Aikoinani kokeilin päihteitä vähän enemmän, jonka seurauksena LUULTAVASTI puhkesi psykoosi. Ahdisti katseet ja ihmismassa, sillä kaikki katseli/seuraili jollain ahdistavalla/vainovalla tavalla. En pahemmin puhunut asiasta kenellekkään, kun ajattelin kai olevan normaalisa sekä ohi menevää. Mielessä pyörien ajatusta siitä mitä ihmiset katsovat ja ovat mieltä minusta jylläsi ja jylläsi enkä puhunut asiasta kenellekkään. Pikkuhiljaa aloin viihtymään enemmän kotona yksinäni. Toimettomuus oli ahdistavaa, mutta kun sille ei voinut mitää, sillä oli mahdoton aloittaa esimerkiksi koulu (alooitin ja loppetin hyvin äkkiä).
Ennen päivittäistä päihteiden käyttöä kävin normaalisti koulua ja asiat rullasi mallikkaasti ilman ihmeellisiä lintsaamisiakaan kunnes pikkuhiljaa sillointällöin jäin pois ja taas enemmän ja enemmän, kunnes minulle tuli kirje erotuspaperien hakemisesta ja siitä se lähti.
Bileitä ja päihteitä jonka aikana unohtui hyvät kaverit. Pikavippejä minkä kerkesin sekä muuta hyvin typerää, joista liian monet putka reissut sekä pienen hetken lusittu.
Jossain vaiheessa tällainen sekoilu jäi sekä päihteet hyvinkin nopeasti myös tieltä muuton yhteydessä, sillä vuokrit oli muistaakseni maksamatta, häiriötä naapureille sekä häätö millin päässä.Uudessa asunnossa elelin rauhallista elämää ilman tekemistä ja ahdistus kasvoi ja kasvoi, kunnes menin lekuriin puhumaan (itse en tajunnut mennä vaan minulle sanottiin asiasta). Sain mielialalääkkeet jotka lopetin ja sain uudet jotka taas lopetin.
Vuosi pari eteenpäin päässä kummittelee positiivinen valo ja omanlainen rauha. Ollut hyvin tumma verho silmien edessä josta näki juuri ja juuri läpi. En osannut enää kuunnella ketään tai mitään pelkotilojeni vuoksi jotka tuntuivat olevan vain osa elämää tähän malliin "elämä on, pakko kestää". Se oli helvettiä!
Aloitin tuossa työt, joka aivan todella positiivinen juttu!!! En periaatteessa uskonut minusta pystyvän siihen ;)
UUSI ELÄMÄ, TÄÄLTÄ TULLAAN!! :D
Peace!
Ennen päivittäistä päihteiden käyttöä kävin normaalisti koulua ja asiat rullasi mallikkaasti ilman ihmeellisiä lintsaamisiakaan kunnes pikkuhiljaa sillointällöin jäin pois ja taas enemmän ja enemmän, kunnes minulle tuli kirje erotuspaperien hakemisesta ja siitä se lähti.
Bileitä ja päihteitä jonka aikana unohtui hyvät kaverit. Pikavippejä minkä kerkesin sekä muuta hyvin typerää, joista liian monet putka reissut sekä pienen hetken lusittu.
Jossain vaiheessa tällainen sekoilu jäi sekä päihteet hyvinkin nopeasti myös tieltä muuton yhteydessä, sillä vuokrit oli muistaakseni maksamatta, häiriötä naapureille sekä häätö millin päässä.Uudessa asunnossa elelin rauhallista elämää ilman tekemistä ja ahdistus kasvoi ja kasvoi, kunnes menin lekuriin puhumaan (itse en tajunnut mennä vaan minulle sanottiin asiasta). Sain mielialalääkkeet jotka lopetin ja sain uudet jotka taas lopetin.
Vuosi pari eteenpäin päässä kummittelee positiivinen valo ja omanlainen rauha. Ollut hyvin tumma verho silmien edessä josta näki juuri ja juuri läpi. En osannut enää kuunnella ketään tai mitään pelkotilojeni vuoksi jotka tuntuivat olevan vain osa elämää tähän malliin "elämä on, pakko kestää". Se oli helvettiä!
Aloitin tuossa työt, joka aivan todella positiivinen juttu!!! En periaatteessa uskonut minusta pystyvän siihen ;)
UUSI ELÄMÄ, TÄÄLTÄ TULLAAN!! :D
Peace!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Upeaa, onnea uuteen elämään! :)
Tsemppiä! TIädän tunteen.
Hyvä että et lääkkeillä jatkanut, tuskin olisi nyt valoa tunnelin päässä.