Dissosiaatio ja mielikuvitus henkilöt

kysymys-

Onko kenelläkään dis.häiriötä ja kuuluuko siihen mielikuvitushenkilöt ja niille puhuminen. Itsellä semmoista, mutta ne henkilöt ovat oikeasti olemassa, mutta eivät sillä hetkellä paikalla. Kuvittelen ne ympärilleni ja puhun niille. Saatan olla niin upoksissa siihen että höpöttelen ääneen ja yhtäkkiä muistan ettei tämä ole ihan normaalia. se on muuttunut häiritseväksi ja toisinaan joudun käskemään niitä olemaan hiljaa tuloksetta. en siis saa tilaa aina pois. Niiden "äänet" eivät tavallaan ole ääniä vaan enemmän ajatuksia pään sisällä, joita en saa aina hiljennettyä.
Mitähän tämä on? Tästä en ole hoitohenkilökunnalle puhunut enkä aio. Ei ole skitsofreniaa eikä psykooseja diagnisoitu.
Joskus huomaan höpiseväni esim kaupassa mutta hiljenen kun tajuan että muut ihmiset saattavat katsoa vähän oudosti.
Muilla vastaavaa?

15

418

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kuplaseon

      On kyllä hyvä ettet itse tiedostat tuon harhaksi. Oletko paljon yksin ja vain itsesi kanssa. Kyllähän siitä höppänän leiman saa ja eihän se ole todellista elämää, jos tuollaista mielikuvitussosiaalisuutta arki enimmäkseen on.

    • äänetönhuuto

      Riiteletkö henkilöiden kanssa, jotka ovat aiheuttaneet sinulle pahaa mieltä ja haluaisit sanoa suorat sanat, vai mistä keskustelette? Tällaista sisäistä riitelyä ja itsekseen jupisemista on varmaan monilla, mutta silloin on itse ohjaksissa, vaikka levy jääkin päälle stressaantuneessa tilassa. Jos ei itse hallitse tilannetta, eli äänet ottaa vallan, niin silloin on syytä kertoa asiasta.

    • 1317

      Itselläni on dissosiatiivinen identiteettihäiriö. Periaatteessahan tuo kuulostaa paljonkin samalta, mutta voi olla muutakin kuten aivan tavallista "omaa sisäistä puhetta". Yleensä noista muista persoonista on vain haittaa, koska voivat olla käskeviä, itsetuhoisia ja muutenkin aivan vallattomia mikä haittaa normaalia elämää.

      Kannattaahan sitä kertoa tuosta hoitohenkilöstölle. Dissosiatiiviseen häiriöön ei ole suoraan lääkettä, mutta voi onnistaa ja voit saada asiantuntevan terapeutin.

    • 1317
      • aloittaja-

        mulla on siis diagnisoitu dissosiaatiohäiriö, mutta en vain tiedä mitä nuo jutut on. esim tänään bussissa olin taas siellä todellisten henkilöiden kanssa, jotka siis eivät kuitenkaan olleet oikeasti paikalla. kuvittelin ne vain siihen ja tajusin taas kerran että melkein puhun niille ääneen. yhtäniistä katsoin ja hymyilin sille, mutta tajusin äkkiä että bussissa on muitakin ja voivat vähän ihmetellä....... tää epätodellisuudessa eläminen alkaa olla jo rasite, mutta en voi sille mitään.


    • fjsdafläkfads

      Itselläni on skitsofreniadiagnooosi ja "kuulen" aivan samanlaisia ajatuksia päässäni. Tosin en kuvittele niitä niin eläviksi, että luulisin niiden kuuntelevan "käskyjäni" jos alkaisin pyytää "heitä" olemaan hiljaa. Pikemminkin tulkitsen nuo persoonat oman mielikuvitukseni (siis luovuuteni ja muistivarastoni) tuotteeksi osaltaan ja osaltaan jonkinlaiseksi telepatiaksi, joka ei tapahdu juuri sillä hetkellä vaan on pikemminkin assosiatiivista ja tapahtuu oman mieleni ja tunne-elämäni ohjaamana. Esimerkiksi tietty aihe saa minut ajattelemaan ihmistä ja "muistamaan" hänen ajatuksiaan, joita en "oikeasti" ole koskaan kuullut. Myös niin sanotusti terveet ihmiset käyvät jatkuvasti läpi keskusteluja päässään ja osaavat ajatella myös sitä, mitä muut ajattelevat. Se on keskeinen kognitiivinen edellytys sille, että osaa ennakoida toisten ihmisten toimintaa ja tunnetiloja ja samaistua heidän kokemuksiinsa. Voi olla, että äärimmäinen stressitila tai kroonistunut yksinäisyys voi johtaa siihen, että alkaa elää omassa mielikuvitusmaailmassaan, joka korvaa sosiaalisen ympäristön tarjoaman turvallisuudentunteen ja ärskykevirran ja ylläpitää omaa minäkokemusta. Uskoakseni nuo psykiatriset diagnoosit ovat sen verran mielivaltaisia, että lääkärit järjestelmällisesti tekevät eri diagnooseja erilaisille ihmisille, joilla on samankaltaisia "oireita" Dissosiaatiohäiriö ei ole tieteellisesti validi eikä kovin luotettava "sairaus" sen enempää kuin mikään mukaan psykiatrinen diagnoosi kuten skitsofrenia, joten eri psykiatrit voivat tulkita oireet toisistaan poikkeavalla tavalla. Kyllähän skitsofreniassakin on keskeistä "äänten kuuleminen" tai kokemus ajatusten siirrosta (tai "kuuntelusta), tosin usein siihen liittyy useammin uskomuksia ja kokemuksia, jotka lääkärit tulkitsevat omituisiksi ja kulttuurisesti poikkeaviksi. Jos keskustelisit esim. ufojen kanssa tai kuulisit CIAn juonista telepaattisesti päässäsi, niin sitten olisit psykiatrien mielestä varmastikin psykoottinen.

    • veeku

      Minulla on pienestä saakka ollut mielikuvitushenkilöitä. Olen jotenkin elänyt niiden kautta, kun oma identiteetti on ollut hukassa. Ne ovat edustaneet minulle täydellisyyttä, jonka vastakohta tunnen itse olevani. Toisaalta jotkut hahmot ovat olleet myös ikään kuin minua varten, esimerkiksi kun omat vanhempani ovat kohdelleet minua huonosti, olen välillä kehittänyt "mielikuvitusvanhempia" itselleni. Lapsena ajattelin, että kun kasvan aikuiseksi nämä henkilöt häviää. Niin ei ole kuitenkaan käynyt, sen sijaan huomaan edelleen kehittäväni uusia hahmoja, joiden kautta yritän elää. Minulla on hyvin vahvoja dissosiaatio-oireita, en koe olevani itse olemassa, senkin vuoksi tarvitsen näitä mielikuvitushenkilöitä. Pystyn hetkittäin niiden kautta kokemaan jonkinlaisia tunteita, kun muuten en välttämättä pysty. Joskus yksin ollessa saatan puhua ollen mielikuvitushenkilöni, mutta julkisilla paikoilla en kuitenkaan sitä tee. Olen myös aina ollut selvillä, että mielikuvitushenkilöt eivät ole todellisia.. tai ainakin suurin piirten olen sen aina tiedostanut.
      Onko sinullakin ap ollut näitä henkilöitä jo lapsuudessa?

      • aloittaja-

        on ollut jo lapsuudessa. Välillä tuntuu että sekoan kun en jaksais noita enään..


    • Defenssi

      Hei! Löysin tämän keskustelun ihan sattumalta. Mulla on näitä samoja mielikuvitushahmoja pää täynnä ja niitä on ollut ihan lapsesta asti. Olen ihan perusterve työssäkäyvä noin 30-vuotias nainen. En käy keskusteluja tyyppien kanssa, mutta joka ilta ennen nukkumaanmenoa "seuraan" niiden elämää pääni sisällä ja sitten jossain kohtaa nukahdan.

      Muistan kuinka lapsena kerroin tästä päänisisäisestä mielikuvitusmaailmasta jollekin kaverilleni ja sain todella kummaksuvan katseen osakseni. Tajusin, ettei muilla olekaan tällaista päänsisäistä maailmaa :) Tuon jälkeen en olekaan salaisuudestani kertonut kuin terapeutille, jolla kävin.

      Oon aina miettinyt, miksi mulla kyseinen maailma mukanani on ja olen ymmärtänyt, että myös täällä jollain tavalla lapsuudessa kokemani ahdistus, on ilmeisesti laukaissut pääni sisällä tällaisen defenssin, että olen kehittänyt itselleni mielikuvitusmaailman, jossa voin mielikuvitushenkilöiden elämään eläytyen kokea haluamiani asioita; turvaa, hyväksyntää, rakkautta ja jopa seksifantasioita.

      Olen vuosien varrella huomannut, että uppoudun mielikuvitusmaailmaani ennen nukahtamista sitä enemmän, mitä enemmän stressiä tai pettymyksiä elämässä koen.

      "Kiva" että meitä on siis muitakin tämän mielikuvitusmaailman kanssa liikkeellä. Itse siis käyn ihan vakituisesti työelämässä, kilpailen fitnesslajeissa, elän sosiaalista elämää jne normaalia arkea. En koe, että olisin mitenkään sekaisin. Jostain syystä tuo mielikuvitusmaailma vain on osa minua.

    • sivupersoona

      Minulla on mielikuvituskavereita, joille "juttelen" päässäni ja "elän" niiden kanssa. Ollut jo lapsesta lähtien. Mutta nämä ovat sellaisia, että tiedostan niiden olevan vain itsekeksittyjä, eivätkä ne hypi mieleen, ellen halua. Periaatteessa päätän niiden sanomiset ja tekemisetkin itse, elän halutessani sitä maailmaa vähän kuin katsoisin elokuvaa tai jotain. Ääneen en niille puhu, enkä luule niiden olevan oikeasti olemassa (muille kuin minulle siis, päässäni).

      Mutta sitten minulla on ihan oikeakin sivupersoona, joka on hyvin erilainen kuin minä ja aika rasittava. Masentunut, itsetuhoinen, haluaa erota puolisostani, epäluuloinen ja ennen kaikkea tosi nuori minuun verrattuna. Tämän ajatuksia ja tekemisiä en pysty kontrolloimaan, mutta kuulen/tunnen sen tekemiset kyllä. Välillä ajattelen sitten "No nyt riittää." kun sivupersoona tekee tyhmyyksiään. Olen sanonut puolisolleni, ettei välitä tästä tyhmästä sivupersoonasta, vaikka se mitä eroamisia tai muita ehdottelisi, ja puoliso on sitten lähinnä yrittänyt estää sitä viiltelemästä tai vastaavaa, koska tietää, etten itse haluaisi tehdä niin. Kroppahan on kuitenkin minun. Onneksi minulla on vain yksi tuollainen..

      Mielikuvituskaverit ihan jees, sivupersoona ihan perseestä.

      • 1317

        Minun yksi persoona toimii täsmälleen samoin. On itsetuhoinen, viiltelee ja ahdistunut ja surullinen. Toinen persoona taas aiheutti pitkän suhteen kariutumisen. Oli niin ylimielinen ja muutenkin epämiellyttävä, että puolisoni ei enää jaksanut. Mukava kuulla, että sinun puoliso jaksaa kaikkia persoonia.


      • sivupersoona
        1317 kirjoitti:

        Minun yksi persoona toimii täsmälleen samoin. On itsetuhoinen, viiltelee ja ahdistunut ja surullinen. Toinen persoona taas aiheutti pitkän suhteen kariutumisen. Oli niin ylimielinen ja muutenkin epämiellyttävä, että puolisoni ei enää jaksanut. Mukava kuulla, että sinun puoliso jaksaa kaikkia persoonia.

        Aiankin VIELÄ jaksaa... kauhulla odotan, jaksaako lopun elämää, koska sivupersoona(t) on tosi rasittava juttu......... Vaikka kuinka sanoo, etten se ole MINÄ, joka niitä asioita tekee/sanoo, niin kroppahan on kuitenkin minun, joten kyllä se varmasti näyttää toisen ihmisen silmiin ihan tasan siltä, että se oma kulta ilkeilee. D: Ääh...


    • personaliaatio

      Mielenkiintoista. Miten te erotatte, kuka on mielikuvituskaveri ja kuka persoona? Sitenkö, että mielikuvituskaveria voi ohjailla ja hänet voi kutsua paikalle milloin vain? Onko teidän mielestänne olemassa mahdollisuutta, että mielikuvitushahmo olisikin yksi osa/persoona?

      • sivupersoona

        No, ei kai siitä ihan sataprosenttisen varma kai voi ollakaan, mutta ainakin omasta mielestäni tuo "mielikuvitusmaailma" on itse päätettävissä ja ainakin minulla se tulee mieleen vain, jos haluan, ja voin "irtaantua" siitä koska tahansa, kun itse haluan. Sivupersoona taas hyppii silmille (ja myös muiden silmille) ihan missä vaan ja milloin vaan, enkä itse voi vaikuttaa sen tekemisiin tai ajatuksiin.

        Karkeasti sanottuna, mielikuvituskaverit/-maailma elävät vain mielessäni, sivupersoona taas elää ihan fyysisesti tässä maailmassa, vuorovaikuttaen niiden ihmisten kanssa, jotka ovat oikeasti olemassa.

        Tosin kai noissa "mielikuvituskavereissakin" voi olla sellaisia puolia, joita itsestään toivoo/pelkää löytävänsä? En ole ajatellut asiaa.


    • Defenssi

      Anteeksi alan pilailla vakavalla asialla, mutta taaspa pieni (suuri) ihminen oppii uutta tästä ihmisen psyykestä! Ei moita juttuja voi varmaan kuvitellakaan, jos ei ole kokenut luulisin. Mulle on toss omassa mielikuvitusmaailmassa jo ihan tarpeeksi ihmettelemistä :)

      En nimittäin muista lapsena koskaan päättäneeni, että hei nytpä keksin perheen ja maailman päähäni :) se vain alkoi muodostua sinne pikkuhiljaa. Muistan että ensimmäisissä mielikuvitusmaailmoissani olin lintu. Sitten myöhemmin joku hahmo joka asui naapurissani (turvallinen perhe), tämän jälkeen asuin tai seurasin perheen elämää, jossa pienellä tytöllä (johon samaistuin) oli kaksi isompaa turvallista sisarusta/veljeä ja perheen isä oli poliisi (turvallinen). Perheen äiti oli lempeä ja kiva lapsia kohtaa.

      Tuossa varmaan ainakin osa tarpeista, jotka jollain tavalla eivät tyydyttyneet lapsuudessani.

      Äitini saattoi olla masentunut kun olin ihan pieni tai sitten ei ollut ja itse olin vain herkkä aistimaan ympäristöni tunnelmia. En saa tätä koskaan tietää, kun ei ole ketään, kuka pystyisi enää kertomaan. Elämä on jännää :)

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      245
      16617
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      5351
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      115
      2537
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      15
      1995
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1736
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      969
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      935
    8. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      28
      838
    9. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      40
      830
    Aihe