on ikinä ollu onnellinen?
Tuntuu siltä et täällä vaan jossitellaan.
Kysellään todellatyhmiä jopajärjettömiä kysymyksiä.
Miten ne liittyy ikävöintiin tai kaipaukseen?
Onko ikävä sellainen tunne jota ei osata ilmaista?
Todella paljon vihaa tällä palstalla.
Miten seliittyy ikävään tai kaipaamiseen?
Onko vihan ja rakkauden ero veteen piirretty viiva?
No eipä tämäkään sitten tänne kuulu mut menköön muun paskan sekaan.
Tuntuu siltä et täällä vaan jossitellaan.
Kysellään todellatyhmiä jopajärjettömiä kysymyksiä.
Miten ne liittyy ikävöintiin tai kaipaukseen?
Onko ikävä sellainen tunne jota ei osata ilmaista?
Todella paljon vihaa tällä palstalla.
Miten seliittyy ikävään tai kaipaamiseen?
Onko vihan ja rakkauden ero veteen piirretty viiva?
No eipä tämäkään sitten tänne kuulu mut menköön muun paskan sekaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
, että HEP! Ainakin minä olen!
Enkä nytkään ole kovin masentunut, mutta kovasti ikävöin..
-K-
Minä olen.
1) Olen ollut onnellinen viimeksi lauantaina. Se on tunne siinä mikä kaikki muutkin.
2) Erossaolo vaimosta aiheuttaa kaipausta, mutta sitten kun ollaan taas yhdessä olo on yleensä hetken aikaa erityisen onnellinen.
3) Minulla ei ole mitään ongelmia ilmaista tunteitani sanoilla ja teoilla. Yleensä sanon päin naamaan niin hyvässä kuin pahassa. Luulisin, että olen hieman poikkeava tässä.
4) En ymmärrä kysymystä
5) Vihaan ja rakastan vaimoani. Välillä yhtä aikaa, joka voi aiheuttaa hämmentäviä keskusteluita. Kyseessä on hyvin intohimoinen suhde, johon kuuluu paljon tunteita.
Viimeksi lauantaina hetken hänen lähellä otsat vastakkain.
Ikävöin, koska joudun olemaan niin kauan hänestä erossa, enkä saa jakamatonta huomiota. Joudun jättämään hänet, vaikka emme ole me.
Kaipauksesta kertoo sanat: mukava nähdä taas sinua, mutta todellista kaipausta ei saa sanottua, koska asiat ei etene, ehkä koskaan.
Jos on paljon tunteita, niin voi tuntea pettymystä, ei kuitenkaan vihaa. Vihaa voi kokea, jos toinen leikkii tunteilla. Leikitkö?
Olen onnellinen, iloinen, tyytyväinen, kiitollinen :). Olen onnellinen siitä, etten ole suruinen. Ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö joskus mieti myös turhia huolia ja kaikkia niitä puolia.. semmosta tää elämä on.
Elämä tää, ei sen enempää.
Oon ollut ja nytkin ihan jees. Ei ole vihaa katkeruutta joutavaa. Juutuin tänne pariks päiväks kun eräs, jolla häntä peräs kaikesta päätellen kirjoittelee tänne eikä mulle (tosin ilmeisesti palstan vellonta oli jossain vaiheessa saanut kuvittelemaan muuta).
syyn.
Olipa kerran, elikkä alkaa kuin sadussa, mutta päättyy totuudessa, joka ei jatkunutkaan.
Ulkopuolisten valheiden vuoksi.
Olen ollut hyvinkin onnellinen. Niin onnellinen, että hymyni on saanut eräät ihmiset inhoamaan minua. Sellaisen kokeminen on raskasta ja tekee vastavuoroisesti hyvin surulliseksi.
En ymmärrä pahansuopuutta, kateellisuutta, hyväksikäyttöä jne.
Mutta nyt, nyt olen ollut onnellinen jonkin aikaa tässä hetkessä. Olen ollut omissa oloissa kaukana maaiman hälinästä. Se on ollut hyvä ratkaisu.
Toivon onnen pysyvän.