Paniikkia, paniikkia

olet syönyt lääkkeitä paniikkiin parikymmentä vuotta, kärsit mitä todennäköisesti niiden haittavaikutuksista. En oikein ymmärrä, mitä ihmeen hoitoa sellainen on vaikka syö lääkkeitä vuosikymmeniä, ei silti parane vaan pahenee. Miksi niitä pitää syödä turhaan?

Ilman lääkkeitä ei vaan voi olla...ne ketkä on samassa jamassa kertokaa miten pärjäätte ja hyviä keinoja otetaan mielellään vastaan.

Lataa Mikael Sundmanin opas. Omalta osaltani paniikkikohtaukset ja -oireet ovat loppuneet toistaiseksi luettuani opuksen (2 kk sitten). Halpa ja toimiva ratkaisu.

Palauttaisin sinut todellisuuteen. Lääkkeiden tuomiin oireisiin ei ole olemassa apua, korkeintaan syömällä niitä niin paljon että turruttaa itsensä pökkelöksi. Eli nauti rauhassa lääkkeesi ilman niitä et voi olla ja tiedosta olosi syyt, mutta ole onnellinen että vielä elät.

Morjes.
Kaikki kuvaamasi oireet löytyy muitakin ja samoin työkyky on nyt tällä hetkellä täysin hakusessa. Pelkään jo etukäteen että joku päivä ei jaksa vaan joutuu jäämään saikulle. Olin myös aivan varma että aivoissa on kasvain joka aiheuttaa nämä ongelmat mutta nuppi on kaksi kerta kuvattu ja fyysisesti terveeksi todettu.
Ei tässä oikein voi kuin koittaa jaksaa ja uskoa parempaan huomiseen. Ja bentsot auttaa hetken kerrallaan vähän.
SSRI ei tunnu auttavan riittävästi mutta ei sitä voi lopettaakaan muuten tulee täysin sietämätön vierotusoireilu.

Samoja ongelmia täällä parikymmentä vuotta. Välillä mennyt paremmin ja välillä huonosti, mutta nyt vaikuttaa aika hyvältä. Eniten olen saanut apua erilaisista ryhmistä, kirjoista, parin vuoden terapiasta, joogasta, meditaatiosta ja hengitysharjoituksista. Olen syönyt vuosia lääkkeitä pienellä annoksella, mutta nyt yli puoli vuotta ilman. Lopetin todella hitaasti ja pikkuhiljaa. Tuli lopettamisesta huonovointisuutta, unettomuutta, levottomat jalat ym. mutta en antanut periksi. Loppupeleissä oikean hengityksen opettelu on mielestäni tärkeintä. Tajusin sen vasta hiljattain. Jos alat lähteä kierroksille, ota pitkiä ja rauhallisia uloshengityksiä. Kannattaa etsiä harjoituksia esim. netistä ja harjoitella kotona rauhassa oikeaa, rauhoittavaa hengitystä. Hyperventilaatio pistää kaiken sekasin ja siitä se kohtaus lähtee. Ainakin pääkaupunkiseudulla ryhmiä ja hyviä terapeutteja /valmentajia, jotka voivat auttaa. Suosittelen pilatesta, joogaa, hengitysharjoituksia ja kevyttä meditaatiota. Kannattaa etsiä paikkoja /ryhmiä netistä.

Mikä lääkitys sinulla on? Millaista terapiaa?

Jos ihmisellä ei ole aktiviteettia riittävästi, mielen pyrkii täyttämään synkät ajatukset. Oman vaikean ahdistushäiriöni olen näin saanut lähes oireettomaksi kahden vuoden aikana:

Liikunta: laittaa mielihyvähormonit liikkeelle ja on parasta mielenterveydelle

Ulkoilu: happi ja luonto rentouttaa/rauhoittaa ja takaa hyvät yöunet

Palleahengitysharjoitus: oikealla hengitystekniikalla oppii hallitsemaan paniikkia, ja on erittäin rentouttavaa/rauhoittavaa

Jooga: voi saavuttaa mielen ja kehon tasapainon eli mielenrauhan

Välimeren ruokavalio: parasta polttoainetta aivoille, sydämelle ja verisuonille

Sos.kanssakäyminen/ystävät: puhuminen/kuunteleminen purkaa pahaa oloa tehokkaasti

Muut harrastukset: ovat henkireikiä ja tuottavat mielihyvää

Rento ja myönteinen elämäntyyli: tuulen suuntaan emme voi vaikuttaa, mutta purjeet voimme säätää

Terapia: puhuminen auttaa aina kun hyvä kuuntelija löytyy

(Masennus- ja rauhoittavat lääkkeet): tarvittaessa, jos luonnonkeinot eivät riitä

Päihteet, sokeri, kahvi ja kaikki muu kiihdyttävä minimiin. Mielenterveysongelmiin löytyy lähes aina syitä - syiden löytämistä ja korjaamista.

Ei siihen varmaan auta mikään. Sen kanssa on vaan kai elettävä.

Jos paniikin syyn tietää tai löytää, niin kyllä paniikista parantua voi. Mulla oli ensin paniikkihäiriö, joka muuttui kovaksi ahdistukseksi. Muutin asioita ja nyt on luojan kiitos kokolailla normaali olo. Reilu kaksi vuotta tähän meni.

Hei ! Minullakin on todettu paniikkihäiriö. Olen nyt päälle kolmekymppinen ja todennäköisesti sairastanut paniikkihäiriötä varhais teini-iästä asti. Tosin ensimmäinen diagnoosini nuoruus vuosilta oli Epilepsia siihen sitten lääkitys ja jonkun verran se ns. poissaolokohtauksia vähensi, mutta nykyään nuo samat oireet ovat palanneet. Paras sana noita poissaolokohtauksia olisi kuvaamaan voimakas epätodellinen olo ja niiden lisäksi lähes tulkoon kaikki paniikkihäiriön tunnusmerkit täyttävät oireet. Söin Sepramia vajaat 10 vuotta se auttoi aika pitkään kunnes olo viime syksynä paheni ja jouduin jäämään pitkälle sairauslomalle, jonka jälkeen on kokeiltu vaikka mitä lääkettä. Nyt menee kovalla annostuksella kolmea eri lääkkettä ja olo on lähes kokoajan epätodellinen ja paniikkihäiriö oireet ja ahistus seuranani. Ahdistus ja masennus littyivät seuraani vasta kun näitä lääkkeitä vaihdeltiin. Nyt onneksi masennus on vähentynyt mutta ahdistava olo ei. Alkoholin käytön lopetin pari vuotta sitten tupakkaa ja kahvia menee vielä. Nyt tekisi mieli lopettaa nuo lääkkeet, mutta pelottaa nuo vieroitusoireet. Koska tuon Sepramin purussa tuli jo niin karmeita oloja. Olen muuttanut elämäntapojani lisännyt liikuntaa muuttanut ruokavaliota... Mutta edelleen tuo paniikki perkele ja ahdistus piinaa elämääni vaikka elämässäni kaikki on hyvin lukuunottamatta edellämainittuja asioita. Halusin jakaa tarinani muille, koska tuntuu että kirjoittaminen helpottaa oloani ja toivottavasti joku päivä pääsen näistä oireista eroon. Myös kaikkien muiden kokemukset olisi mukava kuulla ketkä edelleen kärsivät tai ovat kärsineet paniikkihäiriöstä ja mikä oli teidän selviytymispolku?

Hengitys- ja rentoutusharjoitukset ovat kulmakiviä paniikin hoidossa. Ylipäätään kaikki rauhoittava on hyväksi.

Paniikin voi laukaista jopa kova tupakointi ja kahvin juonti, jotka kiihdyttävät elimistöä.