Vai miten tulisi ajatella siitä, että monien näilläkin saiteilla niin kovasti SS (s.o. Suuret Suomalaiset) -ajatuksissaan Finlandia-voittajaksi toivomalle Jari Tervolle lienee käynyt kuin eräällekin (maalailemalleen) maalle muutamassakin sodassa: kunniakas kakkossija, siis yhdessä muiden järjestykseenpanemattomien kandidaattien kanssa?!?
Jari Tervo on kiistatta kovan luokan kirjoittaja ja aivan poikkeuksellisen kovan luokan suusanainen "provokaattori" (mm. Uutisvuodossa). Sekö lieneekin hänen "henkilökohtainen ongelmansa"? Vai antaako varsinainen kirjallinen läpilyönti odottaa JT:n taustan - ja vissien intohimojen - takia.
Eli olisiko JT:n dilemma esim. tässä:
"Toimittaja erottelee jyvät akanoista ja julkaisee akanat."
[Adlai Stevenson, (1900 - 1965), amer. poliitikko]
*******************************************
Finlandia-palkinto Helena Sinervolle /
Julkaistu 12:01 HS-verkkoliite
Runoilija Helena Sinervo sai vuoden 2004 kirjallisuuden Finlandia-palkinnon ja 26 000 euron suuruisen sekin romaanillaan Runoilijan talossa.
Voittajan valinnut professori Jukka Sarjala piti Sinervon elämäkertaromaania rohkeana, kielenkäytöltään huoliteltuna, ekonomisena ja rujon kauniina.
Runoilijan talossa on viisi kiitettyä runokokoelmaa kirjoittaneen Sinervon ensimmäinen romaani.
Fiktiivinen voittoteos kertoo sisäisten ajatusten kautta tarinaa runoilija Eeva-Liisa Mannerin poikkeuksellisesta elämästä.
Aiemmin Verkkoliitteessä:
HS 13.10.2004: Eeva-Liisan tarina kääntyi romaaniksi (ilmainen, mutta vaatii rekisteröitymisen)
--------------------------------------------------------------------------------
Helsingin Sanomat
[email protected]
**********************************
Lähdelinkki:
http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/artikkeli/1101977891635
Jari Tervo on kiistatta kovan luokan kirjoittaja ja aivan poikkeuksellisen kovan luokan suusanainen "provokaattori" (mm. Uutisvuodossa). Sekö lieneekin hänen "henkilökohtainen ongelmansa"? Vai antaako varsinainen kirjallinen läpilyönti odottaa JT:n taustan - ja vissien intohimojen - takia.
Eli olisiko JT:n dilemma esim. tässä:
"Toimittaja erottelee jyvät akanoista ja julkaisee akanat."
[Adlai Stevenson, (1900 - 1965), amer. poliitikko]
*******************************************
Finlandia-palkinto Helena Sinervolle /
Julkaistu 12:01 HS-verkkoliite
Runoilija Helena Sinervo sai vuoden 2004 kirjallisuuden Finlandia-palkinnon ja 26 000 euron suuruisen sekin romaanillaan Runoilijan talossa.
Voittajan valinnut professori Jukka Sarjala piti Sinervon elämäkertaromaania rohkeana, kielenkäytöltään huoliteltuna, ekonomisena ja rujon kauniina.
Runoilijan talossa on viisi kiitettyä runokokoelmaa kirjoittaneen Sinervon ensimmäinen romaani.
Fiktiivinen voittoteos kertoo sisäisten ajatusten kautta tarinaa runoilija Eeva-Liisa Mannerin poikkeuksellisesta elämästä.
Aiemmin Verkkoliitteessä:
HS 13.10.2004: Eeva-Liisan tarina kääntyi romaaniksi (ilmainen, mutta vaatii rekisteröitymisen)
--------------------------------------------------------------------------------
Helsingin Sanomat
[email protected]
**********************************
Lähdelinkki:
http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/artikkeli/1101977891635
Vastaukset 35
Vanhimmat
Näyttää siltä, että et ole lukenut Jari Tervon kirjaa Myyrä.
Suosittelen, että luet sen ensin ja kommentoit vasta sitten. Voit vaikka yllättyä.
Palataan siis asiaan.
Kirjallisuuspalkinto jaettiin kirjallisin, ei poliittisin perustein. Tämä olkoon valitsijalle kunniaksi ja kaikille poliittisten intohimojen sumentamille opiksi.
Tietysti kirjailijat voivat olla myös poliittisesti orientoituneita. Valitsija näyttää kuitenkin nyt asettaneen kirjalliset ansiot päällimmäisiksi. Hyvä niin.
Tervo ei ole kovan luokan kirjoittaja, pikemminkin varsin keskinkertainen kynämies.
viidennelle kolonnalle! :)))
Oli aika helppo arvata jo etukäteen, ettei Jari Tervo saisi palkintoa. Palkinnon myöntäminen voitaisiin joillakin tahoilla tulkita sen myöntämiseksi, että Presidentti todellakin oli myyrä. Presidenttiin vakaumuksellisesti uskovien uskoa ei haluttu tällaisella palkinolla horjuttaa. Oikeastaan oli yllättävää, että Tervon kirjan oli edes ehdolla palkinnon saajaksi.
En tiedä, mikä palkinnon tarkoitus oikein on, mutta sen myöntäminen jollekin marginaalirunoilijalle ja hänen runoilleen on suuren luokan emämunaus, jos on tarkoitus edistää kansalaisten harrastusta kirjallisuuteen. Luulen, että runoilijan palkitseminen vain etäännyttää ihmisiä lukemisesta, ellei ole vannoutunut runouden harrastaja.
En ole lukenut kokonaan Tervon kirjaa, mutta osan jo kuitenkin. Kaikilta osin en pidä kirjasta. Jotenkin Tervo yrittää ylikosiskella lukijoita jatkuvalla alapäähuumorillaan yms. ja ihmisen luontaisen rahvaanomaisuuden korostamisella. Ilmeisesti Tervo on jonkin sortin naturalisti, joka haluaa aina tuoda esiin sisimmän eli kaiken paskan, mutta suoli ulos työntää. Hieman hän tässä muistuttaa toimittaja Loka-Laitista.
Mutta hyvin Tervo on aiheensa sinällään perehtynyt. Oli tilaisuudessa, jossa hän kertoi, miten on perehtynyt asiaan. Vakoilusta saa Tervon mukaan ylenmäärin tietoa netistä. Kekkosesta taas on kirjoitettu niin paljon historiaa, että Tervolla oli siinä hyvä tuntumaan häneen. Venäläiset ovat luonnollisesti roiston asemassa.
Mutta on kirjassa paljon hyviä kohtiakin, suoranaisia huipennuksia. Itse pidän tähäna asti lukemastani erityisesti siitä kohdasta, jossa pääministeri (siis ennen presidentiksi tuloa) on keskustelemassa Kremlissä Stalinin kanssa. Kyse on Stalinin oppitunnista pääministerille. Stalin kutsuu häntä kakkosmieheksi ja ivaa kakkosmiehen asemaa. Stalin näyttää konkreettisesti Joutsenlampi-balettiesityksellä, kuinka kakkosmiestä kohdellaan. Irvokkaan baletin joutuu esittämään Stalinin kakkosmies Berija, jonka kasvot paljastetaan todistukseksi pääministerille. Näytös on samalla Stalin suositus Suomen kakkosmiehelle pyrkiä ykkösmieheksi, jolloin hänkin voi tanssittaa Suomen kakkosmiehiä.
Minusta kirjaa olisi pitänyt kehittää tummemmilla sävyillä tällaisia teemoja, pahan (Stalin) ja vielä viattoman (pääministeri) keskinäisen vuoropuhelun ja pahalle itsensä altistavan dialektiikalla. Kyllähän sieltä varmaan jatkossa tulevat esiin tämän tematiikan Treblinkan leipurit, mutta en ole ehtinyt vielä sinne saakka.
Tervo kuljettaa lukijaa monella tasolla, ehkä liiankin monella, mikä juuri häiritsee teeman eteenpäin viemistä. Ehkä Tervon jonkinasteinen päähänpinttymä presidentistä mahdollisena myyränä häiritsee minusta tärkeämmän teeman kuten juuri pahan ja hyvän vuorovaikutuksen kirjallista tutkimusmatkaa.
Mutta Tervo on humoristi ja on siksi ymmärrettävää, ettei hänelle ole kovin luontevaa lähteä kulkemaan esim. Thomas Mannin jalanjälkiä. Tervon humoristisuudessa on tiettyä nälvimisen makua ja se ei välttämättä sovi kovin hyvin näin haastavan aiheen kohdalle, minkä hän on valinnut.
Finlandia-palkinnon myöntäminen Tervolle olisi kyllä ollut parasta mahdollista kirjallisuuden ja myös historian harrastuksen edistämistä Suomessa laajempiin kansankerroksiin. Sinervon runoteos jää minulta kyllä ainakin ostamatta ja myös lukematta, mutta Tervon aion kahlata loppuun.
varmaan ensin perehtyä vaikka palkinnon jakamista koskeviin uutisiin, jollet ole jaksanut ehdolla olleisiin teoksiin Tervoa mahdollisesti lukuunottamatta perehtyä.
Välttyisit aivan karkeimmilta asiavirheiltä.
Palkittu teos ei ollutkaan runoteos, vaikka runoilijasta muuten olikin kyse. Ei se sitten sellainen emämunaus ollutkaan kuin esitin. Uskon, että tämäntapainen elämänkertakirja kirjalijan (Eeva-Liisa Manner) elämästä Espanjassa herättää kyllä lukijoiden mielenkintoa.
Vaimoni saattaisi tykätä tämäntapaisesta, joten ehkä toivotaan pukilta, niin saan sitten minäkin tututustua siihen.
Palkintoa ei saanut runokirja, vaan romaani!
Tervon kirjoittamisessa - myös aikaisemmissa romaaneissa - häiritsee suunnattomasti keinotekoiset nimet, joita Myyrässäkin on roppakaupalla.
Kirjalla on ansionsa, mutta se on liian vaikea suurimmalle osalle lukijakuntaa.
>> Tervon kirjoittamisessa - myös aikaisemmissa romaaneissa - häiritsee suunnattomasti keinotekoiset nimet, joita Myyrässäkin on roppakaupalla.
Justiinsa. Samanlaista todellisuudentajutonta keinotekoista vääntöä kuin hänen aiemmatkin tekeleensä. Sepedehuumorin perintöä, härskihartikaisineen ja sörsselströmeineen.
Tässäkin alkaa kyllästymispisteen saavutettuaan odottaa, että seuraavalla sivulla putkahtaa vielä esille marsipaaniräikkösiä.
Vaikeus seuraa lähinnä siitä ettei hän ole pystynyt ajattelemaan ja työstämään kyhäelmäänsä valmiiksi asti.
Tietääkö joku, onko Jukka Sarjalalla joku yhteys maalaisliittolaiseen poliitikkoon Viljam Sarjalaan. Jos on, niin sillä voi olla merkitystä Tervon syrjäyttämisessä.
No onhan hänellä melkein sama sukunimi kuin Mauri Sariolalla. Eikös sekin jo todista jotain, täh? Mitäs me enää muita todistuksia kaipaamme.
"Tervon syrjäyttäminenkin" on näköjään jo annettua todellisuutta...
Haetko keskustan salakielisiä koodiviestejä hesarista?
Olen jonkinlainen runouden(kin) harrastaja, mutta en tunne ollenkaan tuota Helena Sinervoa ja hänen runouttaan. Tuon palkinnon hän kai sai nyt ensimmäisestä proosateoksestaan.
"Paha männä pekuloimaan" sanoisi savolainen tässä tilanteessa, kun en siis tunne edes kirjoittajaa saati hänen palkittua kirjaansa. Nimi Sinervo vain särähtää kovin pahasti korvaani ja panee epäilemään tiettyjä syitä palkinnolle.
Kyllä kai Sinäkin tunnet Elvi Sinervon, kommunistisen runoilijan, sodan aikana turvasäiliössäkin olleen, vielä tunnetumman kommunistin Mauri Ryömän puoliso muistaakseni. Ei kai vain tämä Helena Sinervo ole heidän tyttärensä? Taitaa olla nuorempaa polvea, ehkä jälkeläinen kolmannessa polvessa? Saattaa hän silti ihan hyvä runoilija olla, Elvi Sinervo ei kyllä sitä ollut minun mielestäni, mutta ehkä Sinä olisit hänen runoistaan pitänyt, sillä tuo Sinun kepulaisuutesi taitaa itse asiassa olla äärivasemmistolaisuutta.
En ole vielä lukenut Jari Tervon Myyrääkään, vaikka se on jo jonkin aikaa lukemistaan odottavien kirjojen pinossa ollut, kun sain sen isänpäivälahjaksi pojaltani. Luulen, että hilpeitä lukunautintoja se tuottaa, sillä Jari Tervo on ehdottomasti terävämpiä humoristejamme ja parhaita verbaalivirtuoosejamme. Nähdään se Uutisvuodossakin, missä Tervolla on aina sana paikallaan. Enkä sano tätä siksi, että Tervo ilmeisesti on demari, vaan siksi, että hän todella on tuollainen, sanoisin noin, vaikka hän olisi kepulainen. Mitä hän sentään - Luojan kiitos! - ei ole, ja jos olisi, ei hän varmaan olisi noin terävä humoristi ja sanantaitaja, sillä.... no, olkoon sanomatta.
sen kirjan loppuun asti
niin se kyllä laskee sinun arvostustasi vielä entisestään.
Minä en ole lukenut sitä, -- olen yrittänyt jotakin edellistä "ainekirjoitusta" lukea, mutta noin 30 sivun jälkeen minä nakkasin helvettiin koko roskan!
Täysin ala-arvoista, suorastaan alhaista tekstiä.
Ensin kirjoittaja tunnustaa ettei tunne palkittua kirjailijaa eikä tämän tuotantoa. Sitten hän yhdistää kirjailijan tietämäänsä toiseen kirjailijaan, jota halveksii tämän poliittisten kantojen vuoksi. Argumentti on vielpä samaa muotoa kuin natsien juutalaisvainoissa: pitäisi olla niin-ja-niin monen sukupolven verran puhdas.
Keskustelun toisesta puheenaiheesta, Tervon romaanista, kirjoittaja kertoo ettei ole sitä "vieä lukenut". Silti hän tietää jo ennakolta, mitä "hilpeitä lukunautintoja" se tuottaa.
Käsittämätöntä ennakkoluulemista ja vähäjärkisyyttä.
Uutisvuodon vitsit, jotka sorvataan tuotantoryhmässä, kirjoittaja lukee todistuskappaleiksi Tervon loistavasta verbaalikyvystä. Hohoijaa.
tarkoitin.
Kyllä sitä ollaan nyt niin "kyltyrellejä", että jonkun esseisti Helena Sinervon kirja on varmasti hyvä ihan näkemättäkin, sillä näkemätön se kai on kaikille teille, jotka iloitsette sen saamasta huomionosoituksesta!
Ihan varma tosiasia kuitenkin on, että niin henkensä kuin tyylinsä puolesta se varmasti on hyvin vieras teille, hyvät saittikepulaiset, ja Jari Tervon kirja olisi noissa(kin) suhteessa teille paljon läheisempi, mutta kun se Tervon peijakas on mennyt sanomaan jonkun toden sanan Kekkosesta kuten Lipposestakin! Voi, jos se olisi sanonut nuo sanansa toisinpäin! Sitä ylistyksen määrää, mitä hän nyt saisi, ja sitä katkeruutta, mitä tuntisitte nyt, kun hän ei tullut palkituksi!
Kyllä sitä ollaan nyt niin "kyltyrellejä", että jonkun esseisti Helena Sinervon kirja on varmasti hyvä ihan näkemättäkin, sillä näkemätön se kai on kaikille teille, jotka iloitsette sen saamasta huomionosoituksesta!
Ihan varma tosiasia kuitenkin on, että niin henkensä kuin tyylinsä puolesta se varmasti on hyvin vieras teille, hyvät saittikepulaiset, ja Jari Tervon kirja olisi noissa(kin) suhteessa teille paljon läheisempi, mutta kun se Tervon peijakas on mennyt sanomaan jonkun toden sanan Kekkosesta kuten Lipposestakin! Voi, jos se olisi sanonut nuo sanansa toisinpäin! Sitä ylistyksen määrää, mitä hän nyt saisi, ja sitä katkeruutta, mitä tuntisitte nyt, kun hän ei tullut palkituksi!
Vaikka et tietäisi höläyksen pöläystä Helena Sinervosta, joitain kelloja pitäisi kyllä soittaa se että hänen kirjansa käsittelee Eeva-Liisa Manneria. Manner oli yksi keskeisimpiä vaikuttajia modernismin tulossa suomalaiseen runouteen. Jos runouden tuntemuksesi loksuttaa tässä kohden tyhjää, olet todellakin täydellinen pönttöpää.
Mannerin kipeä elämä erakoitumisineen ja oman tilan tarpeineen vertautuu maailmankirjallisuudessa lähinnä Virginia Woolfin elämään. Jarl Hellemann, joka Tammen kustannusjohtajana loi mm. Keltaisen kirjaston (josta tuskin sinäkään olet ihan silmät ummessa ohi päässyt), oli se henkilö, joka miltei ainoana pääsi Mannerin lähelle. Hän muisteli Manneria Tuula Variksen kirjallisuusohjelmassa, jossa hän oli haastateltavana yhdessä Helena Sinervon kanssa.
Sinun ei ehkä kannattaisi rehvastella kirjallisuustietämykselläsi. Et näköjään tiedä juuri mitään, ja luultavasti ymmärrät runoudesta saman verran kuin ammattipainija. Sinun ei myöskään kannattaisi rehvastella arvostelukyvylläsi.
Sinun kannattaisi tietämättömyytesi lisäksi hävetä typeriä ennakkoluuloisia asenteitasi. Eikä vain tyhjäpäisiä, vaan leimaavia ja pahantahtoisia.
Huhhuh. Puistattaa. Tästedes en aio vastata kirjoitelmiisi.
Tuon kaiken tiedän erittäin hyvin, sillä runoudenharrastukseni ei ole rajoittunut vain täällä usein siteerailemiini Runebergiin, Leinoon, Viitaan, Jylhään, Hellakoskeen ja Omar Khaijamiin, jotka tosin ovat lempirunoilijoitani, kun olen hieman vanhakantainen. Olen minä tosin siteeraillut täällä modernimpiakin, jos myös vanhempia, kuten Shakespearen sonetteja. Ehkä olen esiintynyt silloin toisella nimellä.
Siis tunnen kyllä Eeva-Liisa Mannerin luonteen ja tarinan, sillä olen varsin valistunut kansalainen. Katsoin kirjahyllyäni, ja huomaan, että valitettavasti siinä ei näy olevan yhtään Mannerin teosta, vaikka siinä pari-kolme hyllymetriä runouttakin on. On hänen runojaan toki monissa kokoomateoksissa.
Mutta herätin kysymyksen siitä, miten läheinen tuo Manner itse asiassa on täällä äänessä olevien keskustalaisten enemmistölle, niillekin, jotka nyt ilakoivat sillä, että Tervo ei tullut palkituksi. Sinulle Manner ilmeisesti on läheinen, ja saattaa olla sitä myös kirjallisuutta laajasti tuntevalle (näin olen huomannut) Timo T.A.Ristimäelle, mutta kuinka monelle muulle? Olen ihan varma, että tavallisen saittikepulaisen laatua paljon lähempänä on Jari Tervo kuin Helena Sinervo puhumattakaan hänen alter egostaan Eeva-Liisa Mannerista.
Yritin kerran ihan tosissaan lukea Jari Tervon kirjan. Heti ensimmäisiltä sivuilta huomasin, että eihän tästä tule mitään - ja niin kirja jäikin kesken. Mies on parempi suupalttina kuin kirjailijana ja tietää luultavasti sen syvällä sisimmässään itsekin. -Henkilökohtainen tragedia.
Tervon ikätoveri Kari Hotakainen on sen sijaan tuleva mestarikirjailija - veikkaan kansainvälistä läpimurtoa lähivuosina.
Tervon kirjojen ymmärtäminen vaatii syvää, maaltamuuton huumassa kadotetun, uuden kotipaikkarakkauden hyväksymisen hylkäämistä, hyväksymistä.
Olen tasan tarkkaan samaa mieltä, jotain Tervon kirjaa jaksoin about 40 sivua, sitten oli pakko heittää mokoma mäkeen.
Sen sijaan Kari Hotakainen on yksinkertaisesti sanoen käsittämättömän lahjakas kirjoittaja, ja mikä parasta: parhaat kirjat ovat vielä tulematta, siksi johdonmukaista hänen kehityksensä on ollut.
Jari Tervo on verbaaliakrobaatti, joka toimii livenä paremmin kuin kirjoissaan. Ainakaan minä en ole koskaan päässyt selville Jari Tervon nerokkuudesta kirjailijana. Ettei vain olisi koko juttu demarien propaganda?
Lukemieni muutaman kirjan ensisivujen pohjalta voisin todeta Tervon kirjailijantaidoista: Ei osaa rakentaa selkeätä tarinaa eikä myöskään selkeää veijaritarinaa. Hyppelee sinne tänne kerronnassaan, vaatii lukijaltaan enemmän keskittymistä mitäänsanomattoman tarinansa seuraamiseen, kuin kohtuudella voisi vaatia.
Finlandia-palkinnon tänä vuonna jakanut käytti Myyrästä attribuuttia "huikea". Luulen, että se sana oli tarkasti mietitty ja osuvahan siitä tulikin.
Tervohan on kepulainen jo kolmannessa polvessa!
et sinäkään tietänyt että, painijamestari Aleksander Karelin harrastaa runoutta!
Terttuhan on kepulainen jo kolmannessa polvessa!
" Et näköjään tiedä juuri mitään, ja luultavasti ymmärrät runoudesta saman verran kuin ammattipainija".
Maailman kaikkien aikojen paras raskaansarjan painija venäläinen Alexander Karelin harrastaa runoutta eikä kuuleman mukaan ole siinä lainkaan hullumpi.
Suomalainen painin olympiavoittaja, maailmanmestari ja Euroopan mestari Pertti Ukkola lausuu ja kirjoittelee myös runoja.
Kun otit ammattipainijan runoudesta tietämättömän tyyppiesimerkiksi, niin kerroit, että mielestäsi runoutta harrastavat miehistä vain naismaiset hipsukat. Tuossa joku näkyy jo tuoneen esimerkkinä runoutta harrastavasta painijasta maailman kaikkien aikojen parhaan raskaansarjan painijan, nykyisin Venäjän duuman eli parlamentin jäsenen Aleksander Kareilini. Lähempääkin löytyy hyvä esimerkki: myö suomalainen olympiakultamitalisti-painija Pertti Ukkola on tunnettu runoudenharrastuksestaan.
Mitä minun kirjallisuudenhaarastukseeni tulee, niin kun viisivuotiaana opin lukemaan, olin kuin tulisilla hiilillä kun ei ollut mitä lukea muuta kuin kolme kertaa viikossa kotiini tuleva lehti, Raamattu, virsikirja ja almanakka. Kun lopulta pääsin kansakouluun, luin koulun kirjaston läpi parissa-kolmessa vuodessa. Sen jälkeen seurasi kotikuntani kirjasto, minkä myös melko tarkkaan luin ennenkuin tulin 16-vuotiaana tänne Helsinkiin, jossa aukenivat eteeni sellaiset kirjastot, että niitä en yrittänytkään läpi lukea, kun piti hieman opiskellakin.
Siis noin 65 vuotta olen ollut joltinenkin kirjallisuudenharrastaja, lukemaani sivumäärää en edes tohdi arvioida, mutta valtava se on. Vanhemmiten olen tosin tullut valikoivammaksi lukemisteni suhteen ja suurempi mielenkiinto kuin kaunokirjallisuuteen on jo parikymmentä vuotta kohdistunut historiaan (muistelmat ja elämäkerrat ml.) mutta kyllä minä edelleen muutakin luen, jopa runoutta, jota tosiaan olen täälläkin aika lailla viljellyt.
Että kyllä Sinun käsityksesi on hyvin väärä. Sinä nyt puhut tässä asiasta, mikä on Sinun tietojesi ja ehkä käsityskykysikin ulkopuolella. Arvattavasti se ei ole ainoa asia siinä osastossa.
>> Venäjän duuman eli parlamentin jäsenen Aleksander Kareilini.
"Kyllä sitä ollaan nyt niin "kyltyrellejä", että jonkun esseisti Helena Sinervon kirja on varmasti hyvä ihan näkemättäkin, sillä näkemätön se kai on kaikille teille, jotka iloitsette sen saamasta huomionosoituksesta!"
--------------------------------
En ole mitenkään iloinen Sinervon kirjan saamasta huomionosoituksesta, kun en tiedä siitä juuri mitään, puhumattakaan että olisin sen lukenut.
Mutta siitä olen vilpittömän iloinen, ettei Jari Tervo sitä Finlandiaa tälläkään (kolmas) kerralla saanut.
"Ihan varma tosiasia kuitenkin on, että niin henkensä kuin tyylinsä puolesta se varmasti on hyvin vieras teille, hyvät saittikepulaiset, ja Jari Tervon kirja olisi noissa(kin) suhteessa teille paljon läheisempi, mutta kun se Tervon peijakas on mennyt sanomaan jonkun toden sanan Kekkosesta kuten Lipposestakin! Voi, jos se olisi sanonut nuo sanansa toisinpäin! Sitä ylistyksen määrää, mitä hän nyt saisi, ja sitä katkeruutta, mitä tuntisitte nyt, kun hän ei tullut palkituksi!"
---------------------------
Sinervon kirja voi olla niin henkensä kuin tyylinsäkin puolesta vieras minulle ja vieraaksi se taitaa jäädäkin.
Monin verroin minulle vieraampaa tyyliä ja henkeä edustaa Jari Tervo kirjoineen.
Suhtautumisesi osoittaa perikepulaista suhtautumista asioihin pääasia ei ole se, kuka saa jotakin, vaan se, kuka ei saa.
Torjut Tervon fiktiivisen romaanin, vaikka edes Tervo ei ole väittänyt sen tekstin olevan totta. Se on kuvitteellinen kertomus siitä, miten olisi voinut tapahtua. Kuvitteelisesti voisi kirjoittaa 'Myyrän' olleen Kyllikki Saaren murhaaja, vaikkei todellisuudessa näin ole.
Jotain kekkosessa täytyy olla, koska hän omissaankin herättää tuollaisia tuntemuksia, mitä sinäkin nyt esität.
... kirjoitti jo puolitoista vuosisataa sitten Unkarin saksalainen kirjailija Mortiz Saphir (1795 - 1858).
Jo avauskirjoituksessani yritin palauttaa mieleen itselleni tuon viisaan sanonnan.
Jari Tervon "kirjailijan" dilemma kun nähdäkseni kulminoituu tajunnallisesti tuon sanonnan loppuosaan: JT - kiistatta terävänä kynämiehenä ja myös monissa "liemissä" keittyneenä ja harjaantuneena sanamiehenä - on viime vuosien julkisen huomion (mm. suosittu lauantai-illan viihdeohjelma Uutisvuoto) myötä tainnut alkaa pitää itseään ei vain "ihmisenä" vaan jopa "yli-ihmisenä". Vissin nöyryyden katoaminen on minun mielestäni ollut selvästi aistittavissa paitsi hänen lehtikolumneissaan ja TV-esiintymisissään eikä se ole voinut olla näkymättä myöskään hänen viimeisimmissä (kauno)kirjallisissa töissään.
Siksi itse totean tyydytyksellä, että Erno Paasilinnasta kunniakkaasti alkanut Finlandia-palkittujen kavalkadi ainakin vielä säilytti tarkoitukselleen ja tyylilleen kuuluvan ja sopivan arvostuksensa ja hohtonsa.
Kuten siis arvata saattoi (ja siksipä juuri saatoin), tämänkertaisen Finlandia-palkinnon saajaksi ei tietyille piireille voinut kuvitella kenenkään muun kuin Jari Tervon ja minkään muun kirjan kuin "Myyrän" juuri kelpaavan.
Tunnekuohunta ovn näköjään - "väärän palkitun" takia - näilläkin saitilla avauskirjoitukseni johdosta saavuttanut "kulttuurikeskusteluksi" aivan valtaisat mittasuhteet.
Keskustelun "älyllisyydestä" ja/tai tasosta voitanee olla monta mieltä.
Sille, mitä äkkipikaisesti tämmmöisillä saiteilla kirjoitellaan, voitanee antaa anteeksi aika paljon.
Sen sijaan kun Hämeen Sanomat tämän päivän (3.12.2004) toisessa pääkirjoituksessaan ryhtyy arvioimaan palkitun kirjan ja kirjailijan sijasta yksinomaan valinnan tehnyttä henkilöä eli siis tässä tapauksessa professori, kouluhallituksen ex-pääjohtaja Jukka Sarjalaa, ei kyllä kovin arvostettavaa kuvaa anna koko Etelä-Suomen läänin pääkaupungin keskeisimmästä tajunnantäyttimistä eikä siten myöskään sen pääkirjoittajista.
En enää yhtään ihmettele, millaiseksi ensimmäinen Finlandia-palkittu eli Erno Paasilinna on voinutkaan Hämeenlinnan-aikansa kokea...
"Tyhmä kun äänensä vaientaa, hän hiljaista viisasta muistuttaa" olisi - jälleen kerran - ollut sopiva "ohje" synkän sinipunaisen suojeluskuntakaupungin taisteluhautoihin jääneelle kirjoittajakaartille...
PS. On sinällään ymmärrettävää, etteivät juuri muut kuin palkintokirjakandidaattien esi- ja varsinaiseen valintaan osallistuneet tahot ole ennättäneet lukea - ainakaan kaikkia - tarjolla olleita kirjoja tai/ja ainakaan alkukielellä (esim. Cygneus-kirja "Tanssiva pappi").
Joka tapauksessa: kiitos hetkistä herrat!
Olen aivan otettu ja iloissani, että "kirjallisuuskin kiinostaa"...
Siksi eli silti vissiä pieteettiä, please!
"Jatkakaa!"
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
EI KAIKISTA TERVOISTA VOI TULLA KIRJAILIJOITA
Kun olet tuon minulle vastineeksi osoittanut, ilmeisesti tarkoituksesi on valistaa juuri minua.
Olen kertonut tuossa eräille muille, että en mitenkään kyseenalaista Helena Sinervoa saamansa palkinnon arvoiseksi, vaikka minä jonkin verran runoutta(kin) harrastavana en häntä tunne. Eeva-Liisa Mannerin runoutta tunnen ja näkyy sitä olevan hyllyssänikin jonkin verran, ja eräistä hänen runoistaan olen ihan vaikuttunut. Tiedän, että häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä aikansa edustajista, mutta silti Manner ei kuulu minun suurimpiin suosikkeihini, jotka ovat häntä aikaisemmilta ajoilta. Tiedän myös jotain Mannerin hieman erikoisesta ihmislaadusta, mutta en ole sen tapaisista asioista kovin kiinnostunut. Sinervolle se lienee ollut tärkeää romaaninsa kannalta.
Mutta siitä olen ihan varma, että Eeva-Liisa Mannerin runous ei avaudu keskiverto "saittikepulaiselle" senkään vertaa kuin minulle, ja samaa luulen myös Helena Sinervon runoudesta (jota en siis tunne), joten lähinnä hirtehisesti huvittunut olin siksi, että saittikepulaiset niin iloitsivat Sinervon voitosta.
Kyllähän Jari Tervo on ominaislaadultaan hieman junttina paljon lähempänä keskivertosuomalaista ja siis kepulaista(kin), ja jos hän ei olisi leimautunut demariksi (lieneekö edes?), täällä olisi raivottu saitilla, että tapahtui suuri vääryys, kun hän ei saanut sitä Finlandiaa! No, olisi kai hänen kirjansa nyt pitänyt olla muusta aiheesta kuin kepulaisten ylijumalasta, jota Tervo ei kai käsittele kepulaisten edellyttämällä kunnioituksella.
Kirja on ollut jo pari viikkoa pöydälläni, mutta vasta äsken silmäilin sitä ensimmäisen kerran, ja eihän tuo mitenkään sensatiomaiselta vaikuta, ei puoleen tai toiseen, vaan aivan tyypilliselta Tervolta.
lähteä mukaan siihen SDP,Tv:n hömppäohjelmaan.
Ja sitäpaitsi hän ei osannut tai, tai ei ymmärtänyt sitä kultaista sääntöä, (kun alkaa ottaan kantaa politiikkaan) että ole aina voittajan puolella!
Lipposen perseennuolenta on nyt ohimennyttä aikaa!