Naiset ja kamppailulajit

Naisia on meidän seurassa puolet, jos ei nyt jopa yli, uskoisin ettei sellainen pois putominen lajista johdu kovuudesta vaan siitä millaisia treenit ovat...=o)

Meidän seurassa on "vanhempia", vähintään vuoden harrastaneita itseni lisäksi vain kolme, ja meistä minä, vähiten harrastanut, olen tällä hetkellä ainoa jolla on mahdollisuuksia käydä aktiivisesti. Uudella peruskurssilla kyllä on varmaan yli puolet tyttöjä. Itse harrastin aluksi vain "itsepuolustuksen vuoksi" mutta nyttemmin myös kivan porukan, kunnon ja hauskuuden takia.

Tämä on nyt vaan mutu-tuntumalla tehty heitto että ei sitten hernetetä...

Itse huomannut muutamasta lajista, että naisia osallistuu alkeiskursseille ihan reilustikin, mutta hyvin harva jatkaa. En todellakaan osaa sanoa syytä, ovatko miehet sitten kilpailuhenkisempiä ja motivoituneempia jatkamaan pidemmälle, vaikea sanoa. Omalla (potkunyrkkeilyn) peruskurssilla yli puolet oli naisia, mutta muutama vaan pysy remmissä mukana myöhemmin.

Yksi syy siihen ettei naiset tule edes kokeilemaan saattaa olla puhdas ennakkoluulo. Pelätään että jo alkutreeneissä saa köniinsä, eikä tajuta että tyvestä puuhun noustaan ja harrastus sinällään yleensä turvallinen. Pidetään varmaan ns. miehisenä harrastuksena, naisellisuuden menetyksen kammo?

Kuka tietää, ei varmaan yhtä oikeata vastausta ole sen enempää alkuperäiseen kysymykseen kuin jatkopohdintaanikaan.

Moi kaikki!


Meillä Tampereella voi harrastaa karatea sekä seuroissa että kahdessä yliopiston ryhmässä.
Yliopiston ryhmässä näyttää olevan naisia paljon, joskus jopa enemmistö kurssilaisista. Kun sitten aikaa kuluu parisen vuotta jatkokurssilla niin naiset häviää. Hyvin harva nainen yltää yliopistolla vihreään vyöhön.

Siinä seurassa jossa itse olen treenannut nelisen vuotta naisia on vähemmistö. Tällä hetkellä treenaa nelisen naista. Alkeiskursseilta ei ole tullut moneen vuoteen naisia. Ne naiset jotka meillä nyt treenaa on tullut joko yliopistolta tai muista seuroista.
Meidän seura on pian parikymmentä vuotta vanha ja sen historian aikana ei kukaan nainen ole saavuttanut meillä mustaa vyötä, vain yksi nainen on saanut ruskea, mutta lopettanut kun ei jaksanut ukkosakissa.
Naisten vähäisyyteen syynä ainakin meillä on se että naisia ei kannusteta samalla tavalla kuin miehiä. Naiset on salilla ja sen ulkopuolella toisen luokan karatekoita. Naisia arvioidaan usein salilla pikemminkin ulkonäön kuin taitojen mukaan. Parisen vuotta sitten eräs intialainen nainen tuli meille treenaamaan. Hän oli innokas treenaaja, mutta sai koko ajan huomata että hänet huomioitiin pikemminkin ulkonäön kuin taitojen takia ja lopetti.

Miehillä on omat sisäiset veljespiirinsä, johon rekrytoivat miehiä ei naisia. Korkeampien vöiden saavuttaminen vaatii lisäharjoittelua ja henkilökohtaista ohjausta ja sitä saavat nuo sisäpiirin harjoituksiin rekryroidut miehet. Pelkästään tavallisilla treeneillä käyminen ei riitä ,sillä kaikkia korkeampien vöiden tekniikoita ei opeteta niissä, ne opetetaan vain sisäpiirin treeneissä, joihin ulkopuolisilla ei asiaa.
Tämä jako sisäpiiriin ja ulkopiiriin ei jätä vain naisia ulkopuolelle vaan ulkopuolelle jää valtaosa miesharjoittelijoistakin. Mustat vyöt käyttävät valtaa ja vain suosikit pääsevät eteenpäin. Mikä johtaa naisten ja myös miesten poislähtemiseen. Onneksi täälläpäin on monia muitakin seuroja, joihin voi mennä.

Naisten vähäisyyteen ja poislähtemiseen vaikuttaa myös se, että naisten työpanosta seuran hyväksi ei arvosteta. Kun miehet tekee esim. hallituksessa jotain sitä kehutaan, mutta naisten työ sivuutetaan huomiotta. Naiset ovat usein saaneet päätöksentekokeskusteluissa kuulla mustavyömiehiltä, että naisten mielipiteet ei hyviä, tarpeettomia, naisten ehdotukset ohitetaan, mutta jonkin ajan kuluttua joku mies esittää naisen idean omanaan ja sitten muut miehet taputtaa hyvälle ehdotukselle. :-)
Naiset ovat esimerkiksi meidän seurassa saaneet ilkeitä sähköpostiviestejä tai puhelinsoittoja kun ovat kertoneet oman mielipiteensä seuran johdon asioiden hoidosta.

Jotta seura toimisi, niin jokaisen niin naisten kuin miesten rivijäsenen mielipidettä pitää kuunnella ja jokaisella tulee olla puheoikeus yhteistenasioiden hoidossa.Mehän elämme demokraattisessa yhteisössä ei harvainvalta diktatuurissa. Mikäli seuroja aletaan johtaa suljetun sisäpiirin ehdoilla tavalliset rivijäsenet äänestävät jaloillaan ja lähtevät johonkin sellaiseen seuraan jossa kaikkia harrastajia kunnioitetaan ja arvostetaan.

Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia.

hyvää joulua kaikille budokoille.