Pomon rooli pikkujouluissa

Kirjoitanpa tässä omista pikkujoulukokemuksistani. Olen 50 -kymppinen yrittäjämies ja olen jo parinkymmenenvuoden aikana firmassani tottunut pitämään pikkujouluja ja muita juhlia. Työllistän tällä hetkellä parikymmentä naista. Kokemuksesta voin sanoa että juhlatuulella kaikki ovat enemmän tai vähemmän huorahtavia. Yhdentekevää ovatko he perheellisiä vai ns. sinkkuja, yleensä lupaus pienestä palkankorotuksesta saa ihmeitä aikaan. Esimerkiksi tämän vuoden "panojuhlissa" eräs juuri palkattu reilu parikymppinen perheenäiti tienasi pienen palkanlisän itselleen. Perseellä on voitettu ennenkin maailmassa ihmeitä. Huolissani olen pojastani, josta olen miettinyt jatkajaa yritykselleni. Mutta poikani kuuluu ns. pullamössösukupolveen. Olen räätälöinyt hänelle firmastani johtajan pallin, mutta poikani ei ymmärrä siitä mitään. Pari kertaa olen myös joutunut retkilläni purkamaan paineitani pojan muijaan. Hän sentään ymmärtää jotakin kyrvän ja rahan päälle. Poikaani eivät asiat kummemmin kiinnosta. Oma vaimoni ei ole tehnyt päivääkään töitä. Alkoholisoitunut duunarin tytär, normaali suomalainen nainen, jonka pelastin, koskä oli kouluaikoina pantavan näköinen, perseaukinen tosin. Kun poikani sai tietää miniäni kanssa käymistäni löylyttelyistäni ja asiat tulivat puheeksi, piti minun antaa pari isällistä avokämmentä poikani poskille ja kehottaa häntä elämään niinkuin sukunsa muut miehet.