Ok, en oikein tiedä mitä tähän pitäisi kertoa, mutta aloitetaan nyt jostain... Olen 23 vuotias miespuolinen henkilö.
Tämä helvetti alko seitsemisen viikkoa sitten krapula päivänä kahvin ja tupakan jälkeen kun oli tarkoitus lähteä kaupungille, istuin bussissa ihan normaaliin tapaan kun yhtä-äkkiä rupesin voimaan erittäin huonosti alkoi huimaamaan, oksettamaan, sydämmen pulssi kiihtyi mahtavaksi... Hakeuduin normaalisti siitä lääkärin hoitoon ja leposykkeeni olikin 130/min ja verenpaineeni tuplaantunut, kuitenkin ollessani siellä lekurissa tarkkailussa huomasin kaikkien oireiden menevän ohi... Loppu ilta menikin sitten ihan mukavasti, kunnes seuraavana aamuna olo oli samanlainen kuin ennen lääkäriin menoa, hakeuduin uudestaan lääkäriin ja kuvio oli sama, ihan muutaman minuutin kuluttua olisin ollut taas kotialähtökunnossa…. Lääkäristä tällä reissulla määrättiin minulle propralia tuohon sydämen tykytykseen. Äidilläni alkoivat samanlaiset oireet juuri ennen hänen sairastumistaan aivoverenvuotoon ja äidin puolens suvussamme kulkevat voimakkaana verisuonisairaudet mutta taasen isän puolen suvussa taasen ei ole mitään sairauksia, isältäni olenkin perinyt perinnöllisesti alhaisen kolesterolin ja alhaisen verenpaineen. Tehtyjen tutkimusten päätteeksi lekuri totesi ettei minulla ole ainakaan vikaa sydämessä.
Yleensä aamuisein herätessäni muistan nähneeni jotenkin outoja unia voisin nimittään niitä ehkä jopa painajaisiksi, ja heräämiseen liittyy yleensä voimakkaasti juuri tuossa ahdistushäiriössä kuvaillut oireet, palantunne kurkussa, voimakas virtsaamisen tarve, pulssin kohonneisuus, huimaus, kuitenkin kaikki oireet tuntuvat häviävän noin klo 17. sen jälkeen kaikki tuntuu hyvälle poislukien kun täytyy mennä nukkumaan, jotenkin pelkään sitä aamulla olevaa huonoaoloa. Kuitenkin vaikka olen itse diagnosoinut tätä olotilaani tunnen oloni edelleen epävarmaksi elikkä pelko jostain pahemmasta sairaudesta häilyy ja välillä tulee voimakkaana mieleeni, jonka seurauksena pahoinvointi palaa.
Nyt noin kaksiviikkoa on kulunut ensimmäisestä pahoinvoinnista ja voin jonkun verran paremmin, pahoinvoinnit ovat lähes kokonaan hävinneet, yleispirteys on selvästi noussut, mutta tilalle on tullut välillä esiintyvä vasemman silmän kivistäminen joka pelottaa taasen koska äitini sai vuosi sitten sen aivoverenvuodon…
Onko mahdollista että oireitten kuva/kirjo vaihtelee tässä paniikki/ahdistushäiriössä???
Olen ollut kyllä voimakkaan stressin alaisena kuluneet 1½ vuotta johtuen ihan perhetilanteesta sekä opiskeluista.
Nyt tämä tilanne kuitenkin rasittaa itseäni ja avopuolisoani aika rankasti…
saatika onko mahdollista että nämä oireet voisivat viitata jostakin vakavemmasta sairaudesta???
Nyt olen alkanut pelkäämään mielenterveyteni puolesta, esim. skitsofreniaa, en omaa mitään oireita tuohon viitaten muuten kuin tämän jatkuvan rauhattomuuden. Mutta pelkään hirveästi että rupean kuulemaan ääniä tai näkemään näkyjä. Samoin pelkään rupeavani aggressiiviseksi vaikken aggressiivisuutta tunnekkaan. Onko ahdistushäiriössä tavallista tämmöiset sekoamisen pelot???
Tämä helvetti alko seitsemisen viikkoa sitten krapula päivänä kahvin ja tupakan jälkeen kun oli tarkoitus lähteä kaupungille, istuin bussissa ihan normaaliin tapaan kun yhtä-äkkiä rupesin voimaan erittäin huonosti alkoi huimaamaan, oksettamaan, sydämmen pulssi kiihtyi mahtavaksi... Hakeuduin normaalisti siitä lääkärin hoitoon ja leposykkeeni olikin 130/min ja verenpaineeni tuplaantunut, kuitenkin ollessani siellä lekurissa tarkkailussa huomasin kaikkien oireiden menevän ohi... Loppu ilta menikin sitten ihan mukavasti, kunnes seuraavana aamuna olo oli samanlainen kuin ennen lääkäriin menoa, hakeuduin uudestaan lääkäriin ja kuvio oli sama, ihan muutaman minuutin kuluttua olisin ollut taas kotialähtökunnossa…. Lääkäristä tällä reissulla määrättiin minulle propralia tuohon sydämen tykytykseen. Äidilläni alkoivat samanlaiset oireet juuri ennen hänen sairastumistaan aivoverenvuotoon ja äidin puolens suvussamme kulkevat voimakkaana verisuonisairaudet mutta taasen isän puolen suvussa taasen ei ole mitään sairauksia, isältäni olenkin perinyt perinnöllisesti alhaisen kolesterolin ja alhaisen verenpaineen. Tehtyjen tutkimusten päätteeksi lekuri totesi ettei minulla ole ainakaan vikaa sydämessä.
Yleensä aamuisein herätessäni muistan nähneeni jotenkin outoja unia voisin nimittään niitä ehkä jopa painajaisiksi, ja heräämiseen liittyy yleensä voimakkaasti juuri tuossa ahdistushäiriössä kuvaillut oireet, palantunne kurkussa, voimakas virtsaamisen tarve, pulssin kohonneisuus, huimaus, kuitenkin kaikki oireet tuntuvat häviävän noin klo 17. sen jälkeen kaikki tuntuu hyvälle poislukien kun täytyy mennä nukkumaan, jotenkin pelkään sitä aamulla olevaa huonoaoloa. Kuitenkin vaikka olen itse diagnosoinut tätä olotilaani tunnen oloni edelleen epävarmaksi elikkä pelko jostain pahemmasta sairaudesta häilyy ja välillä tulee voimakkaana mieleeni, jonka seurauksena pahoinvointi palaa.
Nyt noin kaksiviikkoa on kulunut ensimmäisestä pahoinvoinnista ja voin jonkun verran paremmin, pahoinvoinnit ovat lähes kokonaan hävinneet, yleispirteys on selvästi noussut, mutta tilalle on tullut välillä esiintyvä vasemman silmän kivistäminen joka pelottaa taasen koska äitini sai vuosi sitten sen aivoverenvuodon…
Onko mahdollista että oireitten kuva/kirjo vaihtelee tässä paniikki/ahdistushäiriössä???
Olen ollut kyllä voimakkaan stressin alaisena kuluneet 1½ vuotta johtuen ihan perhetilanteesta sekä opiskeluista.
Nyt tämä tilanne kuitenkin rasittaa itseäni ja avopuolisoani aika rankasti…
saatika onko mahdollista että nämä oireet voisivat viitata jostakin vakavemmasta sairaudesta???
Nyt olen alkanut pelkäämään mielenterveyteni puolesta, esim. skitsofreniaa, en omaa mitään oireita tuohon viitaten muuten kuin tämän jatkuvan rauhattomuuden. Mutta pelkään hirveästi että rupean kuulemaan ääniä tai näkemään näkyjä. Samoin pelkään rupeavani aggressiiviseksi vaikken aggressiivisuutta tunnekkaan. Onko ahdistushäiriössä tavallista tämmöiset sekoamisen pelot???
Vastaukset 7
Vanhimmat
Varaa aika ihan yleislääkärille. Puhuminen helpottaa ja yleislääkärikin osaa katsoa tilanteen missä mennään. Jo pelkästään tieto siitä että kyse on "ahdistuksesta" helpotti ainakin minua.
Pelkkä lepo, sairasloma auttoi omalla kohdallani. Lääkitystä en tarvinnut ja hullun papereita ei tullut ;). Tietenkin keskusteleminen jonkun ulkopuolisen kanssa auttoi myös. Kyse ei ollut terapiasta vaan ihan pelkästä keskustelemisesta lääkärin kanssa, mitkä asiat vaivaavat ja miten paljon, sain ongelmat oikeaan mittasuhteeseen ja siten helpommiksi käsitellä.
Rohkeasti vaan aikaa varaamaan ja puhumaan asioista.
Olen tosissaan käyny jo lekurissa ja sieltä sanottiin tän olevan paniikkihäiriöö ja sain siihen cipralex kuurin mutta silti itseäni epäilyttää...
Miten nyt sanoisi, ei tarvitse olla alan ammattilainen, että tajuu että sinulla ahdistus. Todennäköisesti myös masennus. Jos sinulla on mahdollisuus, käy mielenterveystoimistossa varaamassa aika (toisaalta terveyskeskuslääkärin velvollisuus olisi ohjata eteenpäin). Olen satavarma, ettet ole sen "vakavammin" sairas. Ikäsi, elämässäsi sattuneet asiat, opiskelusi ovat tällähetkellä kuormittaneet sinun kapasiteettisi äärirajoille. Hae apua, älä jää miettimään. Jos saat lääkityksen, se todellakaan ole "leima" otsaan. Vaikutat fiksulta kaverilta, kun tajuat verisuonisairauksien ja tupakan yhdistelmän vaaralliseksi. ;) Kaikkea hyvää sinulle. *halaus*
On vaikea tehdä netissä mitään diagnoosia, mutta ehdottaisin myös, että menisit (esim. terveyskeskukseen lääkärille/työterveydenhoitajalle/koulussa terveydenhoitajalle) vielä kerran uudestaan ja kertoisit nämä oireet. He ohjaavat sinut oikealle henkilölle.Voisit myös kysyä heiltä, että voisiko tämä olla paniikkihäiriötä ja/tai ahdistusta.
Yleensä krapulan jälkeen ahdistus kasvaa (joka saattaa lisätä paniikkihäiriöiden oiretta), joten kunnon kännejä ei kannattaisi ottaa (niin rasittavaa kun se onkin ;)).
Myös elämäsi tilanne ja sekoamisen pelko viittaavat selvästi paniikkihäiriöön. Näihin on hyvin lääkkeitä ja niistä saadaan apu jo muutamien viikkojen jälkeen lääkkeiden syömisen aloittamisesta (hoitovaste).
Tsemppiä sulle ja lupaathan vielä kerran käydä lääkärissä, että saat asiasi kuntoon.
Hei!
Oireet viittavat selvästi paniikkihäiriöön/-oireisiin. Itse olen kokenut saman: sydämentykytystä, pahoinvointia, huimausta jne..Oireet voivat vaihdella ihmisestä riippuen. Ensimmäisen paniikkikohtaukseni sain noin pari vuotta sitten, jonka jälkeen aloin myös itse miettiä että onko tässä hulluksi tulossa :) Mutta enpä ole vielä tullut. Päin vastoin. Olen käynyt asiaa läpi mielessäni prosessina kahden vuoden ajan ja olen oppinut elämään asia kanssa. Oireet ovat helpottaneet ja olen yrittänyt ottaa kohtauksiin sellaisen hällä väliä asenteen, jolloin ne pysyvät yleensä kurissa.
Paniikkikohtaukset ovat yleensä herkän ja tunnollisen ihmisen vitsauksia, valitettavasti...Mutta usko pois, niiden kanssa selviää! Jos haluat, anna maili osoite niin voidaan mailalla enemmän asiasta. Toivottavasti asiat suttaantuu sinullakin! :)
Moi! Ihanaa lukea että jollain toisellakin on näitä samoja tuntemuksia! Itselläni oireet eivät tule usein, varsinkaan silloin kun minulla on seuraa. Olen ajatellut myös hakea jotain hoitoa, mutta lääkkeiden syöminen jotenkin pelottaa...
Nii muaki kieltämättä lääkkeiden syönti pelotti, enkä ole niitä sitten koskaan ruvennutkaan syömään ja hyvin pärjänny ilman. Mutta joillekin ihmiselle ne voivat olla pelastus!
Beetasalpaajista olen saanut apua: ne tasoittavat sydämenlyöntiä ja verenpainetta, mutta eivät vaikuta mitenkään psykeen, ja niitä voi käyttää aina tarvittaessa, satunnaisesti. Beetasalpaajiin ei siis voi kehittyä fyysistä riippuvuutta. Lisätietoa saa varmaan lääkäriltä.