei edes olisi, ellet sinä ja kaltaisesi haluaisi sitä yhtä helppoa ratkaisua elämän ongelmiin, kuin postaaminen suomi 24 foorumille?

Vai väitätkö että se oli nimenomaan se lääkäri joka esti sinulta sen käynnin siellä hoitajalla, tai osallistumasta ryhmätoimintaan, tai kielsi kaikki kuntouttavat työtoiminnat? Ja mitä kaikkea näitä nyt onkaan?

Vai pistänkö pääni pantiksi, että se olit nimenomaan sinä joka niistä lääkkeettömistä vaihtoehdoista olet kieltäytynyt tai väittänyt että ne ei toimi, jolloin lääkärille ei jää mitään muuta vaihtoehtoa, kuin tarjota sinulle realismia.

Lue lisää

"The chemical imbalance theory of depression is still put forward by professionals [17], and the serotonin theory, in particular, has formed the basis of a considerable research effort over the last few decades [14]. The general public widely believes that depression has been convincingly demonstrated to be the result of serotonin or other chemical abnormalities [15, 16], and this belief shapes how people understand their moods, leading to a pessimistic outlook on the outcome of depression and negative expectancies about the possibility of self-regulation of mood [64,65,66]. The idea that depression is the result of a chemical imbalance also influences decisions about whether to take or continue antidepressant medication and may discourage people from discontinuing treatment, potentially leading to lifelong dependence on these drugs [67, 68]."

https://www.nature.com/articles/s41380-022-01661-0

Anonyymi kirjoitti:

"The chemical imbalance theory of depression is still put forward by professionals [17], and the serotonin theory, in particular, has formed the basis of a considerable research effort over the last few decades [14]. The general public widely believes that depression has been convincingly demonstrated to be the result of serotonin or other chemical abnormalities [15, 16], and this belief shapes how people understand their moods, leading to a pessimistic outlook on the outcome of depression and negative expectancies about the possibility of self-regulation of mood [64,65,66]. The idea that depression is the result of a chemical imbalance also influences decisions about whether to take or continue antidepressant medication and may discourage people from discontinuing treatment, potentially leading to lifelong dependence on these drugs [67, 68]."

https://www.nature.com/articles/s41380-022-01661-0

Lue lisää

Kun lääkärisetäsi tai tätisi sanoo "sinulla on serotoniini, noradrenaliini ja dopamiini -nimisten välittäjäaineiden epätasapainotila. Masennuslääkkeet korjaavat aivojen välittäjäainetasapainoa ja vähentävät masennusoireita. "
Ja antaa hyvin nopeaa masennukseesi lääkereseptin ja ei välttämättä resurssipuutteiden takia muuta, se voinee johtaa pessimistiseen näkökulmaan siihen että mikä depressiosta parantumisen mahdollisuus on jos etenkin lääkehoito, jota pidetään nykyään ihan täysin itseisarvona, ei toimi ja vaikka toimisi lyhyellä aikavälillä, pitemmällä aikavälillä se ei välttämättä toimikaan. Se voi johtaa useiden lääkkeiden hyödyttömiin kokeilukierteisiin, lääkekoukkuihin, vieroitusoirekierteisiin, lääkekierteisiin, polyfarmasiaan, huonontuneeseen oloon ei välttämättä heti mutta pitemmällä aikavälillä.

Lääkkeen tarjoaminen myös voi heikentää ihmisellä tunnetta että ihminen voisi myös potentiaalisesti itse oppia ajan saatossa säätelemään mielialaansa elintavoilla ja työstämisellä kun hänet opetetaan tätä aineilla tekemään. Kun potilas ajattelee itsestään niin että hänellä on kemiallinen aivo-ongelma jota lääkkeet korjaa, se voi johtaa myös riippuvuuden tunteeseen lääkkeestä.

Masennus on reliabiliteetiltaan heikko sairaus. Jos sen ottaa identiteetikseen eikä mieti kaikkia syitä taustalla sille (ajattelee että syy pahaan oloon on masennus), voi jäädä paljon oppimatta elämästä ja itsestään. Kuljet elämässä eteenpäin, lääkkeiden turvin masennuksen armoilla siitä identiteetin itsellesi tehden tekemättä muutoksia joita sinun kenties olisi syytä tehdä tai tunteet turrutettuna joita olisi syytä käsitellä. Masennuslääkkeet voivat leikata tunne-elämää. Ne voivat myös apatisoida ihmistä tekemään muutoksia https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7437849/

Ihminen voi olla medication spellbinding tilassa jossa kokee lääkkeen hyödyllisemmäksi kuin se loppupeleissä onkaan. Todelliset vaikutukset ihmisen tunne-elämään voivat selvitä vasta lopettaessa lääke tai ulkopuolisten ihmisten tarkkailun turvin.

Joskus lääke toki voi johtaa parempaan oloon mutta myös lääkekoukkuun jossa ihminen ei koe enää että selviää ilman pillereitään. Pitemmällä aikavälillä siitä voi seurata ongelmia koska kukaan ei lupaa että lääke tarjoaa stabiilin jatkuvasti toimivan ratkaisun koska reseptoreissa voi pitkällä aikavälillä tapahtua myös negatiivisia muutoksia. https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/2045125320970325

Vuosikausia veivailtuihin aivoihin voi tulla muutoksia lääkkeen seurauksena mitkä voivat altistaa ihmisiä ongelmille. Esim tuhota seksuaalisuuden, kroonistaa masennusoireilua lääkeresistentimmäksi, johtaa yhä voimakkaampiin lääkityksiin jolla saatetaan yrittää korjata lääkkeen puhkaisemia oireita.

Toki aina ei tarjota matalalla kynnyksellä kovin tehokasta apua ja ihminen saattaa mennä sieltä vain mistä aita on matalin. Terapeutin etsiminen on työlästä. voi olla helppo vain napsia lääkkeitä.

Ihmisten vastuunottoa itsestään voi toki korostaa, mutta mainitsemani näkökulmat on syytä ottaa huomioon. Ihmisten pitäisi kyllä mielestäni ottaa vastuuta, mutta moni saa aivan puutaheinää tietoa lääkkeistä, heille ei tarjota kovin kattavaa apua ja masennuksesta annetaan kuva kuin sairautena joka naps vain tuleeja tarvii pillerit joka ei välttämättä lisää itsepystyvyyden tunnetta tunne- elämänsä hallitsemiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Kun lääkärisetäsi tai tätisi sanoo "sinulla on serotoniini, noradrenaliini ja dopamiini -nimisten välittäjäaineiden epätasapainotila. Masennuslääkkeet korjaavat aivojen välittäjäainetasapainoa ja vähentävät masennusoireita. "
Ja antaa hyvin nopeaa masennukseesi lääkereseptin ja ei välttämättä resurssipuutteiden takia muuta, se voinee johtaa pessimistiseen näkökulmaan siihen että mikä depressiosta parantumisen mahdollisuus on jos etenkin lääkehoito, jota pidetään nykyään ihan täysin itseisarvona, ei toimi ja vaikka toimisi lyhyellä aikavälillä, pitemmällä aikavälillä se ei välttämättä toimikaan. Se voi johtaa useiden lääkkeiden hyödyttömiin kokeilukierteisiin, lääkekoukkuihin, vieroitusoirekierteisiin, lääkekierteisiin, polyfarmasiaan, huonontuneeseen oloon ei välttämättä heti mutta pitemmällä aikavälillä.

Lääkkeen tarjoaminen myös voi heikentää ihmisellä tunnetta että ihminen voisi myös potentiaalisesti itse oppia ajan saatossa säätelemään mielialaansa elintavoilla ja työstämisellä kun hänet opetetaan tätä aineilla tekemään. Kun potilas ajattelee itsestään niin että hänellä on kemiallinen aivo-ongelma jota lääkkeet korjaa, se voi johtaa myös riippuvuuden tunteeseen lääkkeestä.

Masennus on reliabiliteetiltaan heikko sairaus. Jos sen ottaa identiteetikseen eikä mieti kaikkia syitä taustalla sille (ajattelee että syy pahaan oloon on masennus), voi jäädä paljon oppimatta elämästä ja itsestään. Kuljet elämässä eteenpäin, lääkkeiden turvin masennuksen armoilla siitä identiteetin itsellesi tehden tekemättä muutoksia joita sinun kenties olisi syytä tehdä tai tunteet turrutettuna joita olisi syytä käsitellä. Masennuslääkkeet voivat leikata tunne-elämää. Ne voivat myös apatisoida ihmistä tekemään muutoksia https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7437849/

Ihminen voi olla medication spellbinding tilassa jossa kokee lääkkeen hyödyllisemmäksi kuin se loppupeleissä onkaan. Todelliset vaikutukset ihmisen tunne-elämään voivat selvitä vasta lopettaessa lääke tai ulkopuolisten ihmisten tarkkailun turvin.

Joskus lääke toki voi johtaa parempaan oloon mutta myös lääkekoukkuun jossa ihminen ei koe enää että selviää ilman pillereitään. Pitemmällä aikavälillä siitä voi seurata ongelmia koska kukaan ei lupaa että lääke tarjoaa stabiilin jatkuvasti toimivan ratkaisun koska reseptoreissa voi pitkällä aikavälillä tapahtua myös negatiivisia muutoksia. https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/2045125320970325

Vuosikausia veivailtuihin aivoihin voi tulla muutoksia lääkkeen seurauksena mitkä voivat altistaa ihmisiä ongelmille. Esim tuhota seksuaalisuuden, kroonistaa masennusoireilua lääkeresistentimmäksi, johtaa yhä voimakkaampiin lääkityksiin jolla saatetaan yrittää korjata lääkkeen puhkaisemia oireita.

Toki aina ei tarjota matalalla kynnyksellä kovin tehokasta apua ja ihminen saattaa mennä sieltä vain mistä aita on matalin. Terapeutin etsiminen on työlästä. voi olla helppo vain napsia lääkkeitä.

Ihmisten vastuunottoa itsestään voi toki korostaa, mutta mainitsemani näkökulmat on syytä ottaa huomioon. Ihmisten pitäisi kyllä mielestäni ottaa vastuuta, mutta moni saa aivan puutaheinää tietoa lääkkeistä, heille ei tarjota kovin kattavaa apua ja masennuksesta annetaan kuva kuin sairautena joka naps vain tuleeja tarvii pillerit joka ei välttämättä lisää itsepystyvyyden tunnetta tunne- elämänsä hallitsemiseen.

Lue lisää

Miten ihminen voi oppia täysin käsittelemään tunteitaan tai ongelmiaan jos hänet on turrutettu lääkkeillä ja opetettu näkemään itsensä medikalisoituneen perspektiivin kautta olosuhteiden uhrina jolle on puhjennut lääkehoitoa tarvitseva masennussairaus?

Mielestäni lääketiedettä on syytä syyllistää masennuksen hoitomallista jonka se on rakentanut koska siinä on niin paljon vikoja. Etenkin nuoria ihmisiä se ei auta kasvamaan ja kehittymään vaan opettaa heille medikalisoituneen tavan tulkita itseään.

Se tarjoaa vain pillerit ja diagnoosin, ja kenties syvän hämmennyksen pilleripöhnän muodossa joka ei aina mene niinkuin psykiatrian oppikirjoissa eli masennuslääke terapia ja siitä vain elämä kuntoon. Muun avun ja itsepystyvyyden tunnetta se ei monesti kunnolla edes tarjoa eikä mitään syvempää filosofista pohdintaa välttämättä elämästä joka entisaikaan oli esim. uskontojen harteilla ja sitä kenties tuki enemmän yhteisöllinen elämänmuoto jossa vanhempien ihmisten viisaus tuli osaksi enemmän nuorempienkin elämää. Siellä oli jotain syvällistä pohdintaa elämän luonteesta. Psykiatriasta puuttuu viisaus ja pohdinta, joka toki voi tulla osaksi terapiaa jos tulee.

En tarkoita tässä että tässä kenenkään pitäisi uskovaiseksi alkaa itseään kehittääkseen mutta uskon että masennuksessa pitkälti ollaan kysymyksien äärellä mitä esim uskontojen filosofioissa ja ylipäätään filosofioissa on pohdittu paljon esim suhteesta kärsimykseen. Psykiatria ei anna näihin mitään näkökulmia muutakuin homehtuneet aivot jossa on se ja se rakenteessa vikana mitä pitää korjata sillä ja sillä aineella. Tai vain "terapian".

Pidän myös psykiatriaa omanlaisena uskontonaan, jossa näennäisesti toimitaan tieteen varassa kuitenkin liikkuen hämmentävän paljon uskomusten varassa. Kun luotat ylipappiisi hän valjastaa sinulle paremman olon tulevaisuudessa aineillaan jotka toisinaan on neuroplastisuutta edistäviä, toisinaan kemiallista epätasapainoa korjaavia, noh, ei sen tarvi välttämättä perustua edes niin todellisuuteen mitä lääke tekee, eikä sitä tarvi edes kunnolla ymmärtää kun se on vain HYVÄ, kun se lukee psykiatrien opuksissa suosituksena hoitoon.

Psykiatriassa on lista yksilön oireita listattuna oireyhtymiksi jossa pääpaino on yksilön aivokemioissa (jotenkin muka huomioidaan bio-psyko-sosiaalinen malli mutta kummasti se painottuu bio-osaan, osittain siksi että aina ei ole varaa muuhun). Toki on jotain sosiaalisen ympäristön huomioivia mallejakin esim avoin dialogi mutta ne on harvojen huvia. Monelle jää hämmennys, lyhyt yleislääkärivisiitti, pillerit jotka voi auttaa vain jatkamaan itselle haitallisia elintapoja ja maton alle lakaistu sisältä huutava huuto joka voisi auttaa kasvamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Medikalisaatio, mikä ihana tekosyy.

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että medikalisaatiota ei edes olisi, ellet sinä ja kaltaisesi haluaisi sitä yhtä helppoa ratkaisua elämän ongelmiin, kuin postaaminen suomi 24 foorumille?

Vai väitätkö että se oli nimenomaan se lääkäri joka esti sinulta sen käynnin siellä hoitajalla, tai osallistumasta ryhmätoimintaan, tai kielsi kaikki kuntouttavat työtoiminnat? Ja mitä kaikkea näitä nyt onkaan?

Vai pistänkö pääni pantiksi, että se olit nimenomaan sinä joka niistä lääkkeettömistä vaihtoehdoista olet kieltäytynyt tai väittänyt että ne ei toimi, jolloin lääkärille ei jää mitään muuta vaihtoehtoa, kuin tarjota sinulle realismia.

Lue lisää

Voi kuule, silloin kun masennushoidon aloitin kävin kyllä vaikka ja missä ja yritin vaikka ja mitä tullakseni tehokkaaksi yhteiskunnan jäseneksi. Toki näistä ryhmistä ei juuri kukaan maininnut vaikka jotain ryhmätoimintaa olikin, mikä vaati itsepanostusta. Ongelma oli vain psykiatrian paradigma ja väärä virheellinen käsitys siitä että pitkäaikaislääkityksiä kannattaa käyttää millä minua hoidettiin koska se vei minua hakoteille elämässä ja itseymmärryksessä sekä vahingoitti kehoani. Paremminvoiminen alkoi kyseenalaistamisesta sekä filosofisesta ajattelusta sekä selvittämisestä miten omaa oloaan voi tukea.

Toki tämän olisi voinut aikaisemminkin tehdä mutta nuorena sitä on tyhmä ja naiivi. Opettelee elämää ja valitettavasti sitä tuli opeteltua kontaktissa psykiatriaan.

Jos joku on lähtökohtaisesti hyvin siedettyä, emmepä kuitenkaan näe biologisesti täysin kenenkään kehoon mitä harmia lääke näennäisestä turvallisuudesta huolimatta voi tehdä. Toki se harmi voi olla monille mitätöntä, tai sitten näennäiseen hyötyyn verrattuna tarpeettomasti sorkitaan kehon serotoniinin toimintaa ja erilaisia aivoihin liittyviä prosesseja myös haitallisella tavalla. Ehkä harmi ei näy heti, mutta joissain tapauksissa se alkaa näkyä myöhemmin tai pulpahtelee esiin oireina joita ei aluksi ihan edes täysin yhdistä lääkkeeseen.
Kyllähän talidomidiakin joskus pidettiin turvallisena, lobotomiaakin ja tupakointia. Bentsodiatsepiinilääkityksiäkin määrättiin huomattavasti innokkaammin vailla huolta tulevaisuudesta.

Se että se on näennäisesti turvallista ei välttämättä tee siitä kuitenkaan täysin turvallista saatika että ymmärrettäisiin millainen käyttö lisäisi riskejä, miten riskejä voitaisiin välttää tekemällä tiettyjä asioita lääkkeen kanssa tietyllä tavalla ja niin päin pois. Tällaiset keskustelunaloitukset esimerkiksi voivat kertoa jotain lääkkeeseen sisältyvästä tietynlaisesta ongelmasta joka puhkeaa todennäköisemmin vaikka asian x tai y takia. Jos lääkkeiden ongelmiin suhtaudutaan vähättelevästi, ongelmatapauksissa niitä tuskin ollaan niin halukkaita tai osaavia korjaamaankaan.

Ja vielä BNDF/neurogeneesi/neuroplastisuusteorioihin kommentiksi vielä se että jos pelkää aivojensa homehtuvan (käytän tätä termiä koska se kuvastaa mielestäni humoristisesti psykiatrian käsityksiä mielenterveysongelmien vaikutuksisa aivoihin) niin
terveelliset elämäntavat edistävät neurogeneesiä ja neuroplastisuutta ja siten pitävät yllä aivojen muokkautumiskykyä. Esim. liikunta voi lisäksi auttaa lisäämään BNDF:tä eli hermokasvutekijää.

Ai luulit että masennuslääke vain pelastaa aivosi? Siis monelle emotionaalista turtumista aiheuttava lääke, joka aiheuttaa seksuaalihäiriöitä ja lopetuksessa aivosi muljahtelevat kuin sähköiskujen seurauksena eikä nukutakaan välttämättä kunnolla ja kärsit vieroitusoireista? Ja tämä lääke korjaa aivosi? Really?

Eli hyvin basic neuvot
1. Liiku kohtuudella ja huomioi jo säännöllisen arkiliikunnan positiiviset vaikutukset aivoihin
2. Syö aivoterveellisesti
3. Nuku (sitä edesauttaa kun tekee kohdan 1 ja 2 ja lisäksi huomioi rentoutuksen ja palautumisen ja pyrkii keksimään stressinhallintakeinoja. )
4. Käytä aivojasi ja ole aktiivinen. Aivosi rakentuvat sen mukaan mitä niillä teet. Myös on hyvä huomioida että antaa myös aivoille lepoa.
5. Huomioi kehosi luonnolliset tarpeet, mitä sinne kannattaa laittaa, mitä ei (joo kyllä ne perjantaikännisi eivät ole aivoillesi hyväksi) ja esim valontarve. Monet kehossa tapahtuvat prosessit tapahtuu valon rytmissä miksi valoa kannattaa saada tiettyyn aikaan päivällä ja olla saamatta keinotekoisesti yöllä.

Saat todennäköisesti biohakkeroitua jonkin verran ajatusta käyttämällä aivosi parempaan tilaan ajan kanssa kuin alkamalla leikkimään man made lääkkeillä: Kun aivosi toimivat optimaalisemmin biohakkeroinnin jälkeen tällä voi olla positiivisia vaikutuksia mielialaan. Ja ei, tämä ei korjaa ihmissuhdeongelmiasi, syvimpien henkisten tarpeidesi toteutumattomuutta, muita sotkuja elämässäsi, menetettyä toivoa tai väärällä tavalla vinksahtanutta tunne-elämää joka tarvitsee kenties työstöä.

"MUTTA KUN EN PYSTY, NYYH."

Voit pystyä jonkun ajan päästä. Olet vahvempi kuin luulet ja sinulla on langat käsissäsi. Et ole aivokemioidesi orja.

Jos käytät masennuslääkkeitä, älä nyt hyvänen aika luule että aivosi homehtuvat tai turmeltuvat ilman niitä masennuksen vuoksi.

Anonyymi kirjoitti:

Ja vielä BNDF/neurogeneesi/neuroplastisuusteorioihin kommentiksi vielä se että jos pelkää aivojensa homehtuvan (käytän tätä termiä koska se kuvastaa mielestäni humoristisesti psykiatrian käsityksiä mielenterveysongelmien vaikutuksisa aivoihin) niin
terveelliset elämäntavat edistävät neurogeneesiä ja neuroplastisuutta ja siten pitävät yllä aivojen muokkautumiskykyä. Esim. liikunta voi lisäksi auttaa lisäämään BNDF:tä eli hermokasvutekijää.

Ai luulit että masennuslääke vain pelastaa aivosi? Siis monelle emotionaalista turtumista aiheuttava lääke, joka aiheuttaa seksuaalihäiriöitä ja lopetuksessa aivosi muljahtelevat kuin sähköiskujen seurauksena eikä nukutakaan välttämättä kunnolla ja kärsit vieroitusoireista? Ja tämä lääke korjaa aivosi? Really?

Eli hyvin basic neuvot
1. Liiku kohtuudella ja huomioi jo säännöllisen arkiliikunnan positiiviset vaikutukset aivoihin
2. Syö aivoterveellisesti
3. Nuku (sitä edesauttaa kun tekee kohdan 1 ja 2 ja lisäksi huomioi rentoutuksen ja palautumisen ja pyrkii keksimään stressinhallintakeinoja. )
4. Käytä aivojasi ja ole aktiivinen. Aivosi rakentuvat sen mukaan mitä niillä teet. Myös on hyvä huomioida että antaa myös aivoille lepoa.
5. Huomioi kehosi luonnolliset tarpeet, mitä sinne kannattaa laittaa, mitä ei (joo kyllä ne perjantaikännisi eivät ole aivoillesi hyväksi) ja esim valontarve. Monet kehossa tapahtuvat prosessit tapahtuu valon rytmissä miksi valoa kannattaa saada tiettyyn aikaan päivällä ja olla saamatta keinotekoisesti yöllä.

Saat todennäköisesti biohakkeroitua jonkin verran ajatusta käyttämällä aivosi parempaan tilaan ajan kanssa kuin alkamalla leikkimään man made lääkkeillä: Kun aivosi toimivat optimaalisemmin biohakkeroinnin jälkeen tällä voi olla positiivisia vaikutuksia mielialaan. Ja ei, tämä ei korjaa ihmissuhdeongelmiasi, syvimpien henkisten tarpeidesi toteutumattomuutta, muita sotkuja elämässäsi, menetettyä toivoa tai väärällä tavalla vinksahtanutta tunne-elämää joka tarvitsee kenties työstöä.

"MUTTA KUN EN PYSTY, NYYH."

Voit pystyä jonkun ajan päästä. Olet vahvempi kuin luulet ja sinulla on langat käsissäsi. Et ole aivokemioidesi orja.

Jos käytät masennuslääkkeitä, älä nyt hyvänen aika luule että aivosi homehtuvat tai turmeltuvat ilman niitä masennuksen vuoksi.

Lue lisää

Eikös se aivojen homehtuminen ole enempi psykoosisairaiden pelko. Masentuneelle riittää että sen verran löytyy liikettä, että pääsee junan alle.

Ehkä siksi voisikin olla ihan hyvä, että ajatusvääristelijät pysyis siellä neurolepti keskusteluissa, niin ei menis puurot ja vellit sekasi.

Anonyymi kirjoitti:

Eikös se aivojen homehtuminen ole enempi psykoosisairaiden pelko. Masentuneelle riittää että sen verran löytyy liikettä, että pääsee junan alle.

Ehkä siksi voisikin olla ihan hyvä, että ajatusvääristelijät pysyis siellä neurolepti keskusteluissa, niin ei menis puurot ja vellit sekasi.

Lue lisää

Tästä sinulle tietoa masennuksen aiheuttamasta aivojen homehtumisesta lääkeyhtiöiden propagandasivulta.

https://masennusinfo.fi/masennus/masennus-vaikuttaa-aivojen-toimintaan-ja-rakenteeseen/

Masennukseen sanotaan liittyvän kognitiivisia ongelmia.

Moni potilas on saanut kuulla että heillä on kemiallinen epätasapaino jota lääke korjaa. Uudemmat neuroplastisuusteoriatkin perustuvat tavallaan väärällä tavalla toimivien aivojen korjaamiseen tai muotoutumisen edistämiseen eli kenties ajatusmallien muuttamiseen pyrkimiseen. Kovalevy veivataan auki ja sitä muokataan näin kuvainnollisesti jos sovelluksessa (ajatusmalleissa tai mielihyvän kokemisessa) on vikaa. Tähän voi toimia myös psilosybiinihoidot jossa pyritään resetoimaan aikaisempia ajatusmalleja. Mitä ei sanota on masennuslääkkeisiin potentiaalisesri liittyvä tunteisen turtuminen joka ulottuu myös seksuaalipuolelle.

Monen etenkin nuoren aivot ovat neuroplastiset jo. Ajvot uudistuu läpi elämän. Jokainen teko mitä teemme rakentaa vähäsen aivojamme uusiksi. Neurogeneesiä ja neuroplastisuutta voi edistää liikunnalla ja terveillä elämäntavoilla. Terapia on myös biologista hoitoa joka rakentaa uusia hermoyhteyksiä. Meditaatiolla on tutkitusti vaikutuksia aivoihin myös.

Masennus on myös aikaan reagoiva tila jossa on suurta spontaania paranemista. Mitään täydellistä onnea ja auvoa ei välttämättä monelle tule mutta elämä voi olla tyydyttävää masennuskausistakin huolimatta koska aurinko voi paistaa risukasoihinkin välillä.

Masennuslääkkeet on monelle hyödyttömiä eikä pelasta itsemurhalta välttämättä vaan lääkekoukku, haitat ja viekkarit voi viedä kohti junarataa.

Anonyymi kirjoitti:

Tästä sinulle tietoa masennuksen aiheuttamasta aivojen homehtumisesta lääkeyhtiöiden propagandasivulta.

https://masennusinfo.fi/masennus/masennus-vaikuttaa-aivojen-toimintaan-ja-rakenteeseen/

Masennukseen sanotaan liittyvän kognitiivisia ongelmia.

Moni potilas on saanut kuulla että heillä on kemiallinen epätasapaino jota lääke korjaa. Uudemmat neuroplastisuusteoriatkin perustuvat tavallaan väärällä tavalla toimivien aivojen korjaamiseen tai muotoutumisen edistämiseen eli kenties ajatusmallien muuttamiseen pyrkimiseen. Kovalevy veivataan auki ja sitä muokataan näin kuvainnollisesti jos sovelluksessa (ajatusmalleissa tai mielihyvän kokemisessa) on vikaa. Tähän voi toimia myös psilosybiinihoidot jossa pyritään resetoimaan aikaisempia ajatusmalleja. Mitä ei sanota on masennuslääkkeisiin potentiaalisesri liittyvä tunteisen turtuminen joka ulottuu myös seksuaalipuolelle.

Monen etenkin nuoren aivot ovat neuroplastiset jo. Ajvot uudistuu läpi elämän. Jokainen teko mitä teemme rakentaa vähäsen aivojamme uusiksi. Neurogeneesiä ja neuroplastisuutta voi edistää liikunnalla ja terveillä elämäntavoilla. Terapia on myös biologista hoitoa joka rakentaa uusia hermoyhteyksiä. Meditaatiolla on tutkitusti vaikutuksia aivoihin myös.

Masennus on myös aikaan reagoiva tila jossa on suurta spontaania paranemista. Mitään täydellistä onnea ja auvoa ei välttämättä monelle tule mutta elämä voi olla tyydyttävää masennuskausistakin huolimatta koska aurinko voi paistaa risukasoihinkin välillä.

Masennuslääkkeet on monelle hyödyttömiä eikä pelasta itsemurhalta välttämättä vaan lääkekoukku, haitat ja viekkarit voi viedä kohti junarataa.

Lue lisää

"depressioon liittyvä pitkään jatkunut stressi ja korkeat stressihormonipitoisuudet (kortisoli) voivat vaurioittaa hippokampusta."

Ratkaisu toksisten pillereiden sijaan voi olla hermokasvutekijä bndf tasoja nostavat, neurogeneesiä ja neuroålastisuutta tukevat kunnon elämäntavat, liikunta, kunnon nukkuminen, stressinhallinta, kunnon aivoterveysruokavalio (päihteet pois) ja meditaatio. Aivot rakentuu joka päivä uudelleen. Jos istut apaattisena kotona aivoistasi tulee apaattiset. Jos kävelet, annat aivoille haasteita, ja elät terveellisesri neuroplastisuus korjaa vaikka sen homehtuneen hippokampuksesi ja aivojesi toiminta tehostuu ja jossain vaiheessa prosessia mieliala voi nousta. Masentunut voi asteittain alkaa aktivoitumaan.

Sovellusvikaa eli ajatusmalleja tai elämäntilannetta tämä ei ratkaise. Eikä lääkevammoja.

Anonyymi kirjoitti:

"depressioon liittyvä pitkään jatkunut stressi ja korkeat stressihormonipitoisuudet (kortisoli) voivat vaurioittaa hippokampusta."

Ratkaisu toksisten pillereiden sijaan voi olla hermokasvutekijä bndf tasoja nostavat, neurogeneesiä ja neuroålastisuutta tukevat kunnon elämäntavat, liikunta, kunnon nukkuminen, stressinhallinta, kunnon aivoterveysruokavalio (päihteet pois) ja meditaatio. Aivot rakentuu joka päivä uudelleen. Jos istut apaattisena kotona aivoistasi tulee apaattiset. Jos kävelet, annat aivoille haasteita, ja elät terveellisesri neuroplastisuus korjaa vaikka sen homehtuneen hippokampuksesi ja aivojesi toiminta tehostuu ja jossain vaiheessa prosessia mieliala voi nousta. Masentunut voi asteittain alkaa aktivoitumaan.

Sovellusvikaa eli ajatusmalleja tai elämäntilannetta tämä ei ratkaise. Eikä lääkevammoja.

Lue lisää

Tosin lääkevammatkin kuntoutuu neuroplastisuuden kautta. Se vaatii vaan pahimmillaan paljon aikaa

Anonyymi kirjoitti:

Tästä sinulle tietoa masennuksen aiheuttamasta aivojen homehtumisesta lääkeyhtiöiden propagandasivulta.

https://masennusinfo.fi/masennus/masennus-vaikuttaa-aivojen-toimintaan-ja-rakenteeseen/

Masennukseen sanotaan liittyvän kognitiivisia ongelmia.

Moni potilas on saanut kuulla että heillä on kemiallinen epätasapaino jota lääke korjaa. Uudemmat neuroplastisuusteoriatkin perustuvat tavallaan väärällä tavalla toimivien aivojen korjaamiseen tai muotoutumisen edistämiseen eli kenties ajatusmallien muuttamiseen pyrkimiseen. Kovalevy veivataan auki ja sitä muokataan näin kuvainnollisesti jos sovelluksessa (ajatusmalleissa tai mielihyvän kokemisessa) on vikaa. Tähän voi toimia myös psilosybiinihoidot jossa pyritään resetoimaan aikaisempia ajatusmalleja. Mitä ei sanota on masennuslääkkeisiin potentiaalisesri liittyvä tunteisen turtuminen joka ulottuu myös seksuaalipuolelle.

Monen etenkin nuoren aivot ovat neuroplastiset jo. Ajvot uudistuu läpi elämän. Jokainen teko mitä teemme rakentaa vähäsen aivojamme uusiksi. Neurogeneesiä ja neuroplastisuutta voi edistää liikunnalla ja terveillä elämäntavoilla. Terapia on myös biologista hoitoa joka rakentaa uusia hermoyhteyksiä. Meditaatiolla on tutkitusti vaikutuksia aivoihin myös.

Masennus on myös aikaan reagoiva tila jossa on suurta spontaania paranemista. Mitään täydellistä onnea ja auvoa ei välttämättä monelle tule mutta elämä voi olla tyydyttävää masennuskausistakin huolimatta koska aurinko voi paistaa risukasoihinkin välillä.

Masennuslääkkeet on monelle hyödyttömiä eikä pelasta itsemurhalta välttämättä vaan lääkekoukku, haitat ja viekkarit voi viedä kohti junarataa.

Lue lisää

Miksi kaikki masentuneet jotka olen tavannu, niin puhuu joko vakavasta tai keskivakavasta masennuksesta. Ei heistä kukaan puhu mistään kemiallisesta tasapainosta. Onko sekin joku psykoosi sairauden termi?

Anonyymi kirjoitti:

Tosin lääkevammatkin kuntoutuu neuroplastisuuden kautta. Se vaatii vaan pahimmillaan paljon aikaa

Kritisisoin sitä että masentuneet (en nyt tarkoita niitä itsetuhoisimmalla tavalla masentuneita) saattavat luulla että mitään ei ole tehtävissä kuin tyyliin lääkitys eivätkä ota tippaakaan vastuuta olonsa parantamisesta. Ihmiset ovat vahvempia kuin luulevat ja eteenpäin pääseminen vaatii ponnistelua. Joskus ajan pitää kulua tiettyyn pisteeseen että on päässyt prosessoinnissa siihen pisteeseen että kykenee tekemään muutoksia. Muutosten tekeminen hyvin pieninä palasina on järkevää.

Olen itse ollut myös itsetuhoisimmalla tavalla masentunut ja olen siitäkin tilasta päässyt lääkkettä eteenpäin asteittaisella aktivoitumisella ja työstöllä. Sekä terveellisellä elämällä joka on tehostanut varmasti aivojen hermoverkkojen toimintaa, koska tuntuu että pää toimii paremmin verrattuna siihen aikaan. Aivot rakentuvat joka päivä uusiksi, toki ikää myöten ne eivät ole enää niin neuroplastiset kuin nuorena mutta toivoa on.

Kaikessa olennaista on toivon tunne, jos toivo ja merkitys on mennyt täysin, voi olla hankala motivoida itseään tekemään mitään minkään parantamiseksi. Mutta silloinkin voi tehdä oloaan parantavia muutoksia jos joskus asiat tulevaisuudessa muuttuisivatkin.

Tuhoisat käyttäytymismallit masentuneella on esim että he elävät epäterveellisesti, eivät huomioi kehon tarpeita, käyttävät niitä kaikkien helpoimpia ja tuhoisimpia keinoja mielialan parantamiseen (esim. alkoholi), eivät ole kykeneviä edes yrittämään käsitellä omia ongelmiaan eli eivät edes hae terapiaa. Elävät täysin keholle luonnotonta elämää joka tottakai masentaa ihmisen (esim ulkoilun puute, tietokoneella päivät istuminen ilman luonnonvaloa, paska prosessoitu ruokavalio joka ei auta yhtään aivoja, päihteillä äkkiä pieni nousu mielialaan, kofeiinilla jaksamista jne).

Ihmisen pitää oppia tasaamaan hermostonsa toimintaa ja ottamaan velvollisuuksia vastaan sen verran että eivät ole jossain burn outissa tai stressitasojen aallonharjalla. Tämä toki on haastavaa ja ei aina itsestä kiinni mutta paljon voi itsekin vaikuttaa valinnoillaan Masennus voi olla yhtälailla seurausta pitkäänkestäneestä stressistä johtuvasta tilasta missä ihminen lamaantuu ja on turra. Se voi olla myös kehon luonnollinen suojamekanismi ns rauhoittaa tilannetta ja ihminen voi tänä aikana oppia vaihtoehtoisia terveempiä käytösmalleja.

Toki masentuneita ei voi täysin kritisoida tästä kaikesta koska lääketiede toitottaa että masennus on aivoja homehduttava sairaus, mihin tarvii lääkkeitä tehostamaan tyyliin hermoverkkojen toimintaa (joka voisi tehostua kyllä ihan luonnollisillakin keinoilla mitä moni ei tajua). Niitä kun vuosia käyttää niin sinulle tulee lääkekoukku, kenties jo kroonisen lääkkeenkäytön tai vieroitusoireiden puhkaisemia ongelmia. Aloittajan teksti kuvaa ongelmia mitä lääkkeenkäytöstä voi puhjeta mitkä kyllä voivat itsessään masentaa. Ihminen saattaa saada kuvan että on täysin olosuhteiden ja homehtuneiden aivojensa armoilla oleva olento jota vain lääkärisetä tai täti auttaa ja uudet pillerit koska mikäänhän ei masentunutta voi auttaa nousemaan aallonpohjalta koska poloinen masentunut ei voi mitään millekään. Ei ehkä sillä hetkellä mutta asteittain voi.

Lisäksi hoitoon voi olla hankala päästä ja se on lääkekeskeistä. Ihmisillä voi olla hankalia elämäntilanteita muutosten tekemiseen (esim taloudellisen tuen puute, sosiaalisen tuen puute) mikä lisää stressiä missä on hankala sitten toimia, mutta tämä taas ei ole sitten mistään ihmisaivoista peräisin olevaa masennusta vaan elämäntilanteeseen ja resursseihin liittyvää masennusta.

Lisäksi moni luulee että joskus tulee 24/7 absoluuttinen ilo ja auvo ja tasapaino . EI TULE. Elämässä on kärsimystä. Voit menettää vaikka mitä. Sinun pitää silti vaan diilata asioiden kanssa, tuli mitä tuli (ellet sitten päätä elämääsi). Voi tulla ero, kuolemantapauksia, saat fyysisiä terveysongelmia, raha-ongelmia. Koko elämäsi voisi tiivistää tähän lauseeseen "opettele diilaamaan asioiden kanssa".

Olennaisessa osassa mielenterveyden kanssa kamppailuun on selviytymiskeinojen opettelu mitkä pitävät arjessa kiinni, terveet elämäntavat ja tunteiden käsittelytaidot.
Monet ikäänkuin opetetaan pilleristä löytämään itselle selviytymiskeino. Kyllä, on parempiakin lääkäreitä jotka informoivat potilasta lääkeongelmista ja käyttävät näitä vain pahemman yli mutta on paljon lääkkeisiin koukutettuja pitkäaikaiskäyttäjiä joille masennusdiagnoosi on kuin osa identiteettiä.

Jos joskus näistä selviytymiskeinoista lipsuu,aina voi palata niiden pariin ja ne voivat tukea matkalla kohti parempaa toimintakykyä ja mielialaa. Joskus on hankalaakin. Voi olla tosi hankalaa, mutta kritisoin nykymallia jossa tämä on monesti lääkekuurin arvoinen asia. Koko ihmiselämän tunteet on medikalisoitu.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi kaikki masentuneet jotka olen tavannu, niin puhuu joko vakavasta tai keskivakavasta masennuksesta. Ei heistä kukaan puhu mistään kemiallisesta tasapainosta. Onko sekin joku psykoosi sairauden termi?

Lue lisää

No sinä leikitkin tyhmää ja tuilet. Kemiallinen epätasapaino vertaus on se mitä psykiatrit kertovat potilailleen syynä käyttää lääkkeitä, mikä on valetta ja epätieteellistä.

Siinä kaksi esimerkkiä tästä eli hatusta tämä ei ole vedetty:

1. Esimerkki epätieteellistä huttua tarjoilevasta psykiatrista
https://youtu.be/Yus6XpO-TzQ?si=ZwAz0uwGeWLfLXXp

2. Esimerkki epätieteellistä höpöhöpöä tarjoilevasta suomalaisen sairaalan informaatiosivustosta
"Masennusoireita syntyy mm. serotoniini, noradrenaliini ja dopamiini -nimisten välittäjäaineiden epätasapainotiloista. Masennuslääkkeet korjaavat aivojen välittäjäainetasapainoa ja vähentävät masennusoireita. " https://www.tays.fi/fi-FI/Ohjeet/Potilasohjeet/Psykiatria/Masennus_eli_mielialalaakkeet(25726)

Tähän viittasi psykiatri minulle aikanaan aloittaessaan SSRI-lääkkeet syynä lääkkeenkäytölle. Eli kuulin valeita ja epätieteellistä huttua.

Anonyymi kirjoitti:

No sinä leikitkin tyhmää ja tuilet. Kemiallinen epätasapaino vertaus on se mitä psykiatrit kertovat potilailleen syynä käyttää lääkkeitä, mikä on valetta ja epätieteellistä.

Siinä kaksi esimerkkiä tästä eli hatusta tämä ei ole vedetty:

1. Esimerkki epätieteellistä huttua tarjoilevasta psykiatrista
https://youtu.be/Yus6XpO-TzQ?si=ZwAz0uwGeWLfLXXp

2. Esimerkki epätieteellistä höpöhöpöä tarjoilevasta suomalaisen sairaalan informaatiosivustosta
"Masennusoireita syntyy mm. serotoniini, noradrenaliini ja dopamiini -nimisten välittäjäaineiden epätasapainotiloista. Masennuslääkkeet korjaavat aivojen välittäjäainetasapainoa ja vähentävät masennusoireita. " https://www.tays.fi/fi-FI/Ohjeet/Potilasohjeet/Psykiatria/Masennus_eli_mielialalaakkeet(25726)

Tähän viittasi psykiatri minulle aikanaan aloittaessaan SSRI-lääkkeet syynä lääkkeenkäytölle. Eli kuulin valeita ja epätieteellistä huttua.

Lue lisää

Oikea tieto olisi ollut:

-masennuslääkkeet ovat psykoaktiivisesti vaikuttavia aineita joissa on jonkinlainen vaikutus huolimatta oletko masentunut vai et. Osa kokee vaikutuksen hyödyllisenä ja mukavana, osa ei. Tieteellisissä tutkimuksissa koskien tehoa ero plaseboon ei ole merkittävä. Psykoaktiivinen vaikutus voi olla myös ei välttämättä täysin suotuisa, esim tunteita leikkaava
- NNT luku lääkkeestä: montako tarvitaan hoitaa että yksi saa tehon. Vink vink aika monta.
- masennuslääkkeet eivät korjaa aivojen välittäjäainetasapainoa tieteellisesti todistetusti eikä vaikka psykiatria kuinka haluaisi uskonnossaan niin ajatella ja potilaalle ja itselleen uskotella. Uskottelemalla siitä ei silti tule todellisuutta. Ja uskontoahan psykiatria onkin pitkälle koska jakaa epätieteellistä huttua ja uskomuksiaan aineista.

- kun leikit masennuslääkkeillä leikit rulettia seksuaalielämälläsi jonka lääkkeet voi tuhota ja ongelmat jatkua käytön jälkeen. Haluatko ottaa tämän riskin jos saat vastineeksi melko surkean tehon ja todennäköisesti pitkälti plasebohoitoa ja jos joku teho onkin niin se voi perustua siihen että koko tunne-elämääsi leikataan?
- kokemasi teho pillereistä voi perustua ihan siihen että välttelet jatkuvasti pillerin ottamalla vieroitusoireita koska siihen dependence ilmiö perustuu. On hankala sanoa onko lääkkeestä oikeasti hyötyä
- jos ne ei korjaa välittäjäainetasapainoa, miksi niitä pitää käyttää parantuakseen masennuksesta?
Niiden vaikutusprofiili on kuin kipulääkkeissä? (Ei kipulääkkeitäkään käytetä usein vain rajattomasti eri lääkärien vuosikausia reseptiä uusien ja opioidi dependence fyysinen riippuvuus ongelmat sentään joku tiedostaa). Käytän niitä kuin heroiinia parantaakseni oloani? Saahan huumeista hyvän olon toki ainakin joksikin aikaa ja kuinka perjantaipullo pelastaakaan monet stressaavasta työviikosta! Neuroplastisuuden lisäämiseen? Ei minulla siinä mitään ongelmaa ollut, olin nuori plastisten aivojeni kanssa joilla psykiatria eksperimentoi ja elintavat ja stressinhallinta varmasti korjaavat pitkälti sitä mitä ehkäpä esim kova stressi on hippokampukselle tehnyt.

Miksi psykiatrian pitää leikkiä että masennuslääkkeet olisi aivoille hyödyllisiä?

- toki niistä joillekin voi olla hyötyä kuten muistakin psykiatrian huumeista kuten ketamiinista ;)
- vaikka ne ei näennäisesti aiheuta riippuvuutta, ne voi kumminkin saada kehon fyysisesti mukautumaan niihin mistä seurauksena on vieroirusoireet joita on mm veikeät sähköiskut päässä ja jos joskus onkin kehossa jonkinlainen epätasapaino, se on silloin kun sähköiskut napsuu vaan katsetta liikutellessa ja kun miljardit neuronit ja hermosto on tottuneet aineen alla oloon neuronit ei toimi normaalisti X kestävän ajan aineen alasajon jälkeen. Mistä seuraa kaikkea hassua esim unen häiriintymistä viekkarina (kuten huumeista monesti koska kyseiset aineet voi sotkea unen arkkitehtuuria jo käytön aikana, ja lopetuksessa)
- joskus kyseisistä aineesta voi tulla paradoksaalisia vaikutuksia esim levottomuuden kasvua. Kuten kaikissa huumeissa joskus "trippi ei ole hyvä". En viittaa tällä että aineen vaikutusprofiili on identtinen huumeisiin mutta yhtymäkohtia on monia eri psykoaktiivisissa aineissa (esim adaptaatio, vieroitusoireet, toleranssiongelmat, monilla huumeilla saa seksielämänsä pitemmän päälle tuhottua)

Oi kuinka olisinkaan arvostanut tätä tietoa!

Milloin näemme rehellisiä psykiatreja??

Anonyymi kirjoitti:

Oikea tieto olisi ollut:

-masennuslääkkeet ovat psykoaktiivisesti vaikuttavia aineita joissa on jonkinlainen vaikutus huolimatta oletko masentunut vai et. Osa kokee vaikutuksen hyödyllisenä ja mukavana, osa ei. Tieteellisissä tutkimuksissa koskien tehoa ero plaseboon ei ole merkittävä. Psykoaktiivinen vaikutus voi olla myös ei välttämättä täysin suotuisa, esim tunteita leikkaava
- NNT luku lääkkeestä: montako tarvitaan hoitaa että yksi saa tehon. Vink vink aika monta.
- masennuslääkkeet eivät korjaa aivojen välittäjäainetasapainoa tieteellisesti todistetusti eikä vaikka psykiatria kuinka haluaisi uskonnossaan niin ajatella ja potilaalle ja itselleen uskotella. Uskottelemalla siitä ei silti tule todellisuutta. Ja uskontoahan psykiatria onkin pitkälle koska jakaa epätieteellistä huttua ja uskomuksiaan aineista.

- kun leikit masennuslääkkeillä leikit rulettia seksuaalielämälläsi jonka lääkkeet voi tuhota ja ongelmat jatkua käytön jälkeen. Haluatko ottaa tämän riskin jos saat vastineeksi melko surkean tehon ja todennäköisesti pitkälti plasebohoitoa ja jos joku teho onkin niin se voi perustua siihen että koko tunne-elämääsi leikataan?
- kokemasi teho pillereistä voi perustua ihan siihen että välttelet jatkuvasti pillerin ottamalla vieroitusoireita koska siihen dependence ilmiö perustuu. On hankala sanoa onko lääkkeestä oikeasti hyötyä
- jos ne ei korjaa välittäjäainetasapainoa, miksi niitä pitää käyttää parantuakseen masennuksesta?
Niiden vaikutusprofiili on kuin kipulääkkeissä? (Ei kipulääkkeitäkään käytetä usein vain rajattomasti eri lääkärien vuosikausia reseptiä uusien ja opioidi dependence fyysinen riippuvuus ongelmat sentään joku tiedostaa). Käytän niitä kuin heroiinia parantaakseni oloani? Saahan huumeista hyvän olon toki ainakin joksikin aikaa ja kuinka perjantaipullo pelastaakaan monet stressaavasta työviikosta! Neuroplastisuuden lisäämiseen? Ei minulla siinä mitään ongelmaa ollut, olin nuori plastisten aivojeni kanssa joilla psykiatria eksperimentoi ja elintavat ja stressinhallinta varmasti korjaavat pitkälti sitä mitä ehkäpä esim kova stressi on hippokampukselle tehnyt.

Miksi psykiatrian pitää leikkiä että masennuslääkkeet olisi aivoille hyödyllisiä?

- toki niistä joillekin voi olla hyötyä kuten muistakin psykiatrian huumeista kuten ketamiinista ;)
- vaikka ne ei näennäisesti aiheuta riippuvuutta, ne voi kumminkin saada kehon fyysisesti mukautumaan niihin mistä seurauksena on vieroirusoireet joita on mm veikeät sähköiskut päässä ja jos joskus onkin kehossa jonkinlainen epätasapaino, se on silloin kun sähköiskut napsuu vaan katsetta liikutellessa ja kun miljardit neuronit ja hermosto on tottuneet aineen alla oloon neuronit ei toimi normaalisti X kestävän ajan aineen alasajon jälkeen. Mistä seuraa kaikkea hassua esim unen häiriintymistä viekkarina (kuten huumeista monesti koska kyseiset aineet voi sotkea unen arkkitehtuuria jo käytön aikana, ja lopetuksessa)
- joskus kyseisistä aineesta voi tulla paradoksaalisia vaikutuksia esim levottomuuden kasvua. Kuten kaikissa huumeissa joskus "trippi ei ole hyvä". En viittaa tällä että aineen vaikutusprofiili on identtinen huumeisiin mutta yhtymäkohtia on monia eri psykoaktiivisissa aineissa (esim adaptaatio, vieroitusoireet, toleranssiongelmat, monilla huumeilla saa seksielämänsä pitemmän päälle tuhottua)

Oi kuinka olisinkaan arvostanut tätä tietoa!

Milloin näemme rehellisiä psykiatreja??

Lue lisää

Oletko koskaan kokeillut, hyötyisitkö enemmän neurolepteistä kuin SSri lääkkeistä?

Anonyymi kirjoitti:

Oletko koskaan kokeillut, hyötyisitkö enemmän neurolepteistä kuin SSri lääkkeistä?

Yleensä kun mitään järkevää sanottavaa ei ole, henkilö hyökkää argumentoinnissaan kirjoittajaa vastaan. :)

Anonyymi kirjoitti:

Miksi kaikki masentuneet jotka olen tavannu, niin puhuu joko vakavasta tai keskivakavasta masennuksesta. Ei heistä kukaan puhu mistään kemiallisesta tasapainosta. Onko sekin joku psykoosi sairauden termi?

Lue lisää

Sille en voi mitään että masentuneet kaverisi puhuvat vain psykiatriajargonin mukaisesti masennuksen eri asteista tai että et osaa yhdyssanoja ja ainut argumentointisi on haukkua muita psykoosipotilaiksi. Toivottavasti nykykäytäntöjen mukaan potilaille ei enää valehdella syistä käyttää lääkkeitä ja psykiatria on kehittynyt tässä suhteessa.

Anonyymi kirjoitti:

Sille en voi mitään että masentuneet kaverisi puhuvat vain psykiatriajargonin mukaisesti masennuksen eri asteista tai että et osaa yhdyssanoja ja ainut argumentointisi on haukkua muita psykoosipotilaiksi. Toivottavasti nykykäytäntöjen mukaan potilaille ei enää valehdella syistä käyttää lääkkeitä ja psykiatria on kehittynyt tässä suhteessa.

Lue lisää

Ongelmat masennuksen ymmärtämisessä lääketieteellisenä sairautena ja siinä että lääkäri esittelee potilaalle masennuksen vain lääketieteellisenä sairautena (johon sitten määrää lääkkeet):

https://youtube.com/shorts/K9xL4Z-6K4I?si=3CwYzQE77OxFkm03

Anonyymi kirjoitti:

Eikös se aivojen homehtuminen ole enempi psykoosisairaiden pelko. Masentuneelle riittää että sen verran löytyy liikettä, että pääsee junan alle.

Ehkä siksi voisikin olla ihan hyvä, että ajatusvääristelijät pysyis siellä neurolepti keskusteluissa, niin ei menis puurot ja vellit sekasi.

Lue lisää

Eiköhän tässä pointtina ole enemmän se että psykiatri näkee potilaan sairauden aivojen homehtumisena mihin on tärkeää määrätä pillereitä (jotka tietenkin psykiatrian kirjallisuuden mukaan suojelee muka aivoja ja auttaa biologisesti) että kuin potilas näkee itsensä niin. Homehtuminen viittaa esim tuohon lääkeyhtiölinkkiin missä masennuslääkkeet esitellään pelastavina keinoina tähän aivo-ongelmaan mikä vaikuttaa jopa aivojen rakenteeseen. Toki potilaskin voi alkaa ajatella että hoitaa lääkkeillä aivoissaan olevia ongelmia (esim serotoniinivajaus) jos lääkäri esittelee asian noin milloin voidaan mennä sitten polulle missä potilas alkaa tulkita omia tunnetilojaan niin että hänellä on sairaus mihin hän tarvii lääkkeet, voi koukuttua niihin pitemmäksi aikaa kuin tarvitsisi sen sijaan että osaisi käyttää enemmän muita selviytymiskeinoja ratkoa tilannetta.

Tässä päästään siihen että masennuslääkkeet voidaan ymmärtää kahdella tavalla, että ne korjaa jotain biologista ongelmaa tai niin että ne on psykoaktiivisia aineita joista voi olla hyötyä ihmisen tunne-elämän ongelmiin

Psykiatrit tuntuvat uskovan tähän biologisen ongelman korjaamiseen. Itse en enää usko.

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän tässä pointtina ole enemmän se että psykiatri näkee potilaan sairauden aivojen homehtumisena mihin on tärkeää määrätä pillereitä (jotka tietenkin psykiatrian kirjallisuuden mukaan suojelee muka aivoja ja auttaa biologisesti) että kuin potilas näkee itsensä niin. Homehtuminen viittaa esim tuohon lääkeyhtiölinkkiin missä masennuslääkkeet esitellään pelastavina keinoina tähän aivo-ongelmaan mikä vaikuttaa jopa aivojen rakenteeseen. Toki potilaskin voi alkaa ajatella että hoitaa lääkkeillä aivoissaan olevia ongelmia (esim serotoniinivajaus) jos lääkäri esittelee asian noin milloin voidaan mennä sitten polulle missä potilas alkaa tulkita omia tunnetilojaan niin että hänellä on sairaus mihin hän tarvii lääkkeet, voi koukuttua niihin pitemmäksi aikaa kuin tarvitsisi sen sijaan että osaisi käyttää enemmän muita selviytymiskeinoja ratkoa tilannetta.

Tässä päästään siihen että masennuslääkkeet voidaan ymmärtää kahdella tavalla, että ne korjaa jotain biologista ongelmaa tai niin että ne on psykoaktiivisia aineita joista voi olla hyötyä ihmisen tunne-elämän ongelmiin

Psykiatrit tuntuvat uskovan tähän biologisen ongelman korjaamiseen. Itse en enää usko.

Lue lisää

Ei kai niin yksinkertaisia tai uusavuttomia ihmisiä ole, että ne ignooraa sen 90% sitä kaikkea muuta hoitoa ja jää vaan tyhmänä makaamaan ja odottamaan että jotkut pillerit hoitaa?

Anonyymi kirjoitti:

Ei kai niin yksinkertaisia tai uusavuttomia ihmisiä ole, että ne ignooraa sen 90% sitä kaikkea muuta hoitoa ja jää vaan tyhmänä makaamaan ja odottamaan että jotkut pillerit hoitaa?

Lue lisää

Psykiatrian hoitosuositus masennukseen on lääkkeet ja terapia. Tässä ongelmana on vain se, että terapiaan voi olla hankala päästä ja se että lääkitys voi hankaloittaa terapiaa, koska lääkkeet voi leikata tunteita. Lääkitys voi haitata ongelmiin käsiksi pääsyä ja niiden työstöä. Ihminen ei pääse kunnolla tunteisiin käsiksi eikä välttämättä tee elämässä tarvittavia muutoksia koska pystyy lääkityksen turvin jatkamaan itselleen haitallista polkua tai tapoja turruttaessaan sisimpäänsä. Toki en väitä että kaikilla tunne-elämä surkastuu mutta moni menettää sävyjä tunne-elämästään, tunnehuiput hyvässä ja pahassa. Miksi käsitellä asioita jos lääkkeillä ongelmat tuntuvat katoavan? (Ainakin hetkellisesti)

Ylläolevassa linkeissä on hyvin esitelty ongelmat, mitä siihen voi liittyä jos psykiatria esittelee potilaalle masennuksen lääketieteellisenä ongelmana, tai esim kemiallisena häiriönä jota lääkkeet korjaa. Ongelma on se että potilas voi koukuttua tämän seurauksena henkisesti lääkkeisiin enemmän, ottaa masennuksen osaksi identiteettiään (näkee että masennus on syy asioille, eikä oire ja lääkitys nousee liian olennaiseen asemaan) ja lisäksi tämä lääkekeskeinen sairauskeskeinen malli voi vähentää potilaan tunnetta kyvystä itse ratkaista ongelmiansa tai oppia säätelemään tunteitaan. Potilas opetetaan konkreettisesti jo jopa nuorena säätelemään/käsittelemään tunteitaan kemikaalien avulla.

Ongelmia voi mielestäni tulla, jos ihminen uskoo että masennus on syy oireille eikä että masennus on oire jostain jota kannattaa syvemmin alkaa ratkaista. Voi olla hankala ratkaista ongelmia lääkkeissä (syyt mainittu edellä). Lääkeyhtiöt on maalanneet kuvan masennuksesta kemiallisena häiriönä johon löytyy simppeli ratkaisu. Paljon jätetään kertomatta monelle potilaalle lääkkeiden potentiaalisista negatiivisista vaikutuksista tunne-elämään esim tunnetason leikkautuminen. Kutsuminen lääkkeitä vain masennuslääkkeiksi on harhaanjohtavaa.

Uskoisin että ihmisen kapasiteettia itse ratkoa ongelmiaan lisäisi se että masennusta ei ymmärrettäisi niin vahvasti biologisena häiriönä, lääketieteellisenä biologispohjaisena sairautena vaan oireena jostakin, ja masennus voi liittyä hyvin moninaisiin laukaisijoihin traumoista, huonoihin elintapoihin ja sosiaalisen ympäristön tai resurssien ongelmiin. Lisäksi kun ihmiselle kerrotaan realistisesti ja kriittisesti lääkkeistä, keppinä esim pahimman yli ja viekkareista, se ei edesauta samaa henkistä riippuvuutta lääkkeisiin.

Muita ongelmia lääkkeissä mitkä voi haitata paranemista on omista tunteista erkaantuminen, medication spellbinding (ei tajua lääkkeen vaikutusta itseensä) ja lääkkeiden vuoksi pahentunut olo. Ihmisen pitää selvitä mahdollisesti sekä masennuksesta että lääkkeistä sekä potentiaalisesti opetella vielä uudestaan selviytyskeinoja lääkkeistä irtautuessa.

Luin mielenkiintoisia näkemyksiä lääkkeisiin sisältyvästä neuroplastisuuden lisääntymisestä. Lääkitys voi edesauttaa myös negatiivisten ajatusmallien ja haitallisten ajatustapojen syntymistä lisätessään neuroplastisuutta. Tämän vuoksi terapia olisi tärkeää lääkityksellä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei kai niin yksinkertaisia tai uusavuttomia ihmisiä ole, että ne ignooraa sen 90% sitä kaikkea muuta hoitoa ja jää vaan tyhmänä makaamaan ja odottamaan että jotkut pillerit hoitaa?

Lue lisää

Tyhmyyttä edesauttaa masennuksen esittely biologispohjaisena häiriön joka on sairaus eikä oire jostain jossa lääkitys nostetaan jalustalle. Silloin lääkehoito voi painottua potilaan mielestä erittäin tärkeään rooliin ja minäpystyvyyden tunne kärsiä. "Minulla on vain tällainen sairaus nimeltä masennus, varmaan suvussa kulkee kemialliset häiriöt päässä, pitää käyttää serotoniinin tasoa nostavia lääkityksiä kun minulla on serotoniinitasot varmaan alhaiset)". Olen kuullut ihmisten oikeasti puhuvan tällaista. He ovat vain olosuhteiden armoilla sairauden nimeltä masennus armoilla joka on kuin diabetes ja se tarvii insuliiniaan.

Tyhmytttä lisää se kun lääkäri ei edes kerro lääkkeiden potentiaalisista negatiivisista vaikutuksista psyykkeeseen (masennuslääkkeissä esim tunteiden leikkautuminen tai apaattisen välinpitämättömän olon lisääntyminrn) tai lääkkeisiin sisältyvistä ongelmista esim vieroitusoireet. Tässä voi käydä niin että ihminen alkaa tulkita lääkkeiden ongelmia omina oireinaan tai olla vain tilassa missä on lääkkeiden takia turrutettuna kykenemättä toimimaan kuten lääkkeettömänä.

Vrt. Realistinen kriittinen informaatio lääkkeistä, masennuksen ymmärtäminen oireena, ei syynä kaikelle, ja sen painottaminen potilaille mitä kaikkia erilaisia keinoja masennuksen ratkomiseen voi olla. Vaihtoehtojen tarjoaminen potilaalle hoitomahdollisuuksien suhteen, esim lääkkeetönkin polku on mahdollinen ja sen mahdollisuutta voitaisiin tarjota. Kela ei välttämättä vain tykkää jos potilas ei ala kuntouttamaan itseään lääkkeillä ja voi patistaa siihen. Ongelma on vain se että osalle lääkkeet voi oikeasti torpata syvempää prosessointia ja lisätä oman kasan ongelmia mikä vaikeutta asioiden ratkomista ja tekemistä.

Esim jo aloittajan kuvaama päiväväsymyksen lisääntyminen voi hankaloittaa elämää.

Anonyymi kirjoitti:

Yleensä kun mitään järkevää sanottavaa ei ole, henkilö hyökkää argumentoinnissaan kirjoittajaa vastaan. :)

Totta. Foorumin keskustelu on ollut jo useamman vuoden hyvin minä keskeistä, mitä sitten pönkitetään klikkiotsikoilla. Ilman että ymmärretään miksi se ministeri ei voi vain kieltää kaikkia lääkkeitä, ja pitää jokaista pipiä ihmistä kädestä.

Tai ylipäätään se, että nämä asiat on käsitetasolla varmaan senverran vaikeita ymmärtää, että en hirveästi odota että tämäkään postaus menisi niin sanotusti jakeluun.

Anonyymi kirjoitti:

Sille en voi mitään että masentuneet kaverisi puhuvat vain psykiatriajargonin mukaisesti masennuksen eri asteista tai että et osaa yhdyssanoja ja ainut argumentointisi on haukkua muita psykoosipotilaiksi. Toivottavasti nykykäytäntöjen mukaan potilaille ei enää valehdella syistä käyttää lääkkeitä ja psykiatria on kehittynyt tässä suhteessa.

Lue lisää

Miksi masentuneelle pitäisi valehdella, että hän on masentunut? Eiköhän hän nyt jukoliste tajua sen itsekkin.

Vai sekö se tässä on se ongelma, että masentunut saa itse valita kokeileeko se pilleriä, vai sukkapuikkoa pistorasiaan? Tavallaan ymmärrän sen että se voi tuntua psykoosisairaasta epäreilulta.

Ja sellainen yläasteen kaupallisten aineiden opetus. Jos haluat markkinoida jotain masentuneille, niin käytä heidän kieltään ja käsitteitään.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian hoitosuositus masennukseen on lääkkeet ja terapia. Tässä ongelmana on vain se, että terapiaan voi olla hankala päästä ja se että lääkitys voi hankaloittaa terapiaa, koska lääkkeet voi leikata tunteita. Lääkitys voi haitata ongelmiin käsiksi pääsyä ja niiden työstöä. Ihminen ei pääse kunnolla tunteisiin käsiksi eikä välttämättä tee elämässä tarvittavia muutoksia koska pystyy lääkityksen turvin jatkamaan itselleen haitallista polkua tai tapoja turruttaessaan sisimpäänsä. Toki en väitä että kaikilla tunne-elämä surkastuu mutta moni menettää sävyjä tunne-elämästään, tunnehuiput hyvässä ja pahassa. Miksi käsitellä asioita jos lääkkeillä ongelmat tuntuvat katoavan? (Ainakin hetkellisesti)

Ylläolevassa linkeissä on hyvin esitelty ongelmat, mitä siihen voi liittyä jos psykiatria esittelee potilaalle masennuksen lääketieteellisenä ongelmana, tai esim kemiallisena häiriönä jota lääkkeet korjaa. Ongelma on se että potilas voi koukuttua tämän seurauksena henkisesti lääkkeisiin enemmän, ottaa masennuksen osaksi identiteettiään (näkee että masennus on syy asioille, eikä oire ja lääkitys nousee liian olennaiseen asemaan) ja lisäksi tämä lääkekeskeinen sairauskeskeinen malli voi vähentää potilaan tunnetta kyvystä itse ratkaista ongelmiansa tai oppia säätelemään tunteitaan. Potilas opetetaan konkreettisesti jo jopa nuorena säätelemään/käsittelemään tunteitaan kemikaalien avulla.

Ongelmia voi mielestäni tulla, jos ihminen uskoo että masennus on syy oireille eikä että masennus on oire jostain jota kannattaa syvemmin alkaa ratkaista. Voi olla hankala ratkaista ongelmia lääkkeissä (syyt mainittu edellä). Lääkeyhtiöt on maalanneet kuvan masennuksesta kemiallisena häiriönä johon löytyy simppeli ratkaisu. Paljon jätetään kertomatta monelle potilaalle lääkkeiden potentiaalisista negatiivisista vaikutuksista tunne-elämään esim tunnetason leikkautuminen. Kutsuminen lääkkeitä vain masennuslääkkeiksi on harhaanjohtavaa.

Uskoisin että ihmisen kapasiteettia itse ratkoa ongelmiaan lisäisi se että masennusta ei ymmärrettäisi niin vahvasti biologisena häiriönä, lääketieteellisenä biologispohjaisena sairautena vaan oireena jostakin, ja masennus voi liittyä hyvin moninaisiin laukaisijoihin traumoista, huonoihin elintapoihin ja sosiaalisen ympäristön tai resurssien ongelmiin. Lisäksi kun ihmiselle kerrotaan realistisesti ja kriittisesti lääkkeistä, keppinä esim pahimman yli ja viekkareista, se ei edesauta samaa henkistä riippuvuutta lääkkeisiin.

Muita ongelmia lääkkeissä mitkä voi haitata paranemista on omista tunteista erkaantuminen, medication spellbinding (ei tajua lääkkeen vaikutusta itseensä) ja lääkkeiden vuoksi pahentunut olo. Ihmisen pitää selvitä mahdollisesti sekä masennuksesta että lääkkeistä sekä potentiaalisesti opetella vielä uudestaan selviytyskeinoja lääkkeistä irtautuessa.

Luin mielenkiintoisia näkemyksiä lääkkeisiin sisältyvästä neuroplastisuuden lisääntymisestä. Lääkitys voi edesauttaa myös negatiivisten ajatusmallien ja haitallisten ajatustapojen syntymistä lisätessään neuroplastisuutta. Tämän vuoksi terapia olisi tärkeää lääkityksellä.

Lue lisää

Voi?

Ei vaan voi vaan ihan varmasti, silloin kun puhutaan meidän neljännesmiljoonasta MT-palveluiden käyttäjistä, niin siellä on ihmisiä jotka menee yksityiselle, hakee pillerit ja piut paut välittää mistään muista hoidoista tai hoito ohjeista.

Yksityisillä käyvissä ihmisissä on myös niitä, jotka sitä kautta hakeutuvat terapiaan. Esimerkiksi kansanedustajissa on useampikin, jotka avoimesti kertovat tästä kokemuksetaan.

Sekään ei ole salaisuus, että terapiaan VOI olla hankala päästä. Mutta se mikä tällä foorumilla tuntuu olevan aika tiukkaankin vaijettu salaisuus, on se että terapiaan menee paljon sellaisia ihmisiä jotka eivät siitä hyödy. VOIKO olla, että terapiaan pääsisi paremmin, jos siitä hyötymättömät ihmiset eivät veisi siellä turhaa paikkoja?

No suurin osa näistä neljännesmiljoonasta käy julkisella. Ihan jo sen takia että se on niin paljon ilmaisempaa kuin yksityisellä käyminen. Julkisellahan masentunut ei periaatteessa pääse jonon ohi marssimaan lääkärille, vaan ensin käydään sitä psykologista keskusteluapua sen hoitajan kanssa. Voi olla että se keskustelu ei riitä ja silloin voi päästä lääkärille joka VOI antaa lääkkeitä jos näyttää siltä että ihminen niistä hyötyy. Voi olla että lääkäri myös kirjoittelee niitä lähetteitä sinne psykoterapiaankin.

VOI olla että on ihmisiä jotka syystä tai toisesta kieltäytyvät tästä keskusteluavusta, tai eivät vain hyödy siitä. VOI olla että osa näistä kieltäytyjistä jopa väittää että heille ei tätä hoitoa ole tarjottu, vaikka todellisuus on toisin.

Neljännesmiljoonaan mahtuu myös ihmisiä, jotka tuodaan hoitoon ambulanssilla. Sillä ei ole merkitystä, onko kyyti seurausta itsari yrityksestä, vai tukevasta psykoosista, sillä voi olla että heille lykätään lääkkeet kouraan, nopeammin kuin muille. Heille kaikille kuitenkin tarjotaan myös sitä keskusteluapua hoitajan kanssa. Kuten aikaisemmin todettu, voi olla että ihminen ei sitä ota vastaan.

Se hoidonvastainen idea, että hoito joka hyödyttää noin kahdeksaakymmentä prosenttia ihmisistä täytyisi lopettaa sen takia, ettemme ikinä tule saavuttamaan sataa prosenttia. Samaan aikaan kun meillä ole tarjolla parempaa. VOI olla sairasta fantasiaa.

Anonyymi kirjoitti:

Voi?

Ei vaan voi vaan ihan varmasti, silloin kun puhutaan meidän neljännesmiljoonasta MT-palveluiden käyttäjistä, niin siellä on ihmisiä jotka menee yksityiselle, hakee pillerit ja piut paut välittää mistään muista hoidoista tai hoito ohjeista.

Yksityisillä käyvissä ihmisissä on myös niitä, jotka sitä kautta hakeutuvat terapiaan. Esimerkiksi kansanedustajissa on useampikin, jotka avoimesti kertovat tästä kokemuksetaan.

Sekään ei ole salaisuus, että terapiaan VOI olla hankala päästä. Mutta se mikä tällä foorumilla tuntuu olevan aika tiukkaankin vaijettu salaisuus, on se että terapiaan menee paljon sellaisia ihmisiä jotka eivät siitä hyödy. VOIKO olla, että terapiaan pääsisi paremmin, jos siitä hyötymättömät ihmiset eivät veisi siellä turhaa paikkoja?

No suurin osa näistä neljännesmiljoonasta käy julkisella. Ihan jo sen takia että se on niin paljon ilmaisempaa kuin yksityisellä käyminen. Julkisellahan masentunut ei periaatteessa pääse jonon ohi marssimaan lääkärille, vaan ensin käydään sitä psykologista keskusteluapua sen hoitajan kanssa. Voi olla että se keskustelu ei riitä ja silloin voi päästä lääkärille joka VOI antaa lääkkeitä jos näyttää siltä että ihminen niistä hyötyy. Voi olla että lääkäri myös kirjoittelee niitä lähetteitä sinne psykoterapiaankin.

VOI olla että on ihmisiä jotka syystä tai toisesta kieltäytyvät tästä keskusteluavusta, tai eivät vain hyödy siitä. VOI olla että osa näistä kieltäytyjistä jopa väittää että heille ei tätä hoitoa ole tarjottu, vaikka todellisuus on toisin.

Neljännesmiljoonaan mahtuu myös ihmisiä, jotka tuodaan hoitoon ambulanssilla. Sillä ei ole merkitystä, onko kyyti seurausta itsari yrityksestä, vai tukevasta psykoosista, sillä voi olla että heille lykätään lääkkeet kouraan, nopeammin kuin muille. Heille kaikille kuitenkin tarjotaan myös sitä keskusteluapua hoitajan kanssa. Kuten aikaisemmin todettu, voi olla että ihminen ei sitä ota vastaan.

Se hoidonvastainen idea, että hoito joka hyödyttää noin kahdeksaakymmentä prosenttia ihmisistä täytyisi lopettaa sen takia, ettemme ikinä tule saavuttamaan sataa prosenttia. Samaan aikaan kun meillä ole tarjolla parempaa. VOI olla sairasta fantasiaa.

Lue lisää

Minun puolestani jokainen saa vetää niin paljon aineita mielialaongelmiinsa kuin sielu sietää vaikka huumeilla parantaakseen oloaan(siihen suuntaanhan psykiatria on mennyt että psilosybiini ja ketamiini), kunhan informaatio aineista on kattavampaa, haitat otetaan tosissaan ja haittojen ehkäisyyn satsataan ja niissä tarvittaessa tuetaan ja vaihtoehtoja ei lääkekeskeiselle hoidolle on tarjolla. Eikä mikään Kela painosta sinua vetämään aineita jotta saat terapiaa ynnä muuta.

Toki informaatio ei ole kattavaa koska psykiatria on lääkkeiden hyötyjä korostava uskonlahkoa muistuttava instituutio jolloin parhaiten haitoilta välttyy ottamalla itse selvää ja ajattelemalla kriittisesti. Ei kannata koskaan ulkoistaa terveyttään sataprosenttisesti asiantuntijalle

Parhaassa keississä saat lääkkeisiin terveellä tavalla kriittisesti suhtautuvan lääkärin jolla on aikaa sinuun jonkinverran joka kannustaa käyttämään lääkkeitä kuin kävelykeppiä pahimman yli, osaa vieroittaa sinut ongelmatapauksissakin ja huonossa keississä jäät surkean informaation turvin vetämään lääkkeitä tarpeettoman pitkäaikaisesti liikkuessasi terveydenhuollon eri yksiköissä. Tieto mitä lääkkeistä olet saanut voi olla täysin hyötyjä korostavaa, haittoja vähättelevää. Vuosikausia myöhemmin saatat olla kirjoittelemassa tänne palstalle haitoistasi ja kantapään kautta opituista asioista

Ei se auta vaikka kävisit kaikenmaailman hoitomallit läpi jos vedät paskoja lääkkeitä jotka monimutkaistaa tilannettasi kuullen epätieteellisiä perusteluja miksi niitä pitää käyttää

Jos joku toimii lyhyessä lääkekokeessa,se ei ole vielä 100 prosenttisesti osoita että tätä kannattaa käyttää etenkään pitkäaikaisratkaisuna vaikka joku hoitotäti kuinka sitä suosittelisi

Anonyymi kirjoitti:

Minun puolestani jokainen saa vetää niin paljon aineita mielialaongelmiinsa kuin sielu sietää vaikka huumeilla parantaakseen oloaan(siihen suuntaanhan psykiatria on mennyt että psilosybiini ja ketamiini), kunhan informaatio aineista on kattavampaa, haitat otetaan tosissaan ja haittojen ehkäisyyn satsataan ja niissä tarvittaessa tuetaan ja vaihtoehtoja ei lääkekeskeiselle hoidolle on tarjolla. Eikä mikään Kela painosta sinua vetämään aineita jotta saat terapiaa ynnä muuta.

Toki informaatio ei ole kattavaa koska psykiatria on lääkkeiden hyötyjä korostava uskonlahkoa muistuttava instituutio jolloin parhaiten haitoilta välttyy ottamalla itse selvää ja ajattelemalla kriittisesti. Ei kannata koskaan ulkoistaa terveyttään sataprosenttisesti asiantuntijalle

Parhaassa keississä saat lääkkeisiin terveellä tavalla kriittisesti suhtautuvan lääkärin jolla on aikaa sinuun jonkinverran joka kannustaa käyttämään lääkkeitä kuin kävelykeppiä pahimman yli, osaa vieroittaa sinut ongelmatapauksissakin ja huonossa keississä jäät surkean informaation turvin vetämään lääkkeitä tarpeettoman pitkäaikaisesti liikkuessasi terveydenhuollon eri yksiköissä. Tieto mitä lääkkeistä olet saanut voi olla täysin hyötyjä korostavaa, haittoja vähättelevää. Vuosikausia myöhemmin saatat olla kirjoittelemassa tänne palstalle haitoistasi ja kantapään kautta opituista asioista

Ei se auta vaikka kävisit kaikenmaailman hoitomallit läpi jos vedät paskoja lääkkeitä jotka monimutkaistaa tilannettasi kuullen epätieteellisiä perusteluja miksi niitä pitää käyttää

Jos joku toimii lyhyessä lääkekokeessa,se ei ole vielä 100 prosenttisesti osoita että tätä kannattaa käyttää etenkään pitkäaikaisratkaisuna vaikka joku hoitotäti kuinka sitä suosittelisi

Lue lisää

*Vaihtoehtoja lääkekeskeiselle hoidolle.

Anonyymi kirjoitti:

*Vaihtoehtoja lääkekeskeiselle hoidolle.

https://madinfinland.org/tutkimuksen-mukaan-masennuksen-ymmartaminen-sairauden-sijaan-toiminnallisena-oireiluna-edistaa-toivoa-ja-vahentaa-stigmaa/

Sillä on paljon merkitystä miten masennuksesta puhutaan esim nuorille ihmisille jotka vasta opettelevat elämää. On täysin eri kyetä tekemään esim informoitu päätös 30 vuotiaana lääkkeistä kuin esim 17-vuotiaana jolloin kyky kriittiseen ajatteluunkin on kehittynyt huomattavasti (ei tosin kaikilla). Ero myös näissä ikäryhmissä on merkittävä jo sen suhteen että 17-vuotiaan aivot ja tunne-elämä on vasta kehittymässä ja etenkin pitkäaikaisessa lääkkeenkäytössä tässä iässä määrätyt lääkitykset merkitsevät sitä että ihmiset laitetaan tietämättään ei kontrolloituun lääkekokeeseen sen suhteen miten lääke vaikuttaa heidän kehitykseensä

Puhuako masennuksesta biologisena sairautena jossa tärkeässä roolissa lääkehoito vai puhuako siitä toisella tavalla edellämainitun artikkelin tavalla.

En kiellä etteikö masennusta ole olemassa mutta hahmotan sen hyvin eri tavoin nykyään kuin nuorempana informaation valossa miten siitä psykiatrien toimesta puhuttiin sekä näen siihen monimuotoisempia ratkaisuja kuin mitä siihen psykiatrian tasolla yleisesti esitellään. Masennus on reliabiliteetiltaan kehno sairaus johon on lukuisia erilaisia syitä.

En usko hetkeäkään että 80 prosenttia hyötyisi lääkkeistä. Pitemmän päälle saattaa huomata että lääkehaitat iskee ja on lääkekoukussa ja voi käydä ap:n kaltaisia juttuja läpi.

Psykiatria onkin moninverroin yhteiskunnan odotuksiin ja arvomaailmaan kietoutunut tieteenala.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatria onkin moninverroin yhteiskunnan odotuksiin ja arvomaailmaan kietoutunut tieteenala.

Mutta millä tavalla se on kietoutunut ?
Onko ongelmakohta siinä ?

Anonyymi kirjoitti:

Mutta millä tavalla se on kietoutunut ?
Onko ongelmakohta siinä ?

Homous oli ennen sairaus. Siinä nähdään miten yhteiskunnan arvomaailma voi kietoutua siihen mitä pidetään sairaana.

Nykyään painopiste on psykiatriassa usein eri tiloista puhuessa ihmisen aivoissa ja aivokemioissa sen sijaan(ainakin hoidon painopiste on se) että tarkistelun painopisteenä olisi esim yksilön sosiaaliset ympyrät.

Psykiatria tekee työllistämispalvelujen kanssa yhteistyötä usein ja olisi syytä pohtia mitä tarkoittaa ns paraneminen? Sisältyykö psykiatrian arvomaailmaan se että ihminen saadaan yhteiskunnan tuottavaksi jäseneksi, onko se paranemista? Vaikka työ saattaisi monella kuluttaa mielenterveyttä tai tapa miten yhteiskuntaa on organisoitu tuottaisi henkistä pahoinvointia (esim uusliberalistinen leikkaus, tehostamispolitiikka kaikessa).

Moni saattaa päätyä psykiatrille tai ainakin lääkärille siinä vaiheessa kun työhön ei jostain syystä kykene. Työuupumuksen sijaan moni saa masennusdiagnoosin

Anonyymi kirjoitti:

Homous oli ennen sairaus. Siinä nähdään miten yhteiskunnan arvomaailma voi kietoutua siihen mitä pidetään sairaana.

Nykyään painopiste on psykiatriassa usein eri tiloista puhuessa ihmisen aivoissa ja aivokemioissa sen sijaan(ainakin hoidon painopiste on se) että tarkistelun painopisteenä olisi esim yksilön sosiaaliset ympyrät.

Psykiatria tekee työllistämispalvelujen kanssa yhteistyötä usein ja olisi syytä pohtia mitä tarkoittaa ns paraneminen? Sisältyykö psykiatrian arvomaailmaan se että ihminen saadaan yhteiskunnan tuottavaksi jäseneksi, onko se paranemista? Vaikka työ saattaisi monella kuluttaa mielenterveyttä tai tapa miten yhteiskuntaa on organisoitu tuottaisi henkistä pahoinvointia (esim uusliberalistinen leikkaus, tehostamispolitiikka kaikessa).

Moni saattaa päätyä psykiatrille tai ainakin lääkärille siinä vaiheessa kun työhön ei jostain syystä kykene. Työuupumuksen sijaan moni saa masennusdiagnoosin

Lue lisää

Pitää erottaa yhteiskunnan odotukset mutta myös niinsanotut piilo-odotukset ja arvot joita moni saattaa noudattaa, vaikka oikeasti niitä ei pakolla vaadita ja ne eivät lisää hyvinvointia. Tarkoitan tällä sitä, että oikeasti arvot ja odotukset ei velvoita ihmistä tekemään mitään, mutta moni tekee niitä siksi koska muutkin tekevät ja niitä pidetään arvossa, mutta näiden asioiden tekeminen voikin lisätä mielipahaa. Esim ulkonäköpaineet, pelot siitä ettei kelpaa ikärasismin vuoksi vanhetessaan, tunne pakosta olla somessa, odotukset olla tietynlainen, pakko olla työssä ja suorittaa vaikka se tuhoaisi mielenterveyden jne.

Ollakseen onnellinen ja voidakseen hyvin mielestäni kannattaa tutustua ohjelmointeihin, mitä yhteiskunta on vuosien mittaan omaan päähän laittanut. Ja loppupeleissä mitä ITSE on näistä omaksunut.

Lisäksi kannattaa miettiä, mitä parantuminen tarkoittaa? Kun työskentelet kohti paranemista mitä se tarkoittaa?