Olin ainoan kaverini kanssa juuri baarissa ja aluksi fiilis oli ihan loistava ja olin hyvin toiveikas että illasta tulee mahtava vaikka vain istuisimmekin ja juttelisimme koko illan drinksujen äärellä...niinkuin aina.
Mutta baarissa satuin törmäämään muutamaan työkaveriin. Toinen kehui minut maasta taivaisiin, toisinsanoen olen kuulemma todella kaunis ja hyvännäköinen ja minun pitäisi pitää silmät enemmän auki ja olla avoimempi miesten suhteen kun taas toinen kaveri tuli ja parin ystävällisyyden eleen jälkeen kysyi miksi vitussa olen näin ujo ja että näin nättinä minun kuuluisi olla paljon "eloisampi" ja blaablaa...
En vain kertakaikkiaan ymmärrä mitä ihmeellistä ja muka niin kaunista minussa on ja se ainainen jo kouluajoilta lähtien "miks oot niin ujo ja hiljainen" saa mut aina musertumaan ja tunnen itseni aivan vihon viimeiseksi ihmiseksi jota kukaan ikinä haluaisi edes tuntea. Välillä on niin paskamainen olo että olisi parempi kuolla eikä kukaan mua kaipaisi!!
Toisekseen kyllä unelmoin että olisin joskus täysin esteetön, avoin ja kiinnostava nainen mutta uskon että se olisi silloin vain esittämistä ja pidemmän päälle se olisi raskasta. Jos luonteeltani olen ujo ja hiljainen niin sitten olen mutta siihen ehkä vain menee aikaa että minut saa ulos kuorestani ja että minusta tulee esiin se toivottu avoimuus.
Mutta en tajua mikä ihme esto mulla on kokoajan päällä! Vaikka joisin kuinka paljon alkoholia niin ei sen vaikutusta minussa huomaa juuri ollenkaan ja menen vain normaalia enemmän lukkoon. :( En usko ikinä että päästäisin ketään miestä lähelleni ja olen arka seurustelun suhteen koska toisinaan häpeän itseäni ja tylsää elämääni. En tiedä mistä se johtuu :( vain koska huono itsetunto?!
Huhhuh, halusinpa vain kirjoittaa ja kyllä helpotti!
Mutta baarissa satuin törmäämään muutamaan työkaveriin. Toinen kehui minut maasta taivaisiin, toisinsanoen olen kuulemma todella kaunis ja hyvännäköinen ja minun pitäisi pitää silmät enemmän auki ja olla avoimempi miesten suhteen kun taas toinen kaveri tuli ja parin ystävällisyyden eleen jälkeen kysyi miksi vitussa olen näin ujo ja että näin nättinä minun kuuluisi olla paljon "eloisampi" ja blaablaa...
En vain kertakaikkiaan ymmärrä mitä ihmeellistä ja muka niin kaunista minussa on ja se ainainen jo kouluajoilta lähtien "miks oot niin ujo ja hiljainen" saa mut aina musertumaan ja tunnen itseni aivan vihon viimeiseksi ihmiseksi jota kukaan ikinä haluaisi edes tuntea. Välillä on niin paskamainen olo että olisi parempi kuolla eikä kukaan mua kaipaisi!!
Toisekseen kyllä unelmoin että olisin joskus täysin esteetön, avoin ja kiinnostava nainen mutta uskon että se olisi silloin vain esittämistä ja pidemmän päälle se olisi raskasta. Jos luonteeltani olen ujo ja hiljainen niin sitten olen mutta siihen ehkä vain menee aikaa että minut saa ulos kuorestani ja että minusta tulee esiin se toivottu avoimuus.
Mutta en tajua mikä ihme esto mulla on kokoajan päällä! Vaikka joisin kuinka paljon alkoholia niin ei sen vaikutusta minussa huomaa juuri ollenkaan ja menen vain normaalia enemmän lukkoon. :( En usko ikinä että päästäisin ketään miestä lähelleni ja olen arka seurustelun suhteen koska toisinaan häpeän itseäni ja tylsää elämääni. En tiedä mistä se johtuu :( vain koska huono itsetunto?!
Huhhuh, halusinpa vain kirjoittaa ja kyllä helpotti!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tarvitset vain miehen, jolla on myös tylsä elämä. Näin häpeäsi katoaa. Helppoa.
ja niitä tääl palstoilla on yllin kyllin , ota tai jätä laita sähköpostits tai jokin.. kyl se siit
Tiedän minäkin tunteen kun aika ajoin joku tollo mainitsee ujoudestani sellaiseen sävyyn ettei se ainakaan rohkaise vaan päinvastoin. Ihan kuin joidenkin mielestä sitä pitäisi tuosta vain muuttua aivan toiseksi ihmiseksi ja se tosiaan olisi esittämistä ja itsensä sekä muiden huijaamista kuten sanoit jos ja kun se ei tulisi luonnostaan vaan vain siksi että joku haluaa niin.
Minä olen kuitenkin oppinut että kun vain löytää oikeita ihmisiä ympärille niin se jos mikä rohkaisee ja muuttaa ihmistä ihan luonnostaan kun tuntee olonsa mukavaksi. Haluan kuitenkin uskoa ettei kukaan tahallaan ujoudesta mainitse niin että sen pitäisi satuttaa. Seuraavan kerran kun joku mainitsee ujoudestasi tai muusta herkästä asiasta niin kokeileppa sanoa suoraan miltä sinusta tuntuu niin tilanne valaistuu enemmän. :)
Helppo se on sanoa, että "älä välitä siitä", vaikka ei pitäisikään välittää... tiedän tuollaiset yltiösosiaaliset, joka ei anna ujojen olla rauhassa, vaan on pakko mainita jotain "miks sä oot aina hiljaa", luuleekohan ne saavansa siitä jotain ylemmyydentunnetta.
Itse seurassa tykkään usein enimmäkseen tarkkailla muiden juttuja ja naureskella niille, ja välillä heittää jotain itsekin väliin, enkä olla koko ajan äänessä. Aina välillä osuu porukkaan tuollainen kusipää jonka on pakko kommentoida tätä mun hiljaisuutta. Jatka siinä sitten keskustelua kun muut hymähtelevät ja itse koitat jotain sopertaa yllättyneenä vastaukseksi (mitä fiksua siihen edes voi vastata??), ainakin itseltä vie maun koko tilanteesta, ja pyrin omiin oloihini mahdollisimman pian. Mä ainakin nautin muiden hiljaisten ihmisten seurasta. Tärkeintä on luottamus, että saa olla oma itsensä ja hiljaakin, jos siltä tuntuu, eikä tarvitse väkisin vääntää puheenaihetta. Vähän samanlainen luottamus kuin on esim sisarusten kanssa, voi olla oma itsensä.
Niin ei se kaunis ulkokuori muuta ihmisen sisintä ja mielestäni sinun ei kannata väkisin yrittää muuttua ujosta sosiaaliseksi koska todennäköisesti se on mahdotonta. Itsekin kuulun tähän ujompaan puoleen ja yritän vain hyväksyä sen osana minua. Itseasiassa sillai sopivasti ujo nainen on minusta monesti kiehtova ;)
Niin koska kaikessa on kyse vaan siitä mistä miehet tykkää.... *Sarkasmi*
Tottakai mies ajattelee mikä itseä kiinnostaa, kun haeskelee kumppania. Ihan samoin kuin naisetkin ajattelevat omalta kantiltaan. Sitten odotukset joko kohtaavat tai eivät. Mikä tässä on ihmeellistä? Oletko miesvihaaja?
Kun on noin nuori voi vielä tehdä vaikka mitä, lähteä vaikka opiskelemaan teatteria yms..