Tuokaan otsikon sitaatti ei ole joltakin "Kerimäeltä", jonka kirjoitukseissa en ole nähnyt juuri siteeraamisen arvoista.
Ja koska nytkään ei ole "otsikossa kaikki", vaan ainoastaan Thomas Hobbesin [(1588 - 1679), engl. filosofi ja poliitikko] viisas pelkistys johdantona ajankohtaiseen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen (selonteko)keskusteluun, eritoten rauhanturvalain muutoksen ympäriltä.
Vielä ennen joulua tullee eduskunnassa päätettäväksi, miten Suomi "lunastaa paikkansa" entisten siirtomaavaltojen rinnalla siinä EU-etu(taistelu)joukko-rintamassa, joka vajaan 20 000 "rauhaanpakottajan" voimin "nopealla toiminnalla" vie rauhan ja sovun niin Darfuriin kuin muuallekin - ainakin afrikkalaisiin - kaukomaihin. Ja kenties lähemmäksikin EU:n raukkoja rajoja, ehkäpä vielä Ukrainaan ja muuallekin entisen Neuvostoliiton alueen öljyisemmillekin alueille.
Vauhti ja vimma viedä suomipoikia ja -tyttäriä uusille "kunnian kentille", että Yhdistyneiden Kansakuntien turvaneuvoston mandaatille väitetään olevan tarvis antaa piutpaut: ETYJin mandaatin lisäksi Euroopan Unioni lunastaa - uuteen perustuslakiinsa kirjattua - suurvaltaroolia sillä, että myös EU:n yksimielinen päätös riittäisi tarvittaessa nopean toiminnan joukkojen lähettämisen viemään "rauhaa" - luonnollisesti EU:n itsensä määrittelemiin kohteisiin ja EU:n itsensä määrittelemien tarpeiden mukaan.
"Rauhan" nimissä näytään voitavan tehdä mitä tahansa.
Kun (vale)konsulien valvonta pettää, on kansalaisten syytä valvoa...
Kirjailija Lassi Sinkkonen kirjoitti sodan ja rauhan kysymyksistä - ja valekonsuleista - taannoin aivan oivallisen runon:
VALEKONSULIT
Rauha rauha he sanovat
ja kirjoittavat sopimuksia,
aloittavat ja lopettavat puheen
Yhdistyneissä Kansakunnissa,
vetoavat Turvallisuusneuvostoon,
käyttävät veto-oikeutta,
vakuuttavat: jumala on puolellamme.
He nousevat lentokoneisiin,
ylittävät valtakuntien rajoja,
valtuuksiaan,
määrähahojaan
ja valheitaan.
Mistä he lähtevät seillä puhkeaa sota.
Minne he pysähtyvät siellä vallitsee
levottomuus.
Heidän salkuissaan
on suunnitelmia myös huomisen varalle,
eilisen varalle, kaiken varalta
kaikkiin tilanteisiin.
He neuvottelevat asiasta kuin asiasta,
rajasta kuin rajasta, rahasta kuin rahasta,
valtiosta kuin valtiosta, kansasta kuin kansasta,
ihmisestä kuin ihmisestä.
He ovat neuvottelun ja kaupan apoteooseja.
He väsyvät neuvotteluihin
ja neuvottelijat heihin.
He vihaavat kompromisseja.
He solmivat uudet sopimukset
kumoamaan vanhat.
He tutkivat vanhoja sotia.
He perustavat tutkimuslaitoksia ja uusia aselajeja.
He rakentavat sodalle rauhan nimissä.
He maksavat enemmän kuolemasta kuin elämästä.
He ovat vihkiytyneet asialleen.
Huomenna he ovat ehkä täällä.
Lassi Sinkkonen: Meitä kohti, Tammi 1968. (WSOY 1974)
PS. "- - He rakentavat sodalle rauhan nimissä.
He maksavat enemmän kuolemasta kuin elämästä.
He ovat vihkiytyneet asialleen.
Huomenna he ovat ehkä täällä."
Kun kiirehditte katsomaan (tai nauhoittamaan ellette jo keskiviikkoiltana sitä tehneet) A-talkin uusinnan torstaina klo 14.00, tulette havaitsemaan, että "he ovat jo täällä"...
Ja koska nytkään ei ole "otsikossa kaikki", vaan ainoastaan Thomas Hobbesin [(1588 - 1679), engl. filosofi ja poliitikko] viisas pelkistys johdantona ajankohtaiseen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen (selonteko)keskusteluun, eritoten rauhanturvalain muutoksen ympäriltä.
Vielä ennen joulua tullee eduskunnassa päätettäväksi, miten Suomi "lunastaa paikkansa" entisten siirtomaavaltojen rinnalla siinä EU-etu(taistelu)joukko-rintamassa, joka vajaan 20 000 "rauhaanpakottajan" voimin "nopealla toiminnalla" vie rauhan ja sovun niin Darfuriin kuin muuallekin - ainakin afrikkalaisiin - kaukomaihin. Ja kenties lähemmäksikin EU:n raukkoja rajoja, ehkäpä vielä Ukrainaan ja muuallekin entisen Neuvostoliiton alueen öljyisemmillekin alueille.
Vauhti ja vimma viedä suomipoikia ja -tyttäriä uusille "kunnian kentille", että Yhdistyneiden Kansakuntien turvaneuvoston mandaatille väitetään olevan tarvis antaa piutpaut: ETYJin mandaatin lisäksi Euroopan Unioni lunastaa - uuteen perustuslakiinsa kirjattua - suurvaltaroolia sillä, että myös EU:n yksimielinen päätös riittäisi tarvittaessa nopean toiminnan joukkojen lähettämisen viemään "rauhaa" - luonnollisesti EU:n itsensä määrittelemiin kohteisiin ja EU:n itsensä määrittelemien tarpeiden mukaan.
"Rauhan" nimissä näytään voitavan tehdä mitä tahansa.
Kun (vale)konsulien valvonta pettää, on kansalaisten syytä valvoa...
Kirjailija Lassi Sinkkonen kirjoitti sodan ja rauhan kysymyksistä - ja valekonsuleista - taannoin aivan oivallisen runon:
VALEKONSULIT
Rauha rauha he sanovat
ja kirjoittavat sopimuksia,
aloittavat ja lopettavat puheen
Yhdistyneissä Kansakunnissa,
vetoavat Turvallisuusneuvostoon,
käyttävät veto-oikeutta,
vakuuttavat: jumala on puolellamme.
He nousevat lentokoneisiin,
ylittävät valtakuntien rajoja,
valtuuksiaan,
määrähahojaan
ja valheitaan.
Mistä he lähtevät seillä puhkeaa sota.
Minne he pysähtyvät siellä vallitsee
levottomuus.
Heidän salkuissaan
on suunnitelmia myös huomisen varalle,
eilisen varalle, kaiken varalta
kaikkiin tilanteisiin.
He neuvottelevat asiasta kuin asiasta,
rajasta kuin rajasta, rahasta kuin rahasta,
valtiosta kuin valtiosta, kansasta kuin kansasta,
ihmisestä kuin ihmisestä.
He ovat neuvottelun ja kaupan apoteooseja.
He väsyvät neuvotteluihin
ja neuvottelijat heihin.
He vihaavat kompromisseja.
He solmivat uudet sopimukset
kumoamaan vanhat.
He tutkivat vanhoja sotia.
He perustavat tutkimuslaitoksia ja uusia aselajeja.
He rakentavat sodalle rauhan nimissä.
He maksavat enemmän kuolemasta kuin elämästä.
He ovat vihkiytyneet asialleen.
Huomenna he ovat ehkä täällä.
Lassi Sinkkonen: Meitä kohti, Tammi 1968. (WSOY 1974)
PS. "- - He rakentavat sodalle rauhan nimissä.
He maksavat enemmän kuolemasta kuin elämästä.
He ovat vihkiytyneet asialleen.
Huomenna he ovat ehkä täällä."
Kun kiirehditte katsomaan (tai nauhoittamaan ellette jo keskiviikkoiltana sitä tehneet) A-talkin uusinnan torstaina klo 14.00, tulette havaitsemaan, että "he ovat jo täällä"...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Muistatko tarinan valtiosta, joka rauhantahtoisuudessaan lakkautti armejansa?
Muistatko, mikä oli ko. valtion naapurivaltioiden reaktio?
Ne päättivät välittömästi: "Hyökätään sinne!"
Mikset siis ajattelisi kuten keskustan enemmistö, että jos Suomi kuuluu Euroopan Unioniin ja osallistuu sen toimintaan kaikilla osa-aluiella, niin silloin Suomi osallistuu myös EU:n puolustus- ja turvallisuupolitiikkaan konkreettisella käytännön toiminnalla, mikä tarkoittaa EU:n omia asevoimia.
Ei EU ole mikään rusinapulla, josta poimitaan vain se, mikä itseä miellyttää. Ei sellainen EU toimi, minkä Matti vanhanen on eirnomaisen hyvin tajunnut jo 4.4.2004 Kyösti Virrankosken 60-vuotispäivillä pitämässään puheessa.
Linkki Sulla varmaan jo on? ;-)
Hän muistaakseni varoitteli Suomen kiiruhtamista omien rajojemme ulkopuolisille sotatantereille.
Muistaakseni hän myös arveli, että se into, mikä nyt on, voi laantua siinä suhteessa, kuinka paljon miehiä tuodaan takaisin sinkkiarkuissa..
Ei sotaan ole kiirettä. Siksi kannattaa turvata mieluummin rauhaa myös uskottavalla EU:n puolustus- ja turvallisuuspolitiikalla, koska yhdessä olemme vahvempia kuin yksinämme olisimme.
Sinkkiarkkuihin vetroaminen on sikäli poliittista populismia, että todellisen kriisin sattuessa saisimme sankarivainajia varmasti enemmän, jos olisimme yksinämme EU:n yhteistyön ulkopuolella.
Jos siis haluamme lisäturvaa muilta EU-mailta, on meidän oltava valmiit sitä myös muille antamaan.
Sodasta muuten päättää aina erikseen eduskunta, joten emmem me "muiden sotiin vieraille maille", joudu ilman eduskunnan nimenomaista päätöstä.
Holkeri sanoi, ettei Suomen tule liittyä NATOon.
Ja vaikka nyt ei suoranaisesti siitä asiasta ole kysekään, niin monet ihmiset näkevät nämä suoran toiminnan joukot (jotka lähtisivät liikkeelle ilman YKn mandaattia) vain yhtenä askeleena kohti NATOa.
PS. Siinä olet oikeassa, ettei meillä ole kiirettä sotaan.
Mutta valitettavasti sitä mukaa kuin ne, jotka ovat sodan kauhut omakohtaisesti kokeneet, kuolevat, sitä enemmän nämä uuden ajan "sankarit" pääsevät enemmän ääneen ja vaativat liittymistä sotilaallisiin järjestöihin.
Mitä sinä arvelet, kuinka kiihkeästi viime sodista henkiin jääneet (jos olisivat mielipiteensä sanomassa) haluaisivat liittoutua näihin EU- ja myöhemmin NATO-joukkoihin?
Suhtaudun Natoon hyvin neutraalisti ja realistisesti. En näe sitä kannanottona USA:n puolesta Venäjää vastaan niin kuin ehkä näkisivät sotaveteraanit ja sodan kauhut kokeneet ihmiset, joita toki olen tuntenut paljon ja tunnen vieläkin, vaikka se joukko harveneekin päivä päivältä.
Minun mielestäni Suomen päätöksien tulee pohjautua ainoastaan omaan etuun, siihen lisääkö liittoutuminen omaa turvallisuuttamme. Jos se ei lisää, niin sitten ei liitytä.
Yhdestä asiasta olen kuitenkin varma. Liittoutumien ulkopuolelle jättäminen ei pelasta meitä miltään kriisiltä tai uhkalta. Tämän toi minusta hyvin esiin Matti Vanhanenkin 4.4.2004 Kyösti Virrankosken syntymäpäiväpuheessaan.
Suomen liittoutumisvaihtoehtoja arvioitaessa on minusta katsottava ainoastaan tulevaisuuteen ja arvioinneista on pyyhittävä pois mm. asennoituminen Bushiin, joka on minun mielestäni koko maailman kannalta erittäin huono presidentti johtamaan maailman suurinta sotilasmahtia.
Naton erimielisyys esim. Irakin sodan suhteen on minusta Naton kannalta hyvä asia, sillä se osoitti hyvin selvästi, ettei Suomi Naton jäsenenä olisi pakoitettu mihinkään sellaiseen, mitä emme itse halua.
Otat sinänsä ihan tärkeän asian esille. Myös minusta turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin tulisi suhtautua huolella eikä tunteella taikka hyvillä arvauksilla.
EU:n puolustuspoliittiset tavoitteet ovat käymistilassa kuten ovat Suomenkin strategiat turvallisuuskysymyksissä. Nyt ollaan vaikeammin hallittavalla tiellä. Ennen meidä piti ratkaista vain omaa maatamme välittömästi koskeva turvallisuuskuvio. Nyt joudumme laajentamaan skaalaa koko Eurooppaan ja osin sen ulkopuolellekin. Tämä tekee tilanteesta vaikeasti ennustettavan. Aiemmin meillä oli selkeitä turvallispoliittisia uhkia, joihin varauduttiin. Nyt ei oikein tiedetä, minkälaisia asioita tulevaisuus tuo tullessaan.
Erittäin hyvä oli tuo esimerkkisi Ukrainasta. Se on aluetta, jonka suhteen pitää olla erityisen varovaisia. Pelkäänpä, että Venäjän, EU ja muukin maailma voi löytää vielä Ukrainan tai sen lähialueet edestään. Jos tuolla maailmankolkalla idän ja Euroopan leikkauspisteessä "ei kenenkään maalla" alkaa tapahtua, sillä voi vaarallisia seurauksia. Jo nyt länsi on tunkeutunut hyvin syvälle Venäjän läheisyyteen ja voi olla, että jossain tulee stoppi, sillä Venäjä on tottunut katselemaan asioita suurvallan näkövinkkelistä. Ilmoitus ydinasejärjestelmien uudesta kehitysvaiheesta on osoitus tästä, vaikka puhe saattaakin olla täyttä bluffia.
Englantilainen amiraali John Arbuthnot Fisher (1841 - 1920) lienee jo ammoin lausunut julki ne aatokset, joiden uskon olleen ja olevan presidentti Tarja Halosenkin mielessä hänen antaessaan tänään 3.12.2004 julkaistun haastattelun Hufvudstadsbladetille: "Tarja Halonen peräänkuuluttaa selviä rajoja taistelujoukoille - sinkkiarkuista on keskusteltava vielä kun ne ovat tyhjiä"!
Presidentti Halosen puheenvuoro on oiva jatko sekä Hufvudstadsbladetille itselleen että ennen muuta presidentti Haloselle.
Kuten muistettaneen, oli Hufvudstadsbladet maaliskuun 20. päivän 2003 tienoilla ainoa lehti, joka julkisti Suomen keskeisten kv. oikeuden asiantuntijain kannanoton siitä, miten kansainvälisen oikeuden, Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan ja YK:n turvaneuvoston päätöslauselmien - mm. sen kuuluisan resoluution 1441 - valossa olisi arvioitava Bushin & Blairin kokoonrunnaaman "halukkaiden koalition" eli "liitouman" 19.-20.3.2003 välisenä yönä ilman YK:n turvaneuvoston mandaattia aloittamaa hyökkäystä Irakiin.
Kv. oikeuden asiantuntijain tuolloinen kannanotto ei silitellyt Suomen hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan eli utvan päätä; suoraan sanoen siinä todettiin Suomen hallituksen kannan kokonaisuudessaan suhteessa Irakin kysymykseen olleen ja olevan edelleenkin enemmän tai vähemmän hakusessa ellei kokonaan hukassa.
Linkki: http://www.rauhanpuolustajat.fi/jutut/2003/13_kansainvalisoikeudellinen.html
Sittemmin presidentti Tarja Halonen tämän syksyn YK:n yleiskokouksen yhteydessä - siis puolisentoistavuotta Irak-atakin alkamisesta - paalutti näkemyksensä kutakuinkin samoille linjoille, mitä kv. oikeuden asiantuntijat ja myös kaikki rauhanvoimat ympäri maailman tiesivät oikeaksi jo paljon ennen mainittua laitonta hyökkäystä ja räikeää kv. oikeuden loukkausta. Vaikka presidentti Halonen YK-esiintymisellään lähinnä peesasi niinikään Irakin-kysymyksessä myöhäänheränneesti terästäytynyttä YK:n pääsihteeri Kofi Annania, kummatkin esiintymisellään antoivat edes pienen toivonkipinän sille, että tulevinakin aikoina tällä maapallolla myös "rauhalle annettaisiin mahdollisuus".
Seuraukset ovat olleet kummankin kannalta mitä ilmeisimmät - ja odotetuimmat: Yhdysvallat on käynnistänyt YK:ssa pyrinnöt, joilla kiusallisia tosiasioita julkilausunut ja lausuva pääsihteeri pantaisiin kuriin ellei peräti kokonaan erotutettaisi.
Ja Suomessa saivat Halosen globalisaatiokritiikistä ja USAn sotatoimien "tuomitsemisesta" tuohtuneet EVA-voimat uutta puhtia jo kuukausia sitten Risto E. J. Penttilän käynnistämälle agitaatiolle, jolla pyrittiin ja pyritään ilmiselvästi heikentämään presidentti Halosen asemaa Suomen ulkopolitiikan johtajana ("yhteistoiminnassa hallituksen kanssa") jo tämän presidenttikauden aikana, ja viime kädessä vaikuttamaan siihen, että tämä kausi jäisi presidentti Halosen ainoaksi.
Hämmästyksen sormi on vain mennyt kummastuksen suuhun - valtamedioissa ja politiikan kuppikunnissa - moniaillakin tahoilla, kun täyden oikeisto- ja muun (oikeisto)demaririntaman hyökkäyksestä huolimatta (vaiko juuri siksi?) Halosen gallupkannatusluvut näyttäisivätkin kääntyneen (uuteen) nousuun.
Ja niin on hyvä, niin tälle maalle ja kansalle kuin koko maailmallekin!
Itse kunkin on hyvä muistaa, että ...
"Rauhan aikana pojat hautaavat isänsä, sodan aikana isät poikansa."
[Herodotos, (484 - 425 eKr.), kreikk. historioitsija]
PS. Ja "pikatie" presidentti Tarja Halosen pohdintoihin mm. "nopean toiminnan joukoista" ja "sinkkiarkuista" erityisesti kuin Yhdistyneiden Kansakuntien roolista ja asemasta yleensä avautuu vaikkapa tästä >>>>
>>>>>>>>>
A-talkissa suoran, (heti suoraan asiaan)toiminnan joukkoja?
Tennilä juoksi karkuun niitä hirvityksiä!
Niin minäkin.
Näin taisi Yrjö-poika sanoa Tuntemattomassa sotilaassa.
Natoon vaan, niin, että nuppi tutisee, sitä ei Jaakonsaari kehdannut eilen suoraan sanoa.
Mutta sinne on Jaakonsaarikin menossa, kunhan ensin saadaan murennettua YK:n arvovalta.
sen prosessinhan USA aloitti jo näyttämällä maailmalle, että se tekee, mitä tahtoo.
Ja, mitä yks saatanan kohjo edellä, sitä pienet perässä.
Helevetin huono tuuri, ettei tämä Amerikan Yrjö tukehtunut pari vuotta sitten siihen keksiinsä!
Yrjö-poika sanoi sen piruillessan, mutta se, minkä Jaakonsaari jätti sanomatta, ei ole piruilua, vaan muija on ihan tosissaan liittämässä maatamme NATOon!