Olen 17v ja huomannut isässäni paholaispiirteitä. Haukkuu äitiäni vieläkin vaikka erosta 15v, vertaa minua aina muihin nuoriin ja saa minut tuntemaan riittämättömäksi ja huonoksi, on myöskin ollut pienimuotoisesti manipulaationa, vainonnut eron jälkeen meitä ( istunut autossa kerrostalon pihalla, tehnyt juoksulenkkejä meidän pihalle ), kerran ryntäsi asuntooni ( hänen omistamaan ) ilmoittamatta/kysymättä ja olin puolialastin ja käy penkomassa tavaroitani kun olen koulussa, ei mitään yksityisyyttä ja haukkui minutki, kaikki on minun tai muun osapuolen vika ja ikinä ei ole vika hänessä.
Hän pitää itseään hyvänä vanhempana, kun jakaa omaisuutta ja on täten parempi huoltaja kuin äitini. Kaikki työkaverit vihaa häntä, että " hänen kanssa on vaikea tulla toimeen ja omaa näkemystä ei saa ilmaista, koska hän on oikeassa ", käyttää Suomen lakia ja omaa huoltajuuttansa minua vastaan. En jaksa enään.
Hän pitää itseään hyvänä vanhempana, kun jakaa omaisuutta ja on täten parempi huoltaja kuin äitini. Kaikki työkaverit vihaa häntä, että " hänen kanssa on vaikea tulla toimeen ja omaa näkemystä ei saa ilmaista, koska hän on oikeassa ", käyttää Suomen lakia ja omaa huoltajuuttansa minua vastaan. En jaksa enään.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Täällä harvemmin keskustelujen aiheena on jos oma vanhempi on ollut narsisti, mutta ymmärrän sinua täysin. Itse olen 21-vuotias ja täysin irroittautunut omasta narsistivanhemmasta. Kaikki merkit kuulostaa niin tutuilta, tosin omalle kohdalleni ei ole osunut tuollaista "stalkkaamista", omaa narsistivanhempaani kun ei lähtökohtaisesti kiinnosta kenenkään muun elämä.
Jos olisin sinä, muuttaisin elämääni niin ettet ole hänestä millään lailla riippuvainen. Olisiko mahdollista muuttaa pois hänen omistamastaan asunnosta ja olla taloudellisesti riippumaton? On totta että noin nuoren on vaikea pärjätä omillaan, kun ei valtiokaan kunnolla tue noin nuoren itsenäistä elämää.
Kaikkea hyvää elämääsi. :) Jos yhtään huojentaa, niin olet pian täysi-ikäinen ja itsenäistyminen vanhemmasta helpottuu. Ja sanon vielä sinullekkin: välien etäännyttäminen ei ole huono teko, vaan teko jolla suojelet itseäsi. Myöhemmin narsismin käsittely on vaikeaa ja tuskallista, jos et koskaan voi kunnolla päästää irti.
Olen uskaltautunut psykologille puhumaan tästä ja elämästä ja elämän maailmankuvasta ylipäätään. Se on helpottanut paljon, kun on edes yksi ihminen tässä maailmassa :) -kiitos viestistäsi! On helpottavaa kuulla muidenki elämästä tämmöisen asian kanssa.
En tiedä mitä tehdä täytettyäni 18 vuotta 9kk päästä. Irtisanonko itseni tästä kämpästä vai en? Onhan tänä siunaus, mutta isäni tekee tästä vaikean.
Minkälainen sinun suhteesi vanhempiisi on? Minkälainen teini olet?
Tunnollinen, en käytä päihteitä, itsenäinen. En ole koskaan pitänyt tyyliin kotibileitä..
Jos suhteessasi isääsi on jotain, mikä ei ole problematisoitunut, niin älä problematisoi sitä. Toista se oli ennen, kun 17v ei yleensä asunut yksin ja vanhemmat yhdessä stalkkasivat, että onko kaikki hyvin. Tiedoksi: olet alaikäinen.
Jolla on oikeus yksityisyyteen ja huoltaja on eriämieltä ja kaiken huipun päälle moraaliton.
Ja se että täytän 9kk päästä 18v ei tee minusta yhtään sen aikuista mitä tällä hetkellä olen.
Mainittakoon, että hänellä on aina ollut tapana verrata minua muihin ja tämän johdosta haukkua minut. On saanut minut tuntemaan riittämättömäksi ja hajoittanut itsetuntoani, mutta olen vain pelkkä alaikäinen. Mitäpä tommone pieni ihminen isossa maailmassa mitään voi.
Itsetunnon hajottaminen on tietenkin sellaista, mikä on huonoa, mikäli taustalla ei ole nuorella suuria harhoja omasta menestymisestä esim. tyyliin: opinnot jätetään kesken, koska hengaillaan kavereiden kanssa myöhään tai sitten eristäytyneenä todellisuudesta kuvitellaan olemattomia... Joita kuvitelmia tietenkin on hyvä olla. Onhan sinulla tavoitteita, joiden eteen teet työtä, tai suunnitelmia tai jotain?
Pienellä ihmisellä on oikeus isossa maailmassa olla pieni ihminen, eikä kaikelle tarvitse voida mitään.
Oletko koittanut kysyä ystävällisesti isältäsi, mitä hänelle kuuluu, kun hän tulee käymään. Oletko keittänyt hänelle kahvia ja pyytänyt viipymään ja juttelemaan? Tavallaan, kun olet hoitanut oman osuutesi, niin sen jälkeen sinulla on puhdas omatunto ja voit ehdottaa, että isäsi harjoittelisi ovikellon soittoa, koska jo pian olet täysi-ikäinen.
Pääsääntöisesti, laiha sopu on parempi kuin lihava riita.
Tietenkin isälläsi pitäisi olla päävastuu suhteen laadusta, mutta kahta puolta asioita kuitenkin käydään.
Miltä kuulostaa?
Hän käy salaa, kun olen koulussa ja penkoo seksikaappini ja kaikki tavarani läpikotaisin. Kiusallista olla isäukon seurassa, mutta siinäpä on itsekseen.
No jopas rupesit opettajaksi oikein besserwissertyyliin! Tuolle isälle tässä pitäisi sapiskaa antaa eikä lapselle! Miksi alkuperäisen pitäisi heittäytyä vanhemman rooliin, keittää narsisti-isälleen kahvit ja olla mukava ja ruveta "ymmärtämään" kammottavasti käyttäytyvää isäänsä? Ei lapsen tehtävä ole tukea ja kasvattaa omaa vanhempaansa, eikä varsinkaan loputtomiin joustaa, antaa periksi, luopua omista toveistaan, yliymmärtää ja suvaita huonoa kohtelua! Miksi kaikki ovat innokkaasti neuvomassa kaltoinkohtelun uhria - tässä tapauksessa uhria joka on vieläpä alaikäinen ja oman isänsä kiousaama - siitä miten tämän pitäisi tehdä ja ajatella ja suhtautua, ja moittimasta häntä siitä että hän toimii väärin - mutta kukaan eivvaivaudu sanomaan väärintekijälle että tämä tekee väärin? Tuolle isälle pitäisi jonkun ulkopuolisen sanoa että "ole kunnolla, häpeä, lopeta tuollainen, suksi suolle, jätä lapsesi rauhaan"?
Psykiatrini sanoi, että '' jos sinun isälläsi ilmenee tälläisiä ikäviä piirteitä niin parempi, että et anna hänellä vuorovaikutusta '' -olen samaa mieltä, olen kyllästynyt itkemään ja pelkäämään. Tämä hulluus on kestänyt kolme vuotta.
"Tietenkin isälläsi pitäisi olla päävastuu suhteen laadusta, "
Noin kirjoitin...
Eli kun isä ei nyt kysy täällä palstalla mitään, niin vastaan pojalle. Ja kun kovin lyhyestä kirjoituksesta voi yleensä päätellä aika vähän...
Onko sitten järkevää, että palstalla kirjoittelevat maallikot päättelevät alta aikayksikön, että narsistejahan ne kaikki ovat, kenestä kysytään. Kuulisin mielelläni vähän enemmän oireista.
Ja ikävä kyllä, ihmisellä voi olla jotain muutakin vikaa korvien välissä kuin narsismi.
Vähän vaikea tietää, mistä on kyse.
Suosittelen poikaa kääntymään vaikka koulussa jonkun luotettavan henkilön puoleen, vaikka esim. kouluterveydenhoitajan tms. Hän osaa varmasti antaa neuvoja, mistä voi saada lisäapua, tukea tms. Kukaan tuskin kuitenkaan uskaltaa tuomita narsistiksi.
Kolme vuotta piinaa..? Kerropa aloittaja lisää, miksi kolme vuotta? Narsismi ei puhkea yhtäkkiä, jotain on varmasti ollut aina pielessä ja tosi paljon, jos on kyse narsimista.
Tuskin maailmassa on yhtään oikeaa ammattilaistakaan, joka kyselemättä antaisi neuvoja, vaan takuulla kaikki kysyvät ensimmäiseksi, minkälainen suhde heillä muuten on ja onko ollut pitkäänkin noin vaikeaa..
Järki käteen nyt vain muillekin.
"Psykiatrini sanoi, että '' jos"
Aloittajalla on siis psykiatri.. Eli hän on jo avun piirissä.
Kahvin tarjoaminen voi olla vain yksi askel. Jos isä ei halua avointa kanssakäymistä eikä rehellistä tapaamista, niin silloin tietenkään ei tarvitse suostua yhtään mihinkään. Mutta ensin pitää yrittää muuta, ennenkuin tekee mitään johtopäätöksiä. Poika ei kerro, mitä hän on yrittänyt. Poika voisi pikkuhiljaa opetella aikuisten keinoja itsekin, vaikka isä onkin aina isä ja vanhempi. Hänhän on kohta täysi-ikäinen.
Eli ensin yritys parantaa suhdetta, jos ei onnistu, niin keskustelu äidin kanssa ja johtopäätöksiä, mutta poika tarvitsee liittolaisen. Yksin hän on kovin heikko.
Kahdesti itsemurhaa.
Olen ollut kolme vuotta psyykkisesti sairas, masennus, anoreksia, lääkeriippuvuus, yksinäisyys, koulukisaaminen.
5 vuotiaasta asti hän on riidellyt kanssani, haukkunut äitini kovin sanoin, verranut minut muihin ja haukkunut minut niinkuin ylhäällä lukee. Tiesin jo viisi vuotiaana, että toi ihminen joka riitelee ei ole se kenet mä tunnen. Olen kutsunut häntä etunimellä viisi vuotiaasta lähtien, koska en enään tuntenut sitä isää.
Käyttäytyykö isäsi aina niin kuin tapaat hänet, vai onko joskus jotain muuta? Teettekö yhdessä joskus jotain? Miten isäsi asuu? Onko hänellä uutta vaimoa? Minkälainen suhde sinulla on äitiisi? Mitä mieltä hän on tuosta kaikesta? Kai hän tietää? Vai onko äidin kanssakin vaikeaa? Ja jos on niin miksi?
En todellakaan kysy siksi, että olsin utelias tms. Tämähän on täysin anonyymi palsta, eikä tietenkään tarvitse vastata tai kirjoittaa enempää kuin itse haluaa, mutta on aika mahdotonta ottaa kantaa jos ei tiedä yhtään enempää...
On varmaan vaikea katkaista kaikki sillat entisyyteen, olet niin nuorikin vielä. Teet oikein, kun olet lähtenyt pohtimaan asioita.
Käyttääkö isäsi päihteitä?
Ja todella, minkälainen suhde sinulla on äitiisi?
Valitan, että kysyn näin paljon, mutta niinkuin itsekin olet todennut, aivan helppoa vastausta ei löydy... Onko sinulla koulu kesken?
Miten isäsi vastaa sinulle, jos ehdotat hänelle reilua peliä? Käykö hän koskaan kun olet kotona? Onko silloin minkälainen? Mitä hän juttelee sinulle/sinun kanssasi? Entä sinä hänelle? Mitä sinä puhut hänelle? Vai voitko puhua mitään?
Ei haittaa tommone kysymystulva tietenkään. Aloitan sanomalla, että äitiini on minulla lämpimät välit ja hän on sitä mieltä, että minun pitäisi selviytyä ja niellä kaikki tämä vaikka itse olen jo väsynyt. Isälläni on uusi vaimo, sanotaanko näin että isäni petti äitiäni hänen kanssaan. Isäni ja minä ei tehdä mitään yhdessä, eikä käydä yhdessä missään. Hän on myöskin saita luonteeltaan ( mm. raha tekee hänestä paremman huoltajan ). Päihteitä ei käytä tai oikeastaan en ole varma alkoholin käytöstä, kun ei olla läheisiä. En kykene puhumaan hänelle mistään, saati katsomaan silmiin :( -kun hän minulta jotain kysyy niin se liittyy enemmän äitiini ja haluaa hänestä tietää kaiken.
Koulua ei minulla ole kesken. Tosin olen kyllä ammattikoulussa, mutta peruskoulu on suoritettu.
Narsismiin on tehokas lääke, joten isäsi on helppo parantaa. Vaatii kuitenkin psykiatrille menoa ja itse sen narsismiin tarkoitetun lääkkeen pyytämistä. Vaikuttaa
reseptoritasolla.
Tämä tässä on tyypillinen tsoukki.
Onko isäsi narsisti? Kuka sen tietää? Ehkä on ehkä ei ole. Kukaan ei voi sanoa ei ainakaan täällä olevat arvoisat palstalaiset. Mene itse hoitoon ja siitä se juttu alkaa selvitä, mikä kukin oikein on. Jonkun se on prosessi aloitettava, se olet sinä, tyhmästi ajatteleva luulee että narsistin tai persoonallisuushäiriöisen saisi hoitoon, mutta jos sitä odottaa saa odottaa lopun ikäänsä. Jos se pershä menee sinne yksin, se valehtelee suuna päänä. Itse sinun pitää sekin hoitaa ja mennä ja kertoa tilanteesi alan ammattilaisille jolloin vyyhti alkaa selvetä. tsemppiä!
"Mene itse hoitoon ja siitä se"
Haloo! Poika on jo avun piirissä. Jos isä on oikeasti narsisti, niin kaikki mahdollinen positiivinen kehitys pojalle on hyvästä. Poika tosiaan tarvitsee tsemppiä. Suomalaisten on joskus todella vaikea käsittää, että puhetaito-kirjoitustaito-lukutaito tuo valtavasti lisäarvoa elämään. Se, että etsii aihepiiristä enemmän tietäviä (mitä kokeneet ovat), on aivan loistava veto.
Tietenkin täällä palstalla on kaikenlaista väkeä väliin, mutta ne kannattaa oppia huomaamaan. Enimmäkseen täältä apua tarvitsevalle löytyy positiivista tsemppausta juuri. Minusta kuitenkin on vastuullista kysyä vähän enemmän asiasta, koska poika on aika nuori ja ehkä vielä elänyt vähän vetäytyneenäkin... Elikkä elämä aukeaa edessä melkoisen tunnustelemattomana. On vähän vaikea sanoa, että sinne vain... jos ei ole selvillä mistään asiaan liittyvästä.
Vaikka taloudellinen tilanne olisikin järjestyksessä, niin ei se aivan taida riittää, jos on vielä henkisiä vaikeuksia pohjalla. Nuorten asiat ovat sen verran erit kuin aikuisten.
"tyhmästi ajatteleva luulee että narsistin tai persoonallisuushäiriöisen saisi hoitoon,"
En nyt käyttäisi sanaa tyhmä...
Noinhan sitä saattaa ensin ajatella...
Mutta totta on, että ei niitä mihinkään saa eikä mikään muuta niitä... Toimintatapoja saattavat muuttaa...
Kiitos kommentista! Kolme vuotta sitten sana narsisti oli todella uusi asia minulle ja on yhteiskuntamme suurimpia puheen aiheita. Aloin täällä kolme vuotta sitten mielenkiintoni vuoksi lukemaan ihmisten tarinoita ja otin merkille, että hyvin paljon samanlaisia piirteitä omassa isässäni. Se on surullista ja ei kukaan halua, että kukaan läheinen olisi narsisti.
Oletko kysynyt mitä mieltä äitisi on isästäsi, että onko hän äitisi mielestä terve? Tavallaan kuulostaa vähän erikoiselta, että 17v sanoo olevansa "jo väsynyt". Tuo sananparsi sopisi 90 vuotiaan suuhun tilanteessa, jossa tämä olisi pitkään kärsinyt jostain sairaudesta ja odottaisi jo taivaallisten torvien soittoa...
On varmaan niin, että isäsi ei oikeasti ole ainakaan sellainen tunteva isä, kuin isä voisi olla. Ei vie sinua minnekään eikä ota huomioon sinua poikanaan muuten kuin udellakseen.
Toisaalta tuntuu, että jos kerran toinen mahdollisuus olisi laittaa välit poikki kokonaan isään, niin mitä menetettävää sinulla olisi, jos esittäisit hänelle joitakin kysymyksiä ja vaatisit niihin vastauksia...
Onko isäsi työssä? Harrastaako hän jotain vapaa-ajallaan?
Vai onko niin, että syntyy vain riitaa ja usein on syntynyt yhteenottoja?
Kotisairaanhoitaja ja ei harrasta mitään vapaa-ajalla. Pelkään häntä ja syyllistää minua, että suhde on muodostunut näin huonoksi.
Syyttää sinua tarkalleen ottaen miten? Mitä hän odottaa sinulta? Harrastatko sinä jotain koulun lisäksi?
Esimerkiksi, että välit on huonot. Suhteessa on aina kaksi osapuolta ja hän ei voi minua syyttää tästä, kos on itsekin mukana.
Ei kukaan saa toista oikeasti syylliseksi mihinkään, mitä tämä toinen ei ole tehnyt, se on aivan selvä. Pakkaavat kuitenkin syyttelemään, kuten jo kerroit omassa tapauksessasi.
Kysyin sitä tapaa, miten hän syyttää. Onko jotenkin impulsiivinen, uhkaava tms. Vai ihanko rauhallisesti suhtautuu ja luettelee virheitäsi, vai miten?
Onko hän joskus lyönyt sinua tai käynyt käsiksi?
Tämä nuori henkilö saa minut yrittämään toissani jollain tavoin tukemaan häntä. Olen varma, että hänen ongelmansa ratkaisu vain antaa nyt vähän odottaa löytämistään, mutta se on aivan lähellä. Ratkaisu odottaa vain sitä hetkeä, että se löytyy.
En missään nimessä ole samaa mieltä kuin äitisi, että sinu pitäisi vain niellä kaikki. Mutta asetun ehkä siihen puoleen väliin, koska jos isäsi on narsisti, tai oli kyse sitten mistä tahansa, niin hedän elämästään voi myös tavallaan liukua ulos. He voivat protestoida ja yrittää ottaa tilanteen haltuun vaikka minkälaisin lähestymistavoin. Mutta kun olet löytänyt oman suuntasi, niin pidät siitä kiinni. Sinun elämäsi on sinun omassa hallussasi, loppujen lopuksi. Tämä koittelemus auttaa sinua kasvamaan itsenäiseksi sillä tavoin, että et ainoastaan ole sitä, vaan tiedät muita paremmin mitä se merkitsee.
Vähän mietin siitä kodin penkomisesta, että sen verran erikoista kuitenkin, kun nyt kerran asut yksin. Mutta se taitaa juontaa hänen ammatistaan jotenkin. Vaikka kotisairaanhoitajat eivät saa asiakkaan tavaroita penkoa, niin ehkä hänellä on sinuun tunne että hän omistaa sinut jotenkin kuitenkin. Miksi luulet, että hän penkoo tavaroitasi?
Kauan sitten, kun minä olin nuori, ätini penkoi minun kirjoituspöytäni ja nurkkaukseni läpikotaisin, kävi laatikot läpi jne. Huumeitahan ne vanhemmat etsivät. Oli saanut vihiä, että minun luokkatoverini käyttivät ja hän päätti ratsata minut... En ole tuosta kaunaa kantanut, vaikka sen vieläkin muistan epämiellyttävänä. Vanhemman huolenkantoa nuoresta, mitäpä muuta, välittämisen musta puoli, epäluulo... -Osa elämän nurjasta puolesta, puolin ja toisin. Mitä sinun isäsi mahtaa etsiä?
Impulsiivisesti
Pakko myöntää, että en uskonut saavani näin paljon kommentteja, mutta olen siitä kiitollinen. Minusta tuntuu, että penkoo mm. Seksitavaroita ja tavaroitani ihan huvin vuoksi. Hän tietää ja tuntee minut sen verran, etten käytä päihteitä.
Kirjoitat kypsästi, siksi sinulle vastattiinkin. Käännä kokemuksesi voimavaraksi. Kokemuksiasi ei ole samanlaisina toisilla ja siitä saat voimaa kasvaa itse kunnon mieheksi, jota ei pienet tuulet heiluta.
Minua kasvatettiin mietelauseilla, jotka olivat joskus kamalia, mutta osin totta.
-Ei haukku haavaa tee
-Eivät suuret sanat suuta halkaise
-Räkänenästäkin mies tuleem mutta ei tyhjän naurajasta.
Nämä eivät ole totta, mutta näillä ohjattiin. Hyvin ovat kielteisiä.
_Sinusta ei koskaan tule mitään. Tämä oli yksi tavallisimpia lauseita kasvatusmielessä aika monessa perheessä. En uskonut ja hyvä tuli.
Äiti luki saamani kirjeet kylän nuorisolle. Yhdessä naurettiiin Kerran mukana oli liikuttava rakkauskirje ja se tuotti yleisölle paljon hilpeyttä.
NUori kestää aika paljon kun ottaaa sen asenteen, että pärjää ja olet hakenut apuakin. Se on hyvä kun olet tehnyt sen ajoissa. Sinusta voi tulla hyvä mies. Täysi-ikäisyys helpottaa oloasi.
Isäni veti pari päivää sitten huudot, kun en kerro hänelle miksi käyn psykiatrilla, koska se liittyy pitkälti häneen. Mistä tietää, jos vaikka itse haluaisin olla joskus isä, sellanen isä, jonka olisin itse halunnut saada ja koskaan ei ollut sellasta miehen mallia.
"Isäni veti pari päivää sitten huudot, kun en kerro hänelle miksi käyn psykiatrilla, "
Voisiko sittenkin olla, että isäsi etsii merkkejä huumeidenkäytöstä... vaikka et niin uskoisi. Huumeidenkäyttöön liittyy usein asian kieltäminen ja erittäin ovela piilottelu ja salaaminen.
Vaikka isäsi tekisi sata asiaa viikossa väärin sinua kohtaan, niin se ei estä sitä, että hän voi kuitenkin ajatella sinun käyttävän huumeita. Hän on hyvin tietoinen päihteistä ja niiden vaikutuksesta mielenterveyteen. Usein menevät rinnakkain nuorilla mielenterveyden häiriöt ja päihteet. Ja jos et vielä käytä alkoholia, niin aivan hyvin voi etsiä huumeita... se tuli ihan ensiksi mieleen ja nyt tässäkin kohtaa...
Sillä, mitä hän etsii, ei tietenkään ole merkitystä teidän suhteeseenne, muuta kuin ehkä voisi selittää sinulle, miksi tonkii kaappejasi. Miten muuten tiedät, että hän käy kun olet poissa? Kertooko hän vai mistä tiedät? Poltatko muuten? Sen takia vain kysyn, että mietin isäsi syitä niihin ratsioihin.
En käytä päihteitä ( tupakat, alkoholit, huumeet ), enkä myöskään usko, että hän epäilee huumeiden käytöstä. Olen vasta aloittanut psykiatrilla käymisen.