Ei tule meitä koskaan. Niin se vaan taitaa olla. Ei tätä oloa aina pysty edes sanoin kuvaamaan..kun aamulla herää. Tavallaan ei mitään syytä heräämiseen..
:(
Aika on tekemässä tehtäväänsä..surullistakin kyllä. Et minusta välittänytkään.
:(
Aika on tekemässä tehtäväänsä..surullistakin kyllä. Et minusta välittänytkään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tiedän tunteen.
Olen herännyt tuohon tunteeseen oikeastaan koko aikuiselämäni ajan. Hetkittäin kuvitellut että joku voisi välittää, mutta sitten herännyt aamulla todellisuuteen että ketään ei ole eikä tule olemaan, pelkkää tyhjyyttä.
Siihen tottuu.
Otas nyt itseäsi niskasta kiinni ja töytäise liikenteeseesn sen verran, että edes pisteen verran tekstaria saat aikaan..siitä voipi vaikka kasvaa minkämoinen stoori.
Jaksaisitko itse kiinnostua ihmisestä, joka kyhjöttää nurkassa tuijottamassa omaa napaansa? Joka kieriskelee nautinnollisessa itsesäälissä, jouhipaidassa ja sirottelee tuhkaa päälleen? Joka ruoskii itseään itse rakentamansa sellin yksinäisyydessä? Ja todellakin, jollain sairaalla tavalla näyttää nauttivan siitä! Sillä jos et, miksi tehdä sitä itselleen? Vapaaehtoisesti!
Entä jos ihan ensin opiskelisit rakastamaan itseäsi ja kunnioittamaanitseäsi juuri sellaisena sinuna kuin olet? On helppo kohdistaa syyttävä katse muihin; ei ne KUMMINKAAN mua hyväksy, kun et ole ensin valmis luopumaan tuosta marttyyri-asenteestasi!
Yhdestäkään ihmisestä täällä maan päällä ei kaikki tykkää. Suuri osa ihmisistä joita kohtaat, ohittaa sinut täysin neutraalisti; ei pidä mutta ei inhoakaan. Sitten on osa jotka eivät sinusta pidä. Ja sitten löytyy AINA ne, jotka voisivat hyvinkin pitää,jopa rakastaa. Jos vain antaisit siihen tilaisuuden!
Luuletko, että kukaan viitsii hampaat irvessä juosta perässäsi kun asenteellasi jo torjut jokaisen, heti alkuun? Sillä juuri tuo negatiivinen marttyyriasenne on hyvin luotaantyöntävä.
Jospa ensi opettelisit tuota itsesi rakastamisen jaloa taitoa,ja myös SINÄ ITSE hyväksymään ihmiset ympärilläsi! Entä jos opettelisit näkemään ympärilläsi vihollisten sijaan potensiaalisia uusia tuttavuuksia, ja ihmissuhteita?
Niin, kyllä. Nyt nouset takajaloillesi naama punaisena silmät päässä pyörien sylkemään solvauksia siitä, kuinka TOISTEN on helppo tulla sanomaan! Kun ette edes tiedä! Eikö niin?
Tiedätkö mitä? Se on merkki siitä, että kalikka kolahti. Ja jos nyt otat siitä opiksesi, tutkiskelet hieman asiaa avoimin mielin? Mitä jos SITTENKIN siitä löytyisi se totuuden murunen?
Uskallusta! :-)
Kenelle sä kirjotat?!?
Tuo teksti nyt ei osunut ja kolahtanut..jokaisella on heikot hetkensä ja jokainen saa juuri silloin kirjoittaa ne vaikka sitten tänne palstalle. Ei luulisi ketään noin paljon häiritsevän.