Eduskuntavaali lähenee ja äänestäjien tulisi tietää ketä äänestää. Vaikea on tietää, mikä on se puolue ja mikä edustaja kykenee Suomen ja suomalaisten edunvalvojaksi. Hyvin tiedämme sen mihin puolueiden sulle-mulle-ei muille politiikka on johtanut. Omien intressiryhmien (vaalirahoitajien) edut tulevat päätöksentekoon mukaan. Suomen suuren ulkomaan velan (100 miljardia) ja huoltosuhteen (kestävyysvaje) vuoksi tulevat kansanedustajat tulevat LEIKKAAMAAN hyvinvointipalveluista. Miten paljon ja mistä leikataan, sitä eivät puolueiden edustaat kerro, oten vaikea on äänestää siten, että et äänestä oman etusi vastaisesti.
Hanakasti on arvosteltu vuoden 2007 vaalilupauksia ja "liian suuria palkankorotuksia". Tosiasiassa Sari Sairaanhoitajat eivät saaneet kokoomuksen lupaamaa suurta korotusta, vaan sairaanhoiajat hankkivat lakkouhkauksella korotuksen, joka sitten katosi kovempaan työpanokseen. Vaalilupausta ei pidetty. Vuoden 2007 äänikuningas oli Sauli Niinistö. Muistammeko vielä kokoomuksen vaalisloganin "vastakkainasttelun aika on ohi". Vastakkainasettelua todistavat ruokajonot ja EU:sta köyhille suomalaisille anotut ruokapaketit. Eläkeläisten ahdinko on suuri, kun pienet eläkkeet eivät riitä edes välttämättömiin lääkkeisiin. Eläkekattoa tai eläkepalkkakattoa ei Suomeen ole saatu, kuten muissa EU:ssa on. Vastakkainasettelu näkyy siinäkin, että pieni- ja keskituloisten palkat eivät riitä asumismenoihin, kun suuri osa palkansaajista joutuu hakemaan asumistukea. Työttömät yli 50-vuotiaat koulutetutkaan työntekijät eivät Suomessa saa enää työtä - mutta entinen "työttömyysputki" on poistettu.
Suomessa köyhät ovat entisestään köyhtyneet, leipäjonot kasvaneet ja 60 000 lasta ja nuorta syrjäytymisvaarassa ja köyhyys periytyy sukupolvesta toiseen - kuten ennenkin.
Vastakkainasettelun poistamisessa eivät ole auttaneet kokoomuksen tavoitteet ja rikkaiden, omistavan luokan, saamat edut
- varallisuusveron poistaminen kokonaan
- työnantajien kela-maksujen poistaminen
- yhteisöveron alentaminen 20 %:iin (24 %:sta). Nyt tiedetään, että isot pörssiyritykset verosuunnittelevat yhteisöveron siten, että maksavat vain 7-8 % yhteisöveroa siihen maahan, jossa on toimintaa ja jossa verotus on matalin.
Kokoomuksen voittaessa vaalin, rikkaiden etuja tuskin leikattaisiin, joten leikkaukset tultaisiin tekemään keski- ja pienituloisilta. Pääministeri Katainen ilmoitti pääministerikaudellaan, että arvonlisäveron korotus auttaa kuten "burana päänsärkyyn". Ja niinpä arvonlisäveroa onkin korotettu kerta toisena jälkeen ja heikennetty suomalaisten pieni- ja keskituloisten ostovoimaa. Kun vienti ei globaalista lamasta johtuen ole vetänyt, olisi pitänyt huolehtia suomalaisten omasta ostovoimasta ja työllisyyden hoidosta.
Vuoden 1990 laman jälkeen omistavaa luokkaa eli rikkaita suosittiin eriyttämällä ansiotulot ja pääomatulot. Pääomatuloista ryhdyttiin perimään vähäisempää 17 % tasaveroa kun taas tuloveroista perittiin edelleen progressiivinen vero. Näin alkoi kahtiajako rikkaisiin ja köyhiin, mikä on jatkunut siitä asti. Kun kovaa lamaa 1990-luvulla hoidettiin, leikattiin köyhiltä ja pienituloisilta, jopa toimeentulotukea leikattiin. Leipäjonot tulivat jäädäkseen. Leikkauksia tehtiin silloisen valtiovarainministeri Sauli Niinistön johdolla.
Puolueiden puheenjohtajien tulisi reilusti kertoa, miten valtion velkaa ja huoltosuhdetta ruvetaan vaalien jälkeen korjaamaan. Keneltä leikataan? Peritäänkö verot veronmaksukyvyn mukaan vai järjestetäänkö lisää verotukia omille intressryhmille?
Hanakasti on arvosteltu vuoden 2007 vaalilupauksia ja "liian suuria palkankorotuksia". Tosiasiassa Sari Sairaanhoitajat eivät saaneet kokoomuksen lupaamaa suurta korotusta, vaan sairaanhoiajat hankkivat lakkouhkauksella korotuksen, joka sitten katosi kovempaan työpanokseen. Vaalilupausta ei pidetty. Vuoden 2007 äänikuningas oli Sauli Niinistö. Muistammeko vielä kokoomuksen vaalisloganin "vastakkainasttelun aika on ohi". Vastakkainasettelua todistavat ruokajonot ja EU:sta köyhille suomalaisille anotut ruokapaketit. Eläkeläisten ahdinko on suuri, kun pienet eläkkeet eivät riitä edes välttämättömiin lääkkeisiin. Eläkekattoa tai eläkepalkkakattoa ei Suomeen ole saatu, kuten muissa EU:ssa on. Vastakkainasettelu näkyy siinäkin, että pieni- ja keskituloisten palkat eivät riitä asumismenoihin, kun suuri osa palkansaajista joutuu hakemaan asumistukea. Työttömät yli 50-vuotiaat koulutetutkaan työntekijät eivät Suomessa saa enää työtä - mutta entinen "työttömyysputki" on poistettu.
Suomessa köyhät ovat entisestään köyhtyneet, leipäjonot kasvaneet ja 60 000 lasta ja nuorta syrjäytymisvaarassa ja köyhyys periytyy sukupolvesta toiseen - kuten ennenkin.
Vastakkainasettelun poistamisessa eivät ole auttaneet kokoomuksen tavoitteet ja rikkaiden, omistavan luokan, saamat edut
- varallisuusveron poistaminen kokonaan
- työnantajien kela-maksujen poistaminen
- yhteisöveron alentaminen 20 %:iin (24 %:sta). Nyt tiedetään, että isot pörssiyritykset verosuunnittelevat yhteisöveron siten, että maksavat vain 7-8 % yhteisöveroa siihen maahan, jossa on toimintaa ja jossa verotus on matalin.
Kokoomuksen voittaessa vaalin, rikkaiden etuja tuskin leikattaisiin, joten leikkaukset tultaisiin tekemään keski- ja pienituloisilta. Pääministeri Katainen ilmoitti pääministerikaudellaan, että arvonlisäveron korotus auttaa kuten "burana päänsärkyyn". Ja niinpä arvonlisäveroa onkin korotettu kerta toisena jälkeen ja heikennetty suomalaisten pieni- ja keskituloisten ostovoimaa. Kun vienti ei globaalista lamasta johtuen ole vetänyt, olisi pitänyt huolehtia suomalaisten omasta ostovoimasta ja työllisyyden hoidosta.
Vuoden 1990 laman jälkeen omistavaa luokkaa eli rikkaita suosittiin eriyttämällä ansiotulot ja pääomatulot. Pääomatuloista ryhdyttiin perimään vähäisempää 17 % tasaveroa kun taas tuloveroista perittiin edelleen progressiivinen vero. Näin alkoi kahtiajako rikkaisiin ja köyhiin, mikä on jatkunut siitä asti. Kun kovaa lamaa 1990-luvulla hoidettiin, leikattiin köyhiltä ja pienituloisilta, jopa toimeentulotukea leikattiin. Leipäjonot tulivat jäädäkseen. Leikkauksia tehtiin silloisen valtiovarainministeri Sauli Niinistön johdolla.
Puolueiden puheenjohtajien tulisi reilusti kertoa, miten valtion velkaa ja huoltosuhdetta ruvetaan vaalien jälkeen korjaamaan. Keneltä leikataan? Peritäänkö verot veronmaksukyvyn mukaan vai järjestetäänkö lisää verotukia omille intressryhmille?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.