Miksi rauhallisia, siistejä, ei isoa kaveriporukkaa tarvitsevia ihmisiä on niin vaikea löytää? Tähänkin mennessä nämä syrjitymmät mitä olen tuntenut haluavat vaan hinkuna poikaystäviä ja kaljanjuontia ja tykkäävät kikatella vähän turhankin paljon jos mainitaan ees yks jätkä. Sitten mie en jaksa kuunnella jatkuvasti poikajuttuja, kertomuksia siitä mitä muiden kanssa on tullu tehtyä ja sitä että kuinka afrikassa mennöö niin huonosti kaikilla lapsilla ja se tekee minusta kuulemma kylmän, tunteettoman ihmisen joka ei voi samaistua, koska en itke kaverin nähden enkä jaksa voivotella joka pv muiden ongelmista koska omiakin riittää. Myös se että tykkään siisteydestä tuntuu loukkaavan ihmisiä.
Nytkin meni ihan paskaksi välit "kaverin" kanssa jonka kaa olin samassa huoneessa asuntolassa ja kun muutin niin heti se oli ihan onnessaan ja raahasi kaveriaan sinne muuttamaan.
Nytte ei yhtään kaveria enää ja alkaa pikkuhiljaa masentaa tämä yksinäisyys ja kun olen niin huono ihmisten seurassa niin enhän mie ossaa uusii hankkia ja uusi solukin ahdistaa eikä täällä uskalla mennä syömäänkään kun tyttölaumat kikattaa tuolla kokoajan ja ahdistaa ja on paha olo vatsanpohjassa. Oisi kiva jos osaisin olla ahdistumatta muista nuorista ja osaisin elää kuten muut, jutustellen muiden kanssa käytävällä...
Mutta ei satumpa olemaan liian herkästi ahdistuva nuori joka kaipaa vinkkiä siihen kuinka edes voi löytää samahenkisiä ihmisiä mistään päin...
Tähän mennessä kun kukaan kaveri ei oikeesti oo ollu munlainen ja on aina kaverisuhde päättynyt ja uudetkin kaverinhankkimis yritykset oon tyriny olemalla tylsän oloinen kun en keksi mitään sanottavaa ja kaikesta tulee kiusallista.
Yksinkään kun ei oikein osaa pärjätä kun ei oo ketään kelle puhua viikon aikana...
Nytkin meni ihan paskaksi välit "kaverin" kanssa jonka kaa olin samassa huoneessa asuntolassa ja kun muutin niin heti se oli ihan onnessaan ja raahasi kaveriaan sinne muuttamaan.
Nytte ei yhtään kaveria enää ja alkaa pikkuhiljaa masentaa tämä yksinäisyys ja kun olen niin huono ihmisten seurassa niin enhän mie ossaa uusii hankkia ja uusi solukin ahdistaa eikä täällä uskalla mennä syömäänkään kun tyttölaumat kikattaa tuolla kokoajan ja ahdistaa ja on paha olo vatsanpohjassa. Oisi kiva jos osaisin olla ahdistumatta muista nuorista ja osaisin elää kuten muut, jutustellen muiden kanssa käytävällä...
Mutta ei satumpa olemaan liian herkästi ahdistuva nuori joka kaipaa vinkkiä siihen kuinka edes voi löytää samahenkisiä ihmisiä mistään päin...
Tähän mennessä kun kukaan kaveri ei oikeesti oo ollu munlainen ja on aina kaverisuhde päättynyt ja uudetkin kaverinhankkimis yritykset oon tyriny olemalla tylsän oloinen kun en keksi mitään sanottavaa ja kaikesta tulee kiusallista.
Yksinkään kun ei oikein osaa pärjätä kun ei oo ketään kelle puhua viikon aikana...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.