Olen huomannut komennustöissä, että suomalaiset ovat vähän sellaista havumetsän kansaa. Yhtä jäykkiä ja kylmiä. Maailmalla ihmiset näyttävät tunteensa avoimesti ja eihän siinä ole mitään pahaa, vai onko?
Miksi emme ole avoimia tunteidemme näyttämisessä
kansanperintö
5120
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei siinä ole miään pahaa, kuten ei siinäkään ettei suomalaiset näytä tunteitaan samallalailla.
Mitä mieltä olet siitä, että suomalainen tarvitsee ympärilleen käden pituisen reviirin, kuitenkin muualla ollaan avoimempia ja osoitetaan ystävällisyyttä ja kohteliaita tapoja.
Mietinkin lähinnä sitä, että olemmeko liian juroja vai pikemminkin tunne sulkeutuneita.
Vai onko kyse siitä, että mies ei saa näyttää tunteitaan. ELi pidetäänkö sitä heikkoutena. Kuitenkin itsemurha ym. tilastot puhuvat karua kieltä tunteiden kieltämisestä joka päättyy jopa oman elämän lopettamiseen tai tunteiden turruttamiseen joko päihteillä tai muulla vastaavalla. Itse asiassa kysyisinkin, mikä on saanut tämän kansan ajattelemaan näin, koska en tiedä sitä.
Se ettei enää saa olla se mikä on, se juro ja tunteitaan pantaava. Se kuuluu suomalaiseen identtiteettiin. Kun ihminen ei enää tiedä mihin kuuluu, hän ajautuu ristiriitoihin itsensä ja ympäristönsä kanssa. Pitäisi hyväksyä ne jurotkin ja hiljaiset ja antaa heidän olla sellaisia. Ennen sanottiin, että mies se räkänokastakin tulee, muttei tyhjänjauhajasta. Jos joku on avoin yms niin ok, mutta kunnia myös kaikille niille juroille, ujoille tunteidensa panttaajille. Ei suomalaisen tarvitse olla kuin esim. italialaisen.
Kaikista pahinta on, jos väkisin pakotetaan ihmisiä tietynlaisiin ideaalisiin muotteihin. Näi o asia !
Eihän ketään ole tarkoituskaan laittaa mihinkään muottiin vaan kysymyshän oli pikemmin siitä, onko kyseessä opittu tapa vai peritty tapa.
Sekä, sekä- että, -kä, eli, tai, joko-tai, vai, eli, mutta, vaan..;) Kaikki on mahdollista, jopa mahdotonkin.