Kuinka pahasti voi petetty romahtaa?

lyylille

Olisi tervettä tuoda esille minkälaisen kriisin pettäminen voi aiheuttaa petetyssä Nyt ei haeta syitä pettämiselle vaan ainoastaa kertomuksia tunteista, kokemuksista, suhtautumisesta itseen ja omaan elämään. Katsotaan peiliin, tunnistammeko tänään itsemme samaksi ihmiseksi joka olimme ennen pettäisen paljastumista?
Selviytymiskeinoja, miten tuskasta selviää?

206

9371

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • näin.meillä

      Selviytymiskeinoja minulla ei ole kertoa, kun itsekin tässä tuskissani kärvistelen. Mutta sen sanon, etten uskonut, että voisin mennä näin rikki mistään. Tuntuu, että koko maailmankuvani on muuttunut. Näen itseni, elämäni ja lähes kaiken eri tavalla. En pysty luottamaan mihinkään enkä kehenkään. En usko mihinkään hyvään, en onnellisuuteen, en elämään, en jumalaan, en itseeni, en kehenkään. Valtava rakkauteni on muuttunut isoksi möykyksi vihaa, pettymystä ja katkeruutta. Rakkauttani ja minua hyväksikäytettiin julmasti ja tunteettomasti. Nyt näen asiat niin kuin ne ovat. Rehellisesti ja aidosti. En odota elämältä enää mitään hyvää. Rakkauteen en usko enää koskaan.
      Jospa vain voisinkin kääntää aikaa taaksepäin niin olisin jättänyt tämän kaiken taakseni heti, kun ensimmäiset merkit epärehellisyydestä oli nähtävillä. Olisin säästynyt paljolta. Tilanne paheni vuosien saatossa ja mies tuli entistä välinpitämättömämmäksi.
      En halua olla pettäjän kanssa missään tekemisissä. Vaikka tunnen häntä kohtaan edelleen vahvasti, hänet kohdatessani olen kuitenkin tyyni. Tietyllä tavalla hän on minulle kuin ilmaa. Eihän sitä ihmistä ole olemassakaan, jota minä rakastin. On vain tuo joku toinen, jonka luulin tuntevani.
      Elän päivän ja tarvittaessa vain yhden hetken kerrallaan. Teen velvollisuuteni, pidän itsestäni ja läheisistäni huolta. Hengitän. Tästä olen lähtenyt liikkeelle. Mikään ei tunnu hyvältä, mutta olen silti hengissä. Jokin alku se on sekin.

      • ilmanElämää

        Voimia. Oli kuin minun kirjoitukseni. Tuska ja pettymys on yhtä valtava kuin rakkauteni. Kuinka toinen ihminen voi tehdä toiselle näin.
        Koskaan en pysty rakastamaan ketään niin puhtaan aidosti kuin häntä rakastin. Hän vei minulta elämäni..

      • satutettu

        "Elän päivän ja tarvittaessa vain yhden hetken kerrallaan. Teen velvollisuuteni, pidän itsestäni ja läheisistäni huolta. Hengitän. Tästä olen lähtenyt liikkeelle. Mikään ei tunnu hyvältä, mutta olen silti hengissä. Jokin alku se on sekin."

        Näin minäkin koen nyt, hengitän omilla keuhkoillani!

    • hänhalusisatuttaa

      Ei tässä mitään peilejä tarvitse tunnistaakseen itsessään muutoksen. Olen täysin eri ihminen ja entiseen ei ole paluuta. Siinä hetkessä kun tajusi, että on petetty kaikki romahti. Monikymmenvuotinen avioliitto oli raiskattu ja tuntui siinä hetkessä valeelta. Siinä mustassa pisteessä tuntui, että on niin arvoton, että sama vaikka kuolisi pois. Ilman lapsia en olisi päässyt yli, sillä tajusin, ettei pettäjälle merkitse omat lapsetkaan mitään, vain se kohouma housujen etumuksessa. Ymmärsin, että lapset jäävät heitteille, jos en pysty heistä huolehtimaan ja heillä ei ole yhtään vanhempaa lähelllään tukemassa elämän karikoissa.

      Nykyisin olen kylmä ihminen ja sulkeutuneempi. Sisälläni on raadeltu ja kipeä yhä tihkuva haava, jonka päälle vedän monikertaisen suojan, kun olen ihmisten kanssa tekemisissä. Kukaan ei näe minussa tätä synkkää puolta siitä pidän huolen, koska tilanne niin vaatii. En oikeastaan kunniota enää ketään muuta kuin itseäni ja tietysti lapsiani, tämä on isoin muutos. Aiemmin kunniotin aina muita ihmisiä, lapsista vanhuksiin ja ajattelin vain kauniita asioita ja muiden hyvinvointi oli ensimmäisellä sijalla elämässäni. Itseäni vanhempia naisia pidin itseäni kokeneempana ja arvostin heitä, katsoin ylöspäin. Nykyisin katson alaspäin, koska edelleenkään en voi ymmärtää, mikä saa ryhtymään leikkiin, jossa tietoisesti leikitään avioliitossa olevan kanssa katsoen, kuinka pitkälle tämä on valmis menemään ja tämän jälkeen haukutaan em. leikkikaveri ja hypitään se murskaksi kuin rikkinäinen lelu.

      Selvitymiskeino on keskittyminen lasten elämän tukemiseen, että he pääsevät jaloilleen ja tukevasti kiinni juuri sellaiseen elämään kuin haluavat. Toivon mukaan onnistuvat pääsemään henkisesti rikkaaseen elämään, jossa ongelmanratkaisumallina ei koskaan ole uskottomuus.

    • Lyylitär

      Samanlaisia tunteita kuin "näin meillä". Meni jonkin aikaa, ennen kuin pystyin ymmärtämään, mitä oikein on tapahtunut. Uskottomuuden kerrottiin jatkuneen kaksi vuotta ja minä kelasin elämääni: mikä viimeisen kahden vuoden aikana oli ollut totta ja mikä ei. Tuntui kuin olisin ollut tietämättäni huonossa tosi-tv-ohjelmassa, jota toiset käsikirjoittaa. Moni minua kummastuttanut asia sai vihdoin selityksen, joka minun piti niellä.

      Minustakin tuntui, että minua kylmin silmin katseleva elämäni rakkaus oli muuttunut täydellisen vieraaksi ihmiseksi.En tosiaan tuntenut sitä miestä. Ajattelin, että olin menettänyt hänet jo silloin, kun hän oli lähtenyt suhteeseen ja henkisesti hän oli minut silloin jättänytkin.

      Pysyäkseni täysipäisenä erottelin elämästäni ne hienot asiat, jotka eivät koskeneet puolisoani. Huomasin, että niitä oli ollut viime vuosien aikana paljon. Jatkoin niiden asioiden kanssa: urheilin, matkustin, kävin konserteissa ja teatterissa - tapasin ystäviäni. Uskottomuutta käsittelin vain puolison ja terapeutin kanssa - ystävieni kanssa halusin keskustella kokonaan muista asioista.

      Kun sain tietää asiasta, tuntui että romahdan täysin henkisesti. Aikaisemmista kokemuksista viisastuneena menin suoraan työterveyslääkärin vastaanotolle: tiesin, että minun on pakko nukkua. Sain hyvät lääkkeet ja viisaat sanat evääksi: kriisit kuuluvat elämään ja ne tekevät meistä niitä ihmisiä, joita me olemme. Minua kriisit eivät ole tehneet paremmaksi tai kestävämmäksi, mutta varmasti empaattisemmaksi ja nöyremmäksi.

    • Vaimo59

      Kokemus on ollut isoin kriisi koko elämäni aikana, ja matkan varrella on tullut jo koettua yhtä,sun toista. Meillä on takana tosi pitkä liitto, ja paljon hyvää, mutta myös paljon sellaista jota elämän varrella yritin muuttaa, tuloksetta. Uskottomuuden julkitulon jälkeen lähes romahdin, työni hoidin kuin robotti,ilottomasti. Nukkuminen oli vaikeaa, ajatukset pyörivät, velloivat tunteesta toiseen. Olin varmasti aika lähellä totaalista romahdusta, en itsekään tuntenut silmiäni kun peiliin katoin. Kaikki ilo oli poissa, katseessa pohjatonta surua ja myös pelkoa, järkytystä. Seurasi rankka jakso, missä elämää perattiin kunnolla, jatkoimme eteenpäin. Tapahtumista on muutama vuosi nyt, ja voin sanoa muuttuneeni. Mieheni on edelleen tärkeä, mutta olen varovainen hänen suhteensa. Lapsenusko hävisi, tuli jonkinlainen epäluulo ja tarkkailevaisuus häntä kohtaan. Yritän antaa menneiden mennä, ja nostan itselleni hattua, mikäli siihen pystyn. Sinä kolmaspyörä joka tulit elämääni- et tainnut koskaan ajatella, etten minä sinua kutsunut? Olit mieheni kanssa, odotit yhteistä elämää hänen kanssaan... Mutta mitä ihmettä oikein ajattelit, miehellä oli jo perhe, niinkuin sinullakin. Sinulle en tule koskaan antamaan anteeksi, tulit pyytämättä itse itsesi kutsumana, olit kuokkavieras.

      • näinkävimulle

        Hieno kirjoitus sinulta. Mutta loppuosa tökkäsi. Kolmaspyörä ei tullut teidän väliin väkisin, ei pyytämättä. Miehesi mahdollisti sen omasta halustaan. Ilmeisesti myös luvannut, että heistä tulee oikea pari. Siksi hän odotti yhteistä elämää miehesi kanssa. Sun on ihan turhaa tuhlata energiaasi hänen vihaamiseensa ja uhoamiseen, ettet anna hänelle anteeksi koskaan.

        Vaikeinta on pettämisen tultua ilmi suostua myöntämään, että oma puoliso on omasta halustaan vieraissa käynyt. Häntä ei siihen kukaan pakottanut. Ihan itse meni vieraaseen sänkyyn, koska halusi. Omalla kohdallani kun sen tajusin että mies teki mitä itse tahtoi, valehteli vieraallekin naiselle niinkuin minulle, alkoi toipuminen. Jälkeenpäin kun ajattelee, niin en ihmettele, että vieras nainen ihastui mieheen. Hän osasi olla hurmaava ja ystävällinen halutessaan.

        Meille tuli erinäisten vaiheiden jälkeen ero. En mä pystynyt luottamaan yhtään mieheeni, en vaikka miten yritin. Mun mielestä luottamuksen voi rikkoa vain kerran. Mä en halunnut jäädä odottamaan toista kertaa ja anteeksi en pystynyt antamaan.

      • Vaimo59

        Olet oikeassa, miehelläni oli iso osa tapahtuneeseen, en ollenkaan ajattele, että hän oli syytön. Silti tunnetasolla en pysty anteeksi aidosti antamaan tuolle kolmannelle pyörälle, jos olen itselleni rehellinen, en ole marttyyri enkä pyhimys. Siinä taasen olet väärässä, että vihaisin häntä, tai että olisin katkera. Ei, en enää, en pitkään aikaan ole ollut. Olen oikeastaan hieman jopa utelias, häneltäkin täytyy olla omat syynsä miksi teki mitä teki. Koska hänkin on ja oli tahollaan naimisissa, niin mikä hänet sai pommittamaan miestäni vielä senkin jälkeen, kun suhde oli ohi ja mies oli selväksi tehnyt, että kaikki on ohi, ja hän tekee kaikkensa, että voi jäädä kotiin. Aina vaan uudestaan ja uudestaan nainen lähestyi. Kiristystä, syyllistämistä, hieman jopa vainoamisen piirteitä kuviossa. Sitä en voi anteeksi antaa.

      • Sinkut_kohdanneet

        Entäpä jos miehesi oli alussa sinkku fiksu nainen ei syytä kolmatta osapuolta. Hyvän suhteen väliin ei pääse kolmas.

    • Anteeksiko

      Selviää kuka selviää. Toisella se vie aikaa, toinen ei toivu koskaan. Pettäminen voi tuntua helpolta eikä silloin vakavasti ajatella mitä se aiheuttaa petetylle. Vaikka sanotaan että molemmissa on aina vikaa ja kukaan ei riitele yksin, tulee pettäjästä se syyllinen. Pettämisen seuraukset koettelee psyyken sietokykyä, jopa fyysistä olemusta tavalla jota voi verrata pieneen kuolemaan. Parisuhteelta menee luottamus, pohja, rakkaus saa tappoiskun, useimmiten. Viha tulee sijaan, hetkessä tai vähitellen. Kauna ja katkeruus, kostonhalu ja rakkaudettomuus. Jollakin tapaa petetty aina kostaa, joko tunteissaan kiertoteitä tai menee pettämään fyysisesti. Siksi, koska luottamuksen rikkominen on pieni kuolema ja petetty on aina äärimmäisen haavoitettu. Haavoitettu puolustautuu, se pitää muistaa. Pettää salaa tai avoimesti, pettäminen ei koskaan paranna parisuhdetta, vaan tuhoaa sen. Ei sittenkään vaikka joku niin yrittää väittää. Alitajuisesti pettäminen on aina taustalla vaikuttamassa jollakin tavalla.

      • anteeksikoolle

        Olet niin tavattoman oikeassa siinä, että pettäminen ei paranna parisuhdetta vaan tuhoaa sen.

    • tiedän

      Olisikin "vain" petetty ja päässyt teidän kokemuksilla.
      Teillä ei ole hajuakaan elämän todellisuudesta ja koettelemuksista.

      • kröhöm

        Mitähän mahdat tuolla tarkoittaa?

      • minäymmärsin
        kröhöm kirjoitti:

        Mitähän mahdat tuolla tarkoittaa?

        etkö ymmärrä tätä kieltä?

      • ei.kisailua

        Tässä puhutaan pettämisestä ja sen aiheuttamista vaurioista. Suruja ja vastoinkäymisiä voi olla monenlaisia. Tuskin on tarkoitus kilpailla siitä, kuka kärsinyt eniten ja sillä perusteella "tietää todellisesta elämästä". Pettämiseenkin liittyvät tilanteet ja koettelemukset voivat olla varsin moninaisia.

      • kjfkjfg
        ei.kisailua kirjoitti:

        Tässä puhutaan pettämisestä ja sen aiheuttamista vaurioista. Suruja ja vastoinkäymisiä voi olla monenlaisia. Tuskin on tarkoitus kilpailla siitä, kuka kärsinyt eniten ja sillä perusteella "tietää todellisesta elämästä". Pettämiseenkin liittyvät tilanteet ja koettelemukset voivat olla varsin moninaisia.

        Juu, kisailua kannattaa välttää, niin täällä kuin parisuhteessakin. Sen lisäksi täytyisi muistaa olla uhriutumatta. Asioita tapahtuu. Ei meistä kukaan tiedä mitä tulevaisuus tuo, ja mitä puoliso tekee. Niillä varmaan meneekin paremmin, jotka eivät tiedä puolison pettämisestä. Kuitenkin aina petetytkin sanovat arvostavansa rehellisyyttä. Missä se arvostus silloin on, kun todella tiedetään puolison uskottomuudesta, tai jostain muusta itseä inhottavasta asiasta? Miksi rehellisyyttä ei osatakaan arvostaa?

        Itselläni tapahtui jo kauan sitten yksi juttu. Siitä enempää tarinoimatta; silloin opin rakastamaan, ja päästämään irti. Iloitsemaan ystävyydestä, myös rakkauteni kohteen uudesta rakkaudesta. Intohimoinen rakkaus on usein kovin itsekästä. Ei ollenkaan lempeä.

      • naisnäkökulma

        Diivailet kurjilla elämänkokemuksillasi? Ou jee.

    • nononever

      Hyvin samanlaiset kokemukset kuin muillakin kirjoittaneilla. Petetylle ja jätetylle puhe erosta toipumisesta on jo ajatuksena ihan väärä: asiasta ei toivu koskaan, sillä sen ymmärtäminen vaatii ajattelun ja koko elämä katsomuksen muuttamista, näin ainakin minulla. Ei ole ikuista rakkautta, jos nyt rakkautta ylipäätään lainkaan.
      - Seksin ja fyysisen läheisyyden saaminen on järjestely kysymys
      - Luottamus rajautuu muutamaan pinnalliseen asiaan
      - Kumppanuus, no se on vaihtunut yhteisen elämän, unelmien ja surujen jakamisesta korkeintaan yhteisen huoneen jakamiseksi lomalla.
      Asiallinen rakkauden loppumisesta kertominen ja eroprosessin hoitaminen ennen uutta (ja väliaikaiseksi osoittautunutta) suhdetta olis säästänyt näiltä loppuelämän vaurioista.

      • näinkävimulle

        Vaikka ero kirpaiseekin niin eikö tuollainen elämä pettäjän rinnalla ole aika kuluttavaa? Tarkoitatko että haet seksiä ja fyysistä läheisyyttä muualta kuin omalta puolisoltasi? Mikä teitä pitää enää yhdessä, lapset, omaisuus, ystävät ja sukulaisetko? Mun mielestä ei kannata jäädä märehtimään asiaa pettäjän rinnalle jos tuntuu, ettei siitä pääse yli. Kun hän on siinä vierellä, et unohda sitä koskaan. Kannattaako olla marttyyri?

        Vai pelkäätkö sä yksin elämistä? Etkö tunne olevasi kokonainen ihminen ilman puolisoa rinnallasi? Niinkuin joku tuolla edellä kirjoittaa, pettäminen ei ole pahin asia, mitä ihmiselle voi parisuhteessa tai ylipäätään elämässä sattua. Mulla on ainakin hyvä elämä eron jälkeen. Nukun yöni hyvin ja vaikka sitä uutta puolisoa ei olekaan rinnalla, tunnen olevani oikea nainen. Pettäjän rinnalla tuppaa se naisellisuus ja itsetunto olemaan maan alla.

      • kjfkjfg

        Jos on sitä mieltä, ettei puolison uskottomuudesta toivu koskaan, niin elämänasennetta olisi pitänyt muuttaa jo aika päivät sitten. Puolisokin on vain ihminen virheineen, tarpeineen, haluineen ym. Kannattaa pitää mielessä.

      • selkärangaton

        Just! luuseriksi syntynyt
        nauttii vielä siitä ja kerjää sääliä

    • kjfkjfg

      Jokaisen omasta persoonasta, mielenterveyden tasosta ja etenkin asenteesta kiinni. Suhteellisuudentaju auttaa.

      • Eropäätöshelpotti

        Uskottomuuden takia petetty käy läpi traumaattisen kriisin vaiheet. Ei ollut helppoa, mutta aika parantaa, vaikka kriisin raskaissa vaiheissa siihen ei jaksanut uskoa.

    • eräsex

      Tuossa toisessa ketjussa joku kyseli miksi pettäjä jää roikkuun entiseen. Se olisikin hyvä saada tietää sillä se roikkuminen, anteeksipyytelyt ja antamiset aina usko paremapaan tulevaisuuteen ja vuosien kuluttua selvyys kuinka on koko ajan tullut vedätetyksi oli kuin matto olisi vedetty jalkojeni alta. Kaaduin täysin tyhjän päälle.
      Voi yhtyä moneen aikasempaa kirjoittajaan henkisestä kuolemasta. Minut on henkisesti raiskattu moneen kertaan. Tuon tuloksena olen itsekin käyttäytynyt kuin pahoinpidelty, raiskattu kiusattu ihminen. Ollut hysteerinen, pelännyt varjojakin.Pelkään edelleenkin.

      Vaikka en nykyisin enää muista exän ulkonäköäkään ja koko liitto tuntuu kaukaiselta painajaiselta niin muistot omista tunteista ja kokemuksista elää. Jotkut tietyt tilanteet saavat muistini reagoimaan ja koen kaiken henkisesti uudestaan. Tiettyinä aikoina, päivinä, vuodesta kuten hääpäivä, tietty musiikki, avioeropäivä, kaiken lisäksi äitini kuoli (vuosia myöhemmin)samana päivämääränä kun meille oli myönnetty avioero Saavat minut räjähdys herkäksi, olen masentunut. ITkettää vaikka ei eds mitään syytä itkeä. Äitini haudalle käyn sytyttään kynttilän mutta avioerolle ei ole hautaa jolle sytyttää kynttilää.

      OLen verrannut noita kahta surua. VArsinkin vuosipåäivän aikoihin on suru vaikei. Kuoleman aiheuttama surun ymmärtää ja hyväksyy koska voi sen kynttilän ja kukat viedä ja muistella poisnukkunutta rakasta lämmöllä, ( petettynä jätettynä hyväksikäytettynä) avioerosssa sitä ei voi tehdä.

      Itse olen muuttunut. En enää ole se iloinen, leikkisä, pilkesilmäkulmassa oleva ihminen mitä olin ennen avioliittoa. Olen melko kylmä ja kyyninen ja aivanvarmasti vaikea elämänkumppani.

      • elina_X

        Eräsex
        Usein parisuhteissa MOLEMMATovat jääneet "roikkumaan" liittoonsa uskoen parempaan tulevaisuuteen, tai johonkin mitä ei ole. Ehkä koskaan ollutkaan. On vain ajan kysymys, koska jompikumpi tai molemmat pettää. Roikkuminen päättyy heti, kun jompikumpi ymmärtää erota.

      • elina_X

        Vielä: olet vaarassa katkeroitua pahanpäiväisesti. Oletko ollut terapiassa? Kannattaisi. Sinun tapauksessa pitkä psykoterapia tekisi terää.
        Kerroit olevasi hyväksikäytetty ja jätetty. Mikset ILOITSE, että pääsit eroon hyväksikäyttäjästä???? Niin ainakin itse tein. Ex oli hyväksikäyttäjä, minä se jättäjä. Tietysti petyin vuosien varrella exääni rankemman kerran, surin välttämätöntä eroa. Ei mennyt kuin Strömsössä. Silti vietin pari ensimmäistä vuotta eron jälkeen, vanhasta muistista hääpäiväämme, nyt vain ex-hääpäivää. Ostin itselleni kivan lahjan ja muistelin hyviä aikoja exän kanssa.

      • kiitosta
        elina_X kirjoitti:

        Eräsex
        Usein parisuhteissa MOLEMMATovat jääneet "roikkumaan" liittoonsa uskoen parempaan tulevaisuuteen, tai johonkin mitä ei ole. Ehkä koskaan ollutkaan. On vain ajan kysymys, koska jompikumpi tai molemmat pettää. Roikkuminen päättyy heti, kun jompikumpi ymmärtää erota.

        Onneksi mun tilanne ei ole noin surkea. En pode itsesääliä kuten eräsex. Tuo on aika todennäköisesti kirjoitettu huumorilla. Ei pelkkä pettäminen tee ihmisrauniota. Siihen tarvitaan omaa asennetta.

      • she_-63

        eräsex: ikävä kyllä syytät exääsi elämäsi ankeudesta. Eikö niin? Oikeasti olet vain omien ajatustesi ja tunteidesi vanki. Tee asialle jotain. Esim. helli itseäsi, muuta negatiivista ajatteluasi, ole lempeä, ymmärtävä, anna anteeksi. Tutki sielusi sopukoita, mieluummin vaikka terapiassa.
        Myös minä haluaisin tietää kuten elina_X "Mikset ILOITSE, että pääsit eroon hyväksikäyttäjästä???? "
        Elämä on lyhyt. Sitä ei kannata käyttää syyttelyyn, vihaan, niin, eikä edes itsesääliin. Yms ikävään.

      • eräsex

        Hei te edelliset, millä tavalla minun kertomus poikkeaa monen muun kertomuksesta?

      • yritän_ymmärtää
        eräsex kirjoitti:

        Hei te edelliset, millä tavalla minun kertomus poikkeaa monen muun kertomuksesta?

        Sinun kirjoituksestasi saa sellaisen vaikutelman ettet vuosienkaan päästä ole päässyt asiasta millään lailla yli. Että vuosia sitten tapahtunut asia pitää sinua yhä edelleen vankinaan. Että itket vieläkin vanhaa asiaa yhä uudelleen ja uudelleen.

        Useimmat ihmiset käyvät läpi erilaisia vaiheita. Pettymystä, vihaa ja surua mutta myös välinpitämättömyyttä, helpotusta ja anteeksiantoa. Sinun kirjoituksestä jää se tunne, että olet jumissa. Ettei asian käsittely etene mitenkään. Tarvitset siihen ehkä apua?

      • totuutta_etsimässä
        yritän_ymmärtää kirjoitti:

        Sinun kirjoituksestasi saa sellaisen vaikutelman ettet vuosienkaan päästä ole päässyt asiasta millään lailla yli. Että vuosia sitten tapahtunut asia pitää sinua yhä edelleen vankinaan. Että itket vieläkin vanhaa asiaa yhä uudelleen ja uudelleen.

        Useimmat ihmiset käyvät läpi erilaisia vaiheita. Pettymystä, vihaa ja surua mutta myös välinpitämättömyyttä, helpotusta ja anteeksiantoa. Sinun kirjoituksestä jää se tunne, että olet jumissa. Ettei asian käsittely etene mitenkään. Tarvitset siihen ehkä apua?

        Minusta sinun ei kannata ymmärtää, jos et kerran kykene, vaan olet siitä vihainen, Juurikin tuolla alempana otin otteen tutkimuksesta, jossa anteeksiantoa käsiteltiin. Ei mikään pakko.

    • lähiapu

      Ihmisen voi pettää niin monella tavalla, mutta kun pettäjä on läheisin ihminen elämässä, oma puoliso, on se aina psyykkisesti raskas asia. Petetty joutuu usein tahtomattaan myös vainoamisen, haukkumisen, perättömien puheiden ja jopa väkivallan kohteeksi. Varsinkin elämäntapapettäjän jäljiltä jää useita petettyjä. Selvityminen vie joskus vuosia. Petetty joutuu usein kantamaan vastuun yksin perheen selvitymisestä, koska pettäjä ei siihen kykene. Usein tarvitaan yhteiskunnan apua. Monilla paikkakunilla ainoat avun tarjoajat ovat kriisikeskus ja seurakunnan perhetyö. Joskus avun hakemisen kynnys on petelylle liian suuri tai trauma on ollut niin lamauttava ettei sitä enää kykene hakemaan. Joskus ystävät tarjoavat parasta apua ja tukea.

      • she_-63

        Kyllä. Myös pettäjä usein kokee tulleensa monella muulla tavalla petetyksi. Ei siihen syrjähyppyjä yms. tarvita. Myös pettäjä on joutunut kantamaan vastuun yksin perheen selviytymisestä, tai joutunut "vainotuksi", haukutuksi ja parjatuksi, jopa väkivallan kohteeksi. Petetyllä ja pettäjällä on muitakin tällaisia yhtäläisyyksiä enemmän kuin eroavaisuuksia. Riippuu täysin avioparin persoonista miten he kaikkeen reagoivat.

      • tarja_R
        she_-63 kirjoitti:

        Kyllä. Myös pettäjä usein kokee tulleensa monella muulla tavalla petetyksi. Ei siihen syrjähyppyjä yms. tarvita. Myös pettäjä on joutunut kantamaan vastuun yksin perheen selviytymisestä, tai joutunut "vainotuksi", haukutuksi ja parjatuksi, jopa väkivallan kohteeksi. Petetyllä ja pettäjällä on muitakin tällaisia yhtäläisyyksiä enemmän kuin eroavaisuuksia. Riippuu täysin avioparin persoonista miten he kaikkeen reagoivat.

        Olen törmännyt enemmän kuin usein juuri tuohon, että petetty myös kokee tuleensa petetyksi, jo kauan ennen pettämistään. Asiaan liittyy myös se, että useinkin parisuhde sujuu normaalisti, kun vastoinkäymisiäkin on "normaalisti", eli jotain joskus. Eikä ainakaan yhtä aikaa monta. Mutta kriisin paikka on, kun esim. puoliso sairastuu. Tai lapsi. Uskottomuuden "riski" lisääntyy. Kokemus on opettanut, että näissä tapauksissa lähes aina, pari joko lähentyy, parisuhde tiivistyy tai sitten erotaan.

    • jjkkllöö

      ensin oli shokki. syömättömyys unettomuus jota jatkui melkein vuoden. oli itkua surua, raivoa, pelkoa. arvottomuus, kadonnut naiseus, kadonnut seksuaalisuus. ilottomuus. ihmisen pelko, eristäytyneisyys. oman itsen huonous, rumuus. huono äitiys. vainoharhaisuus, tunne että kaikki nauraa, kaikki tietää, kaikki halveksii. loputonta itkua. jyrkät mielialan vaihtelut. lista on loputon. kaiken paljastumisesta on nyt jo useampi vuosi, koskaan en ennalleen palaa. en voi enää koskaan olla se sama sinisilmäinen huoleton ilopilleri, sisälläni asuu synkkyys ja kyynisyys. luottamus on mennyt ihmisiin. usko on mennyt rakkauteen.

      • Lyylitär

        Tässä vasta vastaus ap:n kysymykseen. Siis näin pahasti. Oletko vielä yhdessä pettäjän kanssa? Minkälaiset on tulevaisuuden suunnitelmat? Tekisitkö jotain nyt toisin? Mikä olisi voinut helpottaa toipumistasi?

      • she_-63

        jjkkllöö: olet myös ajatustesi ja tunteidesi vanki. Kerrot itsellesi olevasi arvoton, naiseutesi kadonnut, seksuaalisuutesi kadonnut, pelkääväsi ihmisiä jne. Kaikki tämä on vain sinun oman ajattelusi tulosta. Sanon sinullekin, helli itseäsi, ymmärrä, anna anteeksi, ole lempeä. Ihan turha sinunkaan on pilata omaa elämäsi ex(toivottavasti) puolisosi uskottomuuden vuoksi. Rohkeasti vaan nenä pystyyn. Kyllä se ilo ja valo vielä löytyy sydämestäsi.

    • one2die

      Oma kokemukseni on että voi myös maseentua todella pahasti, jolloin olisi aivan sama kävelisitkö auton alle koska ethän sinä tunne niin suurta kipua fyysisesti kuin henkisesti.

    • Selviytyjä

      Puoli vuotta oli pahinta aikaa: unet meni, samoin ruokahalu. Eniten loukkasi se, että koko uskottomuuden ajan esitin miehelleni epäilyjä siitä, että toinen nainen olisi kuvioissa mukana. Mies leimasi minut hulluksi ja vainoharhaiseksi. Epäilin jo mielenterveyttäni.
      Minulla oleva vakava perussairaus oli uskottomuuden tapahtuessa jo paremmassa vaiheessa. Myös tuo toinen nainen, tuttavamme tiesi sairaudestani. Uskottomuus alkoikin siitä, että nainen kyseli perheemme tilanteesta.
      Useasti yritin jo ennen tapahtunutta saada miestä puhumaan meistä ja ehdotin sairaalan tarjoamaa tukea meille; ei kuulemma tarvittu ja asiat olivat ihan hyvin.
      Pettämisen jälkeen mies tajusi tekonsa ja makasi pari kuukautta masennuksessa. Itsesyytökset ja häpeä olivat niin isot, ettei hän voinut kaupassakaan käydä.
      Toinen nainen jatkoi vielä viestien lähettelyä, vaikka perheellisenä "katui" tekoaan ja pyyteli anteeksi ensin. Viestit loppuivat lähestymiskiellolla uhkaamiseen.
      Jotakin meni sisälläni rikki. Oletin, ettei mieheni voisi tehdä näin nähtyään heikon kuntoni ja kuoleman porteilla käynnin...Vaistoni pettämisestä paljasti asian olevan toisin.
      Nyt olen toipunut hyvin. Kävin terapiassa, jota muutoinkin pitkäaikaissairaalle nykyään suositellaan.
      Mies muuttui myös: hänestä tuli huomaavaisempi ja auttavaisempi.
      Nyt mies jälleen tiuskii, huomauttelee mitättömistä asioista ja siksi hänen läsnäolonsa on usein ahdistavaa. Intiimiä läheisyyttä ei juurikaan ole. Epäilen välillä, että jotain on taas meneillään??? Mies syyttää tilanteesta työstressiä,jota tosin ihan oikeasti on hänellä.
      Olen päättänyt, etten kaivele asioita enää; jos pettää, niin oma on häpeänsä. Itse olen ollut ymmärtäväinen ja häntä tukenut asioissa, sekä osoittanut hellyyttä.
      Jos kaikki, mitä voin antaa, ei hänelle riitä, niin pettäköön sitten.
      En tipahda enää niin korkealta ja kovaa, kun olen jo nähnyt/kokenut sen, mitä hän voi minulle pahimmillaan tehdä.

      • tarja_R

        Miksi ihmeessä "selviytyjä" kestät moista miestä? On tai ei jotain meneillään toisen kanssa, niin hänen tulisi kuitenkin muistaa käyttäytyä hyvin sinua kohtaan - vähintään niin, ettei sinua ahdistaisi. Ihan oikeasti hei. Kun puolison läsnäolo ahdistaa usein, niin se on todellakin terveydellesi vaarallista. Se on hälytysmerkki sinulle. Kuuntele itseäsi, ota tosissasi. Älä järjestä elämääsi niin, että joudut aina vain selviytymään.

    • haaskat_raadolla

      Mistä ihmeestä nämä persekärpäsinä riippuvat jokaista petettyä näykkivät she_63:t ja muut idiootit saapuvat palstalle, kuin haaskat raadolle?

      • kommenttikomentti

        Olipas typerä kommentti haaskat_raadolla.
        Jokaisen tasapaino on mahdollista löytää vain omasta itsestä. Kukaan ei sitä sinulle tai minullekaan tarjottimella tuo, eikä puolesta löydä.

      • haaskat_raadolla

        "Jokaisen tasapaino on mahdollista löytää vain omasta itsestä."

        Aivan! Raatojen kanssa leikkivien nokkavista kommenteista ei ole sellaiseen.

      • pysypois

        Huomenta etkö tiedä, tämä on keskustelua. Ajatusten ja kokemusten vaihtamista. Jos ei palvele sun tarkoitusperiä, mirä sit lienevätkin ;) mee pois.

    • autsista

      Kilpailu siitä kuka romahtaa pahiten? Sekö on tervettä? Terveempää olisi kertoa miten petetty pääsee asiasta yli, millä keinoilla. Itsemurha-ajatukset eivät oikein sellaisina toimi. Järkyttävää on myös miten kamalista suhteista ei edes haluta erota. Kun kumppani pettää, ilkeilee teille, hyväksikäyttää yms. niin miksi yhä itkette hänen peräänsä? Ja tuhoatte oman elämänne. Ihan kamalaa.

      • haaskat_raadolla

        Oletko kuullut sellaisesta sanaa kuin vertaistuki. Joillakin on hirvittävän suuri tarve vaientaa petettyjen tuskalliset kertomukset kokemuksista. Mahtavatko ne kolkuttaa liian paljon omaatuntoa?

        Järkyttävää on, etteivät sinun kaltaiset kirjoittajat pysty ymmärtämään miten pahat jäljet uskottomuus jättää. Ei jalkansa katkaissut ihminenkään pysty juoksemaan samana päivänä, vaikka kuinka haluaisi.

      • arvotkadoksissa

        Niinpä. Odottelen tässä aikaa, jolloin telkusta voi katsella ohjelmia siitä, mitä seurauksia tulee uskottomuudesta eli niitä pysyviä arpia ja siitä, kun se salailuleikki muuttuu mielihyvästä mielipahaksi. Mitä siellä parisuhteessa tapahtuu, kun toinen valehtelee päivittäin toiselle ja juoksee himojensa orjana. Tähän asti olemme pääasiassa nähneet aivopesua siitä, miten kaksoiselämää vietetään toisen kanssa ja miten salailet sen parhaiten, kun salasuhteesi avustaa tässä ihannoidussa leikissä.

        Mutta eihän se ole sitä kivaa viihdettä katsella lasten tuskaa, kun pettäjä häviää arjesta, jos puolison kokema tuska on helppo pyyhkäistä pois mielestä toteamalla on niin helppo erota, kaikki nykyään eroaa.

      • haaskat_raadolla
        arvotkadoksissa kirjoitti:

        Niinpä. Odottelen tässä aikaa, jolloin telkusta voi katsella ohjelmia siitä, mitä seurauksia tulee uskottomuudesta eli niitä pysyviä arpia ja siitä, kun se salailuleikki muuttuu mielihyvästä mielipahaksi. Mitä siellä parisuhteessa tapahtuu, kun toinen valehtelee päivittäin toiselle ja juoksee himojensa orjana. Tähän asti olemme pääasiassa nähneet aivopesua siitä, miten kaksoiselämää vietetään toisen kanssa ja miten salailet sen parhaiten, kun salasuhteesi avustaa tässä ihannoidussa leikissä.

        Mutta eihän se ole sitä kivaa viihdettä katsella lasten tuskaa, kun pettäjä häviää arjesta, jos puolison kokema tuska on helppo pyyhkäistä pois mielestä toteamalla on niin helppo erota, kaikki nykyään eroaa.

        Veit sanat suustani. Asiaa ei todellakaan ole käsitelty sellaisessa mittakaavassa ja näkökulmassa kuin asia vaatisi. Pettämistä ja sen vaikutuksia hyssytellään ja lakaistaan maton alle piiloon. On paljon myyvempää ihannoida salasuhteita ja tehdä niistä kahden ihmisen fantasian huipennus. Petetyltä vaaditaan itsehillintää, aikuisuutta, pärjäämistä yms. yms. vaikka toinen käyttäytyy kuin mieletön kakara ja itse on elämänsä surkeimmassa hapessa. Eikä siinä kaikki, vaan vaikutukset jatkuvat läpi koko elämän näkyen läheisissä, joita läheisen ihmisen petos on koskettanut. Tämä läheinen ihminen on osoittanut, etteivät ihmiset jotka ovat häneen luottaneet ole olleet hänelle minkään arvoisia. Eikä siinäkään kaikki, sillä juuri tämä lahja on annettava kakkosen jalkoihin poljettavaksi, osoituksena kauneudestaan, seksikkyydestään ja rakastettavuudestaan perheeseen ja läheisiin verrattuna.

      • milla-69
        haaskat_raadolla kirjoitti:

        Veit sanat suustani. Asiaa ei todellakaan ole käsitelty sellaisessa mittakaavassa ja näkökulmassa kuin asia vaatisi. Pettämistä ja sen vaikutuksia hyssytellään ja lakaistaan maton alle piiloon. On paljon myyvempää ihannoida salasuhteita ja tehdä niistä kahden ihmisen fantasian huipennus. Petetyltä vaaditaan itsehillintää, aikuisuutta, pärjäämistä yms. yms. vaikka toinen käyttäytyy kuin mieletön kakara ja itse on elämänsä surkeimmassa hapessa. Eikä siinä kaikki, vaan vaikutukset jatkuvat läpi koko elämän näkyen läheisissä, joita läheisen ihmisen petos on koskettanut. Tämä läheinen ihminen on osoittanut, etteivät ihmiset jotka ovat häneen luottaneet ole olleet hänelle minkään arvoisia. Eikä siinäkään kaikki, sillä juuri tämä lahja on annettava kakkosen jalkoihin poljettavaksi, osoituksena kauneudestaan, seksikkyydestään ja rakastettavuudestaan perheeseen ja läheisiin verrattuna.

        Jokainen vastaa loppupeleissä VAIN itsestään, oli hänen tilanteensa minkälainen tahansa. Jokainen tekee omat johtopäätöksensä vaikeistakin asioista, ja toimii niiden mukaisesti. Jokainen voi joutua petetyksi. Moni joutuu tietämättäänkin.

        Ei kukaan vaadi keneltäkään mitään. Mutta kärsivällisyys, itsehillintä, armo, anteeksianto, kumppanin asemaan asettuminen ym. on etenkin omaksi parhaaksi, sekä tietysti myös läheisten parhaaksi. Negatiivisuudella ei saa mitään, paitsi lyhyemmän elämän.

    • Selviytyjä

      Hei. Minä olen ottanut selviytyjänä ajattelumallin, etten ota itseeni miehen sanomisia. Onhan meillä välillä ollut hyvät aikammekin. Anteeksianto on ainoa tapa päästä katkeruudesta. Luottamus ei ehkä palaudu niinkään nopeasti mutta uskon senkin olevan mahdollista.
      Toki olemme keskustelleet tästä hankalasta tilanteesta ja ei mies ilkeyttään näin toimi. Hänellä on vaan vaikeata itsensä kanssa.
      Kuka meistä on täydellinen? Virheistään voi oppia niin halutessaan.
      Toki tilanne lisää pahaa oloani mutta olen tämän kriisin myötä oppinut käsittelemään tunteitani ja ennenkaikkea en syytä kaikesta itseäni.
      Odotan, että elämä helpottaa, sillä ei se ikuisuuksiin vaikeaa voi olla.
      Kasvoin sairastumiseni ja isojen leikkausten, sekä pitkien sairaalassaoloaikojen myötä henkisesti vahvemmaksi. Nämä vastoinkäymiset tuntuvat pieniltä kaiken sen rinnalla.
      Uskon, että vielä se aurinko paistaa risukasaankin.
      Mieheni petti ja hänellä on vastuu siitä mutta alhaista oli myös tuttavaltamme se, että sairauteni varjolla, empatiaa tarjoten haki suhdetta mieheeni. Tämä pettäminen hänellä avioliitossaan ei ollut ensimmäinen. Mutta niin makaa, kuin petaa ja kyllä paha saa palkkansa tavalla tai toisella...

      • 11211

        Anteeksianto on todellakin ainoa tapa olla katkeroitumatta. Siihen monet jäävätkin jumiin. Tuo on myös tärkeä huomata, ettei uskoton tosiaan ilkeyttään ole pettänyt. Kuten sekin, ettei kukaan meistä ole täydellinen.

      • SIINNEMENI

        "Anteeksi anto on todellakin ainoa tapa olla katkeroitumatta".. Ei pidä paikkaansa, anteeksi en ole antanut enkä koskaan tule antamaan. Minä jatkoin eteenpäin, enkä päivääkään ole katunut. Ainoat, jotka juopon pettäjän tekemisistä ja tekemättä jättämisistä kärsivät ja paljon, oli lapset. En minä, mutta vastuu lapsista, lasten hyvinvoinnista sekä eheyttämisestä jäi minun harteilleni vaikka koko tilanteeseen olin syytön. Vaikkakin minun takiani hän hankki huoria ympärillensä ja kait minä ne viinatkin hänen kurkkunsa kaadoin. Paskasta naurua olen saanut nauraa, ja lausetta "mitäs minä sanoin" olen saanut käyttää ihan rehellisesti, täydestä sydämestäni, koska hänellä kävi juuri niinkuin sanoin, kuinka tuolla elämäntyylillä lähtee henki, jos ei häneltä niin joltain muulta.. Toivon hänelle kuitenkin voimia saada elämästään kiinni.

    • MinäYou

      Maailmani romahti. En saanut nukuttua kunnolla ja ruokahalu katosi. Hain nopeasti työterveydestä lääkkeitä pahimpaan shokkiin ja sain ajan psykologille. Painostin puolisoni muuttamaan nopeasti pois ja aloin järjestellä omaa elämääni. Suht nopeasti aloinkin toipua vaikka edelleen (1 1/2 vuotta tapahtuneesta) tunnen surua ja pettymystä. Tapailen yhtä miestä mutta tiedän, etten pitkään aikaan vielä kykene kunnolliseen suhteeseen. Nyt jo nautin omasta olosta ja elämästäni. Välillä on yksinäistä mutta pahempaa olisi elää pettäjän kanssa. Voimia kaikille kohtalontovereille!

      • Minämyös

        Samanlainen kokemus, mutta erilainen lopputulos.Jätin päätöksen puolisolleni, koska omat voimat ja järki eivät siihen riittäneet. Puoliso valitsi helpon vaihtoehdon: avioliittomme. Nyt kun vuosi on vierähtänyt ja voimat ja järki palautuneet: tuska on muuttunut tiedoksi. Näen, kuinka ankeaa ja ilotonta petetyn ja pettäjän yhteiselämä on. Ilman taustalla olevaa uskottomuutta, elämämme olisi kuin minkätahansa tavallisen viisikymppisen avioparin elämää. Käymme töissä ja harrastuksissa, laitamme hyvää ruokaa, kuuntelemme musiikkia ja katselemme televisiota. Ankeaksi yhteiselon tekee se, ettemme koske toisiimme, emmekä puhu tunteista.

      • MinäYou

        Minä olisin menettänyt terveyteni, ellen olisi toiminut nopeasti. Oli todella ahdistavaa, kun mies pakkasi tavaransa ja lähti tyttöystävänsä luo. On tosiaan helpompaa elää yksin kuin kaksin suunnattoman ahdistuksen vankina. Välillä käy mielessä, miten ihanaa olisi elää sionvanhempien leppoisaa elämää. Vaan näin kävi.

    • särky

      Kyllä romahdus voi olla ihan terveyden vievä, riippuen tietysti tilanteesta mihin eron myötä joutuu. Siinä on niin valtavan paljon erilaisia asioita, eli koko elämä menee uusin puihin, ensinnä tietenkin yhteisten lasten asiat, joista yksi on varsin rankka, se että sinun täytyy luovuttaa lapset toiselle sopimusten mukaan, olet silloin ihan hyljätty. Toinen on tietysti asuntoasiat ja talousasiat, mistä kaikesta joutukaan luopumaan. Vähintä ole myöskään muutokset muiden ihmisten kanssa, sukulaiset , ystävät ja tuttavat, ketä heistä jäljelle jää, eroissa menettää ihan valtavan paljon.
      No monet etsivät uutta kuumeisesti tilalle täyttämään myös ihmissuhdetta eli kun katoaa myös se naisen ja miehen välinen suhde. No uusi suhde auttaa alussa unohtamaan asioita, mutta kun aikaa kuluu, kyllä ne asiat ovat mielessä lopun ikää jollakin tasolla.
      Jos uutta suhdetta ei ole, kyllä asioita mietiskelee vuosikaupalla, se valtava määrä pahaa ja hylkäystä, joka tulee eron mukana vie voimat ihan nollaan.
      9 kiloa lähti heti, yöunet ovat hyvin katkonaisia, pelko lasten tulevaisuudesta nujertaa mieltä. En usko koskaan enää olevani täysin onnellinen tulipa vaikka minkälainen vastaan, lasteni tilanne on tärkein asia elämässäni, he ovat niin kovilla olleet, sillä alussa en pystynyt edes kunnolla heitä huomaamaan, pienet lapset ovat joutuneet näkemään ja kokemaan liian paljon.

      • petetty.minäkin

        Jos eroon,pettämiseen liittyy yhteisiä lapsia, uskon romahdukseen.
        Kyllä terve aikuinen selviää ja elämä vain vahvistuu ja selkeytyy.

    • 11211

      Hermoromahduksilla mässäily ei ole vertaistukea. Oikeaa tukemista on kuunnella ja auttaa kertomalla miten itse SELVIYTYI uskottomuudesta, ehkä erostakin. Selviytymisen tukeminen on vertaistukea. Ei itsemurha-ajatukset, tai -yrityksetkään. Ne ovat epätoivoisen, täysin pohjalla olevan ihmisen tekoja/ajatuksia. Tällainen ihminen ei pysty auttamaan ketään, koska ei ole selviytynyt itsekään.

      Sanoisin vielä, että jos sanoo kadottaneensa elämän ilon ja tarkoituksen puolison uskottomuuteen, niin se ei oikeasti johdu puolisosta. Vaan siitä, että on kykenemätön käsittelemään ja selvittämään omia sisäisiä ongelmiaan.

      • ei-lisättävää

        Bravo!!!
        Nuin se on.

      • ddgdgsdghs
        ei-lisättävää kirjoitti:

        Bravo!!!
        Nuin se on.

        Voi juku että olette valtakunnan täydellisimpiä turaperseitä.

        Jollette tältä palstalta löytäisi huonommin pärjäääviä ihmisiä, ei teilläkään olisi tällä palstalla hehkutettavaa.

      • jokunimimerkki
        ddgdgsdghs kirjoitti:

        Voi juku että olette valtakunnan täydellisimpiä turaperseitä.

        Jollette tältä palstalta löytäisi huonommin pärjäääviä ihmisiä, ei teilläkään olisi tällä palstalla hehkutettavaa.

        Todellakin on törkeää selviytyä ongelmistaan. Hienoa hehkuttaa niitä täällä.....

      • 2011

        Kai saa silti järkyttyä ja tuntea, että matto on repäisty jalkojen alta? Kai saa surra, vihata, kaivata? Jos puoliso kuolee tai lapsi sairastuu vakavasti, eihän oma elämä siihenkään lopu, mutta kai nyt jonkin aikaa voi ilo olla kadoksissa? Vai onko vain kykenemätön käsittelemään sisäisiä ongelmiaan? Eikö mikään kuolemaa pienempi saisi tuntua missään? Tai ainakaan pidempään kuin viikon.

      • 2007
        2011 kirjoitti:

        Kai saa silti järkyttyä ja tuntea, että matto on repäisty jalkojen alta? Kai saa surra, vihata, kaivata? Jos puoliso kuolee tai lapsi sairastuu vakavasti, eihän oma elämä siihenkään lopu, mutta kai nyt jonkin aikaa voi ilo olla kadoksissa? Vai onko vain kykenemätön käsittelemään sisäisiä ongelmiaan? Eikö mikään kuolemaa pienempi saisi tuntua missään? Tai ainakaan pidempään kuin viikon.

        Miksi pitäisi surra, vihata? Ainakaan pidempää kuin viikon? Mitä negatiivisemmin ajattelee, sitä surkeammaksi tekee nimenomaan oman elämänsä. Lisäksi se vaikuttaa kaikkiin muihin ihmissuhteisiin negatiivisesti. Mitä negatiivisemmin ajattelee pidemmän aikaa vain sitä surkeammaksi tekee oman elämänsä monen läheisen.

        Ajattele sitä, mitä haluat - älä sitä, mitä et halua! Ajatuksilla on valtava voima.

      • tutut
        2007 kirjoitti:

        Miksi pitäisi surra, vihata? Ainakaan pidempää kuin viikon? Mitä negatiivisemmin ajattelee, sitä surkeammaksi tekee nimenomaan oman elämänsä. Lisäksi se vaikuttaa kaikkiin muihin ihmissuhteisiin negatiivisesti. Mitä negatiivisemmin ajattelee pidemmän aikaa vain sitä surkeammaksi tekee oman elämänsä monen läheisen.

        Ajattele sitä, mitä haluat - älä sitä, mitä et halua! Ajatuksilla on valtava voima.

        Tietty ihmistyyppi elää negatiivisyydestä, nauttii et saa esittää marttyyriä. Jos ei olisi petetty olisi jokin muu syy miks on päähän potkittu, työpaikkakiusattu tms....

      • totuutta_etsimässä
        tutut kirjoitti:

        Tietty ihmistyyppi elää negatiivisyydestä, nauttii et saa esittää marttyyriä. Jos ei olisi petetty olisi jokin muu syy miks on päähän potkittu, työpaikkakiusattu tms....

        Aha. Miten tämä liittyy aiheeseen? Jotkut ihmiset ovat kateellisia vaikka petetyille, että nämä saavat huomiota enemmän kuin itse.Se on todellakin paljon sairaampaa, kuin olla maassa pettämisestä. Mene tutkituttamaan pääsi.

        ps. Oletko huomannut, ettei sinulla ole ystäviä? Kateus myrkyttää kaiken.

      • totuutta_etsimässä
        2007 kirjoitti:

        Miksi pitäisi surra, vihata? Ainakaan pidempää kuin viikon? Mitä negatiivisemmin ajattelee, sitä surkeammaksi tekee nimenomaan oman elämänsä. Lisäksi se vaikuttaa kaikkiin muihin ihmissuhteisiin negatiivisesti. Mitä negatiivisemmin ajattelee pidemmän aikaa vain sitä surkeammaksi tekee oman elämänsä monen läheisen.

        Ajattele sitä, mitä haluat - älä sitä, mitä et halua! Ajatuksilla on valtava voima.

        > sitä surkeammaksi tekee oman elämänsä monen läheisen.>

        Sinulla ei ole käsitystä, miten paljon petetyt joutuvat näyttelemään pärjäävänsä hyvin. Petetyt haluavat, etteivät heidän läheisensä kärsisi ja esittävät vahvaa.

        Älä hyvä ihminen vietä aikaasi kenenkään petetyn lähellä. SInusta ei ainakaan ole tueksi. Huh huh...

      • totuutta_etsimässä

        > ei oikeasti johdu puolisosta. Vaan siitä, että on kykenemätön käsittelemään ja selvittämään omia sisäisiä ongelmiaan>

        Pettäjällä on ongelmia, kun hän pettää- Parisuhteessa on ongelmia, kun toisella on ongelmia.

        Kun ihminen on niin syvässä kriisissä, ettei pysty käsittelemään toisen pettämistä, niin hän on siinä tilanteessa. Siihen ei auta hapan arvostelusi tai terävä käskysi. Elä elämääsi miten tahdot, mutta älä tee elämäsi sisältöä muiden arvostelusta. Huomaatko oman kieroutuneisuutesi? Ei ole pakko lukea näitä, jos vituttaa.

      • 2011
        2007 kirjoitti:

        Miksi pitäisi surra, vihata? Ainakaan pidempää kuin viikon? Mitä negatiivisemmin ajattelee, sitä surkeammaksi tekee nimenomaan oman elämänsä. Lisäksi se vaikuttaa kaikkiin muihin ihmissuhteisiin negatiivisesti. Mitä negatiivisemmin ajattelee pidemmän aikaa vain sitä surkeammaksi tekee oman elämänsä monen läheisen.

        Ajattele sitä, mitä haluat - älä sitä, mitä et halua! Ajatuksilla on valtava voima.

        Ei ole pakko surra, jos ei siltä tunnu. Mutta itsestäni tiedän, että jos viikon kuluttua ei tuntuisi enää missään, ei kyllä olisi enää rakkauttakaan. Luottamuksen palautuminen ei onnistu viikossa. Kyllä suru on täysin sallittu tunne, kun on menettänyt jotain. Viha, kun on tullut loukatuksi. Välinpitämättömyys on sairaampaa.

        Tajuan ajatuksen, ettei tunteisiin pidä jäädä vellomaan. Mutta ei niitä kieltääkään pidä vaan tutkiskella, mistä ne tulevat. Ymmärtää, että ne eivät ole koko totuus. Mutta silti. Pettämiseen ja mahdolliseen eroon liittyy niin paljon uusia tilanteita, ettei voi ajatella, että asia olisi nopeaan hoidettu alta pois. Se vain vie aikaa, vaikka suunta olisi kuinka oikea.

      • todeksitoiveeteivätkäy
        2011 kirjoitti:

        Kai saa silti järkyttyä ja tuntea, että matto on repäisty jalkojen alta? Kai saa surra, vihata, kaivata? Jos puoliso kuolee tai lapsi sairastuu vakavasti, eihän oma elämä siihenkään lopu, mutta kai nyt jonkin aikaa voi ilo olla kadoksissa? Vai onko vain kykenemätön käsittelemään sisäisiä ongelmiaan? Eikö mikään kuolemaa pienempi saisi tuntua missään? Tai ainakaan pidempään kuin viikon.

        Toki voi järkyttyä jos matto vetäistään alta! Mutta mikään muu ei auta kuin asetella matto alleen uudelleen. Aina parempi, jos laittaa sen niin tukevasti, ettei sitä enää noin vain repäistäkään alta.

    • jokunimimerkki

      Aika vekkuleita juttuja. Muistakaa, että puolison pettäminen ei ole aikuisten oikeasti maailmanloppu. Teette siitä sellaisen itse.

      • veitsanatsuustani

        Samaa mieltä. Kuoleman ja pettämisen vertailu toisiinsa on mun mielestä outoa. Täysin eri tilanne. Joka väittää, että puolison pettäminen tai avioero on pahempaa kuin kuolema, ei tiedä elämästä mitään.
        Vanha totuushan on myös ettei ne värkit käyttämällä kulu.

      • totuutta_etsimässä

        Voitte olla mitä mieltä tahansa. Se ei poista kuitenkaan sitä seikkaa, että petetyt tuntevat siten. Sen valossa, olet tuskin koskaan mitään vastaavaa kokenut. Ja kateellinen tästä?

      • veitsanatsuustani
        totuutta_etsimässä kirjoitti:

        Voitte olla mitä mieltä tahansa. Se ei poista kuitenkaan sitä seikkaa, että petetyt tuntevat siten. Sen valossa, olet tuskin koskaan mitään vastaavaa kokenut. Ja kateellinen tästä?

        Mistä kateellinen? Mies petti ja ero tuli. Ei läheskään tuntunut niin pahalta kuin läheisen yllättävä kuolema.

      • totuutta_etsimässä
        veitsanatsuustani kirjoitti:

        Mistä kateellinen? Mies petti ja ero tuli. Ei läheskään tuntunut niin pahalta kuin läheisen yllättävä kuolema.

        Tällä palstalla ei käsitellä ystävien kuolemaa, vaan pettämistä. Se ettei erosi ei ole merkinnyt sinulle suuriakaan, ei ota muiden tuskaa pois.

      • ghjkjg

        Lisään vielä kommenttina seuraavaa. Se, ettei merkinnyt ero suuriakaan, kertoo vain siitä, että rakkaus oli jo loppu. Kaikilla ei vain ole niin, että ero on kuin vanhan maitopurkin heittäminen roskiin ja uuden osto. Vaikka oma ero oli se unelmien täyttymys ja paanalle lähtö, niin se on vain jonkun kokemus. Tuntuu vain siltä, että enemmän on niitä vaikeita eroja, joissa tulee satutetuksi ja sen jälkeiset suhteetkin menee huuman jälkeen piloille.

    • revisiitä

      ei kulu värkit,mut vaimon maksama auto kuluu

    • nöyryytetty

      Elin arkea oli koulutettu hyvin toimeentuleva puoliso, talo, toivotut lapset, hyvä oma työpaikka, ihania lomamatkoja. Sitten paljastui kokonainen kaksoiselämä puolisolta. Puolisolla oli reissutyö ja sen turvin hän irtautui inhoamastaan lapsiperhearjesta. Työ tarjosi loistavan kulissin kaksoiselämään. Hän jätti arjen pyörittämisen vastuulleni ja lapset. Kotona kävi loppuaikoina enää pyykit pesettämässä ja kääntymässä. Hän tuhlasi yhteisiin eläkepäiviin ja lasten ajokortteihin opiskeluun tarkoitetut sijoitetut rahat pelihimoonsa ja salasuhteisiin. Tilanne paljastui puolison hakiessa eroa. Kertarysäyksenä sain tietää ettei kiltin näköinen ja oloinen puolisoni ollut mitään mitä esitti olevansa, hän tuhlasi nimissään olleen mittavan omaisuuden salaa, hän hylkäsi lapsensa erossa, hän kieltäytyy elatusmaksuista, hän on yrittänyt kaikin tavoin saada erossa osittettavaksi menevän jäljelle jääneen omaisuuden nimiinsä ja minut lasten kanssa puille paljaille.

      Olen keskittynyt lapsiin, työhön, arkeen, kuntoiluun. Vain sitkeästi arkea jatkamalla olen selvinnyt. Luottamus toisiin ihmisiin on vielä koetuksella, vastakkainen sukupuoli ei kiinnosta ja en pysty vielä ketään tapailemaan. Ymmärrän ettei kumppanini välitä enää minusta, mutta en käsitä miksei hän välitä omista lapsistakaan. Tuntuu, että olen painajaisunessa joka ei lopu...

      • 2007

        Kun puolisosi inhoaa lapsiperhearkea, siksi hän ei välitä lapsistaan. Toisaalta noin on hyväkin. Vielä pahempi olisi, jos ei välittäisi, mutta siitä huolimatta haluaisi riidellä lasten asumisesta ja kaikista heihin liittyvistä asioista. Vie sinä elatusmaksuasia oikeuteen. Mies tuskin tulee järkiinsä.

      • totuutta_etsimässä

        Tiedän miltä tuo tuntuu. Tiedän miltä tuntuu herätä joka aamu painajaiseen. Tiedän miltä tuntuu, kun huutaa mielessään olematon ihmistä "tule hyvä jumala ottamaan minut tästä tilanteesta pois". Tiedän miltä tuntuu, kun ei voi edes ymmärtää sitä miten pahasti toinen on pettänyt.

      • kts.peiliin
        totuutta_etsimässä kirjoitti:

        Tiedän miltä tuo tuntuu. Tiedän miltä tuntuu herätä joka aamu painajaiseen. Tiedän miltä tuntuu, kun huutaa mielessään olematon ihmistä "tule hyvä jumala ottamaan minut tästä tilanteesta pois". Tiedän miltä tuntuu, kun ei voi edes ymmärtää sitä miten pahasti toinen on pettänyt.

        totthan toki ALUSSA tuntuu tuolta mutta siitä ei pitäisi nauttia niin paljon että siitä tulee elämäntapa

      • totuutta_etsimässä
        kts.peiliin kirjoitti:

        totthan toki ALUSSA tuntuu tuolta mutta siitä ei pitäisi nauttia niin paljon että siitä tulee elämäntapa

        Heipä hei vaan itsellesi. Mitäpä jos menisit katsomaan itseäsi sinne peiliin ja miettisit mikä saa sinut hyökkäämään petettyjä kohtaan. Sinulla on todella kummallisia ajatuksia..
        Joku juttu sinua nyt viiraa. Ei todellakaan mitään järkeä hyökätä täysin tuntemattomia ihmisiä haukkumaan.

      • kerääinkkarit
        totuutta_etsimässä kirjoitti:

        Heipä hei vaan itsellesi. Mitäpä jos menisit katsomaan itseäsi sinne peiliin ja miettisit mikä saa sinut hyökkäämään petettyjä kohtaan. Sinulla on todella kummallisia ajatuksia..
        Joku juttu sinua nyt viiraa. Ei todellakaan mitään järkeä hyökätä täysin tuntemattomia ihmisiä haukkumaan.

        hei, niin miksi sinä hyökkäät?

      • naisnäkökulma
        kts.peiliin kirjoitti:

        totthan toki ALUSSA tuntuu tuolta mutta siitä ei pitäisi nauttia niin paljon että siitä tulee elämäntapa

        "mutta siitä ei pitäisi nauttia niin paljon että siitä tulee elämäntapa"
        Juurikin näin.
        Yleensä huumorintaju auttaa kaikessa, myös puolison uskottomuudessa ja muissakin "shit happens" -tilanteissa.

      • pompom_
        totuutta_etsimässä kirjoitti:

        Tiedän miltä tuo tuntuu. Tiedän miltä tuntuu herätä joka aamu painajaiseen. Tiedän miltä tuntuu, kun huutaa mielessään olematon ihmistä "tule hyvä jumala ottamaan minut tästä tilanteesta pois". Tiedän miltä tuntuu, kun ei voi edes ymmärtää sitä miten pahasti toinen on pettänyt.

        Jos puoliso pettää, niin sitten pettää. Ei sille voi mitään, eikä olisi etukäteen voinut, eikä ainakaan estää. Etenkin oman itsensä vuoksi on hyvä yrittää ymmärtää uskotonta puolisoa, asettua hänen asemaansa. Miettiä missä tilanteessa itse voisi olla uskoton. Mitä silloin odottaisi kumppaniltaan.

        Ennen kaikkea pitäisi muistaa, että puolison uskottomuuden vuoksi mahdolliset "painajaiset" ovat vain sarja omia ajatuksia ja tunteita. Ne eivät ole oikeasti totta. Ainoastaan se on totta, että ne häiritsevät omaa elämää, joka on omien ajatusten/tunteiden vuoksi sekaisin. Siksi pitää kaikin keinoin pyrkiä omaan tasapainoon, rauhaan.

      • totuutta_etsimässä
        pompom_ kirjoitti:

        Jos puoliso pettää, niin sitten pettää. Ei sille voi mitään, eikä olisi etukäteen voinut, eikä ainakaan estää. Etenkin oman itsensä vuoksi on hyvä yrittää ymmärtää uskotonta puolisoa, asettua hänen asemaansa. Miettiä missä tilanteessa itse voisi olla uskoton. Mitä silloin odottaisi kumppaniltaan.

        Ennen kaikkea pitäisi muistaa, että puolison uskottomuuden vuoksi mahdolliset "painajaiset" ovat vain sarja omia ajatuksia ja tunteita. Ne eivät ole oikeasti totta. Ainoastaan se on totta, että ne häiritsevät omaa elämää, joka on omien ajatusten/tunteiden vuoksi sekaisin. Siksi pitää kaikin keinoin pyrkiä omaan tasapainoon, rauhaan.

        Hei haloo. Maa kutsuu pompomia.

        Jos joku kirjoittaa palstalle ihan puuta heinää, niin häntä voi nimittään palstan pelleksi. MUTTA HUOM!

        Leiki missä muualla tahansa, mutta älä tule pelleilemään tälle palstalle. Täällä on oikeasti ihmisiä, joita on satutettu henkisesti hyvin vakavasti.Sinun on syytä ymmärtää, että kirjoituksesi voi ajaa herkän ihmisen pahimmassa tapauksessa itsemurhaan.

      • pompom_
        totuutta_etsimässä kirjoitti:

        Hei haloo. Maa kutsuu pompomia.

        Jos joku kirjoittaa palstalle ihan puuta heinää, niin häntä voi nimittään palstan pelleksi. MUTTA HUOM!

        Leiki missä muualla tahansa, mutta älä tule pelleilemään tälle palstalle. Täällä on oikeasti ihmisiä, joita on satutettu henkisesti hyvin vakavasti.Sinun on syytä ymmärtää, että kirjoituksesi voi ajaa herkän ihmisen pahimmassa tapauksessa itsemurhaan.

        Kannustan tuossa edellä ihmistä rauhaan ja tasapainoon. Jos se on sinun mielestä kannustamista itsemurhaan, niin sinun olisi syytä tarkistaa omia käsityksiäsi - eikä pelleillä vakavalla asialla.

        Totuus on, ettei ihminen koskaan ikinä pääse yli vaikeuksistaan, ongelmistaan ja kriiseistään syyttämällä tunteistaan itseään, tai toisia ihmisiä. Toisen tukemista esim. erotuskassa ei ole vakuuttaa hänelle vihan ja epätoivon tunteiden olevan oikeutettuja, oikein. Toista voi tukea ja kannustaa, rauhaan ja tasapainoon, kuten jo sanoin, sekä sokerina pohjalla; rakkauteen.

      • totuutta_etsimässä
        pompom_ kirjoitti:

        Kannustan tuossa edellä ihmistä rauhaan ja tasapainoon. Jos se on sinun mielestä kannustamista itsemurhaan, niin sinun olisi syytä tarkistaa omia käsityksiäsi - eikä pelleillä vakavalla asialla.

        Totuus on, ettei ihminen koskaan ikinä pääse yli vaikeuksistaan, ongelmistaan ja kriiseistään syyttämällä tunteistaan itseään, tai toisia ihmisiä. Toisen tukemista esim. erotuskassa ei ole vakuuttaa hänelle vihan ja epätoivon tunteiden olevan oikeutettuja, oikein. Toista voi tukea ja kannustaa, rauhaan ja tasapainoon, kuten jo sanoin, sekä sokerina pohjalla; rakkauteen.

        Ihan totta Poppom. Tässä aloituksessa ei kysytty ohjeitasi. Kyllä ihmiset tietää mikä on hyväksi. Teet petetyistä tyhmiä ja yksinkertaisia. Annat ohjeita, jotka loukkaavat syvästi petettyä. Jopa pahemmin, kuin petetyksi joutuminen, sillä lisäät taakkaa.

      • totuutta_etsimässä
        pompom_ kirjoitti:

        Kannustan tuossa edellä ihmistä rauhaan ja tasapainoon. Jos se on sinun mielestä kannustamista itsemurhaan, niin sinun olisi syytä tarkistaa omia käsityksiäsi - eikä pelleillä vakavalla asialla.

        Totuus on, ettei ihminen koskaan ikinä pääse yli vaikeuksistaan, ongelmistaan ja kriiseistään syyttämällä tunteistaan itseään, tai toisia ihmisiä. Toisen tukemista esim. erotuskassa ei ole vakuuttaa hänelle vihan ja epätoivon tunteiden olevan oikeutettuja, oikein. Toista voi tukea ja kannustaa, rauhaan ja tasapainoon, kuten jo sanoin, sekä sokerina pohjalla; rakkauteen.

        >Toisen tukemista esim. erotuskassa ei ole vakuuttaa hänelle vihan ja epätoivon tunteiden olevan oikeutettuja, oikein. Toista voi tukea ja kannustaa, rauhaan ja tasapainoon, kuten jo sanoin, sekä sokerina pohjalla; rakkauteen>

        Ei sinusta ole ainakaan terapeutiksi. Likaisista ei muka saisi puhua. Ja omalle tyylillesi uskollisena kieltäisit "rumien" puhumisen ja vaatisit henkisesti raiskatulta rakkautta, jota toinen ei osoittanut puupennin vertaa. Sanonpa vaan, että ihan sontaa. Asiasta pitää puhua niin paljon ja pitkään, että se on kaluttu niin paljaaksi, ettei se nouse enää koskaan satuttamaan.

      • se_totuus
        totuutta_etsimässä kirjoitti:

        >Toisen tukemista esim. erotuskassa ei ole vakuuttaa hänelle vihan ja epätoivon tunteiden olevan oikeutettuja, oikein. Toista voi tukea ja kannustaa, rauhaan ja tasapainoon, kuten jo sanoin, sekä sokerina pohjalla; rakkauteen>

        Ei sinusta ole ainakaan terapeutiksi. Likaisista ei muka saisi puhua. Ja omalle tyylillesi uskollisena kieltäisit "rumien" puhumisen ja vaatisit henkisesti raiskatulta rakkautta, jota toinen ei osoittanut puupennin vertaa. Sanonpa vaan, että ihan sontaa. Asiasta pitää puhua niin paljon ja pitkään, että se on kaluttu niin paljaaksi, ettei se nouse enää koskaan satuttamaan.

        totuutta etsimässä, tarkista omat mielipiteesi ja lue mitä olet kirjoittanut kyllä pompom on aivan oikeassa

      • totuutta_etsimässä

        Minä puolestani pyydän sinua miettimään tarkkaan vaikuttimia ja miksi olet täällä. Elämänhallinnalla ja myönteisyydellä on paikkansa, mutta miksi joku keksii petetyistä temmellyskentän kutsumuksensa harjoittamiseen? Epäilyttävää minusta, koska petetyt ovat usein hyvin heikoilla henkisesti. Ei ollenkaan ennen näkemätöntä, että heikkoja käytetään hyväksi tavoi jos toisin. Ihminen osaa olla muutenkin raaka, kuin pettämällä, Siinä olet oikeassa.

      • totuutta_etsimässä

        Huomaatko muuten itse, miten vähän me petetyt käymme keskustelua toistemme kanssa? Aina kun aloitamme, pyrähtää jostakin maailmanparantajia tai rakastajattaria peittämään äänemme. Tässäkin aloituksessa keskustelua johtaa joku ”rakkauden lähettiläs”.

      • haloohelsinkijasuomi
        totuutta_etsimässä kirjoitti:

        Ihan totta Poppom. Tässä aloituksessa ei kysytty ohjeitasi. Kyllä ihmiset tietää mikä on hyväksi. Teet petetyistä tyhmiä ja yksinkertaisia. Annat ohjeita, jotka loukkaavat syvästi petettyä. Jopa pahemmin, kuin petetyksi joutuminen, sillä lisäät taakkaa.

        Mikä siinä onkaan, ettei hyviä ohjeita saisi antaa? Niitähän pompom antoi. Sen sijaan sinä haluat jakaa mahdollisimman kurjia kokemuksia, pahaa oloa, negatiivisuutta, ankeutta, kurjuutta ym. Haloo hei. Jotain rajaa.

    • älkää.vähätelkö

      Älkää vähätelkö toisten kärsimyksiä. Ihmiset kokevat asioita eri tavalla. Tunteiden voimakkuus vaihtelee. On myös eri asia päättää vuosikymmeniä kestänyt liitto tai vuoden pituinen suhde. Petoksia on erilaisia ja ne paljastuvat eri tavoin.
      Empatiakyky ja toisten tunteiden kunnioittaminen ei olisi pahitteeksi kenellekään. Lyödyn lyöminen, toisen kokemuksen mitätöinti tai petetyn ja surevan syyllistäminen ei ole mielestäni hyväksyttävää.

      • cecilialia

        Aivan samaa mieltä. Minä ihmettelen myös ihmisiä jotka luulevat oikeudekseen petteyn/ jätetyn pilkkaamisen, vähättely ja mitätöinnin. Aivankuin tuolla ihmisellä ei olisi oikeutta surra, kaivata ja olla pettynyt.
        Täällä kirjoittelevat ihmiset eivät todellakaan voi millään tavalla tietää jonkun toisen kirjoittajan/petetyn elämästä niin paljoa että heillä olisi oliekus tuomita. Jokaisen ihmisen elämä on erinlainen koska me ihmiset olemme erinlaisia. Jotkut joutuu kokemaan todella kovia asioita eikä ole rrakentavaa eikä vertaistukea tuomita ketään heidän kokemistaan tunteista.

      • naisnäkökulma

        Ihmiset tosiaan kokevat asioita eri tavalla, todentotta. Silti loppupeleissä on aina kysymys siitä, miten paljon ihminen antaa omille ajatuksilleen ja tunteilleen valtaa, antaa niiden hallita ja määrätä elämänsä suunnan. Ihminen pystyy itse vaikuttamaan todella paljon ajatuksiinsa, omaan elämäänsä ylipäänsä. Ellei pysty, jos hän hautoo esim. itsemurhaa, hän tarvitsee kiireesti apua. Mutta parhain apukaan ei auta, ellei ihminen itse ymmärrä auttaa itseään.

      • pompom_
        cecilialia kirjoitti:

        Aivan samaa mieltä. Minä ihmettelen myös ihmisiä jotka luulevat oikeudekseen petteyn/ jätetyn pilkkaamisen, vähättely ja mitätöinnin. Aivankuin tuolla ihmisellä ei olisi oikeutta surra, kaivata ja olla pettynyt.
        Täällä kirjoittelevat ihmiset eivät todellakaan voi millään tavalla tietää jonkun toisen kirjoittajan/petetyn elämästä niin paljoa että heillä olisi oliekus tuomita. Jokaisen ihmisen elämä on erinlainen koska me ihmiset olemme erinlaisia. Jotkut joutuu kokemaan todella kovia asioita eikä ole rrakentavaa eikä vertaistukea tuomita ketään heidän kokemistaan tunteista.

        Toki ihminen voi surra, kaivata ja olla pettynyt. Muttei näille mustille tunteille kannata omistaa elämäänsä, vai mitä? En sanoisi, että yksikään täällä mitätöi tai tuomitsee toisten tunteita. Kunhan varoittavat, ettei kannata jäädä rypemään tunteisiinsa, uhriutuen.

      • TunteilleElämäkö
        pompom_ kirjoitti:

        Toki ihminen voi surra, kaivata ja olla pettynyt. Muttei näille mustille tunteille kannata omistaa elämäänsä, vai mitä? En sanoisi, että yksikään täällä mitätöi tai tuomitsee toisten tunteita. Kunhan varoittavat, ettei kannata jäädä rypemään tunteisiinsa, uhriutuen.

        "tunteille ei kannata omistaa elämäänsä" kirjoittavat pettäjät ja kakkoset, jotka antavat tunteilleen elämän salasuhderiemuissa. Ei kannattaisi heidänkään jäädä rypemään tunteissaan salasuhteeseen, joka on sitä vahingollisempi, mitä kauemmin se kestää.

      • jokunimimerkki
        TunteilleElämäkö kirjoitti:

        "tunteille ei kannata omistaa elämäänsä" kirjoittavat pettäjät ja kakkoset, jotka antavat tunteilleen elämän salasuhderiemuissa. Ei kannattaisi heidänkään jäädä rypemään tunteissaan salasuhteeseen, joka on sitä vahingollisempi, mitä kauemmin se kestää.

        Edellinen kirjoittaja tarkoitti varmaankin, ettei negatiivisille tunteille kannata omistaa elämäänsä. Salasuhteessa on myös niin, ettei salapari koe suhdettaan negatiiviseksi, eikä tunteitaan. Heille se ei ole vahingollinen. Itse olen eronnut ex-miehestäni - voin vakuuttaa että erosin siksi, koska ex-mies oli minulle vahingollinen.

      • jokunimimerkki
        TunteilleElämäkö kirjoitti:

        "tunteille ei kannata omistaa elämäänsä" kirjoittavat pettäjät ja kakkoset, jotka antavat tunteilleen elämän salasuhderiemuissa. Ei kannattaisi heidänkään jäädä rypemään tunteissaan salasuhteeseen, joka on sitä vahingollisempi, mitä kauemmin se kestää.

        Niin vielä. Itse voi ja pitääkin erota itselle vahingollisesta suhteesta. Mutta ketään toista on turha kehottaa eroamaan suhteesta, josta hän ei halua erota.

      • totuutta_etsimässä
        jokunimimerkki kirjoitti:

        Edellinen kirjoittaja tarkoitti varmaankin, ettei negatiivisille tunteille kannata omistaa elämäänsä. Salasuhteessa on myös niin, ettei salapari koe suhdettaan negatiiviseksi, eikä tunteitaan. Heille se ei ole vahingollinen. Itse olen eronnut ex-miehestäni - voin vakuuttaa että erosin siksi, koska ex-mies oli minulle vahingollinen.

        Kyllä se on heillekin vahingollinen. Uskottomuus kovettaa ihmisen. Joutuessaan itse petetyksi, voi kriisin käsittely koitua kohtalokkaaksi.

      • abloylukko
        totuutta_etsimässä kirjoitti:

        Kyllä se on heillekin vahingollinen. Uskottomuus kovettaa ihmisen. Joutuessaan itse petetyksi, voi kriisin käsittely koitua kohtalokkaaksi.

        Uskottomuutta on monenlaista. Kuten parisuhteitakin. Myös parisuhde voi kovettaa ihmisen. Riippuu aina ihmisestä. Mikään ei ole kohtalokasta, jos vain tietää mitä haluaa ja mitä ei halua.

      • totuutta_etsimässä
        abloylukko kirjoitti:

        Uskottomuutta on monenlaista. Kuten parisuhteitakin. Myös parisuhde voi kovettaa ihmisen. Riippuu aina ihmisestä. Mikään ei ole kohtalokasta, jos vain tietää mitä haluaa ja mitä ei halua.

        Selittelet abloylukko kaiken itsellesi parhain päin. Jos petät ja jos menet toisen parisuhteen väliin teet väärin. Pettämällä eri parisuhdetta pehmennetä, se on varmaa.

      • Niinmistäjohtuu
        naisnäkökulma kirjoitti:

        Ihmiset tosiaan kokevat asioita eri tavalla, todentotta. Silti loppupeleissä on aina kysymys siitä, miten paljon ihminen antaa omille ajatuksilleen ja tunteilleen valtaa, antaa niiden hallita ja määrätä elämänsä suunnan. Ihminen pystyy itse vaikuttamaan todella paljon ajatuksiinsa, omaan elämäänsä ylipäänsä. Ellei pysty, jos hän hautoo esim. itsemurhaa, hän tarvitsee kiireesti apua. Mutta parhain apukaan ei auta, ellei ihminen itse ymmärrä auttaa itseään.

        Ihmeellistä tuo petetyn tunteiden tuomitseminen. Mistähän se johtuu.

      • lifemustgoon
        abloylukko kirjoitti:

        Uskottomuutta on monenlaista. Kuten parisuhteitakin. Myös parisuhde voi kovettaa ihmisen. Riippuu aina ihmisestä. Mikään ei ole kohtalokasta, jos vain tietää mitä haluaa ja mitä ei halua.

        Niin, tuo on totta "Mikään ei ole kohtalokasta, jos vain tietää mitä haluaa ja mitä ei halua." Usein kyllä vain tiedetään miten halutaan muuttaa puolisoa. Sitten petytään, kun se ei onnistu.

    • mittatulitäyteen

      Kehoitan googlaamaan henkisen trauman.

      Kun ihminen ilman omaa syytään kohtaa kriisin, kriisin perään niin joskus tulee se piste sinne iin päälle.
      Kun lapsi syntyy sairaana, sairaus kuluttaa parisuhdetta niin että siitä tulee ero. Siitä selvinneenä. Hyvässä työpaikassa etenevä ihminen saa oman ja lapsensa elämän järjestykseen, Kaikki hyvin.
      Kuluu muutama vuosi ihan kivasti elämä raiteillaan,
      Sitten tapaa uuden rakkauden joka tuntuu paremmalta kuin mikään muu asia maailmassa. Tämän ihmisen vannotaan rakkautta ja halua lelää yhdessä aina.
      No eihän kaikki olisi täydellistä jos ei mitään sattuisi joten seuraavana vuorossa auto-onnttomuus joka johti pitkiin sairaslomiin leikkauksiin, Invalidisointiin,, UUsi puoliso seisoo kuitenkin tukena, ei mitään hätää.
      Kuinka ollakaan pitkät sairalomat on rekisteröity työpaikalla. Jonne ei enää haluta häntä taksin. Työt hoituu ilman vammaantunutta ihmistä Tilanne päättyy räikeään työpaikkakiusaamiseen. Onneksi ammattiliitto tuki, muutaman terapia käynnin jälkeen valmis jatkaan elämää, oma rakas vierellä, Kaikki hyvin,
      KUin kohtalo ivaisi ihmistä kun ei vieläkään murtunut. No lisää leikkauksia. Rakas alko kyllästyyn jatkuviin sairaalajaksoihin. Eikä fyysisesti heikon puolison sairas lapsikaan kiinnosta enää yhtään. Puolison ollessa sairaalassa vietti aikaa omien kamujensa kanssa viihteellä. Eikä aikaakaan kun sieltä löyty toinen.
      Käryttyään katui rukoili anteeksi ja sai anteeksi, koska sairaana syytti itseään puolison petollisuudesta.
      Jonkin aikaa kaikki hyvin. Sitten sama petoskumppani ilmoitti suhteen jatkuvan. Ilkeilyä, manipuloinita, valheita.Itsetunnon tuhoutuminen, ERO jota ei olisi koskaan halunnut kokea.
      Sitten tuli seinä vastaan mutta kauanhan se juntti kestikin ennnekuin murtui.

      Selviytyminen ja eteenpäin pääseminen kestää Kuluu vuosia ennenkuin ihminen löytää itsensä uudestaan. MIelen syvyyksiin on jäänyt muistiraita joka kytee se tulee esille heti jos jokin asia, tapahtuma saa sen aktivoituun.

      Kaiken tuon jälkeen ei ole ihme että suojamuuri ympärillä on niin korkea että sitä ei ylitä kukaan, niin syvä että ail ei kukaan pääse, niin leveä ja pyöreä että ympäri ei tulla.

      Kyse ei ole katkeruudesta vaan siitä, että mitta tuli täyteen,


      kuluttaa

      • takkityhjä

        Niinkauan kun on rakas vierellä ja luottamus on sata ja nolla niin kaikista asioista selviää. Mutta kun juuri se henkilö jonka kanssa on vihkivalassa vannonut/luvannut rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä pettää, niin silloin murenee maailma. Omalla kohdallani näin kyllä oman osuuteni vaikeuksiin liitossmme ja sen vuoksi juuri annoin anteeks, suostuin jokaiseen puolisoni vaatmukseen koska rakastin ja halusin antaa meille mahdollisuuden. mutta kun elämä muuttui valheeksi, taloudelliseksi hyväksikäytösi, manipuloinniksi itsetuntoni murskaamiseksi koska hänen mukaansa syy oli minun että petti, hällä oli minun takia "naksahtanut päässä".

      • pompom_

        Kirjoituksestasi "mittatulitäyteen" sain sellaisen kuvan, että mittasi oli oikeasti ylittynyt jo kauan ennen eroa. Jos oikein arvaan, niin pelkosi avioerosta (jota et olisi koskaan halunnut kokea) teki kepposen. Venytit pinnaasi aivan liikaa.

      • ratti.itsellä
        pompom_ kirjoitti:

        Kirjoituksestasi "mittatulitäyteen" sain sellaisen kuvan, että mittasi oli oikeasti ylittynyt jo kauan ennen eroa. Jos oikein arvaan, niin pelkosi avioerosta (jota et olisi koskaan halunnut kokea) teki kepposen. Venytit pinnaasi aivan liikaa.

        olen samaa mieltä ja niin voi myös lukea rivien välistä.mutta silti kyllä elämä kantaa ja eiköhän elämä jo ole opettanut että itse on oman elämänsä ajuri.ei kannata uskoa elämää toisten käsiin.ohjat itsellä ja sivupeilit paikalleen.pahinta mitä voi itselleen tehdä on menettää usko rakkauteen ja omaan voimaan sekä unohtaa mitä ITSE elämältä haluaa.
        kaikella kunnioituksella kuitenkin...kärjistettyä tekstiä...luulen

      • jokunimimerkki
        takkityhjä kirjoitti:

        Niinkauan kun on rakas vierellä ja luottamus on sata ja nolla niin kaikista asioista selviää. Mutta kun juuri se henkilö jonka kanssa on vihkivalassa vannonut/luvannut rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä pettää, niin silloin murenee maailma. Omalla kohdallani näin kyllä oman osuuteni vaikeuksiin liitossmme ja sen vuoksi juuri annoin anteeks, suostuin jokaiseen puolisoni vaatmukseen koska rakastin ja halusin antaa meille mahdollisuuden. mutta kun elämä muuttui valheeksi, taloudelliseksi hyväksikäytösi, manipuloinniksi itsetuntoni murskaamiseksi koska hänen mukaansa syy oli minun että petti, hällä oli minun takia "naksahtanut päässä".

        Vihkivalassa kysytään " Tahdotko rakastaa häntä niin myötä- kuin vastoin käymisessäkin" . Joskus vain loppuu sekä rakkaus että tahto rakastaa. Minullekin on käynyt niin. Vaikea paikka.

      • totuutta_etsimässä
        takkityhjä kirjoitti:

        Niinkauan kun on rakas vierellä ja luottamus on sata ja nolla niin kaikista asioista selviää. Mutta kun juuri se henkilö jonka kanssa on vihkivalassa vannonut/luvannut rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä pettää, niin silloin murenee maailma. Omalla kohdallani näin kyllä oman osuuteni vaikeuksiin liitossmme ja sen vuoksi juuri annoin anteeks, suostuin jokaiseen puolisoni vaatmukseen koska rakastin ja halusin antaa meille mahdollisuuden. mutta kun elämä muuttui valheeksi, taloudelliseksi hyväksikäytösi, manipuloinniksi itsetuntoni murskaamiseksi koska hänen mukaansa syy oli minun että petti, hällä oli minun takia "naksahtanut päässä".

        Surullinen tarina siitä, miten hajottavaa pettäminen on, kun sen kokee elämänsä heikoimmalla hetkellä. On hirvittävän traumaattista kokea (välinpitämättömyys)pahuus lähimmän ihmisen kautta. Ehkä tarkoitus ei ollut niin paha kuin teko, mutta teko osoittautuu silti julmaksi. Aikuisen ihmisen tulisi suojella lähintään. On kuitenkin koettua, että osa ihmisistä käyttäytyy raukkamaisesti silloin, kun heidän täytyisi toimia toisin

      • mittatulitäyteen

        OLemme jokainen erinlaisia. Meillä jokaisella on raja jonka saavutettua ei ole paluuta entiseen. Monista psyykkistä stressiä aiheuttavista asioista selviää kun on rinnalla ihminen johon voi luottaa mutta kun luotto menee niin se menee totaalisesti ja kaikkeen.
        Joku murtuu siitä, että aikuisen lapsen asunnossa on vesivahinko. Minun murtumiseen tarvittiin trauma trauman perään ja viiminen niitti oli puolison petos joka toistui.

        Meidän fyysinen sietokykykin poikkeaa paljon. ruusun piikki aiheuttaa toiselle naarmun mutta toiselle märkivän haavan joka johtaa verenmyrkytykseen Minä kuulun tuossakin viimeisempään. En ole koskaan auto-onnettomuudesta ja useista leikkauksista huolimatta ollut koskaan niin huonossa kunnossa kuin eron jälkeen.
        Fyysiset vammat kuitenkin paranee mutta henkiset eivät parane koskaan.

      • abloylukko
        totuutta_etsimässä kirjoitti:

        Surullinen tarina siitä, miten hajottavaa pettäminen on, kun sen kokee elämänsä heikoimmalla hetkellä. On hirvittävän traumaattista kokea (välinpitämättömyys)pahuus lähimmän ihmisen kautta. Ehkä tarkoitus ei ollut niin paha kuin teko, mutta teko osoittautuu silti julmaksi. Aikuisen ihmisen tulisi suojella lähintään. On kuitenkin koettua, että osa ihmisistä käyttäytyy raukkamaisesti silloin, kun heidän täytyisi toimia toisin

        Kirjoitat: "Aikuisen ihmisen tulisi suojella lähintään." Ehkä niinkin, jos tämä aikuinen ihminen ITSE pitää puolisoaan lähimpänään. Jos sen sijaan ei pidä, on parisuhde etääntynyt. Todellisuus ei enää vastaa toisen kuvitelmia.

        Tuosta lainatusta lauseestasi tuli mieleen suojattomuuden tunnelukko: "Saatat valita kumppanin joka auttaa ja suojelee sinua tai odotat että kumppanisi on peloton ja vahva - kyvykäs suojelemaan sinua vaaroilta."

      • abloylukko
        jokunimimerkki kirjoitti:

        Vihkivalassa kysytään " Tahdotko rakastaa häntä niin myötä- kuin vastoin käymisessäkin" . Joskus vain loppuu sekä rakkaus että tahto rakastaa. Minullekin on käynyt niin. Vaikea paikka.

        Vaikea paikka joo, mutta joskus täysin välttämätön. Rakkaus ja tahto rakastaa ei noin vain lopu. Kyllä siihen on kumppanillakin jotain tai etenkin osuutta. Ei avioliitollakaan ole takuuta. Rakkaudessa, tai ainakaan avioliitossa ei ole mitään järkeä, jos se on kovin yksipuolinen.

      • totuutta_etsimässä
        abloylukko kirjoitti:

        Kirjoitat: "Aikuisen ihmisen tulisi suojella lähintään." Ehkä niinkin, jos tämä aikuinen ihminen ITSE pitää puolisoaan lähimpänään. Jos sen sijaan ei pidä, on parisuhde etääntynyt. Todellisuus ei enää vastaa toisen kuvitelmia.

        Tuosta lainatusta lauseestasi tuli mieleen suojattomuuden tunnelukko: "Saatat valita kumppanin joka auttaa ja suojelee sinua tai odotat että kumppanisi on peloton ja vahva - kyvykäs suojelemaan sinua vaaroilta."

        Millaisen koukeron takaa oikein ajatteletkaan välittämistä! Ei toimi todellisessa elämässä. Ei avio ja parisuhde ole peli, jossa pohditaan tulevaisuuteen mahtaako toinen välittää vähemmän silloin kun itse on heikoilla. Aikuinen ihminen tukee rakkaitaan nähdessään heidän ahdingon, vaikka joutuisivat tinkimään salarakkauksistan, jos niitä on. Petturit eivät kuitenkaan tingi mistään omastaan. Petturiluonteet ovat itsekkäitä, heti minulle kaikki tyyliin eläviä, jotka hylkäävät itselleen hyödyttömät.

        En puolustele raiskaajia, enkä lasten kiduttajia. En puolustele pettäjiä ja pyydä heille anteeksiantoa ja ymmärrystä. Haluan oikeutta väärin kohdelluille ja hakea tietoa petollisuuden ja julmuuden ilmentymisestä pettämisessä, joka ohitetaan liian kevyesti ja jopa hyväksytään.

        Haluan myös löytää vastauksia ilmiöön, miksi osa naisista hyökkää petettyjä syyttämään. Miksi osa on löytänyt itselleen asiasta sopivan kohteen, kuin kristinuskon levittäjä, petettyjen anteeksiantoa vaatimaan?! Tai kuin elämänhallinan myyjät ismejään levittämään. Mitä he tästä hyötyvät? Ja kysytäänpä vielä suoraan, mitä hyötyä haet itsellesi?

      • mittatulitäyteen
        totuutta_etsimässä kirjoitti:

        Millaisen koukeron takaa oikein ajatteletkaan välittämistä! Ei toimi todellisessa elämässä. Ei avio ja parisuhde ole peli, jossa pohditaan tulevaisuuteen mahtaako toinen välittää vähemmän silloin kun itse on heikoilla. Aikuinen ihminen tukee rakkaitaan nähdessään heidän ahdingon, vaikka joutuisivat tinkimään salarakkauksistan, jos niitä on. Petturit eivät kuitenkaan tingi mistään omastaan. Petturiluonteet ovat itsekkäitä, heti minulle kaikki tyyliin eläviä, jotka hylkäävät itselleen hyödyttömät.

        En puolustele raiskaajia, enkä lasten kiduttajia. En puolustele pettäjiä ja pyydä heille anteeksiantoa ja ymmärrystä. Haluan oikeutta väärin kohdelluille ja hakea tietoa petollisuuden ja julmuuden ilmentymisestä pettämisessä, joka ohitetaan liian kevyesti ja jopa hyväksytään.

        Haluan myös löytää vastauksia ilmiöön, miksi osa naisista hyökkää petettyjä syyttämään. Miksi osa on löytänyt itselleen asiasta sopivan kohteen, kuin kristinuskon levittäjä, petettyjen anteeksiantoa vaatimaan?! Tai kuin elämänhallinan myyjät ismejään levittämään. Mitä he tästä hyötyvät? Ja kysytäänpä vielä suoraan, mitä hyötyä haet itsellesi?

        Vastaus mietteisiisi "totuutta_etsimässä on että ne petoskumppanit eivät halua tietää kuinka pahaa jälkeä ovat petturin kanssa saaneet aikaan. Siitä johtuu hyökkäävä käytös petettyä kohtaan.

      • lifemustgoon
        mittatulitäyteen kirjoitti:

        Vastaus mietteisiisi "totuutta_etsimässä on että ne petoskumppanit eivät halua tietää kuinka pahaa jälkeä ovat petturin kanssa saaneet aikaan. Siitä johtuu hyökkäävä käytös petettyä kohtaan.

        Teissä mittatulitäyteen ja totuuttaetsimässä on yksi (piilo)narsistille hyvin tyypillinen ominaisuus. Ette ota vastuuta omista tunteista. "Narsisti ei myöskään ota vastuuta omista tunteistaan, vaan kokee kielteiset tunteet toisen vikana"

        Epäterveessä narsismissa myös vastustetaan vastoinkäymisiä, joihin jäädään kiinni. Terveessä hyväksytään ne, ja mennään eteenpäin.

      • mittatulitäyteen
        lifemustgoon kirjoitti:

        Teissä mittatulitäyteen ja totuuttaetsimässä on yksi (piilo)narsistille hyvin tyypillinen ominaisuus. Ette ota vastuuta omista tunteista. "Narsisti ei myöskään ota vastuuta omista tunteistaan, vaan kokee kielteiset tunteet toisen vikana"

        Epäterveessä narsismissa myös vastustetaan vastoinkäymisiä, joihin jäädään kiinni. Terveessä hyväksytään ne, ja mennään eteenpäin.

        Mistä sä tuon keksit? MIssään narsismia käsittelevässä materiaalissa ei sanota noin. "Narsisti on tunteeton, henkisesti kypsymätön joka ei ota omista teoistaan vastuuta." lukee NUT.in sivulla.
        Muutenkin on narsisti nimiteys kokenut inflaation. Ex ei ole synonyymi narsisitille,

      • todeksitoiveeteivätkäy
        mittatulitäyteen kirjoitti:

        Mistä sä tuon keksit? MIssään narsismia käsittelevässä materiaalissa ei sanota noin. "Narsisti on tunteeton, henkisesti kypsymätön joka ei ota omista teoistaan vastuuta." lukee NUT.in sivulla.
        Muutenkin on narsisti nimiteys kokenut inflaation. Ex ei ole synonyymi narsisitille,

        Terve ja epäterve narsismi
        • Terve lujuus: kyky asettaa rajoja ja suojautua hyväksikäytöltä
        • Epäterve lujuus: kovuus, julmuus, hyväksikäyttö
        • Terve lempeys: itsensä ja muiden hyväksyminen kaikkine tunteineen, tarpeineen ja ominaisuuksineen
        • Epäterve lempeys: myötäily, itsensä kaltoin kohtelu ja hyväksikäytön salliminen"
        Omia käyttäytymismallejaan voi alkaa tietoisesti muuttaa. Uhriksi lapsuudessa kasvatettu voi alkaa opetella rajojen laittamista.

      • Juurikin_niin
        todeksitoiveeteivätkäy kirjoitti:

        Terve ja epäterve narsismi
        • Terve lujuus: kyky asettaa rajoja ja suojautua hyväksikäytöltä
        • Epäterve lujuus: kovuus, julmuus, hyväksikäyttö
        • Terve lempeys: itsensä ja muiden hyväksyminen kaikkine tunteineen, tarpeineen ja ominaisuuksineen
        • Epäterve lempeys: myötäily, itsensä kaltoin kohtelu ja hyväksikäytön salliminen"
        Omia käyttäytymismallejaan voi alkaa tietoisesti muuttaa. Uhriksi lapsuudessa kasvatettu voi alkaa opetella rajojen laittamista.

        • "Terve lempeys: itsensä ja muiden hyväksyminen kaikkine tunteineen, tarpeineen ja ominaisuuksineen" Siinä monelle tässäkin ketjussa miettimistä.

      • näin_juuri
        Juurikin_niin kirjoitti:

        • "Terve lempeys: itsensä ja muiden hyväksyminen kaikkine tunteineen, tarpeineen ja ominaisuuksineen" Siinä monelle tässäkin ketjussa miettimistä.

        Todellakin, Juurikin_niin. Miettimistä tuossa. Kuten myös "Omia käyttäytymismallejaan voi alkaa tietoisesti muuttaa." Myös ajatusmallejaan voi muuttaa, itselle sekä toisille lempeämmiksi.

      • järkyttäviämielipitetiä
        näin_juuri kirjoitti:

        Todellakin, Juurikin_niin. Miettimistä tuossa. Kuten myös "Omia käyttäytymismallejaan voi alkaa tietoisesti muuttaa." Myös ajatusmallejaan voi muuttaa, itselle sekä toisille lempeämmiksi.

        Romahtaneella ihmisellä työtä kyllin pysyä päivässä ja hetkessä. vieläkö pitäisi ajatella, että käytös - ja ajtusmallejaan pitäsi muutta jonkun toisen toiveita vastaaviksi.
        Romahtanut ihminen tarvitsee tukea, ymmärrystä ja hyväksyntää.

        Milloin alatte ymmärtää että paluu elämään tapahtuu henkilön omilla voimilla ja ajalla.

    • Linnea99

      Kyllä pettäminen aiheuttaa valtavan kriisin. Oireilin aluksi fyysisesti. kovaa ripulia, ruokaa en pystynyt syömään ja meni pitkään ennekuin pystyin taas nukkumaan yhtään yötä kunnolla. Paino putosi väkisin. Olin ihan ihmisraato. kun unettomuutta ja syömättömyyttä oli kestänyt yli viikon ajattelin että saatan kuolla, koska fyysisesti kehoni voisi pettää.

      Itsetunnolle tämä on ollut ihan hirveää. välillä miettii voiko enää oikeasti kelvata kellekkään ja uskaltaako ikinä enää lähteä uuteen suhteeseen. Väkisin tuntee itsensä kauhean huonoksi ja surkeaksi ja lihavaksi vaikken ole lihava. Ahdistus ja huonot ajatukset pyörii päässä ja vaikeuttaa nukkumista. Yritän olla vatvomatta pettämistä iltaisin mielessäni ennen nukkumaan menoa.

      Fakta on kuitenkin se ettei pettämistä oisi itse voinut estää eikä sitä tapahtunutta voinut muuttaa eikä se ole minun vikani. Toki parisuhteessa on kaksi osapuolta jotka ovat molemmat syynä eroihin, mutta pettämiseen ei oikeuta mikään eikä kukaan sellaista tuskaa ansaitse. Jos parisuhteessa on kaikki huonosti ja on valmis luovuttamaan täysin silloin pitäisi uskaltaa erota.

      Toisinaan ahdistus ja itsetuhoiset ajatukset valtaa mieleni. En kuitenkaan usko että tekisin itselleni oikeasti mitään. Elämässäni kuitenkin on vielä paljon näkemättä ja kokematta ja on ollut huonoja hetkiä aiemmin ja niistä olen selvinnyt. Välillä miettii että kumpa en tietäisi pettämisestä ja välillä miettii että voisipa sen vain poistaa aivoistani.

      Itse yritän keskittyä hyviin ja positiivisiin asioihin elämässä. Annan itselleni luvan surra. suren silloin kun surettaa ja puran vihan tunnetta urheilemalla. Yritän ehdottomasti keskittyä parantamaan itsetuntoani ja keskittyä myös hyviin puoliini ja siihen että tuo pettäjä kuitenkin rakasti minua joskus ja halusi olla kanssani.

      Lukekaa ihmeessä Tuo kirja Revitty Sydän -voiko uskottomuudesta toipua. koin että siitä oli apua.

      • mittatulitäyteen

        Linnea 99
        Tiedän mitä käyt läpi, Annan sinulle virtuaalisen tukeni.
        Minun terveys romhati myös laihduin, sairastuin verenmyrkytykseen, oli kaks viikkoa siaraalassa sen vuoksi. Palattuani ihmisten ilmoille aloin kans kuntoileen, tanssikurssille ym. tapasin uusia ihmisä. LÖysin uutta sisältöä ja uutta tekemistä.

        Mikään niistä ei kuitenkaan poista sitä tyhjyyttä ja arvottomuuden tunnetta jota olen tuntenut vuosia. OLi aikoja että en uskaltanut mennä maitokauppaankaan yksin, pelotti kohdata ihmisiä, hävetti. OLen samalla tavalla miettinyt kuin sinäkin, että olis parempi että minua ei olis. Minulla kuitenkin on vammainen lspsi ja hänen vuoksi on ollut pakko jaksaa. Olen hänestä valtavan kiitolinen.
        Nyt alkaa jo helpottaa mutta kuten tuolla ylempänä sanoin ei tule kukaan enää likelle. Sydäntäni ei saa enää kukaan,

      • karpoa
        mittatulitäyteen kirjoitti:

        Linnea 99
        Tiedän mitä käyt läpi, Annan sinulle virtuaalisen tukeni.
        Minun terveys romhati myös laihduin, sairastuin verenmyrkytykseen, oli kaks viikkoa siaraalassa sen vuoksi. Palattuani ihmisten ilmoille aloin kans kuntoileen, tanssikurssille ym. tapasin uusia ihmisä. LÖysin uutta sisältöä ja uutta tekemistä.

        Mikään niistä ei kuitenkaan poista sitä tyhjyyttä ja arvottomuuden tunnetta jota olen tuntenut vuosia. OLi aikoja että en uskaltanut mennä maitokauppaankaan yksin, pelotti kohdata ihmisiä, hävetti. OLen samalla tavalla miettinyt kuin sinäkin, että olis parempi että minua ei olis. Minulla kuitenkin on vammainen lspsi ja hänen vuoksi on ollut pakko jaksaa. Olen hänestä valtavan kiitolinen.
        Nyt alkaa jo helpottaa mutta kuten tuolla ylempänä sanoin ei tule kukaan enää likelle. Sydäntäni ei saa enää kukaan,

        Nyt kyllä tuli tunne, että isket pöytään aina vain uusia kurjuuksia elämästäsi.
        En vähättele niitä mutta jossakin vaiheessa kirjoituksesi saavat huvittavan pirteen, "karpolla on asiaa ilmiö". Ethän sinä suinkaan sitä halua, tiedän mutta tiedoksi.

        Ja vielä, nämä asiat olen varmasti lukenut ennenkin joten olen samaa mieltä kuin tuolla joku oli aikaisemmin, olisi syytä hakea asiallista keskusteluapua.

      • ketjunaihe
        karpoa kirjoitti:

        Nyt kyllä tuli tunne, että isket pöytään aina vain uusia kurjuuksia elämästäsi.
        En vähättele niitä mutta jossakin vaiheessa kirjoituksesi saavat huvittavan pirteen, "karpolla on asiaa ilmiö". Ethän sinä suinkaan sitä halua, tiedän mutta tiedoksi.

        Ja vielä, nämä asiat olen varmasti lukenut ennenkin joten olen samaa mieltä kuin tuolla joku oli aikaisemmin, olisi syytä hakea asiallista keskusteluapua.

        Sinunkin purevat kommentit tietyllei petetylle on luettu ennenkin.

      • Z.....on..asiaa
        karpoa kirjoitti:

        Nyt kyllä tuli tunne, että isket pöytään aina vain uusia kurjuuksia elämästäsi.
        En vähättele niitä mutta jossakin vaiheessa kirjoituksesi saavat huvittavan pirteen, "karpolla on asiaa ilmiö". Ethän sinä suinkaan sitä halua, tiedän mutta tiedoksi.

        Ja vielä, nämä asiat olen varmasti lukenut ennenkin joten olen samaa mieltä kuin tuolla joku oli aikaisemmin, olisi syytä hakea asiallista keskusteluapua.

        Hah tuo oli hauska huomio. kyllä sopisi ohjelmaan Karpolla on asiaa

      • pysypois
        Z.....on..asiaa kirjoitti:

        Hah tuo oli hauska huomio. kyllä sopisi ohjelmaan Karpolla on asiaa

        täällä siis joku taas hyökkää jotain petettyä vastaan monen nimimerkin voimalla.MIKSI?

      • lifemustgoon
        pysypois kirjoitti:

        täällä siis joku taas hyökkää jotain petettyä vastaan monen nimimerkin voimalla.MIKSI?

        Miten niin hyökätään petettyä vastaan? Ei tuossa ole kysymys siitä, ei pettämisestä ollenkaan. Esim. mittatulitäyteen kirjoitti esim. sairastumisestaan, tyhjyydestä, arvottomuuden tunteesta yms. Hän ei uskaltanut edes maitokauppaan mennä, pelotti kohdata ihmisiä jne jne. Pitää tätä kumppanin pettämisestä johtuvana. Sitä se ei ole, missään nimessä. Se johtuu vääristä ajattelumalleista ja siitä, ettei osaa käsitellä tunteitaan. Eivät kaikki pettäjätkään osaa, ei sen puoleen. Mutta ihminen, joka on täysin hukassa tunteidensa kanssa, kuten mittatulitäyteen, tarvitsee apua. Eikä mikään apu mene perille, ennen kuin itse osaa ryhtyä ajattelemaan ainoastaan itseään. Miksi tekee, ajattelee, toimii, tuntee niin miten tuntee. Miten pystyy käsittelemään tunteitaan niin, ettei elämä mene ihan plörinäksi, ei juutu menneeseen.

      • mittatulitäyteen
        lifemustgoon kirjoitti:

        Miten niin hyökätään petettyä vastaan? Ei tuossa ole kysymys siitä, ei pettämisestä ollenkaan. Esim. mittatulitäyteen kirjoitti esim. sairastumisestaan, tyhjyydestä, arvottomuuden tunteesta yms. Hän ei uskaltanut edes maitokauppaan mennä, pelotti kohdata ihmisiä jne jne. Pitää tätä kumppanin pettämisestä johtuvana. Sitä se ei ole, missään nimessä. Se johtuu vääristä ajattelumalleista ja siitä, ettei osaa käsitellä tunteitaan. Eivät kaikki pettäjätkään osaa, ei sen puoleen. Mutta ihminen, joka on täysin hukassa tunteidensa kanssa, kuten mittatulitäyteen, tarvitsee apua. Eikä mikään apu mene perille, ennen kuin itse osaa ryhtyä ajattelemaan ainoastaan itseään. Miksi tekee, ajattelee, toimii, tuntee niin miten tuntee. Miten pystyy käsittelemään tunteitaan niin, ettei elämä mene ihan plörinäksi, ei juutu menneeseen.

        Ole onnellinen, että sinun ei ole tarvinnut kokea samaa kuin minä. Minä tiedän mitä olen kokenut ja mihin se johti,

        VAi pitäisikö minun syyllistää itseäni siitäkin, että en osaa suhtaututa kokemiini traumoihin kuten sinun laisesi ihmiset toivovat.

      • tekopyhä
        mittatulitäyteen kirjoitti:

        Ole onnellinen, että sinun ei ole tarvinnut kokea samaa kuin minä. Minä tiedän mitä olen kokenut ja mihin se johti,

        VAi pitäisikö minun syyllistää itseäni siitäkin, että en osaa suhtaututa kokemiini traumoihin kuten sinun laisesi ihmiset toivovat.

        sinä, "fiksu", arvostelet muita...sinunlaisesi hmmmm

      • muokkaaasennetta
        mittatulitäyteen kirjoitti:

        Ole onnellinen, että sinun ei ole tarvinnut kokea samaa kuin minä. Minä tiedän mitä olen kokenut ja mihin se johti,

        VAi pitäisikö minun syyllistää itseäni siitäkin, että en osaa suhtaututa kokemiini traumoihin kuten sinun laisesi ihmiset toivovat.

        Mistä tiedät mitä kaikkea edellinen kirjoittaja on kokenut, mihin se on johtanut? Tai etenkään miten ja millä asenteella hän on siitä selviytynyt?

        Aikuinen lapseni, joka on lukenut psykologiaa vielä enemmän kuin minä, sanoi luennoitsijan kerran kertoneen: ihmiset voidaan jakaa karkeasti ottaen kahteen ryhmään: niihin, jotka ratkaisevat ongelmia, ja niihin, jotka keksivät niitä. Varsin nerokasta. Kun ajatellaan mitä tahansa tapahtumaa, ja siitä syntynyttä ikävää/kurjaa/järkyttävää kokemusta, niin selkeästi ottaen ongelmien ratkaisijat pääsevät niistä yli, ongelmien keksijät eivät. Heillä kun yksi ongelma synnyttää helposti vain lisää ongelmia, eikä niiden ratkaiseminen kiinnosta, niin siinä sitä siten ollaan.

      • erkkiepäilys
        muokkaaasennetta kirjoitti:

        Mistä tiedät mitä kaikkea edellinen kirjoittaja on kokenut, mihin se on johtanut? Tai etenkään miten ja millä asenteella hän on siitä selviytynyt?

        Aikuinen lapseni, joka on lukenut psykologiaa vielä enemmän kuin minä, sanoi luennoitsijan kerran kertoneen: ihmiset voidaan jakaa karkeasti ottaen kahteen ryhmään: niihin, jotka ratkaisevat ongelmia, ja niihin, jotka keksivät niitä. Varsin nerokasta. Kun ajatellaan mitä tahansa tapahtumaa, ja siitä syntynyttä ikävää/kurjaa/järkyttävää kokemusta, niin selkeästi ottaen ongelmien ratkaisijat pääsevät niistä yli, ongelmien keksijät eivät. Heillä kun yksi ongelma synnyttää helposti vain lisää ongelmia, eikä niiden ratkaiseminen kiinnosta, niin siinä sitä siten ollaan.

        Juuri niin. Muutamien kirjoitukset ovat kuin kirjoituskilpailua. Ensin kirjoittaa kurjuudestaan kuinka kamalaa on tulla petetyksi. Elämä romahti jne. Monet ovat kannustaneet elämässä eteenpäin mutta heille lyödään taas lisäää kurjuutta eteen. Tässä tulee niin outo fiilis. Ovatko väritettyä totuutta? Ja liittyvätkö mitenkään pettämiseen?

      • pahaa_pahaa

        Ajattelet todella oudosti. Et ehkä ole kokenut pettämistä ja hylkäämistä, koska olet täysin epäuskoinen pettäjien raadollisuudesta petettyä kohtaan. Joku on kuvannut silloin tällöin hyvin niitä asioita joita mielen mullistuksessa eli ihastuneessa pettäjässä tapahtuu.

        Pettäjä ei vähempää välittäisi, vaikka petetylle syöttäisi rotanmyrkkyä, vaikka hänet laitettaisiin pussiin ja hukutettaisiin, vaikka hän sairastuisi kuolemanvakavasti, vaikka vetäisi itsensä hirteen. Hirvittävä kiima saa sen aikaa. Jäljet ovat kamalat, jos pettäjäkumppani tukee ja on myönteinen entisen puolison listimiselle pois elämästä.

        Kukaan ei osaa kuvitella, ennen kuin kokee.

      • lifemustgoon
        pahaa_pahaa kirjoitti:

        Ajattelet todella oudosti. Et ehkä ole kokenut pettämistä ja hylkäämistä, koska olet täysin epäuskoinen pettäjien raadollisuudesta petettyä kohtaan. Joku on kuvannut silloin tällöin hyvin niitä asioita joita mielen mullistuksessa eli ihastuneessa pettäjässä tapahtuu.

        Pettäjä ei vähempää välittäisi, vaikka petetylle syöttäisi rotanmyrkkyä, vaikka hänet laitettaisiin pussiin ja hukutettaisiin, vaikka hän sairastuisi kuolemanvakavasti, vaikka vetäisi itsensä hirteen. Hirvittävä kiima saa sen aikaa. Jäljet ovat kamalat, jos pettäjäkumppani tukee ja on myönteinen entisen puolison listimiselle pois elämästä.

        Kukaan ei osaa kuvitella, ennen kuin kokee.

        Voihan nenä! Kyllä se nyt olet sinä, joka oikeasti oudosti ajattelet. Tai oikeastaan hyvin, hyvin sairaasti. Sinulla on arvatenkin ollut erittäin sairas suhde.
        "Pettäjä ei vähempää välittäisi, vaikka petetylle syöttäisi rotanmyrkkyä, vaikka hänet laitettaisiin pussiin ja hukutettaisiin, vaikka hän sairastuisi kuolemanvakavasti, vaikka vetäisi itsensä hirteen."
        Ei voi kuin ihmetellä nyt. Jos sinusta tuntuu tältä, niin miksi ajattelet sen olevan totta? Ja jos se olisikin totta, niin älä yhtään luule, että kaikki pettäjät oikeasti ajattelisivat näin. Ja jos exäsi sinusta ajattelisikin näin, olisi sen suoraan sanonut, sinun pitäisi olla jämäkästi omalla puolellasi, puolustaa rajojasi "stop, minua ei kohdella näin". Tämän jälkeen pinkoa karkuun tuosta ihmisestä niin lujaa kuin ikinä pystyt.

        Vaikkei olisi uskotonkaan, niin pahan, etenkin kuoleman tai kärsimyksen toivominen kumppanille eikä kenellekään toiselle ihmiselle ( eläimelle) ei ole normaalia, vaan se kertoo vakavista tunne-elämän häiriöistä. Tunne-elämän häiriöt, itsetunnon puute yms. myös usein estävät ihmisiä puolustamasta rajojaan. Kuten tuolla alempana sanottiinkin; ihmiset uhriutuvat ihmissuhteissaan.

      • lifemustgoon
        mittatulitäyteen kirjoitti:

        Ole onnellinen, että sinun ei ole tarvinnut kokea samaa kuin minä. Minä tiedän mitä olen kokenut ja mihin se johti,

        VAi pitäisikö minun syyllistää itseäni siitäkin, että en osaa suhtaututa kokemiini traumoihin kuten sinun laisesi ihmiset toivovat.

        Sinä et tiedä yhtään mitä minä olen kokenut. Olen kuitenkin selviytynyt , koska osaan ratkaista ongelmia (en kuitenkaan ole nainen, jolle ei koskaan tapahdu mitään). Kuten tuossa ylempänä näppärästi sanottiin " ihmiset voidaan jakaa karkeasti ottaen kahteen ryhmään: niihin, jotka ratkaisevat ongelmia, ja niihin, jotka keksivät niitä."
        Tietenkään sinun ei pitäisi syyllistää itseäsi. Ei siitä ole mitään hyötyä. Mutta eikö sinun olisi hyvä ratkaista ongelmasi? Sillä kukaan muu ei voi niitä puolestasi ratkaista.

      • pahaa_pahaa
        lifemustgoon kirjoitti:

        Voihan nenä! Kyllä se nyt olet sinä, joka oikeasti oudosti ajattelet. Tai oikeastaan hyvin, hyvin sairaasti. Sinulla on arvatenkin ollut erittäin sairas suhde.
        "Pettäjä ei vähempää välittäisi, vaikka petetylle syöttäisi rotanmyrkkyä, vaikka hänet laitettaisiin pussiin ja hukutettaisiin, vaikka hän sairastuisi kuolemanvakavasti, vaikka vetäisi itsensä hirteen."
        Ei voi kuin ihmetellä nyt. Jos sinusta tuntuu tältä, niin miksi ajattelet sen olevan totta? Ja jos se olisikin totta, niin älä yhtään luule, että kaikki pettäjät oikeasti ajattelisivat näin. Ja jos exäsi sinusta ajattelisikin näin, olisi sen suoraan sanonut, sinun pitäisi olla jämäkästi omalla puolellasi, puolustaa rajojasi "stop, minua ei kohdella näin". Tämän jälkeen pinkoa karkuun tuosta ihmisestä niin lujaa kuin ikinä pystyt.

        Vaikkei olisi uskotonkaan, niin pahan, etenkin kuoleman tai kärsimyksen toivominen kumppanille eikä kenellekään toiselle ihmiselle ( eläimelle) ei ole normaalia, vaan se kertoo vakavista tunne-elämän häiriöistä. Tunne-elämän häiriöt, itsetunnon puute yms. myös usein estävät ihmisiä puolustamasta rajojaan. Kuten tuolla alempana sanottiinkin; ihmiset uhriutuvat ihmissuhteissaan.

        Sinä et todellakaan ymmärrä. Pötkiä pakoon, stop yms jos mitkä osoittaa sen, ettet kykene ymmärtämään. Pettäjä ei todellakaan kykene välittämään läheisistään. Läheiset on esteitä ja saatava pois tieltä. Usein siihen kehitetään syy, miksi on oikeus vihata puolisoa. Tunne-elämän häiriöiden kuvaaminen ei auta mitään tositilanteessa. Olet siinä ja hyväksyt mitä toinen puuhaa ja mitä aikoo. Positiivista se, ettei todellakaan halua olla pettetyn kanssa, mutta..

    • mittatulitäyteen

      Ratti.itsellä ja pompom
      Tekstini ei ollut kärjistetty vaan totisinta totta. ja jopa säästellen kirjoitettu. Olen luojalle kiitollinen, että olen selvinnyt hengissä.

    • Ei-auta-itku

      Rakastuminen on tunne: tunteet tulevat ja menevät. Pettäminen/uskottomuus on teko ja ihminen itse päättää teoistaan. Rakastumisen tunne himmenee, mutta uskottomuuden aiheuttamat vauriot pysyvät.

    • FaktaaOn
      • mittatulitäyteen

        Just tuota olen yrittänyt sanoa. Jotkut ei palaa koskaan ennalleen. Se ei tarkoita että elää syytellen katkeruudessa. vaan se tarkoittaa, että luotto ihmisiin, oman arvon tunne, sekä usko rakkauteen ovat saaneet sellaisen kolauksen, että siitä on loppuelämään kattavat seuraukset.
        Karpolle vain sanon ,että naura vain, mutta mitään asiaa en keksi enkä liioittele. pikemminkin kerron säästellen. Olen täydellinen esimerkki siitä mitä minulle läheisimmän ihmisen teko vaikutti minuun.
        Ihminen jaksaa paljon vastoinkäymisiä kun on läheinen tukemassa mutta kun se läheinen pettää silloin menee elämältä pohja.

        Tuon jälkeen ei ole ketään yhtä läheistä. kukaan ei pääse niin lähelle että antaisin itseni täysin, tai että luottaisin. Jätän markinaalin itselleni. Eipähän kukaan petä, ja itse kärsin sairauteni ja sen seuraukset. Ei tarvi koskaan enää ajatella että läheisin petti enkä siksi enää jaksa. Kylmä ja kyyninen.

      • totuutta_etsimässä

        Kiitos linkistä. Ompa karua luettavaa. Olen itse kokenut saman. En ole enää sama ihminen, kuin ennen pettämistä ja eroa. Olen muuttunut täysin, enkä tule enää koskaan entisekseni. Kaukana ovat päivät, jolloin elämässä oli turvallisuutta, luottamusta, kevyttä mieltä ja mukavia tapahtumia.

        Kun ihminen palaa sodasta, on hän muuttunut. Kun ihmisen elämässä on taakse jäänyttä pettäjä ja perheen rikkoja, ei hän ole enää koskaan entisensä. Vihaan ajatusta siitä, ettei miehellä ja tämän petturikumppanilla ole aavistustakaan siitä mitä tekivät minulle. Heidän elämänsä ei riitä niin pahasti rikkoutumaan, kuin mitä minä olen.

      • mittatulitäyteen
        totuutta_etsimässä kirjoitti:

        Kiitos linkistä. Ompa karua luettavaa. Olen itse kokenut saman. En ole enää sama ihminen, kuin ennen pettämistä ja eroa. Olen muuttunut täysin, enkä tule enää koskaan entisekseni. Kaukana ovat päivät, jolloin elämässä oli turvallisuutta, luottamusta, kevyttä mieltä ja mukavia tapahtumia.

        Kun ihminen palaa sodasta, on hän muuttunut. Kun ihmisen elämässä on taakse jäänyttä pettäjä ja perheen rikkoja, ei hän ole enää koskaan entisensä. Vihaan ajatusta siitä, ettei miehellä ja tämän petturikumppanilla ole aavistustakaan siitä mitä tekivät minulle. Heidän elämänsä ei riitä niin pahasti rikkoutumaan, kuin mitä minä olen.

        Samaa sanon minäkin. Fyysiset haavat paranee mutta sielun haavat eivät parane koskaan. Eilen sanoin ystävälleni, että rakastan elämääni ja itsenäisyyttäni jonka olen löytänyt jo senkin vuoksi että tiedän miltä tuntui käydä pohjalla. Minustakaan ei enää koskaan tule samanlaista leikkisää, pilke silmäkulmassa olevaa mitä olin ennen. Joskus mietin, että ajatteleeko petturit koskaan (en tarkoita vain exää vaan yleensä pettureita) kaikkea sitä pahaa jonka ovat aiheuttaneet ihmiselle joka rakasti ja luotti heihin vilpittömästi,

      • totuutta_etsimässä

        Otin otteen anteeksiantamisesta. Asian on kuten ajattelin: ei tarvitse yrittää antaa anteeksi jos ei pysty, vaan käsitellä tunteensa.

        Tutkimushenkilöt pohtivat anteeksiantamista eri näkökulmista.
        Mitä anteeksiantaminen heille merkitsi? Miten antaa anteeksi
        henkilölle, joka ei osoita katumusta teostaan? Vilpittömiä
        pahoitteluja tapahtuneen johdosta esittävälle henkilölle on
        helpompaa antaa anteeksi. Eija Palosaari (2007, 80) tähdentää,
        että pakottamalla itsensä antamaan anteeksi, ihminen tekee
        itselleen tunteiden jatkotyöstämisen vaikeaksi. Kriisin
        synnyttämät reaktiot on ensin elettävä ennen kuin kannattaa
        yrittää anteeksiantoa. Anteeksiantoon pyrkiminen ei välttämättä
        vähennä teon synnyttämää vihaa ja syytöksiä.

      • totuutta_etsimässä
        mittatulitäyteen kirjoitti:

        Samaa sanon minäkin. Fyysiset haavat paranee mutta sielun haavat eivät parane koskaan. Eilen sanoin ystävälleni, että rakastan elämääni ja itsenäisyyttäni jonka olen löytänyt jo senkin vuoksi että tiedän miltä tuntui käydä pohjalla. Minustakaan ei enää koskaan tule samanlaista leikkisää, pilke silmäkulmassa olevaa mitä olin ennen. Joskus mietin, että ajatteleeko petturit koskaan (en tarkoita vain exää vaan yleensä pettureita) kaikkea sitä pahaa jonka ovat aiheuttaneet ihmiselle joka rakasti ja luotti heihin vilpittömästi,

        Minä ainakin haluaisin, että petturit tietäisivät ja ymmärtäisivät tekonsa raakuuden ja raukkamaisuuden. Ja että he ymmärtäisivät tekojensa vaikutukset kaikkiin lähimpiinsä. Ei näistä todellakaan puhuta julkisuudessa riittävästi. Monesti asia kuitataan vain toteamalla, että ero on paljon vaikeampi asia, kuin puhutaan.

        Syytin puolisoani kaikista niistä pahoista asioista, joita jouduin kohtaamaan. Hän syytti minua asiasta voipuneena, että syytän häntä. Kysyin häneltä ihmetelleni, että kiittääkö pitäisi. Olisin kaivannut edes hänen anteeksipyyntöään, kai... Kovin jäi vähäiseksi asiasta "keskusteleminen" petturin kanssa.

      • notbuyingthis
        mittatulitäyteen kirjoitti:

        Just tuota olen yrittänyt sanoa. Jotkut ei palaa koskaan ennalleen. Se ei tarkoita että elää syytellen katkeruudessa. vaan se tarkoittaa, että luotto ihmisiin, oman arvon tunne, sekä usko rakkauteen ovat saaneet sellaisen kolauksen, että siitä on loppuelämään kattavat seuraukset.
        Karpolle vain sanon ,että naura vain, mutta mitään asiaa en keksi enkä liioittele. pikemminkin kerron säästellen. Olen täydellinen esimerkki siitä mitä minulle läheisimmän ihmisen teko vaikutti minuun.
        Ihminen jaksaa paljon vastoinkäymisiä kun on läheinen tukemassa mutta kun se läheinen pettää silloin menee elämältä pohja.

        Tuon jälkeen ei ole ketään yhtä läheistä. kukaan ei pääse niin lähelle että antaisin itseni täysin, tai että luottaisin. Jätän markinaalin itselleni. Eipähän kukaan petä, ja itse kärsin sairauteni ja sen seuraukset. Ei tarvi koskaan enää ajatella että läheisin petti enkä siksi enää jaksa. Kylmä ja kyyninen.

        Minä puolestani sanoisin tuota, luottamuksen uudelleen ohjautumista ja heräämistä elämän raadollisuuteen, vain henkiseksi kasvuksi joka tapahtuu kun aikuistuu. Vasta kantapään kautta oppii koska kannattaa luottaa ja kehen? Turhaa nyt on ottaa marttyyrin viittaa olalle ja syyttellä exiä kuinka hän/he pilanneet kaiken. Miksi annetaan toiselle ihmiselle niin suuri valta omasta elämästä että toinen voi sen "pilata" .

      • sanatveitsuustani
        notbuyingthis kirjoitti:

        Minä puolestani sanoisin tuota, luottamuksen uudelleen ohjautumista ja heräämistä elämän raadollisuuteen, vain henkiseksi kasvuksi joka tapahtuu kun aikuistuu. Vasta kantapään kautta oppii koska kannattaa luottaa ja kehen? Turhaa nyt on ottaa marttyyrin viittaa olalle ja syyttellä exiä kuinka hän/he pilanneet kaiken. Miksi annetaan toiselle ihmiselle niin suuri valta omasta elämästä että toinen voi sen "pilata" .

        Samaa olen ihmetellyt itsekin tätä ketjua lukiessa että elääkö he, jotka kokevat pettämisen pahempana kuin kuoleman vain sen toisen ihmisen kautta? Onnellisuus lähtee omasta itsestä. Kenenkään velvollisuus ei ole tehdä toista ihmistä onnelliseksi oman onnensa kustannuksella. Kun ihminen on aidosti onnellinen niin se onni tietenkin välittyy muihin ihmisiin.
        Ei se, että toista rakastaa tarkoita sitä, että itsensä unohtaa.

      • mittatulitäyteen
        sanatveitsuustani kirjoitti:

        Samaa olen ihmetellyt itsekin tätä ketjua lukiessa että elääkö he, jotka kokevat pettämisen pahempana kuin kuoleman vain sen toisen ihmisen kautta? Onnellisuus lähtee omasta itsestä. Kenenkään velvollisuus ei ole tehdä toista ihmistä onnelliseksi oman onnensa kustannuksella. Kun ihminen on aidosti onnellinen niin se onni tietenkin välittyy muihin ihmisiin.
        Ei se, että toista rakastaa tarkoita sitä, että itsensä unohtaa.

        VOi että on kirvesvartta. Nyt ei puhuta jostain pikku jutusta vaan juuri tietyn ihmisen kokemuksista, asioista, isoista tapahtumista jotka johtaa ihmisen murtumiseen.
        Kuten tuolla edellä jo tullut ilmi, olemme erinlaisia koemme asiat erinlailla. Jo tuo tutkimus jonka totuutta_etsimässä liitti ketjuun osoittaa kuinka haavottuvaisia olemme, kuinka pahaa jälkeä läheisimmän ihmisen petos voi saada aikaan.

        Enämpikin ihmettelen sellaisia jotka pystyvät sanomaan että ei koskenut lainkaan. mielestäni sellainen ihminen ei olekaan ollut täysillä liitossaan, vaan on pitänyt portin auki kokoajan.Saisi kysyä mistä johtuu tunnekylmyys? lapsuudestako, vai mistä?

        Psyykeen kriiseihin vaikuttaa myös ihmisen tausta, mitä kaikkea on elämänsä aikana joutunut kokemaan. Millainen lapsuus? Onko monia käsittelemättömiä tarumoja joista on vain puskettu eteenpäin?

        Olen samaa mieltä siinä, että jokaisen onni tulee omasta itsestä, mutta siinäkin on otettava huomioon menneisyys ne resurssit joita ihmisellä on luoda oma onnellinen elämä kaiken kokemansa jälkeen.

        Ei ole olemassa ihmistä joka voi vain olkaa kohottaen mennä eteenpäin traumasta toiseen. Ennemmin tai myöhemmin tulee romahdus, Olisi omalla kohdallani ollut ihanaa jos se romahdus ei olisi tullu läheisimmän ihmisen myötävaikutuksella. Minäkään en tarumoistani huolimatta ollut romahtanut ennenkuin läheisin petti.

      • tietäjäiänikuinen
        notbuyingthis kirjoitti:

        Minä puolestani sanoisin tuota, luottamuksen uudelleen ohjautumista ja heräämistä elämän raadollisuuteen, vain henkiseksi kasvuksi joka tapahtuu kun aikuistuu. Vasta kantapään kautta oppii koska kannattaa luottaa ja kehen? Turhaa nyt on ottaa marttyyrin viittaa olalle ja syyttellä exiä kuinka hän/he pilanneet kaiken. Miksi annetaan toiselle ihmiselle niin suuri valta omasta elämästä että toinen voi sen "pilata" .

        Vastaan kysymykseesi, että eivät elä. Kun puhutaan pettämisesti, niin stereotypisesti ajatellaan vain tietynlaista pettämismallia ja tientynlaista ratkaisua siihen. Tapausten kirjo on kuitenkin erilainen ja todennäköisesti siitä johtuu, että kun jokainen peilaa pettämiskokemustaan joko petettynä, pettäjänä tai kolmantena osapuolena, niin ns. sanasotaa syntyy.

        Rakastaa ja rakastaa, mitä se sitten itsekullekin tarkoittaa? Onnellisuus, mitä se tarkoittaa? Lupaus tahtoa rakastaa toista niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä? Pahoina päivinä on vaikea olla onnellinen ja rakastaa, silloin kun toinen sairastuu vakavasti, menettää työpaikkansa, joutuu vakavaan tapaturmaan tai väkivallan teon kohteeksi voi olla vaikeaa edes hyväksyä tapahtunutta saati rakastaa. Menestyjien yhteiskuntamallissa ei ole sijaa pahoille päiville ja onnettomille, vaikka rahalla ei edelleenkään voi ostaa oikeaa rakkautta, vain mielistelyä ja leikkirakkautta. Tuskin kukaan rakastaessaan itseänsä unohtaa ellei ole jotenkin kaksijakoinen, aika vaikea ymmärtää tässä itserakkaiden minäitseyhteiskunnassa tämä itsensä unohtaminen.

        Se, että on valmis antamaan kaikkensa ja vähästäänkin paljon rakkauden kohteelleen, ei ole mielestäni mitään velvollisuutta oman onnen kustannuksella. Katsottuani kuolemaa silmästä silmään on aivan pakko sanoa, että pettäminen on pahempaa.

      • totuutta_etsimässä
        notbuyingthis kirjoitti:

        Minä puolestani sanoisin tuota, luottamuksen uudelleen ohjautumista ja heräämistä elämän raadollisuuteen, vain henkiseksi kasvuksi joka tapahtuu kun aikuistuu. Vasta kantapään kautta oppii koska kannattaa luottaa ja kehen? Turhaa nyt on ottaa marttyyrin viittaa olalle ja syyttellä exiä kuinka hän/he pilanneet kaiken. Miksi annetaan toiselle ihmiselle niin suuri valta omasta elämästä että toinen voi sen "pilata" .

        Voi, voi.
        >Vasta kantapään kautta oppii koska kannattaa luottaa ja kehen? Turhaa nyt on ottaa marttyyrin viittaa olalle ja syyttellä exiä kuinka hän/he pilanneet kaiken.>

        Kyllä kasvaa voi, mutta ihmisen elämä on kovin lyhyt. Yllättävän nopeasti ohi.. Perhe on ihmiselle jotain ainutkertaista ja korvaamatonta. En saa sitä, enkä mitään samaa takaisin. Parisuhde ja perhe tyydyttää monia elämän osa-alueita tavalla, joka ei ole korvattavissa. Menetin perheeni tahtomattani. Se oli exäni tahto. Ei omani missään vaiheessa. Kyse on arvoistani ja tiedoudesta mitä se on.

      • totuutta_etsimässä
        sanatveitsuustani kirjoitti:

        Samaa olen ihmetellyt itsekin tätä ketjua lukiessa että elääkö he, jotka kokevat pettämisen pahempana kuin kuoleman vain sen toisen ihmisen kautta? Onnellisuus lähtee omasta itsestä. Kenenkään velvollisuus ei ole tehdä toista ihmistä onnelliseksi oman onnensa kustannuksella. Kun ihminen on aidosti onnellinen niin se onni tietenkin välittyy muihin ihmisiin.
        Ei se, että toista rakastaa tarkoita sitä, että itsensä unohtaa.

        Minäkin olen ollut lähellä kuolemaa. Pettäminen on pahempaa, kuin kuolema. Pettäjä ja jättäjä ei välitä sellaisista asioista kuin vakavasti sairas puoliso, sillä heillä on oikeus olla onnellinen, eikä puolison sairastumiselle mitään voi. <- Ihan ymmärrettävää, muttei kaikista ihmisistä :)

    • Psyduck

      Ei pompom kokonaan väärässä ole. Minua ainakin petettynä helpottaa ajatella, että en voinut asialle mitään. Mikäli mieheni olisi valinnut toisen tien: puhunut minulle ongelmistaan, olisimme voineet yhdessä ratkoa niitä. Mutta hän valitsi toisin: suhde vie ajatukset pois arjen ongelmista. Nyt meillä sitten on paljon isompia ongelmia ratkottavana.

      Olen itsenäinen ja minulla on hyvä itsetunto: maailmani heilahti pahasti ja se huojuu vieläkin, kun paljastumisen vuosipäivä lähestyy. Täydelliseltä romahtamiselta minua näin jälkeen päin esti: unilääkkeet, juokseminen, terapeutti, läheiset, arjen rutiinit, elokuvat, kirjat, musiikki, uudet paikat, uudet ystävät, hyvä ruoka ja viini sekä tietysti ennen kaikkea se, että olen itsenäinen ja minulla on hyvä itsetunto.

      Pettämisessä minua ei loukkaa se, että mieheni haki ja sai rakkautta muualta, vaan enemmän kaikki pitkän sivusuhteen mukanaan tuomat ongelmat, joita olin yrittänyt yksin ratkoa ja joihin mieheni keksi koko ajan uusia syitä.

      • Greeee

        Tuo on tervettä palautumista pettämisestä. Ei keskitytä uhriutumaan vaan todellakin yritetään selvitä. Ja ei täällä varmaankaan kukaan kokonaan väärässä ole mutta kaikki eivät vain kestä minkäänlaista kritiikkiä, miksi sitten kirjoittavat ?

        Omat selviytymiskeinot olivat, liikunta, ystävät, kirjoittaminen, sisustaminen tai yleensä kaiken uudistaminen.
        Pettäminen on aina oire jostakin se ei todellakaan ole sen pettäjän syy yksistään.
        Itse petettynä reagoin toisella tavalla liittomme ongelmiin, en pettänyt.
        Kumppani valitsi toisen tien osoittaa liitomme olevan huono ja nyt se onkin ohi.

        Omalle v---lle voi keksiä monenlaisia nimiä, esim trauma!

      • mittatulitäyteen
        Greeee kirjoitti:

        Tuo on tervettä palautumista pettämisestä. Ei keskitytä uhriutumaan vaan todellakin yritetään selvitä. Ja ei täällä varmaankaan kukaan kokonaan väärässä ole mutta kaikki eivät vain kestä minkäänlaista kritiikkiä, miksi sitten kirjoittavat ?

        Omat selviytymiskeinot olivat, liikunta, ystävät, kirjoittaminen, sisustaminen tai yleensä kaiken uudistaminen.
        Pettäminen on aina oire jostakin se ei todellakaan ole sen pettäjän syy yksistään.
        Itse petettynä reagoin toisella tavalla liittomme ongelmiin, en pettänyt.
        Kumppani valitsi toisen tien osoittaa liitomme olevan huono ja nyt se onkin ohi.

        Omalle v---lle voi keksiä monenlaisia nimiä, esim trauma!

        Täällä ollaan saatu useita neuvoja joita itsekin olen noudattanut. Liikunta, ihmisten tapaaminen, terapia, ystävät.
        Ei asiaan jota ei tiedosta ja ymmärrä voi hakea apua ennenkuin sen on tiedostanut ja myöntänyt itselle, että nyt on näin ja tarvin apua. Sitten vasta lähdetään liikkeelle. Puhumaan ystäville, terapiaan, tapaamaan ihmisiä, ym Minulla viivästyi ystäville puhuminen koska he olivat jo varotelleet puolsioni touhuista sairaalajaksojeni aikana. En uskonut heitä koska halusin uskoa puolisoani joka itkun keskeltä soperteli pelänneensä minun mettämistä.
        Henkinen kuntoutuskaan ei muuta meitä joksikin muuksi minkä kokemus on meidät muovannut.Aivansamalla tavalla kun sanotaan että lapsuus tekee meistä sen mitä olemme aikuisina, niin samalla tavalla muovaa jokainen kokemus meitä aikuisiässä. Vaikka kuinka harrastetaan hyödyllisisä asioita, liikutaan, osallistutaan poliitikkaan, saadaan uusi työ niin kuitenkin ollaan se sama särjetty ihminen kaikkini kokemuksinimme. Nuo kokemukset ovat vain muovanneet meistä uudenlaisen totisen kyynisen ihmisen harrastuksiin, työelämään, ym.

      • 2011
        Greeee kirjoitti:

        Tuo on tervettä palautumista pettämisestä. Ei keskitytä uhriutumaan vaan todellakin yritetään selvitä. Ja ei täällä varmaankaan kukaan kokonaan väärässä ole mutta kaikki eivät vain kestä minkäänlaista kritiikkiä, miksi sitten kirjoittavat ?

        Omat selviytymiskeinot olivat, liikunta, ystävät, kirjoittaminen, sisustaminen tai yleensä kaiken uudistaminen.
        Pettäminen on aina oire jostakin se ei todellakaan ole sen pettäjän syy yksistään.
        Itse petettynä reagoin toisella tavalla liittomme ongelmiin, en pettänyt.
        Kumppani valitsi toisen tien osoittaa liitomme olevan huono ja nyt se onkin ohi.

        Omalle v---lle voi keksiä monenlaisia nimiä, esim trauma!

        Tervettä palautumista, kyllä, mutta vie jonkin aikaa päästä tuollaiseen tilaan. Asiat ottavat aikansa. Joillakin vähemmän, joillakin enemmän aikaa: se on hyvin yksilöllistä ja riippuu parisuhteesta ja aiemmista kokemuksista. Uusia näkökulmia löytää vasta, kun akuutti kriisi on ohi ja asiat edes jollain tapaa järjestyksessä. Silloin on aikaa selvitellä päätään, kun kaikki voimat eivät mene arjesta selviytymiseen. Kriisissä ihminen toimii usein "autopilotilla" ja saattaa itsekin jälkeenpäin ihmetellä toimintaansa.

        "sanatveitsuustani"-nimimerkki kirjoitti: "Onnellisuus lähtee omasta itsestä. Kenenkään velvollisuus ei ole tehdä toista ihmistä onnelliseksi oman onnensa kustannuksella." Olen aivan samaa mieltä. Mutta jos ihmiseltä häviää hetkessä vaikkapa parinkymmenen vuoden liitto, se vaikuttaa myös siihen, miten tämä ihminen itsensä näkee, vaikka olisi kuinka itsenäinen. Se pistää miettimään, kenen kanssa on elänyt ja mikä menneessä on ollut totta, mikä valhetta. Syyttely ei auta, se on totta, mutta liiton lopettaminen muulla tapaa kuin pettämällä tekisi asiasta helpommin käsiteltävän. Jos joku sanoo, että pettäminen teki hänestä ihmisenä kyynisemmän ja ilottomamman, se ei ole syytös puolisoa kohtaan, vaan silkka totuus. Näin tämä kyseinen kokemus kyseiseen ihmiseen vaikutti.

      • orWhat
        2011 kirjoitti:

        Tervettä palautumista, kyllä, mutta vie jonkin aikaa päästä tuollaiseen tilaan. Asiat ottavat aikansa. Joillakin vähemmän, joillakin enemmän aikaa: se on hyvin yksilöllistä ja riippuu parisuhteesta ja aiemmista kokemuksista. Uusia näkökulmia löytää vasta, kun akuutti kriisi on ohi ja asiat edes jollain tapaa järjestyksessä. Silloin on aikaa selvitellä päätään, kun kaikki voimat eivät mene arjesta selviytymiseen. Kriisissä ihminen toimii usein "autopilotilla" ja saattaa itsekin jälkeenpäin ihmetellä toimintaansa.

        "sanatveitsuustani"-nimimerkki kirjoitti: "Onnellisuus lähtee omasta itsestä. Kenenkään velvollisuus ei ole tehdä toista ihmistä onnelliseksi oman onnensa kustannuksella." Olen aivan samaa mieltä. Mutta jos ihmiseltä häviää hetkessä vaikkapa parinkymmenen vuoden liitto, se vaikuttaa myös siihen, miten tämä ihminen itsensä näkee, vaikka olisi kuinka itsenäinen. Se pistää miettimään, kenen kanssa on elänyt ja mikä menneessä on ollut totta, mikä valhetta. Syyttely ei auta, se on totta, mutta liiton lopettaminen muulla tapaa kuin pettämällä tekisi asiasta helpommin käsiteltävän. Jos joku sanoo, että pettäminen teki hänestä ihmisenä kyynisemmän ja ilottomamman, se ei ole syytös puolisoa kohtaan, vaan silkka totuus. Näin tämä kyseinen kokemus kyseiseen ihmiseen vaikutti.

        "Jos joku sanoo, että pettäminen teki hänestä ihmisenä kyynisemmän ja ilottomamman, se ei ole syytös puolisoa kohtaan" ja se ei saisi myöskään olla syytös exän uutta puolisoa kohtaan!

      • 2011
        Greeee kirjoitti:

        Tuo on tervettä palautumista pettämisestä. Ei keskitytä uhriutumaan vaan todellakin yritetään selvitä. Ja ei täällä varmaankaan kukaan kokonaan väärässä ole mutta kaikki eivät vain kestä minkäänlaista kritiikkiä, miksi sitten kirjoittavat ?

        Omat selviytymiskeinot olivat, liikunta, ystävät, kirjoittaminen, sisustaminen tai yleensä kaiken uudistaminen.
        Pettäminen on aina oire jostakin se ei todellakaan ole sen pettäjän syy yksistään.
        Itse petettynä reagoin toisella tavalla liittomme ongelmiin, en pettänyt.
        Kumppani valitsi toisen tien osoittaa liitomme olevan huono ja nyt se onkin ohi.

        Omalle v---lle voi keksiä monenlaisia nimiä, esim trauma!

        Niin, terveestä palautumisista vielä... Kun ihminen käy läpi kriisiä, on kohtuutonta odottaa, että mahdollisesti olemattomin voimin jaksaisi vielä keskittyä siihen, että palautuminen sujuu "oikein" ja oppikirjan mukaan. Kommenttiasi ei varmasti ollut tarkoitettu vähätteleväksi, mutta jos ihminen on vereslihalla, tuntuu tosi pahalta ja syyllistävältä kuulla, ettei osaa edes toipua oikein - asiasta, jota ei ole itselleen toivonut ja johon ehkä ei ole voinut vaikuttaa. Hyvää tarkoitetaan, mutta pahaa saadaan aikaan. (Sain itse kuulla pienen vauvani ollessa aikanaan tehohoidossa, että nythän saa äiti sitten nukkua, kun ei vauva itke öisin.) Yksi mantra, mitä hoetaan, on se, että pitäisi olla hyvä itsetunto. No joo-o, entä, jos ei ole? Silloin on lupa lyödä lyötyä vai? Oma vika!

        Nyt en puhu vain pettämisestä. Tunnumme ylipäätään elävän sellaista aikaa, että aina pitää pystyä 100% suoritukseen eikä heikkoutta saa näyttää. Kaiken pitää sujua tehokkaasti ja nopeasti. Jos fundeeraat asioita vielä kuukauden kuluttua, saat kuulla märehtiväsi. Ja jos viimein haet asiantuntija-apua, saatkin kuulla sen olevan täysin normaalia, suorastaan odotettua.

      • Mittatulutäyteen
        orWhat kirjoitti:

        "Jos joku sanoo, että pettäminen teki hänestä ihmisenä kyynisemmän ja ilottomamman, se ei ole syytös puolisoa kohtaan" ja se ei saisi myöskään olla syytös exän uutta puolisoa kohtaan!

        Pettäminen tekee ihmisestä kyynisen, kuka petti - puoliso. Yksikään tässäketjussa ei ole syyttänyt petturin uutta puolisoa. Tässä ketjussa puhutaan petteämisen aiheuttamaa romahdusta,Käsittääkseni tarkoitus ei ole puhua tai syyttää henkilöitä vaan puhua pahojen tekojen seurauksista,

      • liassarämpivät
        Mittatulutäyteen kirjoitti:

        Pettäminen tekee ihmisestä kyynisen, kuka petti - puoliso. Yksikään tässäketjussa ei ole syyttänyt petturin uutta puolisoa. Tässä ketjussa puhutaan petteämisen aiheuttamaa romahdusta,Käsittääkseni tarkoitus ei ole puhua tai syyttää henkilöitä vaan puhua pahojen tekojen seurauksista,

        Niin eli on tarkoitus kertoa kuinka paljon pahaa oloa on tuntenut. Joko on tarpeeksi? Onko vihdoin aika miettiä ja listata seöviytymistarinoita, ne luo uskoa tulevaan.

      • lifemustgoon

        Psyduck
        "Mikäli mieheni olisi valinnut toisen tien: puhunut minulle ongelmistaan, olisimme voineet yhdessä ratkoa niitä. Mutta hän valitsi toisin: suhde vie ajatukset pois arjen ongelmista. Nyt meillä sitten on paljon isompia ongelmia ratkottavana."
        Jos miehesi olisi voinut kertoa ongelmistaan, hän varmaan olisi sen tehnyt. Usein ei löydy selkeää asiaa, joka on ongelma, ehkei osaa selittää oikein itselleenkään mistä on kysymys. Totta on myös, että ongelman nostaminen esille usein vain pahentaa sitä. Jos ongelma lausutaankin ääneen, niin kumppani vastustaa tai mitätöi sen, koska ei koe sitä yhtään ongelmaksi itselle. Riippuu tietenkin avioliitosta, parista itsestään, heidän persoonasta, mutta monelle ongelmien ratkominen yhdessä ei onnistu. Usein se ei onnistu, koska rakkaus puuttuu, tai sitä on liian vähän.

        Uskottomuudesta voi toki selvitä, jos molemmilla on hyvin vahva tahto jatkaa, sekä rakkaus. Toisaalta, jos näin on, niin erittäin harva olisi ollut uskoton. Uskottomuus liittyy erittäin usein parin välisen vuorovaikutuksen puutteeseen. Niin pitkältä ajalta, että sitä on lähes mahdoton enää korjata. Varsin usein ihmiset myös luulevat tietävänsä, mikä parisuhteessa mättää, mitä pitäisi korjata. Mutta kun asiat on kuin ihmeen kaupalla saatukin korjatuksi, niin toisen tyytymättömyys vain jatkuu. Joskus jopa molempien tyytymättömyys on lisääntynyt. Sekin on selvää, sillä suhde, jossa vain kehitetään ja korjaillaan ei pidemmän päälle tyydytä kumpaakaan.

      • ole_ainut
        orWhat kirjoitti:

        "Jos joku sanoo, että pettäminen teki hänestä ihmisenä kyynisemmän ja ilottomamman, se ei ole syytös puolisoa kohtaan" ja se ei saisi myöskään olla syytös exän uutta puolisoa kohtaan!

        En ole tienytkään että uudet puolisot haluaa petetyn huonosta olosta jaolle.

      • Psyduck
        lifemustgoon kirjoitti:

        Psyduck
        "Mikäli mieheni olisi valinnut toisen tien: puhunut minulle ongelmistaan, olisimme voineet yhdessä ratkoa niitä. Mutta hän valitsi toisin: suhde vie ajatukset pois arjen ongelmista. Nyt meillä sitten on paljon isompia ongelmia ratkottavana."
        Jos miehesi olisi voinut kertoa ongelmistaan, hän varmaan olisi sen tehnyt. Usein ei löydy selkeää asiaa, joka on ongelma, ehkei osaa selittää oikein itselleenkään mistä on kysymys. Totta on myös, että ongelman nostaminen esille usein vain pahentaa sitä. Jos ongelma lausutaankin ääneen, niin kumppani vastustaa tai mitätöi sen, koska ei koe sitä yhtään ongelmaksi itselle. Riippuu tietenkin avioliitosta, parista itsestään, heidän persoonasta, mutta monelle ongelmien ratkominen yhdessä ei onnistu. Usein se ei onnistu, koska rakkaus puuttuu, tai sitä on liian vähän.

        Uskottomuudesta voi toki selvitä, jos molemmilla on hyvin vahva tahto jatkaa, sekä rakkaus. Toisaalta, jos näin on, niin erittäin harva olisi ollut uskoton. Uskottomuus liittyy erittäin usein parin välisen vuorovaikutuksen puutteeseen. Niin pitkältä ajalta, että sitä on lähes mahdoton enää korjata. Varsin usein ihmiset myös luulevat tietävänsä, mikä parisuhteessa mättää, mitä pitäisi korjata. Mutta kun asiat on kuin ihmeen kaupalla saatukin korjatuksi, niin toisen tyytymättömyys vain jatkuu. Joskus jopa molempien tyytymättömyys on lisääntynyt. Sekin on selvää, sillä suhde, jossa vain kehitetään ja korjaillaan ei pidemmän päälle tyydytä kumpaakaan.

        Kiitos, tästä. Juuri tällaisten kommenttien vuoksi näille palstoille aina palaankin.

        Viestisi on synkkä. Puolisoni kyllä esitti voimakkaasti kaikki pettämiseen johtaneet syyt uskottomuuden tultua ilmi. Suurin osa niistä oli puolisoni omia keski-ikään liittyviä ongelmia ja sitten tietysti suuret tunteet, jotka veivät mukanaan. Yhtenä perusteena uskottomuuden jatkamiselle oli ajatus siitä, että minullakin on suhde. Parisuhteeseen liittyviä tekijöitä oli arvostuksen puute ja se, etten ole kiinnostunut hänen harrastuksistaan.

        Nyt kun luen tekstiäsi parisuhteen pimeistä ja piilevistä ongelmista, mietin voidaanko tätä tosiaan korjata, kun ei tiedetä, mitä korjataan. (Arvostusta tämä ei tietenkään ole lisännyt.) Kumpikaan meistä ei tunnu haluavan erotakaan, joten odotellaanko tässä vain, milloin tyytymättömyys kasvaa yli äyräiden.

      • NainenVaillaMenneisyyttä
        2011 kirjoitti:

        Tervettä palautumista, kyllä, mutta vie jonkin aikaa päästä tuollaiseen tilaan. Asiat ottavat aikansa. Joillakin vähemmän, joillakin enemmän aikaa: se on hyvin yksilöllistä ja riippuu parisuhteesta ja aiemmista kokemuksista. Uusia näkökulmia löytää vasta, kun akuutti kriisi on ohi ja asiat edes jollain tapaa järjestyksessä. Silloin on aikaa selvitellä päätään, kun kaikki voimat eivät mene arjesta selviytymiseen. Kriisissä ihminen toimii usein "autopilotilla" ja saattaa itsekin jälkeenpäin ihmetellä toimintaansa.

        "sanatveitsuustani"-nimimerkki kirjoitti: "Onnellisuus lähtee omasta itsestä. Kenenkään velvollisuus ei ole tehdä toista ihmistä onnelliseksi oman onnensa kustannuksella." Olen aivan samaa mieltä. Mutta jos ihmiseltä häviää hetkessä vaikkapa parinkymmenen vuoden liitto, se vaikuttaa myös siihen, miten tämä ihminen itsensä näkee, vaikka olisi kuinka itsenäinen. Se pistää miettimään, kenen kanssa on elänyt ja mikä menneessä on ollut totta, mikä valhetta. Syyttely ei auta, se on totta, mutta liiton lopettaminen muulla tapaa kuin pettämällä tekisi asiasta helpommin käsiteltävän. Jos joku sanoo, että pettäminen teki hänestä ihmisenä kyynisemmän ja ilottomamman, se ei ole syytös puolisoa kohtaan, vaan silkka totuus. Näin tämä kyseinen kokemus kyseiseen ihmiseen vaikutti.

        Greeee tavoitti minusta hienosti petetyn mielentilan, kun sen lisäksi, että tulevaisuus muuttuu kertaheitolla, kyseenalaistetaan menneisyyskin: mikä siellä oikeasti oli totta ja kenen kanssa olen elänyt. Jos puoliso kuolee, menneisyydestä saa lohtua, mutta tässä tapauksessa muisteleminen vain pimentää pään.

        Olotilassa on jotain samaa, kuin tv-sarjassa, jossa yhtä-äkkiä selviää, että viimeinen tuotantokausi olikin yhden hahmon unta. Tai kirjailija on kirjoittanut melkein kokonaisen romaanin, jonka deletoi: sinne hävisi yksi fiktiivinen päähahmo bittitaivaaseen.

      • lifemustgoon
        Psyduck kirjoitti:

        Kiitos, tästä. Juuri tällaisten kommenttien vuoksi näille palstoille aina palaankin.

        Viestisi on synkkä. Puolisoni kyllä esitti voimakkaasti kaikki pettämiseen johtaneet syyt uskottomuuden tultua ilmi. Suurin osa niistä oli puolisoni omia keski-ikään liittyviä ongelmia ja sitten tietysti suuret tunteet, jotka veivät mukanaan. Yhtenä perusteena uskottomuuden jatkamiselle oli ajatus siitä, että minullakin on suhde. Parisuhteeseen liittyviä tekijöitä oli arvostuksen puute ja se, etten ole kiinnostunut hänen harrastuksistaan.

        Nyt kun luen tekstiäsi parisuhteen pimeistä ja piilevistä ongelmista, mietin voidaanko tätä tosiaan korjata, kun ei tiedetä, mitä korjataan. (Arvostusta tämä ei tietenkään ole lisännyt.) Kumpikaan meistä ei tunnu haluavan erotakaan, joten odotellaanko tässä vain, milloin tyytymättömyys kasvaa yli äyräiden.

        Olihan viestini synkkä siinä mielessä, ettei toivottua ratkaisua aina löydy. Kun ei tiedä mitä etsii, on todella vaikea ellei mahdotonta mitään löytääkään.
        Sanoit, että miehesi uskottomuuden syynä oli arvostuksen puute sinun taholta. Eikä siihen ole mitään muutosta tullutkaan. Voisit kuitenkin maistella ajatusta, että saisit jostain kipinää, arvostaisit miestäsi enemmän, olisit kiinnostunut hänestä ja hänen harrastuksistaan. Mitä arvelet, lisääntyisikö hyvinvointi yhtään suhteessanne?
        Sitten vielä: entä jos sinullekin tulisi suhde? Miten se vaikuttaisi - haluaisitko sinä tai miehesi erota, vai jatkaa siitä huolimatta?

        Itse olen aika väkevästi sitä mieltä, ettei yksikään suhde voi edes tyydyttävästi jatkua ilman kumppanin arvostusta. Enkä tiedä, onko suhdetta mielekästä jatkaa ihan viimeiseen tappiin asti. Kun kaikki menee yli äyräiden, niin ero on monin verroin vaikeampaa.

      • huonosti
        NainenVaillaMenneisyyttä kirjoitti:

        Greeee tavoitti minusta hienosti petetyn mielentilan, kun sen lisäksi, että tulevaisuus muuttuu kertaheitolla, kyseenalaistetaan menneisyyskin: mikä siellä oikeasti oli totta ja kenen kanssa olen elänyt. Jos puoliso kuolee, menneisyydestä saa lohtua, mutta tässä tapauksessa muisteleminen vain pimentää pään.

        Olotilassa on jotain samaa, kuin tv-sarjassa, jossa yhtä-äkkiä selviää, että viimeinen tuotantokausi olikin yhden hahmon unta. Tai kirjailija on kirjoittanut melkein kokonaisen romaanin, jonka deletoi: sinne hävisi yksi fiktiivinen päähahmo bittitaivaaseen.

        "Jos puoliso kuolee, menneisyydestä saa lohtua, mutta tässä tapauksessa muisteleminen vain pimentää pään."
        Eikö ihmisen pitäisi etsiä lohtua itsestään, tässä ja nyt, eikä menneisyydestä? Ja eikö menneisyydessäsi tosiaan ole mitään kivaa muisteltavaa puolisosta? Saanko kysyä miksi olet mennyt naimisiin hänen kanssaan?

      • 2011
        huonosti kirjoitti:

        "Jos puoliso kuolee, menneisyydestä saa lohtua, mutta tässä tapauksessa muisteleminen vain pimentää pään."
        Eikö ihmisen pitäisi etsiä lohtua itsestään, tässä ja nyt, eikä menneisyydestä? Ja eikö menneisyydessäsi tosiaan ole mitään kivaa muisteltavaa puolisosta? Saanko kysyä miksi olet mennyt naimisiin hänen kanssaan?

        Usein myöhemmin arvostaa niitä hyviä aikoja - näkee, että niitäkin oli. Mutta vie aikansa miettiä, näkikö silloin tilanteen oikein. Kun itse oli onnellinen tai vähintään tyytyväinen, oliko se vain harhaa? Olivatko puolison aatteet jo muualla? Lohtua, edes laihaa, saan siitä, että itse rakastin, oli toisen tunteet mitä tahansa. Sain elämääni jotain kaunista. Suhde ehkä perustui valheelle, muttei koko aikaa eikä omalta osaltani. Mutta niin kuin sanoin, aikaa se vie.

      • takkityhjä
        2011 kirjoitti:

        Usein myöhemmin arvostaa niitä hyviä aikoja - näkee, että niitäkin oli. Mutta vie aikansa miettiä, näkikö silloin tilanteen oikein. Kun itse oli onnellinen tai vähintään tyytyväinen, oliko se vain harhaa? Olivatko puolison aatteet jo muualla? Lohtua, edes laihaa, saan siitä, että itse rakastin, oli toisen tunteet mitä tahansa. Sain elämääni jotain kaunista. Suhde ehkä perustui valheelle, muttei koko aikaa eikä omalta osaltani. Mutta niin kuin sanoin, aikaa se vie.

        Juuri noiden hyvien aikojen muistelu saa pään sekaisin, koska on vaikea hyväksyä että se ihminen joka oli kaikkea sitä mitä elämältä oli toivonut, "oikea anopinkin ihanne" ososttautui petturiksi.

    • SILVIISSIIN

      Kaikesta selviää, mutta usko ja luottamus menee, eikä niitä hevin takasin saa. Jotkut jopa alistavat itsensä kostokierroksille eli jatkavat sitä "opetusta" mitä omissa liitoissaan ovat saaneet kokea, mutta sillä että muuttuvat itse pettäjiksi.. Tuo ei ole paras mahdollinen tapa, vaan taitaa siinä polla sekoa lopullisesti

      • niin_nähty

        Aivan, kyllä polla kostamalla sekoaa. Kuten se sekoaa myös silloin kun alkaa itsekin uskomaan omiin valheisiin.

      • ei_ole_tosi
        niin_nähty kirjoitti:

        Aivan, kyllä polla kostamalla sekoaa. Kuten se sekoaa myös silloin kun alkaa itsekin uskomaan omiin valheisiin.

        Niin koska petetynhän pitää jaksaa olla normaali vaikka toinen on aiheutanut hänelle kaikesta pahimman asian mitä toiselle voi aiheuttaa. Mielestäni petturin polla on sekasin kun lähtee pettämään. Pitäisi osata arvostaa puolisoaan senverran, että ei halua tälle pahaa vaan hoitaisi asiat viisaasti. niin, että kenenkään ei tarvi alkaa kostaan eikä tulisi tarvetta hakea syytä petetystä.

      • sanda-66
        ei_ole_tosi kirjoitti:

        Niin koska petetynhän pitää jaksaa olla normaali vaikka toinen on aiheutanut hänelle kaikesta pahimman asian mitä toiselle voi aiheuttaa. Mielestäni petturin polla on sekasin kun lähtee pettämään. Pitäisi osata arvostaa puolisoaan senverran, että ei halua tälle pahaa vaan hoitaisi asiat viisaasti. niin, että kenenkään ei tarvi alkaa kostaan eikä tulisi tarvetta hakea syytä petetystä.

        Kenenkään ei pidä jaksaa, ei petetyn, ei pettäjän. Ellei jaksa pitää hakea apua. Apu ei tarkoita toisen syyttelyä, tuomitsemista ym. vaan oman tasapainon löytämistä vaikeassa paikassa.

    • osoittavatSormet

      Jonkun verran luin tätä ketjua miten kritisoitte toisten kokemuksia ja toisen tunteita. Ja miten niin viisaana oma tilanne näette,kun toinen on kokenut elämän nöyryttävän pettymisen.
      Miksi ylensäkin elää sellaista elämää,et pitää pettää parisuhteissa.Sitä minä en ainakaan ymmärrä mitenkään ja en millään tavalla hyväksy. Miksi ei voi lopettaa avioliittoa,ennen kuin alkaa pettämään toista ja pelamaan toisen selän takana peliä. Siinä on moraali kaukana.Sellainen ihminen on epäkypsä,"pieni lapsi",tunnevammainen,epävakaa ihminen,joka ei kunnioitta edes itseään.Sellainen ihminen vain etsii ja etsii aina uutta ja uutta,eikä ole koskaan itsensä tyytyväinen. Haaveilee vain aina "kuuta taivalta" ja tämä on aivan loputon suo.Tälläinen ihminen ei pysty olemaan koskaan aikuinen ja pakenee omaa itseään täydellisen tavoitteluun.Siinä voi käydä usein niin,että lopulta jää se "paska" näppiin. Tai ylensä sellainen ei edes tajua vaan uskoo silti löytävänsä sen "arteen".
      Ja mitä sitä ennen olleet suhteet ovat olleet vain vääriä,mutta ei kuitenkaan näe et se ongelma on omassa itsessään.Ikuinen haave kuva vain on illusiota,joka ei pysähdy koskaan mitä aiheuttaa toiselle pahaa oloa,ahdinkoa,kärsimystä.Sellainen ihminen ei koskaan aikustu ja ei näe omaa "tilansa".Sellainen ihminen joka ei kanna vastuuta mistään,ei piittaa toisten tunteista,on kylmä ihminen,ahne ja omaa napaa tuijottaja.
      Sillä normaali ihminen ei lähde uutta suhdetta rakentamaan tai pettämistä harrastamaan,kuin entinen suhde on käsitelty loppuun. Mutta ongelmana on se,että moni ei kestä jäädä yksin,vaan kun aviossa tulee ongelmia niin silloin alataan salaa etsimään uutta "verkkoa". Sillä moni pelkkää jäädä tyhjän päälle,joten pettäjä on "kävelevä ongelmajäte" itse.
      Ja se joka ei koi myötätuntoa toisen ikäviä kokemuksia niin on itse rikkinäinen,kylmä kiskoinen,tunteton tai sitten ei ymmärrä asiaa tai ei ole riittävästi elämä kohdellut.
      Ja turhaa on sotkea toisen ihmisen menettämisestä tai pettämistä keskenään. Sillä näitä kokemuksia ei voi verrata keskenään. Jokainen paha kokemus jättää ihmiseen jälkensä.
      Jokaisella on oikeus tuntea ja tuoda asiat esille asian mukaisesti olipa ne iloiset tai negatiiviset. Joten ei ole oikeutta "trollata" toisen kokemuksia ja niin kauan kuin ette ole itse olleet näkemässä toisen kokemusta niin ei ole myöskään oikeutta tuomita toisen kirjoituksia.
      Sillä vain kahdella on oikeus tuomita asioita on oikeuslaitos ja luojalla.
      Meillä muilla ihmisillä ei ole oikeutta tuomita ketään mistään ja jos osoitat sormella toista niin yksi osoittaa toista,mutta kolme muuta sormea osoittaa sinua itseään.

      • millävuosisadalla

        osoittavat sormet
        sitten Suomi on pullollaan epänormaaleja

      • niinpäniinjoojoo
        millävuosisadalla kirjoitti:

        osoittavat sormet
        sitten Suomi on pullollaan epänormaaleja

        Katsosi ensin siihen peiliin,jos sieltä näkys!

      • lifemustgoon

        Jokaisella on oikeus tunteisiinsa. Toki. Silti ei ole oikeutta purkaa tunteitaan toisiin, syyttää niistä muista ihmisiä. Tunteitaan pitää osata selvitellä itsekseen, rauhassa. Ellei onnistu, hakea apua. Jos tunteet ottavat vallan ihmisestä, niin ensihätään voi käyttää järkeään.

    • arvokas_ihminen

      Kun puhutaan anteeksiannosta niin olen mieltä että petturille ei tarvi antaa anteeksi jos ei halua eikä pysty. Tärkeää on antaa anteeksi itselle. Täälläkin huomannut kuinka moni syyttävä sormi osottaa petettyyn kuinka tämä ei osaa eika halua mennä eteenpäin. roikkuu, hakee draamaa ja sen sellaista. Ei petetty kaipaa syyttelijöitä ja tuomareita, he ovat sitä itse itelleen joskus liiankin rajusti. Sen todistaa kaikki mietteet huonommudesta, halusta lopettaa elämä, kyvyttömyydestä, häpeästä, itsesyytöksistä, omanarvon tunteen katoamiseta. itse kriittisyydestä. Niistä näkyy petettyjen kokemukset kertovan.

      Kaikki petetyt, itseni mukaanlukien, ollaan armollisia itselle, me ollaan hyviä, arvokkaita kunnioitetaan itseämme. Meillä on oikeus tunteisiimme, Opetellaan rakastamaan itseämme sellaisina kuin olemme.
      Täydellistä ihmistä ei ole olemassa mutta me voimme aina olla parhaat sellaisina kuin kokemustemme pohjalta itsemme hyväksymme. Ollaan rehellisiä.
      Olemme arvokkaita.

      • sanda-66

        Oikein rehellisiä jos ollaan, kaikki ihmiset ovat täysin samanarvoisia, ovat he sitten pettäneet tai ei.

      • todeksitoiveeteivätkäy

        Anteeksianto kannattaa aina, jos siihen vain pystyy. Anteeksiantamattomuus nimittäin syö ihmisen energiaa valtavasti. Jos ei vain halua tai huvita antaa anteeksi, se on jo puoliksi hölmöyttä, koska asia painaa takaraivossa vuosikaudet, ehkä koko elämän. Myös katkeroituminen uhkaa.

      • todeksitoiveeteivätkäy

        Ai niin. piti vielä sanoa, että ilman puolison uskottomuuden anteeksiantoa on täysin mieletöntä jatkaa hädin tuskin siedettävässä suhteessa. Oma moka, täysin väärin itseään kohtaan jos näin tekee.

    • Ergosum

      Minä luulen, ettei toisen petosta voi koskaan antaa anteeksi. Mielestäni asia muuttuu sietämiseksi, jos yhteiseloa jatkaa vielä. Kun luin näitä kirjoituksia, tulin ajatelleeksi, että mies tai nainen joka lähtee kolmannen mukaan, miksei hän saa suutaan auki ja puhu suhteestaan.
      Jos pettämisen syyksi kaivetaan vikoja toisesta, täytyy pettäjällä olla surkea itsetunto tai yliego jyllää. Elämäntilanteet voivat olla sellaisia, että ero tuosta noin ei kaikilta onnistu. Ihmiset punnitsevat: pienet lapset ja koko elämän uudelleen järjestely. Siksi kait niin monet "antavat anteeksi", mutta kerran keksitty...... Aikuisten suhde on mennyt rikki. Toisaalta on varmaan sellaisiakin aikuisia, jotka näkevät toisensa sellaisina kuin he todella ovat. Unelmien prinssit ja prinsessatkin ovat vain vajavaisia ihmisiä. Mutta sitten näistä parisuhteen väliin kiilaajista olen sitä mieltä myös, että usein heikko itsetunto jyllää ja halutaan näyttää, testata omaa viehätysvoimaa. On sellaisia henkilöitä, jotka ovat kokeilleet useitakin ystäviensä kumppaneita. Mikä tällainen ihminen, ystävä on? Mielestäni esimerkiksi sormus on varoitus saapua etuajo-oikeutetulle tielle. Ja mitä toivot, itsellesi tehtävän........ Erikseen ovat sitten irtopistokkeet ja jakorasiat......

      • todeksitoiveeteivätkäy

        "Jos pettämisen syyksi kaivetaan vikoja toisesta, täytyy pettäjällä olla surkea itsetunto tai yliego jyllää"
        Myös petetyllä on surkea itsetunto, jos hyväksyy "vikojen kaivelun" itsestään. Kaikki ihmiset ovat jollain tavalla hauraita ja vajavaisia. Mikäli tämän aidosti hyväksyy, ymmärtää myös miksi puoliso on pettänyt. Ellei ymmärrä, ei liittoa kannata jatkaa. Siitä tulee loputon syytösten ja puolustusten kehä.

    • MilläänEiOleVäliä

      Eräs viisas vanha ihminen sanoi,että mitä et toivo toisen tekevän sinulle niin älä sinäkään tee samoin toiselle. Eli jos jokainen ei toivo,että hänen kuppani ei petä.
      Mutta sitä on kuitenkin niin paljon ja eroneiten luku suomessa eikun,vaan kasvaa.(avoliitosta tai parihuhteesta ei taas mitään tilastoa).

      • kaikellaväliätaiei

        Hyvin usein, jossain vaiheessa, uskottomalle on se ja sama onko hänen puolisonsa uskoton, vai ei. Etenkin jos petetty kovasti kärsii, hänelle tekisi hyvää käydä vieraissa. Näin tietäisi paremmin mistä uskottomuudessa on kysymys.

      • 2011
        kaikellaväliätaiei kirjoitti:

        Hyvin usein, jossain vaiheessa, uskottomalle on se ja sama onko hänen puolisonsa uskoton, vai ei. Etenkin jos petetty kovasti kärsii, hänelle tekisi hyvää käydä vieraissa. Näin tietäisi paremmin mistä uskottomuudessa on kysymys.

        Täyttä paskaa. Jos ei itse hyväksy jotain, on typerää toimia omia arvojaan, omaa itseään vastaan vain siksi, että "toi aloitti". Mitä itseänsä vastaan toimiminen helpottaisi? Pettäjä saattaa toivoa, että puolisokin pettäisi niin ei olisi niin yksinäistä omassa alhaisuudessaan. Petetty tietää omalta kohdaltaan riittävän hyvin, mistä uskottomuudessa on kyse.

    • nononever

      Joku kommentoi aiempaa viestiäni 14.2. että miksi elän pettäjän kanssa, olenko vain seksin takia yhdessä, pitää päästä erosta yli... jne.
      En elä perttäjän kanssa, erosimme 2. pettämisen jälkeen. Yritimme vielä kaksi vuotta, mutta mies jatkoi toista suhdetta väitteistään huolimatta. Kun se paljastui lähdin suhteesta heti.
      Eron jälkeen minulla ollut kaksi suhdetta joihin vittasin (ei päällekkäin!). Kummassakin olen vain etsinyt ihmistä, jonka kanssa jakaa fyysistä läheisyyttä, mutta suhde on edennyt seurusteluun miehen toiveesta. Olen kuitenkin herännyt jokaiseen aamuun ajatellen että tänään hän voi kadota toisen matkaan. Toisessa tapauksessa niin kävikin. Toisessa mies totesi että ei ole päässyt niin hyvin omasta erostaan yli kuin minä ja halusi päättää suhteen koska ei ollut vielä valmis. Hänen erostaan oli tuolloin neljä vuotta. Siis enemmän kuin itselläni oli.

      E iero minua musertanut ja muuttanut, vaan se että minulle rakkain ja läheisimmän ihmisen epärehellisyys, valehtelu ja huijaaminen. Terapeuttini sanoi että pettämisestä ei toivu koskaan vaan se muuttaa ajattelua. Samoin totesi lääkärini. Sitähän elämä on, kokemuksia jotka tuntuvat, tarttuvat ja muuttavat elämänkatsomusta. En usko enää sanoihin "minä rakastan sinua". Se ei tarkoita ehkä mitään enää huomenna.

      • mittatulitäyteen

        nononever, Sinäpä sen sanoit. Hyvä niin. Elänhän minäkin niine keikkine kokemuksieni tuomalla viisaudella, tunteilla ym. Kävin pohjalla mutta sieltä oli tie vain ylöspäin mutta kaikesta on jäänyt mieleen muistiraita, kuten sinullakin, koska sanot ajattelutavan muuttuneen. Ajattelutapa ja suhtutuminen asioihin muuttuu koska pettäminen tappoi minussa jotain. Se tappoi kyvyn luottaa, kyvyn olla avoin ja iloinen.
        Nyt taas joku vetää herneen nenään koska puhun pettäjän teoista, joku kokee sen syytöksenä henkillöä kohtaan. Moni varmaan on kuullut sanonnan, että en tuomitse henkilöä vaan tuomitsen hänen teot. Se pitää paikkaansa.

      • neversaynaver
        mittatulitäyteen kirjoitti:

        nononever, Sinäpä sen sanoit. Hyvä niin. Elänhän minäkin niine keikkine kokemuksieni tuomalla viisaudella, tunteilla ym. Kävin pohjalla mutta sieltä oli tie vain ylöspäin mutta kaikesta on jäänyt mieleen muistiraita, kuten sinullakin, koska sanot ajattelutavan muuttuneen. Ajattelutapa ja suhtutuminen asioihin muuttuu koska pettäminen tappoi minussa jotain. Se tappoi kyvyn luottaa, kyvyn olla avoin ja iloinen.
        Nyt taas joku vetää herneen nenään koska puhun pettäjän teoista, joku kokee sen syytöksenä henkillöä kohtaan. Moni varmaan on kuullut sanonnan, että en tuomitse henkilöä vaan tuomitsen hänen teot. Se pitää paikkaansa.

        Oma suhtautumisesi pettämiseen tappoi kykysi olla avoin ja iloinen.

      • asenneongelma
        mittatulitäyteen kirjoitti:

        nononever, Sinäpä sen sanoit. Hyvä niin. Elänhän minäkin niine keikkine kokemuksieni tuomalla viisaudella, tunteilla ym. Kävin pohjalla mutta sieltä oli tie vain ylöspäin mutta kaikesta on jäänyt mieleen muistiraita, kuten sinullakin, koska sanot ajattelutavan muuttuneen. Ajattelutapa ja suhtutuminen asioihin muuttuu koska pettäminen tappoi minussa jotain. Se tappoi kyvyn luottaa, kyvyn olla avoin ja iloinen.
        Nyt taas joku vetää herneen nenään koska puhun pettäjän teoista, joku kokee sen syytöksenä henkillöä kohtaan. Moni varmaan on kuullut sanonnan, että en tuomitse henkilöä vaan tuomitsen hänen teot. Se pitää paikkaansa.

        Tappoi kyvyn luottaa. Tuon ymmärrän. Mutta miksi se sun avoimuuden ja iloisuuden muka tappoi? Ethän sä ole tehnyt mitään pahaa. Olisit iloinen edes siitä, että ääsit pettäjästä eroon!

    • qaswedfr
    • KariKiianmaakertoi

      "Uskottomuus on yksi tavallisimpia syitä kääntyä parisuhdeneuvonnan puoleen. Avioliiton tai vastaavan suhteen ulkopuolella alkanut rakkaussuhde osuu yleensä ns. uskottoman osapuolen elämän kriisivaiheisiin ja joskus ylirasittumiseen tai turhautumiseen. Suhteesta haetaan elämään jotain, jota siitä koetan puuttuvan. Uskottomuussuhde on sen osapuolten kannalta myös kasvattava suhde, koska siihen liittyy usein paljon keskustelua ja avoimuutta. Uskottomuus johtaa harvoin parisuhteen päättymiseen. Se puhkaise yleensä kriisin, jonka seurauksena suhde voidaan rakentaa uudelleen. Joillekin uskottomuus koituu kohtalokkaaksi. Uskoton osapuoli saattaa valita uuden kumppanin tai sitten loukattu osapuoli päättää suhteen. Tässäkin tapauksessa molemmilla on edessään vuosinen työ toipumiseen"

    • huonosti

      Petetyt ovat hyvin usein, ja etenkin tässä ketjussa, uhriutujia. He eivät yritäkään ottaa elämäänsä omaan haltuun ja tehdä siitä itselleen hyvää. En väheksy kenenkään kokemuksia, mutta tosiasia on, ettei romahtaneilla ole oma elämä halussa, eikä itsetunto edes tyydyttävää lähelläkään. Näin on ollut jo ennen kumppanin pettämistä.

      • TodellaTyperä

        Et voi tietää, miten (kaikilla) petetyillä on oma elämä hallussaan. Vaikka tunteiden tasolla heillä onkin kärsimystä. Et voi tietää, millainen (kaikkien) petettyjen itsetunto on ollut ennen pettämistä.
        Pliis hei, aattelepa ensin vähän, ennen kuin näppis alkaa laulaa.

      • huonosti
        TodellaTyperä kirjoitti:

        Et voi tietää, miten (kaikilla) petetyillä on oma elämä hallussaan. Vaikka tunteiden tasolla heillä onkin kärsimystä. Et voi tietää, millainen (kaikkien) petettyjen itsetunto on ollut ennen pettämistä.
        Pliis hei, aattelepa ensin vähän, ennen kuin näppis alkaa laulaa.

        Uhriutujilla itsetunto ei eikä oma elämä ole hallussa. Jos olisi, eivät he uhriutujia olisikaan.

      • eiHuonosti
        huonosti kirjoitti:

        Uhriutujilla itsetunto ei eikä oma elämä ole hallussa. Jos olisi, eivät he uhriutujia olisikaan.

        Ja sinulla ne viisauden sanat aina löytyy. Mutta näen miten sinun elämäsi pyörii oman navan ympärilläsi ja tuskin edes sitä tulet tajumaan.

      • tarkoitustako

        huonosti, olen samaa mieltä

      • hyväksykää_tosiasiat
        TodellaTyperä kirjoitti:

        Et voi tietää, miten (kaikilla) petetyillä on oma elämä hallussaan. Vaikka tunteiden tasolla heillä onkin kärsimystä. Et voi tietää, millainen (kaikkien) petettyjen itsetunto on ollut ennen pettämistä.
        Pliis hei, aattelepa ensin vähän, ennen kuin näppis alkaa laulaa.

        Juurikin, Romahtaminen voi olla monien kokemusten summa joista pettäminen on piste iin päälle. Kuten ketjussa kerrottu kaikesta selviää kun on se läheinen vierellä, Rakkaus jota kumpikin vannoneet toisilleen ja luottamus siihen että yhdessä mennään päivä kerrallaan ovat olleet kantavat asiat parisuhteessa joiden voimalla on yhdessä menty läpi tuulet ja tuiskut. Kun sitten hän pettää katoaa elämältä pohja. Kaikki se jolle elämä on yhdessä rakennettu katoaa hetkessä. Romahtamisesta joutuu selviytyyn yksin. Kukaan ei ole tässäkään ketjussa kertonut, että elämä ei olisi hallussa. Pakkohan sen on olla hallussa, ei romahduksesta muuten selviä.

      • huonosti
        eiHuonosti kirjoitti:

        Ja sinulla ne viisauden sanat aina löytyy. Mutta näen miten sinun elämäsi pyörii oman navan ympärilläsi ja tuskin edes sitä tulet tajumaan.

        Niin löytyy, miksei löytyisi? Viisaudessa ei kaiken lisäksi ole mitään pahaa. Siksi laitan tähän vielä yhden viisauden.
        "Terveen itsekkyyden ydin on aktiivinen, vastuullinen ote omaan elämään"

      • 911112
        hyväksykää_tosiasiat kirjoitti:

        Juurikin, Romahtaminen voi olla monien kokemusten summa joista pettäminen on piste iin päälle. Kuten ketjussa kerrottu kaikesta selviää kun on se läheinen vierellä, Rakkaus jota kumpikin vannoneet toisilleen ja luottamus siihen että yhdessä mennään päivä kerrallaan ovat olleet kantavat asiat parisuhteessa joiden voimalla on yhdessä menty läpi tuulet ja tuiskut. Kun sitten hän pettää katoaa elämältä pohja. Kaikki se jolle elämä on yhdessä rakennettu katoaa hetkessä. Romahtamisesta joutuu selviytyyn yksin. Kukaan ei ole tässäkään ketjussa kertonut, että elämä ei olisi hallussa. Pakkohan sen on olla hallussa, ei romahduksesta muuten selviä.

        Eipä todellakaan näytä olevan ihmisillä elämänsä hallussa tässä ketjussa. Huh huh.

    • 911112

      Tässä ketjussa näkyy olevan hyvin paljon muita kuin terveitä vastauksia. Niissä puolestaan kerrotaan miten on juututtu puolison uskottomuuteen, jopa vuosikausiksi eron jälkeen. Ei hyvä. Ihmisten pitäisi rakastaa ainakin itseään. Tapahtui mitä tapahtui.

      • mittatulitäyteen

        Olipa mielenkiintoista lukea tämä vanha ketju jossa olen itsekin aikoinaan kommentoinut.
        Toivon että jokainen tässä ketjussa tuskastaan kertonut on päässyt elämässä eteenpäin.
        Minun elämä on tasoittunut ei ole isoja tunnepurkauksia enää. Huonon fyysisen terveyteni vuoksi olen saanut työkyvyttömyys eläkkeen. En koe sitä pahana vaan uutena mahdollisuutena. Voin tehdä ja osallistua asioihin joihin en ennen kyennyt enkä päässyt.
        Ex puolisoni petosta en enää mieti, velatkin olen jo maksanut. Joten elän tällä hetkellä hyvää aikaa elämässäni. Pystyn tekeen monia asioita, matkustelen. En ole niin vanha että enkö vielä oppisi uusia asioita.
        Uutta suhdetta en ole etsinyt. En jaksa sitä enää. Elämäni on muuten niin rikasta ja antoisaa että en kaipaa enää miestä. Hyvät ystävät ovat paljon kallisarvoisempia.

        En edelleenkään ole sama pilkesilmäkulmassa oleva ihminen mitä olin avioliitossani. Olenhan tänään vanhempi. Olen opetetllut hallitsemaan mieltäni, en enää anna tunteiden viedä, en anna pahojen kielten pahoittaa mieltäni.

        OLen onnellinen löytämästäni rauhasta enkä vaihtaisi sitä mihinkään.

      • Arvoton
        mittatulitäyteen kirjoitti:

        Olipa mielenkiintoista lukea tämä vanha ketju jossa olen itsekin aikoinaan kommentoinut.
        Toivon että jokainen tässä ketjussa tuskastaan kertonut on päässyt elämässä eteenpäin.
        Minun elämä on tasoittunut ei ole isoja tunnepurkauksia enää. Huonon fyysisen terveyteni vuoksi olen saanut työkyvyttömyys eläkkeen. En koe sitä pahana vaan uutena mahdollisuutena. Voin tehdä ja osallistua asioihin joihin en ennen kyennyt enkä päässyt.
        Ex puolisoni petosta en enää mieti, velatkin olen jo maksanut. Joten elän tällä hetkellä hyvää aikaa elämässäni. Pystyn tekeen monia asioita, matkustelen. En ole niin vanha että enkö vielä oppisi uusia asioita.
        Uutta suhdetta en ole etsinyt. En jaksa sitä enää. Elämäni on muuten niin rikasta ja antoisaa että en kaipaa enää miestä. Hyvät ystävät ovat paljon kallisarvoisempia.

        En edelleenkään ole sama pilkesilmäkulmassa oleva ihminen mitä olin avioliitossani. Olenhan tänään vanhempi. Olen opetetllut hallitsemaan mieltäni, en enää anna tunteiden viedä, en anna pahojen kielten pahoittaa mieltäni.

        OLen onnellinen löytämästäni rauhasta enkä vaihtaisi sitä mihinkään.

        Itse en tule koskaan toipumaan tästä, paljastumisesta neljä vuotta, yhdessäoloa 28vuotta, josta naimisissa yli 25vuotta. "Lapsenikin" ovat jo yhtä lukuunottamatta täysi ikäisiä. Neljästä lapsestani paljastui , että ainoastaan kolmas on omani, eli koko oma elämäni on ollut pelkkää valhetta ja petosta. Luotin uskoin ja rakastin, eikä koskaan edes tullut mieleeni, että vaimoni kusetti minua koko yhteisen elämme aivan alusta asti, tämän mahdollisti molempien epäsäännöllinen vuorotyö. Vanhin "tyttäreni" lopulta sai tarpeekseen siitä ettei minulle koskaan saanut puhua totta mistään, hän joutui aina pienestä pitäen pitämään huolta muista sisaruksista, kun minä olin yövuoroissa ja vaimoni ties missä, lapsille tosin sanoi aina menevänsä töihin, minulle ei saanut soittaa vaikka olisi käynyt mitä tahansa vaan pelkästään hänelle. En jaksa tätä enää kauaa, apua en kykene hakemaan mistään, tällä hetkellä olen elävä muumio, jonka terveys heittelee, kun ei saa nukuttua lainkaan, eikä mikään kiinnosta... En nyt jaksa enempää kertoa. Mutta pahaa teki lukea näiden muutamien kommentteja tässä ketjussa. Tätä ei ymmärrä ennenkuin itse kokee....

    • pop98

      Onko kenelläkään kokemusta katkerasta kostosta pettäjälle?
      Itse ainakin pääsen eroon huonoista fiiliksistä vain ja ainoastaan jos tunnen että puntit on menneet tasan.

      Eli kun pettäminen paljastuu, et kerro puolisolle(pettäjälle) mitään, alat keräämään rahaa esim. pankin tallelokeroon, kaikki mitä liikenee vaikka 6kk-vuoden ajan,
      Hankit rakastajan itselle, ehkä jopa lainaa ja uusi asunto. Tai jos asunto on oma, niin lukot vaihtoon ja pettäjän tavarat pihalle myöhemmin yllätyksenä.
      Rakennat uuden elämän ensin, ja sitten vasta kerrot puolisolle ja kävelet 15sekunnin kuluttua ulos, tms. shokeeraava. Ja niin että pettäjä kärsii taloudellisesti isot vahingot.
      Kerrot pettämisestä kaikille ja asetut heidän silmissään uhrin asemaan, vaikka oikeasti et ole uhri vaan voittaja.
      Jos auto on pettäjän nimissä, niin sopivasti kun ajaa kävelyvauhtiakin koko kyljen matkalta tolppaa vasten niin menee auto lunastukseen.
      Pettäjän petoskaveri jos on naimisissa käräyttäsin siinä vaiheessa myös.
      yms. mitä mukavaa itse kukin keksiikään oveluudessaan.

      • mittatulitäyteen

        Paras kosto on oman elämän hallinta ja näyttäminen että en kuollutkaan, elän ja voin hyvin.

    • Petetty2010

      Hymy muuttu vihaksi, suruksi ja pettymykseksi. Alkutuska syömättä yli kuukauden. 10 kiloa laihtu. vuosien kuluessa kilot tuli takas, hymy ei. Positiivisuus ja luottaminen katosi. Jäi vain suru. Naiset eivät ymmärrä kuinka paljon aikaa luottamuksen ansaitseminen vaatii tällä kertaa. Sekä kuka muka jaksaa yrittää päästä suojakuoren läpi, kun en tiedä päästänkö ketään. 6 vuotta tapahtuneesta. 6 vuotta yksin on pitkä aika. helppohan pettäjän on vaan kadota ja mennä toisen kans naimisiin.

      • mittatulitäyteen

        Arvoton, pop98 sekä petetty 2010. Kyllähän se on niin että hymy hyytyy, ruokahalu menee jopa fyysisten sairauksien eskaloituminen . Ymmärrän teitä ja jaan surunne.

        Pettäminen riistää niin paljon, psyykkisesti, fyysisesti jopa taloudellisesti.
        Minulla meni vuosia(9) päästä tähän pisteeseen. Melkein yhtä pitkään mitä olin naimisissa petturin kanssa. Enkä kuitenkaan ole enää sama ihminen. OLen vanhempi, ja toivottavasti viisaampi, en halua kokea samaa uudestaan.

        Itsensä löytämiseen kuluu vuosia. ANtakaa se aika itselle, olemalla lempeitä ja ymmärtäväisiä itseä kohtaan. Suosittelen terapiaa ja uusia harrastuksia.

        Ilkeät kommentiti täällä kannattaa jättää omaan arvoonsa, ne ihmiset eivät tiedä mistä puhuvat.
        Se että olen valinnut elää yksin ilman miestä ei johdu katkeruudesta, roikkumisesta, tai siitä että odottaisin petturia takaisin (niinkuin joku joskus on täälläkin väittänyt )
        Jos olemme joskus loukanneet itsemme fyysisesti niin vältämme jatkossa tilanteita joissa voisimme loukkaantua.
        Sama pettämiskokemuksessa. Vältetään tilanteita.
        OLen oppinut että elämäni on paljon rikkaampaa näin. Onni löytyy itsestä.

      • bar_fly
        mittatulitäyteen kirjoitti:

        Arvoton, pop98 sekä petetty 2010. Kyllähän se on niin että hymy hyytyy, ruokahalu menee jopa fyysisten sairauksien eskaloituminen . Ymmärrän teitä ja jaan surunne.

        Pettäminen riistää niin paljon, psyykkisesti, fyysisesti jopa taloudellisesti.
        Minulla meni vuosia(9) päästä tähän pisteeseen. Melkein yhtä pitkään mitä olin naimisissa petturin kanssa. Enkä kuitenkaan ole enää sama ihminen. OLen vanhempi, ja toivottavasti viisaampi, en halua kokea samaa uudestaan.

        Itsensä löytämiseen kuluu vuosia. ANtakaa se aika itselle, olemalla lempeitä ja ymmärtäväisiä itseä kohtaan. Suosittelen terapiaa ja uusia harrastuksia.

        Ilkeät kommentiti täällä kannattaa jättää omaan arvoonsa, ne ihmiset eivät tiedä mistä puhuvat.
        Se että olen valinnut elää yksin ilman miestä ei johdu katkeruudesta, roikkumisesta, tai siitä että odottaisin petturia takaisin (niinkuin joku joskus on täälläkin väittänyt )
        Jos olemme joskus loukanneet itsemme fyysisesti niin vältämme jatkossa tilanteita joissa voisimme loukkaantua.
        Sama pettämiskokemuksessa. Vältetään tilanteita.
        OLen oppinut että elämäni on paljon rikkaampaa näin. Onni löytyy itsestä.

        "Itsensä löytämiseen kuluu vuosia."

        Jos on löytänyt oikeasti itsensä ennen puolison pettämistä, niin ihminen ei romahda. Tuossa tapauksessa puolison pettäminen on herättänyt sinut etsimään itseäsi, et voi elää enää puolison kautta. Ja se on pelkästään hyvä asia, että löysit viimein itsesi, vaikka siihen tavallaan pakkokeinoja tarvittiinkin.

    • KostoaEi

      Epärehellisyydelle paras "kosto" on rehellisyys, koska se saa pettäjän näyttämään entistäkin kurjemmalta.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miten reagoisit

      Jos ikäväsi kohde ottaisi yhteyttä?
      Ikävä
      79
      3214

    2. Olisiko kaivattusi

      Sinulle uskollinen? Olisitko itse hänelle?
      Ikävä
      49
      2410

    3. Ihana nainen

      Suukotellaanko illalla?☺️ 🧔🏻🫶
      Ikävä
      32
      2137

    4. Sinkkujen kommentti järkyttävään raiskaukseen

      Mikä on kommenttisi tähän järkyttävään raiskaukseen? https://www.is.fi/uutiset/art-2000011204617.html Malmin kohuttu sa
      Sinkut
      481
      2122

    5. Ootko koskaan miettinyt että

      miksi kaivatullasi ei ole puolisoa?
      Ikävä
      137
      1889

    6. Ryöstö hyrynsalmella!

      Ketkä ryösti kultasepänliikkeen hyryllä!? 😮 https://yle.fi/a/74-20159313
      Hyrynsalmi
      31
      1822

    7. Huomenta ihana

      Mussu ❤️.
      Ikävä
      31
      1755

    8. Sukuvikaako ?

      Jälleen löytyi vastuulliseen liikennekäyttäytymiseen kasvatettu iisalmelainen nuori mies: Nuori mies kuollut liikenne
      Iisalmi
      10
      1599

    9. Joskus mietin

      miten pienestä se olisi ollut kiinni, että et koskaan olisi tullut käymään elämässäni. Jos jokin asia olisi mennyt toisi
      Ikävä
      5
      1350

    10. Hyvää yötä

      Söpöstelen kaivattuni kanssa haaveissani. Halaan tyynyä ja leikin että hän on tässä ihan kiinni. *olet ajatuksissani
      Tunteet
      6
      1274
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt