Olen ilmeisesti addiktoitunut tähän palstaan, mikä ei ole kovin rakentavaa. Ehkä minunkin kannattaisi hankkia itselleni elämä, tai jokin uusi kehittävä harrastus, jotain järkevää. Valvoin viime yönä ja edelleenkin ajattelen häntä. Aikamoisen vaikutuksen näköjään tehnyt, kun ei meinaa lähteä mielestä millään. Mutta täytyy yrittää kovasti unohtaa, palata realismiin, olla järkevä. Jokainen ihminen ansaitsee tulla rakastetuksi, saada vastarakkautta, olla onnellinen. Elämän rajallisuuden ymmärtäminen, sisäistäminen, se että emme ole täällä ikuisesti, saa tajuamaan sen että loppujen lopuksi tärkeintä on toisista välittäminen, rakkaus, suvaitsevaisuus, lähimmäisten huomioiminen. On yritettävä elää niin, ettei loukkaisi toisia. Eli ollaan ihmisiä toisillemme.
Taas eksyin tänne. Enkä edes tajua miksi.
missyourvoice
793
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sussa on potentiaalia. Ou jeah :)
joujou
Potentiaalia? No varmaan maailmanparantajaksi ja hipiksi :) Ehkä järjestän oman elämäni Woodstockin. Nauha päähän, helmat liehumaan, rauhanmerkki rinnuksille ja psykedeelistä musaa. Tosin pössyttelyn ja taikasienet taidan jättää väliin. Laav, piis änd rokkenroll :)
Joo joo, toi sun asenne on lupaava. Kivempi tommoista on lukea kuin vihantäyteistä katkeruutta pursuavaa settiä.
Täällä on kyllä aivan liian paljon negatiivista, vihaista ja aggressiivistakin kirjoitusta. Pääasia ettei sellaiseen lähde mukaan eikä provosoidu. Asioita voi muutenkin ilmaista asiallisemmin ja ystävällisemmin. Ymmärrän, että voi olla tosi paha mieli, pettynyt, surullinen, vihainen, mutta toisen ihmisen haukkuminen, mollaaminen, ei varmaan vie asioiden selvittelyä paremmin eteenpäin. Ystävällisyydellä ja hyvällä käytöksellä rakentaa paljon enemmän. No tämä on vain minun mielipide. Ja jokainen saa kirjoittaa mitä kirjoittaa, sananvapaus. Ja tärkeintähän olisi puhua niistä asioista reaalielämässä, jos mahdollista.
Oot hyvä tyyppi ja ilmeisesti nainen?
Tervehenkinen kirjoittelu on enemmän kuin tervetullutta tänne. Jatka samaan malliin.
Tämän palstan luonne on vääristynyt muutamien pöpien vuoksi. Normaalia keskustelua on jopa vaikea käydä.
Kyllä, nainen olen. Omalle ikävöimälleni en ollut ikävän kohde, tarkoitan hän ei ikävöi minua. Mutta ei tulisi mieleenikään puhua hänestä millään tavalla negatiivisesti, katkeroituen, vihaisesti. Ei kuulu tyyliini eikä tapoihini. Pelkästään kunnioitan, arvostan ja ajattelen häntä aina suurella lämmöllä ja suurella sydämellä. Mahdottomasta vaan ei saa mahdollista. Se täytyy hyväksyä. Aion katsoa toiveikkaasti elämää, huomata niitä pieniä asioita arjessa jotka tuottavat iloa ja toivottavasti entistä enemmän jakaa sitä hyvää oloa ja ystävällisyyttä myös muille ihmisille. Toivon vain, että hän on onnellinen elämässään.