Elämä. Hellvetin vaikea.

Minulla on nuo seuraavat vaihtoehdot:
-Olen jo tullut uskoon, mutta seuraavaksi muutu henkiseksi olennoksi, uhrautuja, marttyyri, liian kiltii, äidillinen, äidin rakkaushan ei koskaan katoa... (tollainan osaa antaa anteeksi kaiken pahan ja uskoo, että kyllä se karma kostaa)
-Muuta pois toiselle puolelle Suomea ja jätä kaikki.
-Alistu ja elä niinkuin käsketään elää.(kuoleta tunteesi, minuutesi, ole kuin kuka tahansa ja harmaata massaa, yksi monista)
-Muuta ulkomaille, ota sieltä käsin se ero. Ei se autolla aja parvekkeen alle, jos en puhelimeen vastaa)
-Huuda ääneen tuskasi ja joudut suljetulle osastolle. (hän osaa puhua sinut sinne..)
-Tapa itsesi tai mene terapiaan.(en todellakaan tee, koska siellä tule vielä enemmän vakuuttuneeksi, että minua kohdellaan kaltoin. Yappaminen, hui, mutta sitä kuuluu aina pohtia, kun on kyse riuduttavista ja vuodesta toiseen jatkuvista kärsimyksistä)
-Odota kärsivällisesti sitä pelastajaa. (kuinka monta vuotta lisää....tuhkimotarinat ovat kivoja, mutta....)