puhuvatko uuslestadionailsert kielillä?

siis ootko toissasi vai narraatko puhuujo vanhoilliset muka kielillä?

taitaa puhua hiljaa kielellään siinä yhessä touhussa

Oiken sanoit, vl-uskovainen. Liikutukset, joita et sano ymmärtäväsi ja joita pidät mummojen kohtauksina, ovat todella täysin loppuneet VL-liikkeestä vuosikymmeniä sitten. Kuitenkin lestadiolaisen heräyksen alullepanija (ihmisistä), rovasti L.L.Laestadius itse piti näitä liikutuksia Pyhän Hengen vaikutuksina heränneiden ja armoitettujen ihmisten sielunelämässä. Hän sanoi myös, että hän kuolisi murheesta, jos nämä äänet lakkaisivat kuulumasta kristillisyydessä! Mutta niinhän on muutkin LLL:n ajatukset ja opetukset hylätty (ja myös LLL itse ) VL-liikkeessä. Tästäkin näkyy, kuinka kauaksi ns. vahoilliset (VL) ovat etääntyneet Laestadiuksen ajatuksista ja liikkeen alkuopetuksesta. Lestadiolaisuus heillä on vain suunnan nimessä ja siinäkin sen jälkiosassa! En ole VL-tuntija ja heidän kokouksissaankin olen käynyt vain muutamia kertoja. Mutta eräissä suviseuroissa 60-luvulla istuin kokousteltassa yhden iltapäivän kuunnellen saarnamiesten puheita. Non-Stop-esityksenä edenneessä kokouksessa kahdeksan puhujaa piti lyhyehköjä ( 10-15 min. ) puheita edeltä valmistelluista aiheista. Vain yhdessä puheessa kuulin lyhyen sitaattimaininnan eräästä Laestadiuksen saarnasta. Ja senkin päälle mainittiin, että Laestadius oli vain oman aikansa tulkitsija ja myös sen näköalojen vanki ja että paljon muita pappeja, lahjakkaampia ja näkemyksiltään avarakatseisempia tuli heräyksen johdattajaksi! Totta, näin kävi! Mutta keiden johdattajaksi? Lihallisen vapauden eriseuran yksi alkujuuri olivat juuri nämä liikutukset. Ja apua tuli korkealta taholta. Itse kuninkaallinen hovi puuttui asiaan prinssessa Eugenian kautta. Tämä pyysi heräyksessä mukana ollutta khra P.O.Grapea vaikuttamaan siihen, että nämä heränneissä ilmenevät liikutukset ( jotka hän näki huutamisena ja kiljumisena ) saataisiin loppumaan. Ne nimittäin tuntuivat kiusallisen häiritseviltä mieleltään maailmaantuneista kristityistä. Ja lopultahan Grape myöntyi prinssessan kosiskeluihin. Näin alkoi heräyksen "sivistäminen"ja Laestadiuksen ja hänen kanssansa yksimielisten työmiesten vastainen kapina ja riitely opista, jonka seurauksena tämä maailmaantunut joukko repäisi itsensä irti Laestadiuksen alkuopetuksista ja myös elävien kristittyjen yhteydestä; nyt ei enää saarnattu nuorille koreudesta eikä vanhoille ahneudesta, koska liikkeen valtasaarnaajat itse elivät näissä! Ja tällä tiellä VL seikkailee vieläkin; heräys loppui mutta liike ja laaja yhdistystoiminta jäi!Kyllä he nyt vetoavat J.Raatamaan evankeelisempaan näkemykseen ja linjaan, muuta sanokaa, missä Raatamaa on noussut Lasestadiusta vastaan tai tehnyt tyhjäksi hänen opetuksensa? Aina hän vetoaa Provastiin ja hänen neuvoihinsa. Mutta tosiasiassa ei JR:kään heiile kelvannut neuvoinensa(vrt. pastori Heidemannin lähettäminen Amerikkaan, jota ajatusta Raattamaa vastusti==> Oulun kokouksen päätös). Ja kyllähän vanhoillisuus keräsi puoliheränneitä virkapappeja joukkoihinsa monia.Ja näillä he hurrasivat ( meillä on koulutetut teologit johdattajina )ja moittivat esikoisten saarnamiehiä oppimattomiksi rääsysaarnaajiksi. Yksi episodi takavuosilta täältä Tampereelta: Eräs vanhoillinen tuli esikoisten rukoushuoneelle seurakokoukseen ja antautui seurojen jälkeen silloisen saarnaajan KN:n kanssa keskusteluihin kristillisyyden asioista.Tässä keskustelussa tämä mies,esikoisia kiivaasti moittien mm. sanoi, etteihän teillä ole edes koulutettuja pappeja, ainostaan näitä maallikkopuhujia, jotka ei muusta osaa saarnata kuin ihmisten rääsyistä. Muistan tuon KN:n vastauksen: Juu, ei olekaan. Ja pitäkää tekin varanne niiden virkapappein kanssa, ettei teidän käy köpelösti niiden kanssa! Eikä mennytkään monta vuotta, kun näitä virkapappeja alettiin kärräämään ulos vanhoillisuudesta oiken talkoohengessä. Että se siitä virkapappeudesta.
Mutta vielä liikutuksista; Ne eivät ole tästä lestadiolaisuudesta vielä täysin kadonneet. Niitä näkee (ja kuulee) vieläkin esikoissuunnan seurakokouksissa, tosin sielläkin jo harvenneena. Mutta aina silloin tällöin nousee joku Maija tai Matti, Jumalan lapsi, Kristuksen rakkauden ja armon tuntemisen täyttäessä sydämen kiittämään ja ylistämään autuutensa Jumalaa , eikä sitä kukaan esikoislestadoilainen pidä mitenkään pahana tai sopimattomana häiriönä. Päin vastoin, se on yksi merkki Hengen elävyydestä kristillisyydessä. Tässä joukossa muuten soitetaan sydämen kanteleita, ei ilmakitaraa tai muitakaan soittopelejä! Ja Kaanaan kieltä kuulee vieläkin puhuttavan heidän keskuudessansa.