Markuksen evankeliumin kymmenes luku alkaa useilla keskusteluilla, joissa Jeesus yllättää kuulijansa. Niillä, jotka Vapahtajaa lähestyivät, oli esitettävänään kysymyksiä. Osalla kysyjistä oli taustalla pahansuopuus.
Farisealaiset halusivat asettaa Jeesuksen vaikean kysymyksen eteen avioerosta ja uudelleenavioitumisesta. Jeesus ilmoitti Jumalan tahdon olevan, ettei ihminen ottaisi eroa.
Opetuslapset puolestaan kokivat lasten olevan häiriöksi Jeesuksen lähistöllä, ja olisivat tahtoneet lasten pysyvän loitolla. Mestari kiinnitti huomiota lasten arvoon Jumalan silmissä ja halusi siunata heitä.
Rikas nuorukainen halusi hyväksyntää vaellukselleen, jonka luuli olevan jo tae iankaikkiseen elämään. Hän joutui varallisuutta keränneenä pettymään Vapahtajan kehotukseen myydä kaikki.
Opetuslapset huolestuivat: Mikä sitten Jumalalle on kylliksi? Miten voi yleensä tulla autuaaksi? Kaikissa keskusteluissa kuulijat joutuivat ymmälleen Jeesuksen puheista.
Jumala arvioi toisin
Pietari, tuo aktiivinen opetuslapsi, nousee jälleen esiin. Hän huomauttaa, että he ovat luopuneet Herransa vuoksi kaikesta maallisesta lähdettyään häntä seuraamaan. Matteuksen evankeliumin vastaavassa kohdassa (Matt. 19:27) Pietari kysyy vielä sitä, mitä opetuslapset tulevat tästä hyötymään.
Jeesus toteaa, että Jumalan valtakunnan lapsena saa jo tässä ajassa nauttia monenlaisista lahjoista. Jos jotkut läheiset etääntyvät armon saaneen ihmisen läheltä, tämä saa tilalle uusia, uskollisia ystäviä. Jos omaa varallisuutta ei kerry, uskonystävien tarjoamat mahdollisuudet voivat olla runsaat ja monimuotoiset. Toisaalta seuraa myös taistelua syntiä ja kiusaksia vastaan ja joskus ympäristön ylenkatsetta.
Jeesuksen tiivistys oli, että ensimmäiset voivat jäädä viimeisiksi ja viimeisimmät nousta ensimmäisiksi.
Jeesus ilmoittaa uhritiensä
Aiemmat kohtaamiset ja keskustelut ovat avaamassa sitä, mistä Vapahtaja alkaa päivän evankeliumissa kertoa omilleen. He vaeltavat Jerusalemiin johtavaa tietä. Opetuslapset ovat hämmennyksissään ja peloissaan, mitä on tapahtumassa. Jeesus alkaa kertoa heille, kuinka hänen käy täällä ajassa.
Hän joutuu vihamiesten käsiin, saa osakseen kuolemantuomion, häntä häväistään ja pilkataan ja lopulta hänet surmataan. Kuitenkaan tämä ei tule olemaan kaiken loppu. Lisäksi hän ennustaa asian, joka ei avaudu järjelle varsinkaan pelon keskellä: hän nousee kuolleista kolmantena päivänä.
Katkera kalkki
Sitten opetuslasten inhimillisyys tulee taas väkevästi esiin. Kunnianhimo ja valtapyyteet kumpuavat näkyviin Sepeteuksen poikien, Jaakobin ja Johanneksen kysymyksessä. Veljekset haluavat näkyvän aseman Vapahtajan vieressä.
Toinen haluaa istua Jeesuksen oikealla ja toinen vasemmalla puolella, kun tämä on noussut ylös kunniaan. Silloin Jeesus tahtoo muistuttaa, kuinka vaativa tuo Jumalan asettama uhritie todellisuudessa on.
Vertauskuvallisesti Jeesus puhuu maljasta. Nykyisinkin kärsimystä verrataan katkeraan kalkkiin. Toinen vertaus liittyy kasteeseen: voivatko opetuslapset vastaanottaa sen kasteen, joka Kristuksen osaksi on pian tuleva?
Odottamatta vastausta Jeesus ennustaa opetuslasten saavan kerran kokea samaa kärsimystä, mitä heidän Herransa pian saa osakseen. Sen sijaan Jaakobin ja Johanneksen kunniapaikkoja koskevaan pyyntöön Jeesus antaa torjuvan vastauksen: se ei ole hänen tehtävänsä.
Suurin antaa suurimman uhrin
Muut opetuslapset närkästyvät veljesten puheista. Jeesus haluaa rauhoittaa tilanteen. Hän kuvaa maallisen esivallan hierarkkisuutta: esimiehillä on esimiehensä, kaikki vastaavat ylemmilleen. Ylimpiä asemia yleensä tavoitellaan kunnianhimoisesti.
Jeesus korostaa, ettei opetuslasten kesken suuruutta mitata käskyvallalla. Korkeimman kuuluukin yllättäen olla toisille alistettuna. Ylimmän tulee alistua ja palvella. Suurinta rakkautta on antaa elämänsä toisten puolesta.
Jeesus kuvaa itsensä Ihmisen Pojaksi, joka antaa tämän suurimman mahdollisen uhrin: oman henkensä. Kuolema tuli maailmaan yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta. Elämä tuli ihmisille yhden ihmisen äärettömän kuuliaisuuden kautta. Hän uhrasi suurimman uhrin, jotta meillä olisi iankaikkinen elämä.
Farisealaiset halusivat asettaa Jeesuksen vaikean kysymyksen eteen avioerosta ja uudelleenavioitumisesta. Jeesus ilmoitti Jumalan tahdon olevan, ettei ihminen ottaisi eroa.
Opetuslapset puolestaan kokivat lasten olevan häiriöksi Jeesuksen lähistöllä, ja olisivat tahtoneet lasten pysyvän loitolla. Mestari kiinnitti huomiota lasten arvoon Jumalan silmissä ja halusi siunata heitä.
Rikas nuorukainen halusi hyväksyntää vaellukselleen, jonka luuli olevan jo tae iankaikkiseen elämään. Hän joutui varallisuutta keränneenä pettymään Vapahtajan kehotukseen myydä kaikki.
Opetuslapset huolestuivat: Mikä sitten Jumalalle on kylliksi? Miten voi yleensä tulla autuaaksi? Kaikissa keskusteluissa kuulijat joutuivat ymmälleen Jeesuksen puheista.
Jumala arvioi toisin
Pietari, tuo aktiivinen opetuslapsi, nousee jälleen esiin. Hän huomauttaa, että he ovat luopuneet Herransa vuoksi kaikesta maallisesta lähdettyään häntä seuraamaan. Matteuksen evankeliumin vastaavassa kohdassa (Matt. 19:27) Pietari kysyy vielä sitä, mitä opetuslapset tulevat tästä hyötymään.
Jeesus toteaa, että Jumalan valtakunnan lapsena saa jo tässä ajassa nauttia monenlaisista lahjoista. Jos jotkut läheiset etääntyvät armon saaneen ihmisen läheltä, tämä saa tilalle uusia, uskollisia ystäviä. Jos omaa varallisuutta ei kerry, uskonystävien tarjoamat mahdollisuudet voivat olla runsaat ja monimuotoiset. Toisaalta seuraa myös taistelua syntiä ja kiusaksia vastaan ja joskus ympäristön ylenkatsetta.
Jeesuksen tiivistys oli, että ensimmäiset voivat jäädä viimeisiksi ja viimeisimmät nousta ensimmäisiksi.
Jeesus ilmoittaa uhritiensä
Aiemmat kohtaamiset ja keskustelut ovat avaamassa sitä, mistä Vapahtaja alkaa päivän evankeliumissa kertoa omilleen. He vaeltavat Jerusalemiin johtavaa tietä. Opetuslapset ovat hämmennyksissään ja peloissaan, mitä on tapahtumassa. Jeesus alkaa kertoa heille, kuinka hänen käy täällä ajassa.
Hän joutuu vihamiesten käsiin, saa osakseen kuolemantuomion, häntä häväistään ja pilkataan ja lopulta hänet surmataan. Kuitenkaan tämä ei tule olemaan kaiken loppu. Lisäksi hän ennustaa asian, joka ei avaudu järjelle varsinkaan pelon keskellä: hän nousee kuolleista kolmantena päivänä.
Katkera kalkki
Sitten opetuslasten inhimillisyys tulee taas väkevästi esiin. Kunnianhimo ja valtapyyteet kumpuavat näkyviin Sepeteuksen poikien, Jaakobin ja Johanneksen kysymyksessä. Veljekset haluavat näkyvän aseman Vapahtajan vieressä.
Toinen haluaa istua Jeesuksen oikealla ja toinen vasemmalla puolella, kun tämä on noussut ylös kunniaan. Silloin Jeesus tahtoo muistuttaa, kuinka vaativa tuo Jumalan asettama uhritie todellisuudessa on.
Vertauskuvallisesti Jeesus puhuu maljasta. Nykyisinkin kärsimystä verrataan katkeraan kalkkiin. Toinen vertaus liittyy kasteeseen: voivatko opetuslapset vastaanottaa sen kasteen, joka Kristuksen osaksi on pian tuleva?
Odottamatta vastausta Jeesus ennustaa opetuslasten saavan kerran kokea samaa kärsimystä, mitä heidän Herransa pian saa osakseen. Sen sijaan Jaakobin ja Johanneksen kunniapaikkoja koskevaan pyyntöön Jeesus antaa torjuvan vastauksen: se ei ole hänen tehtävänsä.
Suurin antaa suurimman uhrin
Muut opetuslapset närkästyvät veljesten puheista. Jeesus haluaa rauhoittaa tilanteen. Hän kuvaa maallisen esivallan hierarkkisuutta: esimiehillä on esimiehensä, kaikki vastaavat ylemmilleen. Ylimpiä asemia yleensä tavoitellaan kunnianhimoisesti.
Jeesus korostaa, ettei opetuslasten kesken suuruutta mitata käskyvallalla. Korkeimman kuuluukin yllättäen olla toisille alistettuna. Ylimmän tulee alistua ja palvella. Suurinta rakkautta on antaa elämänsä toisten puolesta.
Jeesus kuvaa itsensä Ihmisen Pojaksi, joka antaa tämän suurimman mahdollisen uhrin: oman henkensä. Kuolema tuli maailmaan yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta. Elämä tuli ihmisille yhden ihmisen äärettömän kuuliaisuuden kautta. Hän uhrasi suurimman uhrin, jotta meillä olisi iankaikkinen elämä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.