Tuntuu etten jaksa enää.
Kaikki on lopussa.Mitä tehdä?
Kaikki on lopussa.Mitä tehdä?
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mikä on lopussa?Ei voi antaa vinkkejä kun ei tiedä mitä on tapahtunut....
Jatkuvia verikokeita kun ei tiedetä mikä on sairauden nimi.
kokemuksesta,kesti 6vkoa ennenku saatiin diaknoosi pojan sairauteen.siitä 3vkoa tav.osastolla ja 3vko.teholla.poika oli tolloin 2,5kk.Mutta mun piti uhata sairaalan johdolla,oikeus toimilla ennenku lähettiin toiseen sairaalaan(parempaan).Lopuksi sairaus oli epilepsia,mutta huonosairaala jolloin kukaan ei tajunnu mistä oli kyse.
Voimaa. kyllä se siitä selkiytyy ja hoito saadaan kun saadaan diagnoosi, tuo odottelu- ja epätietoisuusvaihe se rankin on. Sitten alkaa taistelu johon tarvitset vielä paljon voimia.
Älä jää yksin, puhu, puhu, ammattiauttajille, läheisille, ystäville tai vaikka tänne jos et muuhun pysty. Vaadi myös henkistä tukea lääkäriltä, on sairaus sitten omasi tai perheenjäsenen.
Koeta ottaa hetkestä kiinni ja nauttia pienistä asioista. Vaikka tyhmältä nyt kuulstaakin. Voit joutua kulkemaan helvetin läpi mutta ihminen on lujaa tekoa ja kaikki mikä ei tapa, kasvattaa.
Tai sitten ratkaisu ja parantuminen voi olla hyvinkin lähellä ja simppeli. Hang in there.
Kiitos näistä viesteistä.Se vain tuntuu jotenkin oudolta kun on jo kulunut 1½vuotta.
Säryt vain jatkuu.
Minulla on kyllä hyvät kotijoukot jotka antaa kaiken tuen,mutta jotenkin ei aina tajua.Monet vain sanoo että mikä sinulla on,olethan niin pirteän ja hyvävoivan näköinen ja olenkin kiitollinen että luonteeni ansiosta olen ehkä jaksanutkin(jotenkin)?
No,tietenkin minulla on ollut 10vuoden ajan lapsieni sairaudet(skitrofrenia) ja lapsenlapsellania vaikea epilepsia,että kyllä kai se voimia kysyy.
tuostahan saattaa lukea sun diagnoosin ihan noin vaan. Voisin vaikka vedon lyödä, sä olet väsynyt ja masentunut, kenties kannat huonoa omatuntoa lapsesi skitsofreniasta, ja lapsen lapsen epilepsiakin syö mielenrauhaa.
Äidit on kautta aikain ollut helppo syyllistää kaikesta mikä lapsella menee pieleen, eikä sellaisen taakan alla jaksa ilman tukea ja mahdollisuutta heittää huolensa edes hetkeksi toisten kannettavaksi.
Onko sulla mahdollisuutta saada itsellesi lomaa, lähteä jonnekin, missä sua hoidetaan ihan konkreettisesti; johonkin kylpylään vaikka, siellä voi hemmotella itseään, nauttia ja olla hetken ihan itseään varten, kenenkään muun saamatta ja vaatimatta mitään..
uskon, että saisit voimia jatkaa taas eteenpäin, kenties sitten jo jaksaisit etsiä jonkun, jolle pystyisit kertomaan, mitä todella tunnet sisimässäsi
..etkä ehkä kuulisi kaikkia kipujakaan alituiseen..
ET ehkä voi noi helposti diaknisoida,
Polvi on nyt leikattu ja kulmia on joka puolella.
Osteoproosia myös, eikä ole tullut liian vähästä liikkumisesta vaan 13 vuotiaasta olen tehnyt raskasta ruumiillista työtä,Eli n.45vuotta.
Olen ehkä liian vanha tälläiselle palstalle keskustelemaan.
EI tämän päivän nuoret ole työtä nähneetkään.
Ei ollut ennen kassaa mistä sai rahaa,kyllä se piti työllä hankkia.NOO,sivusko ehkä keskustelun aihetta.Okei.
tuskin olet liian vanha tänne,siitä ei varmaan ole kyse.
haluan vain vielä sanoa, ettei kertomasi asiat poissulje ajatusta siitä mikä sinulla mahdollisesti on. Ei ainakaan viestisi kerro onnellisesta, reippaasta ja tasapainoisesta elämästä, ikävä kyllä.
Psyyke ja sooma kulkevat käsikädessä, on helpompi tajuta esim.selkä kipeäksi kuin pysähtyä miettimään, mikä painaa, ja nähdä elämäänsä ja kokemaansa summana kaikkeen miltä tuntuu..
Toivottavasti voit paremmin..
Selkä on kuvattu ja on näkyviä ,ei mitään luuloa.
Oletko koskaan elänyt todellista elämää,sinä joka tuollain höpiset?
Voi sua lapsi parka.
Palaa taaksepäin, ja löydä punainen lanka jälleen!
Kaikella on väliä!
Jokaisen tunnelin päässä loistaa kuitenkin valo!
Itke kärsi unhoita, ja yritä joskus uudelleen, mutta älä kokonaan luovuta!
Tsemppiä.