Ahdistus pilaa parisuhteeni

Sinun pitäisi käydä menneisyys läpi ja hyväksyä se! Asiat juontavat sinun vanhemmista ja ympäristöstä! Pitäisi saada se paha olo sisältä pois! Kaikki mikä on ollut heikkouksena kääntyy lopulta vahvuudeksi! Hyvin paljon on narsismia tekstin perusteella.

Vuosien ahdistus varmaan on patoutunut ja nyt jollain tapaa vapautumassa, jos olet ennen pitänyt sitä sisälläsi piilossa. Paras tapa päästä siitä eroon on vain antaa sen tulla ja purkautua. Tiedän, tämä on rankkaa parisuhteelle, mutta kunhan ahdistuksesta on selvitty, suhdekin toimii paremmin. Voit kertoa puolisollesi ahdistuksesta ja siitä, että se on vähän halltisematonta tällä hetkellä, mutta että se johtuu vain menneisyydestäsi ja tulee menemään ohitse. Kyllä suhteen pitää kestää toisen hankalatkin ajat.

Tsemiä!

Minusta ahdistus ( jos se ei johdu veriarvoista= niiden vääristä arvoista) on aina ulkoinen tulija. Se tulee ulkoa sisälle koppaan ( itsellä) erilaisista vaikutteista.
Siihen vaikuttaa yhteiskunnassa "hyväksytyt normit" kuten pärjääminen, valta, oma asema suhteessa ympäristöön yms. Myös yhteikunnan muu "ihanteena" pidettävä normistus.
Miksi pitäisi kuulua "ihanne" porukkaan ja olla osa sitä?
Siksi että ympäristö arvostaa sitä ja ihminen luonnostaan haluaa olla hyväksytty-ihailtu-katu_uskottava.
Kaikki aivan turhaan.
Terveellä ihmisellä ei ole mitään pakkoa kuulua mihinkään ihanteellisuuteen. Pitäisi riittää oma hyvä-olo ja ympäristössä olevien hyväolo.
Ei tarvitse olla robin hood tai mitään muutakaan.
Lisäksi kiire on myös sellainen tekijä. Aina pitäisi olla kiire johonkin ja kuulua johonkin.
Juuri näistä syistä suomalainen ihminen vuokraa mökin ja menee pakoon kaikkea tätä. Suojaan - luontoon jne.
Antaa hyttysten imeä verta ja raapia kutiavia paukamia. Järjetöntä mutta niin lääkettä normaalille luonnolliselle ihmiselle. Suurta lääkettä.

Minun lääkemääräykseni:
1. Ota rennommin
2. Älä alistu normistoon joka on luonnollisuutta vastaan
3. Lopeta kiire, sillä ehdit perille ajoissa vaikka menet rauhassa
4. Kuuntele itseäsi.
5. Lopeta parisuhteesi, jos siltä tuntuu. Kaikki ihmiset eivät ole parisuhde-ihmisiä vaikka yhteiskunnan normitus niin vaatiikin (jopa elokuvat kertovat parisuhteen ehdottomuudesta).

Tiedän tunteen... eräs pitkäaikainen ystäväni teki juuri selväksi, että ei halua olla tai koskaan halunnutkaan olla kanssani tekemisissä. Ollaan riidelty paljon ja nyt se sitten otti kunnon vittuiluvaiheen päälle ja tajusin, että nyt se voi vittuilla, koska ei enää tarvitse mua ja mun rahoja ja mun seuraa (henkilöllä on jonkinlaisia sosiaalisten tilanteiden pelkoja). Nyt kyllä ketuttaa ja oon huomannu että kyseinen henkilö on seurallaan antanut musta epäluotettavan kuvan ja kukaan muukaan ei hänestä pidä ja sen takia ei kukaan minustakaan pidä. Ahdistavaa.

Aarh se on niin rasittavaa, kun "kaikki ottaa päähän!" eikä sille tunteelle pysty mitenkään, vaan ehtii sanomaan jotain ilkeää/tiuskaista jotain ihan tyhmää, ennen kuin edes ajattelee tekevänsä niin! << Minä ainakin siis tuollainen, kun oikein ahdistun. Siinä sitten kuulee ukko kunniansa, vaikkei olisi edes tehnyt mitään. Kuten Ap, minäkään en suutu siihen äijääni, vaan kodin ulkopuolelta tulevat asiat ärsyttävät ja purkautuvat sitten kotona, koska siellä kodin ulkopuolella täytyy vain pitää pokka ja olla niin kauhean ihana ihminen, vaikka oikeasti ei voisi vähempää kiinnostaa muiden vittuilut.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kyllä suhteen täytyy kestää se, että toisella on henkisiä ongelmia, varsinkin, jos niille on olemassa selkeä syy. Syy vain selville ja sitten työstämään ongelmaa! Terapeutit ovat turhia, koska he kuuntelevat vain rahasta, eivät siksi, että välittäisivät. Puhu puolisollesi, koska hän on sinun läheisin ihmisesi. Ongelmien uskominen toiselle - menethän siinä haavoittuvalle alueellesi ja annat hänen mennä sinne myös - lujittaa suhdetta!