miehistä, jotka kohtelevat naisia kaikkein huonoiten? Mitä välinpitämättömämpi mies on, sitä enemmän naiset tykkää. Kiltti ja naista huomioiva ahkera mies kelpaa vain elättäjäksi, kun juhlat on juhlittu. Mies kärsii siitä, kun hän ei kunnollisuudestaan huolimatta saa ketään rakastumaan itseensä.
Miksi naiset kiinnostuu aina eniten
miksimiksi
15251
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mä ihastun aina miehiin jotka antaa huomioo ja osoittaa suoraan että kiinnostaa. Ei välinpitämättömät ole koskaan iskenyt. Nopeasti alle viikkossa tapaamisestakin olen suhteeseen hypännyt suinpäin miehen kanssa joka on avoimesti kiinnostustaan osoittanut.Ne huomioo antavat ovat pleijereitä tai jotain pahempaa ja sen olen saanut myös sitten nähdä suhteessa. Välinpitämätön tai ujo mies sen kanssa suhdetta ei tule ollenkaan tai sitten on kestänyt useita vuosia ennen kuin niin tapahtuu.
Lisään: Mitä kovempi piiritys ollut miehen suunnalta sitä nopeammin suhteeseen olen sen kanssa päätynyt. Mitä röyhkeämmin mies on seuraani ja kotiini/treffeille kanssani ängennyt sitä varmimmin se minut on saanut lopulta. Välinpitämättömyys työntää pois luotaan.
Minun ennätys oli että 6 päivää tapaamisesta aloitin seurustelun erään miehen kanssa. Hän oli niin sinnikäs ja vain tunki väkisin kahville luokseni ja sille tielle jäi. Meistä tuli pari. 6 päivää meni tapaamisesta siihen. 3 kk tapaamisestamme olimme kihloissa ja 5 kk tapaamisestamme olin raskaana.
Eli tyydytte miehiin, jotka tyrkyttävät itseään ettekä hae sellaista miestä kun itse haluatte. Ok. Saattaahan siinäkin toki tuuri käydä.
Kukin tavallaan ja hekin luultavasti tilannekohtaisesti. Piirittäminenkin voi olla toisista huonompi juttu kuin toisista.
Noo, muutaman kerran kun polttaa näppinsä niin oppi menee perille. Niin käynyt mullakin. On saanut itkeä sellaisista mies valinnoista.
Mutta kyllä sen baarissa huomaa kuinka hyvät puhelahjat ja sinnikkään luonteen omaava mies naisen seurassa illan päätteeksi lähtee baarin ovista ulos. Hallitseva ja ohjat ottava mies joka tietää mitä haluaa nyt vain iskee naisiin. Kyllähän se varma ote ja sellainen asenne että "tiedän mitä haluan ja haluan juuri sinut" hurmaa.
MUTTA..lohdutuksena voin sanoa että..
Ensimmäisen suhteeni mies oli ujo. Meidän suhde kehittyi hitaasti mutta kestikin sitten todella pitkään. Siinä minun tehtäväni oli tehdä kaikki aloitteet. Soittaa ja pyytä ulos ensimmäisen kerran, ja kertoa ääneen että olen siihen ihastunut.
Mjää. Itse en mistään pubiruusuista perusta muutenkaan. En käy baareissa. Nykynen ihastus työpaikalta.
Munkin kaikki suhteet on kehittyneet kaveripiirien miesten kanssa tai opiskelu/työpaikka tuttujen. Mutta löytyy niitä pleijereitä sieltäkin.
Yksi välinpitämätön lopulta karkotti minut luotaan ja sai tunteeni laantumaan juurikin sillä välinpitämättömyydellään.
Siinä on seuraava pähkinä jonka aion murtaa. Miksi siis kerta toisensa jälkeen ajaudun suhteeseen jossa satutetaan Pettämällä jne. siinäpä pulma. Varmaan on niinkin ettei väärinymmärretty kiltti ei niin kiltti ei vaan ansaitse oikeanlaista kohtelua eikä päästä ketään lähelleen jottei tule uudestaan satutetuksi. Toi on varmaan suurin syy miksi olen yksin? Kun sisällä koko kiehuu älä päästä ketään lähelle sillä sinua sattuu kohta.
Itsehän ihastuin ujohkoon mieheen, joka sitten paljastui melkoiseksi urooksi kun uskalsi ns antautua <3
Itse ainakin kiinnostun miehistä, jos tuntuu kolahdus kummassakin päässä. Ehkä ongelmana on väärän tyyppiset miehet. Miehet, jotka eivät suhteita ota niin vakavasti tai, jotka tunteissaan eivä ole niin täysillä mukana. Ujous ei mielestäni ole sen paremmin huono kuin hyväkään piirre. ja jostain tässä vähän aikaa sitten muuten kuulin, että esim. murjotuskin on henkistä väkivaltaa ihan yhtälailla kuin ainainen huutaminen.
Pientä yleistystä.
voi olla juurkin se karkottava syy. Toinen juttu, jos lähtökohtaisestikaan toinen ei ole kiinnostunut, niin piinaaminen ja vainoaminen karkottaa aina vaan kauemmaksi.
Olen joutunut pohtimaan asiaa paljon. Sanotaan, että kumppaniksi valitaan jompaa kumpaa vanhempaa muistuttava, koska ihminen tuntuu tutulta, "turvalliselta" ja valinta näin ollen on luonteva. Olen lapsena menettänyt isäni, joten muistikuvat hänestä liian heiveröisiä. Äitini oli välinpitämätön ja hyvin itsekäs, omaa elämäänsä elävä. Rakkautta ei hänessä ollut. Koska olen kyllästynyt huonoon kohteluun ja alkanut jopa arvostaa itseäni, on sopivaa kumppania vaikea löytää. Olen tällä hetkellä myös omasta vapaasta tahdostani vapailla markkinoilla, vaikken silmät kiinni aio kulkeakaan. Mutta - on niin paljon muutakin elämässä, kuin parisuhde. Ehkä jonain päivänä tulee vastaan, kun vähiten sitä odotan, mukava ihminen, johon rakastun ja jonka kanssa löytyy yhteistä. Mutta siihenkin asti aion ELÄÄ.