Löysin itseni marraskuun aamussa,
veristen lakanoiden alta.
Heräsin ,
taivaasta satoi likaista lunta,
sinähän kuolit jo ajat sitten, Äiti.
Vaikka olit tullessani vielä lämmin.
Huutosi kaikuivat tyhjälle ajattomuudelle
kuulet ääniä äänien takaa
mutta et pysty katsomaan
sillä tiesit meidän hetkessä,
unohtavan .
Aurinko nousi mustana, laskee itään
lätäkkö oli täynnä matoja, kyynelet eivät tule
"voiko Helvettiin heittää tekstarin?"
veristen lakanoiden alta.
Heräsin ,
taivaasta satoi likaista lunta,
sinähän kuolit jo ajat sitten, Äiti.
Vaikka olit tullessani vielä lämmin.
Huutosi kaikuivat tyhjälle ajattomuudelle
kuulet ääniä äänien takaa
mutta et pysty katsomaan
sillä tiesit meidän hetkessä,
unohtavan .
Aurinko nousi mustana, laskee itään
lätäkkö oli täynnä matoja, kyynelet eivät tule
"voiko Helvettiin heittää tekstarin?"
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ajan mittaan suru helpottuu