Henkisen väkivallan kokemus on yksilön oma kokemus, riippumatta siitä onko väkvaltaa tehnyt tarkoittanut sitä väkivallaksi. Väkivallan tekemistä ei voi mitätöidä väkivallan tekijän hyvää tarkoittavalla lähtökohfalla. Sen vuoksi on erityisen vaativa tehtävä olla sielunhoitajana ja siihen ei kaikista papeista ja maallikoista ole. Historia on sen pitävästi osoittaneut, ettei väkivaltaisista hoitokokouksita ole hyötyä muille, kuin niiden järjestäjille heidän valtansa pönkittämisessä. Hoitokokousten pelko on merkittävästi liisääntynyt ja johtanut lahjoitus- ja talkookielteisyyteen osalla paikkakunnista, muiden julkisuuteen tulleiden ikävien salailu- ja lörpöttelytapausten ohella. Seuraava hoitokokousaalto tekee suurta tuhoa, jos sen johdossa ovat nyt näkyvästi esille olleet rovastit ja vaikkeivat olisikaan, niin monet luopuvat siionin yhteydestä. Kristuksella ei ole mitään tekemistä niiden kokousten kanssa.
Henkinen väkivalta
eiväkivallalle
5125
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihmiset eivät enää tule ilmoittautumiinsa tarjoiluvuoroihin - sen on saanut havaita monta kertaa. Tuohan on ennen kuulumatonta! Ennemmin pitäisi sanoutua irti koko talkoohommasta kuin jättää tulematta vuoroon. Työelämässä tuollainen ei menestyisi - tullaan ja mennään miten huvittaa. Yhteisön olisi aika miettiä, missä on syy. Syy on helppo sen näkevät kaikki - ihan kaikki!
Oli mieliinpainuva ilmiö se, kun hoitokokouksen pelossa seurakuntalaiset kilvan etsivät vikaa toisistaan ja lirkuttelivat hoitajille. Hoitajien penätessä, että mitä muuta syntiä tässä henkilössä on, tuli vastaukseksi niin absurdeja asioita, että oikea sielunhoitaja olisi kyllä ojentanut syyttelijöitä. Mutta ei se niin mennyt. Kaikki kelpasi. Ihan selkeät valheet ja mitättömyydet kelpasivat arkun nauloiksi. Oli nähty ja kuultu jos mitä. Ja tuomio saatiin aina aikaan. Puolustuskyvyttömät ihmiset kärsivät. Yksi vastaan kahdeksankymmentä. Ennenkuin tuomiolla oleva ehti vastaamaan edelliseen syytteeseen, tuli jo uusi. Oli selkeästi päätetty jo etukäteen, kenelle siunataan "synnit anteeksi" ja kuka "sidotaan synteihinsä". Se oli pelkkää mielivaltaa, josta hoitajat silminnähden nauttivat. Kukaan ei nähnyt, miten harhassa ihan koko joukko oli. Eikä näe vieläkään.
Juuri noin kaikki meni!
Hirvittävintä on, että hoitovääryyksiin syyllistynyt on puhujana vielä tänäkin päivänä ja saarnata paukuttaa, että syntien ja ylitsekäymisten vuoksi "ulkopuolelle" joutuneet tulisivat takaisin -tarkoittaen hoitajien syntielämän vuoksi ulos joutuneita. Eli epäuskoinen puhuja yrittää houkutella uskovaisia tekemään parannusta väärään henkeen. Väärään henkeen, josta ei ole itse kyennyt tekemään parannusta. Aivan hirvittävää pilkkaa. Toinen asia on, että kuulee saarnattavan, että kun heitä niin vainotaaan, vaikka tiedän puhujan, joka ei olikeasti kuulu puhujan paikalle. Hän ei neuvoista huolimatta ole kyennyt korjaamaan asioitaan. Kaikki on tällä hetkellä täysin sekaisin.
Opillinen linja on todellakin se, että väärähenkisesti poisajetuista tehdään edelleen syyllisiä ja syntipukkeja ja "rukoillaan heille armoa". Sokeus on pysyvää sorttia seurakunnassa.
Jälkeenpäin kokouksia arvioitaessa on joidenkin kokousten täytynyt olla syvästi "sairaita". Eräskin kokous piinasi kirkon työntekijää niin, että hän uhkasi tehdä itsemurhan, ellei saa synninpäästöä. Siinä yhteydessä hoitajat taipuivat anteeksiantoon. Olin itse nuorena poikasena todistamassa tapahtumaa.