Tunteista kysymys

Todellakin tuntuu. ja vaikka mitä tekisin en hänelle kelpaisi silti. hän tahtoo mahtavan prinsessa ruususen ja mä oon pelkkä peruna.

On jonkun kanssa tunutunut, mut oon huomannut, et se on tarkottanut sitä, et ei oo paras vaihtoehto mulle, tai mä sille

TUNTUU

joka päivä.

Musta tuntuu, että kelpaan oikeinkin hyvin. Kelpaamisen suhteen olin hiukan epävarma siinä vaiheessa, kun en oikein tiennyt, mikä hänen tlanteensa oli. Sittemmin on paljastunut, että hän on ihan yhtä kelvoton kuin minäkin ;).

Ei tunnu siltä etten kelpais. Tuntuu useammin siltä ettei se toinen osapuoli kelpaa.
Joutuu innoikkaimpia hätistelemään pois lähistöltä.
Tähän on jo tuttunut. Aina on kysyntä ollu suurempi ku tarjonta.

Todellakin

Kyllä. Tai tiettyjen asioiden puolesta varmaan kelpaan, mutta minussa on suuret vikani ja puutteeni. Enkä myöskään halua joutua itsekkään ja häikäilemättömään henkilön koukkuun...

tunnen itseni rumaksi ankanpojaksi, josta kuitenkin aina on tykätty (isä, äiti:). tiedän, että olen hyvä luontoinen, mutta pieni ruma ankan poikanen olen ollut lapsesta asti.. ei voi mitään. mun sisko ja veli aina sanoi mulle kun suuttuivat mua "zinzan kiinalaiseksi", jolla on iso pyrstö. lapsuuden traumat, kiitos rakkaan veljen ja siskon

Kyllä, on sen verran erilaiset elämät kuitenkin, mä olen "luuseri" ja hän taas varmaan suht "normaali", täyttää yhteiskunnan vaatimat normit ja kriteerit jne.

Onneks ei estä haaveilua ja tunteilua mitkään kriteerit. :)

Aina on siltä tuntunut. Olen todennäköisesti oikeassa onhan siihen viitteitäkin ollut eikä asialle voi kuitenkaan mitään tehdä.

Mietin toisinaan, että tosiasiassa häntä ei voi minunlaiseni kiinnostaa.

Vaikka en itseäni huononakaan pidä, mutta ihan eri maailmathan meillä on.

Olen tullut epävarmaksi hiljattain. En ole itseäni vertaillut tai arvioinut oikeastaan koskaan suhteessa muihin. Olen vain ollut oma itseni ja ihan tyytyväinen. Mutta nyt.

En oikeesti olekkaan riittävä.Ja sopivakaan en ole liiemmin.
Toisaalta ei edes taida haitata enää hirmusti, kun siihenkin tottuu.

Tiedän, että en kelvannut hänelle.

Olisin kelvannut ihan vaimoksi asti mutta hän ei kelvannut minulle. Sittemmin otti tasoisensa naisen. Minulla on tasoiseni mies. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Miten hyväksikäytetty poika voi kenellekään olla hyväksi jatkuvine luovimisineen ja valheineen

Tiedän, että saan ulkonäön perusteella komeaa seuraa baarista, mutta ulkonäkö ei ole se juttu! Mun kelpaamattomuus tulee ehkä luonteessa...

Minusta nämä kaks sulkevat toisensa pois. Siis kun tunteista on kyse, ne vain heräävät, ovat ja pysyvät eikä "kelpaamisella" ole mitään tekemistä niiden kanssa. Hypoteettisesti: Matthew Goode haluis mut.. hän on paitsi komea, arvatenkin myös älykäs ja hyvätuloinen, mutten rakastuisi häneen, vaikka hän muutoin enemmän kuin kelpaisi. Got the point :)

Musta tuntuu aina siltä. Etten kelpaa mihinkään, enkä kenellekään, eikä tämä asia ole poikkeus :(

tiedän että monella muulla on paljon enemmän tarjottavaa monessa asiassa. mut tästä ei tartte huolehtia koska häneni on ilmeisesti varattu.