Rakastuin narsistiin,en toki tiennyt siinä vaiheessa hänen olevan sitä, yli 20 vuotta sitten.
Hän hurmasi minut täysin. Hänessä oli alkukantaista,nallekarhumaista,miesten miestä.
Hän sukkuloi ensimmäiset kymmenen vuotta ex- vaimon,muiden naisten ja minun kanssa.
Satoja kertoja päätin,että eihän tästä tule mitään,parempi erota,kun kiduttaa itseään.
Niin päätti hänkin. Lähti ja jätti minut yksin. Tuli joskus parin viikon päästä kyläilemään,kun mitään ei olisi tapahtunut.
Tähän saumaan tulin raskaaksi 39-vuotiaana. Mies ei ollut yhtään innostunut koko jutusta. En tiedä,olinko itsekään. Mutta kun minulla ei lapsia ollut,ajattelin.että tehtävä se on.
Otin riskin ja en tehnyt aborttia.
Kuitenkin kävi niin,että se olikin kohdin ulkopuolinen raskaus. Eli,leikkaus ja se oli siinä.
Mies jatkoi sähläämistään. Viina maistui ja vuokrat jäi maksamatta. Luottotiedot meni. Sairaalareissut,haimatulehduksineen,lisääntyivät.
Silti,jokin ihme ja kumma piti minua tässä hunsvotissa kiinni.
Monien vaiheiden,vuosien,muuttojen,erojen jälkeen me menimme avioon.
Nyt alkoi muutos miehessä. 11 vuoden tapaamisen jälkeen.
Hän selvästi rauhoittui,alkoi viihtyä minun kanssa kotona.
Hänestä paljastui hienotunteinen.älykäs, huumorintajuinen.mukava mies. Siis se,minkälaisena olin nähnyt hänet aikojen alussa.
Narsisti tai ei,hän oli elämäni suurin rakkaus ja elämäni mies. Kun luen ihmisten tarinoita narsisteista,ymmärrän sen tyskan. Narsisti on välillä kyömä,välillä kuuma,mitä milloinkin. Ehkä se viehättikin minua. Koskaan ei voinut tietää,mitä seuraavaksi.
Hän on nukkunut pois. Kaipaan suunnattomasti hänen ilkikurisia silmiään.jykevää olemusta.
Hän hurmasi minut täysin. Hänessä oli alkukantaista,nallekarhumaista,miesten miestä.
Hän sukkuloi ensimmäiset kymmenen vuotta ex- vaimon,muiden naisten ja minun kanssa.
Satoja kertoja päätin,että eihän tästä tule mitään,parempi erota,kun kiduttaa itseään.
Niin päätti hänkin. Lähti ja jätti minut yksin. Tuli joskus parin viikon päästä kyläilemään,kun mitään ei olisi tapahtunut.
Tähän saumaan tulin raskaaksi 39-vuotiaana. Mies ei ollut yhtään innostunut koko jutusta. En tiedä,olinko itsekään. Mutta kun minulla ei lapsia ollut,ajattelin.että tehtävä se on.
Otin riskin ja en tehnyt aborttia.
Kuitenkin kävi niin,että se olikin kohdin ulkopuolinen raskaus. Eli,leikkaus ja se oli siinä.
Mies jatkoi sähläämistään. Viina maistui ja vuokrat jäi maksamatta. Luottotiedot meni. Sairaalareissut,haimatulehduksineen,lisääntyivät.
Silti,jokin ihme ja kumma piti minua tässä hunsvotissa kiinni.
Monien vaiheiden,vuosien,muuttojen,erojen jälkeen me menimme avioon.
Nyt alkoi muutos miehessä. 11 vuoden tapaamisen jälkeen.
Hän selvästi rauhoittui,alkoi viihtyä minun kanssa kotona.
Hänestä paljastui hienotunteinen.älykäs, huumorintajuinen.mukava mies. Siis se,minkälaisena olin nähnyt hänet aikojen alussa.
Narsisti tai ei,hän oli elämäni suurin rakkaus ja elämäni mies. Kun luen ihmisten tarinoita narsisteista,ymmärrän sen tyskan. Narsisti on välillä kyömä,välillä kuuma,mitä milloinkin. Ehkä se viehättikin minua. Koskaan ei voinut tietää,mitä seuraavaksi.
Hän on nukkunut pois. Kaipaan suunnattomasti hänen ilkikurisia silmiään.jykevää olemusta.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ei kuulosta narsistilta, ainakaan patologiselta tapaukselta. Narsisti on narsisti kalkkiviivoille asti. Turha elätellä haaveita "muutoksesta".
Foever jatkaa.
Kirjoitin miehen muutoksesta. Se muutos tapahtui hänen sairastuttuaan vakavasti. Hän joutui täysin hoitajien ja myöhemmin minun "armoille". Voisi sanoa niinkin,että hän ei muuttunut,mutta elimistö tekin stopin. Miehisyys katosi, jalat toimivat huonosti,keppi tuli avuksi.
Hän ei pystynyt enää liihottamaan takki auki ympäri kyliä.
Hän ei ollut tyhmä. Päinvastoin. Vaihtoehdot oli vähissä. Itseasiassa niitä ei ollut. Olisiko tässä kohtaa narsistin mentävä aukko. Hän kohtasi ehkä sen oman minänsä sieltä syvistä kerroksista. Hän joutui sairaalassa pohtimaan elämän ja kuoleman kysymyksen.
Luulin tuntevani tämän hunsvotin,mutta en tuntenutkaan. Hänestä kumpusi myöhempinä vuosina aito. Niin aito kun meistä nyt kukaan koskaan on.
Kun hänet hautasin,hautasin puolet itsestäni.
Nyt pohdin usein,kuka oli tuo mes?
No ehkä hän pakosti joutui nöyrtymään koska joutui toisten armoille. Samalla hän muuttui enemmään tavallisen oloiseksi. Jos hän olisi parantunut se liihottaminen takki auki olisi alkanut taas. Hän ei ollut tyhmä, hän ei yrittänyt enää narsistella vaan tajusi olevansa teidän armoillanne ja paras tapa silloin on muuttua itse.
Hän joutui näyttelemään roolinsa loppuun asti. Normaalistihan ihmisestä tuossa tilanteessa saattaa tulla kärttyisä ja masentunut. Hän otti läheisistä sitten kaiken irti ilmeisesti... pakon edessä sinusta.
Epäilen, että ei ollut paksunahkainen narsisti, vaan ehkä ohutnahkainen.
Foever jatkaa...
Hän sai aivoverenvuodon loppujen lopuksi. Ja taisteli hengestään teholla viikkoja. Tai taisteluksi sitä sanotaan. Kuukausia hän oli sairaalassa. Kävin jokapäivä katsomassa. Syöttämässä,lukemassa lehtiä,tsemppaamassa. Hän alkoi toipua.. Odotin jännittyneenä ensimmäisiä sanoja,ja puhuuko hän koskaan. Kun hän sanoi Moi ja puristi minua kädestä,nieleskelin itkua. Olin alusta lähtien sanonut teholla ja muualla,että vien hänet kotiin.
Nyt kun hän alkoi toipua,järjestin kaiken häntä varten. Seitsemän kuukauden sairaalareissun jälkeen hän tuli kotiin,pyörätuolissa,täysin avustettavana Olin lupautunut omaishoitajaksi määräämättömäksi ajaksi. Mies ei voinut päättää enää mistään mitään.
Hoidin häntä rakkaudella koko sydämestäni 24/7. Ja hommasin paljon myös ulkopuolista apua.
En tänä päivänä tiedä,mitä mies "ajatteli" tästä tilanteesta. Aivoverenvuoto oli tehtävänsä tehnyt. Kumma kyllä hän tuntui läheisemmältä kuin koskaan. Hullu ajatus,mutta nyt sain pitää hänet ja hoivata. Hän ei lähtenyt. Mutta lähti kuitenkin. Sairaalabakteeri teki tuhoaan ja hän nukkui pois.
Mies jonka kanssa elin dramaattisen 20 vuoden suhteen. Ei puuttunut jännitystä,ei vaarallisia tilanteita. Oliko hän narsisti?
En ny ymmärrä, miksi mietit moista oliko hän narsisti, mitä merkitystä sillä enää on?
Lukemastani päätellen sinä rakastit häntä, olit onnellinen hänestä, siitä että sait elää hänen kanssaan tuon ajan...
Eikö se riitä ?
"Mies jonka kanssa elin dramaattisen 20 vuoden suhteen. Ei puuttunut jännitystä,ei vaarallisia tilanteita. Oliko hän narsisti?"
Minäkään en ihan ymmärrä, miksi pohdit tuollaista. Kuten jo sanoin, ainakaan minä en usko, että paksunahkaisen narsistin kanssa voi elää suhdetta kahtakymmentä vuotta kuolematta itse henkisesti. Sinulla oli voimaa hoivata ja hoitaa häntä ja olla tyytyväinen, että sait pitää hänestä huolta...
Läheisriippuvia eli ohutnahkaisia narsisteja on Suomessa todella paljon. Alkoholismi tekee tuohoaan ihmisten mielissä ja saa heidät hurjan narsistisiksi.
Eli tosiaan, mikä tuossa on se, mikä vaivaa sinua?
"Ei puuttunut jännitystä,ei vaarallisia tilanteita. "
Ehkä sinun kannattaisi pohtia myös omaa mielenterveyttäsi... Ei millään pahalla.
Kyllä tuo nyt kuitenkin oli asiaton ja hyvin ilkeästi heitetty. Taitaa olla täällä tapana?
Foever jatkaa...
Kirjoitit aivan oikein.Oma mielenterveyteni on koetuksella. Kerroin tämän tarinani siksi.että ne jotka elävät tai luulevat elävänsä narsistin kanssa, pysähtyisivät todenteolla miettimään,kannattaako uhrata koko elämänsä erittäin vaikean ihmisen kanssa? Olkoon nyt sitten narsisti tai jotain.
Itse uskallan pohtia tätä ääneen vasta nyt,kun kuolemasta on reilu vuosi.
Mitä minulle jäi käteen?
Valtava kaaos päähän ja sieluun.
Olen yrittänyt tutustua uusiin miesystäviin. Ei tule mitään.
Minulle jäi niin vahva muisto exän seikkailuista ja minun hylkäämisestä,alkuvuosina. Luottamus on täysin mennyt kaikkiin miehiin.
Kävin terapiassa,että jotenkin eheytyisin ja pystyisin edes vähän luottamaan.
Seksiä meillä ei ollut 15 vuoteen,joten olen täysin hukassa seksuaalisuuteni kanssa.
Mies saneli säännöt,siis hänen sairautensa mukaan mentiin. Tai niin hän väitti.
Mietin tässä,että rakastinko luomaani kuvaa hänestä,jota ei todellisuudessa ollut olemassakaan.
En tiedä, onko niin tapana, mutta tämä on aiheena sillä tavoin poikkeava, että kirjoittajat tuntevat aiheensa ja tietävät, että täällä palstalla muutkin ovat kokeneet samantapaista. Oma mielenterveys ja kumppanin narsismi ovat hyvinkin kytköksissä toisiinsa, ainakin enemmän tai vähemmän tilapäisesti.
Jännityksestä ja vaarasta puhuminen vain sai minut ajattelemaan jotain...
Siis toivon, että aloittaja huomioi itse kirjoittamansa. Ehkä tuo "toive" jännityksestä ja vaarasta liittyy hänen omiin tunne-elämän erikoisuuksiinsa. Ehkä on jopa syy, miksi on ajautunut suhteeseen ainakin narsistisen miehen kanssa.
Foever jatkaa..
Kun ensimmäisen kerran näin ex-miehen, ihastuin oitis. En tiennyt mitään hänestä. En sitä,että hän on kolmen lapsen isä,yhden lapsen isoisä,aviossa,mutta hakenut eroa. En tiennyt ,että hän on seikkailija,työnarkomaani,alkoholisti,naistenmies,valehtelija,sydäntenmurskaaja, ainakin minun.
Näin vain raamikkaan,partaisen,ruutupaitamiehen,jolla oli sahanpuruja niskassa.
Olin täysin myyty. Aivot lakkasi toimimasta. Halusin tuon miehen. Sain ja en saanut.
Mies kyllä sanoi joskus,että me olemme vastakkaiskappaleet. Että on erittäin harvinaista,että nämä kohtaa. Se oli ainakin tosi romanttisesti sanottu,häneltä.
Kun täällä kirjoitetaan narsistin uhrista,hätkähdän.
Miten niin uhri? Onko joku oikeasti pakotettu narsistin matkaan. Minut sai lähtemään hänen kelkkaansa puhtaasti oma ihastumiseni. Narsistihan itseasiassa tuuppii pois tieltään ja läheltään tunkeilijoita. Narsisti lähtee ja jättää kaipaamaan. Narsistihan ei koskaan sano Rakastan Sinua. Hän ei voi sietää rakkaudentunnustuksia.
Kun meidät vihittiin,se tapahtui maistraatissa. Siellä on eri kaava kuin kirkossa. Kerran kysyin mieheltä,välittääkö hän minusta? Hän vastasi että sanoo sitten kun Ei välitä. Tähän oli tyytyminen.
Narsisti tekee tekemällä normaaliin tapaan rakastuneesta pettyneen. Narsisti aiheuttaa järkyttävän pettymyksen. Narsistit myös suhteen alussa rakastavat muka tulenpalavasti ja vannovat rakkauttaan ja lupaavat ikuisesti ihanaa yhdessäoloa. Mennään todella syvälle tunteisiin. Kun sitten tulee vastaan totuus, että tuo kaikki onkin narsistille vain näytelmää, se kyllä vie uhrilta maton jalkojen alta ja pettymys on valtaisa.
Edelleenkään en tarinastasi eroita ainakaan paksunahkaista narsistia. Alkoholismi tekee ihmisestä narsistisen.
Foever jatkaa...
Sanot että alkoholismi tekee ihmisestä narsistin? Minusta taas narsistista tulee helposti alkoholisti..
Narsistiksi tullaan vauvana,johtuen äidin/hoitajan välisestä kommunikaation puutteesta. Narsistiksi myös synnytään.
Vauva ei saa tarvitsemaansa hoivaa ja ihon kosketusta tarpeeksi tai ei ollenkaan. Hänestä kasvaa persoonallisuushäiriöinen ihminen. Hän ei tiedä turvallisuudesta eikä rakkaudesta mitään. Mitenkä ihmeessä hän voisi aikuisena tietää siitä sen enempää?
Hänestä tulee joko rakkauden kerjäläinen tai kylmä kuin jää. Hänellä voi olla tunteita,mutta ne on syvällä,kerrostumien alla,niinkuin laava.
Moni narsisti ottaa tähän kuvioon avuksi viinan ja huumeet. Hän vihaa naisia,koska äiti aikoinaan vihasi häntä. Tai niin hän luulee/ajattelee. On varma asiastaan.
Valitettavasti syyttävä sormeni osoittaa nyt kasvatukseen ja varsinkin äitiin.
" Toisin kuin psykopaatiksi, narsistiksi ei synnytä: narsistinen persoonallisuushäiriö alkaa yleensä kehittyä varhaisaikuisuudessa. Giacomo Casanova on fyysisen narsistin arkkityyppi: seksiaddikti, joka on kykenemätön ihmissuhteisiin emotionaalisella tasolla.
Psykopatia, narsismi ja sosiopatia eivät ehkä ole synonyymejä, mutta kaikki kolme ovat ikäviä ominaisuuksia kenessä tahansa ihmisessä. "
-Takkirauta
Pig iron tapped off the furnace of the Ironmistress
"Persoonallisuushäiriöt tulee erottaa persoonallisuuden muutoksista. Persoonallisuushäiriöt ovat luonteeltaan kehityksellisiä tiloja, jotka alkavat lapsuudessa, nuoruudessa tai viimeistään nuorella aikuisiällä. Persoonallisuuden muutoksella ymmärretään myöhemmin aikuisiällä tapahtunutta muutosta, joka on muun psykiatrisen sairauden, aivovamman tai muun sairauden tai pitkittyneen stressin seurausta."
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00407
http://www.terve.fi/alkoholismi/hyva-paha-alkoholi
http://kameleonttiblogi.blogspot.fi/2012/01/alkoholismi-ja-epavakaa.html
Tässä vähän lainausta ja linkkiä. Kenenkään ei pitäisi oleilla väärän tiedon varassa ja sitä nettiin varmana tietona kirjoittaa. Niin paljon on hyvää tietoa jaossa.
Minusta miehesi ei ollut narsisti vaan ihan tavallinen onneton mies, joka oli pettynyt elämään ja naisiin ja siihen, että ei ollut löytänyt sellaista rakkautta elämäänsä kuin olisi tahtonut. Piti tyytyä vaan "johonkin" vaikka jotain uupui, eikä yksinkään ollut hyvä olla. Sinä taas läheisriippuvana näit hänessä jotain erikoista ja miehekästä, paapoit ja palvoit häntä sairaalla tavalla vaikka näit, että hän vain käytti sinun riippuvuuttasi hyväksi ja otti sieltä täältä sen mitä halusi ja tahtoi välittämättä sinun tai muidenkaan tunteista. Me naiset olemme kummallisia otuksia. Suljemme silmämme totuudelta ja luomme päässämme ihan oman mielikuvamaailman siitä ihmisestä, jossa riipumme kiinni. Uskomme ja toivomme loppuun saakka, että mies rakastaa ja muuttuu. Lopulta oma valheemme muuttuu meille todeksi ja nostamme kultivoituneen kuvan tästä miehestä sydämeemme ja vaalimme sitä kuin harrasta pyhää esinettä tajuamatta, että meitä on vain yksi hyväkäs käyttänyt sumeilematta hyväkseen. Annoit itsesi, koko elämäsi, rakkautesi ja vieläpä tulevaisuutesi tuolle miehelle, et elänyt etkä osaa elää omaa elämää vaan elit ja elät edelleen tuon miehen kautta. Surullista, että nainen on niin järjetön rakkauden uskossaan ja kiintymyksessään, että se sokaisee hänet täydellisesti, eikä häntä tuosta Ruususen unesta saa herämään terve järki eikä mikään. Narsistisuus on sitä paitsi geeniperimä, eikä johdu kasvatuksesta, että turha syyttää äitiä tai isää kasvatuksesta tässä kohtaa.
Foever jatkaa...
Yksi asia ei ihan mennyt noin kuin kirjoitit. Mies halusi avioliittoon. Hän sanoi,että hän on sairas ja haluaa turvata minun tulevaisuuteni työeläkkeellään,josko hän kuolee ennen minua. Niinkuin sitten kävikin. Itse en,kumma kyllä,ollut niin innostunut avioliitosta. Menin hyvin nuorena eka liittoon. Se ei onnistunut. Menimme vihille kun olin päivää vailla 50.
Mies oli siis sinun kirjoituksesi mukaan tavallinen suomalainen mies,joka etsi rakkautta,koskaan sitä kokematta. Aika pysähdyttävää luettavaa.
Mies oli kaksonen,ei identtinen.
Hän sanoi usein,että he taistelivat äitinsä huomiosta lapsesta lähtien. Isä oli kuollut.
Hyvä nyt sitten tietää,että elin elämäni ihan tavallisen miehen kanssa,joka ei löytänyt koskaan sitä oikeaa.
Halusi avioliittoon, koska olit paras hoivaaja, turvasi ja takasi sillä itselleen omaishoitajan, lupasi sinulle työeläkkeensä kunhan vaan hoidat, hoivaat ja paapot häntä ja annat hänen elää sitä riemukasta elämää ilman että puutut siihen. Sehän sopi hänelle vallan mainiosti. Moniko muu nainen olisi moista jaksanut katsella; viinaa, muita naisia, sähläystä, maksamattomia laskuja jättämistä, hylkäämistä ja välinpitämättömyyttä. Sinä olet nähnyt sen mitä olet halunnut nähdä, antanut viedä itseäsi kuin pässiä narussa, alentunut hoitamaan ja hoivaamaan miestä, joka ei piitannut sinusta, eikä rakastanut sinua, mutta osasi käyttää hyväuskoisuuttasi täysin hyväkseen. Mies tiesi, että hänestä tulee ennen pitkää hoidokki ja tajusi käyttää hyväkseen tuota luontaisetua, jonka tarjosit. Näki kuinka huonosti arvostit itseäsi ja kuinka suuri tarve sinulla oli miellyttää ja saada hyväksyntää ja kuinka helppo olit uskomaan kaikki hänen valheensa.
Noh, pääasia,että olit onnellinen ja käsityksesi hänestä ja ihmisen muuttumisesta antaa sinulle lohdun.
Narsisti vaan ei muutu vaikka hän sairastuisi, hänen pirullisuutensa säilyy, hän osaa kyllä näytellä, mutta vain hetken, jos saavuttaa sillä jotakin, Kauaa aikaa kulissia hän ei jaksa pitää yllä. Toisten tavoin en minäkään jaksa uskoa miehesi olleen narsisti. Ja sitä paitsi, jokainen lapsi taistelee vanhempiensa huomiosta,..se on selvää. Ja jos vanhempia on vain yksi, niin sillä on varmasti merkitystä.
Minä en näe narsistia hienotunteisena, älykkäänä, huumorintajuisena mukavana miehenä. Minusta narsisti on lipevä ja kaikilta osiltaan kiero ja vastenmielinen huijari, joka on häikäilemätön, tyly ja empaatiton.
Ihmettelen silti vielä suuresti, että mies oli elämäsi suuri rakkaus vaikka petti sinua muiden naisten kanssa, sääti exänsä kanssa ja kohteli sinua kuin kynnysmattoa. Mutta, rakkaus ja läheisriippuvuus on sokea. Pääasia, että sait kokea olevasi tärkeä ja huomioitu ja sinulle jäi hyvät muistot ja positiivinen kaipaus. Se on hyvä juttu se.
Foever jatkaa..
Kun nyt olen leski,olen yllättäen saanut kaksi miesihailijaa.tai oikeastaan kolme. Ovat tuoneet kukkia,vieneet ulos ja sitä ns.normaalia rataa. En ymmärrä ollenkaan tällaisia tavallisia tallaajamiehiä. Miehessä pitää olla karismaa. Arvostavat tosi paljon sitä,että en hylännyt miestäni sairaalan pitkäaikaisosastolle,vaan hoidin kotona. Monet muutkin ovat sanoneet suoraan,että jos olisi samanlainen tilanne kun minulla oli,olisivat jättäneet miehen riutumaan sairaalaan. Että tämäkö on sitä suurta rakkautta normaalissa avioliitossa?
Olen varmaan jotenkin outo,kun en yhtään välitä noiden miesten huomionosoituksista.
Pidän heitä liian tavallisina, mitäänsanomattoman näköisinä,värittöminä persoonina.
"Pidän heitä liian tavallisina, mitäänsanomattoman näköisinä,värittöminä persoonina."
Jos kerran ovat tuollaisia, niin älä heihin hukkaa aikaasi, vaan etsi itsellesi mieluista seuraa. En minäkään halua sellaista miestä, kenestä en edes pidä, vaikka narsistikokemus onkin.
Ai ovat oikein sanoneet, että olisivat jättäneet riutumaan... Kuule, kummallista seuraa sinulla. Kun sinulla nyt on millä kehuskella (minkä teetkin), niin varmaan löydät seuraavan, joka lupaa sinulle eläkkeen tai muun korvauksen hoidostaan. Kun sinulla nyt on tuo suosituskin.
Foever
Kävin 7 kuukauuta sairaaloissa miestä tapaamassa. Siellä näki ihmisten raadollisuuden. Oli kesä ja kuumia päiviä. Vein miestäni päivittäin pyörätuolissa ulos,kahville,puistoihin. Potilaita makasi sägyissään,ja heitä ei kukaan kiireiltään hakenut ulos,eikä käynyt katsomassa. Hoitajat eivät ehtinert.
Missä olivat miesten vaimot,lapset,lapsenlapset. Nämä vaimot,jotka ovat viettäneet rakkausavioliiton? Heitä ei näkynyt!
Niin,siitä eläkkeestä. En voi saada enää kenenkään eläkettä,kun olen ylittänyt maagisen lainsäätämän ikärajan.. Pitää tyytyä exän rahoihin.Mutta nyt kun olen lähes pelastajan ja hoitajan veroinen,niin pitääpä katsellakin miesten sukunimiä Von-aikuinen olisi kova sana.. Jospa sitä kautta löytyisi rikas mies. Rakkautta kun en ole, mitä ihmettä se sitten on, koskaan saanut.
En pidä miestäsi narsistina, toki hänessä on narsistisia piirteitä kuten meissä kaikissa. Ehkä sinä vain koet itsesi tärkeäksi kun saat hoivata renttumaista miestä ja toivot, että joku päivä hän muuttuu kunnolliseksi. Tehdä rentusta kelpo mies, se olisi elämäsi suurin palkinto ja täyttymys ja osoittaisi rakkautesi voiman.
Tässä hyvää pohdintaa läheisriippuvuudesta.
http://omapolkuni.vuodatus.net/lue/2011/01/laheisriippuvuus
Turvaudu sinä tuohon, että olet edellisen hoitanut hautaan. Minä menen vielä naisellisella viehättävyydellä ja ehkä se oikea näkee minut kauniinakin.