Huvittaa vl-ÖRKKIEN intoilu

Miksi sairas helluntaipapukaija vastasit itsellesi omaan avaukseesi?

Melperi kirjoittaa kylläkin räväkästi mutta usein asiaa. Helluntailaisuuteen en osaa ottaa kantaa, kun en ole KOKOUKSESSA koskaan käynyt. Kokous = Jumalanpalvelus. Toki avartavaa olisi tutustua muiden kirkkokuntien toimintaan?

ormabe kirjoitti:

Melperi kirjoittaa kylläkin räväkästi mutta usein asiaa. Helluntailaisuuteen en osaa ottaa kantaa, kun en ole KOKOUKSESSA koskaan käynyt. Kokous = Jumalanpalvelus. Toki avartavaa olisi tutustua muiden kirkkokuntien toimintaan?

Mene käymään helluntalaisten ja vapaakirkollisten kokouksessa, niin voit verrata vl-seuroihin.

Ei se tapa.

Kun minä aikanaan Suomi24:n palstojen kautta sain kuulla, millaisia oppeja vl-herätysliike opettaa, niin ensin meinasin pudota tuolilta ja lähes pökerryin.

Ensi järkytyksestä selvittyäni menin hetikohta käymään sekä vanhoillislestadiolaisten että esikoislestadiolaisten seuroissa, jotta ei tarvitse kirjoitella tänne pelkästään ämmien juorujen pohjalta.
Samoin menin pian käymään vl-suviseuroissa.

Suviseuroissa kävin erittäin rakentavan keskustelun Keijo Nissilän kanssa kahdestaan erään vl-puhujan autossa. Menin puhujien telttaan sen jälkeen, kun Keijo Nissilä oli pitänyt puheen ja tiedustelin: "Voisinko keskustella äskeisen puhujan kanssa?".

Tarinoimme reilun puoli tuntia. Lopuksi totesimme yhdestä suusta: "Vain Jumala yksin näkee ihmissydämeen". Ja toivotimme erotessamme toisillemme Jumalan siunausta.

Vl-herätysliike tarvitsisi enemmän tällaisia keijonissilöitä, niin vl-opitkin voisivat ojentua Raamatun mukaisiksi.

UPDATE_11162438 kirjoitti:

Mene käymään helluntalaisten ja vapaakirkollisten kokouksessa, niin voit verrata vl-seuroihin.

Ei se tapa.

Kun minä aikanaan Suomi24:n palstojen kautta sain kuulla, millaisia oppeja vl-herätysliike opettaa, niin ensin meinasin pudota tuolilta ja lähes pökerryin.

Ensi järkytyksestä selvittyäni menin hetikohta käymään sekä vanhoillislestadiolaisten että esikoislestadiolaisten seuroissa, jotta ei tarvitse kirjoitella tänne pelkästään ämmien juorujen pohjalta.
Samoin menin pian käymään vl-suviseuroissa.

Suviseuroissa kävin erittäin rakentavan keskustelun Keijo Nissilän kanssa kahdestaan erään vl-puhujan autossa. Menin puhujien telttaan sen jälkeen, kun Keijo Nissilä oli pitänyt puheen ja tiedustelin: "Voisinko keskustella äskeisen puhujan kanssa?".

Tarinoimme reilun puoli tuntia. Lopuksi totesimme yhdestä suusta: "Vain Jumala yksin näkee ihmissydämeen". Ja toivotimme erotessamme toisillemme Jumalan siunausta.

Vl-herätysliike tarvitsisi enemmän tällaisia keijonissilöitä, niin vl-opitkin voisivat ojentua Raamatun mukaisiksi.

Helluntailaisista tiedän ainakin sen, että ne vaativat seurakuntalaisiltaan kymmenykset. Se on 100varma tapa pitää rahakirstut täynnä.

Ynnä sen, että helluntailaisten tilaisuuksissa ei ole ripaustakaan Pyhää Henkeä.

umpilesta kirjoitti:

Helluntailaisista tiedän ainakin sen, että ne vaativat seurakuntalaisiltaan kymmenykset. Se on 100varma tapa pitää rahakirstut täynnä.

Ynnä sen, että helluntailaisten tilaisuuksissa ei ole ripaustakaan Pyhää Henkeä.

"Helluntailaisista tiedän ainakin sen, että ne vaativat seurakuntalaisiltaan kymmenykset."

Täysin VALHETTA. Kukaan ei kyttää, paljonko kukin laittaa uhrikoppaan.

"Ynnä sen, että helluntailaisten tilaisuuksissa ei ole ripaustakaan Pyhää Henkeä."

Täyttä VALHETTA.

Vl-pyhä henki = VAIN ME pelastumme! VAIN ME voimme antaa synnit anteeksi - Jumala ei siihen pysty!

Pakkotyöllä ja myyjäisillä lestadialaiset pitävät yllä toimintaansa. Kerma laskeutuu vain katettuunpöytään näin meillä kunnioitetaan valittuja ja alistaminen toimii.

UPDATE_11162438 kirjoitti:

"Helluntailaisista tiedän ainakin sen, että ne vaativat seurakuntalaisiltaan kymmenykset."

Täysin VALHETTA. Kukaan ei kyttää, paljonko kukin laittaa uhrikoppaan.

"Ynnä sen, että helluntailaisten tilaisuuksissa ei ole ripaustakaan Pyhää Henkeä."

Täyttä VALHETTA.

Vl-pyhä henki = VAIN ME pelastumme! VAIN ME voimme antaa synnit anteeksi - Jumala ei siihen pysty!

Kyllä ne vain kyttäävät. Jokaisen on maksettava kymmenykset. Ei siellä mitään uhrikoppaa ole, vaan jokaisen edellytetään maksavan kymmenesosan nettotuloistaan helluntaikassaan. Jollei näin tapahtu - perii heinolalailen IHMISVIHAAJAPETO!

IHMISVIHAAJAPETO kirjoitti:

Kyllä ne vain kyttäävät. Jokaisen on maksettava kymmenykset. Ei siellä mitään uhrikoppaa ole, vaan jokaisen edellytetään maksavan kymmenesosan nettotuloistaan helluntaikassaan. Jollei näin tapahtu - perii heinolalailen IHMISVIHAAJAPETO!

Mene puupää kosteusmittaukseen ja lopeta tuolainen pascanpuhuminen julkisesti !

helluntaissa ei kukaan voi tietää kenenkään urhraamisista yhtään mitään, eikä tarvitse tietää.
vain toljanterit tuollaista väittää.

alistettunaja kirjoitti:

Pakkotyöllä ja myyjäisillä lestadialaiset pitävät yllä toimintaansa. Kerma laskeutuu vain katettuunpöytään näin meillä kunnioitetaan valittuja ja alistaminen toimii.

Luulisi vanhoillislestadiolaisten vaikeaa olla tuollaisen taakan ja Raamatun vastaisten VALHEOPPIEN alla.

Synnyin helluntailaiseen kotiin, monilapsiseen perheeseen, jossa usko oli iso osa jokapäiväistä elämää. Elimme maaseudulla, ja perheemme tärkeimmät kontaktit olivat seurakunnasta.
Helluntailaisille tyypillisissä “solukokouksissa” kokoonnutaan jonkun uskovaisen kotiin rukoilemaan ja kuuntelemaan saarnoja. Vaikka uskovaisia ei Suomessa vainotakaan, tuntui kuin olisimme hiipineet katakombeihin kuuntelemaan salaista sanomaa joka uskotaan vain harvoille valituille. Kun “tavalliset” ikäiseni tuijottivat telkkarista piirrettyjä, minä kuuntelin pöydän alla silmät suurina puhetta Pedon merkeistä ja maailmanlopusta, siitä miten maailma on paha ja pelottava paikka ilman jumalaa.
Kävin sisarusteni kanssa leireillä, joilla soitettiin tunteisiin vetoavaa musiikkia ja joissa tunsin suurta pakkoa tuntea jotain enemmän kuin tunsin. Kun isoset vieressä puhuivat kielillä, tunsin että olen vajavainen ja minun pitäisi pyrkiä samaan täyttymykseen. Lapset vieressäni päkistivät ja rukoilivat saadakseen kielillä puhumisen lahjan.

Nuortenilloissa oli musiikilla ja valaistuksella aikaansaatu transsinomainen tila, jossa koko salillinen nuoria “preissasi”, palvoi jumalaa ja kiitti siitä ettei heidän tarvinnut vaeltaa pimeässä.
Seksuaalisuus piti tukahduttaa ja syyllisyyden tunteet olivat jokapäiväinen asia johon rukouksella yritin saada helpotusta. Itsekseni ihmettelin miksi esiaviollisen seksin kieltäjät olivat viisikymppisiä naimisissa olevia miehiä. Kiellosta johtuen monet ystäväni ampaisivat naimisiin heti täysi-ikäisyyden saavutettuaan, ja avioeroja on tätä nykyä kaveripiirissäni paljon. “Sen Oikean” jumalan valitseman poika/tyttöystävän löytämistä korostettiin jopa niin paljon, että ennen treffeille menoa piti paastota ja pohdiskella tuntikausia onko tämä nyt oikea ratkaisu.
Muistan loputtomat kauniit kielikuvat, rikkinäiset astiat jotka yksin jumala voi korjata. Kaikki avioeroista lapsen kuolemaan selitettiin jumalallisina suunnitelmina ihmisten hyväksi. Ulkopuolisten puheille aivopesusta naurettiin, miten he voisivatkaan ymmärtää, uskosta osattomat. “Uskohan ON hulluutta eikä kaikkea kuulukaan ymmärtää.”
Henkilökohtaisen uskoontulemisen koin teini-iässä. Rakastuin nuoren ihmisen innolla karismaattiseen tulevaan pappiin, ja selitin rakastuneen tuntemukset uskoontulolla. Tunteiden mylläkässä koin olevani Valittu, että minulla on paikka tämän suuren miehen tukijana. Päätimme mennä naimisiin puolen vuoden päästä tutustumisesta. Kiersimme yhdessä koulujen uskonnontunneilla kertomassa uskosta ja uskoimme suorittavamme taivaallista suurta tehtävää.
Ensimmäisen kerran epäilin jumalan olemassaoloa, kun selvisi että Suuri Jumalan Lähettiläs jonka kanssa olin menossa naimisiin, olikin valtaa tavoitteleva narsisti, joka eli omissa harhaisissa mielikuvissaan. Aloin huomata samoja piirteitä seurakuntamme johtavissa henkilöissä, jotka nauttivat koko suuren seurakunnan kyseenalaistamattomasta kunnioituksesta. Raamatuntulkinnat saattoivat olla täysin puhujien omasta päästä, usein ahdistuin koska huomasin olevani liian älykäs ottamaan vastaan sääntöjä ja tulkintoa saarnatuolista annettuna.
Löysin ateistin poikaystävän, jonka kanssa kävimme pitkiä väittelyitä jumalan olemassaolosta. Huomasin etten itsekään uskonut useisiin uskovien perusväitteisiin. Menin juttelemaan asiasta nuorisopastorille.Seurasi sielunhoitoa, jossa minulle sanottiin että minun täytyy erota poikaystävästäni joka vie minut väärille teille. Esirukouksia joissa vapisevalla äänellä pyydettiin minulle vahvuutta tehdä mikä on oikein.
Alkoi vahva epäilykausi, joka sai huippunsa massiivisessa joukkotapahtumassa Tampereella. Amerikkalainen karismaattinen puhuja käski kuuntelijoita nostamaan kädet ilmaan ja kertoi että kihelmöinti sormenpäissä, johtuu Pyhän Hengen läsnäolosta. Avasin silmät ja katsoin ympärilleni. Olin kauhistunut. Monta sataa ihmistä, nuorta ja vanhaa, pitämässä käsiään koholla, uskoen veren pakenemista sormenpäistä Pyhäksi Hengeksi! Siinä hetkessä ymmärsin että minut on johdettu harhaan. Sillä hetkellä alkoi vahva kyseenalaistaminen, joka loppujen lopuksi mursi uskoni pala palalta. Mursi kaiken, jonka varaan olin elämäni perustanut.
Luopuessani 19-vuotiaana uskostani, luovuin seurakunnasta, ajatuksen tasolla myös perheestäni, ystävistäni ja ennenkaikkea identiteetistäni. Ymmärsin että minun kohdallani usko oli ollut turvallisuudentunteen hakemista, sen tunteen mikä minun olisi pitänyt lapsena saada vanhemmiltani. Seurakunta antoi ne rajat, joita vanhempani eivät minulle osanneet aikanaan laittaa. Pelkäsin ottaa vastuun omasta elämästäni, joten annoin sen jumalan käsiin. Jumala päätti kenen kanssa seurustelen, kenen sanomisiin luotan, kuka minä olen ja mitä opiskelen, mistä pidän ja mistä en. Tuntui kuin olisin ollut vain kuori vailla sisältöä, vailla persoonallisuutta. ex-hellar

opinraittiutta kirjoitti:

Synnyin helluntailaiseen kotiin, monilapsiseen perheeseen, jossa usko oli iso osa jokapäiväistä elämää. Elimme maaseudulla, ja perheemme tärkeimmät kontaktit olivat seurakunnasta.
Helluntailaisille tyypillisissä “solukokouksissa” kokoonnutaan jonkun uskovaisen kotiin rukoilemaan ja kuuntelemaan saarnoja. Vaikka uskovaisia ei Suomessa vainotakaan, tuntui kuin olisimme hiipineet katakombeihin kuuntelemaan salaista sanomaa joka uskotaan vain harvoille valituille. Kun “tavalliset” ikäiseni tuijottivat telkkarista piirrettyjä, minä kuuntelin pöydän alla silmät suurina puhetta Pedon merkeistä ja maailmanlopusta, siitä miten maailma on paha ja pelottava paikka ilman jumalaa.
Kävin sisarusteni kanssa leireillä, joilla soitettiin tunteisiin vetoavaa musiikkia ja joissa tunsin suurta pakkoa tuntea jotain enemmän kuin tunsin. Kun isoset vieressä puhuivat kielillä, tunsin että olen vajavainen ja minun pitäisi pyrkiä samaan täyttymykseen. Lapset vieressäni päkistivät ja rukoilivat saadakseen kielillä puhumisen lahjan.

Nuortenilloissa oli musiikilla ja valaistuksella aikaansaatu transsinomainen tila, jossa koko salillinen nuoria “preissasi”, palvoi jumalaa ja kiitti siitä ettei heidän tarvinnut vaeltaa pimeässä.
Seksuaalisuus piti tukahduttaa ja syyllisyyden tunteet olivat jokapäiväinen asia johon rukouksella yritin saada helpotusta. Itsekseni ihmettelin miksi esiaviollisen seksin kieltäjät olivat viisikymppisiä naimisissa olevia miehiä. Kiellosta johtuen monet ystäväni ampaisivat naimisiin heti täysi-ikäisyyden saavutettuaan, ja avioeroja on tätä nykyä kaveripiirissäni paljon. “Sen Oikean” jumalan valitseman poika/tyttöystävän löytämistä korostettiin jopa niin paljon, että ennen treffeille menoa piti paastota ja pohdiskella tuntikausia onko tämä nyt oikea ratkaisu.
Muistan loputtomat kauniit kielikuvat, rikkinäiset astiat jotka yksin jumala voi korjata. Kaikki avioeroista lapsen kuolemaan selitettiin jumalallisina suunnitelmina ihmisten hyväksi. Ulkopuolisten puheille aivopesusta naurettiin, miten he voisivatkaan ymmärtää, uskosta osattomat. “Uskohan ON hulluutta eikä kaikkea kuulukaan ymmärtää.”
Henkilökohtaisen uskoontulemisen koin teini-iässä. Rakastuin nuoren ihmisen innolla karismaattiseen tulevaan pappiin, ja selitin rakastuneen tuntemukset uskoontulolla. Tunteiden mylläkässä koin olevani Valittu, että minulla on paikka tämän suuren miehen tukijana. Päätimme mennä naimisiin puolen vuoden päästä tutustumisesta. Kiersimme yhdessä koulujen uskonnontunneilla kertomassa uskosta ja uskoimme suorittavamme taivaallista suurta tehtävää.
Ensimmäisen kerran epäilin jumalan olemassaoloa, kun selvisi että Suuri Jumalan Lähettiläs jonka kanssa olin menossa naimisiin, olikin valtaa tavoitteleva narsisti, joka eli omissa harhaisissa mielikuvissaan. Aloin huomata samoja piirteitä seurakuntamme johtavissa henkilöissä, jotka nauttivat koko suuren seurakunnan kyseenalaistamattomasta kunnioituksesta. Raamatuntulkinnat saattoivat olla täysin puhujien omasta päästä, usein ahdistuin koska huomasin olevani liian älykäs ottamaan vastaan sääntöjä ja tulkintoa saarnatuolista annettuna.
Löysin ateistin poikaystävän, jonka kanssa kävimme pitkiä väittelyitä jumalan olemassaolosta. Huomasin etten itsekään uskonut useisiin uskovien perusväitteisiin. Menin juttelemaan asiasta nuorisopastorille.Seurasi sielunhoitoa, jossa minulle sanottiin että minun täytyy erota poikaystävästäni joka vie minut väärille teille. Esirukouksia joissa vapisevalla äänellä pyydettiin minulle vahvuutta tehdä mikä on oikein.
Alkoi vahva epäilykausi, joka sai huippunsa massiivisessa joukkotapahtumassa Tampereella. Amerikkalainen karismaattinen puhuja käski kuuntelijoita nostamaan kädet ilmaan ja kertoi että kihelmöinti sormenpäissä, johtuu Pyhän Hengen läsnäolosta. Avasin silmät ja katsoin ympärilleni. Olin kauhistunut. Monta sataa ihmistä, nuorta ja vanhaa, pitämässä käsiään koholla, uskoen veren pakenemista sormenpäistä Pyhäksi Hengeksi! Siinä hetkessä ymmärsin että minut on johdettu harhaan. Sillä hetkellä alkoi vahva kyseenalaistaminen, joka loppujen lopuksi mursi uskoni pala palalta. Mursi kaiken, jonka varaan olin elämäni perustanut.
Luopuessani 19-vuotiaana uskostani, luovuin seurakunnasta, ajatuksen tasolla myös perheestäni, ystävistäni ja ennenkaikkea identiteetistäni. Ymmärsin että minun kohdallani usko oli ollut turvallisuudentunteen hakemista, sen tunteen mikä minun olisi pitänyt lapsena saada vanhemmiltani. Seurakunta antoi ne rajat, joita vanhempani eivät minulle osanneet aikanaan laittaa. Pelkäsin ottaa vastuun omasta elämästäni, joten annoin sen jumalan käsiin. Jumala päätti kenen kanssa seurustelen, kenen sanomisiin luotan, kuka minä olen ja mitä opiskelen, mistä pidän ja mistä en. Tuntui kuin olisin ollut vain kuori vailla sisältöä, vailla persoonallisuutta. ex-hellar

Saa.tana on ovela. Se nappasi sinutkin.

Happamia ovat,sanos kettu pihlajanmarjoista. melperi rouskuttaa
hellureitten valheellista VAIN ME-oppia.

opinraittiutta kirjoitti:

Synnyin helluntailaiseen kotiin, monilapsiseen perheeseen, jossa usko oli iso osa jokapäiväistä elämää. Elimme maaseudulla, ja perheemme tärkeimmät kontaktit olivat seurakunnasta.
Helluntailaisille tyypillisissä “solukokouksissa” kokoonnutaan jonkun uskovaisen kotiin rukoilemaan ja kuuntelemaan saarnoja. Vaikka uskovaisia ei Suomessa vainotakaan, tuntui kuin olisimme hiipineet katakombeihin kuuntelemaan salaista sanomaa joka uskotaan vain harvoille valituille. Kun “tavalliset” ikäiseni tuijottivat telkkarista piirrettyjä, minä kuuntelin pöydän alla silmät suurina puhetta Pedon merkeistä ja maailmanlopusta, siitä miten maailma on paha ja pelottava paikka ilman jumalaa.
Kävin sisarusteni kanssa leireillä, joilla soitettiin tunteisiin vetoavaa musiikkia ja joissa tunsin suurta pakkoa tuntea jotain enemmän kuin tunsin. Kun isoset vieressä puhuivat kielillä, tunsin että olen vajavainen ja minun pitäisi pyrkiä samaan täyttymykseen. Lapset vieressäni päkistivät ja rukoilivat saadakseen kielillä puhumisen lahjan.

Nuortenilloissa oli musiikilla ja valaistuksella aikaansaatu transsinomainen tila, jossa koko salillinen nuoria “preissasi”, palvoi jumalaa ja kiitti siitä ettei heidän tarvinnut vaeltaa pimeässä.
Seksuaalisuus piti tukahduttaa ja syyllisyyden tunteet olivat jokapäiväinen asia johon rukouksella yritin saada helpotusta. Itsekseni ihmettelin miksi esiaviollisen seksin kieltäjät olivat viisikymppisiä naimisissa olevia miehiä. Kiellosta johtuen monet ystäväni ampaisivat naimisiin heti täysi-ikäisyyden saavutettuaan, ja avioeroja on tätä nykyä kaveripiirissäni paljon. “Sen Oikean” jumalan valitseman poika/tyttöystävän löytämistä korostettiin jopa niin paljon, että ennen treffeille menoa piti paastota ja pohdiskella tuntikausia onko tämä nyt oikea ratkaisu.
Muistan loputtomat kauniit kielikuvat, rikkinäiset astiat jotka yksin jumala voi korjata. Kaikki avioeroista lapsen kuolemaan selitettiin jumalallisina suunnitelmina ihmisten hyväksi. Ulkopuolisten puheille aivopesusta naurettiin, miten he voisivatkaan ymmärtää, uskosta osattomat. “Uskohan ON hulluutta eikä kaikkea kuulukaan ymmärtää.”
Henkilökohtaisen uskoontulemisen koin teini-iässä. Rakastuin nuoren ihmisen innolla karismaattiseen tulevaan pappiin, ja selitin rakastuneen tuntemukset uskoontulolla. Tunteiden mylläkässä koin olevani Valittu, että minulla on paikka tämän suuren miehen tukijana. Päätimme mennä naimisiin puolen vuoden päästä tutustumisesta. Kiersimme yhdessä koulujen uskonnontunneilla kertomassa uskosta ja uskoimme suorittavamme taivaallista suurta tehtävää.
Ensimmäisen kerran epäilin jumalan olemassaoloa, kun selvisi että Suuri Jumalan Lähettiläs jonka kanssa olin menossa naimisiin, olikin valtaa tavoitteleva narsisti, joka eli omissa harhaisissa mielikuvissaan. Aloin huomata samoja piirteitä seurakuntamme johtavissa henkilöissä, jotka nauttivat koko suuren seurakunnan kyseenalaistamattomasta kunnioituksesta. Raamatuntulkinnat saattoivat olla täysin puhujien omasta päästä, usein ahdistuin koska huomasin olevani liian älykäs ottamaan vastaan sääntöjä ja tulkintoa saarnatuolista annettuna.
Löysin ateistin poikaystävän, jonka kanssa kävimme pitkiä väittelyitä jumalan olemassaolosta. Huomasin etten itsekään uskonut useisiin uskovien perusväitteisiin. Menin juttelemaan asiasta nuorisopastorille.Seurasi sielunhoitoa, jossa minulle sanottiin että minun täytyy erota poikaystävästäni joka vie minut väärille teille. Esirukouksia joissa vapisevalla äänellä pyydettiin minulle vahvuutta tehdä mikä on oikein.
Alkoi vahva epäilykausi, joka sai huippunsa massiivisessa joukkotapahtumassa Tampereella. Amerikkalainen karismaattinen puhuja käski kuuntelijoita nostamaan kädet ilmaan ja kertoi että kihelmöinti sormenpäissä, johtuu Pyhän Hengen läsnäolosta. Avasin silmät ja katsoin ympärilleni. Olin kauhistunut. Monta sataa ihmistä, nuorta ja vanhaa, pitämässä käsiään koholla, uskoen veren pakenemista sormenpäistä Pyhäksi Hengeksi! Siinä hetkessä ymmärsin että minut on johdettu harhaan. Sillä hetkellä alkoi vahva kyseenalaistaminen, joka loppujen lopuksi mursi uskoni pala palalta. Mursi kaiken, jonka varaan olin elämäni perustanut.
Luopuessani 19-vuotiaana uskostani, luovuin seurakunnasta, ajatuksen tasolla myös perheestäni, ystävistäni ja ennenkaikkea identiteetistäni. Ymmärsin että minun kohdallani usko oli ollut turvallisuudentunteen hakemista, sen tunteen mikä minun olisi pitänyt lapsena saada vanhemmiltani. Seurakunta antoi ne rajat, joita vanhempani eivät minulle osanneet aikanaan laittaa. Pelkäsin ottaa vastuun omasta elämästäni, joten annoin sen jumalan käsiin. Jumala päätti kenen kanssa seurustelen, kenen sanomisiin luotan, kuka minä olen ja mitä opiskelen, mistä pidän ja mistä en. Tuntui kuin olisin ollut vain kuori vailla sisältöä, vailla persoonallisuutta. ex-hellar

"Monta sataa ihmistä, nuorta ja vanhaa, pitämässä käsiään koholla, uskoen veren pakenemista sormenpäistä Pyhäksi Hengeksi!"

Hieno kirjoitus, opinraittiutta! Onnea elämäsi valintoihin. Itsekään en mitenkään pystyisi uskomaan tuollaiseen helluntailaiseen HÖMPPÄÄN, siihen pystyvät vain melperit.

UPDATE_11162438 kirjoitti:

Saa.tana on ovela. Se nappasi sinutkin.

Sinä tarjoat saa.tanaa, kun toinen haluaa irti siitä
Oletko itse beesebul?

umpilesta kirjoitti:

Helluntailaisista tiedän ainakin sen, että ne vaativat seurakuntalaisiltaan kymmenykset. Se on 100varma tapa pitää rahakirstut täynnä.

Ynnä sen, että helluntailaisten tilaisuuksissa ei ole ripaustakaan Pyhää Henkeä.

Nimimerkki "umpilesta" on kova valehtelemaan. Siis normaali vanhoillislestadiolainen.

Mielentilattomuuden toteamisen jälkeen Niuvaan.

Miten minun tilanteeni? Olenko uskomassa?

E. P. (rov.)

Saa.tana ohjasi vl-hoitokokouksia ja ohjailee myös vl-saarnoja.

Vl-herätysliike on vahvasti valheen isän saa.tanan ohjauksessa ja valvonnassa.

Vlonsaatananomalahko kirjoitti:

Saa.tana ohjasi vl-hoitokokouksia ja ohjailee myös vl-saarnoja.

Vl-herätysliike on vahvasti valheen isän saa.tanan ohjauksessa ja valvonnassa.

SAA.TANA tarjoaa kaikille vanhoillislestadiolaisille omaa herkkuaan.

Ei Melperi paljasta, mikä oli syy siihen, että ylläpito poisti hänen aiemman nimimerkkinsä Melperi1. Poiston ajankohta sopii hyvin yhteen hänen Kari Mäkistä solvaavien kirjoitustensa kanssa.

Risto Leppänenkin kertoi mielensä ahdistuksissa turvautuneensa arkkipiispaan säilyttääkseen työkuntonsa.

Miksikähän se Risto-riepu meni lämpöä etsimään sieltä vääriltä tulilta?