http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000005597816
Olen jo pitkään miettinyt että oletko tosissasi näissä viesteissäsi, vai oletko joku entinen vl joka yrittää esittää jotain hirveää tiukkapipo-vl:ää ja naureskelee pitkään partaansa =)
Ja kun profiiliasi klikkasin ja katsoin niin sieltähän löytyi oikea taidonnäyte kirjoitustyylistä joka on täynnä ulkoa opittuja fraaseja(ei millään pahalla, itsekin osaan ne fraasit!). Jotenkin vahvistui se epäilys että olet feikki, olenko oikeassa?
Pyydän anteeksi jos epäilen suotta, mutta... vastaat niin tai näin niin silti jään kannalleni :)
Olen jo pitkään miettinyt että oletko tosissasi näissä viesteissäsi, vai oletko joku entinen vl joka yrittää esittää jotain hirveää tiukkapipo-vl:ää ja naureskelee pitkään partaansa =)
Ja kun profiiliasi klikkasin ja katsoin niin sieltähän löytyi oikea taidonnäyte kirjoitustyylistä joka on täynnä ulkoa opittuja fraaseja(ei millään pahalla, itsekin osaan ne fraasit!). Jotenkin vahvistui se epäilys että olet feikki, olenko oikeassa?
Pyydän anteeksi jos epäilen suotta, mutta... vastaat niin tai näin niin silti jään kannalleni :)
Vastaukset 48
Vanhimmat
ei ole vl - hänen sanavalinnoissaan on ilmauksia, joita vl:t eivät käytä
ovat jo matkalla Oulusta kohti Espoota. Asia kyllä selviää.
ei kai sana valinnat vaikuta uskoomme. Toki olen tehnyt vääriä sanavalintoja ja huonoja kirjoituksia, mutta en minä, vaan synti joka minussa asuu.
Tällä palstalla liikkuu muutamia ikään kuin ”vl:älliä”, joiden kirjoitukset eivät ole suloista evankeliumin sanomaa. Kirjoitetaan fiktiivisiä kuvauksia seuroissa käymisestä ja samalla arvostellaan kristillisyyttä ja ollaan mukamas ”huolissaan kristillisyyden nykytilanteesta”.
Vahinko vain, että tämä palsta antaa siihen mahdollisuuden niin mielenkiintoinen palsta kuin tämä onkin. Täällä on helppo juonitella ja sekoittaa kristittyjen ”päitä”.
JanHus, tuollainen leimakirveen kanssa ympäriinsä hutkiminen on täysin asiatonta tällaisissa yhteyksissä. Jos olet eri mieltä, perustele näkemyksesi Jumalan sanalla, siihen Sinullakin kristittynä miehenä on velvollisuus. Sillä mikä lihasta tulee se myös lihaan vastaa.
Elävän uskon yksi tunnusmerkki on se, että voimme olla vapaita myös keskustelemaan sydäntämme painavista asioista.
Ilkeä luonnehdintasi "fiktiiviset kuvaukset seuroissa käynnistä" oli minun kohdallani pelkkä valhe Sinun taholtasi. Eikö väärän todistuksen antaminen olekaan mielestäsi väärin, eikö silloin, jos sillä yrittät pönkittää omaa oikeassa olemistasi? Pyhittääkö tarkoitus keinot? Oletko tullut ajatelleeksi, että tuollaisia oman mielesi häilähdyksiä täällä ehdottomina totuuksina päästellessäsi valhe lipsahtaa huuliltasi tämän tästä, Sinä kun et voi tietää.
Minä pelkään sinunkaltaistasi ihmistä. Pukeudut mielelläsi rikkeettömän ulkoisen hyveen viittaan mutta olet näkemyksissäsi kova, ehdoton ja täysin vailla rakkautta. Sinun puheistasi juuri suloinen Evankeliumin sanoma on kaukana, kauttasi ei Hyvän Paimenen lohdullinen kutsu kuulu.
Jopa silloin turvaudut noin ala-arvoisiin keinoihin, kun toinen ihminen ihan vilpittömästi ja hädissään ilmaisee huolensa siitä, että ollaanko poikkeamassa Jumalansanasta. Eikö se ole hyvä kysymys ja aivan oikea huolenaihe kristityltä?
Luulisi olevan sitä Sinullekin, uskovaisena miehenä kun esiinnyt.
odotellaan Vl.kaverin vastausta. En ehdi nyt enempää. Palataan asiaan.
Minä en tarkoittanut vl-kaveria, hän kenenkään mielestä tuskin oikeasti feikiltä kuulostaa.
Mutta sinä siteerasit esimerkissäsi juuri minun alla olevaa kirjoistustani. Otin sen itseeni, etenkin kun se on linjassa muidenkin näkemystesi kanssa.
Toivon, että vastaat kysymyksiini, sillä pahoitit mieleni.
tarkoittanut fiktiivisilläkuvauksillani seuroissa käymisestä sinua. En tiedä miksi näin ajattelit. En ollenkaan!
"Vl-kaveri
Kirjoittanut: osku 1.12.2004 klo 23.06
ei ole vl - hänen sanavalinnoissaan on ilmauksia, joita vl:t eivät käytä"
pidä vl-kaveria feikkinä. Hänellä vain on omat mielipiteensä asioista ja siihen meillä kaikilla on oikeus. Vilpittömän oloinen tyyppi omien mielipiteidensä takana.
Tämä ei kuitenkaan kelpaa tietyille 100 %:een vl-muottiin istutetuille palstalaisille. Vl-kaveri ei heidän mielestään osaa laulaa oikeata ry-papukaijalaulua oikeassa sävelkorkeudessa, joten hän on feikki.
Niinhän se menee...
se kirkas silmäkin mukaan.
Mutta yhdistit kuvauksen kuitenkin sitaattiin, jonka poimit minun alla olevasta kirjoituksestani.
Ei sen nyt aivan käsittämätöntä pitäisi olla, että katsoin sen itseäni koskevaksi lausunnoksi...
on sekä kritisoida ry-harhaoppeja että puolustaa tiettyjä veeäälliä, jotka joutuvat jopa oman herätysliikkeensä pahimpien HYEENOJEN hyökkäysten kohteeksi, koska eivät osaa kirjoittaa juuri oikeilla harhasanavalinnoilla sekä laulaa ihka oikeaa ja aitoa Oulun miesten sanoittamaa sekä säveltämää:
OLKIOPPIPOLKKAA.
melperi tietää vanhoillisista näköjään hyvin paljon ja tuo, että juuri tietyt sananparret ja melkeinpä niiden sanomisnuottikin on yksi niistä monista "lajitunnisteista", josta lestadiolainen tunnistaa toisen
Muita lajitunnisteita ovat esimerkiksi yhtenäinen korvakoruttomuus ja meikkaamattomuuslinja, joka on aivan selkeä joukkoonkuulumisen signaali
Kyllähän se Melperi niin on, että jos joku vaikka kertoo olevansa vl ja sanoo seuraavassa lauseessa tulleensa "uskoon", niin feikki mikä feikki! Kukaan vl ei sano "olla uskossa" vaan "olla uskomassa".
Sen kummemmin arvottamatta, näin se vaan on, puheissakin on vakiintuneita sanontatapoja. VL:a on asiaan oikeasti perehtymättömän aika vaikea feikata. Liikkeeseen oleutunut kuulee sen heti juuri sanavalinnoista. Ne ovat hyvin paljastavia.
Eri asia sitten on, mitä väliä sillä itse keskustelun kannalta on, että kuka nyt on mikäkin. Minä ainakin yritän kuunnella itse kunkin ajatuksia ja puntaroin niitä.
Mutta nämä jatkuvat feikkisyytökset sen takia, että vaikka kyselee sabluunan ulkopuolelta, ovat rasittavia. Sellainen voi olla myös ase, jolla pyritään tekemään toisen asia tyhjäksi kun sen esittäminen ei itselle sovi.
Minusta olisi tärkeää voida vapaasti keskustella aiheista, joilla on asianosaisille suuri merkitys, ilman kaiken aikaa tapahtuvaa luokittelua. Puolelta tai toiselta.
Onko vl-kaveri sanonut "olevansa uskossa"?
Ei lainkaan huvittava. Lähinnä asialinjoilla.
Ei ole sitä sanaa suustaan päästänyt ja minä uskon kyllä, että vl-kaveri on uskomassa. Uskon siis muutenkin.
Tuo oli vain esimerkki :)
Kyllä vl:kin saattaa käyttää ilmaisuja "olla uskossa" tai "uskova" (vs. uskovainen), varsinkin jos kyse on ns. ulkopuolelta tulleesta. Kaanaankieltä ei omaksuta hetkessä. :) Sitäpaitsi kieli muuttuu. "Tulla uskoon" yms. -ilmaisuja kuulee yleiskielessä nykyään niin tiuhaan, että olisi kumma jos se ei "sotkisi" myös vl-terminologiaa.
Silti kun näkee palstalla kirjoituksen "Olen xx-vuotias lestadiolaisnuori ja uskossa, blaablaa.." niin feikkimittari antaa aika hurjat lukemat.
Mitä taas tulikaan kerran todistetuksi!?
Ulkonaiset asiat (tällä kertaa sanamuodot) ovat ne perusteet joilla toinen tuomitaan lampaaksi tai vuoheksi vanhoillislestadiolaisuudessa. Puhutaan Pyhän Hengen yhteydestä ja Pyhän Hengen tunnistamisesta toisessa mutta tässä se taas nähdään miten homma käytännössä menee.
Kannattaisi lukea tarkemmin, A.Acimlainen. Ei tullut todistuksi mitään. Ketään ei tuomittu vuoheksi tai lampaaksi. Pyhän Hengen yhteydestä ei puhuttu mitään!
Kysymys oli vain siitä, että jos joku kirjoittaa niinkuin esimerkkini oli (ja yleensä jatkaa jollakin älyttömällä seksikirjoituksella), niin todennäköisesti kyseessä on huijaus. S.o. kirjoittaja ei ole sitä mitä sanoo olevansa. Toisaalta joku voi kirjoittaa täysin "oikein" sanamuodoin ja silti tarkoituksena on vain provosoida.
Mitä tekemistä tällä tuomitsemisen ja Pyhän Hengen kanssa? Onkohan sinulla vähän harhakäsitys siitä mitä tarkoittaa "feikata"? :)
Te sanotte joskus tälläkin palstalla että te tunnistatte toisenne Pyhästä Hengestä mutta nyt vaikuttaa siltä että se toisen vanhoillisen tunnistaminen vanhoilliseksi (teidän määritelmänne mukaan uskovaseksi = lampaaksi) tapahtuukin ulkonaisten tuntomerkkien perustella eikä niinkään Pyhän Hengen. Sanamuodot (uskossa/uskomassa) ovat eräs tällainen tuntomerkki. Ei minulla muuta.
Oisko kyse siitä, että feikkimittarin tarkoituksena on mitata enemmänkin vanhoillislestadiolaisuutta kulttuurisesti kuin oikeaa uskoa hengellisesti? (Hyvä uudissana tuo feikkimittari :-)!)
Vanhoillislestadiolaisuuteen kulttuurisesti kuuluvilla on melko tarkka feikkimittari, jota ulkopuolisten on ehkä vaikea ymmärtää. Tosin itse yritän päästä keskusteluissa jonkin verran eroon vl-sanamuodoista. Esimerkiksi saatan kirjoittaa 'olla uskossa' sen sijaan että kirjoittaisin 'olla uskomassa'. Mutta minäkin joudun siis tekemään tuon tietoisesti.
Vl-kaverin kirjoitukset eivät ole sillä tavalla särähtäneet, että olisin pitänyt feikkeinä.
Et tainnut edelleenkään ymmärtää mitä kirjoitin. Minulle on aivan yksi lysti minkälaisia sanamuotoja ihminen käyttää, enkä pidä niitä minkäänlaisina uskovaisen merkkeinä. En myöskään yritä kenestäkään tunnistaa täällä onko hänellä Pyhä Henki vai ei, en todellakaan.
Kysymys oli siitä, ja vain siitä, onko kyseessä huijauskirjoitus vai ei. Jos joku vl sanoo hyväksyvänsä ehkäisyn, en pidä kirjoitusta sen takia feikkinä. Jos hän sanoo, että hänen mielestään uskovaisia on muuallakin, en pidä kirjoitusta sen takia feikkinä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Mutta otetaanpa esimerkki vaikka tuolta UL-palstalta: "Olen ollut vl-uskova lapsesta asti kunnes täytin 20 vuotta ja sitten hyväksyin ehkäisyn Jeesuksen nimessä ja veressä". On erittäin todennäköistä että kirjoittajalla on hyvin vähän tietoja koko liikkeestä ja kyseessä on pelkkä pila. Ymmärrätkö nyt? Vai sanotko vielä, että haluan vain tuomita kirjoittajan sanamuotojen takia?
Jos et ymmärrä, niin väännetään lisää. "Olen fysiikan tohtori ja tein dosenttina ollessani väitöskirjan siitä, että suhteellisuusteoria on ristiriidassa keskipakoisvoimateorian kanssa." Onko väitteessä mielestäsi mitään outoa? Ymmärrätkö nyt? Jos et, niin turha varmaan jatkaa. :)
> Oisko kyse siitä, että feikkimittarin tarkoituksena
> on mitata enemmänkin vanhoillislestadiolaisuutta
> kulttuurisesti kuin oikeaa uskoa hengellisesti?
Asia on täsmälleen niin. Toinen asia on sitten se, että jotkut käyttävät tällaista mittaria myös "oikean uskon" mittarina.
..jotka ovat opastaneet minua tyhmää tässä asiassa.
Niin tässä ketjussa kyllä minunkin ymmärtääkseni puhuttiin ihan pelkästään vanhoillislestadiolaisen henkilön kulttuurillisesta tunnistamisesta. Ei uskovaisen tunnistamisesta tai uskovaiseksi tunnustamisesta.
Sen sijaan en pidä mahdottomana, että tällaisetkin asiat olisivat paljon vakavammissa yhteyksissä sekoittuneet ns. henkien haisteluun. Että jonkun sanamuodot eivät ole tuntuneet "tutuilta ja turvallisilta" ja on tullut tunne, että taitaa olla väärässä hengessä koko ihminen.
Sama pätee helposti "vääränlaiseen" ulkomuotoon.
en haluaisi vastata pahaan pahalla.
Antakaamme kaikkien rauhassa levittää minkälaisia puheita vaan meistä, mutta sitä vastoin koittakaamme me kääntää tämä kaikki pahuus iloksi, onneksi ja hyvyydeksi, niin kuin Luhter kehoitti...
Eli aika rohkeasti puollat, mutta en silti ala halveksimaan heitä, sillä niin ei tee rakkaus.
Toki kuuntelen parhaani mukaan nöyryydellä neuvoja, mitkä minulle annetaan.
En ymmärrä vieläkään kun sanot että "poimin kuvauksen alla olevasta kirjoituksestani" ?
Mutta asiaan. En pysty tällä palstalla jatkuvaan reaaliaikaiseen keskusteluun. Ihmettelen muuten sitä, että mistä palstalaisilla riittää aikaa näin aktiiviseen keskusteluun? Missä ammateissa te olette ? Olisi mielenkiintoista kuulla!
Minulle se tuottaa ainakin vakeuksia. Työssä on oltava, palavereissa käytävä. Kotona odottavat kotityöt (salaa pitää välillä livahtaa työhuoneeseen tutkimaan tätä palstaa).
Maria. Pyydän anteeksi kun olen sinua loukannut. Kieleni on aika purevaa ja töksähtelevää. Nämä ovat minun taipumuksiani. Leimakirveenä on halua olla eikä ole tarkoitus.
On kuitenkin asioita, joista me saatamme olla erimieltä (koskee kaikkia palstalaisia). Usein illalla otan käteeni eri kirjallisuutta ja tutkin mitä ennen uskoneet ovat tästä ja tästä asiasta sanoneet. Eilenkin tutkin raamattua, SRK:n vuosikirjoja, raamatun tietosanakirjaa jne. (en kerskaa tällä, pois se).
Tuntuu todella pahalta, jos täällä esim. tuodaan vl:lien näkemyksenä esille myönteinen asenne perhesuunnitteluun ja silti käydään seuroissa (en tarkoita sinua)ja on uskovaisen nimi.
Peilaan koko ajan itseäni muihin palstalaisiin ja asetan kysymyksiä itselleni: olenko minä oikein uskomassa? Miten ennenuskoneet ovat asian ymmärtäneet.
Toivon, että voisin niinkuin Lestadius sanoi Lapin Mariasta - näkeväni sinut ajan rajan tuolla puolen...
vaan kyse oli siitä, että sanavalinnat saattavat herättää EPÄILYKSEN jonkun olemisesta feikki. Tottakai vl voi sanoa tulleensa uskoon kun on parannuksen tehnyt, mutta jos sanoo olevansa syntyjään vl-perheestä ja kertoo vanhempiensa tulleen uskoon 50-luvulla, se kuulostaa vähän samalta kuin joku kohtuullisesti suomea murtava henkilö väittää olevansa äidinkieleltään suomalainen. EPÄILYS herää, että feikkaako toinen. Joskus epäilys osuu oikeaan, joskus ei, mutta ei se tee kenestäkään enemmän tai vähemmän autuasta onko häntä epäilty feikiksi. Täällä vain on niin helppo ottaa rooleja.
Kiitos ystävällisistä sanoistasi.
Kirjoitit jotenkin niin, että "jotkut tekeytyvät vl:ksi, kertovat fiktiivisiä seuroissakäyntikertomuksia ja ovat muka huolissaan vanhoillislestadiolaisuuden nykytilasta... heidän tarkoituksensa on vain yrittää sekoittaa uskovaisten päitä"
Itse olin juuri tuossa alempana kirjoittanut, että olen huolissani vanhoillislestadiolaisuuden nykytilasta, näillä sanoilla. Siksi yhdistin kommenttisi itseeni.
Mutta kun sanot, että et niin tarkoittanut, niin ei minulla ole mitään syytä epäillä sanojasi. Minäkin pyydän Sinulta anteeksi, kiivastuin ja kaiken lisäksi perusteetta.
Ei aika oikein meinaakaan riittää keskusteluun täällä. Itse kirjoittelen tavallisesti lapsia nukuttaessani (jos enää jaksan) ja sitten, kun toiset jo nukkuvat.
Olen aineenopettaja ammatiltani ja käyn töissä. Viisi lastani ovat alle kouluikäisiä, eli kyllä minäkin välillä olen aika väsynyt aamulla, kun pitää päivää alkaa pyöräyttämään käyntiin. Mutta olen kokenut hyvin tärkeäksi tähän keskusteluun osallistumisen.
Välillä herään aamuöisinkin näitä asioita pohdiskelemaan. Ne todella ovat alkaneet vaivata mieltäni.
Minua ahdistaa kysymys, olemmeko me vanhoillislestadiolaiset oikealla tiellä kun noinkin oleellisissa kysymyksissä poikkeamme Raamatun selvästä opetuksesta. Ja selittelemme sitä vähän noin ja näin. Tuntuu, että keskuudessamme ei oikein kuulu Hyvän Paimenenkaan lempeä ääni, enemmän puhutaan itse kunkin kilvoittelun vaivoista ja siitä, kuinka ei kilvoittelussaan saisi väsyä. Kilvoittelun yhteydessä mainitaan usein näitä meille kaikille tuttuja "perinnäissääntöjä".
Tuntuu, kuin ei saisi ravintoa sielulleen. On sanan nälkä.
Sitten kun täällä on hätkähdyttävän kovan kuuloisia veljiä ja sisaria, jotka palauttavat bumerangina jokaisen vilpittömimmänkin ja suuresta kipuilusta nousseen kysymyksen kaavamaisesti määriteltynä "maailmanrakkaudeksi" tai "luvan etsimiseksi synnille" tai muuksi vastaavaksi, täydellisen ymmärtämättömästi.
Pyrkimys kun on ihan päinvastaiseen. Minun omatuntoni kolkuttaa kovasti, että näiden sääntöjen liittäminen osaksi uskoa ja sellaisten painotusten opettaminen omille lapsille ON VÄÄRIN. Sellaiset loitontavat Jumalasta ja armon käsittämättömästä ihmeestä.
Minusta alkaa oikeasti tuntua, että heidän kaltaisensa ovat niitä eksyttäjiä, joista Raamatussa varoitellaan. Joille oma itserakas oikeassaolemisensa on tärkeämpää kuin Jumalan sanan vakavasti ottaminen, omaa uskoa koskevien asioiden nöyrä pohtiminen, totuuteen pyrkiminen yli omien päätelmien ja mielihalujen. Uskossa valvominen.
Armon käsittämättömän ihmeen todeksi uskominen.
En ole itse esimerkki noissa asioissa onnistumisesta, en todellakaan. Mutta sellaiseen meitä Jumalan sanassa kehotetaan.
Harva täällä näkemyksiään vl:en yleisenä kantana esittää. Suurin osa palstalaisista puhuu vain omista ajatuksistaan, niin kuin minusta pitäisikin.
Esim. suhdettani perhesuunnittelukysymykseen olen valottanut useassakin kirjoituksessani. En itse halua turvautua perhesuunnitteluun. Mutta siitä huolimatta en katso, ettei siitä kysellä voisi. Miksei? Täytyisihän sitä kyetä perustelemaan jos jotain mieltä on. Ja uskomisen asioissa perustellaan ensisijaisesti Raamatun opetuksella.
Lopuksi sanon Sinulle Lutheria vapaasti lainaten (Sinä kun siteerasit Lestadiusta ja itse Taivaan kunniasta käsin etsien kuikuilit ja toivoit, että minutkin näkisit):
"Tulemme kerran suuresti ihmettelemään, ketä kaikkia Taivaan iloon onkaan kostunut. Mutta suurin ihme kaikista on se, jos itsemme sieltä löydämme."
Pieni hymiö tästä rinnastuksesta, älä tulkitse väärin :)
Kun puhutaan tällaisista "perinnäissäännöistä" niin jotenkin tuntuu siltä että parempi olisi puhua esim. "uskon kautta.....".
"uskon kautta Mooses, kun hän vanhemmaksi tuli, näki paremmaksi kärsiä vaivaa kuin ajallista tarvetta synnissä nautita". Jotenkin näin se meni-
"uskon kautta" Daniel ja kolme muuta poikaa (danielin kirjasta) pyysivät saada kieltäytyä viinistä palvellessaan kuninkaan hovissa. Heidät havaittiin kaikista terveimmiksi koko hovissa.
Näin vapaasti kuvattuna.
En tiedä oletko pohjoisesta vai täältä etelästä. Mutta olen jotenkin aistimassa ettei pohjoisessa kaikki asiat kaikilla kristityillä ole aivan ok. Tämä on kovasti sanottu, mutta sanon sen suurta arkuutta tuntien tietäen ettei myöskään täällä etelässä.
Itse elän perheellisen elämää ja elämähän tässä vaiheessa on melko lailla ikäänkuin "sisäänlämpiävää" missä yhteydet toisiin uskovaisiin rajoittuvat ehkä seuroissa ja joskus kylässä käynteihin. Mutta oikeastaan en muuta kaipakkaan.
Johtokunnassa työskentely avartaa tietojen siirtoa eri asioista sopivalla tavalla...
Mutta nyt sorvin ääreen!
Kun puhutaan tällaisista "perinnäissäännöistä" niin jotenkin tuntuu siltä että parempi olisi puhua esim. "uskon kautta.....".
"uskon kautta Mooses, kun hän vanhemmaksi tuli, kielsi kutsuttaman itseänsä Faaraon tyttären pojaksi näki paremmaksi kärsiä vaivaa Kristuksen joukon kanssa kuin ajallista tarvetta synnissä nautita". Jotenkin näin se meni-
"uskon kautta" Daniel ja kolme muuta poikaa (danielin kirjasta) pyysivät saada kieltäytyä viinistä palvellessaan kuninkaan hovissa. Heidät havaittiin kaikista terveimmiksi koko hovissa.
Näin vapaasti kuvattuna.
En tiedä oletko kehä kolmosennpohjoispuolelta vai täältä etelästä. Mutta olen jotenkin aistimassa ettei jossakin osaa Suomea kaikki asiat kaikilla kristityillä ole aivan ok. Tämä on kovasti sanottu, mutta sanon sen suurta arkuutta tuntien tietäen ettei myöskään täällä etelässä.
Itse elän perheellisen elämää ja elämähän tässä vaiheessa on melko lailla ikäänkuin "sisäänlämpiävää" missä yhteydet toisiin uskovaisiin rajoittuvat ehkä seuroissa ja joskus kylässä käynteihin. Mutta oikeastaan en muuta kaipakkaan.
Johtokunnassa työskentely avartaa tietojen siirtoa eri asioista sopivalla tavalla...
Mutta nyt sorvin ääreen!
Edellistä viestiäni edeltänyt lähti vahingossa korjaamattomana. Älä sitä noteeraa.
Jos ajattelen sinun ja minun ”profiilien ” erilaisuutta tällä palstalla, niin sinä kerrot avoimesti mitä ajattelet mielessäsi. Minä taas pyrin ”välttämää tiettyjen asioiden esilletuomista”. Sinun profiilisi on ehkä parempi ja aion vähän keventää omaani, ettei tulisi jyrättyä liikaa.
no kyllä mieslestäni olen ihan normaali vl.
Olen vaan kertonut asiat, niin kuin minulle on asiat annettu ymmärtää....ei tarkoitukseni ole aiheuttaa eripuraa tai riitaa...vaan jos olen jossakin väärässä, niin kertokaa.
Jos puhuisin toisin, kuin nyt puhun, niin minusta tuntuisi, että valehtelisin teille...niin että ihan vilpittömästi uskon niin kuin olen sanonut...mutta jos olen teidän mielestänne väärässä, kertokaa miten asiat sitten ovat, etten vaan lakeaisi omavanhurskauteen.
No mitä tulee fraaseihin: miksi meidän tulisi keksiä jatkuvasti jotain uutta? Eikö kannata profiilissa tieottaa juuri sen oleellinen asia...eli et jos joku heränneellä tunnolla, niin hänellä on lupa uskoa synnit anteeksi. Ei tämä vanhene koskaa, vaikka ne kuinka muodostuisivat fraaseiksi...eikö?
Ja mitä tulee minun tiukka pipoisuuteen...kerron vaan sen, minkä on vilpittömästi uskon.
Olen ymmärtänyt, että koko meidän elämämme on suunnattu lähimmäistä varten, vain ja ainoastaan usko on meitä itseämme varten.
Enkä suinkaan ole itse keksinyt näitä, jos sitä ihmettelette. Vaan on monesti seuroista puhuttu tästä asiasta, vaikka ei ehkä näin jyrkästi...Luther taas tekee ihan selväksi, että meidän ei tule elää omissa himoissa ja nautinnoissa, vaan että meidän uskovaisten tulee suunnata elämä lähimmäiseen.
No teistä voi vaikuttaa, että tämä kaikki on mahdotonta...niinhän se onkin, en minäkään siinä missä tekään pysty miteenkään toteuttamaan tätä.
Ja tämän vielä sanon lohdutukseksi.
Kirje roomalaisille 7 luku.
17. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19. sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
eli ei tämä synti ole meille kuolemaksi, koska me sydämestämme vihaamme syntiä ja haluamme rakastaa lähimmäistä. Niin kauan kuin meillä on usko, eli me myös haluamme olla erossa synnistä, niin kauan emme ole tuomiolla vastuussa teoistamme. Mutta tietäkääkin se, että jos olette uskottomia, niin ette vihaa syntiä, ellette ensin usko syntejänne anteeksi Pyhän Hengen kautta. Eli tämä synnin viha on uskon hedelmä.
sanoit:"vastaat niin tai näin niin silti jään kannalleni :) "
En nyt tarkoita, että sinun olisi pakko ajatella niin kuin tahdon, mutta sen vaan sanon, että jos haluat suurin olla, niin ole pienin. Ja nöyrällä asenteella se parhaiten onnistuu. Jos alamme puhua uskonasoista sillä mielellä, että minä olen varmasti niin oikeassa, että kukaan ei minua voi hetkauttaa, niin olemme jo syvästi vaipuneet ylpeyteemme ja menettäneet nöyryyden...mihin johtaa tällaiset keskustelut? Eikö juuri tällä asenteella tule vihaa ja eripuraa?
"no kyllä mieslestäni olen ihan normaali vl.
Olen vaan kertonut asiat, niin kuin minulle on asiat annettu ymmärtää....ei tarkoitukseni ole aiheuttaa eripuraa tai riitaa...vaan jos olen jossakin väärässä, niin kertokaa. "
Olet todellakin hukassa näissä seksiin liittyvissä asioissa. Sinällään se on ymmärrettävää ja täysin normaalia, me kaikki olemme olleet samassa tilanteessa. Mutta minulla ei olisi ollut vielä naimattomana rohkeutta alkaa tuomitsemaan toisten seksielämän nautintoja. Tsemppiä, kyllä se puoliso sieltä löytyy!
miten kukin harrasta seksiä. Minulle lihalleni se on aivan sama, mutta en henkeni ei kehoita valehteluun.
sanoit:"Tsemppiä,kyllä se puoliso sieltä löytyy!"
Nämä asiat eivät taas kuulu tänne. Mutta rehellisesti sanon, että en olen missään määrin katkera tästä.
"sanoit:"Tsemppiä,kyllä se puoliso sieltä löytyy!"
Nämä asiat eivät taas kuulu tänne. Mutta rehellisesti sanon, että en olen missään määrin katkera tästä."
Ahaa. No kuuluuko toisten seksielmän tuomitseminen tälle palstalle?
Tuomitset viesteilläsi varmaan 95% pariskuntien seksielämän noilla kommenteillasi, että seksissä ai saisi omaa vaimoaan tai miestään kohtaa osoittaa himoa!
Mietin itsekin, että tuon vl-kaverin viestin periaatteella seksi loppuu 45-vuotiaana vaihdevuosiin?
Vai tehdäänkö hormonien avulla äideistä äitejä vielä 60-vuotiaana? Uskoisin, että jonkinlaista seksielämää avioliitossa on vielä tuolloin..? ;)
Ja vl-kaverin periaatteen = lapset ovat yhdynnän ainoa tarkoitus, lapsia saamattomat vl-pariskunnat eivät saisi harrastaa yhdyntöjä lainkaan?
Kiinnostaa, että moniko vl oikeasti allekirjoittaa nämä vl-kaverin jutut autuuden ehtona?
Entä ne vl-äidit, joilta on piuhat pantu poikki? Sehän on ollut tietoinen harkittu teko, joka varmasti estää lapsien saannin.
Onko tapahtumassa koko ajan murhansyntiä, kun ollaan avioelämässä? Väärin perustein? Vain itsekkään himon vuoksi? Eikä parannuskaan saa ratkaisua tekemättömäksi.
Voivoivoi. Noita selittäjiä! ;(
en ole sanonut, että lapset ovat yhdynnän ainoa tarkoitus, vaan olen sanonut, että ehkäisty yhdyntä on itserakasta.
sanoit:"Kiinnostaa, että moniko vl oikeasti allekirjoittaa nämä vl-kaverin jutut autuuden ehtona? "
Ja miten tämän nyt liität tähän. Olenko puhunut jotain, että nämä ovat autuuden ehtoja? Enkä muka ole jo tarpeeksi painottanut, että uskovaisen ilo on rakastaa lähimmäistä, eikä mikään näistä ole välttämätöntä pelastumiseen tai autuuteen, sillä autuaita ovat uskovaiset.
Mutta tosi on, että lähimmäisen rakkaudesta tulee onnelliseksi.
Mutta jos teillä ei ole iloa rakastaa lähimmäistä, niin silloin se on sen merkki, ettette ole elävässä uskossa. Niin etsikää ensin Jumalan valtakunta, niin kaikki teille annetaan.
ei muuta.
"Kirjoittanut: vl.kaveri 1.12.2004 klo 16.24
mitä varten Jumala on antanut ihmiselle seksuaalisuuden...senkö takia, että ihmiset saisivat nauttia, himomita ja hemmotella itseään?
Mitä hyötyä on yhdynnässä, jos siinä ei yritetä saada lapsia?"
Kerropas SINÄ, mitä järkeä on siinä että ihminen on seksuaalinen olento, eikä kiima-aikoja noudattava olento?
"Eikö tällainen yhdyntä ole itserakkautta? Jokainen etsii vaan omaa nautintoa ja himoa...eikö näin?
Ja itserakkaus on väärin."
Kuunteletko itse musiikkia vain toisen nautinto mielessä, vai nautitko itsekin? Entä pullan syöminen, kun leivot pullaa ja laitat vallan hilloa päälle, nautitko itse? Etkö voisi ojentaa pullan pakolaiselle joka makaa nälänhädässä? Onko oma nautinto väärin? Kerro lisää tästä!
"Teemme erittäin itsekkäästi, jos emme halua ottaa lapsia vastaan...eikö niin?"
Joskus on oltava itsekäs ja ajateltava myös omaa hyvinvointiaan. Minä en haluaisi kuolla synnytykseen. Tässä vain yksi esimerkki.
"kaikki tietävät, että niistä tulee meille riesaa ja harmia(kaikki ei tajua, että ne tuovat onneakin), jonka takia me itserakkaudessamme emme halua ottaa niitä vastaan,"
Sinulla ei ole tarvittavaa kokemuspohjaa aiheen käsittelyyn. ;)
"vaan mielummin käytämme meille annetun seksuaalisuuden omien himojen tyydyttämiseen. Mitäs luulettte, että onko tämä Jumalan silmissä hyvää."
Eiköhän Jumala ole tarkoittanut seksuaalisuuden myös sitä varten että ne seksuaaliset himot saa oman puolisonsa kanssa tyydyttää. Vai miksi sitten Jumala on suvainnut lapsettomuuden? Ja miksi 50-vuotias ei menetä seksuaalisuuttaan? :)
"Millä tavalla tämä on lähimmäisen rakkautta, kun toteutetaan vain omia himoja, estäen samalla lapset, vaikka pitäisi tehdä juuri päinvastoin....eli kuollettaa omat himot ja yhtyä sen takia, että saisi lapsia esim."
Vainko sen takia, että saisi lapsia? Eikö puolisoon saa tuntea seksuaalista vetoa? Onko seksuaalinen kiihoittuminen omaa puolisoa kohtaan vääränlaista himoa? Entä saako harrastaa mitään sellaista seksuaalista aktiviteettiä, jossa ei ole mahdollisuutta tulla raskaaksi? (esim. suuseksi)
"Onko tämä Jumalan silmissä hyvää? Se on mielestäni pelkkää saastaisuutta ja itserakkautta."
Eli on saastaista rakastella pelkästään nautinnonhalusta?-)
"Siis Jumala ei ole tarkoittanut yhdyntää himoitsemiseen, vaan lapsien saamiseen...vai mitä mieltä olette?"
Tottakai Jumala on tarkoittanut yhdynnän lisääntymiseen, mutta seksuaalisuuden myös nautinnon saamiseen eli tuohon "himoitsemiseen".
Tässä paljon kommentteja, jään odottamaan vastakommentteja. Jotkut vastaukseni ovat hieman provosoivia - haluan mielummin puhua niin että ymmärrät mitä takoitan. :)
Olet keskittynyt pelkästään - niin minusta tuntuu luettuani kirjoituksiasi - tuohon lähimmäisenrakkauden teemaan. Että se siis on suurin ilo uskomassa olemisessa ja että muut kuin uskovaiset eivät voi tuntea lähimmäisenrakkautta.
Eiköhän suurin ilon ja kiitoksen aihe uskovaiselle ihmiselle ole siinä, että saa olla tekemässä matkaa rauha tunnolla, armon osallisuudessa, elävän taivastoivon kantajana?
Ei uskovainen ihminen voi kerskua lähimmäisenrakkaudellaan tai sillä että rakastaa enemmän lähimmäisiään kuin epäuskoinen, koska se ei pidä paikkaansa. Jokaisessa meissä asuu se itsekäs, enemmän itseään kuin muita ihmisiä ajatteleva olento - siitä ei päästä yli eikä ympäri.
Hienoahan olisi, jos olisimme täydellisiä ja rakastaisimme uskovaisina lähimmäisiämme enemmän kuin itseämme, mutta valitettavasti se ei ole mahdollista. Silkkaa utopiaa, jossa on vaara joutua omaan vanhurskauteen.
sanoit:"Olet keskittynyt pelkästään - niin minusta tuntuu luettuani kirjoituksiasi - tuohon lähimmäisenrakkauden teemaan."
Niin olen, se täytyy myöntää. Mutta sehän sisältää kokolain...eikö?
sanoit:"Että se siis on suurin ilo uskomassa olemisessa ja että muut kuin uskovaiset eivät voi tuntea lähimmäisenrakkautta."
Ei ilo ole siinä, että muut eivät voi rakastaa, vaan ilo on siinä, että itse voi rakastaa. Toki on iloa sekin, että itsellään on Jumalan rauha.
niin kuin sanoit:
"Eiköhän suurin ilon ja kiitoksen aihe uskovaiselle ihmiselle ole siinä, että saa olla tekemässä matkaa rauha tunnolla, armon osallisuudessa, elävän taivastoivon kantajana? "
Uskovainen on niin iloinen tästä, että haluaa rakkaudellaan tarjota sitä lähimmäisellekkin...eikö?
sanoit:"Ei uskovainen ihminen voi kerskua lähimmäisenrakkaudellaan tai sillä että rakastaa enemmän lähimmäisiään kuin epäuskoinen, koska se ei pidä paikkaansa. Jokaisessa meissä asuu se itsekäs, enemmän itseään kuin muita ihmisiä ajatteleva olento - siitä ei päästä yli eikä ympäri. "
Ei niin, koska se rakkaus mikä meistä lähtee on Kristuksesta, jos siis jotain haluamme kerskata, kerskatkaamme Jumalaa. Totta on, että me kaikki lihamme puolesta teemme vain syntiä, eli kukaan meistä ei ole toista parempi. Ja harvoinpa Kristus meissä uskovaisissa vaikuttaa, kun lihan himo on niin suuri.
sanoit"Hienoahan olisi, jos olisimme täydellisiä ja rakastaisimme uskovaisina lähimmäisiämme enemmän kuin itseämme, mutta valitettavasti se ei ole mahdollista. Silkkaa utopiaa, jossa on vaara joutua omaan vanhurskauteen." Täysin totta...silkkaa utopiaa, voisiko paremmin enää sanoakkaan. Mutta tämä vaikka emme kykene siihen, ei se tarkoita sitä, että sen takia meidän synnit tulisivat Jumalan silmissä hyviksi...eikö?
Meidän on kumminkin pidettävä totuus mielessä, vaikka emme alkuunkaan kykene lähimmäisen rakkauteen...niinhän?
olen vaan vastannut aikasemminkin saman tyyppisiin kysymyksiin, niin otan suoria lainauksia omista...eihän haittaa.
*************
Ymmärrän vaan erilailla..
Kirjoittanut: vl.kaveri 2.12.2004 klo 23.54
sanoit:"Itsensä rakastaminen ei ole kielletty eikä lähimmäistä tarvitse rakastaa ENEMMÄN kuin itseäsi."
Tästä olen ihan kokonaan erimieltä....toivottavasti en loukkaa sinua. Sillä käsittääkseni meidän tehtävänämme ei ole rakastaa itseämme, vaan lähimmäistä....emmekö luottaisi siihen, että Jumala pystyy kylliksi meitä rakastamaan?
Miksi meidän tulee rakastaa itseämme...eikö Jumala tiedä mitä tarvitsemme?
Ja vieläpä kysyn, että miksi Kristus ei rakastanut itseään? Hän olisi yhdellä sanalla voinut estää kärsimyksensä, mutta kun hän haluasi rakastaa lähimmäistä, sen sijasta että olisi omat kipunsa estänyt. Käsittääkseni Kristus ei toiminut koskaan itserakkaasti, jonka takia hän täytti lain.
No entäpä - rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Tämä ei tarkoita: rakasta lähimmäistäsi ja itseäsi. vaan siinä kehoitetaan rakastamaan lähimmäistä, niin kuin olet itseäsi oppinut rakastamaan. Mutta tässä ei kehoiteta sanallakaan rakastamaan itseämme, vaan tämä on laitettu sen takia, koska kaikki ihmiset ovat rakastaneet eräänkin kerran itseään, eli kaikki ihmiset ovat eräänkin kerran tehneet syntiä....eikö? Ja lisäksi kaikki tietävät, että minkä itselleen haluaisi tehtävän. Sen takia on sanottu, niin kuin itseäsi...näin olen ainakin ymmärtänyt.
Mutta nyt tämän itserakkauden voi käsittää monella tavalla, sellainen itserakkaus, missä tekojen motiivi on pelkkä oma etu, on vääryyttä. Mutta en siis tarkoita itserakkaudella sitä, että ei saisi olla omaan ulkonäköön tyytyväinen yms. vaan sitä, että kun teemme jotain, niin meidän teoillamme on motiivi. Jos tekojemme motiivi on täyttää himojamme, teemme syntiä...eikö?
***************
Sitten olen vielä keronut asiasta avauksen "Jumalaan luottaminen, osa 2" alla.
Emmekö siis luottaisi siihen, että Jumala pystyy meitä kylliksi rakastamaan?
kysyit:"Kerropas SINÄ, mitä järkeä on siinä että ihminen on seksuaalinen olento, eikä kiima-aikoja noudattava olento? "
Meidän tehtävänämme ei ole järkeillä Jumalan luomien asioiden merkitystä. Eli esim. mikä merkitys on tähdillä ja kiima-ajoilla? Niihin en osaa antaa vastausta, koska Jumalan viisaus on niin suuri, ettei meidän järkeemme mahdu nämä merkitykset.
sanoit:"Kuunteletko itse musiikkia vain toisen nautinto mielessä, vai nautitko itsekin? Entä pullan syöminen, kun leivot pullaa ja laitat vallan hilloa päälle, nautitko itse? Etkö voisi ojentaa pullan pakolaiselle joka makaa nälänhädässä? Onko oma nautinto väärin? Kerro lisää tästä! "
Olet nyt asia oleellisemmassa kohdassa. Eli Saamme ottaa Jumalalta vastaan ilolla sen, minkä hän meille rakkaudessaan meitä kohtaa antaa. Mutta riittäköön meille se, minkä Jumala antaa...eihän meidän tarvi enää etsiä lisää. Nautkikaamme siis siitä minkä saamme.
No miten lähimmäisen rakkaus sopii tähän. No kuinka voisin rakastaa lähimmäistäni, ellei ruumiini kanna minua? Minun on syötävä ja levättä, että jaksaisin hoitaa virkani. Eli saamme nauttia siitä levosta, ruuasta jne, minkä Jumala antaa. Mutta jos lähimmäisemme kysyy, että voinko saada tuon pullan, niin miksi emme antaisi?
Mutta jos mieluummin oman nautinnon takia/itserakkauden takia en voi pullaani antaa, niin teen väärin. Saamme nauttia, mutta meidän ei tule olla kiintyneitä siihen, meidän on aina asetettava lähimmäinen etusijalle.
Vaikka me antaisimmekin pullamme, niin voit olla varma, ettemme silloin nälkään kuole. Jumala kyllä pitää huolen.
sanoit:"Eiköhän Jumala ole tarkoittanut seksuaalisuuden myös sitä varten että ne seksuaaliset himot saa oman puolisonsa kanssa tyydyttää. "
Saamme nauttia, siitä mikä meille annetaan, mutta näiden päätarkoitus ei ole nautinto, vaan tälla tavoin suku jatkuu. Jos harva meistä ryhtyy ehkäistyyn yhdyntää ajatellen vain puolison/lähimmäsen etua...ellei tämä jopa olisi ihmiselle mahdotonta.
sanoit:"Joskus on oltava itsekäs ja ajateltava myös omaa hyvinvointiaan. Minä en haluaisi kuolla synnytykseen. Tässä vain yksi esimerkki. "
Puhuin jo lähimmäisen rakkaudesta ja kaikki on tapahduttavava lähimmäisen hyvää ajateltaen.
sanoit:"Sinulla ei ole tarvittavaa kokemuspohjaa aiheen käsittelyyn. ;) "
Tiedän, koska olen elänyt monilapsisessa suurperheessä toiseksi vanhimpana. Tämä riittäköön kokemus pohjaksi. Toiseksi Jumala kirkastaa sen, minkä tarpeelliseksi näkee, katsomatta ihmiseen...eikö?
sanoit:"Vainko sen takia, että saisi lapsia? Eikö puolisoon saa tuntea seksuaalista vetoa?"
Toki on hyvä olla puolisonkin mieliksi, mutta pitää myös rakastaa kaikkia, jonka takia lapsia ei saa tumermella itserakkauden takia.
Eli pitää rakastaa kaikkia tasapuolisesti, eikä vaan omia ystäviä/puolisoa.
sanoit:"Eikö puolisoon saa tuntea seksuaalista vetoa? Onko seksuaalinen kiihoittuminen omaa puolisoa kohtaan vääränlaista himoa? Entä saako harrastaa mitään sellaista seksuaalista aktiviteettiä, jossa ei ole mahdollisuutta tulla raskaaksi? (esim. suuseksi) "
Ei nauttiminen ole synti, vaan siihen kiintyminen, eli sitä ei tarvi halajaa enemmän kuin on tarpeellista.
Rakkauden osoituksia saa osoittaa lähimmäiselle, mutta näistäkin on pidettävä huoli, ettei niitä olekki tehty itselleen puolisoa apuna käyttäen ja kaiken lisäksi ulkokultaisuudessa peitettynä mukamas lähimmäisen rakkauteen....eikö näin?
sanoit:"Eli on saastaista rakastella pelkästään nautinnonhalusta?-) "
Joo, pelkästä omasta neutinnon himosta on saastaista rakastaa, sillä rakkaus on vain itseensä kohditutettua tuolloin.
Mutta saat nauttia, kun sinulle se annetaan.
sanoit:"Tottakai Jumala on tarkoittanut yhdynnän lisääntymiseen, mutta seksuaalisuuden myös nautinnon saamiseen eli tuohon "himoitsemiseen". "
Joo, hän on annanut lahjaksi sen meille, mutta meidän ei tule käyttää väärin tätä nautintoa.
Himoitseminen on sitä, että halutaan jotain asiaa, niin että sokeudutaan siinä, eikä ajatella muuta kuin sitä, että oma himo saataisiin täytettyä.
Nauttia saamme, mutta tämä olkoot täysin hallinassa, eli jos oma nautinto alkaa muuttua himoksi, niin silloin se on vääryys.
sanoit:"- haluan mielummin puhua niin että ymmärrät mitä takoitan. :)
Joo, puhu vaan, en loukkaannu. Se on vaan aina muistettava, mikä täällä palstalla ei kauheen hyvin edustu, että olkaamme toisten palvelijoita ja nöyriä. Ja keskustelusta ei ole mitään hyötyä, jos molemmat suhtautuvat ylpeästi aiheeseen. Tämän olen saanut kokea käytännössä, jonka takia olen itse yrittänyt pitää nöyryyden yllä itsessäni....aika huonosti olen siinä onnistunut, niin kuin ihmiset ylensäkkin huonosti onnistuu. Sillä ei meidän lihassa asu mitään hyvää, niin kuin paavali sanoo...siis se rakkaus ja nöyryys, jota joskus on täällä, niin se on tullut Kristuksesta.
Miksi sinä käännät ja väännät väkisin lähimmäisrakkauden pääasian toiseksi?
Raamatussa lukee: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja LÄHIMMÄISTÄSI NIIN KUIN ITSEÄSI!
Ei siellä sanota, että enemmän! Mistä ihmeestä olet iskostanut tuon päähäsi? Leikitkö jotain pikku jeesusta? Ei meiltä sellaista odoteta! Onko tuo vaikea uskoa? Vai miksi koko ajan toistelet tuota väärää tulkintaasi.
o tempora o mores!
En halua samoja juttuja, koita nyt perustella minun esittämien kysymyksieni pohjalta. Lue huolella se mitä olet kirjoittanut, mitä olen siitä ymmärtänyt ja vastannut ja vastaa sen pohjalta.
Tuntuu kuin lukisit juttujen välistä sen mitä haluat ja vastaat taas samalla tavalla. :/