Tuntuu niin yksinäiseltä. Muutin pari vuotta sitten opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja jätin kaverit ja vanhemmat, halusin "itsenäistyä". Nyt minulla on todella kova ikävä ystäviäni ja vanhempiani, ei minulla ole täällä ketään. Tuli todella mukava olo kun kävin moikkaamassa ystäviäni ja vanhempiani kotiseudulla, kun palasin niin alkoi taas ahdistamaan. Olen peittänyt yksinäisyyden tunnettani ja ahdistustani alkoholilla mutta ei se todellakaan mitään auta. Välillä itkettää kun tietää ettei täällä ole ketään kenen kanssa puhua tai tehdä jotakin, pitäisi kai aloittaa uusi harrastus.
Välillä tuntuu siltä että on vaikea solmia uusia ystävyyssuhteita, tämä johtuu osittain huonosta itsetunnostani ja pelkistetystä elämästäni. Pitäisi vaan uskaltaa mennä mukaan uusiin juttuihin mutta se tuntuu vaikealta. Halusin vain kirjoittaa tuntemuksiani tänne koska se helpottaa hieman.
Välillä tuntuu siltä että on vaikea solmia uusia ystävyyssuhteita, tämä johtuu osittain huonosta itsetunnostani ja pelkistetystä elämästäni. Pitäisi vaan uskaltaa mennä mukaan uusiin juttuihin mutta se tuntuu vaikealta. Halusin vain kirjoittaa tuntemuksiani tänne koska se helpottaa hieman.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinulla on ainakin kokemus läheisistä ihmissuhteista ja perheestä. Älä ainakaan alkoholiin pakene. Pian sinulla on kylkijäisen kymmenen lisäongelmaa.
Eiköhän jokainen koe jossain elämänsä vaiheessa yksinäisyyttä. Kun niin tapahtuu, niin tietää mitä on yksinäisyys ja osaa ymmärtää toisia yksinäisiä.
Kirjoittaminen luo yhteyttä ja auttaa.
Mene joukkoon vaan..he sentään ymmärtävät kieltä oon asunut suomen lisäksi neljässä muussa maassa osaamatta heidän kieltään....silloin on AAVISTUKSEN hankalampaa
nyt menee aivan hyvin