Lue huolella linkittämäsi artikkeli, saat vastauksen kysymykseesi.
0Äänestä
kaikkivaItias
Miksi lukea kun palstalla on kaikkitietäviä vastaajia joka lähtöön...
0Äänestä
oikein
kaikkivaItias kirjoitti:
Miksi lukea kun palstalla on kaikkitietäviä vastaajia joka lähtöön...
Plussa sulle
0Äänestä
ö-Öö
Aivan samoin, kuin kaikilla muillakin.
Mutta asperger itsessään ei ole mikään eläkeperuste. Eikä varsinaisesti sairauskaan, lähinnä ominaisuus. Sairausluokitus on olemassa, harvempi ottaa diagnoosia, koska siitä ei ole mitään hyötyä mihinkään. Lähinnä lääketieteellistä tutkimusta varten.
Nopeesti listaa aspergerilaisista:
-Juice Leskinen -Miina Äkkijyrkkä -Charles Darwin -Daryl Hannah -Susan Boyle -Vernon Smith
Aika yleinen juttu, siitä puhuttu enenpi vasta viime vuosina. Toi mimmi, johon linkkisi viittasi tehnyt paljon asialle, koska tullut julkisuuten ja kirjoittanut kirjankin aiheesta. Aspiakin monenlaista tasoa, on mullakin aspi, muttei kovin voimakas, huomaa selkeästi joisain asioissa, enimmäkeen ei ei mitään kummempaa. Mutta meitsikin kuuluua autismi ja apperger liittoon ja jonkin verran perrehtynyt asiaan. Aspi kuitenkaan ei ole mikään peruste millekään sairauseläkkeelle, enenpi ammatinvalintaan vaikuttava asia.
Kandee lukaista pikkasen aiheesta, en jaksa selittää, koska suurin osa ei tajua kuitenkaan, ja jotka kiinnostuivat asiasta, saavat paremmin selkoa linkistä:
Mutta aspi siis ei ole mikään eläkeperuste. eikä mikään psyykinen sairaus, se vaan on.
=DW=
0Äänestä
kaikkivaItias
Miten 60 ikäinen voi tietää olevansa aspergersyndroomainen ja kannattaako tuota yleensä tuoda edes julki?
0Äänestä
Varahunks
kaikkivaItias kirjoitti:
Miten 60 ikäinen voi tietää olevansa aspergersyndroomainen ja kannattaako tuota yleensä tuoda edes julki?
Jollain lailla se käytös on selitettävä.
0Äänestä
tieto.on.valtaa
Myös Putinilla epäillään olevan asperger ja autismia.
0Äänestä
ö-Öö
tieto.on.valtaa kirjoitti:
Myös Putinilla epäillään olevan asperger ja autismia.
Mnaah.
Ensinnäkin uutinen jenkkien propagandaa. Toisekseen asialla ei mitään merkitystä mihinkään. Ja kolmannelsi, asperger on oa autismin kirjoa, ei eri asia.
Lähipiirissä yksi asperger-poika ja kai hänen suhteensa syndrooma on lievä, koska en ole kuullut puhettakaan siitä että se oikeuttaisi eläkkeeseen. Poika opiskelee hyvällä menestyksellä luonnontieteitä ja hänen sosiaalisen käyttäytymisensäkin voi jotenkin tajuta kun tietää mistä on kysymys, mutta ei se aina niin helppoa ole muille. Mietin vain lukiessani artikkelia että koska asperger kuitenkin vaikeuttaa pahasti yksilön elämää, sekä ammatillisesti että henkilökohtaisella tasolla, eikö siihen ole mitään toimivaa terapiaa tai auttavaa (oireita lievittävää) lääkitystä? Eikö ihminen voi treenata itseään paremmin toimivaksi? Etenkin kun älykkyys on useimmiten normaaliluokkaa, jopa normaalia yläpuolella?
0Äänestä
ö-Öö
Ei asperger vaikeuta kenenkään elämää.
Ongelmana on elämän säätäminen aspergerille sopivaksi. Hankala säätää, jos ei edes tiedä asiasta. Ei aspiin ole lääkkeitä, eikä terapiaa. Pitää nyt muistaa, sairauksia voidaan hoitaa ja parantaa, aspi ei ole sellainen sairaus. Sen kanssa voi elää, mutta sille ei voi mitään.
Ylempänä joku ihmetteli, miten vanhemmiten voidaan todeta, jokin aspi, No helposti, kokemukset elämän varrelta. Kakaroitten diagnisointi haastavampaa. Ja sekin, miks jotain aspia pitäis jotenkin hävetä? Hö, eihän katkennutta jalkaakaan hävetä. Noh, tässä just se, jos katkaiset jalan, olet sairas, jos saat itsarimasiksen, kaikia vaan naurattaa.
Kerron yhden jutun. Yks lapsuuskaveri otti taannoin yhteyttä. Se tarvitsi vahvistusta diagnoosiin ihmisiltä, jotka tunteneet sen pitkään. Sain listan kysymyksiä, vastailin niihin. Kaveri sai ADHD diagnoosin reilusti viiskymppisenä. Aikanaan tollasta ei tutkittu ollenkaan, tyyppi oli vaan ylivilkas. Ei ADHD ole mikään eläkeperuste, mutta kaveri saa nyt lääkkeet tarvittaessa. Siihen vaivaan olemassa "lääkkeitä", elikkäs hidasteita maanisia vaiheita varten. Mutta ikänsä eli, tietämättä asiasta mitään ihan normaalisti muun jengin seassa.
Mun mielestä yks vakava mielisairaus suomessa on, mihin ei paljoa huomiota kiinnitetä. Tyhmyys. Vajaaälyisiä idiootteja normaalien ihmisten seassa valtavat määrät. Ei tyhmyyteen ole lääkkeitä, mutta eikö esim Alle 80 ölykkyysosamääräiset voitaisi sijoittaa jonnekin laitokseen, pois normaalien ihmisten keskuudesta?
=DW=
0Äänestä
de-meter
Tuntuu, että uusia diagnooseja tehtaillaan koko ajan - sitä mukaa kuin tutkimustieto etenee. Entinen MBD lienee nyt tarkentunut ADHD:ksi, joka sekin taitaa olla väistymässä, saamassa ainakin alaosastoja. Tällä hetkellä "erityisherkkyys" taitaa olla kova sana, aspin rinnalla...
Kuten todettu, tällaiset diagnoosit eivät automaattisesti johda edes lääkitykseen, eläkkeestä puhumattakaan, koska niissä on aste-eroja ja se kai viime kädessä ratkaisee selviytymisen. "Normaaliuden" ulkopuolella joutuu yleensä selviytymään omin avuin, etsiytymään sellaisiin tehtäviin, joissa omat erityispiirteet haittaavat mahdollisimman vähän, sen vuoksi kai niiden diagnosointi puolustaa paikkaansa...
Diagnoosi on tarpeellinen lähinnä sen takia että koska sosiaalinen käyttäytyminen on niin vahvasti poikkeavaa aspergereillä, niin jos on tietoinen että se on kuitenkin aika pitkälle tämän syndrooman aiheuttamaa neurologista tms. poikkeavuutta eikä vaan ilkeyttä tai empatian puutetta joka aiheuttaa tämän käyttäytymisen. Diagnoosi on tärkeä omille läheisille, koska se lisää suvaitsevaisuutta ja pehmentää asennetta; oireyhtymästä kärsivälle vieläkin tärkeämpää, koska hän saa olla enemmän oma itsensä, toteuttaa sitä erilaisuuttaan sen sijaan että häneltä koko ajan vaadittaisiin parempaa käyttäytymistä, suurempaa vastuun ottamista, oma-aloitteisuutta ja muiden huomioon ottamista.
0Äänestä
de-meter
old_profile_89644 kirjoitti:
Diagnoosi on tarpeellinen lähinnä sen takia että koska sosiaalinen käyttäytyminen on niin vahvasti poikkeavaa aspergereillä, niin jos on tietoinen että se on kuitenkin aika pitkälle tämän syndrooman aiheuttamaa neurologista tms. poikkeavuutta eikä vaan ilkeyttä tai empatian puutetta joka aiheuttaa tämän käyttäytymisen. Diagnoosi on tärkeä omille läheisille, koska se lisää suvaitsevaisuutta ja pehmentää asennetta; oireyhtymästä kärsivälle vieläkin tärkeämpää, koska hän saa olla enemmän oma itsensä, toteuttaa sitä erilaisuuttaan sen sijaan että häneltä koko ajan vaadittaisiin parempaa käyttäytymistä, suurempaa vastuun ottamista, oma-aloitteisuutta ja muiden huomioon ottamista.
Aivan. Diagnoosi voi olla avuksi myös muille. mutta se edellyttää hyvää tahtoa, halua ymmärtää. Ellei sitä ole, diagnoosin saanut voidaan leimata ja häntä voidaan kohdella toisen luokan kansalaisena käsittämättä kokonaisuutta. Saattaa olla jopa niinkin, että diagnoosin saanut alkaa käyttää tilannetta hyväkseen, jättää yrittämisen ja tsemppaamisen kokonaan, "kun hänellä nyt on tuo aspi"...
Taisitpa osua naulan-kantaan. Tai sitten loistava ironiasi oli vahinko. Ensimmäinen termi oli hullu. Sitten puoli-hullu, omituinen, onnellinen, inkkari-kanootti... Kunnes sossu keksi että kehittämällä virallista termistöä, kehittää myös uusia työ-paikkoja ja parantaa liksoja. Siitä syntyi sitten pakko SOTE-uudistaa. Alkoivat vero-tulot loppua.
Hyvä oli myös huomiosi vanhemmista. Hekin saivat termistön avulla oikeutuksen vaatia tukiaisia ja muita apuja. Painotan lopuksi että on oikeasti vammaisia ja sitten "kehitys"-vammaisia. Viimeksi mainitut ovat niitä psykologi-kehitelmiä.
H.
0Äänestä
de-meter
hunksz kirjoitti:
"Paloma.se.co"
Taisitpa osua naulan-kantaan. Tai sitten loistava ironiasi oli vahinko. Ensimmäinen termi oli hullu. Sitten puoli-hullu, omituinen, onnellinen, inkkari-kanootti... Kunnes sossu keksi että kehittämällä virallista termistöä, kehittää myös uusia työ-paikkoja ja parantaa liksoja. Siitä syntyi sitten pakko SOTE-uudistaa. Alkoivat vero-tulot loppua.
Hyvä oli myös huomiosi vanhemmista. Hekin saivat termistön avulla oikeutuksen vaatia tukiaisia ja muita apuja. Painotan lopuksi että on oikeasti vammaisia ja sitten "kehitys"-vammaisia. Viimeksi mainitut ovat niitä psykologi-kehitelmiä.
H.
Listastasi jäi uupumaan "varttihullu", hunksi. Siis sellainen, joka on hullu vain sen hetken kun on lääkärin vastaanotolla. Kun pääsee sieltä ja saa diagnoosin (esim.masennus-), paranee. Eivät uudet, edes nämä muotidiagnoosit, ole psykologien tuotosta. Kyllä niissä yleensä on jokin neurologinen poikkeavuus takana. Tietysti psykologit voivat tarttua niihin, töitä saadakseen. Täytyy heidänkin elää...))
En kai minä itseäni ala kehumaan? Tiedät ihan hyvin että se ei ole minun juttuni. Aika osuvasti kommentoit. Tällä viikolla lääkäri kertoo, ajanko minä vielä autoa. Pakko kai on siellä olla fiksusti. Uudet viisastelevat lasitkin ostin.
Mikä instanssi antaa luvan viralliselle diagnoosille? Psykologeja tulvillaan oleva Lääkintö-hallitus, vai?
En ole ollenkaan selvillä tuosta pisteytyksestä, hunksi. Olkoon sitten, minähän en pisteitä kerää, enkä käy kauppaa aineettomilla hyödykkeillä...)) Mutta mukavan kohottavaa on (yleensä) keskustelu kanssasi, vaikka yyy puuttuisikin.
Mitä nimmariini tulee, se muuttuu aina ylläpidon vaatimuksista. Ensin tuli demeteriin ykkönen, nyt ei senkään rekisteröinti kelvannut. Niinpä on pitänyt kokeilla uusia versioita.
Olisipa hupaista, jos rallimieheltä vietäisiin kortti, kun se vanhalle rouvallekin annettiin... Jokos sinut laitettiin muistitesteihin ? Pyydä vain sinne pääsyä, niin saat imarrella tuloksella itseäsi, kuten minäkin sain. Kehumista täällä peräänkuulutettiinkin...
En tiedä, mikä taho päättää diagnoosien virallistamisesta. varmasti joku "moniammatillinen työryhmä". Ne ovat muotia nykyisin. Kun ammatteja on paljon ja töitä vähän...))
0Äänestä
ent.siivoojaparka
de-meter kirjoitti:
En ole ollenkaan selvillä tuosta pisteytyksestä, hunksi. Olkoon sitten, minähän en pisteitä kerää, enkä käy kauppaa aineettomilla hyödykkeillä...)) Mutta mukavan kohottavaa on (yleensä) keskustelu kanssasi, vaikka yyy puuttuisikin.
Mitä nimmariini tulee, se muuttuu aina ylläpidon vaatimuksista. Ensin tuli demeteriin ykkönen, nyt ei senkään rekisteröinti kelvannut. Niinpä on pitänyt kokeilla uusia versioita.
Olisipa hupaista, jos rallimieheltä vietäisiin kortti, kun se vanhalle rouvallekin annettiin... Jokos sinut laitettiin muistitesteihin ? Pyydä vain sinne pääsyä, niin saat imarrella tuloksella itseäsi, kuten minäkin sain. Kehumista täällä peräänkuulutettiinkin...
En tiedä, mikä taho päättää diagnoosien virallistamisesta. varmasti joku "moniammatillinen työryhmä". Ne ovat muotia nykyisin. Kun ammatteja on paljon ja töitä vähän...))
Pitääkö Suomessa olla aina lääkärintodistus ajokorttia uusittaessa?
Toivottavasti olet nainen, niin kuin olen olettanut. Minua häiritsi tuo kohottaminen. Minun yytäni, tai kootani ei kerätä pisteillä. Lähinnä sen saattaa saada yllättävällä älykkyydellä. Monta möläytystä ei tarvita että sen menettää. Tuo on minun tapani plussata ja miinustaa.
Väli-viesti rakkaalle valvojalleni: Ähäkutti!
Lääkäri on tuttu mies. Ei se uskalla muistiani testata, tietää että minä olen unohtanutkin enemmän kuin sata lääkäriä. Ja että muistan enemmän kuin sata miljoonaa Hippokratesta.
Miksi yllä-pito ei pakota minua muuttumaan? Olenko minä mukamas ihanampi kuin sinä? Taisi olla tarpeeton kysymys.
Pitääkö Suomessa olla aina lääkärintodistus ajokorttia uusittaessa?
"ent.siivoojaparka"
No voi, voi Taasko tunsit itsesi hyljätyksi? Pakko-raoksi tarvetta tunsit.
H.
0Äänestä
ent.siivoojaparka
hunksz kirjoitti:
"ent.siivoojaparka"
No voi, voi Taasko tunsit itsesi hyljätyksi? Pakko-raoksi tarvetta tunsit.
H.
Kuin nii? Kommenteistasi päätellen sinutkin on herätetty kesken unien. Saitko nukahdettua uudestaan?
0Äänestä
de-meter
ent.siivoojaparka kirjoitti:
Pitääkö Suomessa olla aina lääkärintodistus ajokorttia uusittaessa?
Siinä taitaa olla eri luokkia ja eri ryhmiä. Puolisolla on myös kuorma-autokortti ja silloin lääkärintodistus tarvitaan ja kortti uusitaan jo 65-vuotiaana. Tavallinen kortillinen kuten minä (joka en autoa aja) komennetaan tutkittavaksi vasta seitsemänkymppisenä ja sitten viiden vuoden välein. Muistitesti tehdään jo 65-vuotiaille - siis ainakin tuon kuorma-autokortin haltijoille...
0Äänestä
de-meter
hunksz kirjoitti:
"feikki-demeter"
Toivottavasti olet nainen, niin kuin olen olettanut. Minua häiritsi tuo kohottaminen. Minun yytäni, tai kootani ei kerätä pisteillä. Lähinnä sen saattaa saada yllättävällä älykkyydellä. Monta möläytystä ei tarvita että sen menettää. Tuo on minun tapani plussata ja miinustaa.
Väli-viesti rakkaalle valvojalleni: Ähäkutti!
Lääkäri on tuttu mies. Ei se uskalla muistiani testata, tietää että minä olen unohtanutkin enemmän kuin sata lääkäriä. Ja että muistan enemmän kuin sata miljoonaa Hippokratesta.
Miksi yllä-pito ei pakota minua muuttumaan? Olenko minä mukamas ihanampi kuin sinä? Taisi olla tarpeeton kysymys.
H.
Heh, miten arvasinkin, hunksi, että sanavalintani herätti kummeksuntaa tai ainakin tunteita..)) Vakuutan, että se oli täysin sukupuolineutraali kuten ajan henki vaatii.
Ai miksi ylläpito ei vaadi sinua muuttumaan ? Sinähän olet instituutio. Ei sellaista voi eikä pidä muuttaa. Sama kuin sanoisi auringolle: älä paista. Kärvisteltävä on, vaikka nahka palaisi...
0Äänestä
tarkkaavainen
de-meter kirjoitti:
Heh, miten arvasinkin, hunksi, että sanavalintani herätti kummeksuntaa tai ainakin tunteita..)) Vakuutan, että se oli täysin sukupuolineutraali kuten ajan henki vaatii.
Ai miksi ylläpito ei vaadi sinua muuttumaan ? Sinähän olet instituutio. Ei sellaista voi eikä pidä muuttaa. Sama kuin sanoisi auringolle: älä paista. Kärvisteltävä on, vaikka nahka palaisi...
Onko tuo edes oikea hunksz sillä minun koneellani nimmari on musta eikä sininen. Uudella systeemillä näkyy onnistuvan myös rekatun nikillä kirjoittaminen.
0Äänestä
de-meter
tarkkaavainen kirjoitti:
Onko tuo edes oikea hunksz sillä minun koneellani nimmari on musta eikä sininen. Uudella systeemillä näkyy onnistuvan myös rekatun nikillä kirjoittaminen.
hunksilla on tunnetusti monet kasvot ja oman vakuutuksensa mukaan vain yksi nikki...))
0Äänestä
feikki_hunksz
de-meter kirjoitti:
hunksilla on tunnetusti monet kasvot ja oman vakuutuksensa mukaan vain yksi nikki...))
Juuuu ja te meette lankaan kuin tyhmät lampaat, kunhan saatte olla huomion kohteena ;););)
0Äänestä
de-meter
feikki_hunksz kirjoitti:
Juuuu ja te meette lankaan kuin tyhmät lampaat, kunhan saatte olla huomion kohteena ;););)
Juuu lankaan mennään ja tyhmiä ollaan, sovitaan niin...
0Äänestä
Just_uusinut71plus
ent.siivoojaparka kirjoitti:
Pitääkö Suomessa olla aina lääkärintodistus ajokorttia uusittaessa?
Valitettavasti pitää. Hyvin ylimalkainen tutkimus, 60 euron lasku. Ja kaksi passikuvaa joiksi ei kelpaa itse digikuvatut ja tulostetut vaan pitää olla kalliit.
0Äänestä
ö-Öö
Just_uusinut71plus kirjoitti:
Valitettavasti pitää. Hyvin ylimalkainen tutkimus, 60 euron lasku. Ja kaksi passikuvaa joiksi ei kelpaa itse digikuvatut ja tulostetut vaan pitää olla kalliit.
Ei valitettavasti, onneksi lekurintodistus.
Mun mielestä suomessa on hyvin hoidettu ajokortin omaavien terveystarkistukset. Kunto kehnonee kaikilla vanhemmiten, eri tahtia, pakko asiaa on seurata. Ite asiassa lekurintarkastus on aika ylimalkainen, tarkempi saisi olla. Jokin atltshaimeri tai paha dementia ei tule esiin, Lähinnä fyysiset isot ongelmat.
Toisekseen, ajokortti virallinen asiapaperi. Siun mielestä ois eri kiva, kun kotona vois ite askarrellapaskarrella itelleen kivan ajokortin, sellaisella kuvalla kuin ite haluaa?
Poliisit joutuu tekeen paljon turhaa työtä tien päällä, kun ihmiset ajelee miten sattuu, vaikka ois korttikin. Pieni ajokoe ois ihan ok ajokortittia uusittaessa.
=DW=
0Äänestä
ent.siivoojaparka
ö-Öö kirjoitti:
Ei valitettavasti, onneksi lekurintodistus.
Mun mielestä suomessa on hyvin hoidettu ajokortin omaavien terveystarkistukset. Kunto kehnonee kaikilla vanhemmiten, eri tahtia, pakko asiaa on seurata. Ite asiassa lekurintarkastus on aika ylimalkainen, tarkempi saisi olla. Jokin atltshaimeri tai paha dementia ei tule esiin, Lähinnä fyysiset isot ongelmat.
Toisekseen, ajokortti virallinen asiapaperi. Siun mielestä ois eri kiva, kun kotona vois ite askarrellapaskarrella itelleen kivan ajokortin, sellaisella kuvalla kuin ite haluaa?
Poliisit joutuu tekeen paljon turhaa työtä tien päällä, kun ihmiset ajelee miten sattuu, vaikka ois korttikin. Pieni ajokoe ois ihan ok ajokortittia uusittaessa.
=DW=
Jotain tuollaista kysymykselläni tarkoitinkin, enkä niinkään tulla huomatuksi (minut ikävä kyllä tupataan huomaamaan liikaakin, missä vain liikun. Joku Kalle Anka syndrooma). Minulle tulee joka kymmenes vuosi vain ilmoitus, että haluavat uuden valokuvani ja autografini tietämättään vaikka olisin jo puoliksi halvautunut ja täysin sokeutunut. Aika hulvatonta ottaen huomioon, että en varmaan osaisi enää muuta kuin nippa nappa käynnistää auton. Niin kauan kun viimeksi tarvinnut ajaa. Liikenteessä olisin suorastaan vaarallinen, tasoa kortiton vasta-alkaja. Vielä hulvattomampaa minusta se, että minulle ajotaidottomana myönnettiin opetuslupa, kun likka pomppasi ajotestinsä ja mielittiin lähteä monen viikon wild and crazy tripille ympäri Ruotsia. Välillä nukuin vieressä, kun likka ajoi. Aika ison vastuun siinä otin, sillä minähän siitä olisin joutunut tilille, jos jotain möhläyksiä olisi sattunut. Tällaisia ajatellen liikenteessä on varmasti paljon sellaisia, jotka eivät saisi enää uudessa ajotestissä korttia. Minun logiikkani sanoo, että aina korttia uusittaessa (joka kymmenes vuosi) pitäisi olla uusi lääkärintodistus ja uusi ajokoe. Tai vähintäänkin opetuslupaa myönnettäessä testata, osaako tuo edes itse ajaa.
0Äänestä
nmmn787878
ö-Öö kirjoitti:
Ei asperger vaikeuta kenenkään elämää.
Ongelmana on elämän säätäminen aspergerille sopivaksi. Hankala säätää, jos ei edes tiedä asiasta. Ei aspiin ole lääkkeitä, eikä terapiaa. Pitää nyt muistaa, sairauksia voidaan hoitaa ja parantaa, aspi ei ole sellainen sairaus. Sen kanssa voi elää, mutta sille ei voi mitään.
Ylempänä joku ihmetteli, miten vanhemmiten voidaan todeta, jokin aspi, No helposti, kokemukset elämän varrelta. Kakaroitten diagnisointi haastavampaa. Ja sekin, miks jotain aspia pitäis jotenkin hävetä? Hö, eihän katkennutta jalkaakaan hävetä. Noh, tässä just se, jos katkaiset jalan, olet sairas, jos saat itsarimasiksen, kaikia vaan naurattaa.
Kerron yhden jutun. Yks lapsuuskaveri otti taannoin yhteyttä. Se tarvitsi vahvistusta diagnoosiin ihmisiltä, jotka tunteneet sen pitkään. Sain listan kysymyksiä, vastailin niihin. Kaveri sai ADHD diagnoosin reilusti viiskymppisenä. Aikanaan tollasta ei tutkittu ollenkaan, tyyppi oli vaan ylivilkas. Ei ADHD ole mikään eläkeperuste, mutta kaveri saa nyt lääkkeet tarvittaessa. Siihen vaivaan olemassa "lääkkeitä", elikkäs hidasteita maanisia vaiheita varten. Mutta ikänsä eli, tietämättä asiasta mitään ihan normaalisti muun jengin seassa.
Mun mielestä yks vakava mielisairaus suomessa on, mihin ei paljoa huomiota kiinnitetä. Tyhmyys. Vajaaälyisiä idiootteja normaalien ihmisten seassa valtavat määrät. Ei tyhmyyteen ole lääkkeitä, mutta eikö esim Alle 80 ölykkyysosamääräiset voitaisi sijoittaa jonnekin laitokseen, pois normaalien ihmisten keskuudesta?
=DW=
Minun läheielläni on matalahko ÄO. Hänellä on kehitysvammaa, jota ei selkeesti huomaa. Minua loukkaa sinun puheesi alhaisesta ÄO:sta. Et matalan äo:n ihmiset pitäisi laittaa jonnekin.
0Äänestä
ö-Öö
nmmn787878 kirjoitti:
Minun läheielläni on matalahko ÄO. Hänellä on kehitysvammaa, jota ei selkeesti huomaa. Minua loukkaa sinun puheesi alhaisesta ÄO:sta. Et matalan äo:n ihmiset pitäisi laittaa jonnekin.
Mitä poikasi duunaa?
=DW=
0Äänestä
nmmn78787
ö-Öö kirjoitti:
Mitä poikasi duunaa?
=DW=
Loukkaa se että puhut tyhmistä ja vaikka mitä, kun äo on alhainen. en puhu omaiosestani että hän on tyhmä ja pitäs sellaiset alhaiset äo:laiset laittaa jonnekin laitokseen haittaamasta muita yhteiskuntaa.
0Äänestä
yxäiti77
poikani on keskiasteinen kehitysvammainen eikä kela myönnä eläkettä.. ihmetyttää kun poika in 19v ja 5v tasolla epilepsia että on tää ihmeellinen maa.
0Äänestä
adhdvanha
Minulla ei todettu aspergeria, sen sijaan ADHD. Joitain vuosia sitten, silloin olin hieman alle 60-vuotias. Nyt olen 63 ja edelleen vahvasti mukana työelämäsäs, en ole jäämässä vanhuuseläkkeelle tielä muutamana vuoteen. Mitään ADHD-lääkitystä minulla ei ole. Kokeiltiin kyllä, mutta lopetettiin sivuvaikutusten vuoksi.
Diagnoosista olisi ollut hyötyä pikkutyttönä, jotta ei olisi pistetty oppikouluun, sen jälkeen lukioon, sen jälkeen vielä yliopistoonkin menin ja kaikki meni persuksilleen. En ymmärtänyt mistään yhtään mitään enkä jaksanut lukea enkä olla paikallani. Mutta koska en häirinnyt, minua ei kukaan ohjannut oikeille urille. Monta vuotta meni hukkaan. Työelämässä sen sijaan olen pärjännyt hyvin. Yksityiselämässä on joskus vaikea kestää hitaampia ihmisiä. Niillä ei lanttu leikkaa kuin pitkällä viiveellä ja toimiminen on hidasta.
0Äänestä
de-meter
Mielenkiintoinen (selviytymis)tarina. Kun aika on hektinen kuten nyt, ADHD:stä taitaa olla vain hyötyä...)) Nopeaa suorituskykyä kysytään joka alalla.
0Äänestä
adhdvanha
de-meter kirjoitti:
Mielenkiintoinen (selviytymis)tarina. Kun aika on hektinen kuten nyt, ADHD:stä taitaa olla vain hyötyä...)) Nopeaa suorituskykyä kysytään joka alalla.
Kiitos kun luit tekstini ja vielä annoit palautettakin!
Tuo nopeus on vähän kaksipiippuinen juttu, riippuu työpaikasta. Olen toiminut useilla aloilla ja useissa ammateissa eikä nopeudesta ja itsenäisestä päätöksentekokyvystä ole haitatakaan ollut.
Aloitin ihan tyhjästä muutaman vuoden yli viisikymppisenä, minulla ei ole ollut ikinä mitään vaikeutta kokeilla rajojani ja olihan se pakko, kun edellisessä työssä pistettiin porukkaa ulos pilvin pimein ja vanhemmasta päästä. Pärjään nykytyössä toisaalta erittäin hyvin, bonustakin on tullut muutamana vuonna. Mutta meidän puljun työkulttuurissa on vanhastaan jähmeyttä, yksiköiden rajat korkealla ja dokumentteja hiotaan ja hiotaan kuukausi- ja jopa vuositolkulla, kun hankkeet ovat niin hitaita. Hypin seinille ainakin hengessäni. Toisinaan myös ehdotan rakentavasti muutoksia, mutta maailma muuttuu hitaasti ja aina on niitä, jotka mielellään täyttävät päivänsä lukemalla papereita, tekemättä vuosiin mitään konkreettista. Ja sellaista työtä pidetään jotenkin hienompana.
Ihan nopeesti vaan (palaan asiaan myöhemmällä koska tää on kans minulle ajankohtainen ja kiinnostava aihe) sanoit että opiskelu meni "persielleen" ADHD:n takia. Johtuiko se siitä että että keskittymiskyklysi oli niin heikko, että sinun oli luettava joku teksti moneen kertaan ennenkuin se "avautui" kunnolla ja sitten vielä kerran että jotain olisi jäänyt mieleen? (Pojallani on samantyyppinen probleema ja vaikka hänen älykkyysosamääränsä on reippaasti yli keskivertoa ja kuuluu ns. lahjakkaisiin" niin koulumenestys ei ole koskaan vastannut hänen älykkyytään. Mies on kuin kävelevä tietosanakirja ja nopea ajatuksissaan ja leikkaa kuin salama, mutta ...kun...)
0Äänestä
adhdvabha
En jaksanut keskittyä lukemiseen ja sen lisäksi asiat menivät yli hilseen. En ymmärrä mitään abstraktia vieläkään. Teksti ei siis avautunut, vaikka olisin lukenut sen kuinka moneen kertaan. Syyllistin itseäni, kun en yrittänyt tarpeeksi ja nyhversion vuosikausia opiskelija-asunnossa ja elätin itseni tilapäisillä siivoustöillä, kun opintolainaa ei enää saanut (siihen aikaan siis elettiin opintolainalla, jos joku ei tiedä). Toistakymmentä vuotta meni, kunnes oli pakko mennä vakituisempaan työhön ihan mihin pääsi taloudellisista syistä. Kappas vain, pärjäsinkin työelämässä hyvin! Suoritin jonkinsortin tutkinnon myöhemmin, menin yli siitä, mistä aita oli matalin.
Minulle jäi kaikkinainen opiskelukammo noilta vuosikymmeniltä. Voitte vain arvailla, mitä tuo teki esimerkiksi eläkkeelleni, vanhuuseläke tulee olemaan minimaalinen.
Kävin ammattiauttajalla pitkään opiskeluaikana ja ihmettelen vieläkin, miksei hän ohjannut minua vaikka kauppaoppilaitokseen tai opetusjaostoon tai jonnekin, sen sijaan jauhoi äitisuhdetta. Ei siihen aikaan mitään ADHD-diagnooseja tietenkään ollut. Mutta arkijärjen pitäisi sanoa, että kun ihminen aloittaa yhtä oppiainetta, suorittaa siitä peruskurssin tai vähän enempi, aloittaa toisella ja niin edelleen ja kun tätä jatkuu vuosikausia, on vika jossain muussa kuin lapsuustraumoissa. Tietenkin vaihdoin oppiainetta kuten jotkut kumppania siitä syystä, että kun asiat alkoivat mennä yli hilseen, niin yritin muuta.
Summa summarum. Näin tyhmäksi ihmiseksi olen pärjännyt hyvin. Mutta harmittaa ne turhat vuodet, jolloin itsetunto oli nollissa, talous miinuksella ja eläkettä ei karttunut.
No niin on tarina kuin olisi siilimuori päätään siivonnut. Sain tunteen kuin lukisin teevee-draaman käsi-kirjoitusta.
H.
0Äänestä
adhdvanha
hunksz kirjoitti:
"adhdvabha"
No niin on tarina kuin olisi siilimuori päätään siivonnut. Sain tunteen kuin lukisin teevee-draaman käsi-kirjoitusta.
H.
Tuohon en osaa sanoa mitään, koska en katso teeveetä. Se on minulle vieras olento, en ole koskaan jaksanut keskittyä istumiseen ruudun äärellä.
Pääni on kyllä nykyisin ihan selkeä ilman siivoustakin. Mutta koska kiinnostusta oli, niin kerroin stoorini yhdestä näkökulmasta. Siis yhdestä. Keskittymishäiriöoireyhtymä on vain osa ihmistä kuten jokin somaattinen pysyvä vaiva, ei sen enempää. Mutta toisin kuin somaattisista jutuista alkane kynnen katkeamisesta ei yläpään vaivoista ja rajoitteista kannata huudella. Työterveyshuolto on luonnollisesti tietoinen asiasta, sehän minut tutkimuksiin lähettikin. Muutoin olen asiasta hiljaa kuin pissi taskussa.
0Äänestä
de-meter
adhdvabha kirjoitti:
En jaksanut keskittyä lukemiseen ja sen lisäksi asiat menivät yli hilseen. En ymmärrä mitään abstraktia vieläkään. Teksti ei siis avautunut, vaikka olisin lukenut sen kuinka moneen kertaan. Syyllistin itseäni, kun en yrittänyt tarpeeksi ja nyhversion vuosikausia opiskelija-asunnossa ja elätin itseni tilapäisillä siivoustöillä, kun opintolainaa ei enää saanut (siihen aikaan siis elettiin opintolainalla, jos joku ei tiedä). Toistakymmentä vuotta meni, kunnes oli pakko mennä vakituisempaan työhön ihan mihin pääsi taloudellisista syistä. Kappas vain, pärjäsinkin työelämässä hyvin! Suoritin jonkinsortin tutkinnon myöhemmin, menin yli siitä, mistä aita oli matalin.
Minulle jäi kaikkinainen opiskelukammo noilta vuosikymmeniltä. Voitte vain arvailla, mitä tuo teki esimerkiksi eläkkeelleni, vanhuuseläke tulee olemaan minimaalinen.
Kävin ammattiauttajalla pitkään opiskeluaikana ja ihmettelen vieläkin, miksei hän ohjannut minua vaikka kauppaoppilaitokseen tai opetusjaostoon tai jonnekin, sen sijaan jauhoi äitisuhdetta. Ei siihen aikaan mitään ADHD-diagnooseja tietenkään ollut. Mutta arkijärjen pitäisi sanoa, että kun ihminen aloittaa yhtä oppiainetta, suorittaa siitä peruskurssin tai vähän enempi, aloittaa toisella ja niin edelleen ja kun tätä jatkuu vuosikausia, on vika jossain muussa kuin lapsuustraumoissa. Tietenkin vaihdoin oppiainetta kuten jotkut kumppania siitä syystä, että kun asiat alkoivat mennä yli hilseen, niin yritin muuta.
Summa summarum. Näin tyhmäksi ihmiseksi olen pärjännyt hyvin. Mutta harmittaa ne turhat vuodet, jolloin itsetunto oli nollissa, talous miinuksella ja eläkettä ei karttunut.
Entistä mielenkiintoisemmaksi käy tarinasi adhdvanha ja vahvistaa kyllä sen, että vaikka sinnittelisi ilman diagnoosia voi silti pärjätä ja todennäköisesti elää hyvinkin rikkaan elämän, siis verrattuna siihen, jonka polku eteni tasaisesti.
En jaksanut keskittyä lukemiseen ja sen lisäksi asiat menivät yli hilseen. En ymmärrä mitään abstraktia vieläkään. Teksti ei siis avautunut, vaikka olisin lukenut sen kuinka moneen kertaan. Syyllistin itseäni, kun en yrittänyt tarpeeksi ja nyhversion vuosikausia opiskelija-asunnossa ja elätin itseni tilapäisillä siivoustöillä, kun opintolainaa ei enää saanut (siihen aikaan siis elettiin opintolainalla, jos joku ei tiedä). Toistakymmentä vuotta meni, kunnes oli pakko mennä vakituisempaan työhön ihan mihin pääsi taloudellisista syistä. Kappas vain, pärjäsinkin työelämässä hyvin! Suoritin jonkinsortin tutkinnon myöhemmin, menin yli siitä, mistä aita oli matalin.
Minulle jäi kaikkinainen opiskelukammo noilta vuosikymmeniltä. Voitte vain arvailla, mitä tuo teki esimerkiksi eläkkeelleni, vanhuuseläke tulee olemaan minimaalinen.
Kävin ammattiauttajalla pitkään opiskeluaikana ja ihmettelen vieläkin, miksei hän ohjannut minua vaikka kauppaoppilaitokseen tai opetusjaostoon tai jonnekin, sen sijaan jauhoi äitisuhdetta. Ei siihen aikaan mitään ADHD-diagnooseja tietenkään ollut. Mutta arkijärjen pitäisi sanoa, että kun ihminen aloittaa yhtä oppiainetta, suorittaa siitä peruskurssin tai vähän enempi, aloittaa toisella ja niin edelleen ja kun tätä jatkuu vuosikausia, on vika jossain muussa kuin lapsuustraumoissa. Tietenkin vaihdoin oppiainetta kuten jotkut kumppania siitä syystä, että kun asiat alkoivat mennä yli hilseen, niin yritin muuta.
Summa summarum. Näin tyhmäksi ihmiseksi olen pärjännyt hyvin. Mutta harmittaa ne turhat vuodet, jolloin itsetunto oli nollissa, talous miinuksella ja eläkettä ei karttunut.
Abstraktinen ajattelu näyttää olevan pojalleni helppoa, jopa helpompaa kuin kaikki käytännöllinen, esim järjestyksenpito, päivämäärät, tehtävien loppuun saakka suorittaminen jne. joiden kanssa tahtoo tulla vaikeuksia. Hänellä ei ole koskaan ollut probleemia loogisen ajattelun tai hahmottamisen kanssa. Haasteellista on elää noiden neurologisten syndroomien kanssa ja hänkin ajoittain masentuu, mutta muuten hän on aktiivinen monella eri alalla ja sosiaalnen ihminen.
0Äänestä
adhdvanha
de-meter kirjoitti:
Entistä mielenkiintoisemmaksi käy tarinasi adhdvanha ja vahvistaa kyllä sen, että vaikka sinnittelisi ilman diagnoosia voi silti pärjätä ja todennäköisesti elää hyvinkin rikkaan elämän, siis verrattuna siihen, jonka polku eteni tasaisesti.
En yleensä vertaa itseäni toisiin ihmisiin, en näe siihen mitään syytä. Jokainen meistä on oma ainutlaatuinen ihminen. Sitäpaitsi se, mitä muilla on, ei ole millään lailla minulta poissa.
Joskus kyllä kismittää, kun moralisoidaan meitä vanhoja, että miksette ole hoitanut paremmin taloudellisia asioitanne siinä kuin ikätoverinne, miksette ole keränneet maita ja mammonaa vanhuuden varalle, miksette....no milläs hoidat kun elämä menee selviytymiseen. Minulla on kyllä entuudestaan kaksi psykiatrista diagnoosia ennen ADHD:ta eikä kumpikaan niistä ole masennus. Lienevät seurausta tunnistamattomasta keskittymishäiriöstä. Nuoruus ei todellakaan ollut kultaista aikaa, mutta mitä siitä nyt enää. Se oli silloin se ja nyt on nyt. Olennaista on tämä päivä ja huominen.
Mutta kuten sanoin aiemminkin, niin en ole yhtä kuin diagnoosini. Silloin kun elämä ei mene selviytymiseen, pyrin keskittymään ihan muuhun kuin elämän rajoitteisiin. Maailma on hyvin kiinnostava paikka ja yhden elämän aikana on mahdollista nähdä siitä vain vähäinen siivu. Mutta kun jättää itsensä vellonnan ja kiinnostuu muusta, niin elämä avartuu.
0Äänestä
eppu2
Luin ketjun ja se sai minut ajattelemaan, että, kun nykyään puhutaan aspergeristä ja ADHD:sta enemmän kuin ennen. Onko niin, että siksi, kun asioita on alettu tunnistamaan, vai onko ihmisen perimä muuttumassa ja me tämän päivän tavalliset olemme tulevaisuudessa poikkeavia.
"Ensimmäinen termi oli hullu. Sitten puoli-hullu, omituinen, onnellinen, inkkari-kanootti... Kunnes sossu keksi että kehittämällä virallista termistöä, kehittää myös uusia työ-paikkoja ja parantaa liksoja. Siitä syntyi sitten pakko SOTE-uudistaa. Alkoivat vero-tulot loppua"
H.
0Äänestä
de-meter
Äläpäs nyt puutu, hunksi. Anna meidän naisten selvittää näitä päänsisäisiä asioita. Olemme siinä hyviä. Eppu2:lla oli hyvä kysymys. Siis onko perimä muuttumassa vai onko kyse vain tietämyksen lisääntymisestä ? Tietämyksen lisääntyminen on ainakin tosiasia, mutta onhan maailmakin muuttunut niin paljon, että olisi ihme, ellei se myös vaikuttaisi perimään. Joskus ajattelen jopa niin, että nämä erilaiset oireyhtymät olisivat muutosvastarintaa, tiettyjen yksilöiden tapa protestoida liian nopeaa muutosta vastaan.
Se näiden uusien oireyhtymien löytymisessä on kuitenkin rakentavaa, ettei niitä nähdä enää yksinomaan negatiivisina, vaan aletaan myös nähdä niiden hyvät puolet, esim. ADHD:ssä rohkeus ja toimintatarmo, mitä sen kantajilta ei yleensä puutu.
Olen työssäni joutunut paljonkin tekemisiin lasten kanssa joiden aspergeria tai adhd:tä ollaan selvittämässä ja olen ollut mukana näissä prosesseissa. Koulumaailmassa puhutaan tosi paljon näistä asioista ja joskus tuntuu että melkein joka toisella lapsella tai nuorella on jotain häikkää keskittymisessä tai sosiaalisissa kontakteissa. Olemme mielestäni klassillisen kana vai muna dilemman edessä. Onko kaikki nämä nopeat muutokset esim. tietotekniikan ja informaatioyhteiskunnan kiihtyvätahtinen kehitys tuonut mukanaan sen että ihmisen aivot ja keskushermosto eivät ole pysyneet mukana kehityksessä, vaan oikkuilevat? Eli siis software ei ole kehittynyt samaan tahtiin kuin hardware? Vai olemmeko nyt vihdoinkin oppineet hyväksymään ja ymmärtämään poikkeavasti käyttäytyviä ja erillaisia lapsia ja nuoria ja ihmiset uskaltavat avautua koska leimautuminen poikkeavaksi ei enää aiheuta sosiaalista stigmaa samalla tavalla?
0Äänestä
siilimuori
hunksz kirjoitti:
"eppu2"
Siilimuori ei nyt kopioi enempää:
"Ensimmäinen termi oli hullu. Sitten puoli-hullu, omituinen, onnellinen, inkkari-kanootti... Kunnes sossu keksi että kehittämällä virallista termistöä, kehittää myös uusia työ-paikkoja ja parantaa liksoja. Siitä syntyi sitten pakko SOTE-uudistaa. Alkoivat vero-tulot loppua"
H.
Mitäs se mustahunkz nyt oikein horisee, eläpäs turhaan lausu nimeäni ketjuissa joihin en lainkaan ole osallistunut.
0Äänestä
siilimuori
siilimuori kirjoitti:
Mitäs se mustahunkz nyt oikein horisee, eläpäs turhaan lausu nimeäni ketjuissa joihin en lainkaan ole osallistunut.
Siis onkos sulla joku ongelma?
0Äänestä
ö-Öö
old_profile_89644 kirjoitti:
Olen työssäni joutunut paljonkin tekemisiin lasten kanssa joiden aspergeria tai adhd:tä ollaan selvittämässä ja olen ollut mukana näissä prosesseissa. Koulumaailmassa puhutaan tosi paljon näistä asioista ja joskus tuntuu että melkein joka toisella lapsella tai nuorella on jotain häikkää keskittymisessä tai sosiaalisissa kontakteissa. Olemme mielestäni klassillisen kana vai muna dilemman edessä. Onko kaikki nämä nopeat muutokset esim. tietotekniikan ja informaatioyhteiskunnan kiihtyvätahtinen kehitys tuonut mukanaan sen että ihmisen aivot ja keskushermosto eivät ole pysyneet mukana kehityksessä, vaan oikkuilevat? Eli siis software ei ole kehittynyt samaan tahtiin kuin hardware? Vai olemmeko nyt vihdoinkin oppineet hyväksymään ja ymmärtämään poikkeavasti käyttäytyviä ja erillaisia lapsia ja nuoria ja ihmiset uskaltavat avautua koska leimautuminen poikkeavaksi ei enää aiheuta sosiaalista stigmaa samalla tavalla?
Kyse ainoastaa diagnoosien kehittymisestä. Muutaman kymmenen vuotta sitten tutkittiin tuperkkeli ja riisitauti, nykyään hifistellään. Samahan tuo on kaikessa lääketieteessä. Ihmiset aina olleet suunnilleen samanlaisia, ei se, että hokaaataan jokin aspi tarkoita sitä, että kyseessä olisi ihan uuusi juttu, aiemmin tollaseen ei kiinnitetty mitään huomiota.
Liiallisuuksiin menee touhu, ei normaaliihmistä ole olemassakaan. Mutta mun mielestä kouluissa voi tehdä kunnolliset älykkyystestit kaikille. Joilla alle 80, ei muuta kuin jonnekin lappiin leirille viljelemään poroja, tai tekemään jotain kykyihinsä sopivaa, vaikka matkamuistoja. Pois häiritsemästä normaalien ihmisten elämää. Kun tyhmyys täällä suurin ongelma on. Siitä ei puhuta yhtään mitään.
Kyse ainoastaa diagnoosien kehittymisestä. Muutaman kymmenen vuotta sitten tutkittiin tuperkkeli ja riisitauti, nykyään hifistellään. Samahan tuo on kaikessa lääketieteessä. Ihmiset aina olleet suunnilleen samanlaisia, ei se, että hokaaataan jokin aspi tarkoita sitä, että kyseessä olisi ihan uuusi juttu, aiemmin tollaseen ei kiinnitetty mitään huomiota.
Liiallisuuksiin menee touhu, ei normaaliihmistä ole olemassakaan. Mutta mun mielestä kouluissa voi tehdä kunnolliset älykkyystestit kaikille. Joilla alle 80, ei muuta kuin jonnekin lappiin leirille viljelemään poroja, tai tekemään jotain kykyihinsä sopivaa, vaikka matkamuistoja. Pois häiritsemästä normaalien ihmisten elämää. Kun tyhmyys täällä suurin ongelma on. Siitä ei puhuta yhtään mitään.
=DW=
Eipä sellaisia älykkyystestejä ole olemassakaan jtka antaisivat tarkan kuvan kaikkien seitsemän älykkyyden eri lajeista; ainoastaan verbaalinen, loogis-analyyttinen ja matemaattinen älykkyys on jollakin lailla testattavissa ja nekin tulokset erittäin epätarkkoja. Yksi älykkyyden alalaji, siis sosiaalinen älykkyys joka on aspeilla hakusessa, ilmentyy juuri siinä miten pystytään arvostamaan ja tekemään yhteistyötä ihmisten kanssa joilla on heikompi teoreetinen valmius mutta ehkäpä paremmat sosiaaliset resurssit. Jokaisella on paikkansa tässä maailmassa eikä tää nyt tarkoita että poroja viljelemään pitäisi lähettää ne joiden kanssa juuri sinä et tule juttuun.
0Äänestä
ent.siivoojaparka
ö-Öö kirjoitti:
Kyse ainoastaa diagnoosien kehittymisestä. Muutaman kymmenen vuotta sitten tutkittiin tuperkkeli ja riisitauti, nykyään hifistellään. Samahan tuo on kaikessa lääketieteessä. Ihmiset aina olleet suunnilleen samanlaisia, ei se, että hokaaataan jokin aspi tarkoita sitä, että kyseessä olisi ihan uuusi juttu, aiemmin tollaseen ei kiinnitetty mitään huomiota.
Liiallisuuksiin menee touhu, ei normaaliihmistä ole olemassakaan. Mutta mun mielestä kouluissa voi tehdä kunnolliset älykkyystestit kaikille. Joilla alle 80, ei muuta kuin jonnekin lappiin leirille viljelemään poroja, tai tekemään jotain kykyihinsä sopivaa, vaikka matkamuistoja. Pois häiritsemästä normaalien ihmisten elämää. Kun tyhmyys täällä suurin ongelma on. Siitä ei puhuta yhtään mitään.
=DW=
Onko poronviljely ja matkamuistojen tekeminen =DW=:n mielestä tyhmän hommaa? Kuka teille sitten olisi siivonnut, jos minut olisi lähetetty Lappiin, minne kyllä ihan mielelläni olisin lähtenyt, vaikkakaan en tekemään sellaista mihin kykyni eivät olisi missään nimessä riittäneet.
0Äänestä
adhdvanha
ent.siivoojaparka kirjoitti:
Onko poronviljely ja matkamuistojen tekeminen =DW=:n mielestä tyhmän hommaa? Kuka teille sitten olisi siivonnut, jos minut olisi lähetetty Lappiin, minne kyllä ihan mielelläni olisin lähtenyt, vaikkakaan en tekemään sellaista mihin kykyni eivät olisi missään nimessä riittäneet.
Hitsi, porojenviljelyä en olekan vielä kokeillut. Miten muuten poroja viljellään, kasvatetaanko ne siemenistä vai juurakoista?
Porostus ja Lapin matkamuistojen teko voisi olla ihan ok hommaa, jos sitä voisi tehdä 30 celsiusasteen ilmastossa. Porot on varmaan säyseämpiä kuin kamelit.
0Äänestä
ent.siivoojaparka
adhdvanha kirjoitti:
Hitsi, porojenviljelyä en olekan vielä kokeillut. Miten muuten poroja viljellään, kasvatetaanko ne siemenistä vai juurakoista?
Porostus ja Lapin matkamuistojen teko voisi olla ihan ok hommaa, jos sitä voisi tehdä 30 celsiusasteen ilmastossa. Porot on varmaan säyseämpiä kuin kamelit.
=DW= sen tietänee, miten poroja viljellään. Minä olen liian tyhmä jopa siihen.
0Äänestä
eppu2
En ole siimuori, en ensimmäinen hullu, en puolihullu, en omituinen, onnellinen voin olla, mutta se onnellisuus ei kuulu tähän riimiin, en ole inkkari enkä kanootti. En sossu, enkä verottaja.
Selvyyden vuoksi: Ennen täyshullut kahlittiin seinään, kun ei muuta keinoa keksitty. Siitä tuli sana seinähullu. Eli heitä ei enää ole. Eipä muuta tällä kertaa.
0Äänestä
eppu2
Siis tarkoitettu H:lle
0Äänestä
adhdvanha
Minun mielestäni on hyvä, että tänä päivänä lasten ja nuorten ominaispiirteitä tutkitaan, jotta mahdollisiin rajoitteisiin osataan kiinnittää enemmän - ja toivottavasti oikealla tavalla - huomiota. Auttaa ja tukea oikealla tavalla. Se, että ihmisellä todetaan jokin oireyhtymä, ei kuitenkaan poista ihmisen vastuuta omasta elämästään eli se mitä joku aiemmin tässä ketjussa arveli, että ihminen menee oireidensa tai diagnoosiensa suojaan, ei saa toteutua eikä sitä pidä sallia. Mutta en pidä pahana sellaista "holhousta", jossa nuorta oikealla tavalla opastetaan elämässä eteenpäin, jottei kalstaistani harharetkeä tapahdu.
En kyllä koe olevani poikkeava, vaikka joku sitä termiä käytti. Ammattihenkilöstön lisäksi vain mieheni tietää diagnoosini ja elämäntarinani, esimerkiksi jälkikasvu ei (olen yrittänyt joskus hieman valottaa, mutta ei kuulemma halua kuunnella), oma äitini ei ( " sinä kuvittelet vain kaiken" - lääkärinlausuntoja en ole esittänyt, vaan lopettanut keskustelun), kukaan elämäni varrella ollut ystävä tai tuttava tai työkaveri ei tiedä tuon taivaallista tässä ketjussa kertomistani asioista. Eiväthän diagnoosit päällepäin näy. Joskus olen sanonut työssä, etten jaksaisi istua paikallani (monessa työssä ei ole onneksi tarvinnut) ja sitä on pidetty vitsinä.
Jossain tämän ketjun repliikissä oireyhtymä nähtiin potentiaalisena voimavarana, miksei, vaikkei muutoshalukkuutta ja sijoilleen asettumattomuutta yleensä pidetä hyvänä asiana.
0Äänestä
ö-Öö
Riippuu tapauksesta.
Siis näkyykö päällepäin, vaiko eikö näy. ADHD voi olla aika rajukin. Kaverilla vaimona aika raju tapaus. Se siis on täysin sietämätön, kun oikein on vauhdissa. Vaikuttanut sen elämäänkin monin tavoin, aina jotain sählinkiä. Hupaisaa, sillä aikamiespoika, joka just samanlainen. Siinä perheessä sattuu ja tapahtuu.
Mutta ihan mukavia ja hyviä ihmisiä, kunhan lääkitys kohdillaan, eikä kohtaus päällä. Ihmetellyt, miten kaveri jaksaa, mutta se kai tottunut. Näin kun harvemmin näkee, kokemus on joskus melko tyrmäävä.
Mutta se mimmi ei diagnoosia tarvitse, sen verran hyvin asia tulee esille kertomattakin. Tai siis, tarviihan sekin diagnoosin lääkkeisiin, muuta hyötyä siitä tietenkään ei ole. Kunhan vaan muistais syödä joskus niitä lääkkeitään. Nimittäin ne selkeästi jarruttavat vauhtia. Liekö pahoja side-efektejä tms, mutta se käyttää lääkkeitä harvoin, vain niinkuin pakollisissa tilanteissa. Kun eihän sitä ihminen jatkuvasti voi lääkkeitäkään vetää.
Edelleen mieltä, ei ole olemassa "tavallisia" ihmisiä. Mutta jos kaikenlaiset kohtaamojutut saa säädetyksi kohdilleen, kaikenlaiset ihmiset juu mahtuu heilumaan, Ja työhän se on yks tärkeimmistä, ammatinvalintaan pitää kiinnittää huomiota. että siinä suhteessa hyvä, etä kakarat pyritään skannailemaan kouluaikoina. Kaikki kun ei sovi kaikille.
Normielo nyt muuten menee kaikilla, miten menee, siihen pitää koittaa sopeutua ja sopeuttaa sitä itselleen sopivaksi. Ihan ilman mitään diagnoosejakin.
=DW=
0Äänestä
ö-Öö
Ammatinvalinta kysymys.
Mä nyt kommentoin aika paljon aloitukseen,, mulla kokemusta ja tietoa asiasta. Aspeilla ellanen hupaisa, vaikka jotain eroavaisuuksia ns "normiväestöön" onkin, Ei ne aina ole ollenkaan rajoitteita. Monilla erikoislahjakkuuksia, jotka kompensoivat kyllä muita alueita. Mainitsen edelleen Juice Leskisen. Sillä aspi, harva sitä tiesi. Mutta jumalaton piisintekijä, kirjailija jne. ja esiintyvä taiteilija. Ja tämä esiintymisosuus on aina aspille erittäin vaikea asia. Noh, vermutti auttaa, aikansa.
Sattui sopivasti silmiin uutisointio tunnetusta ulmomaissessta muusikosta, jolla aspi häiritsee muusikon elämää aika pahasti. Musaa teke, esiintymisen kanssa säätämistä. Ihan vaan lehtijuttu, mutta monilla on just näin.
Kundilla hyvä ammatti, lahjakkuus pääsee esiin, mutta julkisen esiintymisen kanssa ongelmia. Monet aspit on tosiaan enenpi taustajoukoissa, poissa framilt. En minäkään ole ikinä työntämässä itseäni puhujapönttöön, mutta puheita voin kyllä laatia sivummalla. Tai miten sen nyt ilmaisisi.
=DW=
0Äänestä
Pohdinnäitä
Eiköhön liene niin, että näihin asioihin on ruvettu tänä päivänä kiinnittämään enempi huomiota? On siis aspi tai adhd. Tai jokin muu poikkeavuus, joka ei todellakaan ole välttämättä mikään ulospäin mitenkään näkyvä poikkeavuus, kuten tässä ketjussa taittiin jo aiemminkin mainita. Ei vaadi lääkitystä, ei sairauslomia, eläkkeestä nyt tietysti puhumattakaan.
"Ensimmäinen termi oli hullu. Sitten puoli-hullu, omituinen, onnellinen, inkkari-kanootti... Kunnes sossu keksi että kehittämällä virallista termistöä, kehittää myös uusia työ-paikkoja ja parantaa liksoja. Siitä syntyi sitten pakko SOTE-uudistaa. Alkoivat vero-tulot loppua"
H.
0Äänestä
ö-Öö
Kokolailla noin.
Pitää muistaa, kaikkea esiintyy eriasteisina. Lievemmät tapaukset ei oikein vaikuta mitenkään, joissain tapauksissa voidaan koittaa lääkitä, kaikenlaista terparapiaakin. Ja tärkeitä räätälöidä duunit jne henkilön mukaan. Kyllä aspista tai adhdstä voi aiheutua työkyvyttömyys ja sairaseläke, ihan samoin kuin vaikka skitsoilusta tai masiksesta, tai melkein mistä tahansa. Mun käsityksen mukaan ne useimiten osana diagnoosia, kaikenlaisen muun mukana.
Masis kai suomen yleisin sairaseläkkeen syy, siihen voi liittyä mitä tahansa, tai se voi olla oire mistä tahansa.
=DW=
0Äänestä
kyllästynyt88
Masis nyt sotketaan joka paikkaan. Ihmisellä voi olla vaikka mitä, mutta ei välttämättä masennusta.
0Äänestä
bessie-
Toisaalta, masennus tulee usein seurauksena siitä, että ihmisellä on "vaikka mitä".
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 66
Vanhimmat
Lue huolella linkittämäsi artikkeli, saat vastauksen kysymykseesi.
Miksi lukea kun palstalla on kaikkitietäviä vastaajia joka lähtöön...
Plussa sulle
Aivan samoin, kuin kaikilla muillakin.
Mutta asperger itsessään ei ole mikään eläkeperuste. Eikä varsinaisesti sairauskaan, lähinnä ominaisuus. Sairausluokitus on olemassa, harvempi ottaa diagnoosia, koska siitä ei ole mitään hyötyä mihinkään. Lähinnä lääketieteellistä tutkimusta varten.
Nopeesti listaa aspergerilaisista:
-Juice Leskinen
-Miina Äkkijyrkkä
-Charles Darwin
-Daryl Hannah
-Susan Boyle
-Vernon Smith
Aika yleinen juttu, siitä puhuttu enenpi vasta viime vuosina. Toi mimmi, johon linkkisi viittasi tehnyt paljon asialle, koska tullut julkisuuten ja kirjoittanut kirjankin aiheesta. Aspiakin monenlaista tasoa, on mullakin aspi, muttei kovin voimakas, huomaa selkeästi joisain asioissa, enimmäkeen ei ei mitään kummempaa. Mutta meitsikin kuuluua autismi ja apperger liittoon ja jonkin verran perrehtynyt asiaan. Aspi kuitenkaan ei ole mikään peruste millekään sairauseläkkeelle, enenpi ammatinvalintaan vaikuttava asia.
Kandee lukaista pikkasen aiheesta, en jaksa selittää, koska suurin osa ei tajua kuitenkaan, ja jotka kiinnostuivat asiasta, saavat paremmin selkoa linkistä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aspergerin_oireyhtymä
Mutta aspi siis ei ole mikään eläkeperuste. eikä mikään psyykinen sairaus, se vaan on.
=DW=
Miten 60 ikäinen voi tietää olevansa aspergersyndroomainen ja kannattaako tuota yleensä tuoda edes julki?
Jollain lailla se käytös on selitettävä.
Myös Putinilla epäillään olevan asperger ja autismia.
Mnaah.
Ensinnäkin uutinen jenkkien propagandaa. Toisekseen asialla ei mitään merkitystä mihinkään. Ja kolmannelsi, asperger on oa autismin kirjoa, ei eri asia.
=DW=
Lähipiirissä yksi asperger-poika ja kai hänen suhteensa syndrooma on lievä, koska en ole kuullut puhettakaan siitä että se oikeuttaisi eläkkeeseen. Poika opiskelee hyvällä menestyksellä luonnontieteitä ja hänen sosiaalisen käyttäytymisensäkin voi jotenkin tajuta kun tietää mistä on kysymys, mutta ei se aina niin helppoa ole muille. Mietin vain lukiessani artikkelia että koska asperger kuitenkin vaikeuttaa pahasti yksilön elämää, sekä ammatillisesti että henkilökohtaisella tasolla, eikö siihen ole mitään toimivaa terapiaa tai auttavaa (oireita lievittävää) lääkitystä? Eikö ihminen voi treenata itseään paremmin toimivaksi? Etenkin kun älykkyys on useimmiten normaaliluokkaa, jopa normaalia yläpuolella?
Ei asperger vaikeuta kenenkään elämää.
Ongelmana on elämän säätäminen aspergerille sopivaksi. Hankala säätää, jos ei edes tiedä asiasta. Ei aspiin ole lääkkeitä, eikä terapiaa. Pitää nyt muistaa, sairauksia voidaan hoitaa ja parantaa, aspi ei ole sellainen sairaus. Sen kanssa voi elää, mutta sille ei voi mitään.
Ylempänä joku ihmetteli, miten vanhemmiten voidaan todeta, jokin aspi, No helposti, kokemukset elämän varrelta. Kakaroitten diagnisointi haastavampaa. Ja sekin, miks jotain aspia pitäis jotenkin hävetä? Hö, eihän katkennutta jalkaakaan hävetä. Noh, tässä just se, jos katkaiset jalan, olet sairas, jos saat itsarimasiksen, kaikia vaan naurattaa.
Kerron yhden jutun. Yks lapsuuskaveri otti taannoin yhteyttä. Se tarvitsi vahvistusta diagnoosiin ihmisiltä, jotka tunteneet sen pitkään. Sain listan kysymyksiä, vastailin niihin. Kaveri sai ADHD diagnoosin reilusti viiskymppisenä. Aikanaan tollasta ei tutkittu ollenkaan, tyyppi oli vaan ylivilkas. Ei ADHD ole mikään eläkeperuste, mutta kaveri saa nyt lääkkeet tarvittaessa. Siihen vaivaan olemassa "lääkkeitä", elikkäs hidasteita maanisia vaiheita varten. Mutta ikänsä eli, tietämättä asiasta mitään ihan normaalisti muun jengin seassa.
Mun mielestä yks vakava mielisairaus suomessa on, mihin ei paljoa huomiota kiinnitetä. Tyhmyys. Vajaaälyisiä idiootteja normaalien ihmisten seassa valtavat määrät. Ei tyhmyyteen ole lääkkeitä, mutta eikö esim Alle 80 ölykkyysosamääräiset voitaisi sijoittaa jonnekin laitokseen, pois normaalien ihmisten keskuudesta?
=DW=
Tuntuu, että uusia diagnooseja tehtaillaan koko ajan - sitä mukaa kuin tutkimustieto etenee.
Entinen MBD lienee nyt tarkentunut ADHD:ksi, joka sekin taitaa olla väistymässä, saamassa ainakin alaosastoja. Tällä hetkellä "erityisherkkyys" taitaa olla kova sana, aspin rinnalla...
Kuten todettu, tällaiset diagnoosit eivät automaattisesti johda edes lääkitykseen, eläkkeestä puhumattakaan, koska niissä on aste-eroja ja se kai viime kädessä ratkaisee selviytymisen.
"Normaaliuden" ulkopuolella joutuu yleensä selviytymään omin avuin, etsiytymään sellaisiin tehtäviin, joissa omat erityispiirteet haittaavat mahdollisimman vähän, sen vuoksi kai niiden diagnosointi puolustaa paikkaansa...
Diagnoosi on tarpeellinen lähinnä sen takia että koska sosiaalinen käyttäytyminen on niin vahvasti poikkeavaa aspergereillä, niin jos on tietoinen että se on kuitenkin aika pitkälle tämän syndrooman aiheuttamaa neurologista tms. poikkeavuutta eikä vaan ilkeyttä tai empatian puutetta joka aiheuttaa tämän käyttäytymisen. Diagnoosi on tärkeä omille läheisille, koska se lisää suvaitsevaisuutta ja pehmentää asennetta; oireyhtymästä kärsivälle vieläkin tärkeämpää, koska hän saa olla enemmän oma itsensä, toteuttaa sitä erilaisuuttaan sen sijaan että häneltä koko ajan vaadittaisiin parempaa käyttäytymistä, suurempaa vastuun ottamista, oma-aloitteisuutta ja muiden huomioon ottamista.
Aivan. Diagnoosi voi olla avuksi myös muille. mutta se edellyttää hyvää tahtoa, halua ymmärtää. Ellei sitä ole, diagnoosin saanut voidaan leimata ja häntä voidaan kohdella toisen luokan kansalaisena käsittämättä kokonaisuutta.
Saattaa olla jopa niinkin, että diagnoosin saanut alkaa käyttää tilannetta hyväkseen, jättää yrittämisen ja tsemppaamisen kokonaan, "kun hänellä nyt on tuo aspi"...
"Paloma.se.co"
Taisitpa osua naulan-kantaan.
Tai sitten loistava ironiasi oli vahinko.
Ensimmäinen termi oli hullu.
Sitten puoli-hullu, omituinen, onnellinen, inkkari-kanootti...
Kunnes sossu keksi että kehittämällä virallista termistöä, kehittää myös uusia
työ-paikkoja ja parantaa liksoja.
Siitä syntyi sitten pakko SOTE-uudistaa.
Alkoivat vero-tulot loppua.
Hyvä oli myös huomiosi vanhemmista.
Hekin saivat termistön avulla oikeutuksen vaatia tukiaisia ja muita apuja.
Painotan lopuksi että on oikeasti vammaisia ja sitten "kehitys"-vammaisia.
Viimeksi mainitut ovat niitä psykologi-kehitelmiä.
H.
Listastasi jäi uupumaan "varttihullu", hunksi. Siis sellainen, joka on hullu vain sen hetken kun on lääkärin vastaanotolla. Kun pääsee sieltä ja saa diagnoosin (esim.masennus-), paranee.
Eivät uudet, edes nämä muotidiagnoosit, ole psykologien tuotosta. Kyllä niissä yleensä on jokin neurologinen poikkeavuus takana. Tietysti psykologit voivat tarttua niihin, töitä saadakseen. Täytyy heidänkin elää...))
"feikki-demeter"
En kai minä itseäni ala kehumaan?
Tiedät ihan hyvin että se ei ole minun juttuni.
Aika osuvasti kommentoit.
Tällä viikolla lääkäri kertoo, ajanko minä vielä autoa.
Pakko kai on siellä olla fiksusti.
Uudet viisastelevat lasitkin ostin.
Mikä instanssi antaa luvan viralliselle diagnoosille?
Psykologeja tulvillaan oleva Lääkintö-hallitus, vai?
Nimmarisi ei ole vielä ansainnut pikku-koota.
H.
Lasit unohtuivat...
siis, pikky-yytä.
H.
En ole ollenkaan selvillä tuosta pisteytyksestä, hunksi. Olkoon sitten, minähän en pisteitä kerää, enkä käy kauppaa aineettomilla hyödykkeillä...))
Mutta mukavan kohottavaa on (yleensä) keskustelu kanssasi, vaikka yyy puuttuisikin.
Mitä nimmariini tulee, se muuttuu aina ylläpidon vaatimuksista. Ensin tuli demeteriin ykkönen, nyt ei senkään rekisteröinti kelvannut. Niinpä on pitänyt kokeilla uusia versioita.
Olisipa hupaista, jos rallimieheltä vietäisiin kortti, kun se vanhalle rouvallekin annettiin...
Jokos sinut laitettiin muistitesteihin ? Pyydä vain sinne pääsyä, niin saat imarrella tuloksella itseäsi, kuten minäkin sain. Kehumista täällä peräänkuulutettiinkin...
En tiedä, mikä taho päättää diagnoosien virallistamisesta. varmasti joku "moniammatillinen työryhmä". Ne ovat muotia nykyisin. Kun ammatteja on paljon ja töitä vähän...))
Pitääkö Suomessa olla aina lääkärintodistus ajokorttia uusittaessa?
"feikki-demeter"
Toivottavasti olet nainen, niin kuin olen olettanut.
Minua häiritsi tuo kohottaminen.
Minun yytäni, tai kootani ei kerätä pisteillä.
Lähinnä sen saattaa saada yllättävällä älykkyydellä.
Monta möläytystä ei tarvita että sen menettää.
Tuo on minun tapani plussata ja miinustaa.
Väli-viesti rakkaalle valvojalleni:
Ähäkutti!
Lääkäri on tuttu mies.
Ei se uskalla muistiani testata, tietää että minä olen unohtanutkin enemmän kuin
sata lääkäriä.
Ja että muistan enemmän kuin sata miljoonaa Hippokratesta.
Miksi yllä-pito ei pakota minua muuttumaan?
Olenko minä mukamas ihanampi kuin sinä?
Taisi olla tarpeeton kysymys.
H.
"ent.siivoojaparka"
No voi, voi
Taasko tunsit itsesi hyljätyksi?
Pakko-raoksi tarvetta tunsit.
H.
Kuin nii? Kommenteistasi päätellen sinutkin on herätetty kesken unien. Saitko nukahdettua uudestaan?
Siinä taitaa olla eri luokkia ja eri ryhmiä. Puolisolla on myös kuorma-autokortti ja silloin lääkärintodistus tarvitaan ja kortti uusitaan jo 65-vuotiaana. Tavallinen kortillinen kuten minä
(joka en autoa aja) komennetaan tutkittavaksi vasta seitsemänkymppisenä ja sitten viiden vuoden välein. Muistitesti tehdään jo 65-vuotiaille - siis ainakin tuon kuorma-autokortin haltijoille...
Heh, miten arvasinkin, hunksi, että sanavalintani herätti kummeksuntaa tai ainakin tunteita..))
Vakuutan, että se oli täysin sukupuolineutraali kuten ajan henki vaatii.
Ai miksi ylläpito ei vaadi sinua muuttumaan ? Sinähän olet instituutio. Ei sellaista voi eikä pidä muuttaa. Sama kuin sanoisi auringolle: älä paista. Kärvisteltävä on, vaikka nahka palaisi...
Onko tuo edes oikea hunksz sillä minun koneellani nimmari on musta eikä sininen.
Uudella systeemillä näkyy onnistuvan myös rekatun nikillä kirjoittaminen.
hunksilla on tunnetusti monet kasvot ja oman vakuutuksensa mukaan vain yksi nikki...))
Juuuu ja te meette lankaan kuin tyhmät lampaat, kunhan saatte olla huomion kohteena ;););)
Juuu lankaan mennään ja tyhmiä ollaan, sovitaan niin...
Valitettavasti pitää. Hyvin ylimalkainen tutkimus, 60 euron lasku. Ja kaksi passikuvaa joiksi ei kelpaa itse digikuvatut ja tulostetut vaan pitää olla kalliit.
Ei valitettavasti, onneksi lekurintodistus.
Mun mielestä suomessa on hyvin hoidettu ajokortin omaavien terveystarkistukset. Kunto kehnonee kaikilla vanhemmiten, eri tahtia, pakko asiaa on seurata. Ite asiassa lekurintarkastus on aika ylimalkainen, tarkempi saisi olla. Jokin atltshaimeri tai paha dementia ei tule esiin, Lähinnä fyysiset isot ongelmat.
Toisekseen, ajokortti virallinen asiapaperi. Siun mielestä ois eri kiva, kun kotona vois ite askarrellapaskarrella itelleen kivan ajokortin, sellaisella kuvalla kuin ite haluaa?
Poliisit joutuu tekeen paljon turhaa työtä tien päällä, kun ihmiset ajelee miten sattuu, vaikka ois korttikin. Pieni ajokoe ois ihan ok ajokortittia uusittaessa.
=DW=
Jotain tuollaista kysymykselläni tarkoitinkin, enkä niinkään tulla huomatuksi (minut ikävä kyllä tupataan huomaamaan liikaakin, missä vain liikun. Joku Kalle Anka syndrooma).
Minulle tulee joka kymmenes vuosi vain ilmoitus, että haluavat uuden valokuvani ja autografini tietämättään vaikka olisin jo puoliksi halvautunut ja täysin sokeutunut. Aika hulvatonta ottaen huomioon, että en varmaan osaisi enää muuta kuin nippa nappa käynnistää auton. Niin kauan kun viimeksi tarvinnut ajaa. Liikenteessä olisin suorastaan vaarallinen, tasoa kortiton vasta-alkaja.
Vielä hulvattomampaa minusta se, että minulle ajotaidottomana myönnettiin opetuslupa, kun likka pomppasi ajotestinsä ja mielittiin lähteä monen viikon wild and crazy tripille ympäri Ruotsia. Välillä nukuin vieressä, kun likka ajoi. Aika ison vastuun siinä otin, sillä minähän siitä olisin joutunut tilille, jos jotain möhläyksiä olisi sattunut.
Tällaisia ajatellen liikenteessä on varmasti paljon sellaisia, jotka eivät saisi enää uudessa ajotestissä korttia. Minun logiikkani sanoo, että aina korttia uusittaessa (joka kymmenes vuosi) pitäisi olla uusi lääkärintodistus ja uusi ajokoe. Tai vähintäänkin opetuslupaa myönnettäessä testata, osaako tuo edes itse ajaa.
Minun läheielläni on matalahko ÄO. Hänellä on kehitysvammaa, jota ei selkeesti huomaa. Minua loukkaa sinun puheesi alhaisesta ÄO:sta. Et matalan äo:n ihmiset pitäisi laittaa jonnekin.
Mitä poikasi duunaa?
=DW=
Loukkaa se että puhut tyhmistä ja vaikka mitä, kun äo on alhainen. en puhu omaiosestani että hän on tyhmä ja pitäs sellaiset alhaiset äo:laiset laittaa jonnekin laitokseen haittaamasta muita yhteiskuntaa.
poikani on keskiasteinen kehitysvammainen eikä kela myönnä eläkettä.. ihmetyttää kun poika in 19v ja 5v tasolla epilepsia että on tää ihmeellinen maa.
Minulla ei todettu aspergeria, sen sijaan ADHD. Joitain vuosia sitten, silloin olin hieman alle 60-vuotias. Nyt olen 63 ja edelleen vahvasti mukana työelämäsäs, en ole jäämässä vanhuuseläkkeelle tielä muutamana vuoteen. Mitään ADHD-lääkitystä minulla ei ole. Kokeiltiin kyllä, mutta lopetettiin sivuvaikutusten vuoksi.
Diagnoosista olisi ollut hyötyä pikkutyttönä, jotta ei olisi pistetty oppikouluun, sen jälkeen lukioon, sen jälkeen vielä yliopistoonkin menin ja kaikki meni persuksilleen. En ymmärtänyt mistään yhtään mitään enkä jaksanut lukea enkä olla paikallani. Mutta koska en häirinnyt, minua ei kukaan ohjannut oikeille urille. Monta vuotta meni hukkaan. Työelämässä sen sijaan olen pärjännyt hyvin. Yksityiselämässä on joskus vaikea kestää hitaampia ihmisiä. Niillä ei lanttu leikkaa kuin pitkällä viiveellä ja toimiminen on hidasta.
Mielenkiintoinen (selviytymis)tarina. Kun aika on hektinen kuten nyt, ADHD:stä taitaa olla vain hyötyä...)) Nopeaa suorituskykyä kysytään joka alalla.
Kiitos kun luit tekstini ja vielä annoit palautettakin!
Tuo nopeus on vähän kaksipiippuinen juttu, riippuu työpaikasta. Olen toiminut useilla aloilla ja useissa ammateissa eikä nopeudesta ja itsenäisestä päätöksentekokyvystä ole haitatakaan ollut.
Aloitin ihan tyhjästä muutaman vuoden yli viisikymppisenä, minulla ei ole ollut ikinä mitään vaikeutta kokeilla rajojani ja olihan se pakko, kun edellisessä työssä pistettiin porukkaa ulos pilvin pimein ja vanhemmasta päästä. Pärjään nykytyössä toisaalta erittäin hyvin, bonustakin on tullut muutamana vuonna. Mutta meidän puljun työkulttuurissa on vanhastaan jähmeyttä, yksiköiden rajat korkealla ja dokumentteja hiotaan ja hiotaan kuukausi- ja jopa vuositolkulla, kun hankkeet ovat niin hitaita. Hypin seinille ainakin hengessäni. Toisinaan myös ehdotan rakentavasti muutoksia, mutta maailma muuttuu hitaasti ja aina on niitä, jotka mielellään täyttävät päivänsä lukemalla papereita, tekemättä vuosiin mitään konkreettista. Ja sellaista työtä pidetään jotenkin hienompana.
Ihan nopeesti vaan (palaan asiaan myöhemmällä koska tää on kans minulle ajankohtainen ja kiinnostava aihe) sanoit että opiskelu meni "persielleen" ADHD:n takia. Johtuiko se siitä että että keskittymiskyklysi oli niin heikko, että sinun oli luettava joku teksti moneen kertaan ennenkuin se "avautui" kunnolla ja sitten vielä kerran että jotain olisi jäänyt mieleen? (Pojallani on samantyyppinen probleema ja vaikka hänen älykkyysosamääränsä on reippaasti yli keskivertoa ja kuuluu ns. lahjakkaisiin" niin koulumenestys ei ole koskaan vastannut hänen älykkyytään. Mies on kuin kävelevä tietosanakirja ja nopea ajatuksissaan ja leikkaa kuin salama, mutta ...kun...)
En jaksanut keskittyä lukemiseen ja sen lisäksi asiat menivät yli hilseen. En ymmärrä mitään abstraktia vieläkään. Teksti ei siis avautunut, vaikka olisin lukenut sen kuinka moneen kertaan. Syyllistin itseäni, kun en yrittänyt tarpeeksi ja nyhversion vuosikausia opiskelija-asunnossa ja elätin itseni tilapäisillä siivoustöillä, kun opintolainaa ei enää saanut (siihen aikaan siis elettiin opintolainalla, jos joku ei tiedä). Toistakymmentä vuotta meni, kunnes oli pakko mennä vakituisempaan työhön ihan mihin pääsi taloudellisista syistä. Kappas vain, pärjäsinkin työelämässä hyvin! Suoritin jonkinsortin tutkinnon myöhemmin, menin yli siitä, mistä aita oli matalin.
Minulle jäi kaikkinainen opiskelukammo noilta vuosikymmeniltä. Voitte vain arvailla, mitä tuo teki esimerkiksi eläkkeelleni, vanhuuseläke tulee olemaan minimaalinen.
Kävin ammattiauttajalla pitkään opiskeluaikana ja ihmettelen vieläkin, miksei hän ohjannut minua vaikka kauppaoppilaitokseen tai opetusjaostoon tai jonnekin, sen sijaan jauhoi äitisuhdetta. Ei siihen aikaan mitään ADHD-diagnooseja tietenkään ollut. Mutta arkijärjen pitäisi sanoa, että kun ihminen aloittaa yhtä oppiainetta, suorittaa siitä peruskurssin tai vähän enempi, aloittaa toisella ja niin edelleen ja kun tätä jatkuu vuosikausia, on vika jossain muussa kuin lapsuustraumoissa. Tietenkin vaihdoin oppiainetta kuten jotkut kumppania siitä syystä, että kun asiat alkoivat mennä yli hilseen, niin yritin muuta.
Summa summarum. Näin tyhmäksi ihmiseksi olen pärjännyt hyvin. Mutta harmittaa ne turhat vuodet, jolloin itsetunto oli nollissa, talous miinuksella ja eläkettä ei karttunut.
"adhdvabha"
No niin on tarina kuin olisi siilimuori päätään siivonnut.
Sain tunteen kuin lukisin teevee-draaman käsi-kirjoitusta.
H.
Tuohon en osaa sanoa mitään, koska en katso teeveetä. Se on minulle vieras olento, en ole koskaan jaksanut keskittyä istumiseen ruudun äärellä.
Pääni on kyllä nykyisin ihan selkeä ilman siivoustakin. Mutta koska kiinnostusta oli, niin kerroin stoorini yhdestä näkökulmasta. Siis yhdestä. Keskittymishäiriöoireyhtymä on vain osa ihmistä kuten jokin somaattinen pysyvä vaiva, ei sen enempää. Mutta toisin kuin somaattisista jutuista alkane kynnen katkeamisesta ei yläpään vaivoista ja rajoitteista kannata huudella. Työterveyshuolto on luonnollisesti tietoinen asiasta, sehän minut tutkimuksiin lähettikin. Muutoin olen asiasta hiljaa kuin pissi taskussa.
Entistä mielenkiintoisemmaksi käy tarinasi adhdvanha ja vahvistaa kyllä sen, että vaikka sinnittelisi ilman diagnoosia voi silti pärjätä ja todennäköisesti elää hyvinkin rikkaan elämän, siis verrattuna siihen, jonka polku eteni tasaisesti.
Abstraktinen ajattelu näyttää olevan pojalleni helppoa, jopa helpompaa kuin kaikki käytännöllinen, esim järjestyksenpito, päivämäärät, tehtävien loppuun saakka suorittaminen jne. joiden kanssa tahtoo tulla vaikeuksia. Hänellä ei ole koskaan ollut probleemia loogisen ajattelun tai hahmottamisen kanssa.
Haasteellista on elää noiden neurologisten syndroomien kanssa ja hänkin ajoittain masentuu, mutta muuten hän on aktiivinen monella eri alalla ja sosiaalnen ihminen.
En yleensä vertaa itseäni toisiin ihmisiin, en näe siihen mitään syytä. Jokainen meistä on oma ainutlaatuinen ihminen. Sitäpaitsi se, mitä muilla on, ei ole millään lailla minulta poissa.
Joskus kyllä kismittää, kun moralisoidaan meitä vanhoja, että miksette ole hoitanut paremmin taloudellisia asioitanne siinä kuin ikätoverinne, miksette ole keränneet maita ja mammonaa vanhuuden varalle, miksette....no milläs hoidat kun elämä menee selviytymiseen. Minulla on kyllä entuudestaan kaksi psykiatrista diagnoosia ennen ADHD:ta eikä kumpikaan niistä ole masennus. Lienevät seurausta tunnistamattomasta keskittymishäiriöstä. Nuoruus ei todellakaan ollut kultaista aikaa, mutta mitä siitä nyt enää. Se oli silloin se ja nyt on nyt. Olennaista on tämä päivä ja huominen.
Mutta kuten sanoin aiemminkin, niin en ole yhtä kuin diagnoosini. Silloin kun elämä ei mene selviytymiseen, pyrin keskittymään ihan muuhun kuin elämän rajoitteisiin. Maailma on hyvin kiinnostava paikka ja yhden elämän aikana on mahdollista nähdä siitä vain vähäinen siivu. Mutta kun jättää itsensä vellonnan ja kiinnostuu muusta, niin elämä avartuu.
Luin ketjun ja se sai minut ajattelemaan, että, kun nykyään puhutaan aspergeristä ja ADHD:sta enemmän kuin ennen.
Onko niin, että siksi, kun asioita on alettu tunnistamaan, vai onko ihmisen perimä muuttumassa ja me tämän päivän tavalliset olemme tulevaisuudessa poikkeavia.
"eppu2"
Siilimuori ei nyt kopioi enempää:
"Ensimmäinen termi oli hullu.
Sitten puoli-hullu, omituinen, onnellinen, inkkari-kanootti...
Kunnes sossu keksi että kehittämällä virallista termistöä, kehittää myös uusia
työ-paikkoja ja parantaa liksoja.
Siitä syntyi sitten pakko SOTE-uudistaa.
Alkoivat vero-tulot loppua"
H.
Äläpäs nyt puutu, hunksi. Anna meidän naisten selvittää näitä päänsisäisiä asioita. Olemme siinä hyviä.
Eppu2:lla oli hyvä kysymys. Siis onko perimä muuttumassa vai onko kyse vain tietämyksen lisääntymisestä ? Tietämyksen lisääntyminen on ainakin tosiasia, mutta onhan maailmakin muuttunut niin paljon, että olisi ihme, ellei se myös vaikuttaisi perimään. Joskus ajattelen jopa niin, että nämä erilaiset oireyhtymät olisivat muutosvastarintaa, tiettyjen yksilöiden tapa protestoida liian nopeaa muutosta vastaan.
Se näiden uusien oireyhtymien löytymisessä on kuitenkin rakentavaa, ettei niitä nähdä enää yksinomaan negatiivisina, vaan aletaan myös nähdä niiden hyvät puolet, esim. ADHD:ssä rohkeus ja toimintatarmo, mitä sen kantajilta ei yleensä puutu.
Olen työssäni joutunut paljonkin tekemisiin lasten kanssa joiden aspergeria tai adhd:tä ollaan selvittämässä ja olen ollut mukana näissä prosesseissa. Koulumaailmassa puhutaan tosi paljon näistä asioista ja joskus tuntuu että melkein joka toisella lapsella tai nuorella on jotain häikkää keskittymisessä tai sosiaalisissa kontakteissa. Olemme mielestäni klassillisen kana vai muna dilemman edessä. Onko kaikki nämä nopeat muutokset esim. tietotekniikan ja informaatioyhteiskunnan kiihtyvätahtinen kehitys tuonut mukanaan sen että ihmisen aivot ja keskushermosto eivät ole pysyneet mukana kehityksessä, vaan oikkuilevat? Eli siis software ei ole kehittynyt samaan tahtiin kuin hardware? Vai olemmeko nyt vihdoinkin oppineet hyväksymään ja ymmärtämään poikkeavasti käyttäytyviä ja erillaisia lapsia ja nuoria ja ihmiset uskaltavat avautua koska leimautuminen poikkeavaksi ei enää aiheuta sosiaalista stigmaa samalla tavalla?
Mitäs se mustahunkz nyt oikein horisee, eläpäs turhaan lausu nimeäni ketjuissa joihin en lainkaan ole osallistunut.
Siis onkos sulla joku ongelma?
Kyse ainoastaa diagnoosien kehittymisestä. Muutaman kymmenen vuotta sitten tutkittiin tuperkkeli ja riisitauti, nykyään hifistellään. Samahan tuo on kaikessa lääketieteessä. Ihmiset aina olleet suunnilleen samanlaisia, ei se, että hokaaataan jokin aspi tarkoita sitä, että kyseessä olisi ihan uuusi juttu, aiemmin tollaseen ei kiinnitetty mitään huomiota.
Liiallisuuksiin menee touhu, ei normaaliihmistä ole olemassakaan. Mutta mun mielestä kouluissa voi tehdä kunnolliset älykkyystestit kaikille. Joilla alle 80, ei muuta kuin jonnekin lappiin leirille viljelemään poroja, tai tekemään jotain kykyihinsä sopivaa, vaikka matkamuistoja. Pois häiritsemästä normaalien ihmisten elämää. Kun tyhmyys täällä suurin ongelma on. Siitä ei puhuta yhtään mitään.
=DW=
Eipä sellaisia älykkyystestejä ole olemassakaan jtka antaisivat tarkan kuvan kaikkien seitsemän älykkyyden eri lajeista; ainoastaan verbaalinen, loogis-analyyttinen ja matemaattinen älykkyys on jollakin lailla testattavissa ja nekin tulokset erittäin epätarkkoja.
Yksi älykkyyden alalaji, siis sosiaalinen älykkyys joka on aspeilla hakusessa, ilmentyy juuri siinä miten pystytään arvostamaan ja tekemään yhteistyötä ihmisten kanssa joilla on heikompi teoreetinen valmius mutta ehkäpä paremmat sosiaaliset resurssit. Jokaisella on paikkansa tässä maailmassa eikä tää nyt tarkoita että poroja viljelemään pitäisi lähettää ne joiden kanssa juuri sinä et tule juttuun.
Onko poronviljely ja matkamuistojen tekeminen =DW=:n mielestä tyhmän hommaa? Kuka teille sitten olisi siivonnut, jos minut olisi lähetetty Lappiin, minne kyllä ihan mielelläni olisin lähtenyt, vaikkakaan en tekemään sellaista mihin kykyni eivät olisi missään nimessä riittäneet.
Hitsi, porojenviljelyä en olekan vielä kokeillut. Miten muuten poroja viljellään, kasvatetaanko ne siemenistä vai juurakoista?
Porostus ja Lapin matkamuistojen teko voisi olla ihan ok hommaa, jos sitä voisi tehdä 30 celsiusasteen ilmastossa. Porot on varmaan säyseämpiä kuin kamelit.
=DW= sen tietänee, miten poroja viljellään. Minä olen liian tyhmä jopa siihen.
En ole siimuori, en ensimmäinen hullu, en puolihullu, en omituinen, onnellinen voin olla, mutta se onnellisuus ei kuulu tähän riimiin, en ole inkkari enkä kanootti.
En sossu, enkä verottaja.
Selvyyden vuoksi: Ennen täyshullut kahlittiin seinään, kun ei muuta keinoa keksitty.
Siitä tuli sana seinähullu. Eli heitä ei enää ole.
Eipä muuta tällä kertaa.
Siis tarkoitettu H:lle
Minun mielestäni on hyvä, että tänä päivänä lasten ja nuorten ominaispiirteitä tutkitaan, jotta mahdollisiin rajoitteisiin osataan kiinnittää enemmän - ja toivottavasti oikealla tavalla - huomiota. Auttaa ja tukea oikealla tavalla. Se, että ihmisellä todetaan jokin oireyhtymä, ei kuitenkaan poista ihmisen vastuuta omasta elämästään eli se mitä joku aiemmin tässä ketjussa arveli, että ihminen menee oireidensa tai diagnoosiensa suojaan, ei saa toteutua eikä sitä pidä sallia. Mutta en pidä pahana sellaista "holhousta", jossa nuorta oikealla tavalla opastetaan elämässä eteenpäin, jottei kalstaistani harharetkeä tapahdu.
En kyllä koe olevani poikkeava, vaikka joku sitä termiä käytti. Ammattihenkilöstön lisäksi vain mieheni tietää diagnoosini ja elämäntarinani, esimerkiksi jälkikasvu ei (olen yrittänyt joskus hieman valottaa, mutta ei kuulemma halua kuunnella), oma äitini ei ( " sinä kuvittelet vain kaiken" - lääkärinlausuntoja en ole esittänyt, vaan lopettanut keskustelun), kukaan elämäni varrella ollut ystävä tai tuttava tai työkaveri ei tiedä tuon taivaallista tässä ketjussa kertomistani asioista. Eiväthän diagnoosit päällepäin näy. Joskus olen sanonut työssä, etten jaksaisi istua paikallani (monessa työssä ei ole onneksi tarvinnut) ja sitä on pidetty vitsinä.
Jossain tämän ketjun repliikissä oireyhtymä nähtiin potentiaalisena voimavarana, miksei, vaikkei muutoshalukkuutta ja sijoilleen asettumattomuutta yleensä pidetä hyvänä asiana.
Riippuu tapauksesta.
Siis näkyykö päällepäin, vaiko eikö näy. ADHD voi olla aika rajukin. Kaverilla vaimona aika raju tapaus. Se siis on täysin sietämätön, kun oikein on vauhdissa. Vaikuttanut sen elämäänkin monin tavoin, aina jotain sählinkiä. Hupaisaa, sillä aikamiespoika, joka just samanlainen. Siinä perheessä sattuu ja tapahtuu.
Mutta ihan mukavia ja hyviä ihmisiä, kunhan lääkitys kohdillaan, eikä kohtaus päällä. Ihmetellyt, miten kaveri jaksaa, mutta se kai tottunut. Näin kun harvemmin näkee, kokemus on joskus melko tyrmäävä.
Mutta se mimmi ei diagnoosia tarvitse, sen verran hyvin asia tulee esille kertomattakin. Tai siis, tarviihan sekin diagnoosin lääkkeisiin, muuta hyötyä siitä tietenkään ei ole. Kunhan vaan muistais syödä joskus niitä lääkkeitään. Nimittäin ne selkeästi jarruttavat vauhtia. Liekö pahoja side-efektejä tms, mutta se käyttää lääkkeitä harvoin, vain niinkuin pakollisissa tilanteissa. Kun eihän sitä ihminen jatkuvasti voi lääkkeitäkään vetää.
Edelleen mieltä, ei ole olemassa "tavallisia" ihmisiä. Mutta jos kaikenlaiset kohtaamojutut saa säädetyksi kohdilleen, kaikenlaiset ihmiset juu mahtuu heilumaan, Ja työhän se on yks tärkeimmistä, ammatinvalintaan pitää kiinnittää huomiota. että siinä suhteessa hyvä, etä kakarat pyritään skannailemaan kouluaikoina. Kaikki kun ei sovi kaikille.
Normielo nyt muuten menee kaikilla, miten menee, siihen pitää koittaa sopeutua ja sopeuttaa sitä itselleen sopivaksi. Ihan ilman mitään diagnoosejakin.
=DW=
Ammatinvalinta kysymys.
Mä nyt kommentoin aika paljon aloitukseen,, mulla kokemusta ja tietoa asiasta. Aspeilla ellanen hupaisa, vaikka jotain eroavaisuuksia ns "normiväestöön" onkin, Ei ne aina ole ollenkaan rajoitteita. Monilla erikoislahjakkuuksia, jotka kompensoivat kyllä muita alueita. Mainitsen edelleen Juice Leskisen. Sillä aspi, harva sitä tiesi. Mutta jumalaton piisintekijä, kirjailija jne. ja esiintyvä taiteilija. Ja tämä esiintymisosuus on aina aspille erittäin vaikea asia. Noh, vermutti auttaa, aikansa.
Sattui sopivasti silmiin uutisointio tunnetusta ulmomaissessta muusikosta, jolla aspi häiritsee muusikon elämää aika pahasti. Musaa teke, esiintymisen kanssa säätämistä. Ihan vaan lehtijuttu, mutta monilla on just näin.
http://www.mesta.net/rockrumpali-lopettaa-ramppikuumeen-takia/
Kundilla hyvä ammatti, lahjakkuus pääsee esiin, mutta julkisen esiintymisen kanssa ongelmia. Monet aspit on tosiaan enenpi taustajoukoissa, poissa framilt. En minäkään ole ikinä työntämässä itseäni puhujapönttöön, mutta puheita voin kyllä laatia sivummalla. Tai miten sen nyt ilmaisisi.
=DW=
Eiköhön liene niin, että näihin asioihin on ruvettu tänä päivänä kiinnittämään enempi huomiota? On siis aspi tai adhd. Tai jokin muu poikkeavuus, joka ei todellakaan ole välttämättä mikään ulospäin mitenkään näkyvä poikkeavuus, kuten tässä ketjussa taittiin jo aiemminkin mainita. Ei vaadi lääkitystä, ei sairauslomia, eläkkeestä nyt tietysti puhumattakaan.
"Pohdinnäitä "
Minä pohdin aikaisemmin:
"Ensimmäinen termi oli hullu.
Sitten puoli-hullu, omituinen, onnellinen, inkkari-kanootti...
Kunnes sossu keksi että kehittämällä virallista termistöä, kehittää myös uusia
työ-paikkoja ja parantaa liksoja.
Siitä syntyi sitten pakko SOTE-uudistaa.
Alkoivat vero-tulot loppua"
H.
Kokolailla noin.
Pitää muistaa, kaikkea esiintyy eriasteisina. Lievemmät tapaukset ei oikein vaikuta mitenkään, joissain tapauksissa voidaan koittaa lääkitä, kaikenlaista terparapiaakin. Ja tärkeitä räätälöidä duunit jne henkilön mukaan. Kyllä aspista tai adhdstä voi aiheutua työkyvyttömyys ja sairaseläke, ihan samoin kuin vaikka skitsoilusta tai masiksesta, tai melkein mistä tahansa. Mun käsityksen mukaan ne useimiten osana diagnoosia, kaikenlaisen muun mukana.
Masis kai suomen yleisin sairaseläkkeen syy, siihen voi liittyä mitä tahansa, tai se voi olla oire mistä tahansa.
=DW=
Masis nyt sotketaan joka paikkaan. Ihmisellä voi olla vaikka mitä, mutta ei välttämättä masennusta.
Toisaalta, masennus tulee usein seurauksena siitä, että ihmisellä on "vaikka mitä".