Keskusta on huolissaan maaseudun työllisyydestä. Sen parantamiseen löytyy varmasti useitakin keinoja, mutta yksi olisi mielestäni aika helposti toteutettavissa:
Elintavikkeiden lähituotanto ja -jalostus.
Tällä tarkoitan sitä, että lainsäädännön avulla luotaisi nykyistä parempia edellytyksiä sille, että pienet perheviljelmät ja muu pienimuotoinen maataloustuotanto, ml. luomutuotanto pääsisi kehittymään. Tuotantoa jalostamaan tarvittaisi niinikään perheyrityspohjaisia pk-yrityksiä.
Idea olisi, että nykyisen, aika yksipuolisen suurtuotannon ja keskittyneen elintarviketeollisuuden rinnalle saataisi alueellisesti toimivaa pientuotantoa, jolle olisi tyypillistä se, että elintarvike tuotetaan, jalostetaan ja myydään samalla paikkakunnalla, missä se kulutetaankin.
Jalostusyritykset toimisivat todennäköisesti hyvin kustannustehokkaasti, koska 10-20 ihmistä työllistävät perheyritykset eivät vaadi suuria hallintokuluja. Säästöjä saataisi varmaan myös yhteistoiminnalla, jos saman makunnan lähituotannon jalostusyritykset verkottuisivat keskenään ja ulkoistaisivat mm. taloushallintonsa ja markkinointinsa siihen erikoistuville toisille pienyrityksille.
Uskon, että tämä lisäisi maseudun työllisyyttä ja patantaisi elintarvikkeiden laatuakin, kun elintarvikkeen tie pellolta pöytään lyhenisi paitsi kuljetusmatkoiltaan myös ajallisesti. Säilöntä ja lisäaineiden kustannukset jäisivät jalostusvaiheessa aika pieniksi, kun niitä ei enää tarvittaisi suurteollisuuden pitkien kuljetusten ja varastointiaikojen takia.
Keskusta voisi varmaan vaikutusvallallaan saada S-ryhmän projektiin mukaan avaamaan päivittäistavarakaupan nyt hyvin tiulkkaa ketjuohjausta siten, että lähituotannon uusille alueellisille brändeille saataisi helpommin hyllytilaa kaupasta.
Nythän pt-kaupan valikoimista muodostuu ketjusta riippuen 80-90% keskusliikkeen ketjujen tilanhallintaohjelmistoista, kun tuotteet syötettään kauppaa keskitettyjen ostojen kautta keskusvarastoista ilman, että kauppias tai myymälänhoitaja pääsee vaikuttamaan kuin 10-20% tiettyjen tuoteryhmien valikoimapäätöksistä.
Minusta tuossa olisi niin paljon hyvää, että keskustan kannattaisi lähteä asiassa liikkeelle, jos se haluaa kohentaa maaseudun työllistymistä ja kääntää autioitumisen ikävää trendiä takaisin kohti elävää maaseutua.
Haittapuoli tietysti on, ettei kansa syö yhtään enempää, vaikka elintarviketuotteiden tarjontaan tulee lisää uusia lähituotannon vaihtoehtoja. Tästä siis seuraisi, että lähituotannon myynin kasvaessa se on joltain toiselta pois. menettäjiä olisivat lähinnä nykyiset suuret kotimaiset elintarvikeyritykset, joista valtaosa on MTK:laisten tuottajaosuuskuntien omistuksessa.
Keskustan sisällä syntyisi varmasti hankkeelle vastustusta. Mutta miksei kannattaisi yrittää, jos se edesauttaisi puolueen aluepoliittisten tavoitteiden ja tasaisesti kehittyvän talouden parempia kasvumahdollisuuksia. Työllisyyden parantaminenhan on paras tae sille, että valtiontalous pysyy tasapainossa.
Elintavikkeiden lähituotanto ja -jalostus.
Tällä tarkoitan sitä, että lainsäädännön avulla luotaisi nykyistä parempia edellytyksiä sille, että pienet perheviljelmät ja muu pienimuotoinen maataloustuotanto, ml. luomutuotanto pääsisi kehittymään. Tuotantoa jalostamaan tarvittaisi niinikään perheyrityspohjaisia pk-yrityksiä.
Idea olisi, että nykyisen, aika yksipuolisen suurtuotannon ja keskittyneen elintarviketeollisuuden rinnalle saataisi alueellisesti toimivaa pientuotantoa, jolle olisi tyypillistä se, että elintarvike tuotetaan, jalostetaan ja myydään samalla paikkakunnalla, missä se kulutetaankin.
Jalostusyritykset toimisivat todennäköisesti hyvin kustannustehokkaasti, koska 10-20 ihmistä työllistävät perheyritykset eivät vaadi suuria hallintokuluja. Säästöjä saataisi varmaan myös yhteistoiminnalla, jos saman makunnan lähituotannon jalostusyritykset verkottuisivat keskenään ja ulkoistaisivat mm. taloushallintonsa ja markkinointinsa siihen erikoistuville toisille pienyrityksille.
Uskon, että tämä lisäisi maseudun työllisyyttä ja patantaisi elintarvikkeiden laatuakin, kun elintarvikkeen tie pellolta pöytään lyhenisi paitsi kuljetusmatkoiltaan myös ajallisesti. Säilöntä ja lisäaineiden kustannukset jäisivät jalostusvaiheessa aika pieniksi, kun niitä ei enää tarvittaisi suurteollisuuden pitkien kuljetusten ja varastointiaikojen takia.
Keskusta voisi varmaan vaikutusvallallaan saada S-ryhmän projektiin mukaan avaamaan päivittäistavarakaupan nyt hyvin tiulkkaa ketjuohjausta siten, että lähituotannon uusille alueellisille brändeille saataisi helpommin hyllytilaa kaupasta.
Nythän pt-kaupan valikoimista muodostuu ketjusta riippuen 80-90% keskusliikkeen ketjujen tilanhallintaohjelmistoista, kun tuotteet syötettään kauppaa keskitettyjen ostojen kautta keskusvarastoista ilman, että kauppias tai myymälänhoitaja pääsee vaikuttamaan kuin 10-20% tiettyjen tuoteryhmien valikoimapäätöksistä.
Minusta tuossa olisi niin paljon hyvää, että keskustan kannattaisi lähteä asiassa liikkeelle, jos se haluaa kohentaa maaseudun työllistymistä ja kääntää autioitumisen ikävää trendiä takaisin kohti elävää maaseutua.
Haittapuoli tietysti on, ettei kansa syö yhtään enempää, vaikka elintarviketuotteiden tarjontaan tulee lisää uusia lähituotannon vaihtoehtoja. Tästä siis seuraisi, että lähituotannon myynin kasvaessa se on joltain toiselta pois. menettäjiä olisivat lähinnä nykyiset suuret kotimaiset elintarvikeyritykset, joista valtaosa on MTK:laisten tuottajaosuuskuntien omistuksessa.
Keskustan sisällä syntyisi varmasti hankkeelle vastustusta. Mutta miksei kannattaisi yrittää, jos se edesauttaisi puolueen aluepoliittisten tavoitteiden ja tasaisesti kehittyvän talouden parempia kasvumahdollisuuksia. Työllisyyden parantaminenhan on paras tae sille, että valtiontalous pysyy tasapainossa.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Naapurissani eräs maataloustuottaja viljelee ja pakkaa mm. herneitä ja kiikuttaa ne suoraan lähialueen kauppoihin ja laitoksiin ilman mitään välikäsiä.
Ei kun levittämään ideaa yhä laajemmalle.
tuollaisen pienyrittäjyyden kanssa.Sehän olisi paluuta siihen vanhaan josta nyt ollaan poistumassa,osuusteurastomot on fuusioituneet yhteen,pienenä ei ole ollut kannattavaa.
Viime vuosina on jotkut perustaneet kotiteurastomoja ja myyneet sitten lihat ja muutakin tuotetta tilalta tai omasta myymälästä.Nekään yritykset eivät ole yleensä hyvin menestyneet.Nykyinen lainsäädäntö on niin ankara tuollaisille pienille yrityksille että ne kuolevat jo siihen.Joka ruho on eläinlääkärin tarkastettava,se on kallista puuhaa pienille,ei siihen ole mahdollisuutta.
Naapurikunnassa yksi isäntä teki hienon kotiteurastomon,terveysviranomaiset tulivat tarkastamaan,muuten hyvä,ikkunapuitteet olivat kuitenkin puusta,pitää olla muovista,revi pois,osta uudet,oli lopputulos.
Nykyisin tämäkin isäntä on Atrian asiakas ja myi sikansa sinne,keskittyy vain viljelyyn ja lihan tuottamiseen,on paljon yksinkertaisempaa ja järkevämpää.
Paljon on esteitä tuollaisen pienyrittäjyyden kanssa.
---------------
Ihan varmasti. Ensimmäinen vaihe olisikin kartoittaa kaikki esteet, analysoida ne ja arvioida voidaanko ne poistaa/ylittää.
Sehän olisi paluuta siihen vanhaan josta nyt ollaan poistumassa, osuusteurastomot on fuusioituneet yhteen, pienenä ei ole ollut kannattavaa.
--------------
Tuosta olen eri mieltä.
Meijereiden ja teurastamojen fuusioiminen ja keskittäminen aina vain isompiin ei ole johtunut siitä, että pienet yksiköt olisivat olleet kannattamattomia. Kyllä ne kannattivat ihan riittävästi, mutta suuret yksiköt olivat vielä kannattavampia.
Isompien voittojen haussa on keskittämiseen lähdetty, ei mistään muusta syystä, koska keskittynyt oauppa painoi aina hintoja alas, mikä edellytti kustannusten pienentämistä.
Viime vuosina on jotkut perustaneet kotiteurastomoja ja myyneet sitten lihat ja muutakin tuotetta tilalta tai omasta myymälästä.Nekään yritykset eivät ole yleensä hyvin menestyneet.
------------------
Tilalta ja omasta myymälästä myynti on liian tehoton ratkaisu. Lähituotannon elintarvikkeet tulee jalostaa pidemmälle, että syntyy työtä ja markkinointikanaviksi on saatava kaikki oman alueen pt-myymälät. Ei mikään tilaltamyynti tai P-paikoilla kaupustelu ole ratkaisu.
Nykyinen lainsäädäntö on niin ankara tuollaisille pienille yrityksille että ne kuolevat jo siihen.Joka ruho on eläinlääkärin tarkastettava,se on kallista puuhaa pienille,ei siihen ole mahdollisuutta.
Naapurikunnassa yksi isäntä teki hienon kotiteurastomon,terveysviranomaiset tulivat tarkastamaan,muuten hyvä,ikkunapuitteet olivat kuitenkin puusta,pitää olla muovista,revi pois,osta uudet,oli lopputulos.
Nykyisin tämäkin isäntä on Atrian asiakas ja myi sikansa sinne,keskittyy vain viljelyyn ja lihan tuottamiseen,on paljon yksinkertaisempaa ja järkevämpää.
-------------------
Luulisin, että juuri keskustapuoleessa olisi osaamista ratkaista nuo kysymykset siten, että valvonta takaa laadun, muttei estä yrittämistä
Keksipä kuka asiantuntija ja käytännön toimija on sanonut: "Vastuu isojen päätösten tekemisestä kuuluu niille, jtka joutuvat ne toteuttamaan. Lidlin tulo on ollut vasta pieni oire. Pohjoismaiset yritykset joutuvat lujille, kun suuret kansainväliset keskusliikkeet rantautuvat näille maille odottamaan idän suurten markkinoiden kypsymistä. Kovan eteen joutuvat myös kotimainen elintarviketeollisuus ja alkutuotanto"
Jaba on kovasti kärkäs neuvomaan, laitapa kerrankin tuo terhakka neuvon siemen itämään ja laita pikkuinen maatila. Tuota siellä maitoa, lihaa ja viljaa. Jos voimia riittää rakenna vielä juustola, makkaratehdas ja leipomo.
Voit silloin ihan omakohtaisesti näuttia "ilmaisten" neuvojesi tuloksista.
Jäbällä onkin sopivasti aarin verran maata, jolta se huutelee neuvojaan.
Kai se sillä tilkullaan pystyy myös toteuttamaan omia oppejaan?
"laita pikkuinen maatila. Tuota siellä maitoa, lihaa ja viljaa. Jos voimia riittää rakenna vielä juustola, makkaratehdas ja leipomo."
Ei päätä, ei häntää - Kepu palaa tämän punamultakauden jälkeen oppositioon ja sinipuna toteuttaa Sdp:n valmiit suunnitelmat Suomen maatalouden sopeuttamiseksi EU:n tulevaan maatalouspolitiikkaan - joka ei rakennu tukiin.
ainakaan millään osuustoiminnallisella systeemillä,yksityinen yrittäjä jolla on jokin idea kyllä voi pärjätä.Tälläisestä yksityisestä on hyvä esim.Juustoportti Jalasjärvellä,joka jalostaa maidon juustoiksi ja jugurteiksi itse,pitää suosittua paikkaa kolmos tien varressa.
Ennen oli meijerit niin pieniä monesti,että yksi nykyaikainen maidontuottaja on suurempi kun kylämeijeri ennen.Nykyisin on niin kova hintakilpailu,että vain suuri ja tehokas voi pärjätä,kyllä ne muualta Euroopasta tänne tulevat kovilla tarjouksillaan jos ei me pidetä itse kilpailukyvystä huolta.
En aio itse perustaa pientilaa enkä elintarvikejalostamoa, mutta ajattelin herättää keskustelun siitä, miten keskusta voisi edistää niiden perustamista sinne, missä on maata viuljella ja ihmisiä vailla toimeentuloa.
Voi siitä minulle vinoilla, sillä kyllä se kansaninvälinen kilpailu tänne tulee ja silloin onnkaikki suomalaiskansallinen - siis vain kansallisesti suuri - yritystoiminta liian pientöä kilpailemaan valtakunnan tasolla eurooppalaisten ssuurketjujen kanssa.
Minulla nimittäin on juuri sen verran kokemusta hyvin erilaisista yrityksistä ja hyvin eri toimialoilta, että tiedän pienten perheyritysten pärjäävän ja elättävän yrittäjien lisäksi muutamia muitakin perheitä, jos pienyrityksille annetaan edellytykset ja mahdollisuudet.
Elintarvikkeiden lähituotannossa edellytys on markkinointikanavien nykyistä laajempi avaminen, missä kotimaiset kaupan ketjut ovat avainasemassa. Niiden tiukkaa ketjuohjausta olisi löysennettävä ja siirrettävä päätösvaltaa valikoimista ketjun kekusyksiköistä myymälätasolle.
On minulla sen verran kokemusta elintarvikebrändien markkinoinnista ja päivittäistavarakaupastakin, että tiedän pienten pärjäävän tosi suurten kanssa aina paljon kannattavammin kuin keskisuuret pärjäisivät.
Minusta monimuotoisuudessa olisi rikkautta, kun se tuottaisi enemmän erilaisia vaihtoehtoja kuluttajalle. En tiedä mistä johtuu, mutta yhden totuuden vannominen siinä, että vain suuri on kannattavaa ei mene minulla jakeluun, sillä mikään suomalainen yritystoiminta ei voi olla EU:ssa riittävän suurta, että se pärjäisi niillä kustannustehokkuuskeinoilla, joilla suuret kilpailevat.
Siksi minua kiinnostaa pienimuotoinen toiminta, jossa luodaan erilaisuutta paikallisella laadulla. Esimerkkejähän tästä löytyy, vaikka joku Champanja onkin kauka haettu, mutta tietyn alueen kuohuviineistä vaan saa hyvät tulot se maakunta ja ranskalainen verottajakin.
Osuustoiminnan päätöksenteko on minusta aika jäykkää. Itse suosisin yritysten verkottumisessa mieluummin pienten osakeyhtiöiden ristiinomistusta. Siinä on omistajilla enemmän omaa pääomaa pelissä ja omistajan rooli päätöksenteossa selkeä,pää kuin ouuskinnissa, josa omistajan valta liian herkästi valuu toimivalle johdolle.
Tämä oli Eka-Yhtymänkin vaikeuksien suurin syy, kun huonosti johdetut osuusliikkeet fuusioitiin yhteen eikä sen johto saanut hommalle sen parempaa uskottavuutta, vaikka rajuilla leikkauksilla paransikin kannattavuutta ja on pitänyt Tradekan jotenkin hengissä. Myyntiin se varmaan menee, kunhan löytävät jonkun eurooppalaisen ostajan, sillä kolmannksi suurimmalla on vaikea kilpailuasema harvojen hallitsemilla markkinoilla.
Tahtoo nimittäin olla niin, että oligopolitlanteessa iso markkinaosuus ja hyvä kannattavuus korreloivat vahvasti, jolloin kolmanneksi suurimmalla markkinaosudella ei ole helppoa saad kannattavuuttakaan kuin kolmanneksi parhaaksi.
Siksi pitäisi yritysten lukumäärää lisätä ja saada markkinoille enemmän tasavahvoja kilpailijoita, ettei kiplailu näivettyisi muutaman ison hallitsemaan sopupeliin markkinoiden jakamisesta, kuten meillä on käynyt niin kovin monella toimialalla.
"Luulisin, että juuri keskustapuoleessa olisi osaamista ratkaista nuo kysymykset siten, että valvonta takaa laadun, muttei estä yrittämistä"
No direktiiveille ei kansallisesti voi paljon tehdä.
Tosiasiahan on että pieni on edelleen kaunista. Ja pienjalostamot tulevat vielä olemaan hyvin yleisiä. Mutta asennemuokkausta se vaatii vielä hyvin paljon sekä maaseudulle, että päättäjienkin taholla. Maaseudulla on ensinnäkin asenteen ja rahoituksen puolella hyvin suuret ongelmat ja päättäjien puolella on asennevamma suorastaan pieniä elintarvikeyrityksiä kohtaan. Suuruudenhulluus on vielä aika suuressa määrin vaikuttamassa anäihin asioihin. Jos ei laita vähintään neljää miljoonaa euroa likoon, ei tämän alan yritystä paljon noteerata. Hakemuksella pyyhitään jotakin...
Perunakuorimo on ainoa joka "hyväksytään" pienenä jalostusyrityksenä. Mutta ei näitäkään voi olla joka kylässä.
On niitä yrityksiä olemassa jotka on perustettu ennen näitä EU- direktiivejä. Siirtymäajalla vielä voivat toimia, mutta entä sitten kun ne siirtymäajat loppuvat. Miten niiden käy on vielä arvoitus. Joutuvat ehkä nekin lopettamaan.
Olen itsekin ollut ainakin kolmessakymmenessä seminaarissa jossa näitä asioita on pohdittu ja ruodittu. Asiantuntijat sanovat että voi sellaisen perustaa, mutta...
Sitten tulee kolmen tunnin luento siitä mitä siellä ei saa olla ja mitä siellä pitää olla mitä siellä pitää tehdä ja kun sitä aletaan laskea tulee hintaa niin että hirvittää...
Valvojiakin siellä pitää juoksettaa melkein joka päivä jotakin ja viulut maksaa yrittäjä. Melkein pitää olla oma laboratorio että siellä pystyy tekemään asiat direktiivien mukaan.
Tässä karrikoitua semonaarien lopputunnelmaa. Tee siinä sitten.
mistäresurssit?
Siis maalla on hyvä olla viisas, kun merellä on hätä.
Eikös se niin ole.
No tämä on hyvä keskustella myös, mutta miksi lastaat pelkästään Keskustaa? Eikä suomen tulevaisuus ole kaikkien puolueiden harteilla?
Lastaappa omaa puoluettasi niin että siellä aletaan uskomaan pienyritystoimintaan, eikä vain klobaaliin kansainväliseen suureen, osinkojen toivossa. Taitaa siellä olla se muuri johon tällaiset asiat törmäävät. Sitten kun siihen lisätään SAK:n yritystoimintavastaisuus joka toteutetaan Demareiden politiikan kautta. Tästä kertyy jo niin iso osa suomen politiikan pienyritysvastaisuudesta että ei siinä Keskustalla ole paljon eväitä jäljellä.
Ongelma Kokoomuksella ja Demareilla on se, että pienyritystoiminnan kautta näiden puolueiden johtajat eivät pääse omaa kukkaroaan paisuttamaan osingoilla. Eli kun omaan pussiin ei kerry mitään, ei ole mitään tarvetta ja halua tehdä sen eteen mitään joka sitä edistäisi.
Tässä se yksinkertainen totuus.
No sinulla, jos kellä, näyttäisi olevan hyvät edellytykset miettiä, miten esteet voisi voittaa, kun tunnet hyvin kaikki mahdolliset lähituotannon ja -jalostuksen esteet.
"Suuri on kaunista - pieni on kannattamatonta" -asenne istuu todella lujassa, sen olen itsekin huomannut. Se on samalla lailla järjen köyhyyteen liittyvä myytti kuin sekin, että jos yksi saa lisää rahaa, niin toinen silloin köyhtyisi, vaikka saa saman kuin ennenkin.
Toinen asenne meillä taitaa olla pielessä siinä, että olemme pessimistejä, jotka eivät osaa hakea uusia mahdollisuuksia markkinoilta muuten kuin muita matkimalla. Kun Ähtäriin tuli eläinpuisto, niin ei aikaakaan, kun joka kunnassa oli samanlainen. Samoin on käynyt vesipuistoille ja muille puuhamaille. Tehdään asioita toisia matkimalla ja ihmetellään, kun homma ei toimi. Johtopäätöksenä todetaan, että huonoja ideoita olivat, mikä on oikea päätös. Matkiminen on tosi huono idea.
Asenne pieniä elintarvikeyrityksiä kohtaan on varmaan hyvin historiallinen, saattaa perustua jopa naapurikateuteen. Ehkä me olemme sen verran slaavilaisia, että joka asiassa pitää olla vain yksi suuri on se sitten tsaari tai Valio, koska se on turvallista, että on vain yksi ja suuri joka alalla.
Joku kumma yrittämisen vastainen asennekin on aika yleinen. Ei saisi yrittää ja menestyä, koska se on nousukasmaista ja jotenkin sopimatonta, ahnetta ja itsekästä. On parempi mennä jonnekin toiselle töihin yleissitovan tesin turvin, kun SAK neuvottelee yleiskorotuksetkin keskitetysti.
Eksyin vähän aiheesta, mutta tuollaisiin ajatuksiin juttusi johdatteli. Yrittämiseen ja uuden toiminnan innovointiin ne liittyvät kyllä sikäli, ettei luovuus ja uuden kehittäminen ole koskaan tehnyt kenestäkään suosittua muuta kuin vasta jälkikäteen.
Niinpä heitän peliin aforismin, lähdettä en enää muista, mutta minusta se on hyvä:
- Tomorrow's successes were planned yesterday. What are you doing today? -
Kirjoitan asiasta täällä, koska oletan sen kiinnostavan keskustalaisia ja minusta elintarvikkeiden lähituotannon ja -jalostuksen edistäminen on puolueista lähinnä keskustan tontille kuuluvaa asiaa.
Muissa puolueissa on sitten muita ongelmia, mutta niistä voi keskustella muiden puolueiden palstalla.
Kokoomukselle olen antanut yrittäjävastaisesta asenteesta kyytiä jo kahdeksan vuotta sitten, kun Niinistö ei tehnyt mitään sen eteen, että pienyrittäjien toimintamahdollisuuksia olisi parannettu, kun oltiin nousemassa lamasta. Tarvittiin jumalauta SDP toteuttamaan aloite pienyritysten arvonlisäveron alarajan nostamisestakin, kun Niinistö siitä aikanaan kieltäytyi.
Pekkarinen otti sen keskustan piikkiin, mutta ottakoon minun puolestani - hallituksen päätöshän se oli, vaikka alunperin SDP:n viime hetken vaaliohjelmasta
Näytä nyt todella, ja ihan käytännössä mihin kokemuksesi ja laaja asiantuntemuksesi kantaa.
Yksikään puolue ei perusta ensimmäistäkään yritystä.
Tiedät varsin hyvin, tiedät ainakin jos otat selvää, että meillä toimii jo tällä hetkellä lukuisa määrä pieniä elintarvikkeita jalostavia perheyrityksiä.
Niitä syntyy lisää, ja entisiä katoaa ihan markkinatilanteen mukaan, niitä ei perusteta minkään puolueen mahtikäskyillä.
Elintarvikkeiden jalostaminen on niin monilla laeilla säädeltyä touhua, että se vaatii erittäin vankkaa ammattitaitoa, pitkäjänteisyyttä ja ennenkaikkea suuria alkupääomia.
Tätä kahlitsevaa lainsäädäntöä tulee kaiken aikaa Brysselistä lisää.
Mitä tulee täällä ihannoimiisi "monipuolisiin pientiloihin" on niiden aika mennyt ajat sitten.
Jossakin uutisissa haastateltiin keski-ikäisiä maidontuottajia, he kertoivat laajentavansa navettaansa viiteenkymmeneen lehmään koska se määrä tarvitaan entisen 25 sijasta sen aikaiseen tulotasoon pääsemiseksi.
Mutta vielä kerran Jaba: Sinä voit näyttää esimerkkiä. ihan käytännön tasolla.
Minä mieluummin keskustelisin. Siihen kokemukseni riittää. Minulle riittää myös, että puolueet edistävät yrittämistä, sillä edellytän, etteivät puolueet todellakaan itse perusta yrityksiä. Se ei puolueille kuulu.
Lakeja on ja niitä tarvitaan, lisääkin jos tarvitaan. Kaikella yrittämisellä pitää olla oikealla tavalla säännellyt puitteet, ettei homma mene anarkiaksi.
Tiedätkö muuten, miksi maataloustuotannon pienyrittämistä todella pitää edistää?
Siksi, että 25 lehmänkin navetta antaisi maidontuottajalle kohtuullisen tulon.
Se mikä onnistuu ja kannattaa Kiinassa ei välttämättä kannata Suomessa, koska Suomessa kaikki kulut on rutkasti suuremmmat kuin Kiinassa.
Muutaman hernepussin saaminen kauppaan myytäväksi saattaa elättää Kiinassa, mutta Suomessa ne on pakko syödä itse, jos aikoo pysyä hengissä.
Sinä esitit niistä yhden.
Tätä on jo toteutettu lähimmät 10 vuotta.
Haasteet jotka tähän liittyy, on aika suuret. Lähinnä direktiivit. Toinen asia joka asiaan vaikuttaa, on rahoitus. Lipponen osasi hillitä tätä kehitystä hyvin tehokkaasti. Kolmas on tuotantokapasiteetti. Oikeaa raaka- ainetta riittävä määrä. Mutta asia etenee hiljalleen.
Monellakaan paikkakunnalla ei ole ihmisiä eikä yrityksiä joilla olisi pääomaa pistää elintarvikeyritys toimimaan. Ja siitä johtuuu se että tällaiselle investoinnille on vaikea saada myöskään ulkopuolista rahoitusta. Pankien paikalliset toimipisteet ei tee näin isojen hankkeiden rahoituspäätöksiä, ja ne päätökset jotka tulevat "pääkallonpaikalta" ovat usein asenteellisesti sitä että ei sinne "tuppukylään" kannata mitään investoida. varinkaan pienellä yrittäjän panostuksella ja isolla "riskirahalla" (lainarahalla). Investointukirahat ovat myös olleet välillä kahdeksan vuotta niin pienet haja-asutusalueille, että TE- keskuksen olisi pitänyt pantata koko yhden vuoden investointitukipotti yhtä tällaista yritystä varten, josta syystä tällaiset investoinnit on "siirretty" ja jaettu sitä tukea useammalle pienelle ruettavalle yritykselle.
Nykyisin ei ihan pienellä pääomalla elintarvikeyritystä perusteta. Tilavaatimukset jo vetää koko kylänväen naamat totiseksi. Siihen kun ei kelpaa mikä tahansa loukko. Niihin tiloihin pitää pistää euroja pinoon melkoinen määrä.
Eli mistä löytyy se yrittäjä joka pystyy tällaisen laittamaan toimintaan, on keskeinen kysymys.
Lähiruoka on niin hyvä juttu, että sen laajentamisen edellytyksiä pitäisi pohtia vakavasti. Miten sitä voisi edistää misluummin kuin luetella ongelmia ja esteitä?
Kuvaat hyvin yrittäjän pääoman tarvetta ja riskejä, ongelmia ja rajoituksia. Mitä olisi yritystoiminta ilman niitä?
Pointti minusta on siinä, että lähiruoalla voi olla - tässä on mutua mukana - paremmat kilpailuasetelmat tänne ryntääviä eurooppalaisia elintarvikebrandeja vastaan, kun selvästi niitä pienemmillä, kotimaisilla "suuryrityksillä" olisi.
Pääomantarpeessa, rahoituksessa ja säädöksissä on varmasti ongelmia. Vielä isompia ongelmia voi tulla osaamisessa etenkin markkinointipuolella. Ei se lähiruokakaan mikään magneetti ole joka itsellään vetää kuluttajan rahat puoleensa. Lähiruoasta on rakennettava omaperäisiä ja erottuvia, jossain suhteessa ainutlaatuisia brändejä.
Näiden brändien on annettava kuluttajalle jotain sellaista paikallista, omaleimaista lisäarvoa, jota kansainvälisissä suurissa bröändeissä ei ole. Muutenhan ollaan pelkässä hintakilpailussa, missä hävitään takuuvarmasti.
Pahin ongelma minusta on kuitenkin markkinointikanava. Lähituotannon elintarvikejalostajan olisi saatava tuotteensa mahdollisimman helposti päivittäistavarakaupan jakeluun. Mahdollisimman helposti tarkoittaa sitä, että yrittäjällä on kontakti ja sopimus suoraan kauppiaan/myymäläpäällikön kanssa, isommissa tapauksissa ketjun aulekonttorin kanssa, mutta vain paikallisella tasolla.
Nykytilanne, jossa kauppias/myymäläpäällikkö päättävät valikoimista ja tilanhallinnasta vain tuoretuotteiden osalta on lähituotannolle ja -jalostukselle liian jäykkä. Tuotantoa nimittäin on ihan turha lähteä kehittämään, ellei sille ole markkinointikanavia. Torikauppa, kauppahallit, maantienvarren ja markettien P-paikat sekä tilaltamyynti eivät ole sellaisia markkinointikanavia, jotka vetäisivät niin paljon tuotantoa, että niiden varaan voisi synnyttää lähituotannon kasvun.
Pahin ongelma käytännössä on, että lähituotanto ja -jalostus kilpailisivat samoilla markkinoilla Valion, Atrian, ym tuottjaosuustoiminnan yritysten brändien kanssa, jolloin lähituotannon kasvu olisi tuottajaosuustoiminnan markkinaosuuksista pois.
Moni keskustalainen lienee sitä mieltä, että se olisi "epätervettä kilpailua". Minun mielestäni se taas olisi hyvin tervettä, jos se antaa meille paremmat mahdollisuudet kilpailla tuotielintarvikkeita ja ulkomaisia kaupan ketjuja vastaan ja SAMALLA auttaa paremmin työllistämään maaseutua.
Älä siis Heikki ammu ideaa alas, vaan pohdi ensin, miten sitä mahdollisesti voisi kehittää.
Ellei sitä voi kehittää, niin mitä alasampumista sellaisessa ideassa enää on. Joutaa kuolla omaan mahdottomuuteensa - mutta vasta huolellisen pohdinnan jälkeen. ;-)
maanviljelijät sanovat tuottavansa maailman parasta raaka-ainetta suomessa. minä uskon siihen. minä en pienessä päässäni pysty kertakaikkiaan käsittämään, miksi kulta myydään paskan hinnalla eteenpäin. iät ajat on suomessakin puhuttu, että jalostusarvoa pitää nostaa ja sillä saadaan luotua lisäarvoa, mutta maanviljelyä se ei koskaan ole tavoittanut.
tietysti pitää ymmärtää, että ei kaikki siihen pysty ja vielä harvempi onnistuu kehittämään jotain järkevää. mutta jos asenne ilmasto muuttuisi niin, että sellainen olisi sallittua kokeilla, niin kyllä sieltä helmiäkin löytyisi.
usein tekemättömyyden perusteena sanotaan, että vaatisi liian suuret investoinnit. on yrittäjän näkökulmasta aivan hullu, eihän kukaan perusta yritystä siten, että ensin ostaa koneet ja sitten alkaa miettiä tuotteita ja markkinoita. pienestä aloitetaan ja tutkitaan mahdollisuuksia ja markkinoita, avataan uusia ovia ja sitten kun tilauskanta alkaa näyttää investoinnille suopealta, sitten investoidaan kalliisiin koneisiin.
oppia kannattaa todellakin ottaa , niinkuin jaba sanoi, jo menestyneistä brändeistä ympäri maailmaan. ei tarvitse kuin avata silmät ja aloittaa tutkimusretket.
jos minulla olisi omenatarha, en varmasti myisi omenoita, vaan siideriä.
On kovin suomalaista tehdä kaikki itse, vaikka isoja yrityksiä saneerataan sillä perusteella, että pitää keskittyä ydinosaamiseen.
Moni nimittäin voisi ajatella niin, että voidakseen tehdä siideriä, pitää hankkia sellainen omenatarha, josta saa takuulla parhaat siideriainekset.
Verkottuminenkin olisi yksi idea. Sinulla on omenatarha ja minulla siideripanimo. Sinä keskityt erinomaiseen laatuun, jotta siiderin maku on paras. Minä keskityn panimoprosessiin, jotta siiderin laatu on paras. Kun kumpikin hallitsemme suvereenisti oman "ydinosaamisemme", saadaan laskutoimituksen tulokseksi 1 1 = 3. ja voimme ryhtyä valtaamaan markkinoita ainutlaatuisen osaamisen tuomalla laadulla.
Esimerkiksi Italiassa tuotetaan erittäin kilpailukykyisiä toimistokalusteita tietyllä alueella, jossa on hyvin monia pieniin yksityiskohtiin erikoistuneita pieniä perheyrityksiä verkottuneena yhteistoimintaan. Yksi tekee metallirungot, toinen verhoilut, kolmas puuosat, viides tekee pyrät, kuudes ovet, seitsemäs kokoaa tuotteen, kahdeksas pakkaa ja kuljettaa, yhdeksäs markkinoi, kymmenes hallinnoi ja tilaa huippudesignereilta uusia malleja, yhdestoista matkustaa tutkimassa vientimarkkinoita, jne...jne...
Tämän kaltaisen toiminnan aikaansaaminen pitäisi ottaa keskustankin yrittäjäpoliittiseksi teemaksi ei vain elintarvikkeiden lähituotannossa ja -jakelussa, vaan kaikessa pienyritystoiminnassa.
Pohjanmalta on jo kokemuksia. Pienyritysten verkottuminen tasaa riskejä. Yksi suuri olisi paljon kankeampi ja haavoittuvampi. Verkottumisesta syntyy myös parempaa laatua ilman erillistä laadunvalvontaa, kun verkottuneet yrittäjät valvovat toinen toisiaan eikä huonoa laatua pääse läpi yhtä helposti kuin suuryrityksessä.
aivan oikein puhut verkottumisesta ja ydinosaamisesta. mutta totuus on kuitenkin se, että kuka hallitsee asiakaspintaa , hallitsee aina koko ketjua. pelottavin uhka tällä hetkellä on ns. private label riski, tuotemerkit tulevat häviämään siinä taistelussa keskusliikkeiden merkeille paljon. ja oikeasti sitä uhkaa vastaan pitäisi kaikkien kuluttajista tuottajiin taistella.
usein verkottuminen parhaimmillaankin on vain alihankintakumppanuutta. eikä suinkaan ns. strategista kumppanuutta jossa kaikki hyötyvät ja jakavat riskit.
ja vielä omenatarhasta ja siidereistä. kyllä omenankasvattajan aika riittäisi hyvin myös siiderinvalmistajana toimimiseen, mutta markkinointia ja myyntiä voisi lähteäkin ulkoistamaan, vaikka siinähän just se asiakaspinnan hallinta menisikin.
kirjoitustasi.Eikös maataloustuotteiden jalostusarvo ole huimasti noussut.Ei kovin pitkä aika ole siitä kun vilja myitiin jauhoina,maito maitona,liha lihana,vaihtoehtoja ei paljoa ollut.
Ei kai meidän elintarvikkeet aivan paskahintaisia ole,kalliiksihan niitä monet moittii.
Jalostusarvo muuttaa hinnan kalliiksi,pitäisikö sinun mielastäsi raakaaineen hintaa suuresti nostaa,siksihän EU.hun on liitytty että olisi halvempaa.
kyllä jalostusarvoa nostetaan elintarvikeketjussa ihan kivasti, mutta maanviljelijä myy tuotteensa raaka-aineena. täysin jalostamattomana. ja tähän minä haluaisin keskittyä. ja sitä kirjoituksella tarkoitin.
Suomessa on muutamia kymmeniä viinitiloja.
Pieni retki heistä muutaman luokse aukaisee silmiä, minkälaisesta asiasta on kysymys.
Käsillä ja taidolla työt tehdään - ei suurilla puheilla.
Tämä koskee kaikkea elintarvikkeiden jalostusta.
olet varmasti oikeassa, taitoahan kaikki ammattimainen toiminta vaatii. ei kai kukaan muuta ole väittänytkään.
jos ottaa elämän johtolangaksi, että suutari pysyköön lestissään ja mitään uutta ei ikinä voi oppia, niin siitä vaan. tyhjästä ja ennenkaikkea suuresta innosta ne "mehutilat" ovat tänne syntyneet(suomessa ei tehdä viiniä). ja kun ihminen sitten jotain päättää ja haluaa tarpeeksi, hän myöskin löytää tiedon ja oppii asian.
kommentistasi tulee mieleen vanha sanonta: kyllä sika syitä keksii, milloin on maa jäässä, milloin kärsä kipeä.
jotkut keskittyvät luomaan uutta, toiset taas vastustamaan kaikkea uutta.
http://www.viinitilat.net/
http://www.viinitilavanha-penttila.com/
Viinimarkkinat maailmalla ovat valtavat.Eksoottisella, laadukkaalla suomalaisella hedelmä- tai marjapohjoisella "viinillä" tai muulla alkoholijuomalla olisi varmasti kysyntää, jos sellainen tuote kehitettäisiin ja markkinoitaisiin. Sellaisista maksetaan alhaisen alkoholiveron viinikulttuurimaissa helposti jopa 20-30 euroa pullo.
Eikö Lasolia siis kannata markkinoida maailmalle?
Ei, kategorisesti ei. No, it is an unequivocal refusal. Inte. No. Njet.
Yksi ratkaisu asiakaspinnan hanllintaan on, että verkottuneet yrittäjät perustavat ja omistavat markkinointiyhtiön ja käyttävät yhdessä sen äänivaltaa. Siideriyrittäjälle asia ei olisi isokaan ongelma, jos markkinointikanava on auki, eli tuotteet kulkevat panimosta kauppaan ravintoloihin ja peitto on panimon lähialueella tarpeeksi kattava. Mainostoimisto hoitaa loput, mitä ei alueellisesti rajatussa markkinoinnissa paljon tarvita, kun painopisteen tulisi olla myyntipaikalla toteutettavassa mainonnassa eikä mittavia mediakustannuksia tarvittaisi.
Private label -tuotteita on ollut jo kymmeniä vuosia. ne valtaavat alaa vain sellaisissa tuoteryhmissä, joissa kuluttaja ei koe sitoutumista brändiin itsellen relevantiksi, vaan vaihtaa merkkiä hinnan mukaan. Juuri tähän saumaan kaupan omat brändit ovat aina iskeneet. Ilmiön kanssa on elettävä ja vältettävä turhia panostuksia sellaisille tuotealoille, joissa kuluttaja ei tippakaan välitä mistä tuote tulee ja kuka sen on tehnyt kunhan tuote on halpa.
Yritysten verkottuminen on minun sanastossani tasa-arvoista hommaa - alihankinnat on sitten erikseen tehtyä ulkoistamista, jossa alihankkijoita kilpailutetaan. Sitä ei tähän pidä sotkea.
Katselin eilen City-marketissa Närpiön tomaatteja. Neljä kaunista tomaattia erillispakattu kauniiseen moniväripainettuun rasiaan, hinta 3,60 €/rasia.
Vastustatko elintarvikkeiden lähituotannon edistämistä?
Kirjoituksistasi jää sellainen vaikutelma, joten pyydän etukäteen anteeksi, jos olen väärässä.
Suomalainen markkinointikyky on aika heikkoa, elintarvikkeissa varsinkin. Kuvaavaahan on, että esim. suomalaisten herkkutattien keruun, kuivatuksen ja viennin junailee italialainen, kun meillä ei.... täydennä itse. ;-)
En ole paljoa ulkomailla matkustellut, mutta olen joskus vienyt tuliaisiksi suomalaisia liköörejä ja saanut melkoisia kiitoksia. Pitäisiköhän meidän palkata italialaisia organisoimaan lakkojen, mesimarjojen ja karpaloidenkin keruu, kun on ilmeisesti raaka-ainepulaa. Vienti kyllä vetäisi.
Monet viinitilathan tekevät likööreitä myös - ainakin yksi Kuopion lähellä oleva - mutta alkoholilainsäädäntö on sikäli hassua, että Alko määrittelee millä hinnalla niitä myydään.
Vai myivätko liian huokealla ?
Sitä kaipaamaasi verkostoitunutta maaseutuyrittämistä joka tapauksessa.
En ole varma keneltä kysyt, mutta lähiruoan tuotannon vastustajia on vähän.
Käytännössä koko suomalaisen elintarvikeketjun tarjoama ruoka on lähiruokaa.
Luottamus kotimaiseen ruokaan on erittäin korkealla, itse asiassa luottamus on tällä hetkellä vankempaa kuin koskaan - ehkä sota-aikoja lukuunottamatta.
Meillä on asukaslukuun suhteutettuna erittäin suuri määrä pienempiä elintarvikkeiden jalostajia.
Suuret jalostajat, esim Valio, suhtautuvat näihin myönteisesti toimittamalla raaka-ainetta pienille juustonvalmistajille.
Myös kauppaketjut ostavat toimipaikoittain näiden yrittäjien tuotteita.
Suomessa tullaan jatkossakin tuottamaan korkealaatuisia omaleimaisia elintarvikkeita lähiseudun kulutukseen, nämä markkinat ovat kuitenkin rajalliset johtuen kapeasta asiakaspohjasta ja myös harvenneesta asutuksesta.
Valtaosa, ylivoimainen valtaosa peruselintarvikkeita jalostetaan yhä kasvavissa nykyaikaisissa tuotantolaitoksissa.
Näin on luotu ja luodaan sitä välttämätöntä kilpailukykyä jolla vastataan rajojen poistumisen myötä lisääntyvään kansainväliseen kilpailuun.
Olet siis sitä mieltä, että asia on kunnossa eikä elintarvikkiden lähituotannossa ole enää mitään edistettävää?
OK. Minulla on toinen käsitys, joka käy ilmi aiemmista viesteistäni, joissa olen näkemystäni kuvaillut ja perustellut.
Erityisen paljon eri mieltä olen siitä, että keskittämällä luodaan kilpailukykyä, koska viivimiljoonaisen kansan keskittämät suuryritykset vastaavat EU:n mittakaavassa jotain Lontoon esikaupunkia.
Kansallisesta keskittämisestä ei ole hintakilpailumielessä yhtään mitään hyötyä. Kilpailukykyä saadaan vain laadulla ja omaleimaisuudella, ei sillä, että Valio tekee rinnakkaisjugurtteja monikansallisten yritysten kanssa.
On nimittäin tajuttava se, että kilpailu käydään jokaisen päivittäistavarakaupan sisällä erikseen ja jokaisen kuluttajan ostoskärryn kohdalla erikseen, koska kuluttaja valitsee.
Väitän edellen, että Suomalainen elintarvike menestyy sitä paremmin kilpailussa monikansallisia brändejä vastaan, mitä paikallisempi se on ja mitä lyhyempi on ollut elintarvikken tie pellolta pöytään. Kilpailuetua syntyy siitä, että erotutaan yhä selbvemmin monikansallisista tuotteista, ei sillä että matkitaan niitä omaa tuotantoa keskittämällä, kun emme kuitenkaan pysty keskittämään omaa teollisuuttamme lähimainkaan niin suureksi kuin olisi tarvis.
Sen tien päässä on vain oman elintarviketeollisuuden myynti osaksi kansainvälisiä konserneja tai se, että oma teollisuutemme ostaa tuotantolaitoksia EU:sta ja kasvaa itse monikansalliseksi. Tämä on globalisaatiota ja kiinailmiötä, joka jatka maaseudun autioittamista, jos emme edes yritä tehdä lähituotannosta realistista vaihtoehtoa.