Ystävättäreni,

No mutta noinhan on ollut asiat niin kauan kuin päiväkoteja on ollut. Miksi hitossa ketään hoitajaa pitäisi kiinnostaa vieraiden lapset. Pääasia että palkka juoksee. Etenkin tukityöläisten ei kuulu laittaa rikkaa ristiin koska he ovat joutuneet sinne pakko-orjuutettuina.
Eikä nykyajan lapsia voi/saa edes komentaa. Pääasia että vilkaisee sen verran, ettei lapset hypi aidan yli ja juokse auton alle.
Kyllä lapsi osaa leikkiä itsekseenkin ja toisten kanssa. Miksi aikuinen työntää nokkansa niiden asioihin.
Päiväkodin hoitajan tärkein tehtävä aamulla on katsoa, että tulee sätkävehkeet mukaan. Sillä hermosavuja jos mitä tuollainen raskashenkinen työ vaatii. Ja jos on kankkunen, voi ottaa parantavan huikan tai laittaa termariin päivä-annoksen.

Ei niiden toimenkuvaan kuulukkaan mikään leikkiminen, vaan hoitaa ja vahtia lapsia sen ajan, kun niiden vanhemmat on töissä.

Lapset leikkivät toistensa kanssa ja hoitajat valvovat ettei tule vahinkoja, pukevat ja tarjoavat ruuan. Näin se on aina ollut eikä isossa joukossa muu ole mahdollista.

Hauskaa, että sinä jaksat heitä leikittää.
Muistavat sinut pitkään.

"Ystävätteresi" tekee työtään oikein. Hänen tehtävänään ei ole olla esimies ja huolehtia muiden töistä, varsinkaan kun ei ole koulutusta alalle ja kaikki havainnot ovat omista lähtökohdista ja asenteistä lähtöisin. Yleensä ne, joilla on vähiten osaamista, ovat tietävinään eniten ja esim. eivät arvosta koulutusta (koska sitä ei itsellä ole, eikä ole ymmärrystä mitä se edes tarkoittaa) ja usein ovat asenteella "ei ne korkeastikoulutetut osaa mitään käytännön työtä jne", käytäntö perustuu tieteeseen ja tutkimukseen

Minun lasteni tarhassa hoitajat oikeasti touhuavat lasten kanssa aktiivisesti. Käyvät metsäreissuilla, lukevat kirjoja, leikkivät ulkoleikkejä... Tietysti hoitajatkin ansaitsevat välillä keskinäisiä rupatteluhetkiä, kuten kuka tahansa työpaikalla, mutta vain kohtuullisessa määrin. Olen itse todella tyytyväinen lasteni tarhan hoitajien aktiivisuuteen. Liekkö syynä sekin, että kyseessä on pienehkö yksityinen tarha, jossa on vahva kodinomainen henki. Lapsia kohdellaan yksilöinä, ja asiat hoidetaan maalaisjärjellä.

Sen sijaan mieheni lapsi on isossa kaupungin tarhassa. Siellä lasten kanssa ei ulkoilla ikinä, jos on vähääkään "syytä" olla ulkoilematta. Esim hiukan märkä keli estää ulkoilun... Eivät koskaan vie lapsia hiihtämään tai luistelemaan, eivät laskemaan mäkeä. Eivät lue lapsille kirjoja. Askartelevat vain satunnaisesti tietyn teeman takia. Pihalla hoitajat seisovat keskenään juttelemassa, aina. Kukaan ei koskaan potki lasten kanssa palloa tms. Motivaatio lasten kanssa tekemiseen tuntuu olevan pahasti hukassa.

Tarhoja on siis hyvin erilaisia. Valitettavasti.