Esko Seppänen: 'Mutta kuka on supervuotaja?'
Kun tällainen tutkintamenetelmä on validi julkaistavaksi Suomen Virallisessa lehdessä Helsingin Sanomissa, minä olen tehnyt etätutkimuksen lehden toimittajan Kari Huhdan pään sisällöstä huomattavasti lähempää, vain noin 10 kilometrin etäisyydeltä.
Lyhyt diagnoosini on, että hänellä on vaikeanlaatuinen Nato-oireyhtymä, johon kuuluu transatlanttiseen tunne-elämään liittyvä kiimailmiö ja jonka tunnusmerkkejä on toimittajilta yleisesti vaadittavaa uskottavuutta murentava Venäjä, Venäjä, Venäjä -fobia.
Ryssäfobia ei ole Suomen virallisen tautiluokituksen mukaan sairaus, mutta se on Suomessa niin yleinen vaiva että olisi jatkotutkittava, kuuluuko se suomalaiseen geeniperimään.
Samaan oireyhtymään kuuluvasta vaivasta kärsivät myös monet poliitikot, näkyvimmin heistä pääministeri Alexander Stubb ja sotaministeri Carl Haglund, Nato-haukkoja kumpainenkin. Vielä keskeneräisen etätutkimukseni kohteena on se, onko myös puolustusvoimain komentajalla Jyrki Lindbergillä sama vaiva. Hänen edeltäjistään se oli ainakin Juhani Kaskealalla, kun taas Gustav Hägglundilla ei liene ainakaan geeneissä ollut tämä ominaisuus.
Kenraali Lindberg allekirjoitti Naton kanssa ns. isäntämaasopimuksen Suomen puolesta samaan tapaan kuin kenraalit toimivat vuonna 1941 viedessään Suomen sotaan Hitlerin Saksan kanssa, ja taas poliitikot katselivat päältä aivan kuin silloin.
Ilman eduskunnan päätöstä annettiin silloin 40 000 saksalaisen sotilaan ryhmittyä Lapissa – Barbarossa-suunnitelman mukaan – hyökkäykseen Neuvostoliittoon, ja nyt luvattiin Nato-joukoille vieraanvaraisen isännän kohtelu niiden tullessa Suomeen. Sopimusta nimitetään asiakirjaksi eikä sopimukseksi niin ettei sitä tässäkään tapauksessa viety eduskunnan päätettäväksi.
Kun Kari Huhta kirjoitti Helsingin Sanomissa 21.1.2015 maan hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan (utva) suljetusta kokouksesta, hänellä oli lähteenään eräänlainen mini-Zavidovo -vuoto: Suomen politiikan huipulta joku/jotkut transatlanttiset Nato-haukat halusivat julkisuuteen tiedon siitä, että presidentti Sauli Niinistö ja ulkoministeri Erkki Tuomioja ”puuttuivat hankkeeseen” ilmavoimien yhteisharjoituksesta yhdysvaltalaisen lentolaivueen kanssa Viron ilmatilassa. Harjoitukseen osallistumista kannattivat ”HS:n tietojen mukaan pääministeri Alexander Stubb (kok) ja puolustusministeri Carl Haglund (r)”.
Lehden mukaan ”presidentin kanslia sekä ulko- ja puolustusministerit eivät kommentoineet hanketta HS:lle”. Siitä taas, kommentoiko pääministeri, ei ollut mainintaa.
Jos etsitään vuotajaa, jonka intressiä tämä Suomen sisäisen poliittisen konfliktin luomiseen tarkoitettu kirjoitus palveli, hän ei ole Niinistö eikä Tuomioja, koska he olivat vaatineet jatkoselvittelyä puolustusvoimain uudenlaisesta sotilasyhteistyöstä yhdysvaltalaisen osapuolen kanssa ja olivat sen takia jutun konnia. Myöhemmin selvisi, että utvassa yritettiin ajaa rutiinipäätöksenä läpi – suurin piirtein muissa esille tulevissa asioissa – uudenlainen ja merkittävä poliittinen hanke.
Jutussa sankarillisesti uutta Yhdysvallat-yhteistyötä puolustivat Stubb ja Haglund, jotka eivät siinä vaiheessa itsekään tienneet, mistä oli kysymys. He ovat potentiaalisia vuotajia ja puhuivat ”kutsusta”, jota ei ollut.
”Kyseessä olisi poikkeuksellisen hintatehokas tapa harjoitella", kommentoi yksi HS:n lähteistä. Siinä vaiheessa ei tämä salainen ”lähde” voinut tietää, millainen harjoitustapa oli kyseessä, mutta sanamuoto on sellainen, että kyseessä on ollut sotilas- tai puolustusministeri(ö)lähde.
Kari Huhta antoi kirjoituksensa lopussa ymmärtää, että Yhdysvallat pahoittaa mielensä ja pahempia seurauksia välttääksemme mukaan on mentävä: "Kaikki ymmärtävät, että kyseessä on poliittinen ratkaisu, jos harjoituksiin ei mennä", arvioi yksi lehden lähde.
On selvää, että toimittaja tekee ns. skuupin, jos hänelle annetaan salaista tietoa poliittisen eliitin suljetusta kokouksesta. Tässä mielessä Huhta toimi niin kuin toimitaan. Ongelma on hinta, jonka hän joutui vuodosta maksamaan kyseenalaistamalla Niinistön ja Tuomiojan kannan asian selvittämisen tarpeesta ja kokonaan uuden yhteistoiminnan aloittamisesta Yhdysvaltojen kanssa.
Hinta Stubbin ja Haglundin kantaa palvelevan vuodon julkistamisesta tuli maksuun koko Suomelle, kun ulkopoliittiselta johdolta yritettiin tuhota vaihtoehdot: ottivatpa sotilaallisesta liittoutumattomuudestamme vastaavat poliittiset johtajat kutsuun, jota ei ollut, ja harjoitukseen, jonka luonteesta ei ollut tietoa, minkä kannan tahansa, aina piti pyllistää joko USA:lle tai Venäjälle.
Huhdan kautta yritettiin vuodon lähteiden intressin mukaan vaikuttaa siihen, että pyllistettäisiin Venäjälle.
Selvyyden vuoksi totean, että en ole Venäjän trolliarmeijan aseveli ja että tuomitsen Venäjän laittomat toimet kaikkialla, missä niitä esiintyy. Siitä huolimatta rohkenen sanoa, että Suomessa käydään propagandasotaa aivan samassa merkityksessä kuin Venäjällä, Ukrainassa, Natossa ja US
Kun tällainen tutkintamenetelmä on validi julkaistavaksi Suomen Virallisessa lehdessä Helsingin Sanomissa, minä olen tehnyt etätutkimuksen lehden toimittajan Kari Huhdan pään sisällöstä huomattavasti lähempää, vain noin 10 kilometrin etäisyydeltä.
Lyhyt diagnoosini on, että hänellä on vaikeanlaatuinen Nato-oireyhtymä, johon kuuluu transatlanttiseen tunne-elämään liittyvä kiimailmiö ja jonka tunnusmerkkejä on toimittajilta yleisesti vaadittavaa uskottavuutta murentava Venäjä, Venäjä, Venäjä -fobia.
Ryssäfobia ei ole Suomen virallisen tautiluokituksen mukaan sairaus, mutta se on Suomessa niin yleinen vaiva että olisi jatkotutkittava, kuuluuko se suomalaiseen geeniperimään.
Samaan oireyhtymään kuuluvasta vaivasta kärsivät myös monet poliitikot, näkyvimmin heistä pääministeri Alexander Stubb ja sotaministeri Carl Haglund, Nato-haukkoja kumpainenkin. Vielä keskeneräisen etätutkimukseni kohteena on se, onko myös puolustusvoimain komentajalla Jyrki Lindbergillä sama vaiva. Hänen edeltäjistään se oli ainakin Juhani Kaskealalla, kun taas Gustav Hägglundilla ei liene ainakaan geeneissä ollut tämä ominaisuus.
Kenraali Lindberg allekirjoitti Naton kanssa ns. isäntämaasopimuksen Suomen puolesta samaan tapaan kuin kenraalit toimivat vuonna 1941 viedessään Suomen sotaan Hitlerin Saksan kanssa, ja taas poliitikot katselivat päältä aivan kuin silloin.
Ilman eduskunnan päätöstä annettiin silloin 40 000 saksalaisen sotilaan ryhmittyä Lapissa – Barbarossa-suunnitelman mukaan – hyökkäykseen Neuvostoliittoon, ja nyt luvattiin Nato-joukoille vieraanvaraisen isännän kohtelu niiden tullessa Suomeen. Sopimusta nimitetään asiakirjaksi eikä sopimukseksi niin ettei sitä tässäkään tapauksessa viety eduskunnan päätettäväksi.
Kun Kari Huhta kirjoitti Helsingin Sanomissa 21.1.2015 maan hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan (utva) suljetusta kokouksesta, hänellä oli lähteenään eräänlainen mini-Zavidovo -vuoto: Suomen politiikan huipulta joku/jotkut transatlanttiset Nato-haukat halusivat julkisuuteen tiedon siitä, että presidentti Sauli Niinistö ja ulkoministeri Erkki Tuomioja ”puuttuivat hankkeeseen” ilmavoimien yhteisharjoituksesta yhdysvaltalaisen lentolaivueen kanssa Viron ilmatilassa. Harjoitukseen osallistumista kannattivat ”HS:n tietojen mukaan pääministeri Alexander Stubb (kok) ja puolustusministeri Carl Haglund (r)”.
Lehden mukaan ”presidentin kanslia sekä ulko- ja puolustusministerit eivät kommentoineet hanketta HS:lle”. Siitä taas, kommentoiko pääministeri, ei ollut mainintaa.
Jos etsitään vuotajaa, jonka intressiä tämä Suomen sisäisen poliittisen konfliktin luomiseen tarkoitettu kirjoitus palveli, hän ei ole Niinistö eikä Tuomioja, koska he olivat vaatineet jatkoselvittelyä puolustusvoimain uudenlaisesta sotilasyhteistyöstä yhdysvaltalaisen osapuolen kanssa ja olivat sen takia jutun konnia. Myöhemmin selvisi, että utvassa yritettiin ajaa rutiinipäätöksenä läpi – suurin piirtein muissa esille tulevissa asioissa – uudenlainen ja merkittävä poliittinen hanke.
Jutussa sankarillisesti uutta Yhdysvallat-yhteistyötä puolustivat Stubb ja Haglund, jotka eivät siinä vaiheessa itsekään tienneet, mistä oli kysymys. He ovat potentiaalisia vuotajia ja puhuivat ”kutsusta”, jota ei ollut.
”Kyseessä olisi poikkeuksellisen hintatehokas tapa harjoitella", kommentoi yksi HS:n lähteistä. Siinä vaiheessa ei tämä salainen ”lähde” voinut tietää, millainen harjoitustapa oli kyseessä, mutta sanamuoto on sellainen, että kyseessä on ollut sotilas- tai puolustusministeri(ö)lähde.
Kari Huhta antoi kirjoituksensa lopussa ymmärtää, että Yhdysvallat pahoittaa mielensä ja pahempia seurauksia välttääksemme mukaan on mentävä: "Kaikki ymmärtävät, että kyseessä on poliittinen ratkaisu, jos harjoituksiin ei mennä", arvioi yksi lehden lähde.
On selvää, että toimittaja tekee ns. skuupin, jos hänelle annetaan salaista tietoa poliittisen eliitin suljetusta kokouksesta. Tässä mielessä Huhta toimi niin kuin toimitaan. Ongelma on hinta, jonka hän joutui vuodosta maksamaan kyseenalaistamalla Niinistön ja Tuomiojan kannan asian selvittämisen tarpeesta ja kokonaan uuden yhteistoiminnan aloittamisesta Yhdysvaltojen kanssa.
Hinta Stubbin ja Haglundin kantaa palvelevan vuodon julkistamisesta tuli maksuun koko Suomelle, kun ulkopoliittiselta johdolta yritettiin tuhota vaihtoehdot: ottivatpa sotilaallisesta liittoutumattomuudestamme vastaavat poliittiset johtajat kutsuun, jota ei ollut, ja harjoitukseen, jonka luonteesta ei ollut tietoa, minkä kannan tahansa, aina piti pyllistää joko USA:lle tai Venäjälle.
Huhdan kautta yritettiin vuodon lähteiden intressin mukaan vaikuttaa siihen, että pyllistettäisiin Venäjälle.
Selvyyden vuoksi totean, että en ole Venäjän trolliarmeijan aseveli ja että tuomitsen Venäjän laittomat toimet kaikkialla, missä niitä esiintyy. Siitä huolimatta rohkenen sanoa, että Suomessa käydään propagandasotaa aivan samassa merkityksessä kuin Venäjällä, Ukrainassa, Natossa ja US
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.