Te joilla on jatkuva ahdistus ja jännitys niin miten olette työelämässä mukana? Minä olen työtön ja aina vähän väliä tulee työkkäristä jotain lappua, että on haettava vaikka mille kurssille ym. palkkatukityöhön . Ja jos en mene kelan korvaus lakkautetaan. Ja sellaisia työkkärin kursseja palkkatukitöitä ( joista ei saa palkkaa) joissa pitää olla SOSIAALINEN! Ja minä en ole sosiaalinen, en kestä ihmisten seurassa pitempää aikaa! Siis tämän ahdistuksen ja pelon lisäksi saan vielä pelätä työvoimatoimistoa! No olen jollain kurssilla ollut. Siitä on jo aikaa pari vuotta. Nyt sitten pitää.... johonkin mennä. Miten.... kun olen erakoitunut kotiini. Yhtä helvettiä tämä kaikki!
Miten pelokas tekee töitä?
EJT
11196
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
tä?
Hae siivoojan töitä. On usein itsenäistä, eikä asiakkaiden kanssa ole pakko alkaa rupattelemaan kun vetoaa aina kiireeseen "Pakko lähteä seuraavaan paikkaan" Eihän se hyväpalkkaista ja mukavaa hommaa ole, mutta voittaa kursseilla istumisen ja alituisessa pelossa elämisen.
Kotiin jämähtämien on pahinta mitä voi tapahtua.Se passivoittaa ja ajatukset pyörii pelkotilojen ympärillä ja pilleripurkin ympärillä. Mene kokeilemaan työtukitoimintaa vaikkapa muutama tunti viikossa.Tekee hyvää tavata ihmisiä kodin ulkopuolella. Esim.Siivojaan hommaan opastetaan ja muihinkin hommiin.Minä päätin jättää tuon 4 seinän sisällä elämättömän elämän.Lääkitystä muokattin ja huomasin että minut ottettiin hyvin vastaan.Nykyään olen vakituinen työntekijä.Lääkitystä käytän enää tarvittaessa. Elämä on todellakin ihanaa! Aloitin myös pomoni kannustuksella jatko-opinnot.Minä! Jolle ehdotettiin eläkepapruja..
Ihanan myönteinen viesti. Meidän muidenkin pitäisi vain kohdata pelkomme ja katsoa päivä kerrallaan mitä tuleman pitää.
Itse pääsin ystävälle töihin.Ei tarvitse pelätä eikä jännittää kun tuntee toisen.Tavalliseen työ-paikkaan en pystyisi menemään.
Voi ko olis mullakin sellainen ystävä jolla olisi tarjota palkallista työtä! Kyllä tässä omaehtoista poistumista tästä maailmasta olen ajatellut.
Hyvä ejt! Kysyn tässä, oletko kertonut avoimesti ongelmastasi? Jos ihmiset eivät tiedä, että et oikeasti tunne selviäväsi, he eivät ehkä ymmärrä tilannettasi. Ongelmasi kuulostaa sellaiselta, että tarvitsisit ehdottomasti apua siihen. Ehkä olet jo sitä hakenut. Jos et, rohkaise mielesi ja kerro tilanteestasi! Voimia sinulle!<3
En ole koskaan ollut työelämässä mukana pari lyhyttä työharjoittelua lukuunottamatta ja nekin on jääneet kesken ja olen jo 26-vuotias.
Olen Kelan kuntoutustuella eikä onneksi työkkäri ahdistele ja jos ahdistelis niin varmaan tappaisin itseni.
Alkaahan tuo tuntumaan jo aika haastavalta, kun töissä alkaa paniikkihäiriön tapaista pukata enkä saa arkiöinä edes nukuttua kun jatkuvasti heräilen. Lienee ajan kysymys milloin tässä polla tilettää totaalisesti. Eikä siellä töissä edes pitäis olla mitään pelättävää, työkaverit on kivoja jne. mutta kroppa vaan näköjään tuumii toisin.
Minä en kehtaa kertoa,että pelkään. Mutta kai se työkkärin virkailijalle pitäisi kertoa!! Tuosta kuntoutustuesta pitää ottaa selvää. Kaikki mun sisarukset ovat opiskelleet lukiot yliopistot ym. Miksi minusta tuli tällanen omituinen!