En edes tiedä milloin kaikki alkoi. Ehkä koko mun elämä on ollut tätä. Oon 13 v tyttö, jonka perhe koostuu eronneista vanhemmista, puolisästä, kahdesta puoliveljestä ja kahdesta "siskosta". Isäni asuu kaukana lähellä tyttöystäväänsä ja hänen tyttäriään. Vanhemmat erosivat 11 vuotta sitten. Kuvioihin astui tyyppi, joka muutti meille, kihlasi äitini ja tuhosi kaikki unelmat. Ensin hän oli minulle kiltti, mutta kun veljet syntyivät, hän alkoi suosia heitä ja alkoi olla minulle törkeä. Talomme sääntöjen mukaan peliaika on 30 min mutta pikkuherrat pelaavat yli tunnin. Kun veljet rähinöivät keskenään, minä saan pelikiellon pelkästään siitä, että en mennyt väliin. Nykyään hän lyö. Jos kosken veljiini, saan kirjasta päähäni. Kun huomautan asiasta, hän väittää että löin, nipistin, yms. Äitini tietää mitä oikeasti tapahtuu, mutta hän on tossun alla ja rangaitsee minua. Koulussa meillä on pieni luokka,11 oppilasta, joista kaikki ovat ilkeitä, syrjiviä, pikkutarkkoja (virheitäni kohtaan), yms. En kestä! Ahdistus kasvaa päivä päivältä ja iltaisin rukoilen että kuolisinpa pian. Olen pöllinyt äidin kaapista unilääkkeitä (hän käyttää niitä koska hänellä on univaikeuksia) , että nukahtaisin pian ja pääsisin eroon kaikesta pahasta. Olen käynyt psykalla mutta se ei auttanut. Kukaan ei ymmärrä mitä elämääni kuuluu. Kukaan ei välitä. Tahtoisin luovuttaa. Mitä minä teen?!?!
Onko mun pakko jatkaa?!
Enkestä
12199
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kurja tilanne!
Onko sulla isovanhempia, kummeja tai muita läheisiä joille voisit avautua?
Älä tee itsellesi mitään - se, että nyt on p-skamaista ei tarkoita, että elämä aina olisi sitä!
Isovanhemmat ja tätini tietävät tilanteen (äidin puolelta), mutta äitini sanoo ettei heillä ole oikeutta puuttua asiaan
Hei!
Törmäsin kirjoitukseesi oikeastaan vahingossa, kun etsin toiseen aiheeseen liittyviä artikkeleita. Älä pelkää, Olen ollut siellä missä sinä olet nyt. ja päässyt pois.
En sano, että se mikä minua auttoi, toimisi sinun kohdallasi,
mutta minua auttoi liikunta.
Ajattelin että jos itse satutan itseäni, se joka minulle tahtoo pahaa voittaa, jos taas kehitän itseäni ja voin hyvin, Se joka minua haluaa satuttaa on jo hävinnyt.
Alkuun lähdin vain kävelylle, kävelin niin pitkään että väsytti ja menin sitten nukkumaan.
Löysin halun kehittää itseäni fyysisesti, sillä koin että sitä kautta pystyn suojelemaan itseäni paremmin.
Juoksin, jotta voisin olla varma että tarpeen tullen en väsyisi ennen kuin olen turvassa.
Treenasin lihaksiani, ollakseni varma siitä, että pystyn torjumaan mahdolliset tulevat lyönnit.
Vielä haluan sanoa että kaikki mitä nyt tapahtuu tai on tapahtunut aimmin, tulee olemaan muisto vain. Mailma muuttuu paremmaksi, ja se voi olla juuri sitä mitä sinä itse haluat! :)
Suomessa jokaisella alueella on Naisten ja lasten -turvakoteja, mikäli koti olot käyvät sietämättömiksi.
Ole rohkea, koska loppujen lopuksi vain sinä päätät millainen tulevaisuutesi tulee olemaan,
Minä uskon että se tulee olemaan valoisa, koska olet jo osoittanut rohkeutta pyytämällä apua :)
On mahtavaa kuulla, että voin vielä selvitä tästä.
Sinä olet ihmisenä tärkeä, vaikka koet ettet saa rakkautta ja välittämistä. Äitisi rakastaa sinua, mutta ei jaksa ja uskalla näyttää sitä, ettei ärsytä miestä. Ei tuollainen kohtelu ole oikein. Sinun pitää saada apua.
Voi pikkuinen, etsi heti joku jolle voit puhua juuri noista asioista, opettaja, jos pystyt luottamaan häneen, jokin nuorisokeskuksen työntekijä, nuorten auttava puhelin, sosiaalitoimista, lasten suojelu, mikä vaan mikä paikkakunnaltasi löytyy. Sinulla on oikeus elää turvassa, rakastettuna, hellittynä ja arvokaana, juuri sellaisena kun olet. Hae heti apua.
olen samaa mieltä, että tarvitset sijaiskodin , ei kai isäpuoli hykäksy toisen uroksen lasta
Usko pois, mutta olen hakenut apua jo sieltä, täältä ja tuolta, mutta kukaan ei ole tajunnut enkä apua ole saanut. Mikä noita ammatti-ihmisiä vaivaa, kun eivät auta?
Enkä tarvitse! Tuo on kyllä ihan vihoviimrinen ratkaisu!
Liikunta on hyvä harrastus, niinkuin joku sitä ehdottikin. Kävely tai juoksu. Siinä samalla voit vaikka rukoilla. Se ei ole ratkaisu, että rukoilet kuolemaa itsellesi tai toisillekkaan. Rukoile sen isäpuolesi puolesta ja veljiesi ja äitisi puolesta. Ja tietty itsesi puolesta. Älä anna kenenkään masentaa sinua. Älä unohda rukoilua.
Sekä fyysistä että henkistä treeniä niin tulee parempi olo.
Muuta heti kun mahdollista omaan kämppään ja aloita oma itsenäinen uusi elämä! Tulee mieleen tarinastasi Lumikin ja ilkeän äitipuolen tilanne, nämä tilanteet ei ratkea muuten kuin elämäntavan muutoksella. Lähde opiskelemaan peruskoulun jälkeen muualle kotoa, sillä pääset k-päisestä isäpuolesta ja p-päisistä velipuolistasi. Elämäsi on lahja, muistan sinua. Olet vielä niin nuori ettei sun kannata katkeroittaa itseäsi uusiokotisi ilmapiirissä.